Munamies, munavoi ja karjalanpiirakat

Meillä asuu pieni munamies. Munakkaankin on vain 15km. Siellä on huomenna klo 12 nuorisoseuralla kansanjuhla munamiehen kunniaksi, kympin uutisten kevennyksessä kuulemma parhaita paloja.

No meidän huushollissa tehtiin myös parhaita paloja. Täytyyhän munamiehen herkkua olla munavoi (vai luetaanko se kannibalismiksi?), ja sen allehan mahtuu näppärästi karjalanpiirakka.

Erityiseksi herkuksi tämän tekee se, että ne tällä kertaa valmistettiin omin pikku kätösin ja paistettiin leivinuunissa.

En omaa karjalaisia sukujuuria ja vaikka mummolassakin piirakoita tehtiin niin tässä tapauksessa pulikointi (no sehän on kai pulikka se kaulin?) ja rypytystaidot ovat lähtöisin peruskoulun kotitaloustunnilta. Olikohan meidän köksänopettajalla karjalaiset sukujuuret?

Myönnettäköön, että taitoja on tullut harjoiteltua vain muutamia kertoja sen jälkeen eli luultavasti ainakaan kummoista kehitystä ei ole tapahtunut. Miellän aina piirakat niin työläiksi, mitä ne eivät itse asiassa edes ole. Lähinnä siinä on pitkäpiimäisen puuduttavaa tuo kaulinta osuus ja ensi kerralla värväänkin jonkun vapaaehtoisen puheliaan hommaan kaveriksi, niin saadaan hommaan sellainen karjalainen iloinen tekemisen meininki.

Mutta kun kerran leikkiin ryhdyttiin, niin väännetään sitten rautalangasta.

Karjalanpiirakat leivinuunissa
 44kpl

Riisitäyte
5dl vettä
2 1/2 dl puuroutuvaa riisiä
1 l maitoa
3/4 tl suolaa

Lisää riisi kiehuvaan veteen. Anna kiehua n. 10 min. niin, että vesi imeytyy. Lisää maito ja hauduta välillä sekoittaen kypsäksi reilu puoli tuntia. Parhaan tuloksen saat puurokattilalla tai vesihauteessa, maitopuuro kun palaa herkästi pohjaan. Mausta suolalla ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi.


Kuoritaikina
3 dl vettä 
1 1/2 tl suolaa
8 dl ruissihtijauhoa

Hienointa kotona leipomisessa on, että voit käyttää 100% ruisjauhoja. Vehnäjauhojen sanotaan helpottavan leivontaa, mutta kun ei koskaan lankea kokeilemaan, niin ei helpommasta tiedä. Maun puolesta ruis on ehdoton. Inhoan niitä kaupan vehnäpullia!

Sekoita kylmään veteen suola ja jauhot. Vaivaa tasaiseksi.
Leivo taikinasta tanko ja jaa se 44 palaan, joista pyörittelet pallukat ja litistät ne. Pidä taikinapaloja aina muovin alla koska ne kuivuvat herkästi.

Kauli taikinasta henkäyksen ohuita  pyöreitä kuoria, noin oltermannijuuston kokoisia, sillä näistä tulee nättejä pikkupiirakoita. Jauhoja voit käyttää runsaasti kiinnitarttumisen estämiseksi. Piirakkapulikkaa liikutellaan niin, että sen alla oleva taikina liikkuu koko ajan pientä ympyrää, tätä on vaikea selittää enkä siitä kuvaakaan pysty ottamaan, mutta opetus oikeanlaisesta kaulintatekniikasta on elävästi mielessäni sieltä kotitaloustunnilta.

Peitä kuoret taas muovilla ja ripottele jauhoja väliin kun pinoat ne, etteivät tartu yhteen.

Levitä kuorelle täytettä.

Nosta reunat kohti keskustaa.

