Maitotytön ristiääset

Eilen juhlittiin Maitotytön ristiäisiä. Ihanat juhlat isovanhempien, sisarusten perheiden ja kummien kera joista jää ihanat muistot. Minä halusin äitinä tietenkin järjestää juhlista mieleenpainuvat. Onneksi oma äitini oli auttamassa valmisteluissa, minä kun välillä arvioin nuo voimavarani, tai pikemminkin aikavarani vähän yläkanttiin. Sitten aina yötä myöten tuherretaan silmät ristissä...

No juhlat saa kyllä pystyyn aivan mainiosti kaupan täytekaakukallakin ja vaikka pakastekarjalanpiirakoilla, kukaan ei vaadi tietysti mitään ihmeellisyyksiä laittamaan. Kyse onki siitä, että mä välttämättä HALUAN. Juhlien järjestäminen on vain parasta. Ja sitten kun ihminen aikansa lukee vaikka noita kakkublogeja, joista löytyy mitä hurmaavampia koristeluja, niin sitä alkaa jostain syystä luulla, että kyllähän mäkin varmaan osaan tuosta vaan muutaman ihanuuden väsätä. Siinä sitä sitten aamuyöntunneilla ihmetellään kun visiot ei oikein meinaa onnistua.... Eli suositellaan kaikille aina valmistamaan tärkeisiin tilanteisiin ennenkokeilemattomia reseptejä ja sorminäppäryyttä vaativia askarteluja. Kehittää muuten mielen tyyneyttä!

Ristäisiin osallistui pappi mukaan luettuna 20 aikuista ja 4 lasta Maitotytön lisäksi. Pohjalaiseen tapaan juhlat vietettiin kotonamme. Samalla pappi toimitti kotimme siunauksen, se tuntui aivan hyvältä, vaikka tälläisiä tapakristittyjä taidamme ollakkin.

Menusta varmaan riittää tälle viikolle blogattavaa. Koska joukossa oli myös pitkänmatkalaisia, halusin tarjota ruokaa. Sen pitää olla tietysti helposti valmistettavaa ja esille laitettavaa noutopöytään soveltuvaa. Ei liikaa, ei liian vähän, mielellään kuitenkin jotakin vähän erilaista, joka jollekulle jäisi hyväksi ruokamuistoksi. Näillä ajatuksilla mentiin tällä viissiin:

Maitotytön Ristiäismenu

Alkumaljana

Moet&Chandon Imperial Brut

lapsille ja papille Pommaccia

***
Limekypsytettyä korianterilohta

Savusiikamousse

Vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja pinjansiemenillä

Hirven routapaisti ja pihlajanmarjahyytelö

Kalkkunan filettä Vitello Tonnaton tyyliin

Aurajuusto-kukkakaali

Rosmariiniset uunilohkoperunat

Ciapatta, ruisnapit ja voi

Maito, kotikalja ja vesi

***

Valkosuklaa-mansikkamousse täytekakku

Mini-juustokakut

Herrasväen pikkuleivät

Macarons

Kahvi, tee

Tästä varmaan riittää blogattavaa tälle viikolle enemmänkin reseptien muodossa. Mitään teemaahan menussa ei sinänsä ole, muutakuin noutopöytäsoveltuvuus, sillä ainoastaan perunat tarjoiltiin lämpimänä. Helpottaa kummasti, kun meillä ei ollut erillistä keittiönhoitajaa. Onneksi tälläisessä perhepiirissä voi nakittaa ketä tahansa laittamaan vaikka ruokajuomat pöytään. Ja olihan mullakin kaksi kättä kun Maitotyttö kiersi sylistä syliin. Ja se ÄITI.

Ja kyllähän se pääasiakin sitten hoitui. Maitotytöstä tuli kasteessa

Eiköhön nosteta Hiljan malja. Terveyttä ja pitkää ikää!

