Joulukuusi ja joulukuusi

Ihan vaan viihdyttääkseni teidän joulupuuhianne (ja pakoillakseni omiani) kaivoin facebookin arkistoista tämän kuvan, jossa kuuset vuosilta 2010 ja 2011.

2011 kuusi on jo viides samalta myyjältä, cittarin pihalta. Superkauniita tuoksuvia kotimaisia kuusia. Olen hyvin kuusiuskollinen. Varsinkin kun myyjät ovat samaan hintaan heittäneet kuusen aina kotipihaan asti.

Sitten 2010 tapahtui jotain. Oliko niin, että minä en ollut kerinnyt raskautetussa tilanteessani kuusenostopuuhiin ja vissiin aatonaattona lähetin Iso-Hoon asialle tarkoin ohjein; kotimainen, kapea jne. Ja sieltä cittarin pihasta tietysti. Muistaakseni silloin oli aivan tulipalopakkaset, olisko se syynä vai kuusien jättimenekki, mutta myyjäni eivät olleet paikalla. Ja sitten kävi ilmi, ettei kukaan muukaan myyjä...

Yksi löytyi jostakin. Muistaakseni tuo kuusi maksoi 35 euroa ja sain melkein keskenmenon kun se kannettiin sisään. Ja tuolla havumäärällä, se ei todellakaan levittänyt edes kuusentuoksua.

Tätä kuvaa on niin terveellistä katsella joka joulun alla. Ellei kuvaa olisi todisteena, varmaan mieli pistäisi puolet oksia lisää ja siltikin muistelisin kauhulla.

Nykyään homma hoituu niin, että kuusi- sellainen maailman kaunein- vain ilmestyy autokatoksen nurkkaan. Näin tapahtui viime vuonna ja taas tänäkin vuonna. Lasku tulee tekstarina. Asialla sama cittarin pihalla kuusia myyvä perhe, joka lupasi huolehtia, että mulle ei koskaan enää käy kuten vuonna 2010.

Siinä vasta hyvän mielen palvelu. Kiitos!

Ja koska saaristolaisleivät ovat nyt poissa uunista, menen nukkumaan.

Poron pökäleet

Välillä on aivan hauskaa vertailla eri maiden joulukulttuureita omaamme. Vaikkapa rapakon takaista. Jos otetaan asia aivan joulupukki- näkökulmasta, niin onhan se nyt hiukan kummallista, että Joulupukki tulee alas savupiipusta aaton ja joulupäivän välisenä yönä, jakaa lahjat kenenkään näkemättä ja huutelee kurvaillessaan taivaalla rekiporoineen(hei kuka nyt tuollaista uskoo?) "Ho, ho, ho!" (erityisesti tämä äännähtely saa epäilemään jopa ameriikan pukin älykkyysosamäärää).

Niin ja ne porot, tosiaan. Ne tuntuvat näyttelevän jotenkin erityisen suurta osaa siellä koko joulupukkijutussa. Vaikka meillä pukki tuo porollaan (yleensä yksi riittää) lahjat, tottakai, mustan joulun sattuessa hyväksymme myös muut volvot ja menopelit. Porojen nimeämisen sijaan meilläpäin pistetään mieluummin petterit pataan. Eikä kenellekään tule paha mieli.

Jos nyt sattuu siellä teillä pieni jälkikasvu olemaan joulutekemisen puutteessa, tekaiskaapa näitä nopeita ja helppoja poron pökäleitä. Onnistuvat ihan ilman uunia. Meikäläisen silmiin nuo eivät nyt niin varsinaisesti poron ulosteelta näytä, mutta ymmärrettävästi valtojen fantasialändissä nämäkin menevät läpi. Lienevätkö koskaan poronpaskaa nähneet (pahoittelen vulgaaria sananvalintaa, mutta on oikeus ja kohtuus, että bloogini löytää googlaamalla"poronpaskaa", kun "fasaaninpaska" tunnetusti googletettuna ohjaa suoraan tänne)?

