Inspiroivat kakkukekkerit

Ja mikähän inspiroisi tavallista torstai-iltaa paremmin kuin herkulliset kakkukekkerit? No oikeissa puitteissa, seurassa ja superherkullisten leivonnaisten ympäröimänä, ei juurikaan mikään.

Joukko bloggaajia osallistui puolivuotiseen Myllärin Luomun Suomen Inspiroivin Leipoja - kisaan. Joka kuukausi osallistujille ilmoitettiin teema, ja sen pohjalta sai sitten kukin inspiroitua ja leipoa kuten parhaaksi näki. Juttuja on voinut seurata vaikka Myllärin Facesta. Kuukausittain Tomi Björck sitten tutustui blogeihin ja valitsi inspiroivimman blogin. Nämä 6 blogia kutsuttiin loppukilpailuun sekä lisäksi yksi musta hevonen, joka sai kutsun yleisöäänestyksen äänivyöryn perusteella. Kiitos siis kaikkien teidän, blogistani inspiroituneet ja äänenne antaneet, minutkin kutsuttiin paikalle.

Loppuhulinassa meitä oli paikalla viisi ja olimme saaneet tehtäväksi valmistaa kotona oman suosikki tai muuten vaan bravuurileivonnainen, joka puhuttelisi myös kotileipuria. Koska lähdin kotoa jo aamu seitsemältä, oli korvapuustit sun muut tuoreudet unohdettava. Bäädyin prownies'eihin. Ei kun toisinpäin.
Panin parhaan panokseni  peliin. Lisäsin luottoreseptiin ikiherkkujani pistaaseja, sekä pirullisen hyviä piilotaskuja, jotka sisälsivät  valuvaa suolakinuskia.

Saatan antaa huomenna reseptin jos oikein kinuatte.

Voittajaksi nousi Minkan omena-kinuski-kakku ja Kaakaota Kermavaahdolla blogi. Kakku oli huikean kaunis, omenainen ja mantelinen, kinuskista huolimatta ei mitenkään äkkimakea. Minka pokkasi voitosta upean palkinnon, lennot kahdelle Tukholmaan yöpymisineen ja illallisen Tukholman Farangissa. Hyvä Minka!

Kirsin keittiön porkkanakakun salaisuus oli ehkä kakkuseoksen ananaksessa, kakku oli todella mehevä ja maukas, eikä myöskään makea. Kirsillä oli koko joukon suloisin kannustajakin paikalla. Ja nuorin! (samassa henkilössä siis, enkä nyt puhu aviomiehestäsi). Kirsi on muuten todella pitkän linjan bloggaaja, ensimmäiset laajasta reseptivarastosta on kirjattu jo 2007!

Reseptimasiina Sari Tyrniä ja Tyrskyjä - blogista vei kyllä myös palan sydäntäni tällä rommilla maustetulla tyrni-suklaakakulla. Mikä pehmeys ja täyteläisyys. Sari taisteli voitosta ihan kalkkiviivoille asti tasapistein Minkan kanssa.

Potlock by one - blogia Tomi kehui useampaan otteeseen, tyylikkyydestä ja upeata modernista otteesta.  Mutta sen sanon, että erikoisherkullisia olivat nuo suklaamuffinit kookoskreemisellä sydämellä ja kauniilla ananaskoristuksilla. Siksipä koko kisan parhaita hetkiä olikin kun Terhi kuiskasi korvaani ; "Sun browniesit on mun suosikit!"

Tuomaroinnin hoitivat siis tiukasti Tomi Björck ja Myllärin Luomun markkinointijohtaja Riitta Salenius- Mela.  Tomi kertoi tykkäävänsä antaa myös sitä "rakentavaa" palautetta, joka aina kuulemma Mastercheffistä leikataan pois. Mutta näiden kakkujen äärellä positiiviset kommentit olivat päivän sana.

