Pika Pho ja sriracha

Srirach- soosi saa minut hulluksi. On se tulista, mutta on se hyvää. Kukkosoosiin tutustuttuani ja sitä valmistavan amerikkalaisen tehtaan vietnamilaislähtöisestä perustajasta luettuani, olin myyty, myydyimpi, myydyin. Ja päässäni raksutti ajatus pho-keitosta, jonne lorauttaisin sekaan srirachaa. Sitä vartenhan tuote oli alunperin kehitetty.

Edelleen unelmoin siitä häränhännistä tai muista luista hartaasti keitetystä aromikkaasta pho-liemestä, mutta tämä pikakeitto on kyllä myös aivan mainio. Viimeksihän tein Nigellan ohjeella naudan ulkofileestä, nyt mennään jos mahdollista vieläkin yksinkertaisemmin, eli vähärasvaisella naudan jauhelihalla. Suurin piirtein sama ohje, mutta vieläkin yksinkertaisemmin.

Pika-Pho naudan jauhelihasta

4:lle

400g vähärasvaista naudan jauhelihaa

125g riisinuudeleita

100g lehtikaalta (n 5 isoa lehteä)

suolaa, pippuria

liemi

1l liha- tai kanalientä

1 rkl soijaa

1rkl kalakastiketta

1rkl riisiviinietikkaa

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

5cm pätkä  tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna

1 punainen chili hienonnettuna

Päälle puntti hienonnettua korianteria ja sriracha -chilisoosia.

Ruskista jauheliha. Mausta suolalla ja pippurilla.

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. (luultavammin kaada kiehuvaa vettäpäälle ja anna seistä 3 min, valuta)

Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lisää porisemaan kaikki muut liemen aineet noin vartiksi. Jos on kiire niin vähempikin riittää. Lisää jauheliha ja ruoditut pienistetyt lehtikaalit. anna kiehua vielä 3 minuuttia. Lisää nuudelit, kuumenna, annostele lautaselle, päälle korianteria ja srirachaa. Voi kuinka se sopi tähän.

Mieletöntä keittoa.

Suklaahippu-maapähkinävoinimihirviöpikkuleipä

Kukaan ei varmaan voi väittää, että ymmärtäisin google-optimoinnin päälle mitään?

Sen sijaan kunnon pikkuleivän päälle ymmärrän kyllä. Herkuista parhaimpia on amerikkalaistyyliset chocolate chip cookies, mutta perinteisistä rakastan lusikkaleipiä ja kaneliässiä. Harvoin muita, tai edes näitä tulee leivottua ja ehkä lanteet, tai oman ruumiinrakenteeni kohdalla keskivertalo, kiittää.

Maitotyttö3v alkoi eilen vaatimaan kakun leipomista, kun naapurin Linnealla on 3v synttärijuhlat perjantaina, mutta sain tytön ylipuhuttua pikkuleivän tekoon. Kaivoin esille kirjan, jossa on amerikkalaisia perinnereseptejä ja sieltä löysin tämän  suklaapikkuleipäreseptin, joka sisältää sopivasti peanut butteria elikkä maapähkinävoita, sitä kun sattui olla keskeneräinen purkki, eikä sitä tule oikein käytettyä, en koskaan oppinut USA:ssakaan noihin peanut butter & jelly- leipiin.

Chocolate chip and Peanut butter cookies
n. 30 kpl
3 dl Myllärin leivontakarkeita vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
100 g pehmeää voita
2 1/2 dl fariinisokeria
1 kananmuna
 reilu desi maapähkinävoita
200g tummaa suklaata rouhittuna (tai parasta ovat tietysti chiocolate chips, mutta niitä ei mulla ollut)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. 
Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten, sitten maapähkinävoi. 
Sekoita mukaan sitten jauhot, jonne olet sekoittanut suolan ja leivinjauheen.
Lopuksi lisää suklaa.
Nostele kahden lusikan avulla kakkareita leivinpaperin päälle ja paista 13-15 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla. 
Nauti maidon kanssa.

Nopeita tehdä, nopeita syödä. Urho9v ei niin piitannut "tästä kummasta mausta" (= peanut butter?), joten äitille ja äitin keskivartalolle jäi enemmän.

Viime viikolla ajettiin Urho9v:n kanssa autolla 700 km kahdestaan ja siinä tuli puhuttua monta juttua. Parhaat jutut, tyyliin muna on kanaa viisaampi, tulee aina kumminkin saunassa. Ja ellette tienneet, 9v kyselee edelleen. 