Ja sitten aloita rypytys. Yhtäaikaa molemmilla käsillä. Peukalot keskelle ja vedät keskisormella ylös asti ryppy kerrallaan kohti peukaloita, sitten alaosa vastaavasti peukalon nostaessa rypyt kohti etusormea joka odottaa keskellä. (Oheinen on ehkä maailmanhistorian epäselvin kirjallinen piirakoiden rypytysohje...)

Tästä lähtee, vain yksi käsi, toinen pitelee kameraa...

Kas näin.

Laita piirakat leivinpaperille ja paista 275 asteisessa sähköuunissa 15 minuuttia, kunnes piirakat saavat kauniin värin. Tai

Piirakat Leivinuunissa

Jokainen uuni on kai yksilönsä. Meillä poltin 2 pesällistä. Levitin hiilet arinalle hehkumaan loppuun ja pienensin vähän peltejä. Kolasin lähes sammuneet hiilet alas tuhkaluukkuun. Suljin pellit ja avasin sivusta sen hakäpellin. Harjasin arinan vielä puhtaaksi märällä uuniluudalla. Piirakat paistoin ihan pellin päällä, koska niitä olisi vaikea sieltä kerähkällä eli leipälapiolla yksitellen onkia. Arinan lämpömittarin olin pudottanut ja rikkonut, joten lämpötilasta ei tietoa. Mutta kuuma. Koska eka pellillinen valitettavasti paloi. Mutta sitten vaan vahdittiin seuraavat paremmin.

Voitelu

50 g voita ja pari desiä kuumaa vettä tai maitoa sekoitetaan ja piirakat kastetaan yksitellen siihen. Piirakat voi joko latoa pinoiksi 2 vierekkäin, seuraavat 2 niiden päälle toisensuuntaisesti jne. tai kuten minä, vuorata vuoka voi paperilla, latoa piirakat sinne epämääräisesti ja peittää voipaperilla ja pyyhkeellä, jättäen pehmentymään.

Työntuloksista nautitaan munavoin ja kylmän maidon kera. Järkyttävän hyvää suomalaista ruokaa!

Munamies ei sitten suostunut maistamaan... mutta epäili että Mikko Zetterbergille olisivat  kyllä maistuneet.

PIzzaa: leivinuunin ihanuudesta ja vaikeudesta

Olen onnekas. Minulla on leivinuuni. Mummolassakin oli. Aina siitä haaveilin. Ikävä etten pikkutyttönä ymmärtänyt imeä itseeni kaikkia leivinuunin lämmitys- ja käyttöniksejä mummaltani. Lohduttavaa, että vaikka olisinkin, jokainen uuni on yksilö, jonka kanssa on opeteltava yhteistyöhön juuri sen uunin ehdoilla. Ainakin tämän olen oppinut Jaakko Kolmosen mainiosta Leivinuuni- kirjasta.

Joulukinkkujen kanssa on muutamaan kertaan harjoiteltu, (juu, kannatta aloittaa "helpoista") leipääkin on koitettu paistaa ja pizzaa, mutta vähän vähäistä on ollut käyttö, kun en ole kerinnyt niin perinpohjin uuniini vielä tutustua. Nyt yritän paneutua asiaan. Mammalomallahan on aikaa... (NOT!)

Paukkupakkaset onneksi innostivat vähän harjoittelemaan ja tuloksista tulette vielä epäilemättä kuulemaan, kunhan lämmitysajat ja paistolämpötilat alkavat natsailla kohdilleen.

Ja koska himskatissa ne pellit saa sulkea?

Meillä oli kuitenkin viikolla Helsinkistä hiihtolomavieraita ja ajattelin sitten että jokainen saa tuunata oman pizzan. Hyviähän ne olivat ja kilvan kehuttiin, vaikka leipojana on totuuden nimessä sanottava, että kovasti oli rapsakka pohja. Taisi olla kuuma arina.

Tein perustaikinan durumista ja keitin itse tomaattikastikkeen. Lapset laittoivat päälle hyvinkin jauhelihapitoisen täytteen, me aikuiset herkuttelimme oliiveille, artisokansydämillä ja uunista oton jälkeen rucolalla ja parman kinkulla. Ja tietenkin öljyyn puristetulla valkosipulilla.