Lainatakseni Tomia, joka lainasi minua, kiteyttäisin asian yhteen lauseeseen: Jos nämä kaikki leipomukset olisi tarjottu jonkun YO-juhlilla, niin kerrankin olis pöydässä ollut sellainen trahteeri, ettei yksikään leipomus olisi jäänyt toisen varjoon. Ja se oli totta, maisteltuani kaikki olin hämmentynyt jopa kaikkien mauista, en nimittäin ole mikään makeahiiri ja yleensä näin monta lajia on liikaa, näemmä ei, jos laatu on kohdillaan.

Sen verran jänskää oli, etten oikein muista miten se Tomi minun leipomustani arvosteli.  Nyt jo toista kertaa annoksen kanssa Tomin edessä seisoneena olen alkanut ajatella että ymmärtääköhän se edes pohjanmaan murretta?( Kieltämättä puhetyylimme taitavat edustaa Suomen kielen äärilaitoja) No kyllä se muistaakseni ihan minunkin kohdalla kehumiseksi meni. Trendikäs suolakinuskin käyttö, taitava tekniikka sen käytössä ja loppuuna asti ajatellut käyttötarkoitukset. Ja maku. Ei jäänyt yhteen lusikalliseen. Jotakin tälläistä.

Lopuksi vielä skoolattiin kun minut  julistettiin yleisöäänestyksen voittajaksi ja etenkin kun Minka blogeineen koko Suomen inspiroivimmaksi leipojaksi. Kotiin lähdettiin kaikki  vielä uunituoretta Tomin keittokirjaa ja essua (jota ei voi pestä kun siinä on nimmari!) rikkaampana. 

Ja sitten olikin kiire junaan. Pakenin paikalta. Kiitos Myllärin Luomu ja uudet bloggajakollegat, oli hauska tavata. Kiitos Tomi. En ehkä kuitenkaan nyt käytä sitä kuvallasi varustettua  diplomia tikkatauluna. Toisaalta, ittepä ehdotti...

Julkaisu käyttäjältä Myllärin Luomu.

Sir Lintsin etanat

Olen sitä mieltä, että asioista on puhuttava oikeilla nimillä. Ja kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.

Osalle meistä tuo otsikko kertoo jo paljon, toisilla vasta herää mielenkiinto. Kerrattakoon nyt kuitenkin kaksi faktaa: Sir Lintsin etanat ovat etanoiden aatelisia. Herkusta tehty herkumpia.  Ja miksi en sitä itse ole osannut/tajunnut? Äyriäiset, niin scampit kuin kampasimpukatkin rakastavat lorausta Pernod'ta tai muuta anisviinaa, miksei sitten nuo pikku nilviäset? Ja mistäs se ihana aniksen maku niille saadaan? No F-E-N-K-O-L-I-S-T-A. Tietenkin.

Sir Lintsi lempinimen takaa (tämä on nyt sitten se toinen fakta)löytyy Timo Linnanmäki, kokkki ja yksi Muru& co ravintolan omistajista, jonka päävastuulla on käsittääkseni nykyään ihana Pastis. Mies on tunnettu erityisesti pateistaan, terriineistään ja jälkiruuistaan. Ja nyt pentele meni julkaisemaan tämän etana-ohjeen twitterissä. Älyttömän herkullisia. Nousi ykkösohjeekseni etanoiden saralla kerta heitolla.

En tiedä mitä Samuil Angelov sanoisi IsoHoon viinivalinnasta; me tykkäsimme.

Sir Lintsin etanat

2:lle

 

1 tlk etanoita

100g voita

 1/2 fenkoli

2 isoa valkosipulinkynttä

1 shalottisipuli

100g Roqueforttia tai muuta sinihomejuustoa

 tuoretta lehtipersiljaa  reilusti

 

tarjoiluun sitruunaa ja paahdettua vaaleaa leipää

 

Huuhtele etanat kylmällä vedellä, valuta ja jätä sitten 15 minuutiksi likomaan kylmään veteen. Valuta.

 

Pane voi pannulle kuumenemaan. Kun voi alkaa vaahdota lisää mahdollisimman pieneksi silpututut sipulit ja fenkoli. Kuullottele miedolla lämmöllä 5 minuuttia ja lisää joukkohon sitten etanat. Kuumenna.

