Aasialainen nuudelisalaatti -ei niin nöpön nuukaa

Tämä ohje ei ole koskaan tainnut ehtiä blogiin asti vaikka sitä on menestyksekkäästi tarjottukin useissa kissanristiäisissä. Viimeksi Maitotytön sukusynttäreiden lihapullabaarissa. Salaatti on tosi hyvän makuinen, loputtomasti muunneltavissa ja lopultakin aika monelle hiukan erilainen ja eksoottinen (en puhu nyt teille, Aasia-foodiet!)

Reseptin bongasin Pioneer Womanilta joka taas oli perustanut oman versionsa Jamie Oliverin reseptiin ( joka löytynee muistaakseni ihan ekasta Alaston kokki-kirjasta), eli suositukset rentoon hyvänmakuiseen ruokaan ovat vahvat. Eihän tästä puutu ketjusta kuin Nigella. Jonka vietnamilainen kanasalaatti on muuten bueno!

Oikeasti toivon piristäväni itseäni tällä salaattipostauksella ja sen herkullisilla makumuistoilla. Olo on niinkuin jyrän alle jääneellä, puolentoista viikon influenssan jäljiltä. Ja 2 viikkoahan se kuulemma kestää...

Eniten ottaa pattiin, että en löydä Maitotytön lihapullabaarin lihapullareseptiikkaa mistään. Justhan se oli tässä pöydällä. Hyvänä puolena voin sanoa, että löysin sitä vastoin heinäkuusta asti kadoksissa olleen Schwäbische Kartoffelsalat-ohjeen. Mutta tää ei oo siis nyt se.

Aasialainen nuudelisalaatti
buffetpöytään ainakin 10:lle

Maistuvan salaatin salaisuus on ihanassa kastikkeessa.  Muita aineksia voit varioida mielesi mukaan, mutta tässä on kerrankin salaatti johon kylmä kiinankaali sopii. Älä jätä siis sitä pois.

Salaatti
1 paketti lasinuudeleita tai munanuudeleita ohjeen mukaan kypsennetynä, huuhdeltuna, valutettuna ja jäähtyneinä

1 kiinankaali silputtuna
1/2 punakaali silputtuna
1 pussi tuoretta pinaattia
1 rasia tai tölkki mungopavun ituja
1 punainen paprika ohuina soiroina
1vihreä paprika ohuina soiroina
1keltainen paprika ohuina soiroina
2 salaattisipulia ohuina suikaleina
1 iso kurkku, siemenet poistettuna ja ohueksi kurkunpyolikkaiksi siivutettuna
1 ruukku hienonnettua korianteria...tai enemmän
1 tölkki paahdettuja cashew pähkinöitä

Kun olet silpunnut kaikki ainekset sekoita ne yhteen suuressa astiassa. 

Sekoita kastikkeen aineet ja lisää ne salaattiin.

Kastike
1 limen mehu 
1dl öljyä
3 rkl seesamöljyä
1 dl soijaa
0.75 dl ruskeaa sokeria
3 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
2  tuoretta chiliä hienonnettuna
niin paljon tuoretta korianteria kuin sielu sietää.


Pitäkää peukkuja, että reseptituherruslappu löytyy. Siinä olis nimittäin mainiot cheddar-bbq lihapullat ja za'atar kanapullat -ohjeet.

Queso Fundido

Sulanutta juustoa. Queso fundido. Tähän voisi oikeastaan tuikata pisteen ja väitetyn intiaanien vanhan sananparren - olen puhunut.

Sillä juustoruuat on tosi hyviä kehumattakin. Valitettavan harvoin sattuu kohdalle enää uusia juustotuttavuuksia, mutta nyt sellainen onni osui kohdalle Blogiringin yhteistyökamppanjassa Valion ja Eila kotijuuston kanssa. Se on taas hyvin merkillistä, sillä tuota kotijuustoa on valmistettu jo 50-luvulta. Nyt voin vain ihmetellä, miksei sitä ole koskaan näkynyt meikäläisen ostoskorissa. 

