Puolisurullinen joulutarina

Eräänä joulukuisena iltana, perheen palatessa kotiin, heitä kohtasi kaamea näky.

Perhe odotti näkevänsä suurella vaivalla väsätyn piparkakkulinnan ruokapöydän päällä, pisteeksi ii:n päälle siihen oli nyt hankittu jopa valaistus.

Vähänpä perhe osasi aavistaa, mitä talossa oli heidän poisssaollessaan tapahtunut.

Kamppailun jäljet kertoivat omaa karua tarinaansa.

Vain torneista vankin oli enää jäänyt pystyyn.

Led-valokaan ei ollut varkaille kelvannut. 

Vai olimmeko keskeyttäneet tihutyön kotiin tullessamme?

Ei, en usko.

Kotimme vartija ja puolustaja, uskon , että vain sinun herpaantumattoman valveutuneisuuteesi ja uskomaton taistelutahtosi puolustaessasi yksin kotimme yksityisyyttä sai tunkeutujat jättämään edes toisen torneista rauhaan.

Kiitos, rakas Obelix.

Kuvaaja pahoittelee kuvien huonoa laatua, joka johtunee traumaattisen tapahtuman aiheuttaneesta  käsien tärinästä.

Tajunnan räjäyttävä maa-artisokkakeitto

Nyt löytyi keittojen kuningatar. Sukat pyöri jaloissa ja taju meinasi lähteä. Saattaahan olla että huomenna ei enää tunnu tältä tai että meillä oli vaan niin jumalatoon nälkä. Mutta tänään jäi  kyllä kaikki herkkukeitot  sienikeitosta paahdettuun valkosipuliin yms sosekeitot kakkoseksi.

Ehkä osana keiton herkulliseen makuun oli sen naapuripitäjässä rakkaudella kasvatettu pääaines. Ystäväni Raija, vannoutunut palvelus-ja pelastuskoiraharrastaja, joka on myös armoitettu puutarhuri, toi minulle  viime viikon (koira)kokoukseen ruukullisen  kasvattamiaan pikkuruisia maa-artisokkia. Olihan niissä kuorimista, koska ne olivat aika moniulotteisia ja melko pienikokoisia, mutta maku tuntui olevan kohdallaan.  Raakana maa-artisokan maku muistuttaa hiukan perunaa, paitsi että peruna maistuu lähes kitkerältä sen rinnalla, niin hienostunut ja pehmeä on (aito lapualainen)maa-artisokka.

Raija oli piilottanut pienimmät alimmaisiksi!

Kuin tilauksesta, viimeisimmässä Glorian ruoka&viini -lehdessä 8/2010 oli maa-artisokkakeiton resepti. Pari pientä muutosta reseptiin tuli.

Pekaanipähkinöillä silattu maa-artisokkakeitto
alkuun 6:lle, pääruuaksi 4:lle

1 kg maa-artisokkaa
1 keskikokoinen peruna
1 purjon valkoinen osa
2 rkl voita
2 Fond du chef kasvisliemitiivistettä
1l vettä
2 dl kuohu- tai ruokakermaa (minulla sitä uutta Flora kuohu 26%, vai-mikä-se nyt-on)
2 huoneenlämpöistä keltuaista
1/2 tl valkopippuria myllystä

tarjoiluun
3/4 dl pekaanipähkinöitä
3 rkl saksanpähkinäöljyä, minä käytin tryffeliöljyä
 1dl kylmäsavupororouhetta, ohjeessa  6 siivua ilmakuivattua kinkkua

Kuori ja paloittele juurekset  n 2x2cm paloiksi ja laita ne kulhoon kylmään veteen estääksesi tummumista.
Viipaloi purjon valkoinen osa ja kuullota purjoa 1 min. voissa.
Lisää artisokat, peruna, kasvisliemitiivistekuutiot ja vesi kattilaan. anna liemen kiehahtaa ja jätä sitten kypsymään kannen alla miedolla tulellan. 20 min.kunnes artisokat ovat pehmeitä.
Kasvisten kypsyessä voi tpaahtaa pähkinät 225 uunissa pellillä n. 3-5 min. Siirrä lautaselle jäähtymään ja rouhi pähkinät. Jos käytät tarjoilussa ilmakuivattua kinkkua, voit paahtaa siivut yhdessä pähkinöiden kanssa.
Kauho puolet juuresten keitinliemestä  sivuun odottamaa. Soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi.
Sekoita keltuaiset kermaan ja kaada seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen keiton joukkoon. Lisää keitinlientä kunnes keitto on tarpeeksi ohutta.Mausta valkopippurilla.
Lämmitä keitto, mutta älä enää kiehauta.
Jaa keitto annoskulhoihin tai tarjoile suuresta keittokulhosta. Ripottele pinnalle paahdettu pähkinärouhe (rapeutta suutuntumaan, myös maku korostaa maa-artisokkaa), kylmäsavupororouhe (tuo suolaisuutta miedon kermaiselle keitolle) ja ripaus öljyä ( ei se nyt ainakaan huonontanutkaan keittoa, tryffelin mainen maku kyllä oli hyvin keiton tyyppinen).