 

Siirrä etanat etanapannun koloihin ja lusikoi voi-sipulit-fenkoli seos päälle, tai heitä koko paistinpannu uuniin tai käytä uuninkestäviä normaaleja pikkuvuokia. Etanat ovat aivan yhtä herkullisia vaikka eivät olisikaan omissa yksiöissään.  Juusto murustetaan pinnalle ja sitten gratinoidaan uunissa muutama minuutti niin, että juusto ottaa pikkuisen väriä.

 

Ripottele hienonnettu persilja pinnalle ja purista sitruunamehua.

Herkuttele rapean leivän kera.

 

 

Kuinkahan monta kertaa sanoin herkku jossakin muodossa?

 

 

 

Juotetut sinisimpukat

Sinisimpukat on edullista herkkua, vielä sesongissa ainakin huhtikuun  ja tosi helposti varioitavissa. Aromikkaassa liemessä tarjoiltavien simpukoiden  seuraan rätkäistään usein ranskanperunat ja hyvä majoneesi. Meille suomalaisille ehkä hiukan yllättävä kombinaatio, mutta niin toimiva. Ja sen valkoisen leivän dippaaminen  sinne liemeen, ehkä parempaa on vain ruisleivän pyyhkäiseminen grillatun possun kamaraa pitkin....

Sain varsinaisen inspiraation näihin simpukoihin viime viikon Gastro-messuilta, jossa heiluin bloggaajan ominaisuudessa, pienellä Gastro-stagella oli päivän alkuun pistetty oikein oma showtime, jossa juttelin ruokabloggauksen saloista valikoidulle yleisölle. Valikoidulle siinä mielessä, että vain harva oli valinnut siihen aikaan kohteekseen Gastro-stagen...

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, siinäpä inspiraationi. Juomaesittelyssä, sain eteeni (ja kotiini) pääsiäisen kunniaksi uutta Mämmi-olutta, Laitilan Kukko Vehnää ja Ameriikan Alea. Juttua riitti ja jossakin vaiheessa kerroin epäonnistuneesta mustajuuri-vehnäolutkeitostani. Ja nyt tuleekin tarinan opetus: Älä keitä vehnäolutta. Sekuntiakaan.

Nyt sitten otetaan vehnäoluesta revanssia. Sain mukaani myös pari reseptiä paperilla ja siitä  (taas!) inspiroituneena päätin juottaa vehnäoluen simpukoille.  

Vehnäoluella juotetut simpukat
2:lle tai 4:lle aterian aloitukseksi

1 kg tuoreita sinisimpukoita
4-5 kevätsipulia tai salottia 
1/2 fenkoli hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä 
1 l kasvislientä
50g voita
2 dl Kukko Vehnää
1/2 puntti tuoretta korianteria
1/2 puntti tuoretta lehtipersiljaa

Varmista, että kaikki simpukat ovat kiinni, pese ne huolellisesti kylmässä vedessä ja raaputa mahdolliset "partakarvat" pois. Heitä rikkoutuneet ja avonaiset roskiin.

Kuumenna kattilassa tai kasarissa voi vaahtoavaksi ja lisää pilkotut sipulit ja fenkolit. Kuullottele miedolla lämmöllä 5 min, lisää sitten kasvisliemi. Kuumenna kiehuvaksi.

Lisää simpukat kiehuvaan nesteeseen ja laita kansi päälle. Simpukat kypsyvät noin 5 minuutissa, eli aukaisevat kuorensa kauniisti. Aukaise kansi ja possauta mukaan olut.

Voi sitä tuoksujen huumaa. Älä kuitenkaan ala keittelemään tai Vehnä Kukko harmistuu ja kitkeröityy. Silputut yrtit antavat loppusilauksen, ateria on valmis nautittavaksi. Sopii yllättäen muuten tosi hyvin vehnäoluen kanssa yhteen. Niin kuin simpukatkin, eivät näemmä kaipaa aina viiniä ollenkaan! IsoHoo kehui muuten Kukkoa oikein hyväksi vehnäiseksi, minä olen harvemmin sitä juonut, eli vertailupohja puuttuu. Mutta kovin tuntuu olutkulttuuri nostavan ylipäätään päätään  tänä keväänä. No ei huono! Peukkua!