Syytän äitiä.

Ja äiti, sinä ilahdutkin tästä, mitä kohta kerron. Valion kotijuusto on nyt siis Eila kotijuusto, joka tarkoittaa, että tuote on täysin laktoositon. No se vielä mitään, koska meille laktoosittomuus ei ole vaatimuksena useinkaan ruokapöydässä (mikä onni). Mutta äiti, sillä on sydänmerkki ja rasvaa löytyy vain 9%, silti siitä saa maukkaita siivuja leivälle, silti sitä voi käyttää ruuanlaittoon mozzarellan tapaan. Ja se on tietenkin myös Hyvää Suomesta, täydellisen kotimainen.

Queso Fundido on meksikolainen alkupala/pikkusyötävä, jossa pelkistetyimmillään sulanut juusto ja ehkä hiukan chorizoa kauhotaan vehnätortillalätyn väliin. Kuvissa näkyvät totopos- maissilastut eivät annokseen kuulu oikeasti, eikä ne sulaneen juuston kauhomista tahdo rikkoutumatta kestääkään. Rajan pohjoispuolella, missä iloisesti lavennetaan ja levennetään meksikolaisen yksinkertaisen kotiruuan sanoma texmex -ilotulitukseksi, voi juustokiposta löytyä runsaasti tavaraa tomaateista paprikoihin. Ei maistu pahalta sekään. Minä otin hippusen mukaan sipulia ja paprikaa, hukuttamatta kuitenkaan meksikolaisuutta. Sen sijaan ruokaan on helppo hukuttaa myös kaikki muut jääkaapista löytyvät juustonkannikat, Eila vain tykkää seurasta.

Queso fundido
2:lle

1 rasia Valion Eila kotijuustoa (250g)
1 raaka-chorizomakkara (n. 70g)
1/4 sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/4 vihreää paprikaa hienoksi kuutioituna
1/4 tuoretta chiliä hienonettuna

Pinnalle tuoretta silputtu paprikaa. Myös savupaprikajauhe tai jeera maistuu annoksen pinnalla.

Raasta/murenna juusto.  Eila kotijuusto juoksee  karkean raastinterän läpi lähes itsestään. Nosta raastettu juusto siivilään, jossa turha hera voi valua pois.

Paista pannulla chorizo kypsäksi murenoksi. Siirrä sivuun ja kuullota sipulit, paprika ja chilit chorizon rasvassa.

Ota sopivankokoinen, tähän annokseen n. blinipannun kokoinen valurautapannu tai vaihtoehtoisesti pieni pyöreä keraaminen vuoka. Ripottele puolet juustosta pohjalle, sen päälle chorizo, sipulit ja paprikat, pinnalle vielä loput juustosta.

Sulata juusto nauhamaisen venyväksi uunissa 175 asteessa n. 15 minuuttia.
Koristele silputulla korianterilla ja nauti vehnätortillan välissä välittömästi.

Lisää Eila-reseptejä löytyy niin Valion sivuilta kuin Blogiringin kampanjasivuilta.

Yhteistyössä Valio

Korealaiset lihapullat

Sen jälkeen kun päätin pistää Maitotytön sukusyntymäpäiville lihapullabaariin pystyyn tuntui, että joka ikinen naistenlehti, sanomalehti, ruokalehdistä nyt puhumattakaan, oli laillani valinnut tammikuun teemaksi lihapullat. Että sitten kehtaavat viedä ja omia kaikki ideani. Tältä tosiaan joskus tuntuu kun monet fiksut päät päätyvät eri puolilla samaan lopputulokseen, mutta samojen trendien ja makujen ja raaka-aineiden kanssahan tässä ollaan tekemissä kaikki. Onneksi kellään muulla ei ole kuitenkaan Maitotyttöä.