(Maitotytön kuvat Viivi Lampinen)

Sinihomejuustotournedos

Jostakin syystä nimihirviö tuo koko ajan mieleeni sanan supikoirannahkakarvalakki... oliskohan täällä terapeutille töitä? Niin tai näin, ruokana sinihomejuustotournedos osoittautui kuitenkin erinomaiseksi, Suosin useimmiten pihvien kanssa erilaisia maustevoita, nyt pääsi vielä helpommalla kun ei tarvinnut kuin lohkaista pala juustoa pihvin päälle. Syön häränpihviä harvoin, mutta ehkä juuri siksi onnistunut sellainen onkin aina sykähdyttävä kokemus.

Inspiraation kotimaisen härän valmistukseen tsinihomejuustotournedoksi tuli Koti ja Keittiö -lehdestä 3/2011, missä se kehotettiin tarjoilemaan valkosipulimuusin ja kasvisten kera.

Minä päätin valmistaa pihville kaveriksi punaviinikastikkeen, uunissa paahdettuja miniterttutomaatteja (hyvännäköinen ja -makuinen, helppo lisäke!) ja valkosipulista peruna ja juuripersiljapaistosta, jossa kasvikset saavat ensin värin pannussa voissa paistamalla ja sitten haudutetaan rosmariinin, valkosipulin ja lihaliemen kanssa uunissa kypsiksi.

Sinihomejuustotournedos

4 annosta

n. 700g naudan sisäfilettä keskiosasta leikattuna

1 rkl voita ja öljyä 

sormisuolaa

mustapippuria

4 pekoninsiivua

100g sinihomejuustoa

Ota file ajoissa huoneenlämpöön (n. 1h). Puhdista fileestä kalvot ja leikkaa se 4 paksuksi pihviksi. Tournedos on luonteeltaan nimittäin hyvinkin "korkeanmallinen". Kiepauta pekoni pihvin reunojen ympäri ja kiinnitä hammastikulla.

Paista pihvit kuumalla pannulla voi-öljyssä nopeasti molemmilta puolilta. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Nosta pihvit uuninpannulle ja leikkaa kunkin päälle reilu viipale sinihomejuustoa. Kuorruta pihvit 225 asteisessa uunissa mediumiksi. Käytin nyt ekaa kertaa digitaalista lämpömittaria, joka on hintansa väärti (ja hinta oli Ikean!), koska sehän hälyttää kun ruoka saavuttaa siihen ohjelmoimasi lämpötilan. Pomminvarmaa. 58 astetta ja pihvi on medium, 68 jos välttämättä haluat kypsän

Anna pihvien vetäytyä hetken aikaa folion alla, tarjoile valmistamiesi lisukkeiden kanssa. Muista poistaa hammastikut. Heitä vissyt huitsin Nevadaan ja nauti punaviinistä, jonka olet avannut jo ryhtyessäsi ruuanlaittoon. Meillä se oli  tällä kertaa Torresin Celeste Crianza 2007 joka oli pehmeine tanniineineen aivan  nappivalinta.

Sivistyneempi olis ehkä ottanut lautaselle hiukan vähemmän perunaa, mutta kun sekin oli niin hyvää...

Lime-mustapippuri mansikoita ja läpikuultavaa pannacottaa

Ateria kuin ateria ansaitsee arvoisensa päätöksen. Sen kummempia suunnittelematta menumme viimeisenä sinettinä keksimme valmistaa Pannacottaa. Nykyisin se on helpompaa kuin koskaan, nimittäin uuden maitopohjaisillekin ruuille käyvän hyytelösokerin avulla. Ainakin olen ymmärtänyt, että tuote on aika uusi? Viime kesäinen työkaverini ja ahkera Martta se minulle jo kesällä tästä vinkkasi.

Ikävä kyllä, en ollut jälkiruokaan varautunut, eikä minulla ollut kermaa (paitsi sipulipyreeseen!), niin päätinpä sitten tehdä ihan vaan rasvattomasta maidosta. Ja kyllähän se onnistui. Väriltään se oli hiukan läpikuultavaa, ainakin mielikuvituksessa sinertävää, niinkuin nyt tapaa olla se rasvaton maitokin. Enkä minä makuakaan moittinut. Toki kerma olisi varmaan tuonut täyteläisemmän säväyksen, mutta pirtsakoiden jälkkärimansikoiden se meni täydestä (no joo) kuin väärä raha. Että en jätä tekemättä seuraavallakaan kertaa jos kermat on unohtunut kauppaan. Mutta jos muistan niin ehkä ostan kuitenkin sitä kermaa. Niinkuin ensisijaisesti.