Yhteistyössä Suomen Messut

Yhtä Katukeittiötä...

Tuntuu, että elämä on yhtä katukeittiötä nyt, kun streetfoodi tapahtumaa toisensa perään pukkaa ja blogit on pullollaan ihanaisia sormin syötäviä eväitä. Matkalla katukeittiöön ehkä konkreettisestikin, loppuviikosta alkaa meillä jonkun sortin pienimuotoinen vesivahinkoremppa, en ole varma vielä missä määrin se lamauttaa keittiötäni, vai kokataanko meillä mikrolla ja kahvinkeittimellä seuraavat viikot. Ja käydään grillille.

Yksi tämän hienon keittokirjakevään esikoisista on Liemessä- Jennin rosoisen ihana "Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa". Sen ohjeet ovat vaivattomia, lyhyitä ja taatusti testattuja, lopputuloksena hyvistä raaka-aineista oivaltaen toteutettuja "roska"ruokia, jotka katkaisevat nälältä selän. Sopii erinomaisesti nuoren keittiöön, nuorenparin keittiöön, rentoon keittiöön, kansainvälistä twistiä kotikeittiöön halajavan keittiöön, mummin keittiöön, jotta pysyy trendeissä kiinni, samasta syystä keski-ikäistenkeittiöön, mun keittiöön ja ihan varmasti myös sun keittiöön! NaapurinUllakin heti lainas multa, vaikkei koskaan ole himiöinyt mitään muuta mun keittokirjaani.

Äitini kyllä sanoi, että näähän on kaikki sun reseptejä. Vaikka kirjaimellisesti väite ei tietenkään pidä paikkaansa ainoankaan reseptin kohdalla, se kuvastaa sitä, kuinka läheltä kirjan ruokafilosofia liippaa omaani. Rentoa ruokaa maailmalta ja turuilta, vatsat täyttyy ja mieli ilahtuu.

Chipotle-majoneesi on se resepti, joka vangitsi ensimmäisenä huomioni, sitä kun en todellakaan ole koskaan valmistanut tai keksinyt valmistaa. Ja kun jääkaapissa oli sopivasti tölkin pohja chipotlea, niin tuumasta toimeen.  Yhdestä tölkistä muuten tulee chipotlet varmaan 4 eri ruokaan, kannattaa pakastaa avatun purkin jämät pikku minigripeissä ellei satu viettämään mitään chipotle- viikkoja. Ja samantien kirjan inspiroimana versio klassikosta eli BLTC - leipä, josta kyllä paistettu kananmuna jäi tällä kertaa pois

BLTC & CHIPOTLEMAJONEESI
4 kpl

1 vaalea hapanleipä (4 isoa siivua siis, käytin Vaasan Kauralimppua vaikkei se nyt hapanleipä olekaan.)
(2 paistettua kanamunaa)
4 pekonia
1 avokado
1 pihvitomaatti
salaattia

chipotlemajoneesia väliin (ja mä lisäsin tietenkin korianteria....)

Paista pekoni pannulla. Nosta pekonit talouspaperin päälle ja anna ylimääräisen rasvan imeytyä. Paahda leivät paahtimessa tai pannulla voilla sipaistuna.. Täytä, kokoa leipä ja puolita.

Aivan hurjan hyvää ja chipotlemajoneesi on taivaasta, vaikka en majoneesin suurkuluttaja olekaan.

CHIPOTLEMAJONEESI

5 valkosipulinkynttä 
0,5 dl oliiviöljyä
2 chipotlea adobo-kastikkeessa( säilyketölkki)
2 keltuaista
1 rkl limen mehua
 suolaa ja pippuria

Paista pannulla kokonaisia kuorittuja valkosipulinkynsiä öljyssä 10 minuuttia. (miedolla) Ota öljy talteen ja anna sen jäähtyä hieman.