Ja jos nyt ihan ihan vallan rehelliseksi heittäydyn, niin pakko tunnustaa, vaikka tämä saattaakin yllättää teidät, rakkaat lukijani (Hyvää Ystävänpäivää kaikille!), että eihän lihapullat toki ihan alkuperäisesti ole oma keksintöni....

Mutta lihapullanhimo oli kuitenkin yllättänyt ja halusin baariin ainakin neljää sorttia ( koska 7 olisi jo pröystäilyä). Ja vaikka olin sen verran turhan aikaisessa. että kaupoissa ei vielä löytynyt helmikuun aikana marketteihin saapuvaa Gochujang-chilitahnaa, jota pitäisi nyt olla sitten kaikilla kotona pystyäkseen valmistamaan mahdollisimman autenttista korealaista ruokaa. No, miksei mikään muu tahna kelpaa? Koska Gochujangissa on just oma makunsa. Se on fermentoitu ja yhdistelmä makeaa ja väkevää. Korvasin sen 2 rkl chilihiutaleita sekoitettuna 2 rkl soijaa ja 2rkl sokeria. No ei sama, tiedetään, mutta koska en itse asiassa paremmasta tiedä, sanottakoon, että näistä lihapullista tuli aivan parhaita.

Resepti on oma yhdistelmäversioni kaikista googletettavissa olevista korealaisten lihapullien versioista.

Korealaiset lihapullat

75-80 kpl lihapullia

1500g vähärasvaista naudan jauhelihaa (minulla alle 9%)
5 kevätsipulia varsineen silputtuna
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 rkl raastettua inkivääriä
2 rkl gochugang chilitahnaa tai seos 2 rk chilihiutaleita/soijaa/sokeria (jokaista)
1 dl Panko- korppujauhoja
2 tl suolaa
1 tl valkopippuria
2 munaa

pintaan:
glaze
0,5dl vaahterasiirappia
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl soijaa

sekä 1 dl paahdettuja sesaminsiemeniä ja 2 hienonnettua kevätsipulinvartta

Vaivaa lihapullataikina yhdistämällä kaikki aineet sekaisin. Muotoile uunipellille keskikokoisia pullia ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Ennen tarjoilua kierittele pullat glazessa, jonka jälkeen voit kuumentaa ne myös pannulla (tai uunissa) uudelleen, mikäli olet tehnyt pullat jo aiemmin. Ripottele sesaminsiemenet ja kevätsipulinvarret lihapullien päälle.

Vinkki: Lihapullalataikinan vaivaus on mielestäni ehdottomasti käsin tehtävä juttu, niin se vain onnistuu parhaiten. Saippualla pestyt kädet ovat hommaan tarpeeksi hygieeniset, mutta koska minä hoitelin samanaikaisesti 4 eri taikinaa, joista yksi broilerinjauhelihaa, päätin helpottaa hommaa käyttämällä noin 20 paria ruuanvalmistukseen käytettäviä muovikäsineitä. Onnistuuhuun se ihonmyötäisissä käsineissäkin, vaikka olenkin Jamie Oliversin lailla taipuvainen ajattelemaan, että käsineet eivät sinällään takaa sen hygieenisempää lopputulosta. Mutta nyt  tein mielenkiintoisen havainnon. Pyörittelin pullat myös pelllille käsineet kädessä. Jos teen sen paljain käsin, joudun joka 3.,4. lihapulla kostuttamaan käsiäni kylmällä vedellä ettei taikina tartu niihin. Hanskoihin taikina ei tartu lainkaan ja käsien ärsyttävä jatkuva kostuttaminen jäi pois. Aivan superhelpotus! Muistakaa tämä!

