Ruualla rakastaja

En kai minä ittelleni sitä ruokaa tee. Minä laitan sitä niille, joista välitän. Niille, joita rakastan. Niille, joita haluan ilahduttaa, hemmotella, hämmästyttää; joille haluan avata ovia uusiin maailmoihin tai jotka haluan tuudittaa takaisin maistuviin muistoihin. Niille, joita haluan kiittää, ravita, lohduttaa. 

UUDENVUODENPÄIVÄN MENU

Kampasimpukat Kalifornia, avokadokreemi ja soija-mirin kastile

Aasialainen naudanpotkapata, villiriisi

Kaakaovanukas (lapsille)

Frittiviikunat, mascarponen, hunajan ja granaattiomenan kera

Olen  valmistanut muutamaan otteeseen naudanpotkakiekkoja, eli niitä  osso bucco -lihoja. Ehkä kerran on menty perinteisellä italialaisella osso bucco -reseptillä, mutta sittemmin on kokeiltu naudan potkia sekä meksikolaisittain että kookosmaidossa haudutettuna. (Molempia reseptejä voin suositella täysin rinnoin) Liha vaatii pitkän haudutusajan, mutta sen jälkeen suussa sulava onkin lievä ilmaus. Tuo aasialainen maustaminen viehätti minua erityisesti ja halusinkin tehdä jotain samantyyppistä sisaruksilleni ja vanhemmilleni. Kaikki ovat tulisenkin ruuan ystäviä, joten päräytin pataan szechuanin pippureita, jotka antavat aivan mielettömän pakkosaadalisää-poltteen. Lapsia varten pyysin äitiäni tekemään ja tuomaan mukanaan hirvenlihapullia saman riisin kera syötäväksi. Ei tarvinnut sitten murehtia tulista ruokaa. 

Ja parasta kaikessa: pata syntyi lähes itsestään.

Aasialainen naudanpotkapata
6-8:lle

6 isoa naudanpotkakiekkoa (ehkä n. 2kg, nyt Jalasjärveltä Laidun Hereford)
suolaa, pippuri
öljyä paistamiseen
6 valkosipulinkynttä kuorineen pilkottuna
2 keltasipulia lohkottuna
1/2 dl raastettua inkivääriä
5 tähtianista
2 rkl szechuanin pippureita
1 rkl chilihiutaleita
2 rkl sokeria
1/2 dl soijaa
1/2 dl punaviinietikkaa
1l  kiehuvaa vettä

Tarjoiluun

4-5 kevätsipulia varsineen silputtuna
1-2 ruukkua korianteria
1-2 punaista chilipaprikaa
1 suippopaprika (ei pakollinen, mutta jos haluaa jotain mietoakin...)

Pyyhi potkakiekot talouspaperilla kuivaksi ja suolaa ja pippuroi molemmin puolin. Ruskista kiekot öljyssä molemmin puolin, kuumalla pannulla, pari kerrallaan. Laita sitten pataan.

Ja sitten kuule laitat pataan kaiken muunkin. Uuni saa olla 170 astetta ja pata kansi päällä siellä 3 tuntia.

Ota pata uunista, ja lihat padasta. Siivilöi liemi kattilaan ja keittele sitä kokoon jotta saat hiukan sakeampaa kastiketta.

Sillä välin perkaa lihat luista ja kalvoista ja asettele tarjoiluvadille. Pidä lämpimänä folion alla (jos kauan niin miedossa uunissa) Kostuta lihat lopuksi vielä kastikkeella (tarkista suola) ja ripottele päälle kevätsipulit, korianteria ja chili. Tarjoile riisin kanssa, meillä epä-aasialaisesti paistoin pöytään vielä tuoretta ciapattaa, me kun ollaan kaikki sellaisia leipähiiriä. Ja saa lautaselta kaikki kastikkeen rippeet.


Kyllolihyvää!

