Mumm, se on ranskaa ja tarkoittaa omnomnom

Näissä ei sitten ole mitään muuta vaatimatonta kuin ulkonäkö. Nimikin on pökerryttävä: Kukkakaali-katkarapuarancini. Arancinit ovat friteerattuja jäännösrisoton palleroita Etelä-Italiasta, jossa niitä myydään herkullisen tulikuumana suoraan katukärryistä. Lucian päivänä, 13. joulukuuta Palermon kaupunki täyttyy sadoista arancinikioskeista ja -kärryistä, ilmassa leijuu höyryävien arancinien kutsuva tuoksu.

OivaPari Gourmet Fastfoodin viimeisessä osakilpailussa tehtävänanto ei todellakaan helpottunut. Nyt olisi valmistettava samppanjalle seuraa. Mietin läpi kaiken luksuksen ostereista hummereihin, kampasimpukat ja mädit, mutta aina palasin samaan lähtöruutuun, halusin annoksen olevan oikeasti myös katuruokakelpoinen. Miksei sitä ole nuo edellämainitut aineksetkin jossakin lähellä pyyntipaikkaa, jumalaisen tuoreina, suurinpiirtein laiturilta myytynä, suurimmalle osalle meistä ne jäävät harvinaiseksi herkuksi ja erikoistilaisuuksiin. Niinkuin samppanjakin. Mikä on suuri vääryys, koska se jos mikä on juomista upein. Ja sen kanssa nautittuna mikä tahansa muuttuu gourmet'ksi.

Kukkakaali-katkarapuarancini

risotto
3 rkl oliiviöljyä
6dl raastettua, raakaa kukkakaalta
2 dl risottoriisiä
1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl samppanjaa tai kuivaa valkoviiniä
0,5 dl kasvislientä
120g katkarapuja
2 dl vastaraastettua parmesania
1/4 sitruunan mehu
1rkl sitruunavoita (tai tavallista)
1/2 tl kuivattua timjamia tai hiukan enemmän tuoretta
mustapippuria myllystä

friteeraukseen
1l öljyä 
1 kananmuna
vehnäjauhoja
psylliumkuitua, panko-jauhoja tai korppujauhoja

Valmista risotto mielellään jo edellisenä päivänä ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Kuullota öljyssä, laakeassa padassa tai pannulla miedolla lämmöllä hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Lisää kukkakaali ja kuullota pari minuuttia. Lisää riisi ja kuullota sekin läpikuultavaksi. Lisää sitten samppanja tai viini.

Minä todellakin possautin Mummini auki ja lorautin risottoon. Ajattelin, että nyt tehdään läpeensä herkullista.

Pidä kasvisliemi kuumana viereisellä levyllä ja lisää sitä kauhallinen kerrallaan risottoon, sekoittele puuhaarukalla lähes koko ajan, että tärkkelykset oikein irtoavat. Aina kun neste alkaa olla imeytynyt, lisää uutta. Tämä prosessi kestää n. 20 minuuttia, sitten risotto alkaa olla kypsää. Lisää mukaan hiukan hienonnetut katkaravut ja timjami. Viimeisenä silauksena juusto ja voinokare ja mustapippuri: risotto on valmis. Jäähdytä.

Tämä kohta on todella vaikea. Risotto tuoksuu ja maistuu niin hyvältä, haluat vain seistä pannun vieressä ja lusikoida sen suuhusi. Älä ainakaan tartu samppanjalasiin tai menetät pelin, eikä friteerattavaa jää.

Kuumenna öljy kattilassa tai friteerauskeittimessä höyryäväksi. Maapähkinäöljy, peanut oil, sopii tarkoitukseen todella hyvin. Muotoile risotosta pyöryköitä, kieritä ne ensin jauhoissa, sitten vatkatussa munassa ja lopuksi psylliumissa/pankossa/korppujauhossa, minkä valitsetkin. Friteeraa kullanruskeaksi ja nosta sanomalehden päälle valumaan.

Risottoni oli,  vaikka kylmää, niin tänään tehtyä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, ettei käsinmuotoilu ja leivitys oikein onnistunut. Tai saattaa olla, että olen vain mämmikoura. Tuskaannuin, kaadoin munan risottoon ja ehkä puoli desiä vehnäjauhoja ja sekoitin. Siiten supervarovasti kahden ruokalusikan avulla vieritin palleroita öljyyn. Ei pyöreitä, eikä edes soikeita, mutta se maku! Minulla oli leivitykseen ihan tavallista korppujauhoa, mutta psylliumilla ( terveisiä Henkalle, joka tämän opetti) tai pankolla saat vielä rapsakamman kuoren.