Lopputaikinan paistoin pannupizzoiksi valurautapannuilla, minkä inspiraation olin saanut Pastanjauhantaa-blogista. Mulla sitten lopuksi kuitenkin unohtuivat uuniin ja kuten rusinamaiset oliivitkin antavat ymmärtää, pohjan lisäksi myös päällisistä tuli rapsakkaa!

Musta tuntuu, että tämä saattaa olla elinikäinen oppimisprosessi edessä tämän uunin kanssa. Mutta ilon kautta, ilon kautta...

Pikaista kotikiinalaista tyylin Chop Suey

Tiesittekö, että Chop Suey ei oikeasti ole "mannerkiinalainen" ruokalaji ollenkaan, vaan amerikassa asuvien kiinalaisten kehittämä? No en tiennyt minäkään, mutta aina täällä virtuaalimaailmassa  valaistuu.
Chop Suey on siis ylipäänsä aivan tarkkaan määrittelemättä jotakin lihaa ja vihanneksia wokattuna.

Kiinalainenhan on tosi hyvää kotonakin kun sen valmistaa alusta asti, jos aikaa vaan riittää vihannesten pilkkomiseen. Itse paistotouhussahan ei paljon nokka tuhise. Nyt olin kuitenkin sortunut ostamaan paketin possunsuikaleita (no sentään edes marinoimattomia) ja halusin saada väelle vaan tavattoman nopeasti  ja helposti pötyä pöytään.

CHOP SUEY pikaisesti

possun suikalelihaa
1 pussi kiinalaisia wokkiwihanneksia pakasteesta
inkivääritahnaa
öljyä
soijaa
vettä
maizenaa

Paista kuumalla wokkipannulla kuumassa öljyssä possunsuikaleet, lisää sitten vihannekset ja inkivääri, mausta soijalla. Lisää hiukan nestettä ja suurusta maizenalla, niin saat kastikkeeseen mukavan kiillon. Tarjoile riisin kera.

Urho6v:n motto on jostain syystä:"Mä vihaan kiinalaista". Yritin lievittää näin pahaa asennevammaa tutustuttamalla poika puikolla syönnin saloihin. Valitettavasti visioni ei toteutunut, vaan pikkusyöjä löysi pikemminkin itsestään sisäisen rumpalinsa. Seurauksella, että nyt täytyy  muistaa seuraavaksi puikkoja tarvittaessa, että nostin ne "jäähylle" keittiön yläkaappien päälle...

Kasviskaviaaria blineille

Apua, helmikuun viimeinen kolmannes jo käsillä, eivätkä meidän keittiössä ole vielä blinipannut käryn-siis kuumenneet...

Mutta onneksi on äiti, ihana äiti, joka ehti meidät jo yksi sunnuntai kutsua blineille.  Tarjolla oli näitä talven herkkuja mm. suolakurkun, smetanan ja hunajan,

kylmäsavulohen (kalastajan valmistamaa), ja poromoussen sekä tietenkin perinteisen mädin kera.

Mutta yllätys, yllätys, mikä oli tosi hyvää? Äiti oli myös valmistanut Ruokapirkan reseptillä kokeiluluonteisesti kasviskaviaaria, ja sehän osoittautuikin erittäin oivaksi blinin lisäkkeeksi. Minäkun olen niin kaavoihin kangistunut, että en aina lähde toteuttamaan noita kasvisreseptejä, kun en miellä itseäni kasvissyöjäksi, mutta taas tuli todistettua, että pitäisi ihmisen osata olla avarakatseisempi.

Eli jos siellä nyt on joku yhtä kaavoihin kangistunut kuin minä, niin suosittelen lämpimästi valmistamaan tätä lisäkettä, ihan vaan vaikka pöytäkunnallisille lihansyöjiä.