Lime-mustapippuri mansikat

1 rasia mansikoita
1rkl ruokosokeria
1 limen mehu (ja kuori)
mustapippuria maun mukaan

Perkaa ja viipaloi mansikat. Sekoita muut ainekset joukkoon ja anna maustua viileässä. mustapippuria voit laittaa myllystä oman maun mukaan, mutta sitä saa olla melko reippaastikin. Maistuu ihanalta jäätelön, suklaakakkujen tai valkosuklaakakun tai vaikkapa pannacotan kanssa.

Läpinäkyväisen kevyt pannacotta

5 dl rasvatonta maitoa (Kunnon Pannacotta valmistuu tietenkin kuohukermasta)
1 dl hyytelösokeri Multi
1 tl vaniljaa

Kuumenna sokeri ja maito kattilassa  ja keitä n. 1/2 minuuttia. Mausta haluamallasi tavalla.Jaa annosmaljoihin ja  hyydytä viileässä.

Tarjoile Lime-mustapippurimansikoiden kera.

Kampasimpukoita sipulipyreepedillä

Keveä viikonloppumenumme sisälsi myös kermaa ja voita. Kevueksi kuvailu perustuukin ennemmin pääraaka-aineiden, herneiden ja kampasimpukoiden keveyteen. Eikä tämä ateria todellakaan saanut kenellekään ähkyä oloa, kuten joskus käy  vaikkapa herkullisen liha-aterian päätteeksi. 

Ystäväni Virpin kanssa halusimme laittaa herkkuamme kampasimpukoita kerrankin kotikeittiössä ja kuin tilauksesta Koti ja Keittiö - lehdessä 3/2011 oli tämä resepti, joka herätti kiinnostuksen vähän erikoisemmalla lisukkeellaan. Siis tavanomaisista tavanomaisin sipuli, mutta ettäkö ihan pyreenä ja pelkästään...  mielenkiintoista...

Lisäkkeestä tuli hyvin risottomaisen näköinen, erittäin pehmeän makuinen ja onnistunut. taidan tehdä seuraavaksi paistetun maksan seuraksi...

Toteutus noudatteli siis tiukasti alkuperäistä reseptiä. Niinpä tyydyn iloksenne kopioimaan tähän alkuperäisen reseptin. Koska maitotyttökin varmaan kohta herää päivänokosiltaan.

Paahdetut kampasimpukat ja kermainen sipulipyree

4 annosta

12 tuoretta tai pakastettua kampasimpukkaa
1 rkl öljyä
25 g voita

Kermainen sipulipyree:
350 g salottisipuleita
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 dl kuohukermaa
1/2 tl sokeria
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Sulata jäiset kampasimpukat hitaasti pakkauksessaan jääkaapissa. Valuta ja nosta kampasimpukat kuivahtamaan talouspaperin päälle.

2. Valmista sipulipyree. Kuori ja hienonna salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipuleita hiljalleen pannulla noin 10 minuuttia, kunnes ne pehmenevät. Lisää kuohukerma ja sokeri. Anna hautua, kunnes kerma on täysin imeytynyt sipuleihin. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää kampasimpukat. Paista kampasimpukoita kohtalaisella lämmöllä toiselta puolelta, kunnes niissä on kaunis paistopinta. Lisää voi, anna sulaa ja valele sillä kampasimpukoita.