G.H. Mumm Cordon Rouge Brut on kuiva ja ryhdikäs samppanja, niitä pulloja, joita kannattaa miettiä kun etsit läpi aterian samppanjaa. Siitä löytyy hennon mineraalisena sopivasti hapokkuutta ja hedelmäisyyttä sekä sitrusta. Rapean kylmänä tarjoiltuna se nostatti  muutenkin äärimmäisen herkulliset arancinit ihan uusiin sfääreihin.

Minä pakkasin arancinini ja samppanjani mukaan mummolaan (tässä ei nyt ole mitään tahallista komiikkaa) jossa "lahjomaton" testiryhmä eli vanhempani ja veljeni perhe pääsivät nauttimaan arancineistani Mummin (eikä tässä, äitini on Mumma) kera. Isäni käski laittaa tähän, että jos ei tämä yhdistelmä voita, niin se tuomari ei ole kyllä päässyt oikeasti maistamaan.  

Mumma oli muuten tehnyt pääruuaksi ihanan hedelmäistä lammastaginea ja vaikka punaviinikin oli avattu niin tulipa taas yhdestä suusta todistettua, että samppanja niin kantaa läpi koko aterian. Kuten pikkuveliNuutti loihe lausumhan: Tämä lammaskin maistuu paremmalta samppanjan kanssa. (Herkullista se oli kyllä alunperinkin.)

Yhteistyössä Pernod Ricard

Kurpitsasämpylät (sis. kurpitsaa)

Urholla on jääleiri täällä Seinäjoen tekojääradalla, että olemme aivan kotona koko viikonlopun. Paitsi huomenna käymme kurkkaamassa äitini pohjattomiin patoihin. Ja hyvä niin, sillä meillä ei varauduttu viikonlopunviettoon  niin triviaaleilla toiminnoilla kuin esimerkiksi kaupassa käynnillä.

Eihän meillä ollut viikonlopuksi (jumaliste) eres leipää tämän päivän aamiaisen jälkeen. Onneksi oli kurpitsankaivelusta keitettyä kurpitsasosetta, sämpylän tekoon siitä sitten. Mieleen oli jääneet viikolta Kivistön Liisan kuvankauniit kurpitsasämpylät (jotka eivät kyllä sisällä kurpitsaa). Liisan resepti on ihanan pieni ja sämpylät kuin pikkuisia kurpitsakoruja, ellei teillä nyt ole kurpitsasosetta niin tehkää vaikka Liisan ohjeilla. Ihan hyviä sämpylöitä saatte, jos ne sijoittuvat janalla jonnekin noiden loistoyksilöiden ja omieni välimaastoon. Oikeasti kyllä omieni maku ja rakenne olivat  myös erittäin hyvää kotisämpylätasoa, mutta heikko kohtani on aina ollut pullien pyöreäksi leipominen. Ei oo maailmasta sileimpiä. En myöskään voidellut omiani ja cashewpähkinän tilalla oli tyytyminen kurpitsansiemeneen. Jos nyt selitellä saa, niin kurpitsanmuoto olisi kantoineen tullut ehkä paremmin esille pähkinän kanssa.

Kurpitsasämpylät
tulee koosta riippuen niin monta kun tulee (2 pellillistä)
7 dl soseutettua kurpitsaa
1 pala hiivaa
3 rkl leipäsiirappia (tai sokeria)
2tl suolaa
1/2 dl kasvisöljyä
n. 15 dl sämpyläjauhoja + leivontaan
cashewpähkinöitä tms.

Lämmitä sose kädenlämpöiseksi ja mutrenna sekaan hiiva, siirappi ja suola. Alusta taikinaa lisäämällä jauhoja vähän kerrallaan, jos sinulla on yleiskone, anna sen kernaasti käydä. Käsin onnistuu tietenkin. Taikinan pitää olla pehmeää, mieluummin tarttuvaa kuin kumipallomaista. Alustuksen loppupuolella lisää öljy. Annan koneen käydä yleensä n. 10 minuuttia.

Jätä vedottomaan paikkaan, isoon kulhoon ja leivinliinalla peitettynä vedottomaan paikkaan  (mikro tai uuni esimerkiksi) kojhoamaan n. 30-40 min.

Jauhotetulla alustalla leivo taikinasta pyöreita pallukoita ja asettele ne kohoamaan leivinliinalla peitettynä vielä 1/2 tunniksi. Saksilla tai terävällä veitsellä leikkaa pallukkaan 5-6 viiltoa ja tuikkaa keskelle pähkinä kannaksi.

Munalla voitelu tuo kauniin kiillon, omani ovat voitelemattomia.

Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Urho10v. oli hiukan pettynyt, ettei meillä tänä vuonna pidetty Halloween-juhlia. Pipersimmehän me jotain pientä jo aikaisemmin perheen kesken, mutta Urho taisi haaveilla juhlista parinvuoden takaisten tyyliin. Jo vain olivat hauskat nuo juhlat. Ja ikimuistoiset. Ihan siinä määrin että Maitotyttö vieläkin puhuu niistä. Tiedättehän, pienillä lapsilla on usein joku mitä pelätään....pimeä, mörkö, hirviö, sängyn alla tai kaapissa joku, joulupukki, peikko, ötökkä, you name it. Usein tulee hirvittelemään juuri silloin kun pitäisi saada unen päästä kiinni. Pahimmillaam tulevat mukaan uniinkin. Minä muistan, että pelkäsin nukkumaan mennessäni intiaaneja, minulla oli kuitenkin  pätevä suunnitelma, että jos ne hyökkäävät, piiloudun mummolan rottinkiseen pyykkikoriin. Toinen pelonaihe oli ikkunasta kyttäävät noidat, mutta silloin piti maata hievahtamatta silmät tiukasti kiinni, jotta noita luulisi että nukut, nukkuvia lapsia ei jostain syystä noita saanut napattua.

Kummatkaan omista lapsistani eivät ole koskaan pelänneet esim. pimeää, meillä ei ole koskaan käytetty mitään yövaloja esimerkiksi. Urho10v pelonaihe pikkumiehenä oli tuuli... Ei ulkona, mutta siis nukkumaanmennessä peltikattoa kolisuttava ujellus. Entä reipas maitotyttömme? Ainut mikä saa Maitotytön paniikkiin, on NAAMA. Naama tulee joskus mieleen unta yrittäessä ja pieni tyttö kysyy eihän naamat tule varmasti äiti eihän?

Hiukan tosi surullista tässä on se, että koko naamajärkytys sai alkunsa 2 vuotta sitten halloween bileissä. Maitotyttö, silloin vajaa 2 vuotta oli mummolassa, jotta saatiin rauhassa NaapurinUllan kanssa laittaa (lasten)juhlat pystyyn. Itsekin pukeuduimme. Sitten Maitotyttökin saapui mumman ja papan kanssa. Ja aika nopeasti lähtivät poiskin.

Ja sillä lailla tämäkin trauma sai alkunsa, Blame it on the mother!

No, verta ja sormenpätkiä voi olla tiedossa tänäkin viikonloppuna, nyt laitetaan nimittäin uuniin vielä ruisleipäineksista  leivotut ruisleivät. Talon täyttää aina ihana autenttinen rukiin haju, mutta muuten niistä pakkaa usein tulla vähän kuin tuumanpaksuisia teräsdiskettejä. Siinä on kuulkaa paraskin sahateräpuukkoo ihmeissään kun sitä leivänreunaa aletaan auki jyystämään.

(Ai niin, ruokana meillä oli makaroonilaatikkoa. Ei tartte eresmenneitten karehtia.)

Rauhallista pyhäinmiestenpäivää, Hurjaa Halloweenia ja iloista Dia de los muertos'ta, pick your style!

Hannan Kookos-pinaattikeitto

Välillä keittokirjoja kahlatessa tulee sellainen olo, että kuinka mä en oo tälläistä ikinä itte keksinyt tehdä. Onhan nyt esimerkiksi aivan päivänselvää, että kookos-pinaattikeitto ei voi olla kuin aivan älyttömän hyvää. Ja niinhän se olikin; täyteläistä,  erityisen hienon makuista keittoa. Mietin vähän tehdessäni, josko tähän munanpuolikas tai uppomuna sopisi, mutta jätin sitten kuitenkin tekemättä, kun ei siitä alkuperäisessäkään reseptissä mitään puhuttu. Keittoa syötyäni osaan nyt kuvitella kyllä  munan tähän sopivan aivan kuten perinteiseenkin keittoon.

Parina viime viikkona on posti tuonut ihanan pinon syksyn uutuuskeittokirjoja, onko mikään ihanampaa kuin käpertyä sohvan nurkkaan tutkailemaan painotuoretta kirjaa, suunnittelemaan tulevia kokkauksia ja makustelemaan reseptejä, kauniita kuvia ihastellen?  

Hanna Sumari & Pienet suuret reseptit -kirjasta löytyy hyväntuulisia, nopeasti toteutettavia reseptejä, ihan arkeen. Raaka-aineet löytyvät lähikaupasta ja ruoka on "arki-järki-terveellistä", eli paljon vihanneksia vähän rasvaa ja perus lihaa, kanaa ja kalaa. Ihanan mutkatonta ruuanlaittoa. Hanna kertoo 30 vuoden kotikokkaamisen jälkeen kyllästyneensä aina samojen ruokien laittamiseen. Kokkauksen ilon ja uusien makujen löytäminen ovat olleetkin Hannan reseptien ohjenuorina.