Kasvisviskaviaari


1 tlk (2 dl) kermaviiliä

1 1/2 dl maustekurkkuviipaleita kuutioituna

1 tomaatti kuutioituna

1/2 paprika kuutioituna

1 dl persiljaa hienonnettuna

1 rkl sinappia

1 rkl kapriksia

Sekoita kaikki ainekset yhteen. Maistuu ihanalta kuumien, rapeiden, vastapaistettujen, voisulaa tihkuvien blinien kera.
 
Ja ensviikolla muuten ne blinipannut kuumenee meillä.

Rapsakkaa possunkylkeä

Nyt sitten lakeuksille oli vihdoinkin eksynyt ennen joulua oikein paikallisen Kurikkalaisen  possunlihan lähituottajan myyntipöytä paikalliseen cittariin. Sillä taisi olla jopa sorkkia myynnissä. Minä edes hätäpäissäni vanuin kiinni palaseen possunkylkeä kun olin sen perään jo haihatellut siskot kokkaa blogin inspiroimana. Oli pukattava se pakkaseen, kun siinä kohdassa ei ollut oikein possunkyljen valmistuksen mentävää aukkoa.

Helmikuun MeNaisissa oli sitten rapean possunkyjen resepti joka sai minut kaivamaan pakkaseen hylkäämäni kimpaleen esiin ja ryhtymään toimeen. Tuli kuulkaas hyvää, ellei täydellistä. Nahka on ihanan syötävää ja näkkärimäisen rapeaa ja liha maukasta ja suussasulavaa. Jaksan hämmästellä sitä, kuinka tuosta possun kyljen palasta, joka ihan tosissaan näyttää lähinnä palalta silavaa, niin vähän tuntuu siinä olevan liharaitoja, kuoriutuukin uunikäsittelyn jälkeen ihan lihaisia biittejä.
Reseptin mausteet ja kasvikset, jotka paistettiin kyljen kanssa uunissa ja sitten jatkojalostettiin kastikkeeksi vaihtuivat ihan simppeliin uunikasvispetiin, en kokenut kastiketta tässä niin tarpeelliseksi. Ja näinhän tämä oli vielä helpompaa...

Rapsakka possunkylki

600 g luutonta possunkylkeä
1 rkl merisuolaa
1 tl mustapippuria
1rkl öljyä

2 sipulia
2 porkkanaa
1 bataatti
3 valkosipulinkynttä
timjamia

Leikkaa terävällä veitsellä possun nahkaan n. sentin välein ristiviillot, mutta älä viillä lihaan asti. (helpommin sanottu kuin tehty). Sivele pintaan öljy ja hiero suolaa ja pippuria lihan molemmin puolin. Nosta liha uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin. Kaada vuokaan 2 dl vettä. Paahda 225 uunissa 30 min. tai kunnes nahka on rapeaa (minulla kesti kauemmin).

Kuori ja pilko sillä välin kasvikset reiluiksi paloiksi. Ota liha uunista ja valele sen pintaa vuossa olevalla nesteellä. Nosta kasvikset, kuoritut valkosipulinkynnet ja timjami vuokaan siirtäen osan kasviksista lihan alle. lisää kasviksiinkin hiukan suolaa. Laske uunin lämpö 150 astetta ja paista vielä 1,5 h.

Valmiin kyljen on hyvä antaa vetäytyä hetki folion suojissa ennen leikkausta (meillä ei kyllä ehtinyt). Leikkaa reilun paksuisiksi siivuiksi.

Kyllä mun isä tykkäis tästä!

Pintaa ihanaa rapeaa...

Ja että rasvatasapaino pysyisi varmasti hallinnassa, paistoin vielä hapankorppukuorrutettuja paistinperunoita annoksen kylkeen.

Puolukkapilvet vaikka ystävänpäivän jälkkäriksi

Kerrankin löytyi kaapista aineet valmiina reseptiin. RuokaPirkan helmikuu11 ehdotteli tälläistä jälkiruokaa.

Raikasta ja helppoa, pinkki säväys tekee siitä vaikkapa ystävänpäiväkelpoisen.