Laita tehosekoittimeen valkosipulit, chipotlet ja keltuaiset. Sauvasekoittimellakin onnistuu. Sekoita mukaan öljy ohuena nauhana lisäten. Mausta limemehulla (ja suolalla ja pippurilla).

Ihastus! Kiitos Jenni. Voit lukea nyt omaa keittokirjaasi synnytyspolttojen aikana. (Tämä oli sisäpiirivitsi) Sitäpaitsi Jenni taitaa hoitaa kyseisen hommankin punnaamatta. Ihan kuin keittokirjan synnyttämisen!

Oikeasti tiedän, se on ollut rankka urakka, raskaana ja ilman ainuttakaan vapaapäivää puoleen vuoteen. Tarkoitin vain, että sinä sait sen näyttämään niin helpolta.

Puss och kram!

Ja pakollinen omistuskirjoituskuva.

Mun possu dim sum

Katuruokaa. Kaikkialla. Herkullista sormisyötävää. Maiskuta, ryystä, rouskuta, nuole sormenpäät. Syö onnellisena.

Katuruoka -nimike on juurikin niin armeliaan laaja, kuin haluat. Samaan aikaan ihanasti kulttuurisidonnainen, silti vahvasti globaali. ( En voi uskoa, että kirjoitin juuri ruokabogiin sanan "globaali"! Seuraavaksi tulee varmaankin "kokonaisvaltainen".)

Kiinan lahja katukulttuuriin ovat erilaiset höyrytetyt nyssykät. Täytteitä voit varioida loputtomiin, omani on hyvin helppo perusohje, johon sesamöljy tuo juuri sen oikean sävyn. Wonton kuoria saa kätevästi pakasteena aasialaismarketeista, on niitä joku hullu tehnyt itsekkin, mutta olivat nämä valmiskuoret käteviä.

Omani eivät ulkonäöllään voita missikisoja, mutta herkkukisassa mennäänkiin jo pitkälle. Oikeasti dim sumit ovat hiukan kuin sushi, valmistuksesta voi tehdä lähes taidetta ja parhaat dim sum kokit ovat arvostettuja mestareita.

Nää vaan tavallisia...

Possu dim sum

60 wonton kuorta (aasiakauppapakaste)

400 g mahdollisimman sikapitoista jauhelihaa
nippu kevätsipuleita
1 valkosipulinkynsi
2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
5 rkl soijaa
3 rkl sesamöljyä
100g pak choyta, varhaiskaalia tai pinaattia

makea soijadippi
1rkl soijaa
2 rkl balsamicoetikkaa tai miriniä
2 rkl hunajaa tai sokeria
1 kevätsipuli hienonnettuna
1 punainen tai vihreä chili siemenineen pikottuna
4 rkl kuumaa vettä

Laita kaikki täytteen ainekset lihaa lukuunottamatta pienemiksi pikottuna tehosekoittimeen ja aja tahnaksi. Sekoita tahna sitten hyvin possun jauhelihaan. Käsin paras. Jollet omista mitään tehoblenderiä, pilko vain ainekset mahdollisimman pieniksi.

Levitä kerrallaan kymmenen wonton kuorta jauhotetulle pöydälle ja laita reilu pikkulusikallinen täytettä jokaiselle. Jos haluat puolikuun mallisia, leikkaa muotin avulla kuorista pyöreitä. (Tein näin puolet kuorista). Kostuta kuoren reunat ympäriinsä veteen kastetulla sormella ja painele vastakkaiset puolet kiinni niin että saat puolikuun mallisen nyytin. Rypyt ja siirrä sivuun odottamaan, sauma ylöspäin. Voit siis tehdä myös neliönmallisista erilaisia nyssyköitä, muista vain aina kostuttaa yhteenliimattavat reunat.

Dippikastikkeen valmistat vain sekoittamalla ainekset yhteen.

Höyrytä pallerot kypsiksi, n. 6 minuuttia.Pallerot muttuvat läpikuultaviksi. Nauti hyvän, aasialaishenkisen dippikastikkeen kera.

