Korealaiset lihapullat

Sen jälkeen kun päätin pistää Maitotytön sukusyntymäpäiville lihapullabaariin pystyyn tuntui, että joka ikinen naistenlehti, sanomalehti, ruokalehdistä nyt puhumattakaan, oli laillani valinnut tammikuun teemaksi lihapullat. Että sitten kehtaavat viedä ja omia kaikki ideani. Tältä tosiaan joskus tuntuu kun monet fiksut päät päätyvät eri puolilla samaan lopputulokseen, mutta samojen trendien ja makujen ja raaka-aineiden kanssahan tässä ollaan tekemissä kaikki. Onneksi kellään muulla ei ole kuitenkaan Maitotyttöä.

Ja jos nyt ihan ihan vallan rehelliseksi heittäydyn, niin pakko tunnustaa, vaikka tämä saattaakin yllättää teidät, rakkaat lukijani (Hyvää Ystävänpäivää kaikille!), että eihän lihapullat toki ihan alkuperäisesti ole oma keksintöni....

Mutta lihapullanhimo oli kuitenkin yllättänyt ja halusin baariin ainakin neljää sorttia ( koska 7 olisi jo pröystäilyä). Ja vaikka olin sen verran turhan aikaisessa. että kaupoissa ei vielä löytynyt helmikuun aikana marketteihin saapuvaa Gochujang-chilitahnaa, jota pitäisi nyt olla sitten kaikilla kotona pystyäkseen valmistamaan mahdollisimman autenttista korealaista ruokaa. No, miksei mikään muu tahna kelpaa? Koska Gochujangissa on just oma makunsa. Se on fermentoitu ja yhdistelmä makeaa ja väkevää. Korvasin sen 2 rkl chilihiutaleita sekoitettuna 2 rkl soijaa ja 2rkl sokeria. No ei sama, tiedetään, mutta koska en itse asiassa paremmasta tiedä, sanottakoon, että näistä lihapullista tuli aivan parhaita.

Resepti on oma yhdistelmäversioni kaikista googletettavissa olevista korealaisten lihapullien versioista.

Korealaiset lihapullat

75-80 kpl lihapullia

1500g vähärasvaista naudan jauhelihaa (minulla alle 9%)
5 kevätsipulia varsineen silputtuna
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 rkl raastettua inkivääriä
2 rkl gochugang chilitahnaa tai seos 2 rk chilihiutaleita/soijaa/sokeria (jokaista)
1 dl Panko- korppujauhoja
2 tl suolaa
1 tl valkopippuria
2 munaa

pintaan:
glaze
0,5dl vaahterasiirappia
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl soijaa

sekä 1 dl paahdettuja sesaminsiemeniä ja 2 hienonnettua kevätsipulinvartta

Vaivaa lihapullataikina yhdistämällä kaikki aineet sekaisin. Muotoile uunipellille keskikokoisia pullia ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Ennen tarjoilua kierittele pullat glazessa, jonka jälkeen voit kuumentaa ne myös pannulla (tai uunissa) uudelleen, mikäli olet tehnyt pullat jo aiemmin. Ripottele sesaminsiemenet ja kevätsipulinvarret lihapullien päälle.

Vinkki: Lihapullalataikinan vaivaus on mielestäni ehdottomasti käsin tehtävä juttu, niin se vain onnistuu parhaiten. Saippualla pestyt kädet ovat hommaan tarpeeksi hygieeniset, mutta koska minä hoitelin samanaikaisesti 4 eri taikinaa, joista yksi broilerinjauhelihaa, päätin helpottaa hommaa käyttämällä noin 20 paria ruuanvalmistukseen käytettäviä muovikäsineitä. Onnistuuhuun se ihonmyötäisissä käsineissäkin, vaikka olenkin Jamie Oliversin lailla taipuvainen ajattelemaan, että käsineet eivät sinällään takaa sen hygieenisempää lopputulosta. Mutta nyt  tein mielenkiintoisen havainnon. Pyörittelin pullat myös pelllille käsineet kädessä. Jos teen sen paljain käsin, joudun joka 3.,4. lihapulla kostuttamaan käsiäni kylmällä vedellä ettei taikina tartu niihin. Hanskoihin taikina ei tartu lainkaan ja käsien ärsyttävä jatkuva kostuttaminen jäi pois. Aivan superhelpotus! Muistakaa tämä!