Meillä siis tänään pääruokana. Lisänä oli vielä Sitä Leipää. Keitto on ansainnut kaikki käyttämäni ylisanat. Tehkää ihmeessä. Keitto on todella herkullista kaikessa mietoisuudessaan ilman tuota poroakin, mutta toisaalta poro teki siitä täysin vastustamattoman. Olen puhunut. Ja ennen kaikkea kehunut.

Kiitos Raija. Kiitos hyvä resepti.
Ihan ilman ainuttakaan yrttiä tai tujausta valkoviiniä tai sherryä tai... no oli siellä sentään vähän kermaa!

Suolaista pikatarjottavaa...

t

 Nyt kun kaikkien pakasteet pursuilevat  sinne torttuja varten hamstrattuja voitaikinalevyjä, on tämä resepti yksinkertainen ja helppo toteuttaa  vaikka iltateelle tai yllätysvieraille. Erityisesti toivon sinun muistavan reseptin joulun JÄLKEEN, kun pakastimesi edelleen pullistelee sinne joulutorttuja varten hamstrattuja voitaikinalevyjä....

Suolaiset voitaikinasarvet

Tarvitset:
1 Paketti voitaikinalevyjä tai tarvitsemasi määrä levyjä paketista. Yhdestä levystä aina kaksi sarvea.

täyte-esimerkki:
ruohosipuli tuorejuustoa,
juustoraastetta,
savukinkkurouhetta

voiteluun:
munaa

Levitä levyt sulamaan. Leikkaa kukin levy vinoittain halki- mikähän tämä termi nyt olisi?- pitkäkärkiseksi kolmioksi?

Sipaise kullekin palalle tuorejuustoa ja ripottele muut täytteet. Kääri rullalla aloittaen leveästä päästä.

Voitele kananmunalla ja paista 225 uunissa n. 20 minuuttia.

Kuulostaa Simo Simppeliltä, mutta kokoustamaan tulleet koiraihmiset repivät nämä suorastaan käsistä!

Roiskittu ja rapattu piparkakkulinna

Jälkieditointia: Selväähän on että hormasta ei saa ruusua, mutta en kestänyt katsella enää tuota alempaa linnakuvaa, joten raahasin tänä aamuna koko hässäkän ulos paremman kuvan toivossa. No edelleenkään horsmasta ei saa ruusua, mutta ei nyt ainakaan verenoainemittari näy kuten alemmassa kuvassa... :D

Aaltoja, ablodeja ja respektiä kaikille  piparkakkutalon värkkääjille. Varsinkin niille, joiden työntuloksena tulee pieni suloinen, yksityiskohdissaan kadehdittavan pikkutarkka luomus.

Meillä ei ihan sellaista saatu aikaan. Mutta saatiinpa edes piparintuoksua taloon ja purkutuomiota odottelevan näköinen, valtavan kokoinen linna, jonka seinät olivat niin kierot, että pysyäkseen edes etäisesti toisissaan  kiinni, tämä äityli tilkitsi ja paikkaili niitä vaahtokarkeilla. Taitaa olla jonkin verran perustusten pystyssä pysyminen myös ihan silkan rukouksen ansiota.

Parasta 2 illan projektissa oli se, että Urho6v piirsi linnaa varten selkeät piirustukset:

Tästä olikin hyvä jatkaa. Piparkakkuluomuksissa käytetään aina tietysti valmistaikinaakin, jo senkin takia, että se käyttäytyy yleensä ennalta arvattavimmin uunissa. Lisäohjeistus ja kaavat löytyivät Sunnuntai-sivuilta. Kehottivat ostamaan kilon taikinaa, ei kyllä meinannutkaan riittää, mutta saahan sitä kesken leipomisenkin suit sait hairaistua vielä lisää kaupasta yksi ekstra puoli kiloa, saa samalla vähän raitista ilmaa.

