Bratwurstipelti aka ruttumakkaraa

Kaikki itseään kunnioittavat ruokabloggaajat eivät ehkä julkaisisi ohjetta, eivät ainakaan kuvia.

Mutta niinhän se on tosielämässä, että aina sieltä uunista ei tule aivan valiota taikka priimaa ulos. Joskus- varsinkin vihainen kokki- saa bratwurstinkin muuttumaan ruttunaamaksi.

Voidaan olla myös eri mieltä siitä, ovatko nämä oikeasti pilalla, meidän perhe ainakin nälkäisenä ulkoilun päätteeksi söi hyvällä ruokahalulla.

Kiitos Pia, yksi Maitotytön ihanista kummitädeistä, joka kiikutit meille Helsingin Makkaratehtaan juustobratwursteja. Meillä ei ruokalahjoissa voi mennä vinoon!

Koska minulla ei ollut kotona hapankaalia, enkä nyt sellaiseksi pystynyt yhtäkkiä muuttumaan, päätin tehdä uunikasviksia makkaran kanssa. Yhden pellin taktiikalla.

Bratwurstipelti

Jauhoisia perunoita, porkkanaa, punasipulia, juuripersiljaa ja punajuurta luorittuna ja lohkottuna. Tai mitä juureksia nyt sattuu olemaan. Perunat tietysti saavat olla kuorineen. Levitä uuninpellille, räiski päälle hiukan öljyä, sekoittele ja suolaa ja pippuroi.

225 asteen uunissa 20 minuuttia ja sitten bratwurstit pinnalle, Käännä kun saavat väriä. Päälle timjamia tai jotain yrttiä lopuksi mikäli sattuu olemaan.

Siinä se. Oikiasti, en ymmärrä mitä tapahtui. Eivät ne olleet yhtään rutussa kun otin ne uunista, vaan pullean ruskean rasvaisen kiiltäviä. Sillä välin kun hain kameran ne olivat loukkaantuneet ja muuttuneet noin 105-vuotiaan näköisiksi.

Hummus kotitekoisesta tahinista ja täysjyväpita

Miksi tehdä tahini itse kun sitä saa purkista niin helposti?
 - Vaikka siksi, että sulla on kaapissa useampi paketti sesaminsiemeniä, eikä nekään kyllä ikuisesti säily. 
- Puhtaasta kokeilunhalusta. 
- Tekee mieli hifistellä. 
- Jos ei justiin oo tahinia kaapissa 
- Näet ihanan reseptin, jota on ihan pakko kokeilla kotona (ymmärrettävästi teillä kaikilla syy on tämä, luettuanne postauksen...)
- Se maku, se maku!

No miksi sitten alkaa sotkea täysjyvävehnäjauhoja kunnon vanhaan täysvalkoiseen pitaleipään?
- Se terveys, se terveys! Katso vaikka juuri julkaistuja uusia ravintosuosituksia. (Tää on niin sen mukainen resepti: On palkokasvia, sesaminsiementä, täysjyvää, oliiviöljyä, sipulia, ei miitään huonoa)
- No kun se Myllärin Luomun kisa jatkuua aina vaan, tässä kuussa teemana terveyttä täysjyvästä. Niin on kun nenä päähän! 
- Koska terveellisyydeestään huolimatta täysjyvävehnäjauhot passasivat tähän aivan mainiosti, jotenkin ennakkoluuloisesti tämä vehnäleipuri odotti saavansa uunista jotakin näkkileivän tyylistä korpukkaa, mutta niin vaan uunista putkahti ulos mitä pehmeimpiä, kohonneita pitoja.
-Se maku, se maku!

Hummus kotona alusta asti,  Tahini myös!

Kotitekoinen tahini
5dl kuorittuja sesaminsiemeniä
1 3/4 dl hyvää oliiviöljyä
1/2 tl suolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kaada sesaminsiemenet  leivinpaperin päälle uuninpellille ja lämmitä uunissa 5-10 minuuttia, sekoita välillä. Älä ota väriä! Anna jäähtyä 20 minuuttia.