Tässä superkaupallisessa blogissani (realistisessa, sanon minä) on taas tullut "mainostettua" niin chilitahnaa kuin Panko-korppujauhoja (jotka ovat siis erilaisia kuin omamme, Japanilaisia ja löytyvät useimmiten marketin sushi raaka-aineiden ???? luota). Ja kaikki tämä ihan ilman kenenkään pyytämättä. Sen sijaan Nettiliha.fi kysyi huolinko hiukan lihaa testattavaksi ja sehän sopi minulle. Sitä alkuperää on siis reseptissä käytetty erittäin vähärasvainen naudan jauheliha.  Laatu ja toimitus ja pakkaus moitteeton. Firman nimi hiukan hymyilyttää. Pistivät vielä postia perään että halutessani voin jakaa alennuskoodin lukijoilleni. Ja haluanhan minä: Alekoodilla KaikkiÄitiniReseptit057  saa 10 euron alennuksen pienimmästä paketistamme, Mini-Härästä. Mini-Härkä sisältää naudan jauhelihaa (5%) 4 kg, naudan paistikuutioita 500 g sekä naudan paistisuikaleita 500 g. Koodi heitetään tilatessa "kampanjakoodi" -kenttään.

Rapeanahkainen Riesling-kana

Mikä on kanassa parasta? Rapea, upea, mausteinen nahka. Missä se herkullisin ja mehevin broilerin liha piileksii? Niin, juuri siellä, koipi- ja reisilihoissa luun vieressä. 

On ihanan helppoa  nakata ostoskärryyn arjen helpotukseksi nopeasti valmistuvaa ja muuntelukykyistä broileria. Sillä on paikkansa kuitenkin myös sunnuntain pöydässä. Jopa niillä reisikoipipaloilla. Enkö minä juuri kertonut missä se maukkain liha piileskii?

Vai mitä sanotte rapeakuorisista broilerin reisikoivista, jotka lepäävät manteli-sitruuna-uunirisoton  päällä paahdettujen viinirypäleiden seassa. Ja koska kaikki tiedetään, että kukko viihtyy viinissä, on tämäkin ruokalaji valeltu viinillä, nimensä mukaan siis Rieslingillä.

Pieni vaivannäkö maksaa vaivan kun annat tämän aterian kruunata viikonlopun.

Sanoinko jo, että uunissa paahdetut viinirypäleet maistuvat ihanilta broilerin kanssa?

Rapeanahkainen Riesling-kana
4:lle

4 Jyväbroilerin naturelli broilerin reisikoipipalaa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
2 isoa valkosipulinkynttä
muutama timjaminoksa
suolaa
mustapippuria 

3 dl risottoriisiä
2,5 dl kuivaa Rieslingiä
1,5 l kanalientä
1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
1 dl kuorittuja manteleita
2 dl vihreitä viinirypäleitä
2 dl punaisia viinirypäleitä
suolaa, mustapippuria, tuoretta timjamia

Kuivaa koipireisipalat huolellisesti talouspaperilla. Suolaa ja pippuroi reilusti molemmin puolin. 

Kuumenna öljy ja voi pannulla kuumaksi, murskaa valkosipuleita hiukan veitsen lappeella, heitä sekaan yhdessä timjamin kanssa. Ruskista kuumalla pannulla reisipalat kaksi kerrallaan molemmin puolin, niin, että nahka rapeutuu ja saa kauniin syvän kullanruskean värin. Valele paloja niiden ruskistuessa öljy-voiseoksella. (Niin ne kokitkin tekee). Saattaa olla, että joudut laittamaan toista satsia varten uudet öljyt, voit ja mausteet, kuumalla pannulla kun ne tummuvat helposti liikaa.

Laita reilun uunivuoan pohjalle riisi ja sekoita siihen mantelit, sitruunankuori- ja mehu. Asettele koipireisipalat riisin päälle ja kaada vuokaan sekä viini että kanaliemi.

Paista 200 asteessa 30 minuuttia. Lisää vuokaan sitten rypäleet ja anna paahtua uunissa vielä 20 minuuttia.

Tarjoa annos suoraan vuoasta tai nostele risotto ja sen päälle kananpalat isolle tarjoiluvadille. Viimeistele tuoreella timjamilla.

Nauti ateria hyvän leivän, salaatin ja juoman kera. Eihän tästä voi olla nauttimatta!