4. Nosta sipulipyreetä lautasille ja simpukat päälle. Tarjoile lisänä vihersalaattia tai versoseosta.

Meillä annokset tarjoiltiin vihersalaatin ja tomaattibruchettojen kera kun sopivasti oli ei niin  tuoretta patonkia. Pere Ventura, tuo Silja Linen "laivan kuohuviini" on ihanan rapsakan kuivaa cavaa ja täydensi passelisti niin alku- kuin pääruokaakin. Huomaan yhä useammin ( no silloin harvoin kun valintatilanne ylipäänsä on edessä...) valitsevani kuohuvaa läpi aterian. Viinikaappiimmekin on kertynyt jo kunnon samppanjaosasto. No, ehkä se antaa aihetta epäillä, että me nimenomaan EMME juo niitä... : )

Chevre-hernesosekeitto aloittaa kevyen illallismenun

Kauniin vihreä hernesosekeitto aloitti kokeellisen, kevyeksi suunnitellun myöhäis-(lapset hoideltu nukkumavalmiuteen) illallismenumme kun saimme hiihtolomavieraiksi ystäväperheemme isoolta kirkolta. Kokeellisuutta menussa siis edustaa se, että reseptejä en ollut aiemmin kokeillut, mitään uusia, mullistavia innovaatioita en siis ole aikeissa esitellä.

Menu oli kuitenkin mielestäni onnistunut, kevyt mutta herkullinen ja myös jollakin lailla jännittävä koska kaikki ruokalajit olivat kaikille ennen kokemattomia.

Chevre-hernesosekeitto

Kampasimpukat sipulipyreen kera

Bruchetta

Kevyt pannacotta lime-mustapippurimansikoilla tarjottuna

Pere Ventura Cava läpi aterian



Kevään uusin kattaustrendi yhdistää ennakkoluulottamasti vaaleanlilat pellavaiset ja ikeanvihreät paperiset lautasliinat....






Alkukeiton alkuperäinen resepti löytyi Kodin Kuvalehdestä 4/2011. Minä lisäsin viinin ja vaihdoin pekonin prosciuttoon. Kuulostaa fiinimmältä.

Chevre-hernesosekeitto

4 annosta

400 g pakasteherneitä

2dl kuivaa valkoviintä

5dl vettä
1 pieni valkosipulinkynsi
1 tl suolaa
1 dl hienonnettua tuoretta kirveliä
1 dl hienonnettua tuoretta basilikaa
120 g vuohenjuustotuorejuustoa
100 g Prosciutto crudo

Laita herneet ja vesi kattilaan. Mausta suolalla ja murskaa mukaan myös valkosipuli. Ohje käskee kiehauttamaan ja keittämään 10 min. Miksi ihmeessä, kysyn minä. Tajusin sen joskus 5 minuutin kohdalla että väenvängälläkö tässä yritetään keitellä ihanan vihreistä herneistä jotakin harmahtavan ruskeaa? Äkkiä pois tulelta!

Sitten vaan lisäät yrtit ja tuorejuuston, ja surrautat sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa keiton sileäksi.

Prosciuttosiivut paistoin pannulla miedolla lämmöllä rapeiksi levyiksi, jotka sitten kyllä pilkoin pikkuisen pienemmiksi paloiksi.

Eli annostele keitot  annoskulhoihin ja asettele prosciutto tai parman kinkku tai pekonisiivut koristeeksi.
Resepti ehdotti päälle vielä vuohenjuustonokaretta, mutta minä rumaanen unohrin.

Mutta helpostipa arkisesta hernekeitosta syntyi näin salonkikelpoinen ruoka. Tännekin voisi lopussa  lisätä vaikka sitä kuohuvaa juomaa myös! Tavallisen hernekeiton, ellei se nyt tule jalostajan tölkistä, valmistaminenhan onkin paljon pitkällisempi prosessi...

Munamies, munavoi ja karjalanpiirakat

Meillä asuu pieni munamies. Munakkaankin on vain 15km. Siellä on huomenna klo 12 nuorisoseuralla kansanjuhla munamiehen kunniaksi, kympin uutisten kevennyksessä kuulemma parhaita paloja.

No meidän huushollissa tehtiin myös parhaita paloja. Täytyyhän munamiehen herkkua olla munavoi (vai luetaanko se kannibalismiksi?), ja sen allehan mahtuu näppärästi karjalanpiirakka.