- Äiti voiko laavaa laittaa purkkiin?
- ömmm....
- Voiko laava sulattaa timantin?
- ähäm, ömm...
- Voiko timantin särkeä? kuinka?
- No voi sitä ainakin leikata...ömm...
- Tiedätkö äiti mikä on maailman toiseksi kovin aine?
- ömm...no?
- Mä tiedän. Ceramit-pannu!

Olin olen sanaton.
Äkkiä pikkuleipää!

Koskapa käyttämäni vehnäjauhot olivat Myllärin, miksipä en ilmoittaisi tätäkin reseptiä Myllärin blogihaasteeseen, viimeisenä, eli helmikuun teemana on "MESTARILEIPOJAN TAIDONNÄYTE". Taitavat molemmat sanat olla vähän kaukaa haettuja kun meikäläisestä puhutaan, olen enemmän tälläinen fiiliksellä pellille taikinaa roiskiva.  Joka kuukausi Tomi Björk on valinnut mestarileipurin, arvonimen ovat ansainneet ainakin: 

Kirsin keittiössä
Tyrniä ja Tyrskyjä
Tuulikummun keittiössä
Potluck by One

Maaliskuiseen finaaliin voi päästä myös villillä kortilla, elikkä yleisöäänestyksellä, jonne pääset tästä.
Hopi, hopi Ankerias! 

Kanaa, mustapapuja, lehtikaalta...

... Jos kaiken vielä  silaa maustetuilla ruokakermoilla, niin johan on jollei maistu. Ihan samaan pataan en kaikkea pistänyt vaan muokkasin kaksi erilaista arkiruuaksi sopivaa näppärää reseptiä. Olen mukana Blogiringin kampanjassa, jossa liuta blogaaneja testailia uusittuja Valio Crea Ruokakermoja. Tutut maut Kippari Kallesta Aurajuustoon löytyvät edelleen, mutta nyt aikas kätevässä kierrekorkillisessa pakkauksessa.

Tämä blogaani lähti tietenkin kehittelemään jotakin maistuvaa meksikolaistyyppistä. Koska on nopeasta arkiruuasta kyse, otetaan käyttöön lemppari valmissalsasi ja maissitortillat ja kypsä kananliha, vaikkapa grillibroilerista.

Kana-mustapapu enchiladas

2 kananrinnan verran kypsää broileria revittynä pieneksi
12 pientä maissitortillaa 
1 tlk lempparisalsaasi
1tlk Valio Crea Kolme sipulia ruokakermaa
1 tlk valutettuja käyttövalmiita mustapapuja
150g juustoraastetta
nippu korianteria

Lämmitä tortillat ensin paistinpannussa pehmeiksi. Kaada salsakastike laakeaan kulhoon ja dippaa jokainen tortilla siinä ennen kuumentamista. Lisää tortilla kerrallaan pannulle aina edellisen päälle muutaman tortillan erinä ja käännä pinoa aina välillä. Näin useampi tortilla lämpenee kerralla.

Jaa jokaiselle tortillalle noin ruokalusikallinen kanaa, mustapapuja ja justoraastetta. Kääräise rullalle ja aseta uunivuokaan sauma alaspäin. 

Sekoita Valio Crea Kolme sipulia ruokakermaan jäljelle jäänyt tomaattisalsa ja juustoraaste ja kaada seos vuokaan tortillakääröjen päälle.

Paista uunissa 200 asteessa n.15 minuuttia. Levitä päälle runsaasti korianteriasilppua. Tarjoa raikkaan salaatin, tomaatin, limelohkojen ja ranskankerman kera.

Hurjinta koko projektissa oli siirtyminen Instagram aikaan. Minulle se tapahtui nyt kertarysäyksellä kun edellinen puhelimeni sanoi sopimuksensa irti ja uusi avasi ovet ihmeelliseen some-mobiilimaailmaan. 

Mutta nuan vaan, synnytin ensimmäiset kaksi Instagram videotani.

Hurjasti C-vitamiinia, reippaasti rautaa, karoteenia, proteiinia; lehtikaalista löytyy. Se, jos mikä on uusi musta eiku versio pinaattikeitosta, jonka maustaa Valio Crea ruokakermojen uutuusmaku Kolme Yrttiä.