Kunhan aikuinen on tuossa kuumennusvaiheessa mukana, lapsikin osaa nostella lusikalla pökäleitä leivinpaperille. Näihin voi kaurahiutaleiden lisäksi upottaa myös muita murojen jämiä. Itse käytin reilut puolet Myllärin pika-kaakaokaurapuurohiutaleita. Niistä valmistettu puuro oli  nimittäin liian eksoottista meidän tenaville. Mutta nyt ei enää paketti vanhene kaapissa.

Poron pökäleet (Reindeer Droppings)
100g voita
1 dl tummaa kaakaojauhetta.
3 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl maapähkinävoita
1tl vanilliinia
7-8 dl  Myllärin Luomu kaurahiutaleita, voit osan korvata kaakaokaurapuurolla

Sulata kasarissa voi. Lisää sokeri, kaakao, maito, maapähkinävoi ja vanilliini ja kuumenna vielä kerran kiehuvaksi. Sekoita sitten kaurahiutaleet tai muut murot mukaan ja nostele leivinpaperin päälle teelusikalla sopivan kokoisia papanoita. Vie kylmään (ulos on hyvä) jähmettymään. Valmis.

Suuresti huvittunut olin myös vertaillessani pukilla pelottelua USAssa ja meillä. Perinteisestihän meillä tuhmille lapsille on kaksi tulevaisuudennäkymää, joko jäävät ilman lahjoja tai äärimmäistapauksessa pukki tuo RISUJA!

Ameriikassa kaikki on toisin. Miten teillä uppoaisi seuraava:

Joulupukki tuomiset voi satumaiset laittaa, 

Saatat joskus Petterinkin terveiset sä maistaa.

Jos et ennen joulua ole kiltti ja huutamasta lakkaa

Joulupukki tuoda voi pelkkää poronkakkaa!

Että reseptikin nyt on sitten uhkauksen toteutukseen.
Ho, HO, HO!


Resepti mukana Myllärin Luomun Suomen inspiroivin leipoja- haasteessa. Kaurahiutaleet lahjoitti Myllärin Luomu.

Samppanjaa ennen 11 a.m

Aika harvoin lähden Pohjanmaalta minnekään tilaisuuksiin, ne kun ovat yleensä pääkaupungiseudulla ja vaikka pendolino syöksähtääkin meiltä Helsinkiin vajaassa kolmessa tunnissa, merkitsee se kuitenkin aikataulujen yhteensovittamisen kanssa vähintäänkin 8 tunnin matkaamista. Ja tähän on harvoin varaa; kuten tiedätte aika on ja junaliputkin on!

Mutta ihan alkukuisen merkkipäiväni kunniaksi ajattelin tehdä jotain itselleni hemmottelevaa.( Semmoinen minä olen, ajattelen joskus itseänikin!)Vastasin siis myönteisesti Fiskars/Hackman/ Iittalan brunssikutsuun, jonka he esittivät blogeille, joiden kanssa tehneet yhteistyötä tänä vuonna. Olet ehkä katsonutkin mun hirveän (tosi huono sanavalinta, jopa murteella) erittäin kansainvälisen videon.

Ihanempaa aamupäivää en olisi itselleni voinut antaa. Paikkana ihana Pastis (suursuositus kaikille Helsingistä ruokapaikkaa etsiville ja on siis ihan keskustassa, vaikka vähän piilossa) ja isäntänä bistron puolesta yksi omistajista, sommelier Samuil Angelov. 

Nyt on sitten joulupukinlista pidentynyt. Samuil esitteli meille Essence plus viinilasisarjan, jossa sekä iso, huima 65 cl ja pienempi, sekin yli 40cl lasi. Essencen jalalla, mutta suuaukkoa paranneltu viiniystävällisemmäksi, hiukan tulppaanimaiseksi. Oletko muuten kokeillut koskaan kuinka joustava Essence lasi on? Pistä kätesi lasin suuaukon päälle, paina pehmeästi ja pyörittele kättäsi, se tosiaankin joustaa. Siinä siis salaisuus kuinka minäkin olen pystynyt pitämään omat Essenceni ehjinä. 