Kirjan kuvat ja taitto ovat Hannan tyttären Kirsikka Simbergin ja puolisonsa Tuukka Koiviston käsialaa. Taitto-teknisistä asioista en mitään ymmärrä sen enempää kuin kuka tahansa lukijakaan; Kirja onnistuu tuottamaan lukijalleen myös esteettisen elämyksen, se on tyylikäs, olematta kosiskeleva. Kuvia tutkin aina tavattoman tarkasti, vinkkejä omaankin kuvaukseeni etsien, enkä  sano tätä valokuvaajan roolissa, koska en missään nimessä sellainen ole, mutta välillä vierastin osan kuvista tummaa rakeisuutta. Kirja tuo visuaalisesti mieleen Tomi Björckin Huippukokin kotiruokaa ja Sikke Sumarin & Mirja von Knorringin Löytöretkeltä lautaselle-kirjat, niissä löytyy kaikista samaa  tummuutta.

Parmesaanilohi ja pähkinäiset kanaschnitzelit, sitruunakiisseli, ne ainakin tuli merkittyä heti tulevien päivien kokkauksiksi. Sitten lainaan kirjan äitilleni ja katson mihin hän tarttuu. 

Mutta nyt oiva kookos-pinaattikeitto kirjasta. Kirjan reseptissä kuulutettiin 1kg (tuoretta) pinaattia, mikä kuulosti aikamoiselta määrältä, ainakin jos haet pinaatin lähikaupasta, meidän kaupan rasiat kun painavat 70g. Voiskohan tässä olla kyseessä 100g? No oli miten oli, minä nyt ostin yhden rasian ja sitten kävin hakemassa kasvimaalta vielä saman verran syyspakkasista selvinneitä mangoldin lehtiä.

Kookos-pinaattikeitto / Hanna Sumari & Pienet suuret reseptit

1 sipuli hienonnettuna
1 iso valkosipulinkynsi viipaleina
3 rkl oliiviöljyä
1kg pinaattia (minä laitoin kuitenkin vain n. 200g ja puolet mangoldia)
1/2 tl juustokuminaa
5 dl kasvislientä fondista
4 dl kookosmaitoa
 mustapippuria

Hauduta sipuli ja valkosipuli öljyssä läpikuultavaksi. Lisää pinaatti pienissä erissä ja sekoittele kunnes pinaatti on pehmennyt tummanvihreäksi. Hauduta matalalla lämmöllä viitisen minuuttia. Kaada pulet kasviliemestä ja haudutettu pinaatti tehosekoittimeen ja aja sileäksi, kaada takaisin kattilaan. Lisää juustokumina, loput kasvisliemestä ja kookosmaito. Kuumenna ja mausta mustapippurilla. 

Kiitos Hanna hienosta panoksesta keittokirja-genreen.  Lahjaksi ostaisin tämän aikuiselle, juurikin normien arkiruokien pyörittämiseen kyllästyneille perheellisille ainakin jos lapsesi ovat ennakkoluulotonta sorttia (toisin kuin meillä) tai kiireisille ura-ihmisille, jotka arvostavat kotona tehtyä  tehtyä ruokaa, haluavat suoriutua kuitenkin ruuanlaitosta nopeasti, mutta etsivät uudistusta vanhaan tuttuun. Äsh, mitä tämä tälläinen luokittelu nyt taas on multa?  Kyllä tämä sopii ihan kaikille, jotka arvostavat hyvää ruokaa.

"Itse tehty ruoka on ilo".

Kirja saatu arvostelukappaleena

HALLOWEEN: verenpunaista juomaa ja velhon taikasauvoja

Juhla kuin juhla. Aina syödään ja juodaan. Halloween-tunnelmissa on helppo heittäytyä wallan hassuksi amerikan tyyliin, kun luterilaiset perinteet eivät kalisuttele kahleitaan.

Parasta on nimet. Vaikket jaksaisikaan vääntää lepakon mallista suklaatorttua, vapisevia haamumarenkeja ja irronneita nakkisormia voi  tavanomaisemmankin kääntää tarjoilun kerrassaan hirrrveäksi näkemällä hiukan vaivaa esillepanossa ja nimeämällä kaiken uusilla kauheus-nimillä.

Kaikki punainen ja nestemäinen on tietenkin verta. Vamppyyrin päiväuni- drinksu. Missä tässä mainostetaan että ei sisällä keinotekoisia väri- eikä lisäaineita? Punaisuudesta ei silti ole puute. Resepti on Leila Lindholmin (Elle mat och vin) ja sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Tämä valmistuu älyttömän nopeasti ja on kyllä kirpeydessään myös aikuisten makuun.