Ja totta puhuen - jos skipataan nuo alun runollisuudet, niin teen ruokaa myös siksi, että saan (onnistuessani) siitä NIIIIIIN paljon itselleni; mahan täydeltä hyvää ruokaa ja mielettömän määrän kehuja elämäni tärkeiltä ihmisiltä!

SEIS! TÄMÄ ON JOULUJÄÄTELÖ...

...sanoo Hellapoliisi, sillä Hellapoliisin Katin resepti tämä on. Sen löysi ja valmisti aatoksi MunKälyni. Etsittiin hyvin lapsiystävällistä jälkiruokaa ja sitähän tämä olikin. Sekä vaivaton. Kova sana jouluna siis kaiken kaikkiaan. Marttahenkisyys oli iskenyt kälyynikin ja alkuperäisen reseptin maustemäärällä hän teki  tuplamäärän  eli 2 litraa jäätelöä ja kovasti oli tavaraa siinäkin, kuten kuvasta näkyy. Meillä toinen tehtiin laktoosittomana ja toinen ehdottomasti laktoosia janoaville (hymiö) aitomaito-versiona.

Hellapoliisin Joulujäätelö
6 annosta

1 pötkö Domino Vaniljatäytekeksejä
1 litra vaniljajäätelöä
1 tl piparkakkumaustetta
n. 2 dl vadelmia /tai muita marjoja)
n. 10 pientä marenkia murustettuna

Rouhi kaulimella keksit muovipussuin sisällä muruiksi. Vatkaa vaniljajäätelö (pehmennyt)  sähkövatkaimella ja jaa kahteen osaan. Lisää toiseen piparkakkumauste. Vuoraa 1 1/2 l kakku tai jäädykevuoka tuorekelmulla ja jaa vuokaan kerroksittain dominomurut, jätski, marjat, murustetut marengit ja piparimausteinen jäätelö. Suojaa jäätelö kelmulla ja laita pakkaseen muutamasta tunnista yön yli.

Säilyy pakkasessa hyvänä useamman viikon.
(Alkuperäinen Hellapoliisin resepti)

Mulla oli ilo tavata  Jaakolan Kati eli Hellapoliisiin viime vuonna pariin otteeseen. Tiesitkö että ahkera rouva on Suomen myydyin keittokirjailija? Hänen kirjojaan on myyty, sen tiedän, toistasataa tuhatta kappaletta ainakin.  Virallisia tietoja en löytänyt mistään, mutta näin kertoi kustantajan edustaja jo viime keväänä. Katin tuotannosta löytyvät mm. mainiot kirjat pikkukokeille ja -leipureille, useampaan lahjapakettiin olen sellaisen kääräissyt.

Mitäs tässä nyt muuta? Hyvä Kati!

Mutta koska jouluaiheiset postaukseni lienevät viime vuoden osalta olla likimain tässä. Pistetäänpä arkistoon vielä the joulupukkikuva 2014:

THE KALAPÖYTÄ (feat. Hyvää Joulua)

Sehän se on. SE. Se aaton kalapöytä. Aterian ihana aloitus ja yleensä lähestulkoon myös huipennus, ellei kinkku ole sitten sattumoisin ihan erikoisen, erikoisen hyvää. Hyväähän se nyt on aina.

Kaloja saa rauhassa kerrankin nauttia ihanan,  yli-runsaan valikoiman, kylkeen keitettyä puikulaa ja ehkä hiukan leipää, meidän leipäkorissamme kaveriksi kuuluu saaristolaisleipä(tai kuuluisi mikäli en tänä vuonna olisi onnistunut saamaan niistä raakoja 3 tunnin paiston jälkeen...), äitin tekemä joululimppu ja hapankorppu. Kalat tehdään itse, vanhoilla suosikkiresepteillä ja uusilla kokeiluilla. Aina joku on parempaa kuin toinen. Kokeilut menevät klassikkolistalle, klassikot taistelevat paikastaan. Suurimman osan kaloista laittaa äitini, mutta minä ja NuutinMinna myös saamme useimmiten tehdä jotain. (Oma vuoroni saattoi mennä katkolle tänä vuona, koska epäonnistuin surkeasti.)