Mutta näihin uusiin laseihin rakastuin. Samoin kun Samuilin avarakatseiseen viinifilosofiaan. Rikotaan vanha käsitys puna- ja valkoviinilaseista erikseen. Tervetuloa yksinkertaisuus ja viinin luonteen huomioiva ajattelu. Sama viini maistuu erilaiselta eri lasista, mutta nyt ei puhuta siitä, että eri rypäleet vaatisivat eri tyyppisen lasin. Vaan viinin ominaisuuksien korostamisesta lasista riippuen. Kun haluat nauttia vaikkapa chablista sen mineraalisuus korostuu pienemmästä lasista, samoin voit leikitellä punaviinin kanssa, halutessasi korostaa sen hapokkuutta tarjoa sekin pienestä lasista. Isommasta se  maistuu paljon leveämmältä, runsaammalta ja pehmeämmältäkin.

Hauskassa viinimaistiaisissa joimme siis samaa viiniä 2 eri lasista ja vielä suoraan pullosta(kaadettuna, huom), että lopuksi dekantoituna. 4 eri viiniä, sanonpa vaan!

Essence plus sarjassa on nyt myös (haluun-haluun) magnum-vetoinen dekanteri, joka on muotoiltu optimaalista ilmaantumista ja kaatoakin ajatellen todella kivasti. Tämä taikakaluhan multa puuttuu yllättäen kokonaan, lohduttavaa oli kyllä kuulla, että viinin voi dekantoida vaikka vesikannuun, mutta varsinkin nuorille viineille se kannattaa todellakin aina tehdä. Helppo tapa nostaa 10€ viini seuraavalle tasolle.

Samuilin vapauttava viinifilosofia vapautti myös murehtimasta ravintoloiden viinipaketeista. Hei, jos menet syömään, alkuun lasi samppanjaa ja sitten tilaat pullon ihanaa, haluamaasi viiniä, ja tilaat ruuat. Chances are, että sulla on ihana ilta ihanan ruuan ja juoman seurassa, ja hyvässä seurassa, vaikka sitä  toisen pääruuan viiniä ei nyt oliskaan erikseen valittu lautasella olevaa sitruunanpalaa ajatellen. Ei se nyt ihan noin sanonut, mutta näin mä sen ymmärsin, kun halusin.

Tieto lisää tuskaa ja markkinointi tarpeita. Ihana oli tavata tuttuja blogaaneita ja tutustua taas muutamaan uuteen, Punavuori Gourmetin Anikoon ja Hiidenuhmaan. Juttu lensi, nauru raikui ja tilaisuuden kesto piteni ilmoitetusta lähes pari tuntia.

Itse brunssi oli toteutettu ihanan bistromaiseen tyyliin. Löytyi Lintsin kuuluisaa pateeta ja punasipulihilloketta...

valikoima salameja ja kinkkuja...

juustoa,

hapokkuutta,

 jumalaista skagen-perunasalaattia, tuoreita croissantteja.

Lämmin osio tarjoiltiin pöytään; tuoretta briossia, uppomunaa...

jälkkäriksi vaniljavaahtoa ja vadelmaa...

Voiko ihmistä enempää hemmotella? Ai niin ja tosiaan se samppanjalasi, täynnä jaloa juomaa ojennettiin käteen heti saapuessa, piirun paarun ennen kello yhtätoista.

Kiitos Pastis, Samuil ja kaiken takana tietysti Fiskars. Ilo oli varmasti minun puolellani.

Googlekin varmaan löytää tänne hakusanalla ihana. Sen verran monipuolisesti tuli käytettyä taas suomen kielen adjektiiveja.