Laita tehosekoittimeen (tai käytä sauvasekoitinta kuten minä, kun en löytänyt sekoittimen terää) siemenet ja puolet öljystä ja anna käydä minuutin niin, että koostumus muuttuu tahnamaiseksi. Lisää sitten loppu öljy pikkuhiljaa kunnes koostumus on mieluinen, tahnamainen mutta silti notkea. Mausta suolalla.

Hummus
1/2 dl hienonnettua salottisipulia
 1/2-1 tuoreen sitruunan mehu
2 rkl itsetehtyä tahinia
1/2 tl oreganoa
1/2 tl suolaa
1/2 tl jeeraa
1/2 tl mustapippuria
1 tölkki kikherneitä (onneksi kotona sattui olemaan Bonduelle-merkkisiä....koska kaupastahan ne saattavat olla loppu kiitos Henkka Alenin)
1 hienonnettu valkosipulinkynsi

Ja kaikki sitten vaan tehosekoittimeen tai sauvalla murskaksi. Voit vielä löysätä oliiviöljyllä jos liian paksua. Aseta tarjolle mielellään laakealle vadille, koristele oliiviöljyllä ja vaikka savupaprikajauheella. Minä hienonsin tällä kertaa nuupahtaneen korianterin ja mintun ja ripottelin päälle. 

Kuvaaminen oli muuten tosi hankalaa kun sormeni haisivat sitruunalle, korianterille ja mintulle. Siitä ei tuoksu parane.

Täysjyväpita
3 dl vettä 
20g tuorehiivaa
3rkl öljyä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
6-7 dl Myllärin  luomu täysjyvavehnäjauhoa
Hiukan  Myllärin erikoisvehnäjauhoa leipomiseen

Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva, suola, sokeri ja öljy. Alusta mukaan jauhot, kunnes taikina irtautuu kulhon reunoista ja mukavan kimmoisaa. Laitoin itse 6 dl täysjyvävehnäjauhoja ja jatkoin sitten tavallisilla kunnes taikina oli sopivaa, saattoi mennä vähän yli 7 dl yhteensä.

Kohota taikina peitettynä 30 minuuttia ja leivo siitä sitten 6 pyöreää pitaleipää. Minä tapaan jättää kaulimen laatikkoon ja painelen vain käsin.

Paista 5 minuuttia tulikuumassa uunissa eli 250 asteessa. Leivät nousevat pusseiksi.

Paloittele leivät ja tarjoile hummuksen kanssa.  Jos leipää jää yli tai valmistat ne paljon tarjoilua aikaisemmin, on hauska idea tehdä myös pitaleipäsipsejä, eli voitele  leivät öljyllä, ripottele päälle hiukan sormisuolaa ja paahda rapeiksi uunissa.

(Alkuperäinen Tahini/Hummus resepti Ellen Mat&Vin 6/2013. Leipä osallistuu Myllärin luomukisaan, joka sponsoroi jauhot valmistusta varten)

Kakutus jatkuu - Disney lentsikat-kakku

Kun ei tässä näemmä muuhunkaan repee, niin jatketaan hiukan vielä kakuilla. Eihän tätä suloista Disney Planes -kakkua voi julkaisemattakaan jättää.  Kakku meni Naapurin Jerry6v synttäreille ja tehtailin sitä yhtäaikaa tuon pinsella Tuhkimokakun kanssa.

Selkeät täytteet, mansikkaa ja kermavaahtoa, iso kakku ja sitten vähän lentsikalle sielunmaisemaa kakun pintaan. Jerryn äiti toi valmiin muovisen pikkulentsikan, sitä en sentään kaikkivoipaisuudenluuloissani alkanut tällä kertaa väsäämään. Luulen, että ERITTÄIN fiksu päätös.

Olisihan koko kakusta toki voinut tehdä lentokoneen mallisen...
hmmmm....

 Ja niin vaan tammikuun aamupäiväaurinko alkoi jo heitellä valoa ja varjoa kuvaustilanteeseen. Leikitään, että tämä on instagrammikuva...

Jo-oo, sä osaat!