Tässä superkaupallisessa blogissani (realistisessa, sanon minä) on taas tullut "mainostettua" niin chilitahnaa kuin Panko-korppujauhoja (jotka ovat siis erilaisia kuin omamme, Japanilaisia ja löytyvät useimmiten marketin sushi raaka-aineiden ???? luota). Ja kaikki tämä ihan ilman kenenkään pyytämättä. Sen sijaan Nettiliha.fi kysyi huolinko hiukan lihaa testattavaksi ja sehän sopi minulle. Sitä alkuperää on siis reseptissä käytetty erittäin vähärasvainen naudan jauheliha.  Laatu ja toimitus ja pakkaus moitteeton. Firman nimi hiukan hymyilyttää. Pistivät vielä postia perään että halutessani voin jakaa alennuskoodin lukijoilleni. Ja haluanhan minä: Alekoodilla KaikkiÄitiniReseptit057  saa 10 euron alennuksen pienimmästä paketistamme, Mini-Härästä. Mini-Härkä sisältää naudan jauhelihaa (5%) 4 kg, naudan paistikuutioita 500 g sekä naudan paistisuikaleita 500 g. Koodi heitetään tilatessa "kampanjakoodi" -kenttään.

Rapeanahkainen Riesling-kana

Mikä on kanassa parasta? Rapea, upea, mausteinen nahka. Missä se herkullisin ja mehevin broilerin liha piileksii? Niin, juuri siellä, koipi- ja reisilihoissa luun vieressä. 

On ihanan helppoa  nakata ostoskärryyn arjen helpotukseksi nopeasti valmistuvaa ja muuntelukykyistä broileria. Sillä on paikkansa kuitenkin myös sunnuntain pöydässä. Jopa niillä reisikoipipaloilla. Enkö minä juuri kertonut missä se maukkain liha piileskii?

Vai mitä sanotte rapeakuorisista broilerin reisikoivista, jotka lepäävät manteli-sitruuna-uunirisoton  päällä paahdettujen viinirypäleiden seassa. Ja koska kaikki tiedetään, että kukko viihtyy viinissä, on tämäkin ruokalaji valeltu viinillä, nimensä mukaan siis Rieslingillä.

Pieni vaivannäkö maksaa vaivan kun annat tämän aterian kruunata viikonlopun.

Sanoinko jo, että uunissa paahdetut viinirypäleet maistuvat ihanilta broilerin kanssa?

Rapeanahkainen Riesling-kana
4:lle

4 Jyväbroilerin naturelli broilerin reisikoipipalaa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
2 isoa valkosipulinkynttä
muutama timjaminoksa
suolaa
mustapippuria 

3 dl risottoriisiä
2,5 dl kuivaa Rieslingiä
1,5 l kanalientä
1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
1 dl kuorittuja manteleita
2 dl vihreitä viinirypäleitä
2 dl punaisia viinirypäleitä
suolaa, mustapippuria, tuoretta timjamia

Kuivaa koipireisipalat huolellisesti talouspaperilla. Suolaa ja pippuroi reilusti molemmin puolin. 

Kuumenna öljy ja voi pannulla kuumaksi, murskaa valkosipuleita hiukan veitsen lappeella, heitä sekaan yhdessä timjamin kanssa. Ruskista kuumalla pannulla reisipalat kaksi kerrallaan molemmin puolin, niin, että nahka rapeutuu ja saa kauniin syvän kullanruskean värin. Valele paloja niiden ruskistuessa öljy-voiseoksella. (Niin ne kokitkin tekee). Saattaa olla, että joudut laittamaan toista satsia varten uudet öljyt, voit ja mausteet, kuumalla pannulla kun ne tummuvat helposti liikaa.

Laita reilun uunivuoan pohjalle riisi ja sekoita siihen mantelit, sitruunankuori- ja mehu. Asettele koipireisipalat riisin päälle ja kaada vuokaan sekä viini että kanaliemi.

Paista 200 asteessa 30 minuuttia. Lisää vuokaan sitten rypäleet ja anna paahtua uunissa vielä 20 minuuttia.