Joulun maustekaloja varten on tietyt lasiset säilykepurkit, joihin ne aina tehdään. Sinne mahtuu n. 10 aikuisen kalat kahdelle aterialle. Parhaat syödään loppuun, niitä vähemmän parempia saattaa jäädä välipäiviksikin Mumman ja Papan särpimiksi. Kalat tarjoillaan erivärisistä mariskooleista, se on juuri sopivan kokoinen ja kaunis, vähän tilaa pöydästä vievä astia. Jos nyt ostaisin itselleni mariskoolin kuussa (minulla on vain 2) olisi mulla tarpeeksi ensi jouluun, kattaus on suunnitelmissa pitää nimittäin meillä.

Meillä jouluruokailu toistaa samaa rakastettua kaavaa vuodesta toiseen, ei edes oman itsensä takia taida olla järkeä pistää muistiin joka vuosi menua erikseen. Suurin vaihtuvuus on kalojen parissa, joten 2014 kalapöytä ansainnee postauksen.

Kalapöytä 2014

Roseepippurilohi

Kylmasavulohi

Muikunmäti, smetana ja sipuli

Valkosipuli-rosepippurisilakat

Sinappisilakat

Inkiväärisilakkarullat

Limetti-kaprissilli

Glögisilli

Lasimestarin lohi

Kaksi pöydän ehdotonta uutuushittiä olivat tänä vuonna Teresa Välimäen ja Johanna Lindblomin suloisesta Syksyn uutuuskirjasta Hyvää Joulua äitini bongaamat Valkosipuli-rosepippurisilakat ja Limetti -kaprissilli. Reseptit olivat, kuten näiden tarkkojen rouvien reseptit tuppaavat olemaan, ehdottoman toimivia, todella kauniita ja maistuvia. Korvasimme  rakastamani äitin valkosipulisilakat  tällä roseepippurisella versiolla, joka on ihan korumaisen kaunis kun punaiset pippurit ja sipulit pilkahtelevat valkoisesta kastikkeesta (minkä näemmä kuvaaja on epäonnistunut vangitsemaan...)

Tuo kirja kannattaa hankkia ihan jouluklassikoksi, inspiraatiota löytyy ruokapöytään kylläkin läpi vuoden. Harmittaa kun en saanut aikaiseksi siitä vinkata jo ennen joulua, mutta ollaan nyt asialla jo ensi vuotta varten vaikka. Tai ostatte nyt jo ensi vuoden lahjakirjoiksi, ettei painos pääse loppumaan.

Valkosipuli-rosépippurisilakat

500g silakkafileitä

Liemi
2dl vettä
2 dl väkiviinaetikka
2 rkl suolaa
2 tl sokeria

Ranskankermakastike
1 prk (200g) ranskankermaa
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punasipuli hienonnettuna
2 tl rosépippureita murskattuna
1 tl suolaa
0,5 tl sokeria

Huuhtele silakkafileet kylmässä vedessä lävikössä. Mittaa kulhoon liemen ainekset ja nosta fileet sinne. Peitä kulho kelmulla ja anna kypsyä 3h jääkaapissa.

Valmista kastike sekoittamalla ranskankermaan hienonnetut sipulit, murskatut rosépippurit ja suola ja sokeri. Sekoita hyvin. Kaada silakoista etikkaliemi pois ja lado tiiviiseen kannelliseen purkkiin kerroksittain silakkafileitä ja kastiketta. Sulje purkki ja kääntele niin, että kaikki fileet maustuvat. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli ennen nauttimista.

(resepti Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirjasta Hyvää Joulua)

Limetti-kaprissilli oli myöskin useamman syöjän ykkönen kaloista. Reseptin saatte nyt kaivella aivan itse Hyvää Joulua-kirjasta.