 Maistitestissä Shelter Hans-Bert Espe Und Silke Wolf Spätburgunder 2011 

Tähtikakku

Meidän kadulla vietti ristiäisiään eilen pikkuisen suloinen Jane Susette. Koska olen ilmeisesti katumme virallinen ristiäiskakun leipoja sain toteuttaa pinsellalle äitinsä visoiman yksinkertaisen tyylikkään ristiäiskakun.

Vaahtokarkkikuorrutteen alta löytyy 7-munan  kakku, jossa täytteenä vadelma-vaniljamousse sekä valkosuklaamousse.

Tervetuloa meidän kadulle, Jane!

Olipa kerran ihana ulkofilee

Sen hartain toive oli päätyä juhlallisesti lautaselle ravintolassa, jossa juuri se kaikkien annosten joukosta oli valittu juhlistamaan erityistä hetkeä.

Siksi se ensin leikattiin pihveiksi. Se suolattiin ja pippuroitiin. Sen kimmoisat pinnat suljettiin tulikuumalla parilapannulla. Se sai ylleen tapenade-leipä-yrttitahnan ja siirtyi hetkeksi uuniin, jossa ankanrasvassa paistetut perunat, palsternakat ja juurisellerit odottivat. Pihvien saavuttaessa täydellisen kypsyyden ja levähtäessään vielä hetken, kokki viimeisteli hapokkaan sipuli-tomaattichutneyn, joka toimitti mehevälle pihville kastikkeen virkaa.

Ja sitten se oli valmis. Kaikessa yksinkertaisuudessaan komeudessaan.

Tapenade-kuorrutettu naudan ulkofileepihvi

Tomaatti-sipulichutney

Perunaa, palsternakkaa ja juuripersiljaa ankanrasvassa

Tapenade-kuorrutettu naudan ulkofileepihvi

6:lle

1 kg Atrian Kulinaari Pihvinaudan Ulkofilee

suolaa

pippuria

öljyä paistamiseen 

n. 5dl Tapenade-kuorrutetta

Ota liha ajoissa huoneenlämpöön. Siisti filee poistamalla kalvot ja leikkaa se poikkisyin 6:ksi pihviksi. Suolaa ja pippuroi, sekä öljyä pihvit ja paista kuumalla parilapannulla pinnat kiinni ja kaunis väri pintaan. Levitä paksuhkosti kuorrutetta pintaan, aseta pihvit uunivuokaan ja gratinoi 225 asteessa ylätasossa nopeasti (1-min), jotta pihvi säilyy mehevän mediumina.

Tapenade-kuorrute

Tapenade

200g kivettömiä kalamata oliiveja
3-4 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl kapriksia
2 tl sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
hiukan tuoretta timjamia
hiukan mustapippuria myllystä
2 siivua maalaisleipää

100g parmesania 

1dl silputtua basilikaa

Kaikki ainekset kulhoon ja survo paksuksi tahnaksi pamixilla  tai käyttäen tehosekoitinta. Maistele ja lisää öljyä tai sitruunaa maun mukaan. 

Tomaatti-sipulichutney

2 rasiaa miniluumutomaatteja

2 punasipulia

2 rkl punaviinietikkaa

suolaa, pippuria, sokeria

1 dl basilikaa silputtuna

2 rkl oliiviöljyä

Kuumenna äljy kasarissa tai paistinpannulla. Lisää silputtu punasipuli ja 4 osaan pienityt tomaatit. Hauduttele pehmeäksi - miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi etikka ja mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Viimeistele sekoittamalla mukaan basilikasilppu.

Perunaa, palsternakkaa ja juuripersiljaa ankanrasvassa

6 perunaa

2 juuripersiljaa

2 palsternakkaa

2 dl ankanrasvaa

suolaa

pippuria

timjamia

3 valkosipulinkynttä

Kuori ja pilko jauhoiset perunat 4 osaan. Keitä ne lähes kypsiksi suolatussa vedessä. Laita perunat uunivuokaan yhdessä muiden kuorittujen ja pienemmäksi pilkottujen  juuresten kanssa. Kaada päälle kuumennettu ankanrasva, sekoita, suolaa ja pippuroi. Paista 180 asteessa 30 minuuttia. Lisää sitten muutama timjaminoksa ja kuoritut puolitetu valkosipulinkynnet ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Nosta tapenade-kuorrutteella hunnutettu pihvi  kuumalle lautaselle. Asettele viereen annos ankanrasvan rapeuttamia juureksia. Viimeistele annos valuttamalla chutney lautasen poikki ja osaksi pihvin päälle.