Resepti on osa mielenkiintoista Blogiringin kampanjaa, jossa pääsin testailemaan uusia, muhkeita Jyväbroilerin  tuotteita. Valikoidut, parhaimmin leikatut palat myydään tuoreena, luineen ja nahkoineen. Luonnollisesti kokonaan ilman säilöntä- ja lisäaineita. 
Arvatkaa mikä reseptinkehittelyssä oli vaikeinta? Valita se yksi toteutettava resepti kaikista ideoista.

Sanoinko mä jo, että broileri on niin muuntautumiskykyistä, se ihan pursuaa ideoita. Maistuu sitäpaitsi koko perheelle. Paitsi minä sain syödäkseni Myös Urho10v:n nahat. En valita.

En todellakaan.

yhteistyössä Jyväbroiler

Olipa kerran Lumikki...

Olipa kerran myös 4 vuotta täyttävä Maitotyttö, joka halusi Lumikki-kakun syntymäpäivilleen. Mielessä taisi olla viime vuoden Tuhkimo-kakku, mutta paha äitipuolihän ei tietenkään suostunut sellaista tekemään. Sen kuultuaan Maitotyttö oli jo sitä mieltä, että synttärit ovat pilalla. Suopui sentään, valmiin kakun nähdessään ja sanoi, että Upea!

Iso-Hoo kyllä ihmetteli illalla vielä vieraiden lähdettyä, että mikä idea oli kakun svenne-teemassa?

Ja olipa kerran myös niin tavattoman kiire, ettei kakusta ehditty kuviakaan ottaa päivänvalon aikaan. Niin kiire tuli myöskin, että viimeistely mm. kakunreunanauhat on ihan superhuolimattomasti lätkäisty, mutta kuulkaa sen voin sanoa, että se ei lapsia haitannut. Myöskin aikuisilta tuli ihailun huokauksia kantaessani kakkua sisään, kunhan en vain päästänyt ketään 5 metriä lähemmäs. Paitsi likinäköiset.

 Maitotyttö itse asiassa olis halunnut kakkuunsa noidan, tyyliin "Ota omena, ota omena..." , mutta noita syyläisinen nenineen oli minusta liian ryma 4-vuotiaan prinsellan kaakkuun, joten lätkäisin edellisen yön skulptaukset keskelle vaahtokarkkeja. Ja tilasin Lumikille ajan nenäleikkaukseen.

Valoisamman lähikuvan postaus ei ehkä ole viisasta, koska huomenna tähän aikaan olen Köpiksessä, edustamassa Suomea hulvattomien kollegoiden kanssa Suomen blogimaajoukkueessa, jossa me ruokabloggaajat yllättäen joudummekin kakun tekoon. Meinaan vaan, että voin ideoida, mutta jos joku muu viimeistelee...

 Rakkain kerros kakussa oli tietenkin ylin, Minä olin suunnitellut siihen tuollaisen marsipaaniomenan, mutta Maitotyttö meni, haki kaulimensa ja kukkamuotin sekä elintarvikekimalteen ja ihan ihan ihan itse teki ylimmän kerroksen koristeen. Ja se oli kyllä kakun kruunu, se.

Kakun sisustassa osotti vielä pieni yllätys. Karkkiaaaaa!!!!!

Onnea, onnea, onnea rakas pikku pirsellamme Maitotyttö 4vuotta!

Son ny su!

Onneksi olkoon MERJA! Kommentoit numerolla 133, jonka lahjomaton Random. Org valitsi voittajaksi Swiss Diamond arvonnassa. Olen yhteydessä sinuun sähköpostilla ja saatuasi osoitteen välitän sen Mastermarkille ja olet kohta ihanan Swiss Diamondin omistaja! Odotetaan kaikki innolla kommentteja paistokokemuksistasi.

Oli muuten ihanaa lukea kommenttejanne ja inspiroitua teidän  "mitä paistaisin eka"- vastauksista. Meillä on nyt syöty munakasta 3x viikon sisään...

Ja kiitos osallistumisesta ja ennätysmäärästä kommentteja, myös jokaiselle ensikertalaiselle. Kommentoikaa toistekin, ne ilahduttaa suuresti!

Ja olkaa kilttejä. Jos pannu jäi nyt saamatta, ehkä pukki tuo sen ensi vuonna!

Paahdettu vuohenjuusto-salaatti

Jotenkin en ollut ajatellut postata tätä vuohenjuustosalaattia ollenkaan, se tuntui niin itsestäänselvältä. Meneillään olevan Swiss Diamond-paistinpannuarvonnan  (1.2.2015 saakka) kommenteissa niin moni mainitsi yhdessä kuvissa olleet,  pannulla paistamani vuohenjuustokiekot (ja juuri nyt kun minulla ei oikein ole aikaa valmistaa mitään to do- listani ruokia), että tulin toisiin ajatuksiin. 