Kermainen lehtikaalikeitto

1 sipuli pilkottuna
5-6 lehtikaalin lehteä ruodittuna
1 tlk Valio Crea Kolme yrttiä ruokakermaa
1l vettä
2 rkl Valio voita
suolaa, pippuria

Lämmitä kattilan pohjalla voi ja kuullottele sipulia miedolla lämmöllä pari minuttia. Lisää lehtikaali ja jatka pehmittelyä. Parin minuutin kuluttua voit lisätä mukaan veden ja antaa kiehua hiljoilleen n. 15 minuuttia. 

Soseuta lehtikaali sauvasekottimella ja lisää sen jälkeen Valio Crea Kolme Yrttiä ruokakerma. Kuumenna ja tarkista vielä suola ja pippuri.

Tarjoilin keiton paahdetun ruisleipäpalan päälle asetulle uppomunalle (uppomunan keitto-ohje täällä). Siihen passaa hyvin tietenkin myös tavallinen keitetty muna.

Lisää ihania reseptejä löytyy Valio Crea sivuilta. Ihan vaan vinkkinä, jos tänään sattuu olemaan, mä-en-keksi-mitä-laitan-ruuaksi-päivä. 

Tai eihän sulla voi olla, jos luet tätä. Enää.

Yhteistyössä Valio Crea

Kuuleeko San Francisco?

Pari viikkoa sitten oli aivan pakko napata (=ostaa) rautatieasemalta junaan Anna-lehti kun kannessa mainostettiin kahta tuttua bloggaajaa, Hanna Gullichsenia ja Kira Åkerströmiä. Tai eihän ne nyt varsinaisesti mitään tuttuja ole, mutta molempien vaiheita olen seurannut suurella kiinnostuksella. Hannan kanssa ei vielä koskaan ole osuttu saman pöydän ääreen, Kiran kanssa kyllä, viimeksi juttelimme Gloria Blog Awardseissa, jossa Truly Kira valittiin parhaaksi ruokablogiksi. Kira oli seuraavana päivänä muuttamassa San Franciscoon ja kerroin innolla odottavani kuulumisia sieltä päin. Kira on paitsi jumalattoman kaunis ja lahjakas,myös ihanan vaatimaton ja lämmin ihminen.

Annan artikkelissa Kira mainitsi yhden suosikki-munaruuistaan: Tummaksi paahdettu ruisleipä, paksu kerros voita, avokadoa korianteria, täydellisen valuva uppomuna ja sriracha- chilikastiketta. Tuskin jaksoin odottaa viikonloppua ja lauantai-aamua kun pääsisin leivän pariin.

Tuo sriracha on minulle juttu, joka on jostain syystä mennyt hiukan ohi. Yhtäkkiä sitä alkoi näkyä resepteissä siellä täällä ja pullon ulkonäkökin alkoi tulla tutuksi. En todellakaan ollut tässä suhteessa etujoukoissa, kun kastike löytyi rakkaan cittarinikin hyllystä ennenkuin minä aloin edes kaivata sitä. Lähemmät tutkimukset toki  osoittivat, että kyseessähän on thaimaalainen chilikastike, onhan tuota joskus tehty itsekin suuressa kivimorttelissa. Tämä kukkopullo taas on ameriikan brändäystä, jossa on maailmanlaajuisesti onnistunut Huy Fong Foods. Mutta aivan sama, hyvä on soossi.

Ja kuin nappi tässä aamiais/lounas/iltapalaleivässä. 

Kiran ihana aamiaisleipä

pari ruisleivän palaa paahdettuna
voita leiville levitettynä
1 avokado viipaloituna
1 valuva uppomuna
paljon paljon silputtua tuoretta korianteria
sriracha- chilikastiketta

Kokoa ainekset leipien päälle ja ruiskaise päälle niin paljon srirachaa kuin uskallat.

Uppomunat ovat mulle pieni mysteeri, niistä tapaa tulla pyrstötähtiä, mutta ehkä josks onnistun minäkin vielä. 

Uppomuna
1 l vettä
1 rkl väkiviinetikkaa
ripaus suolaa
1 muna (tähän leipään)

Kumenna vesi kiehuvaksi ja laske lämpöä niin, että se poreilee hiljaa. Lisää etikka ja suola. Riko muna ensin varovasti pieneen kuppiin. Kiepauta vesi pyörteelle jollakin kapustalla ja kumoa muna sitten kupista varovasti pyörteen silmään. Anna kypsyä 3 minuuttia (Kira sanoi 4, mutta minun pikkumunilleni se oli kyllä liikaa, seuraa siis tilannetta.) Nosta vedestä reikäkauhalla ja tarjoile.