Niinkun kuvasta näkyy, olut on oma lempivalintani aasialaisruuan kaveriksi. Hartwall on tuonut markkinoille ensimmäisen kotimaisen, kokonaan alkoholittoman, maultaan hyvin sitruksisen oluen. (täältä lisää reseptejä) Sopii hienosti tälle annokselle ja on tervetullut alkoholiton vaihtoehto. Muuten kuulemma mös erinomainen palautusjuoma, kaikki sporttaajat (jaana!).

Pils on tälle ruualle toinen hyvä vaihtoehto ja oma suosikkiolueni ylipäätään. Hienoa, että on saatu sillekin uus kotimainen vaihtoehto ja vielä mahdottoman kauniissa pullossa.

Tämä olutfiilistely johtuu siitä, että olin pari viikkoa sitten mukana Blogiringin ja Lapin Kullan järjestämässä tilaisuudessa, jossa harjoiteltiin oluen maistamista ja sitä kuinka erilaiset oluet korostavat eri asioita ruuassa. Ilta päättyi hulvattomaan kokkailuun Top Chef Teemu Laurellin kera. Streetfood - henkisesti tietenkin.

Kuva kertokoon enemmän kuin 1000 sanaa. Näistä tunnelmista oli kiva lähteä suunnittelemaan omaa katukeittiö-postausta.

Kuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta

Kuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta

Lisää kuvatekstiKuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta

Kuva Kim Ohman visuals/Lapin Kulta

Ja kiitos muuten niistä tomatilloista!

yhteistyössä Lapin Kulta

Moniaistinen ruokamuisto

Helmikuinen ystävänpäiväilta 16 vuotta sitten. Törnävän kauniiseen, linnamaiseen kirkkoon johtava kuusikuja on valaistu elävin tulin. Pehmeät lumihiutaleet leijailevat maahan hiljalleen.

Sisällä kirkossa on viileä. Sielläkin palavat kynttilät. Jännitys nostaa punan poskilleni, tunnelma on yhtäaikaa lämmin ja juhlava. 

Häämarssin ensi sävelet kajahtavat soittamaan Schubertin Ave Mariaa. Aloitamme yhteisen matkamme kohti alttaria rakkaan ystäväni Merja Kakon yhtyessä lehterillä kauniilla sopraanollaan säestykseen. Hetken kauneus nostaa vielä tänäänkin ihokarvat käsivarsillani.

Viime viikon lopulla Rytmikorjaamolla täällä Seinäjoella järjestettiin Sensibus-festivaali, joka keskittyi moniaistisuuteen; ruuan, juoman, musiikin ja eri taidemuotojen yhdistämiseen. Perjantai-iltana vuorossa oli Sound&Scent Bistro, jossa paikalle saapuneet saivat ostaa pikkuannoksia ruokaa paikallisilta ravintoloitsijoilta samalla nauttien eri taidepläjäyksistä. Minä, paikallisena ruokabloggaajana olin saanut myös toteutettavakseni moniaistisen makunautinnon. Olin niin hukassa tehtävänannon kanssa. Lopulta päädyin muistelemaan elämäni hetkiä, jotka ovat painaneet unohtumattoman muistijäljen mieleeni. 

Katoin siis omalle pöydälleni kynttelikön, samppanjacoolerin ja -lasit (ja -pullon) häärekvisiitaksi ja tein siianmätiä, smetanaa, yrttejä ja piparjuurta sekä mallasleipämuruja sisältäviä mallas-mätilusikoita, mätiä kun oli myös aikanaan hääpöydässämme. Pääsin kertomaan annokseen liittyvän "tarinani" vuorollani. Koko tarinan ja makukokemuksen kruunasi se, että paikalla oli sekä konserttiflyygeli, sitä upeasti soittava Raili Peltonen ja Lahdesta asti paikalle rientänyt ystäväni Merja Kakko laulamassa tuon Ave Marian.

Käsivarteni ihokarvat...