"... Kyllä viisivuotiaan tytön pitää osata jo kiroilla

 Reippaasti sanot nyt äidilles

 Ettet aio 

Edes ttu maistaa 

Ja leikit hiekkalaatikon keskellä johtajaa 

Opit siinä oikean asenteen 

Veljes ottakoon syyt niskoilleen (sä osaat!)"

-Erin: Tule paha tyttö-

Maitotyttömme on ottanut vähän ennakkoa, täyttää nimittäin juurikin tänään (21.1) vasta KOLME vuotta! Äitin erkanemista populaarikulttuurista todistaa se, että olen jo pitkän aikaa suunnitellut postaavani tytön synttäripostaukseen Hanhiemon satuaarteesta  Maitotytöstä kertovan sadun. Erinin laulu taitaa olla kyllä enemmän tätä päivää. Meillä hyvinkin konkreettisesti.

Sunnuntaina otettiin myös hiukan ennakkokiihdytystä synttäreihin, joiden teemana on tänä vuonna, mikäs muu kuin pirsellat. Ja pirssit.

Kutsuttiin siis ihanat kummit, isovanhemmat ja ja lähitäti ja -eno perheineen juhlimaan kolmen vuoden korkeaa ikää.

Äiti heitti heti aamusta suurimman kattilansa liedellä, kuori 4 kiloa perunoita ja keitteli juhlakansalle takuuvarmaa talvista herkkua, Kolmen juuston porokeittoa. On muuten tämän blogini aloitusresepti.

Koska keitto ja leipä kevyesti täyttävät massut, mehu/kahvitarjoilulinjalla pääsee sitten helpommalla. Eli muutamaa pikkuleipää ja sitten kakku. Olin, itsekin ajatellut tekeväni Barbie-prinsessakakun ja kun Maitotyttö ilmaisi toiveekseen Tuhkimo-kakun, oli asia sillä selvä. Ja hyvin suloisesti myös isäni näytti viikko sitten kotona käydessäni tietsikasta kakun mallia, oli vähän googlaillut barbiekakkuja.

Siispä Tuhkimo edestä....

Tuhkimo takaa...

Kaikkihan tietää lorun jatkon: Tuhkimo jääkaapissa...

Kakku hyvin lyhyesti:

Ostin Tuhkimobarbien ja riisuin hameen pois ja kiedoin vyötäröstä alaspäin tuorekelmuun. Tein kaksi 4 munan kaakaokääretorttupohjaa, jotka leikkasin suikaleiksi niin, että sain 4 leveääsuikaletta ja kaksi lirukapoista. 

Tein kovin monimutkaisen täytteen, yksinkertaisempi olisi riitänyt. Keitin sokerista, keltuaisesta, maidosta ja perunajauhosta kiisselin, lisäsin siihen mascarponea ja siivilän läpi puristetut mustaherukat ja hiukan liivatetta. Jäi hiukan löysäksi, mistä johtuen ei oikein pysynyt välissä ja kakku jäi hiukan kuivaksi ja oli sotkuinen rakentaa.

Sivelin täytteen liuskoille ja kerros kerrallaan kieputin suikaleet barbien jalkojen päälle, lanteille ne pikkusuikaleet. Yhtään ei jäänyt hukkaan, ei uskoisi, että tuossa hameessa on 8 munan kakku!

Kieputin hameen vielä tiukkaan tuorekelmukääreeseen ja poistin jääkaapista hyllyn, jotta sain barbien yöksi kylmään lepoon. Aamulla poistin muovin ja barbie seisoi tosi tukevasti. Voikreemi päälle ja sitten kaulimaan sinistä hametta. Tein samaan aikaan naapurille Disneyn lentsikka-kakun, jonka pilviin olin käyttänyt sinistä, eikä massa sitten riittänytkään ihan eteen asti. No, laitoin extrapalat vaaleampaa.

 Ja kuinka sitä kakkua sitten leikattiin? Ihan hyvin. Terävällä veitsellä kerros kerrallaan. Pysyi hyvin pystyssä sittenkin kun koko takapuoli oli syöty.

Ja syntymäpäiväsankari tykkäsi kakusta, sehän oli tärkeintä.

Tosin kun kysyttiin mikä oli parasta synttäreissä, vastaus kuului:

"Se, kun laulettiin Paljon oven avaan."