Arkistojen suojista löytyi tälläisiä paahdettuja vuohenjuustosalaatteja (ja minä kun ajattelin, että NÄMÄ kuvat ovat huonoja!) sekä kylmä vuohenjuustosalaatti, joka on oikein mainio sekin. Mikään ei voita kuitenkaan kunnon siivua sopivasti pinnasta ruskistettua ja sisältä lämmintä, paksua ja isoa vuohenjuustokiekkoa. 

Ei sitten mikään.

Vuohenjuuston pariutuu ihanasti monen kasviksen kanssa (mieti vaikka munakoisoa!), mutta jotenkin päädyn ymppäämään sen aina samalle lautaselle joka tomaattien (mutta niidenkin tulee olla maukkaita) tai punajuurten kanssa. Punajuuret voi keittää, paahtaa uunissa tai pannulla. Tällä kertaa minulla oli nättejä pieniä, sellaisia munankokoisia punajuuria, kuorin ne ja hauduttelin paistinpannulla voissa, lopuksi suolaa ja pippuria ja hiukan balsamicoa päälle.

Vuohenjuusto on toisinaan tuottanut vaikeuksia siinä, että kuinka siihen saisi  kauniin ja maukkaan pinnan, ilman että se hajoaa käännettäessä tai tarttuu/ sulaa / leviää kiinni alustaansa. Luulen, että alan pikkuhiljaa päästä juonesta kiinni. Tarpeeksi paksu kiekko ja tarpeeksi nopea lämmitys tarpeeksi tehokkaasti. Ravintoloissa se tapahtuu salamanterissa, joka on siis eräänlainen avoin grillivastus, mutta kotona on osoittautunut parhaaksi kunnon ruskistava paistinpannu (Swiss Diamond hoiti homman). Siihen vielä mä lisäisin viime kesäisen herätyksen siitä, että leivinpaperin läpi voi myös ruskistaa, eli leivinpaperinpala pannun pohjalle, pannu melko kuumalle ( nyt sun täytyy tuntea pannus, sveitsiläisen kanssa pärjää kohtuullisella keskilämmöllä) ja sitten  vaan annat kiekkojen ruskistua ensin toiselta ja sitten toiselta puolen.

Paahdettu vuohenjuustosalaatti

1-2 erilaista salaattialajia revittynä pohjalle
paahdettuja punajuurilohkoja,( suolaa, mustapippuria, voita, balsamicoa tai uunissa paahdettuna öljyä)
paahdettuja pecanpähkinöitä
"grillattuja" vuohenjuustokiekkoja, päälle valutettuna hunajaa
kastikkeeksi pirskottelet hiukan  hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa.

Oikeasti niin yksinkertaista. Ja niin herkullista.

ARVONTA: Sveitsiläinen timantti!

Se muutti meille kotiin joulukuun alussa, eikä ole sen koommin ehtinyt hellalta kaappiin lepäämään. Pannu on joutunut elämänsä testiin; sillä on ruskistettu, paahdettu, lämmitetty ja paistettu, freesattu ja sulatettu. Pannulla on känyt niin hirven, lampaan possun, naudan ja kananlihakin, on ollut häntää ja potkakiekkoa, silakkaa ja tonnikalaa, sipulin karamellisointia ja sokerin sulatusta piparitalon kokoamista varten. Siementen ja pähkinöiden paahtoa. Ai niin ja kananmuna paistoa, lähes päivittäin, munakastakin. On tehty risottoa ja lättyjä kiinalaisista kotimaisiin. Parsakaalta, paksoita ja ruusukaalia.

Swiss Diamond on paikkansa lunastanut meidän keittiössä. Olin kuullut  ja lukenut pannusta kehuja  (mm.Kari Aihinen ja Pekka Terävä) ja olin innoissani päästessäni testaamaan 26" pannua. Täytyy sanoa, että se ihan aluksi meinasi muutaman kerran tehdä tepposet. Pannun lämmönsiirtokyky on niin huikea, että tuntui kuin keraaminen lieteni olisi yhtäkkiä muuttunut induktioksi ja te iduktiota käyttävät/käyttäneet/kokeilleet varmaan muistatte ensikokemukset sen ärhäkkyydestä.  Nyt olen oppinut käsittelemään kaunokaista, ja pystyn vain ihailemaan sen nopeaa, päättäväistä toimintaa ja tasaista paistoa.