Halloweenin punaisin juoma 

8 sitruunan mehu
2,5 dl sokeria
1 l jääkylmää vettä
5 pientä raakaa punajuurta

Sekoita hienosokeri ja sitruunanmehu jääkylmään veteen esim. kattilassa. Kuori punajuuret ja siivuta ohuiksi siivuiksi ja lisää ne nesteen joukkoon. Sekoittele hetken kunnes sinusta tuntuu, että punajuuret ovat luovuttaneet tarpeeksi väriä. Siivilöi ja tarjoa jäiden kera.

Ja kyllä. Maistuu myös punajuurelta.

Koska meillä on Maitotytöllä  nykyisin kroonisesti akuutti tarve toteuttaa itseään leipomisen ja koristelun parissa, etsin koko ajan kivoja ja helppoja reseptejä, joissa olisi jotakin jujua, rutkasti näköä ja vähemmän sitä vaikeuskerrointa. Löysin velhon taikasauvat!

Jos satut olemaan itseni kaltainen satunnainen kakkumaakari  ja -koristelija, on kaappeihin saattanut kerääntyä erivärisiä candy meltsejä (leivontatarvikeliikkeistä ostettavia sulatettavia kuorrutteita), rakeita ja nonparelleja. Nyt on tilaisuus päästä niistä eroon. Näihin uppoavat kaikki. Pärjäät kyllä hyvin myös aivan valkoisella ja tummalla suklaalla sekä nonparelleilla.  Ihania tuli vaikkai minulla sattunut varsinaisia halloween värejä olemaankaan.

Velhon taikasauvat

1pkt XXL-suolatikkuja

tummaa ja valkoista suklaata ja/tai candymeltsejä

rakeita ja nonparelleja

Levitä tikut  pöydälle leivinpaperin päälle. Sulata suklaat ja candymeltsit varovasti mikrossa, kuorruta tikut ja ripottele päälle nonparelleja.

Ruskean ja valkoisen sulatin yksi kerrallaan kulhossa, otin sitten aina tikun ja valelin lusikan avulla suklaata sen päälle. Maitotyttö ripotteli nonparellit ja sitten takaisin kuivumaan leivinpaperin päälle. Candy meltsit sulatin kertakäyttöpursotinpusseissa, leikkasin reiät ja spruuttasin leivinpaprun päällä lepääville tikuille. Toimi hienosti. 

Ja lapset olivat tietysti aivan hulluina näihin. Helppo tehdä yhdessä lapsen kanssa. 

Toteutin myös omaa vinkkiäni, kumosin ihania Vaasan ruisnachoja laudalle ja viereen  valmista maustettua juustolevitettä. Tarjoillaanko teillä kuivia leivänkannikoita ja pöllön oksennusta?

Jos tarttuu kurkkuun, niin aikuisille kahvia. Ja tietenkin muutenkin sitä nyt pitää aina olla. Paulig, jos sallitte. Koska poikamme on nimetty Urhoksi on kahvivalintamme Presidentti...

Kynttilät, kertakäyttöastiat, lautasliinat haamumaisiin(kin) tunnelmiin löytyvät Suomen Kerta -valikoimista. Yhtiön nimi saattaa kuulostaa tuntemattomalta, mutta se valmistaa esim Havi-kynttilät, Freetime-kertsit ja vaikkapa Marimekon lautasliinat.

Arvannette jo, että seurailin taas Sinivalkoisia jalanjälkiä City-Marketissa tarvikkeita hakiessani. Siellä tuodaan sinivalkoisia tuotteita hienosti esiin ja vielä enemmän niitä löytyy, kun jaksat tiirailla tuttuja merkkejä pakettien kyljestä.

Siellä on avainlippumerkki sekä kynttilöissä, että ruisnachoissa. Asiahan on yksinkertainen: Suosimalla suomalaisia tuotteita luodaan lisää työpaikkoja Suomeen!
Käykää Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjan sivuilla ottamassa haaste vastaan. 

Kauppareissulla "silimät käteen" (ja tämähän pohjalainen ilmaisutapa sopii myös Halloweeniin...) ja seuraa esimerkiksi näitä merkkejä.

• 

• 

• 
 

Design from Finland- merkin käyttöoikeus myönnetään yritykselle, jonka tuotteiden tai palveluiden takaa löytyy suomalaista, ainutlaatuista muotoilua. Newtop on yksi merkkiä käyttävä kampanjayritys, joka suunnittelee ja toteuttaa asiakkailleen tuotekonseptit liikelahjoista vaikkapa harrastusporukan pelipaitoihin. Newtopin, Vaasan, Paulikin ja Suomen Kertan lisäksi kampanjasivuilta löytyy monta hienoa tarinaa mukana olevista yrityksistä. On hienoa olla mukana kampanjassa blogini kautta boostaamassa suomalaista työtä edistäviä tuotteita.

Mutta nyt. Takaisin Halloweeniin:

Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto

Monta tietä nakkikeittoon

Nakkikeitto resepti. Onkohan kukaan sellaista vailla? Ihan sitä tavanomaista arkista nakkikeittoa ilman turhia twistejä ja toiselle tasolle nostamisia?