Taas yksi hieno tapahtuma, jossa sain olla osallisena. Asiakkaiden keskuudessa kiersi mm. impronäyttelijöitä, lavalla oli todella mielenkiintoisia esityksiä, mm kaksi settiä vetäneet M.A Numminen ja Chef Santeri tällä kertaa  Dj:n (?) ominaisuudessa sämpläten musiikka Mauri Anteron runonlausuntaan (ja soittaen 3 säveltä melodicasta). Kappaleiden välillä yleisölle tarjoiltiin makupaloja öylätistä nallenapalmiin... Melko Performanssi. En voi enää koskaan lukea Chef Santerin keittokirjoja muistelematta tätä... 

Pakko vielä kertoa, että bäkkärillä Mauriantero oli käynyt sanomassa Merja-ystävälleni, että "lauloit kovin kauniisti!" Erittäin sanavalmis ystäväni oli siihen heti tokaissut: "Niin sinäkin!", jolloin M.A oli revennyt täysin.

Mukana oli vielä argentiinalais-ruotsalaiskokoonpano, joka jammaili Aroma Jockeyn kera. Juu, miettikää vaan mikä se on.

Illan päätteeksi oli vielä Softenginen keikka. Urhohan oli heti pukattava samaan kuvaan poikien kanssa, ties vaikka tulevat euroviisuvoittajat. Ihquja ovat joka tapauksessa, kaikki 4 kuvaan päässyttä nuorta ja nuorempaa miestä.

Minä pakkasin kuitenkin lusikkani ennen keikan alkua, mikä lienee viisas teko. Esimerkiksi nyt vaikka siksi, että Maitotyttö saapui paikalle ihan nätissä sinisessä villamekossa, hiukset kahdella patukalla (no teilläpäin varmaan letti!), mutta kun kotiinlähdön aika koitti, neiti riekkui  jo melko vähäpukeisena aulassa suuntaviittoja täynnä olleen  tangon kimpussa....

Sensibusfestivaalista on vielä pakko jatkaa toisenkin postauksen verran, sen verran mielenkiintoisia juttuja oli järjestetty. Olin perjantai-illalla aika poikki, mutta askel nousi vielä kepeästi kotiinpäin kun paikalla olleet Seamkinpojat, jotka tekivät opinnäytetyötä haastattelemalla yleisöä kertoivat minulle lähtiessäni, että haastateltavat olivat erityisesti nostaneet elämykselliseksi luomani kokonaisuuden, jossa tarina auttoi kietomaan musiikkiesityksen ja maistelu-annoksen yhteen. 

Nöyrästi kiittäen, paikallinen ruokabloggaaja.

Huevos Rancheros

Terveisiä meksikolaiselta aamiaiselta. Söin sen kyllä lounaaksi. Oli pakko tehdä tätä meksikolaista aamiaisklassikkoa, kun jääkaapissa oli tuoretta salsa verdeä.  Annos on tietysti varioitavissa, ja jos olet suomalainen, voit tuskin vastustaa tomaatin ja/tai avokadon pilkkomista lautaselle. Punasipulia. Paistettua chorizoa, tai kinkunsiivu munan alle. Alkaa muuten jo rekkamiehetkin pysyä tiellä.

Tällä kertaa kuitenkin erittäin erittäin (tahallinen toisto) perus huevos rancheros.

Huevos Rancheros
1:lle
2 maissitortillaa
2 paistettua kananmunaa
hiukan juustoraastetta (esim gouda)
Salsa verdeä maun mukaan (onnistuu myös purkista)
reilu kauhallinen frijoles refritos eli niitä papuja
korianteria maun mukaan

Paista kananmunat jättäen keltuaiset löysiksi. Kuumenna tortillat päälletysten paistinpannulla. (Ei mikroa tänään, ei ne tykkää, maku ei lähde irtoamaan) Kokoa annos asettamalla lautaselle ensin tortillat, niille hiukan juustoraastetta ja kananmunat päälle ja sitten reilusti salsa verdeä. Frijoles refritos ja korianteri täydentävät  setin.