Vuohenjuuston paahtoa leivinpaperin läpi. Ei se kyllä muutenkaan  tartu kiinni.

Pannut ovat olleet murheenkryynini. Hyvä valurautapannu minulla on, mutta olen sitä mieltä, että taloudessa tarvitaan myös kunnollinen pinnoitettu pannu, sitä tulee eniten käytettyä. Olen kahlannut läpi useita aika arvokkaiksikin kokemiani pannuja ja pettynyt useimpien hintalaatusuhteeseen. Sen takia olen viime aikoina melkein mieluummin ostanut edullisen pannun, kun en ole ominaisuuuksissa ja kestossa löytänyt perusteita  50- 100 euron hintaerolle. Esimerkiksi Lidlistä olen hankkinut monen kelpo pannun. 

Silti on sanottava, että kun käteensä saa kovanluokan ammattilaisen, sen kyllä huomaa.

JA NYT SE ARVONTA:
Sain blogini lukijoiden kesken arvottavaksi samanlaisen pannun kuin mitä itsekin olen päässyt testaamaan. Arvontaan osallistut  jättämällä kommentin , jossa kehut minua, jossa kerrot mitä aiot ensimmäiseksi paistaa uudella pannullasi. Laita kommentteihin myös sähköposti-osoite, ellet muuten ole tunnistettavissa tai jäljitettävissä. Onnea arvontaan! Arvonta-aikaa on 1. 2 kello 24 asti. Uusi pannu lähetetään sinulle suoraan Mastermarkilta, kunhan ilmoitan sinne osoitteen.

 Ihan ensimmäisiä omia kokkauksiani olivat tonnikalapihvit, joita tein syntymäpäiväni kunniaksi itsenäisyyspäivän tienoilla. Veljeni kävi siinä sanomassa jo. että pitäiskö kääntää ja pihvit olivat hädintuskin ehtineet pannulle, Ja niinhän siinä kävi, että ehtivät lähes kypsiksi... Syötiin kuitenkin hyvällä ruokahalulla runsaan lime-chili-korianterivoin hyväillessä pihviä.

Minä olen melko tarkka pannuistani. Tai niin tarkka kuin huithapeli nyt pystyy olemaan. Kaksi ehdotonta sääntöä, huolimatta mitä pannun valmistaja lupaa, on se, että en pese niitä tiskikoneessa enkä käytä teräviä  metallilastoja tai veitsiä, vaan aina puisia tai silikonisia/muovisia. Yksi tärkeimmistä pannun elonpidentäjistä taitaa olla sen altistamattomuus lämpöshokeille. Ei siis  lämmmintä pannua huuhteluun kylmän veden alla, tai pannun kuumentamista yksinään liedellä tulikuumaksi.  Swiss Diamond muuten tekee työnsä vaikka lieden volyymit eivät olekaan kaakossa!

Hei, onnea arvontaan (ohjeet ylempänä)! Olen melkein kateellinen, että kohta sinulla voi olla käytössäsi upouusi jalokivi; Sveitsiläinen timantti!

Voittajan arvonta

Yhteistyössä Swiss Diamond/Mastermark

Lasse lasagne

Joskus sitä miettii, että onko sitä ihmisellä mitään annettavaa jollekin perushyvälle ruualle, kuten vaikka lasagnelle. Reseptejä löytyy pilvin pimein ja lopulta syöntiajankohta, nälkäisyyden- ja lasagnenhimon aste ja ruokaseura voivat olla juuri niitä tekijöitä, jotka nostavat jonkun tietyn lasagnen syöntikerran omiin, ikimuistettaviin sfääreihinsä.

Minä harvoin teen lasagnea alusta asti. Tai siis teen, mutta en kerralla. Eli keitän kunnon satsin bolognesekastiketta, joka syödään spaghettin kanssa. Jäljelle jäävästä, hyvin hautuneesta bolognesekastikkeesta on sitten hyvä huomisin aloittaa lasagnen teko, oikeastaan tarvitsee tehdä enää valkokastike ja asetella ainekset kerroksittain vuokaan.

Lasagne on ihanan varioitava ruoka, siitä saa tehtyä vaikka minkämoista kun vaihtaa bolognesen esim, sienikastikkeeseen, kanaan, nyhtöpossuun, tonnikalaan ja lisää vaikkapa vuohenjuustoa tai varioi kasviksilla; kesäkurpitsa, munakoiso, tomaatit, punajuuri; kaikki sopivat hienosti lasagneen.