Välillä tulee uskonpuute, että minkälaisia reseptejä blogini seuraajat tai satunnaiset googlaajat kaipaavat? Erikoista, eksotiikkaa, edullista, lihatonta, riistaista, luomua, perinteistä, innovatiivista, gourmeeta, nopeaa, helppoa, vai mitä? Tyylilleni uskollisesti olen varmaan kaikki tyylilajit kokeillut hyvällä tai heikommalla menestyksellä. Kaikista vaikeimpia ovat itse asiassa juuri ne tavalliset suomalaiset arkiruuat, ne jotka kokkaan kotona selkärangasta, ilman muuta reseptiikkaa kuin  äitien ketju suoraan ylenevässä polvessa. Tarvitaanko nakkikeittoon reseptiä?

Ehkä monikaan ei tarvitse, mutta jos löytyy yksikin nakkikeittotaidoton, joka nostalgioissaan ja nyt niin trendikkäässä taviksen kaipuussaan ilahtuu nakkikeittoreseptistä, niin ollos hyvä, täältä pesee. Sen verta olen velkaa suomalaiselle arkiruokakulttuurille.

Tietenkään asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Kuka kutenkin keittonsa keittää. Meidän nykyarkipäivienpelastus on kaupan pakastealtaan keittoperuna ja -vihannespussi, josta saa aikaan  kelpo nakkikeiton pelkällä nakin pilkkomisen vaivalla.
Kun sitten lähdetään perunoiden kuorimisen linjalle, aukeaa myös lähes ehtymättömät yhdistelmämahdollisuudet juureksista ja kasviksista. Tai eri yrteillä. Ja varmaan monella on joku salainen aines joka on saatava mukaan. Kaikkea voi soveltaa, lisätä ja jättää pois, ehkä ne nakit nyt kannattaa kuitenkin pitää.

Omasta mielestäni nakkikeittoon kuuluu nimiraaka-aineen lisäksi  peruna, porkkana ja sipuli. Sipulinkin kanssa olen joutunut kompromissitilanteeseen kun IsoHoo on näin myöhäisemmällä iällä huomannut olevansa allerginen KEITETYLLE sipulille. Nyttemmin olen keksinyt sen kuivasipulimaustejauheen, jota lisäämällä saan tuotua keittoon ehdottoman pakollisen sipulin maun ilman veteliä sipulisoiroja. Lanttu ja juuriselleri ovat keitossa tosi hyviä lisiä, mutta niitä ei välttämättä ole ainakaan itselle aina kotona. Tällä kertaa kotona oli pieni pala kaalta, se sopii keittoon mainiosti.

NAKKIKEITTO
4:lle tosinälkäiselle tai sitten 6:lle...

n. 1/2 kg lempinakkejasi
6-8 keskikokoista perunaa
3 porkkanaa
(pala kaalinpäästä)
1 rkl sipulijauhetta
1 lihaliemifondi tai -kuutio
4 maustepippuria
vettä
persiljaa

Kuori ja lohko perunat 4 osaan. Kuori ja paloittele porkkanat lanteiksi. Suikaloi kaali. Kuumenna 1 l  vettä kattilassa ja lisää kattilaan perunat, porkkana, lihaliemifondi, kaali, sipulijauhe ja maustepippurit. Lisää tarvittaessa vettä niin, että keitto näyttää sopivan keittomaiselta. Anna kiehua hiljalleen kypsäksi, n. 15 min. palojen koosta riippuen.

Sillä välin paloittele nakit ja ruskista ne halutessasi paistinpannulla. Lisää keittoon kypsymisen loppuvaiheella. Maista onko keitossa hyvä suola ja lisää tarvittaessa, mausta vielä silputulla persiljalla.

Nakkikeitto maistuu yleensä koko perheelle. Se on myös mainio kökkä- eli talkooruoka vaikka muuttoporukalle. Juuston ja ruisleivän kanssa mahat täyttyvät varmasti.

Eikä se nyt niin tarkkaa ole paljonko mitäkin laittaa. Mutta tässä vähän osviittaa. Eli huono resepti. Mutta hyvää nakkikeittoa!

Herkkupöytä hevosesta

Muistatte varmaan taannoisen tutustumiskäyntini tilateurastamolla Hevoosella vaan- koulutushankkeen merkeissä. Iltahan jatkui vielä retken jälkeen kokkikoululla ja sillä parhaimmalla; syömisellä. Koska hevosenlihan saatavuus kaupasta on huonohko, ainakin meilläpäin, oli tämä aivan harvinaista herkuttelua; notkuva pöytä hevosenlihasta valmistettua tarjottavaa. Korjaan, itse valmistettua tarjottavaa.