Ihana Likka.

Nopea Tex Mex -vinkki vaan

Minä olin vihjaissut joulupukille, että pikkuveliNuutti ja NuutinMinna saattaisivat ilahtua Jonas Crambyn keittokirjasta Tex Mez alusta alkaen. Koko viime vuoden luin siitä kaikista ruotsalaisista ruokalehdistä, joten olin ihan innoissani, että pääsen sitä myös lainaamaan.

Mutta mikä parempaa: Pääsinkin heti pikimmiten syömään sitä! Pariskunta oli testannut kirjaa jo uutena vuotena ja nyt taas.  Truck Stop Enchiladas oli annoksen nimi, ja reseptin täyte oli muutettu kanaksi, muuten mentiin varmaankin ohjeella. Ja valmistortilloilla. Mutta ei se haittaa. Nyt tulee nimittäin se luvattu vinkki: Jokainen tortilla uitettiin ennen kanalla ja juustolla täyttämistä ja rullalle kiepautusta salsassa. Näin enchiladat pysyivät ihanan pehmeinä ja maukkaina. Ihan superdifference, kannattaa tehdä kun seuraavan kerran värkkäätte enchiladoja. 

Isolle porukalle helposti Tex Mex- henkistä herkkua. Oli niin nam!

Jonakselta on tulossa muuten huhtikuussa ulos kirja Mackor. Siinä voi olla muutama hekumallinen leipä.

Ja Liemessä Jenniltähän on tulossa myös Katukeittiö- parempaa roskaruokaa ihan tässä parin kuukauden sisällä.

Ovat molemmat vähän niinkun ajassa kiinni!

Nyhtönisu

No ei tämä ole mikään Pull apart bread -resepti, mutta oli aivan pakko käyttää taas tuota nyhtötermiä (huomasitteko ihmiset kuinka Campasimpukan keksimää nimeä käytettiin joka lehdessä joulun aikaan kun kaikki nyhtivät possua! Hienoa!), kun sattuuu jotenkin niin kuvaavasti tälle pullalle. Tiedättehän, kun pulla on niin suuri ja niin houkuttelevan näköinen, mutta samalla niin rikas ja makia, että sitä ei kerta kaikkiaan pysty haukkaamaan, vaan se täytyy sormin repiä suupaloina suuhun.

Leivoinpa tässä eräänä päivänä pullaa, kun oli vanhaa maitoakin. Tein aivan tavallisen taikinan ja leivoin tapani mukaan korvapuusteja, mutta sitten vajaan kolmanneksen taikinasta  käytin tälläiseen kokeelliseen leivontaan.

Pullataikinan kaulitsin samoin kuin korvapuusteissa, mutta täytteeksi levitinkin jumalaisen makuista, messuilta ostamaani Pistaasivalkosuklaatahnaa. Annallakin on kuulemma vastaavaa. Käärin rullalle ja leikkasin aika pitkiä pätkiä, koska halusin tornimaisia pullia. Pulla paperivuokaan seisomaan ja uuniin paistumaan.

Jäähtyneiden pullien päälle puristin sitten sulatettua valkosuklaata ja ripottelin rouhittua pistaasia. Olivat meheviä, komeita ja amerikkalaisen makeita, hiukan övereitä omaan makuuni.

Silti, ei nämä voita mun tavallisen täydellisiä korvapuusteja.

Hummeri Thermidor

Hummeri Thermidor Taittingerin kera nautittuna on ateria, jonka makumuistot hellivät minua varmaan hautuumaalle asti (tai krematorioon). Miten olisi siis kotitoisinto, valkoviinin kera?

Minulla on meneillään pakastimentyhjennysisku, ja siellä herukoiden, häränhäntien, raparperimehujen ja suppisten (ja pakastepizzojen-kääk!) keskellä köllötteli tämä valmiiksi kypsä herra Hummeri. Rouva Raadelma oli juurikin valmistanut omansa ihan tainnutuksesta asti, hyvä kun meilläpäin löytyy edes pakasteesta.