Eka iltana siis valmistettiin ja koristeltiin osat. Annettiin kovettua yön yli (ja sitten vielä seuraavankin) kunnes kokoamisoperaatioon oli kerätty tarpeeksi voimia. Kokoamisessa käytin kuumaa sokeria, jolla en tänä vuonna edes polttanut itseäni, välillä kaupan sokerikuorrutusta ja sokeriin kastettuja vaahtiksia silloin kuin osat olivat todella lerpallaan.

Tikkat olivat tärkeät, jotta linnan torneista saatiin kulkuyhteys. Vaaleanpunainen on eka kerta omatekoista pikeeriä jonka ronskista puserrin muovipussin reiästä. Tunnustettakoon kuitenkin, että lähdin rakennuksessa tavoittelemaan kauniita koristekaaria ja pikkutarkkaa suoritusta aivan siinä onnistumatta.

Myös riippusilta oli oltava.

Ikkunat olivat minulle uusi huippuidea, johon törmäsin piparkakkutaloreseptiä etsiessäni. Ennen kuin laitat osat uuniin, laita ikkunanreikiin murskattuja muumitikkareita, joita löytyy ainakin väreissä punainen, vihreä ja keltainen. Palat voivat olla vähän suurempia, tai mukana ihan murskaa, ne kyllä sulavat ihanaksi ikkunaksi uunissa. Loistoidea, sanon minä. Ja toimiva. Ja syötävä!

Jotta sellainen taideteos tällä kertaa. Linna oli valtavan iso. Se olisi varmasti söpömpi 3x pienempänä versiona. Ehkä jopa helpottaisi pystytystä. Onneksi pääarkkitehti tuntui olevan tyytyväinen. Ja itse rakentaja/toteuttaja tyytyy vain sanomaan, että rapatessa roiskuu!

Vähän viitseliäämmän emännän uuniperunat

Blogeista huokuaa jo näillä viikoilla sellainen jouluntuoksu, että sen voi melkein aistia kotikoneelta. Meillä kuitenkin kokkaillaan vielä tavallista arkiruokaa ja vasta suunnitellaan jouluruokia. Ehkä ensi jouluna löytyy sitten tästäkin blogista jotakin vinkkiä jouluruokia suunnittelevalle. Vaikka tänä jouluna taidan olla onnekseni/pettymyksekseni oman äitini patojen ääressä ( Onni=takuuvarma herkkulaatu, joutilas joulu/ pettymys= kun sormet kuitenkin syyhyäis jouluruuan tekoon).

Suurena perunan, niinkuin monen muunkin ruoka-aineen ystävänä ajattelin tehdä jotakin uuniperunaa arkiruuaksi ja päädyin seuraavaan reseptiin. Tuo viitseliäs emäntä en sitten tapaa olla minä, mutta välillä sitä ihminen hairahtuu arkenakin.

Vähän viitseliäämmän emännän uuniperunat
4:lle

4 isoa tai useita pieniä jauhoisia perunoita
voita
suolaa
paprikajauhetta
savukinkkua kuutioina
juustoraastetta
aurajuustoa
Dijon sinappia
sipulia
kermaviiliä


Ainesmäärät, eivät ole tässä niin tarkat, laita niin kuin hyväksi näet.

Paista hyvin pestyt perunat uunissa 225 asteessa kypsäksi.
Halkaise kypsät perunat ja lusikoi sisus kulhoon. Aseta kuorikupit odottamaan uuninpellille.
Survo perunan sisusta vaikka haarukalla kera ison kimpaleen voita ja mausta.

Tein 2 samantapaista täytettä kun toiseen ei haluttu sipulia(huokaus), eli tässä vaiheessa jaoin perunasurvoksen kahteen kulhoon.
Ensimmäiseen lähti sipuli, kinkku, sinappi, juustoraaste ja kermaviili, ehkä desi kutakin. Paitsi sinappia vain ruokalusikka! Ja yksi sipuli!
Toiseen sitten aurajuusto, kinkku ja kermaviili, taas noin desit.

Uunia vailla valmiit

Lusikoi täytteet kuoriin ja paista uunissa kunnes saavat vähän väriä pintaan, tarjoile salaatin kera.
Eihän näistä voi huonoja tulla. Täytteissä on vain oma mielikuvitus rajana. Mutta tälläinen sipuli-kinkku-juusto on tietysti aina perusvarma.

Ja nämä syödään sitten tietenkin kuorineen!