Opastajatkin olivat maakunnan kärkikastia, Juurella ravintolan aina yhtä sympaattinen ja innostunut Keittiömestari Jani Unkeri sekä Maa-ja kotitalousnaisten ruoan monitoiminainen Asta Asunmaa. Jakauduimme 4 hengen ryhmiin, liekö ensimmäinen ja viimeinen kerta, että ratsastuksenopettajani Tanja haluaa minun kanssani samaan ryhmään, tuskin ainakaan ratsastuskentällä olisin ykkösvalinta. Ihania hevoskuvia ottava Tuulia ja uutena tuttavuutena Piia liittyivät ryhmäämme ja Janin to do- listalta meille pärähti se ainut ruoka, jota oli haudutettava yön yli. Ehdimme jo miettiä selityksiä kotiin, Jani oli kuitenkin  avuliaasti hauduttanut lihoja jo edellisen yön, joten saimme jatkaa kastikkeen teosta ja esille laitosta.

Kunhan ensin putsasimme 4 kiloa Anttia eli entrecoteeta!

Hevosen liha on erittäin rasvatonta. Sen saatavuus ja/tai menekki vaikuttanevat myös siihen, että se on aniharvoin raakakypsytettyä eli riiputettua. Toki raakakypsytys on mahdollista tehdä myös kotona, mikäli kylmäsäilytystilasi mahdollistavat tarpeeksi alhaisen lämmön, tosiasia lienee kuitenkin, ettei nykyajan ihminen hevosenpalan käsiin saatuaan tahdo jaksaa odottaa, että 3 viikon päästä teen tästä sitten ruokaa. Tämä sama raakakypsytys ongelma ei muuten ole ainoastaan hevosella, vaan se koskee useimpia lihaa suorana myyviä tiloja, mistä seuraa se, että asiakkaat saavat käytettäväkseen hyvää lihaa, joka voisi kuitenkin olla vielä paljon parempaa (taitaapa tämä koskea kyllä isojen lihatalojenkin lihoja).

Suurisyiset, reilun 2 kg entteripalat olivat siis lähes rasvattomia (vrt, naudan entteri) mutta palat ovat  täynnä erilaisia kalvoja, jotka Jani halusi meidän putsaavan, mureuden takaamiseksi. Melkoiselta pahoinpitelyltähän se välillä tuntui kun irrotimme entteristä pala kerrallaan kalvojen  peittämän osan ja renssasimme eli puhdistimme sitten kalvot pois. Ja voinko sanoa tylsähköillä ja epäsopiville henkilöstöruokalan veitsillä. Paitsi se ruokabloggaaja sai  tietysti sen keittiömestarin Macin (=erittäin terävä keittiömestarin henkilökohtainen työkalu.)       

                      

Ryhmällämme oli myös salaatin ja punajuuri-vinaigretten teko, jotka surautettiin nuavvaan. Kaikilta ryhmäläisiltämme sujui keittiötoimet, lähinnä ongelmia tuotti tilojen ahtaus ja välineiden löytyminen. Kastikepohjan makua ja hapokkuutta säädettiin maistelemalla ja lisäämällä  tomaattisosetta /ja muistaakseni hiukan myös hunajaviinietikkaa, vaikkei kyllä ole reseptissä) ja maistamalla ja maustamalla taas. Voi sitä iloa  kun keittiömestari oli samaa mieltä kuin mekin siitä mitä kastike tarvitsi.

Hevopadan ohjeen ja esille laittotavan Jani oli napannut muokkaukseensa Itävallan matkalta, esille pantaessa mureaksi haudutetut palat asetellaan vadille ja kastike lisätään peiliksi ympärille.

Oma hevosenlihapatamme osoittautui illan heikoimmaksi lenkiksi, mureudessa oli hiukan sanottavaa (tämä raveissa usein kuultava luonnehdinta sopinee asiayhteyteen) ja päädyimmekin siihen, että ensi kerralla lämpötilaa tulisi nostaa hiukan haudutuksessa, ehkä 120:een, jotta kaikki sidekalvot varmasti sulaisivat.

Kaiken kaikkiaan hevosen Antti oli erittäin opettava kokemus. Jos nyt ymmärsin oikein, niin rasvattomuutensa takia se ei sovellu härän lailla pihvin paistoon kovin hyvin, koska kalvoja on niin jumalattomasti.(Ja ikinä en oo väittänyt, ettenkö olisi joskus saanut jostakin väärän käsityksen - voihan tämä olla ensimäinen kerta...).

Kaiken kaikkiaan, lihapatamme purtavuudesta huolimatta, hevoskattaus oli ihana.