Asiakas kiittää. Niin kotiravintolassa kuin oikeassakin.

Resepti osallistuu Atrian Kulinaari Juhlahumua- haasteeseen ja toteutuksessa käytetty 1 kg ulkofile on saatu Atrialta. 

Kolmen kaalin nakkiborssi

Kyssäkaali, hapankaali, lehtikaali ja Kulinaari. Tämähän ryöpsähtää suorastaan runolliseksi. Kulinaari on siis Atrian lihaisa nakki, josta piti kehittää Arjen Herkkuja- teemalla sopiva ruoka. Elikkä kilpailuresepti.

Ai että mun tihkaisi. Nakki napsahti kyllä suuhun hyvinkin maukkaana ihan kylmiltään, enkä tuota muutenkaan pahalla silmällä katso mitä tulee arkiklassikoihin, nakkikeittoon ja - kastikkeeseen. Mutta jotenkin pääni on vain niin suppea, että sinne ei meinaa millään mahtua mitään kovin eksoottista ja uutta nakista. Nakin kavereita ovat peruna, sinappi, ehkä kotimaiset juurekset.

Ja ihan työpaikkalounasravintolan listallekin pitäisi sopia. 
Lähdin tuunailemaan vanhaa kunnon borssikeittoa nakkiystävälliseen suuntaan lisäämällä kasvisrepertuaaria, hapankaalta ja muodikasta ja extraterveellistä lehtikaalta. On siellä edelleen se punajuurikin.

Oi, että sopan keitin!

Kolmen kaalin nakkiborssi
8:lle
2 pakettia Atria Kulinaari A lk:n Herkkunakkia
3 punajuurta
2 porkkanaa
1/2 kyssäkaali
1 juuripersilja
1 palsternakka
1 sipuli
400g hapankaalta
3 lehtikaalen lehteä
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl hunajaa
2 kasvisliemikuutiota
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa 
mustapippuria
voita
vettä

tarjoiluun smetanaa

Kuori  kaikki juurekset ja paloittele ne ronskinkokoisiksi tikuiksi (koska en löytänyt julienne-leikkuriani, mutta äiti, se on aivan varmasti tallessa, vain jossakin väärässä paikassa). Kuori ja silppua sipuli. Sulata isolla paistinpannulla pari ruokalusikallista voita ja freesaile kasviksia siinä niin, että ne hiukan pehmenevät. Lisää tomaattipyre ja hunaja.

Kaada kasvikset isoon kattilaan ja kaada päälle noin pari litraa vettä sekä kasvisliemikuutiot. Kiehauta ja keittele sitten hiljalleen kasvikset pehmeiksi, n. 10 minuuttia.

Paloittele nakit ja ruskista pannulla.

Lisää keittoon hapankaali ja ruodittu sekä suikaloitu lehtikaali. Lisää punaviinietikka ja nakit. Kuumenna kiehuvaksi, ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Tarjoile smetananokareen ja ruisleivän kera.

Kaalinen nakkiborssi hyödyntää hienosti kauden vihannekset ja juurekset. Se maistuu niin kotipöydässä kuin työpaikkalounaana ja isossa kattilassa teet siitä oivaa kökkäruokaa. Kökkä taas ei ole mitään kökköä vaan talkoot pohjanmaaksi.

Oi että sopan keitin!

Yhteistyössä Atria Kulinaari. 

Hra Heksagoni ja rouva Pentagoni.... (eli jalkapallokakku)

 ...ne yhteen soppii! 