Erityiseksi herkuksi tämän tekee se, että ne tällä kertaa valmistettiin omin pikku kätösin ja paistettiin leivinuunissa.

En omaa karjalaisia sukujuuria ja vaikka mummolassakin piirakoita tehtiin niin tässä tapauksessa pulikointi (no sehän on kai pulikka se kaulin?) ja rypytystaidot ovat lähtöisin peruskoulun kotitaloustunnilta. Olikohan meidän köksänopettajalla karjalaiset sukujuuret?

Myönnettäköön, että taitoja on tullut harjoiteltua vain muutamia kertoja sen jälkeen eli luultavasti ainakaan kummoista kehitystä ei ole tapahtunut. Miellän aina piirakat niin työläiksi, mitä ne eivät itse asiassa edes ole. Lähinnä siinä on pitkäpiimäisen puuduttavaa tuo kaulinta osuus ja ensi kerralla värväänkin jonkun vapaaehtoisen puheliaan hommaan kaveriksi, niin saadaan hommaan sellainen karjalainen iloinen tekemisen meininki.

Mutta kun kerran leikkiin ryhdyttiin, niin väännetään sitten rautalangasta.

Karjalanpiirakat leivinuunissa
 44kpl

Riisitäyte
5dl vettä
2 1/2 dl puuroutuvaa riisiä
1 l maitoa
3/4 tl suolaa

Lisää riisi kiehuvaan veteen. Anna kiehua n. 10 min. niin, että vesi imeytyy. Lisää maito ja hauduta välillä sekoittaen kypsäksi reilu puoli tuntia. Parhaan tuloksen saat puurokattilalla tai vesihauteessa, maitopuuro kun palaa herkästi pohjaan. Mausta suolalla ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi.


Kuoritaikina
3 dl vettä 
1 1/2 tl suolaa
8 dl ruissihtijauhoa

Hienointa kotona leipomisessa on, että voit käyttää 100% ruisjauhoja. Vehnäjauhojen sanotaan helpottavan leivontaa, mutta kun ei koskaan lankea kokeilemaan, niin ei helpommasta tiedä. Maun puolesta ruis on ehdoton. Inhoan niitä kaupan vehnäpullia!

Sekoita kylmään veteen suola ja jauhot. Vaivaa tasaiseksi.
Leivo taikinasta tanko ja jaa se 44 palaan, joista pyörittelet pallukat ja litistät ne. Pidä taikinapaloja aina muovin alla koska ne kuivuvat herkästi.

Kauli taikinasta henkäyksen ohuita  pyöreitä kuoria, noin oltermannijuuston kokoisia, sillä näistä tulee nättejä pikkupiirakoita. Jauhoja voit käyttää runsaasti kiinnitarttumisen estämiseksi. Piirakkapulikkaa liikutellaan niin, että sen alla oleva taikina liikkuu koko ajan pientä ympyrää, tätä on vaikea selittää enkä siitä kuvaakaan pysty ottamaan, mutta opetus oikeanlaisesta kaulintatekniikasta on elävästi mielessäni sieltä kotitaloustunnilta.

Peitä kuoret taas muovilla ja ripottele jauhoja väliin kun pinoat ne, etteivät tartu yhteen.

Levitä kuorelle täytettä.

Nosta reunat kohti keskustaa.

Ja sitten aloita rypytys. Yhtäaikaa molemmilla käsillä. Peukalot keskelle ja vedät keskisormella ylös asti ryppy kerrallaan kohti peukaloita, sitten alaosa vastaavasti peukalon nostaessa rypyt kohti etusormea joka odottaa keskellä. (Oheinen on ehkä maailmanhistorian epäselvin kirjallinen piirakoiden rypytysohje...)

Tästä lähtee, vain yksi käsi, toinen pitelee kameraa...

Kas näin.