Leipä oli parasta pitkään pitkään aikaan. Minulla oli jopa suuria kuvausvaikeuksia, kun paahdetun ruisleivän, korianterin ja srirachan aromit hiipivät nenääni. Taisin haistaa munan ja avokadonkin.

Kiitos, ihana Kira ja tervyysiä San Franciscoon!

Ennakkopeesailua - avokadomunat

Tosi hassu juttu. Söin herkullista avokadoa tänään aamiaiseksi, tarkoituksena nyt kirjoittaa siitä postaus, mutta se siirtyköön ainakin päivällä. Merituuli nimittäin postasi avokadomunista tänään ja minä heti ilahduin, että kappas, noitahan minäkin tein ja postasin...riensin sitten vertailemaan omaa postaustasni ja kuinka ollakkaan, en sitä löytänyt.

Ainakin tunnin yhteensä yritin eri hauilla etsiä ja selasin tekstejä, ei löydy. Lopulta  sitten aloin selata valokuviani ja siellä löytyivät kuvat, helmikuun 14, 2013. Ilmeisesti sitten kuitenkin jäänyt postaamatta. Muistin vain niin elävästi tekemisen, syömisen ja valokuvaamisen, jopa tuorepuristetun mehun, jonka join tämän kanssa, että olin satavarma, että olen ne julkaissut. Onkohan mulla enempikin tälläisiä juttuja?

Tästä kaikesta seuraa se, että en muista tarkasti kuinka nämä valmistin!

Kyseessä on siis halkaistun avokadon siemenkoloon rikottu muna, joka kypsytetään uunissa. Pippuria ainakin näyttää olevan. Viereen paistoin rapeaa pekonia. Avokadon sisällö levitetin tahnamaisesti paahdetun leivän päälle, ja pekonit sitten siihen päälle vähän pienemmäksi repäisten.

Sen muistan, että oman annokseni reseptin löysin Tastespottingista.
Sillä Sipulan reseptistä (ja Kulinaarimurulakin oli näitä tehnyt) voit käydä katsomassa tarkempaa ohjetta, molemmista löytyy myös vähän eri lisukkeet.

Ellen olisi näitä jo tehnyt, niin ihan varmasti Merituulen postaus olisi saanut mut valmistamaan näitä heti sunnuntai-aamiaiselle. Nyt tuli peesattua jo ennakkoon. Mutta varmasti näitä tehdään taas. Inspiroitukaa tekin!

Ei rumia, vain erilaisia...

Näin joku viisas äiti, jolta minäkin voisin ottaa opikseni, kasvatti lapsiaan suvaitsevuuteen. Olisi hienoa jos pystyisi juurruttamaan lapseensa ajattelutavan, että kukaan/mikaan ei ole ruma, korkeintaan vain erilainen.

Pätee, niin pätee ainakin näihin sämpylöihin. Innoissani lähdin leipomaan täysjyväruisjauhoista sämpylöitä (ja korjatkaa jos olen väärässä; ruisjauho on AINA täysjyvää). Hiukan iski uskonpuute loppusuoralla ja lisäsin vajaan kolmanneksen jauhomäärästä lopulta sämpyläjauhoa. Silti melko rukiista tuli. (=hyvä!) Ja kuten kuvasta näkyy ihan sämpylän näköistä. 

Pellillä lepäilevien sisarsämpylöiden juju oli tällä kertaa muotoilla kustakin hiukan erinäköinen ja dippailla  munalla voidellut sämpylät ennen uuniin laittoa erilaisissa siemensekoituksissa ja muissa päällysteissä. Se käy tosi kätevästi jos sinulla on iso muffinipelti, kaada syvennyksiin eri päällysteitä ja sitten aina dippaat leipäsen sinne. Minulla oli valikoimissa sesaminsiemeniä, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, raastettua cheddaria ja paahdettua sipulirouhetta.