Niinpä. NIINPÄ sitä luulisi, koska tästä mustien viisikulmioiden ja valkoisten  kuusikulmioiden liitosta muodostuu tuo miljoonien intohimon kohde, nimittäin jalkapallo.

Kun lupaudut tekemään  naapurin 7v. syntymäpäiville jalkapallokakun itsenäisyyspäiväksi ja tekoajankohdaksi valikoituu aamuyön pikkutunnit* , saattaapi tuntua, että ne kuviot eivät aivan niin noin tuosta vain loksahda paikoilleen. Sillä sitä ne eivät tee. Jotenkin urakasta kuitenkin selvittiin, ei vähäisimpänä apuna Leipurin Putiikista löytämäni viisikulmio-muotti. Muotin sivut olivat 4,5 cm ja se taas tarkoitti (älkää kysykö mistä tämän tiedän...) että pallokakun halkaisijan tulee olla 25cm, että kuvio toistuisi oikeanlaisena.

Minulla on Ikeasta ostettu pyöreäpohjainen kakkukulho (iso, olisko 5l ainakin) Ja mittailin sitä, että jos teen siihen 5 munan kakkupohjan, se nousee aikalailla 25cm halkaisijan kohtaan. Ja näin suurin piirtein kävikin. Ei tässä nyt koko ajan viivaimen kanssa hääritty (mietin nyt, olisiko kuitenkin pitänyt?).

Tuon puolipallon kakkupohjan sitten kostutin ja täytin yksinkertaisesti toivomusten mukaan kermalla ja banaanilla (ja kinuskilla, oma lisäys). Täytetyn kakun vuorasin kauttaaltaan vaahdotetulla voilla, jotta kuorrutteen olisi mukava asettua paikoilleen kauniisti, eikä kakku falskaa. Koska sokerikuorrutteet ja tässä käyttämäni vaahtokarkkimassa ovat todella makeita, on aivan turha alkaa tehdä mitään voin ja sokerin sisältävää kreemiä, voin suola itseasiassa antaa sopivasti vastapainoa päällysteen makeudelle. Ja tämä on hra Leipurin Putiikin vinkki.

Kakku siis päällystettiin kauttaaltaan valkoiseksi kaulitulla vaahtokarkkikuorrutteella, ja siloiteltiin nätisti. Ohueksi kaulitusta  mustasta kuorrutteesta otin  muotilla viisikulmioita ja aloin liimailla niitä paikoilleen. Ja tyydyn vaan sanomaan, että oikean paikan löytäminen ei ole aivan niin yksinkertaista miltä se kuulostaa. Lopuksi viimeistelin kuusikulmioiden avonaiset sivut mustalla lakritsinauhalla, joka sekin on, piru vie, kippuraista tavaraa. Ja juuri kun suoraa tarvittiin.

Lopputulos oli kuitenkin kelpo mielestäni, vaikka hiukan hikeä ja kyynelitä vieritettiinkin. Eikä tämä nyt lopulta mitään rakettitiedettä ole, joten ehkä sinä onnistut paremmin, rohkeasti vaan. Tästä kakusta tykkää varmaan suurempikin sälli!

*Mistä moinen kakunteolle otollinen ajankohta? No, koska koko itsenäisyyspäivän aatto meni kokkaillessa ratsastusseuran pikkujouluun edellisvuoden malliin (tänä vuonna 42h ja karaokeisäntä) Ja sitten oli itse ne pikkujoulut, ja sitten piti tietysti pitkin iltaa tiskatakkin ja siivota keittiötä paikan päällä. Ja oli niin hauskaa, lauloimme ja tanssimme niin, että haalin katto oli varmaan metrin ilmassa. Eihän sieltä sitten kotiin malttanut lähteä ennenaikojaan, lopputiskien jälkeen taksilla kotiin, NaapurinUllan kellon mukaan kuulemma tasan kello kaksi. Ja sitten aloin leipoa. Olin ehkä pikkuisen väsynyt. Ehkä jopa pikkuisen huppelissa. Onneksi uunijuoppouden käsitettä ei tunneta...