Laita piirakat leivinpaperille ja paista 275 asteisessa sähköuunissa 15 minuuttia, kunnes piirakat saavat kauniin värin. Tai

Piirakat Leivinuunissa

Jokainen uuni on kai yksilönsä. Meillä poltin 2 pesällistä. Levitin hiilet arinalle hehkumaan loppuun ja pienensin vähän peltejä. Kolasin lähes sammuneet hiilet alas tuhkaluukkuun. Suljin pellit ja avasin sivusta sen hakäpellin. Harjasin arinan vielä puhtaaksi märällä uuniluudalla. Piirakat paistoin ihan pellin päällä, koska niitä olisi vaikea sieltä kerähkällä eli leipälapiolla yksitellen onkia. Arinan lämpömittarin olin pudottanut ja rikkonut, joten lämpötilasta ei tietoa. Mutta kuuma. Koska eka pellillinen valitettavasti paloi. Mutta sitten vaan vahdittiin seuraavat paremmin.

Voitelu

50 g voita ja pari desiä kuumaa vettä tai maitoa sekoitetaan ja piirakat kastetaan yksitellen siihen. Piirakat voi joko latoa pinoiksi 2 vierekkäin, seuraavat 2 niiden päälle toisensuuntaisesti jne. tai kuten minä, vuorata vuoka voi paperilla, latoa piirakat sinne epämääräisesti ja peittää voipaperilla ja pyyhkeellä, jättäen pehmentymään.

Työntuloksista nautitaan munavoin ja kylmän maidon kera. Järkyttävän hyvää suomalaista ruokaa!

Munamies ei sitten suostunut maistamaan... mutta epäili että Mikko Zetterbergille olisivat  kyllä maistuneet.

PIzzaa: leivinuunin ihanuudesta ja vaikeudesta

Olen onnekas. Minulla on leivinuuni. Mummolassakin oli. Aina siitä haaveilin. Ikävä etten pikkutyttönä ymmärtänyt imeä itseeni kaikkia leivinuunin lämmitys- ja käyttöniksejä mummaltani. Lohduttavaa, että vaikka olisinkin, jokainen uuni on yksilö, jonka kanssa on opeteltava yhteistyöhön juuri sen uunin ehdoilla. Ainakin tämän olen oppinut Jaakko Kolmosen mainiosta Leivinuuni- kirjasta.

Joulukinkkujen kanssa on muutamaan kertaan harjoiteltu, (juu, kannatta aloittaa "helpoista") leipääkin on koitettu paistaa ja pizzaa, mutta vähän vähäistä on ollut käyttö, kun en ole kerinnyt niin perinpohjin uuniini vielä tutustua. Nyt yritän paneutua asiaan. Mammalomallahan on aikaa... (NOT!)

Paukkupakkaset onneksi innostivat vähän harjoittelemaan ja tuloksista tulette vielä epäilemättä kuulemaan, kunhan lämmitysajat ja paistolämpötilat alkavat natsailla kohdilleen.

Ja koska himskatissa ne pellit saa sulkea?

Meillä oli kuitenkin viikolla Helsinkistä hiihtolomavieraita ja ajattelin sitten että jokainen saa tuunata oman pizzan. Hyviähän ne olivat ja kilvan kehuttiin, vaikka leipojana on totuuden nimessä sanottava, että kovasti oli rapsakka pohja. Taisi olla kuuma arina.

Tein perustaikinan durumista ja keitin itse tomaattikastikkeen. Lapset laittoivat päälle hyvinkin jauhelihapitoisen täytteen, me aikuiset herkuttelimme oliiveille, artisokansydämillä ja uunista oton jälkeen rucolalla ja parman kinkulla. Ja tietenkin öljyyn puristetulla valkosipulilla.

Lopputaikinan paistoin pannupizzoiksi valurautapannuilla, minkä inspiraation olin saanut Pastanjauhantaa-blogista. Mulla sitten lopuksi kuitenkin unohtuivat uuniin ja kuten rusinamaiset oliivitkin antavat ymmärtää, pohjan lisäksi myös päällisistä tuli rapsakkaa!

Musta tuntuu, että tämä saattaa olla elinikäinen oppimisprosessi edessä tämän uunin kanssa. Mutta ilon kautta, ilon kautta...