Tarjoa annos suoraan vuoasta tai nostele risotto ja sen päälle kananpalat isolle tarjoiluvadille. Viimeistele tuoreella timjamilla.

Nauti ateria hyvän leivän, salaatin ja juoman kera. Eihän tästä voi olla nauttimatta!

Resepti on osa mielenkiintoista Blogiringin kampanjaa, jossa pääsin testailemaan uusia, muhkeita Jyväbroilerin  tuotteita. Valikoidut, parhaimmin leikatut palat myydään tuoreena, luineen ja nahkoineen. Luonnollisesti kokonaan ilman säilöntä- ja lisäaineita. 
Arvatkaa mikä reseptinkehittelyssä oli vaikeinta? Valita se yksi toteutettava resepti kaikista ideoista.

Sanoinko mä jo, että broileri on niin muuntautumiskykyistä, se ihan pursuaa ideoita. Maistuu sitäpaitsi koko perheelle. Paitsi minä sain syödäkseni Myös Urho10v:n nahat. En valita.

En todellakaan.

yhteistyössä Jyväbroiler

Olipa kerran Lumikki...

Olipa kerran myös 4 vuotta täyttävä Maitotyttö, joka halusi Lumikki-kakun syntymäpäivilleen. Mielessä taisi olla viime vuoden Tuhkimo-kakku, mutta paha äitipuolihän ei tietenkään suostunut sellaista tekemään. Sen kuultuaan Maitotyttö oli jo sitä mieltä, että synttärit ovat pilalla. Suopui sentään, valmiin kakun nähdessään ja sanoi, että Upea!

Iso-Hoo kyllä ihmetteli illalla vielä vieraiden lähdettyä, että mikä idea oli kakun svenne-teemassa?

Ja olipa kerran myös niin tavattoman kiire, ettei kakusta ehditty kuviakaan ottaa päivänvalon aikaan. Niin kiire tuli myöskin, että viimeistely mm. kakunreunanauhat on ihan superhuolimattomasti lätkäisty, mutta kuulkaa sen voin sanoa, että se ei lapsia haitannut. Myöskin aikuisilta tuli ihailun huokauksia kantaessani kakkua sisään, kunhan en vain päästänyt ketään 5 metriä lähemmäs. Paitsi likinäköiset.

 Maitotyttö itse asiassa olis halunnut kakkuunsa noidan, tyyliin "Ota omena, ota omena..." , mutta noita syyläisinen nenineen oli minusta liian ryma 4-vuotiaan prinsellan kaakkuun, joten lätkäisin edellisen yön skulptaukset keskelle vaahtokarkkeja. Ja tilasin Lumikille ajan nenäleikkaukseen.

Valoisamman lähikuvan postaus ei ehkä ole viisasta, koska huomenna tähän aikaan olen Köpiksessä, edustamassa Suomea hulvattomien kollegoiden kanssa Suomen blogimaajoukkueessa, jossa me ruokabloggaajat yllättäen joudummekin kakun tekoon. Meinaan vaan, että voin ideoida, mutta jos joku muu viimeistelee...

 Rakkain kerros kakussa oli tietenkin ylin, Minä olin suunnitellut siihen tuollaisen marsipaaniomenan, mutta Maitotyttö meni, haki kaulimensa ja kukkamuotin sekä elintarvikekimalteen ja ihan ihan ihan itse teki ylimmän kerroksen koristeen. Ja se oli kyllä kakun kruunu, se.

Kakun sisustassa osotti vielä pieni yllätys. Karkkiaaaaa!!!!!

Onnea, onnea, onnea rakas pikku pirsellamme Maitotyttö 4vuotta!

Son ny su!

Onneksi olkoon MERJA! Kommentoit numerolla 133, jonka lahjomaton Random. Org valitsi voittajaksi Swiss Diamond arvonnassa. Olen yhteydessä sinuun sähköpostilla ja saatuasi osoitteen välitän sen Mastermarkille ja olet kohta ihanan Swiss Diamondin omistaja! Odotetaan kaikki innolla kommentteja paistokokemuksistasi.