Nyt jos puhutaan sellaisesta peruslassesta, sillä bolognesella, niin tärkeimpiä juttuja onnistumisen kannalta on se, ettei lasse ole liian kuivaa, tai vastaavasti velliä. Uunista ottamisen jälkeen se tekeytyy kyllä vielä aikalailla, että mieluummin hiukan löysää. Omaan lasagneeni kuuluu ehdottomasti tuhti maku, eli aika voimakas kastike ja juusto ja juuri sopiva määrä valkosipulia. Hyvä lasagne on parasta!

Tällä lasagnenkokkauskerralla löysin kaapista Annan Hella&Herkku -kaupasta hankkimiani laadukkaita pastalevyjä, huomaatteko tuon pastalevyn matan, karhean pinnan? Se on artesaanipastanmerkki, pasta on puristettu läpi pronssisuuttimesta, joka saa aikaan karhean pinnan, johon kastike liimautuu.

Suurinta osaa marketin pastalevyistä ei tarvitse esikeittää, mutta näille paksuille, suurille levyille annoin 5 minuutin kylvyn kiehuvassa vedessä.

Lasagne

9 suurta pastalevyä, tai vuoan mukaan, 3 kerrosta

Bolognesekastike

500g jauhelihaa (Hirvi, nauta, possu, kaikki käy)

1 iso sipuli

1 iso porkkana

3 dl punaviiniä

2 tölkkiä tomaattimurskaa

1 tölkki tomaattipyrettä

(vettä)

lihaliemifondikuutio

3-4 valkosipulinkynttä

mustapippuria myllystä 

1/2 tl cayennepippuria

1 tl paprikaa

1 rkl kuivattua basilikaa

1 rkl kuivattua oreganoa

ripaus sokeria

suolaa maun mukaan

Ruskista jauheliha paistinpannussa tai padassa ja lisää silputtu sipuli. Paistele hetken. Jos käytit paistinpannua, siirrä jauheliha-sipuli nyt isoon kasariin tai kattilaan, jossa kastike saa muhia.Lisää perään punaviini, tomaattimurska ja -pyre (hulautu pataan myös purkkien huuhteluliemi), pilkottu porkkana, valkosipuli, fondi ja muut mausteet. Anna porista hiljalleen kannen tai roiskesuojan alla puolesta tunnista kolmeen, mitä kauemmin, sen parempaa, mutta ei se nyt ole pöllömpää puolenkaan tunnin jälkeen. Lisää vettä mikäli kastike liian paksua. Tarkista lopuksi suola.

Valkokastike

3rkl voita

3rkl vehnäjauhoja 

7 dl maitoa

muskottipähkinää

valkopippuria

suolaa

Sulata kattilassa voi ja sekoita siihen jauhot. Älä ruskista. Lisää maito pienissä erissä, koko ajan sekoittaen. Jatka sekoittamista kunnes kastike sakenee, mausta varovasti.

6-7 dl hyvää, täyteläistä juustoraastetta

kourallinen kirsikkatomaatteja

Öljyä lasagnevuoka ja levitä sen pohjalle 1/3 osa bolognesea, sen pääkke 3 lasagnelevyä (tai mitä nyt vuokaasi meneekään). Jos käytät tuoreita tai esikeitettyjä voit jättää reunat roikkumaan vuoan laidoille.

Levitä levyjen päälle 1/3 osa valkokastiketta, 1/3 osa juustoraastetta ja vielä 1/3 osa jauhelihakastiketta, sitten taas 3 levyä ja bolonese+valkokastike+juustoraaste. Viimeiseksi kerrokseksi sitten vielä levyt+valkokastike+juustoraaste. Halkaise kirsikkatomaatit ja upota ne päälliskerrokseen leikkuupinta ylöspäin.

Tunti 175 asteessa uunissa. Jos pinta alkaa tummua, peitä foliolla.

Lasagne kuuluu kuumien ruokien sukuun, voit antaa sen helposti vetäytyä ennen tarjoilua 10-15 minuuttia. Raikas, simppeli vihersalaatti ja patonki kylkeen.

Aika uskomatonta, etten muuten ole koskaan postannut äitini maailman parasta Bolognesekastiketta. Se on suosikkiruokani ja äitini tekemänä ainutlaatuista. Näyttäisi blogissa olevan vain Rouskubolognese ja sitten tämä Italian matkan arvoinen jauhelihakastike. No, olihan sekin sentään pohjoismaiden paras veto.