Sen sijaan oma ainokainen kalapanostukseni oli fiasko. Yritystä oli, katsokaa nyt vaikka noita sydämenmuotoisia porkkananpaloja. Luotin sokeasti naistenlehden reseptiin ja kielsin itseltäni järjenkäytön. Reseptissä oli vain yksi  marinointi/mausteliemi, jossa luki Rajamäen mauste-etikka. Mitä se on? Ostin sitten normi etikkaa, jolla useimmiten kalat marinoidaan, mutta kyllä niistä tuli aivan järkyn etikkaisia ja kalat kypsyivät niin, että hajosivat hiutaleiksi (tässä kuvaaja on lähes onnistunut vangitsemaan toivotun lopputuloksen, joka ei siis ollut kuvan kaltainen). Kalan nimi olisi voinut olla silakkahiutaleita etikassa, niin oltaisiin oltu aika lähellä totuutta.

NuutinMinna oli valmistanut kestosuosikin eli gögisillin. Edelleen yksi suosikeista yleisotannassa. Itsellänihän menee aina kaikki silakat sillin edelle. Paitsi nuo omat yllä-olevat.

Lasimestarin lohi on varmistanut paikkansa joulupöydässä. Ensi vuonna mä luulen, että kuitenkin kokeilen lohi-pastramia sen sijaan (emännän veto-oikeudella).

No sitten vielä yksi silakka, sanoi äitini suunnitteluvaiheessa ja mä huusin heti, että sinappisilakka. Se vaan on niin parasta.

Kaikki ei ole kaupan. Isän tekemä Rosepippuri-graavilohi on ja pysyy. 

Ainoa varsinainen ostokala on kylmäsavulohi. Tänä vuonna se oli aivan lyömättömän huippuherkullista lähikalaa tuosta Bergön saaren kalastajilta (saatavilla siis omasta Cittaristamme). Parasta kylmäsavulohta miesmuistiin!

Lapsuuteni joulupöytään ei mäti kuulunut. Minun vaatimuksesta joskus vuosituhannen vaihteesta asti se on nyt siihen kuulunut. Rakastan, rakastan, rakastan. Mielellään ei kirjolohen mätiä, vaikka sitäkin on joskus ollut. Tällä kertaa oli muikkua.

Ja sen vaan sanon, että kun tämän menun maisteli läpi ja vielä santsasi parhaimmat palat, niin kyllä kuulkaa viileä kotikalja maistui pitkin iltaa.

Ensi vuoteen, sinä ihana perinteinen kalapöytämme! Niin klisé... Mutta tuskin maltan odottaa!

Vuoden viimeinen kiusaus

En pystynyt vastustamaan. Oli pakko leipoa. Haluaisin muuten nähdä sen ihmisen, joka pystyy vastustamaan tämän syömistä. Ollaan taas superamerikkalaisuuden äärellä. Kuuden kerroksen Red Velvet-kakussa on inhimillisesti ottaen kaikkea aivan liikaa. Kakkua  tehdessäni mietin, että suomalainen perusmartta jakaisi tämän saman päällystemäärän keveästi neljälle piirakalla, ja sittenkin olisi vielä reilusti.

Niin, mitään keveäähän tässä ei ole. On vain yltäkylläisesti mehevyyttä, makeutta ja kondensoidun maidon ja pekaanien yhtymisen tuottamaa rapeutta. Juuri passeli piirakkaöveri vuoden viimeiseen päivään. 

Kuuden kerroksen Red Velvet- palat

16 palaa

3 dl vehnäjauhoja

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1/2 tl leivinjauhetta

1/8 tl suolaa

100g  huoneenlämpöistä pehmeää voita

1 3/4 dl sokeria

1 muna

1 rkl punaista nestemäistä elintarvikeväriä

3 dl (120g) kookoshiutaleita

175g tummia suklaahippuja

100g valkoisia suklaahippuja

3dl (eli yks tölkki) makeutettua, kondensoitua maitotiivistettä

125g pekaanipähkinöitä  karkeasti rouhittuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Rypistä leivinpaperi palloksi ja vuoraa sillä sitten 23x23 browniesvuoka. Leivinpaperin avulla saat kakun nostettua myös kätevästi vuuasta. 