Pärämätsit olivat mun lemppareita

Vihreää salaattia juuresten kera, punajuuri-vinaigrettea

Pärämätsit, pikkelöityjä sieniä ja smetanaa

Palvattua hevosenpaistia ja tyrni-porkkanachutney

Hevosen sisäfileetä ja sinappi-voikastiketta

Yön yli haudutettua hevospataa

Paahdettuja hunaja-juureksia

Ryppyperunoita

Peruna-chili-suklaaleivos

Sisäfile on jumalaista, ajan puutteessa se ei ehtinyt yhtään vetäytyä, mutta mehukasta oli ja niin hyvää. Suussa sulavaa tiedättehän.

Hevospata
1 kg hevosen entrecoteeta
Liemi:
1-2 porkkanaa
1 iso sipuli
1 laakerinlehti
5 kokonaista mustapippuria
3 dl vettä (+1/2  lihaliemikuutiosta
2 tl suolaa
2dl tomaattimurskaa

Leikkaa lihat suuriksi paloiksi ja suolaa. Laita lihat pataan.
Viipaloi porkkana ja sipuli mukaan ja kaada päälle mieto lihaliemi. Lisää mausteet sellaisenaan tai maustepussissa.
Hauduta kannen alla yön yli 90 asteessa. (Päädyime kyllä siihen, että asteita voisi nostaa 120:een)
Siivilöi liemi, erottele lihat talteen ja laita kasvikset takaisin liemeen.
Lisää tomaattimurska, keitä lientä kasaan ja hurauta kasvikset tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää mausteita tarvittaessa.
Tarjoa lihat erikseen kastikkeen kanssa tai lisää lihat kastikkeen joukkoon.

Ilta kului arvatenkin vauhdilla, ainoa harmittava asia on, kuten usein ennenkin onhuonossa valaistuksessa ruuan kuvaaminen, joka ei vain ole oikein mahdollista omalla kalustollani (mulla mitään "kalustoa" edes oo, perusperusjärkkäri vaan) Onneksi paikalla oli myös Lännen Median edustajat, joten voinemme tässä syksyn mittaan odottaa jonkinlaista hevosenlihareportaasia sanomalehdistössä. Ja kunnon kuvia. Vaikka myönnettävä; mieluummin paikan päällä syömässä kuin sanomalehteä kuolaten! (...hyvä kakkosvaihtoehto...)

Munakoiso-Lasse

Jos tämä olisi oikeasti lasagnea, tässä olisi varmasti valkokastiketta. Tai valkokastikkeen kera ja pikkuisen eri mausteilla olisi kyseessä moussaka. Nimesin tämän nyt Lasseksi koska se kuulostaa niin hauskalta ja antaapa ehkä aavistuksen minkä tyyppisestä ruuasta on kyse; vuoka, paistos tai laatikko olisivat varmaan ajaneet saman asian, mutta niistä nimistä puuttuu se pieni pilke.

Ruualla on itseasiassa esikuvakin, se on dominikaanilainen pastelón de berenjenas, karibian lempeät maut sopivat hyvin ruuaksi koko perheelle ja vuoka nostaa pääosaan laadukkaan jauhelihan, josta se on valmistettu. Länningin tilan Luomuherefordeista leikattu ja jauhettu liha oli raaka-aineena Kotitila.fi  Lihaa Parhaimmillaan -reseptikisan 3. osakilpailussa. Useasta blogista jo luinkin kehuja lihan mausta ja siitä kuinka se ei paistettaessa vuoda pannulle ylimääräisiä nesteitä. Laadulla ja laadulla on eroa siis tässäkin, mikä tuli koettua valmistaessa itsekin. Koko syöjäsakki kehui kilvan myös lihan makua. 

Munakoiso-Lasse
 4:lle

2 munakoisoa
500g Luomunaudan jauhelihaa
2rkl öljyä
1 vihreä paprika kuutioina
3 salottisipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
500g tomaattimurskaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl kuivattua basilikaa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
150 g mozzarellaraastetta

Paista kuumalla pannulla 1rkl öljyä jauheliha, sipuli valkosipuli ja paprika. Lisää oregano ja basilika sekä tomaattimurska ja paista kunnes neste on haihtunut. Suolaa ja pippuroi Lassen täyte maistellen.

Leikkaa munakoiso pituussunnassa n. puolen sentin paksuisiin levyihin ja lado ne vierekkäin valitsemasi öljyllä voidellun uunivuoan pohjalle. Kaada päälle jauhelihatäyte ja levitä tasaiseksi.Lado pinnalle toinen kerros munakoisoviipaleita. Peitä vuoka tiukasti foliolla ja paista 200 uunissa n. 40 minuuttia. Poista folio, lisää pinnalle juustoraaste ja gratinoi uunin ylätasossa kullaruskeaksi.

Anna vetäytyä hetken ja tarjoile rakkaillesi raikkaan vihersalaatin kera.