Koska en ollut hummeria koskaan käsitellyt ja koska myös eräs ikäni muistamani suuri ateriapettymys on ollut hummeriannos, tarvitsin hyvät ohjeet ja hyvän reseptin. Googlailin ensiksi kansainvälisesti ja reseptien kirjo oli sekoittaa pään. Vaihdettuani suomenkielelle tuli ensimmäiseksi Herkkusuun resepti ja tiesin heti, että sillä onnistuu.

En ollut varautunut tuorein yrtein tms. joten rakuunat tulivat esimerkiksi ihan kuivana purkista, samoin juustona ei ollut gruyere vaan ihan västerbotten. Ajattelin, että näilläkin tämä harjoituskerta pärjäillään. Koska hummereita oli vain yksi, ajattelin tarjota sen alkupalana. 

Hummerin käsittelyä ei tarvitse pelätä, vaikka en itsekään tainnut siitä ihan oikeaoppisesti suoriutua. H sai sulaa jääkaapissa vuorokauden, valutin sitten sulaneen suolaliemen pois. Hummeri tukevasti leikkuulautaa vasten selälleen ja hyvällä tukevalla veitsellä halkaisin sen päästä  pyrstöön kahteen palaan. Kas noin:

Kaiva kuorenpuolikkaista lihat talteen ja kaikki harmaat mössöt pois. Muista poistaa myös suoli. Huuhtele kuorenpuolikkaat. Irrota  sakset ja kaivele niistäkin lihat pois, rapujen tapaan. Saksiosassa on hirmuisot lihat, mutta saksipanssari uskomattoman kovaa. Minulla ei ole pähkinänsärjintä, joka kuulemma toimii tässä, joten lopulta hain vasaran, verhosin sen keittiöpyyhkeeseen ja smäsh!  Johan lähti, tuli vähän sirpaleita, mutta huuhdoin ne pois lihan päältä.

Sitten vaan hummerilahakastike kuoriin, päälle raastettu juusto ja uuniin garatinoitumaan.

Hummeri Thermidor

1 hummeri

2 salottisipulia

nokare voita

2 dl valkoviiniä

50 g Gruyerejuustoa (korvasin Västerbottenilla)

3 oksaa tuoretta rakuunaa (1 tl kuivattua rakuunaa

ripaus cayennepippuria

suolaa

mustaa pippuria

Bechamelkastike:

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

2½ dl kermaa tai kermamaitoa

suolaa

valkopippuria

Hienonna sipuli ja pehmittele sitä voinokareessa pannulla kymmenisen minuuttia.Älä ruskista! Lisää valkoviini ja anna kiehua hiljalleen kokoon, kunnes kastiketta on jäljellä vain neljännes.

Valmista toisessa kasarissa bechamel, eli valkokastike. Sulata voi miedolla lämmöllä ruskistamatta. Lisää jauhot ja sekoita hyvin pari minuuttia, mutta älä anna ruskistua. Lisää kerma vähitellen koko ajan sekoittaen niin, että saat kauniin kiiltävää sileää soosia. Anna kastikkeen kypsyä miedolla lämmöllä vielä 5 minuuttia. Mausta.

Lisää  sipulivalkoviinireduktio valkokastikkeen joukkoon, hienonnettu rakuuna, puolet juustosta  sekä paloiteltu hummerinliha ja mausta sitten makusi mukaan. Kuumenna vielä kuumaksi, mutta älä keittele enää.

Lusikoi sitten hummerikastike kuoriin ja ripottele loppu juustoraaste päälle. Gratinoi 225-250 asteessa, niin että hummerikuorrute saa hiukan väriä.

Tarjoiluun vielä lohko sitruunaa. Sen puutteessa hapokkuusosan hoitelee myös lempisamppanjasi. Lasista siis.

Oli todella hyvää, eikä oikeastaan lainkaan työlästä. Suosittelen kaikille. Aion seuraavalla kerralla tavatesssani vähän kuitenkin konsultoida tuttuja laivakokkeja, heillä lienee parhaat vinkit hummerin käsittelyyn.

Hyvin suuri mahdollisuus, että seuraavat illallisvieraamme joutuvat hummerihemmotelluiksi.

Ja sitten vielä hiukan hummerihuumoria. Kuuntele tarkasti.