Sekoita keskenääm jauhot, kaakao, vanilliini, suola ja leivinjauhe. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Vatkaa mukaan kananmuna. Lisää punainen väri ja lopuksi kuivat aineet ja sekoita taikinaksi.

Levitä hyvin tahmea taikina tasaiseksi käyttämääsi vuokaan nyrkkia myöten. Paista  8 minuuttia.

Ota piirakka uunista ja ripottele sen päälle ensin, kookoslastut, sitten tumma suklaa ja valkoinen suklaa. Kaada maitotiiviste tasaisesti koko piirakan päälle ja lopuksi peitä piirakka pekaanipähkinöillä. Paista piirakkaa vielä 35 minuuttia ja ota sitten uunista, anna jäähtyä 2 tuntia ennen leikkausta ja tarjoilua.

Piirakka on siis vaivaton tehdä vaikka ainesosaluettelo pitkä (ja kallis). Jos teet erilaisessa vuossa kiinnitä paistoaikaan huomiota + / - . Vaikka vuokakoko saattaa vaikuttaa pieneltä, siitä saa leikattua 16 reilua palaa, rikkaat palat voi helposti vielä puolittaakin, niin tyydyttävää piirakka on. Paitsi jos haet niitä övereitä.

Ainekset löytyvät marketin leivontahyllyltä, Sekä Pirkalta että Dr Oetkerilta löytyy nykyään noita suklaahippuja leivontaan. Olen muokannut alkuperäistä reseptiä vastaamaan pussikokoja. Tuossa reseptissä on peräti seitsemän kerrosta, koska siinä on sekä tummia, maitosuklaa että valkoisia suklaahippuja.

Päivä teki piirakan valmistuessa loppuaan ja oli pakko kuvata/ leikata vielä kuumaa piirakkaa. Mutta jäähdyttäminen todellakin kannattaa.

Kiitos kaikille blogini lukijoille vuodesta 2014. Jatketaan reippaina vuoteen 2015!

Headquarters toivottaa asukkeineen Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Lihafondue

Paljon lihafondueta helpompaa seurusteluruokaa ei olekaan. Pilkot aineet ja asetat esille. Muutama maustekastike ja nekin voi ostaa valmiina pullossa halutessaan, kuten meillä tehtiin eilen. Ja sitten vain dippaillaan ja kypsennellään kukin omia lihapaloja ja varotaan polttamasta suuta.

Meillä on aina lihafondue valmistettu öljyyn, koska näin vanhempani oppivat sitä Sveitsin aikoinaan syömään ja valmistamaan. Isä kertoi eilen pöydässä, että heillä, köyhillä lääketieteen opiskelijoilla oli aina tapana juhlistaa läpimennyttä tenttiä kokoontumalla tuttuun ravintolaan lihafonduelle. Ihan näen silmissäni  60-70-luvun vaihteen hämärän, savuisen ja öljynhöyryisen "Kneipen", jonka nurkkapöytään on kokoontunut 60-70 luvun vaihteessa riehakas ja kovaääninen suomalais-kansainvälinen seurue. Miesten muoti suosii partoja, hyvin samaan tapaan kuin nyt, posket punoittavat, eikä vähiten pöydällä olevien punaviinipullojen takia. Ulkona paistavat kaupungin valot, eltään tätä hetkeä. Ollaan nuoria, rakastuneita, onnellisia ja täynnä tulevaisuuden uskoa.