Ja iihana nimi!

Puolukkapilvet

5 annosta

1 prk  (2 1/2 dl ) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

4 dl puolukoita pakkasesta

1/2 dl tomusokeria

1 munanvalkuainen

1 rkl puolukka tai karpalolikööriä tai puolukkamehua

Koristeeksi puolukoita

Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi.

Sekoita monitoimikoneessa tai blenderissä leikkuuterällä jäiset puolukat, tomusokeri, valkuainen ja likööri tai mehu. Minulla ei olllut näistä mitään, vaikka mainostinkin alussa, että tykötarpeet löytyi. Laitoin aromiamehua kun sitä oli, eli soveltaa voi siis reseptin hengessä.

Jos seos on rakeista voit lisätä vielä tilkan nestettä ja kaavi puolukat kulhon reunoilta pohjalle. Anna koneen käydä hetken kunnes puolukkaseos on kuohkeaa.

Kaada puolukkaseos vaniljavaahdon joukkoon ja sekoita mutta jätä seos hiukan raidalliseksi

Lusikoi tai pursota( no turhan työlästä tuo jälkimmäinen) seos jälkiruokamaljoihin tai pieniin juomalaseihin tai jalallisiin viinilaseihin. Päälle muutama kokonainen puolukka.

Säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Hyvää Ystävänpäivää!



Linssi-juustokeitto

Lupasin itselleni laajentaa keittorepertuaariani ja kun sillä silmällä katselee, niin kyllähän niitä kiinnostavia reseptejä löytyykin. Ja kun ei aina paljasta kotiväelle suinpäin mitä keitto sisältää, voi tulla yllättäviä kehuja. Niinkuin tämän keiton kanssa. Jos olisin sanonut tarjoavani linssikeittoa keski-ikäisen aviomieheni alahuuli olisi ollut luultavasti vähintään yhtä pitkällä kuin 6v. poikani. Nyt ei autanut muuta kuin hämmästellä, että näin herkullista se voi olla linssikeitto.

Lisäksi helppoa valmistaa, edullista, terveellistä... kaikki keiton hyvät puolet. No toki tähän sujahti myös puoli pakettia sulatejuustoa, ettei nyt aivan intouduttaisi terveyslinjoille. Maullehan se tekee tietysti eetvarttia, vaikka jostakin syystä aina sulatejuustoa keittoon lisätessäni tunnen pienen omantunnonpistoksen. Juustollahan saa keitosta kuin keitosta herkkua, olipa sitten kyse kasvissose - sieni- kala -tai vaikka jauhelihakeitosta. "Kunnon kokki" saa taas keiton maut kohdilleen ihan ainesten omien makujen varassa. Toisaalta, onneksi useimmiten jääkaapissa on jotakin sulatejuustoa, jonka voi heittää kattilaan silloin kun tuntuu, että jotakin tästä vielä puuttuu. Ja sitten onkin herkku käsillä. Onko tämä keittiövilppiä?

Linssi-juustokeitto siis kotivinkin 2/11 numerosta täsmälleen kopsattuna.

Linssi-juustokeitto
4:lle

2 1/2 dl punaisia linssejä
1 sipuli
2 porkknaa
 1 paprika
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl tomaattipyreetä
1 l vettä
 2 kasvisliemikuutiota
 1/4 tl cayennepippuria
 (1-2  tl gram masalaa)
200g sulatejuustoa

Kuori ja leikkaa vihannekset pieniksi kuutioiksi.

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sipuli, porkkana ja paprika sekä tomaattipyree, sekoittele kunnes sipuli hiukan pehmenee.

Lisää vesi, liemikuutiot, linssit, cayenne ja halutessasi garam masala (mulla ei ollut). Keittele keittoa hiljakseen 15-20 min kunnes linssit kypsyvät.

Lisää sulatejuusto pienenä nokareina ja anna sulaa joukkoon.

Tarjoile tuoreen leivän kanssa. Nautit!