Herkullinen syntymäpäiväillallinen

Suomen juhliessa itsenäisyyttään, myös minä saan juhlistaa vuosien kulumista. Tällä kertaa sain tehdä sen valmiiseen pöytään istumalla, sillä pikkuveliNuutti perheineen kutsui oman perheeni syömään.

Tällä kertaa ei siis reseptejä, vain pieni makumuistelo ihanaisesta illallisesta.

Aloitimme lempeän kermaisella porkkanakeitolla.

Pääruokana oli Jamien ohjeella valmistettu valtavan kokoinen (1,6kg) luomukana , joka lepäsi peruna-palsternakka pedillä. Kanan sisällä oli sitruuna ja nahan alla oli mehevöittäjänä  mausteseos,  jossa oli ainakin valkosipulia, sitruunaa, timjamia, voita ja parman kinkkua. Kuori oli ihanan makuista ja rapsakkaa, samoin kuin täyte. Kana oli juuri sopiva, ei yhtään kuiva ja rintapaloihin sai vielä lisää makua valelemalla niitä liemestä kokoon keitetyllä kastikkeella.

Vielä täytyy erikseen mainita, että peruna ja palsternakkaa, jotka mitä ilmeisemmin olivat saaneet osansa kanasta valuvista liemistä, olivat myös erikoisen maukkaat.

Lopuksi sain onnittelulaulun jälkiruuan kera. Uuusimmassa Pirkassa oli ollut tämä ohje vadelmajäädykkeestä jossa on mukana myös turkinpippurirouhetta. Loppusilauksen antaa lakritsikastike.
Kyllä, kyllä, tämäkin oli yllätyksellistä ja hyvää.

PikkuveliNuutti oli vastuussa pääruuasta ja Nuutinminna eli hänen vaimonsa oli hoitanut etu- ja jälkiruuan.

Ja me vieraat vaan nautittiin!

Suosittelen ottamaan illalliskutsut kyseisiltä henkilöiltä vastaan!

Leipää ja voita

Kotona leivotun leivän ihanainen haju leijui eilen meillä. Tällä kertaa olin tyytyväinen myös itse lopputulokseen, viimeaikoina kun leivän leivonta on jostain syystä mennyt enemmän tai vähemmän  penkin alle. Tällä ohjeella tuli kuitenkin hyvää, pehmeää, vähän makoista ja sopivasti kuminaista.

Juuresleipä
4 pyöreää leipää, joita sopi 2 pellille

4dl vettä
1 dl kermaviiliä
1/2 l bataatti-perunasurvosta tai jotain muuta juuressurvosta (porkkana, lanttu, nauris...)
1 pussi kuivahiivaa
2rkl siirappia
1 tl suolaa
1 rkl kuminaa hienonnettuna
3dl ruisjauhoja
3dl hiivaleipäjauhoja
8-10 dl vehnäjauhoja

Lisää hiivapussi lämmitettyyn nesteeseen (sattui olla vajaa kermaviili purkki, siitä johtuen reseptissä), lisää sen jälkeen juuressurvos ja mausteet.

Kuminan voi murskata morttelissa

Anna yleiskoneen taikinakoukkujen käydä ja  lisää joukkoon pikkuhiljaa ensin ruisjauhot, sitten hiivaleipäjauhot ja lopuksi vehnäjauhoja niin , että saat sopivan kiinteän, muttei kuitenkaan liian kovaa taikinaa. Jauhojen määrä riippuu myös siitä kuinka lievää käyttämäsi juuressose on. Anna koneen vaivata taikinaa 10-15 min.

Ripottele vähä jauhoja taikinan päälle ja jätä se kohoamaan kaksinkertaiseksi.

Jaa kohonnut taikina 4 osaan ja taputtele pyöreiksi leiviksi uuninpellille, 2/pelli. Kohota vielä 1/2 h.

Pistele leipiin reikiä haarukalla ja paista niitä 200 asteessa uuninkeskitasolla n 30-35 minuuttia.

Ja sitten vaan leivän päälle voita!

Urhon6v kanssa syötiin leipää iltapalaksi.  Tunnetusti parhaat kannustusjoukot löytyvät (yleensä) kotoa.

- Mä haluaisin, että isi menis joskus siihen 4 tähden illalliseen.
- Mutta isihän ei kauhean usein tee ruokaa... (anteeksi, kamalaa asennekasvatusta!)
- No, ehkä parempi sitten sä meet...
- Mitäs mä sitten laittasin siellä?
- No, varmaan hernekeittoa ja raviolia! (Molemmat tulee meillä säilykepurkista...huokaus)