Kuvan otti Urho10v

Lihafonduen voi toki myös tehdä lihaliemeen, mutta kuten sanottu, meillä liemenä on neutraali öljy. Jotakin perheemme fondue-innokkuudesta kertonee sekin, että vaikka mummolan pöydässä oli syömässä tällä kertaa 16 henkeä, äiti lainasi tälläkertaa vaan toista fonduepataani ja alustaa, lihafonduehaarukat äitillä oli tälle sakille ihan omasta takaa. Lihafonduepatahan on siis joko teräksinen, kuparinen tai vaikka valurautainen, mutta se keraaminen pata on tarkoitettu juustofonduelle. Tuo ihana kuparipata on vanhempieni, minulle he ovat joskus Sveitsistä tuoneet tuon teräksisen. Fonduesettejähän saa kyllä kohtuuhintaan kaupoista.

Kuvan otti Urho10v

Kuvan otti Urho10v

Lihafondue  / Fondue Bourguignonne
1pata :4-6 syöjää meillä 8 mutta osa pieniä lapsia

5dl neutraalia öljyä esim rypsi
n. 200 g lihaa per syöjä : naudan sisäfilettä, kalkkunan tai kanan filettä, hirveä
dippikastikkeita
raakoja vihanneksia, paprikaa, herkkusieniä, etikkakurkkuja, hillosipuleita
uunilohkoperunoita

 Pilko vihannekset suupaloiksi, nauta lihapullan kokoisiksi paloksi ja kalkkuna ehkä hiukan suikalemaisemmaksi, jotta kypsyy hyvin myös sisältä.

Kuumenna öljy liedellä n. 180 asteeseen ja tuo se sitten pöytään lämpöliekin päälle. Jokainen ruokailija laittaa pitkään fonduehaarukkaan lihapalan kerrallaan ja kypsentää sen haluttuun kypsyyteen. Lihapala siirretään sitten omalle lautaselle, suolataan ja pippuroidaan ja nautitaan tykötarpeiden ja soosien kera ruokailuhaarukalla. Uusi lihapala saa muhia padassa jo sillä aikaa. Paistoajat vaihtelevat suuresti sen mukaan paljonko pannussa on kulloinkin lihaa, varo alussa öljyn räiskintää, mitään märkäähän et voi öljyyn laittaa.

Meillä siis oli nautaa ja kalkkunaa, majoneesia, B-B-Qsoosia ja currysoosia.

Ihanaa seurusteluruokaa, vaikkapa Uuden Vuoden aatoksi. Kaivakaapa pölyttyvät pannunne esiin. Olen tehnyt myös aika yksityiskohtaisen postauksen juustofonduesta jos se kiinnostaa.

After Xmas Baking

Kun Maitytöllä iskee leivontainspiraatio (ja nykyään tuntuu, että kuume on päivittäistä), äidin kannattaa olla varautunut ja nuon vaan hupsista ehdottaa tyttärelleen jotakin sesongin mukaista, helppoa ja näppärää ja NOPEAA leipomusta, joka taltuttaa makeanhimon tuhoamatta leipurin inspiraatiota vaikkapa pitkällä kohotus- tai paistoajalla. Äidilläkin sitten helpompaa kun on hiukan ennakoinut. (Saattaa myös olla, että äiti on ostanut leipomustarpeet jo ensimmäiseksi adventiksi, mutta kaiken joulusähellyksen ja pitäis ehtiä tehdä tätä ja tuota -keskellä nämäkin leipomukset ovat jääneet toteuttamatta. Tokikaan en tunne yhtään tuollaista äitiä, tai ole edes kuullut huhuja, mutta tuli nyt vain mieleen...)

Piparminttukarkkikeppisuklaasydäntikkarit
6 kpl (tai mahdollisesti esim 5, jos yksi särkyy...)

12kpl piparminttukarkkikeppejä
200g mieluisanväristä suklaata
pehmeitä syötäviä koristehelmiä
tikkarinvarsia (ainakin leivontaliikkeistä ja netistä)

Poista suojamuovit karkkikepeistä ja asettele ne pareittain sydämenmuotoon leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Laita väliin tikkarinvarsi. Paista 5 min. 180 asteen uunissa. Nyt tikkarit ovat sen verran pehmeitä, että saat ne liitettyä  varsineen yhteen vaikkapa parin ruokaveitsen avulla. Anna jäähtyä.