The erilainen leipä

5 dl maitoa

50g voita

50g tuorehiivaa

1 tl suolaa

1/2 dl leipäsiirappia

10 dl Myllärin Ruisjauhoja

5-6 dl Myllärin Luomu Hurjan viljainen sämpyläjauhoja

2rkl voita

päälle erilaisia siemeniä, juustoa, sipulirouhetta, leseitä

muna voiteluun

Kuumenna maito ja voi kädenlämpöiseksi, lisää joukkoon murennettu hiiva, suola ja siirappi. Alusta sitten pikkuhilja jauhot joukkoon kunnes saat kulhon reunoista ja toivottavasti myös sormistasi irtoavan taikinan. Yleiskone helpompi...

Anna taikinan kohota puolituntia peitettynä vedottomassa, lämpimässä paikassa. Kumoa taikina  jauhotetulle leivinlaudalle ja vaivaa  vielä hiukan. Jaa taikina 4 osaan. Painele (ruisjauhon ansiosta taikina on niin pehmeää, ettei tässä  kaulinta tarvitse) suorakaiteen muotoiseksi levyksi, voitele pehmeällä voilla ja kääri kääretortun tapaan rullalle. Leikkaa rulla sopiviin paloihin. Leivo muista ko,mesta tainan osasta samankokoisia palleroita, kustakin eri tyylisiä. Yhdestä vaikka puöreitä, yhdestä solmuja ja jostain kieppejä. Sitten vaan voitelet munalla ja dippaat kunkin leipuskan johonkin päällysteeseen (ei nonparelleihin) ja asettelet sitten pellille kevyesti vieri viereen, niin, että erilaiset ovat aina vierekkäin. Annoksesta saat kaksi tälläistä pellillistä. Koko leipäkin saa olla epäsymmetrisen muotoinen. 

Tähän varmaan tulee lisätä, että paista n. 25 minuuttia 200 asteessa. Minä en kohottanut enää pellillä, mutta ei se varmaan huonoa tee. 

Aika hauska nostaa pöytään, kukin saa murtaa mieluisensa palan. Urho9v söi kaikki sesamit, koska muut siemenet olivat niin epäilyttävän näköisiä. Itse harmittelin kun en löytänytkään unikonsiemeniä, jotka ostin tätä varten.  No säästetään ne jotakin syntistä vehnäleipää varten. Sillä tämä on terveellistä!

Osallistun tälläkin reseptillä pitkäkestoiseen MyllärinLuomu blogihaasteeseen, kiitos vaan leivontaa varten saamistani jauhoista.

Myllärin Luomun jauhoista on tullut leivottua myös;

Hummusta ja täysjyväpitaa

Poron pökäleet

Luomuleipää ja porkkanavoita

omenaressua

Bratwurstipelti aka ruttumakkaraa

Kaikki itseään kunnioittavat ruokabloggaajat eivät ehkä julkaisisi ohjetta, eivät ainakaan kuvia.

Mutta niinhän se on tosielämässä, että aina sieltä uunista ei tule aivan valiota taikka priimaa ulos. Joskus- varsinkin vihainen kokki- saa bratwurstinkin muuttumaan ruttunaamaksi.

Voidaan olla myös eri mieltä siitä, ovatko nämä oikeasti pilalla, meidän perhe ainakin nälkäisenä ulkoilun päätteeksi söi hyvällä ruokahalulla.

Kiitos Pia, yksi Maitotytön ihanista kummitädeistä, joka kiikutit meille Helsingin Makkaratehtaan juustobratwursteja. Meillä ei ruokalahjoissa voi mennä vinoon!

Koska minulla ei ollut kotona hapankaalia, enkä nyt sellaiseksi pystynyt yhtäkkiä muuttumaan, päätin tehdä uunikasviksia makkaran kanssa. Yhden pellin taktiikalla.

Bratwurstipelti

Jauhoisia perunoita, porkkanaa, punasipulia, juuripersiljaa ja punajuurta luorittuna ja lohkottuna. Tai mitä juureksia nyt sattuu olemaan. Perunat tietysti saavat olla kuorineen. Levitä uuninpellille, räiski päälle hiukan öljyä, sekoittele ja suolaa ja pippuroi.

225 asteen uunissa 20 minuuttia ja sitten bratwurstit pinnalle, Käännä kun saavat väriä. Päälle timjamia tai jotain yrttiä lopuksi mikäli sattuu olemaan.

Siinä se. Oikiasti, en ymmärrä mitä tapahtui. Eivät ne olleet yhtään rutussa kun otin ne uunista, vaan pullean ruskean rasvaisen kiiltäviä. Sillä välin kun hain kameran ne olivat loukkaantuneet ja muuttuneet noin 105-vuotiaan näköisiksi.