Oli muuten ihanaa lukea kommenttejanne ja inspiroitua teidän  "mitä paistaisin eka"- vastauksista. Meillä on nyt syöty munakasta 3x viikon sisään...

Ja kiitos osallistumisesta ja ennätysmäärästä kommentteja, myös jokaiselle ensikertalaiselle. Kommentoikaa toistekin, ne ilahduttaa suuresti!

Ja olkaa kilttejä. Jos pannu jäi nyt saamatta, ehkä pukki tuo sen ensi vuonna!

Paahdettu vuohenjuusto-salaatti

Jotenkin en ollut ajatellut postata tätä vuohenjuustosalaattia ollenkaan, se tuntui niin itsestäänselvältä. Meneillään olevan Swiss Diamond-paistinpannuarvonnan  (1.2.2015 saakka) kommenteissa niin moni mainitsi yhdessä kuvissa olleet,  pannulla paistamani vuohenjuustokiekot (ja juuri nyt kun minulla ei oikein ole aikaa valmistaa mitään to do- listani ruokia), että tulin toisiin ajatuksiin. 

Arkistojen suojista löytyi tälläisiä paahdettuja vuohenjuustosalaatteja (ja minä kun ajattelin, että NÄMÄ kuvat ovat huonoja!) sekä kylmä vuohenjuustosalaatti, joka on oikein mainio sekin. Mikään ei voita kuitenkaan kunnon siivua sopivasti pinnasta ruskistettua ja sisältä lämmintä, paksua ja isoa vuohenjuustokiekkoa. 

Ei sitten mikään.

Vuohenjuuston pariutuu ihanasti monen kasviksen kanssa (mieti vaikka munakoisoa!), mutta jotenkin päädyn ymppäämään sen aina samalle lautaselle joka tomaattien (mutta niidenkin tulee olla maukkaita) tai punajuurten kanssa. Punajuuret voi keittää, paahtaa uunissa tai pannulla. Tällä kertaa minulla oli nättejä pieniä, sellaisia munankokoisia punajuuria, kuorin ne ja hauduttelin paistinpannulla voissa, lopuksi suolaa ja pippuria ja hiukan balsamicoa päälle.

Vuohenjuusto on toisinaan tuottanut vaikeuksia siinä, että kuinka siihen saisi  kauniin ja maukkaan pinnan, ilman että se hajoaa käännettäessä tai tarttuu/ sulaa / leviää kiinni alustaansa. Luulen, että alan pikkuhiljaa päästä juonesta kiinni. Tarpeeksi paksu kiekko ja tarpeeksi nopea lämmitys tarpeeksi tehokkaasti. Ravintoloissa se tapahtuu salamanterissa, joka on siis eräänlainen avoin grillivastus, mutta kotona on osoittautunut parhaaksi kunnon ruskistava paistinpannu (Swiss Diamond hoiti homman). Siihen vielä mä lisäisin viime kesäisen herätyksen siitä, että leivinpaperin läpi voi myös ruskistaa, eli leivinpaperinpala pannun pohjalle, pannu melko kuumalle ( nyt sun täytyy tuntea pannus, sveitsiläisen kanssa pärjää kohtuullisella keskilämmöllä) ja sitten  vaan annat kiekkojen ruskistua ensin toiselta ja sitten toiselta puolen.

Paahdettu vuohenjuustosalaatti

1-2 erilaista salaattialajia revittynä pohjalle
paahdettuja punajuurilohkoja,( suolaa, mustapippuria, voita, balsamicoa tai uunissa paahdettuna öljyä)
paahdettuja pecanpähkinöitä
"grillattuja" vuohenjuustokiekkoja, päälle valutettuna hunajaa
kastikkeeksi pirskottelet hiukan  hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa.

Oikeasti niin yksinkertaista. Ja niin herkullista.