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja täytä tikkarit, ripottele koristeet ja vie viileään jähmettymään.

Työnjako meni näin: Äiti poisti suojamuovit, Likka asetteli kepit sydämiksi ja  pisti varret keskelle. Äiti vähän salaa paranteli. Äiti laittoi uuniin, otti pois ja teki kuumien tikkareiden yhteenliimaukset. Sulatti ja annosteli suklaan. Maitotyttö laittoi koristeet.

Parasta, kaikkein parasta on kuitenkin RAPSIMINEN! Edelleen.

Alkuperäinen resepti GoodFood- lehdestä November 2014

Gyoza tai Jiaozi ...kuhan ei vaan kinkku!

Eikun höpö, höpö, kinkku oli hyvää ja sitä oli niin riittävästi, että nyt halajaa mieli jotakin muuta. Mikäs sen erilaisempaa kuin joku aasialaistyylinen taikinanyssykkä. Gyozat ovat japanilainen versio ja Jiaozi ovat kiinalainen versio ja tässä on minun versioni, jossa on kyllä surutta sekoitettu kaikki suuntaukset. Syötiin näitä alkupaloiksi itsenäisyyspäiväisillä synttäreillä jo ja hyvin maistuivat vaikka kokki oli taas niin kolmatta kättä vailla, että ulkonäössä olisi helpostikin parantamisen varaa. 

(Onko teillä muilla tälläistä luonteenpiirrettä, jossa yhdistyy suunnaton itsekritiikki ja "no mitä sillä nyt on väliä-kunhan koossa pysyvät"-meininki?)

Gyoza/Jiaozi Fusion nyytit

1 paketti Chinese dumplings kääreitä (pakaste aasia-kauopasta n.45-50 kpl)
400g possun jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 tl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl sesamöljyä
1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 rkl soijaa
1 rk riisiviinaa tai kuivaa sherryä
1 paksoi hienonnettuna ( tai 2 dl kiinankaalta)

Sekoita kulhossa  kaikki  täytteen ainekset.

Levitä nyyttien kuoret  kahdessa kolmessa erässä pöydälle (jauhoja hiukan). Aseta kullekin reilu teelusikka täytettä. Kostuta sitten veteen kastetulla sormella kuoren reunat ja puritsa /rypytä yhteen nyytiksi.

Moni on viimeaikoina ilmoittanut että ei tarvitse/kaipaa mikroa. Minä taasen kiitin luojaani, että minulla sellainen on, olin unohtanut ottaa kuoret sulamaan, mutta sulatusohjelmalla sain näppärästi kuoret sulaksi, hienosti irtosivat toisistaan. Muuten olisikin ollut ihmettelemistä.

Keitä  nyytit isossa kattilassa runsaassa vedessä erissä. Kun nyytit nousevat pintaan, ne ovat valmiita, nosta ne reikäkauhalla valumaan. Älä laita niin vieri viereen, että tarttuvat kiinni toisiinsa. Ennen tarjoilua paista halutessasi niihin vielä kaunis paistopinta ruokaöljyssä.

Dippinä soijaa, jonka maustoin limen mehulla ja vähän seesamiöljyllä, aikuisten dippiin pilkoin vielä punaista chiliä. Chiliä voisi lisätä myös nyyttien täytteeseen, jos vain aikuisia syömässä.

Jos nyytit kiinnostaa, olen tehnyt niitä myös täällä  (Näköjään lähes samalla reseptillä, nyt ei vaan ollut kevätsipulia, koska olin unohtanut ostaa ja kypsennys tapahtui höyryttämällä) ja kerran jopa alusta asti taikinankuoret, mutta valmiilla pääsee kyllä vähemmällä.
Ja yhtä rumia näyttävät olleen joka kerta. Mutta herkkuja!