KOREALAINEN KASVIS HOT POT

Kaupallinen yhteistyö Fine Foods.

Höyryävän kuumat, pöydässä valmistuvat Hot Pot -padat ovat oikeastaan talvisesongin ruokaa Aasiassa. Siksi, my friend, ne sopivatkin oivallisesti suomalaisen alkukesän tunnelmiin. Ja koska yhdessä syöminen ja jakaminen on ylipäätään parasta mitä ruokapöydässä voi tehdä, on seurueen keskellä poriseva Hot Pot takuuvarma suosikki illanviettoon. 

Hot Potille on ominaista, että sen raaka-aineet ladotaan kauniisti pataan omina ryhminään, ja päälle lorautetaan porisemaan herkullinen liemi. Kylläpä kyllä, tämä voi olla aivan lihallinenkin juttu, mutta protskutarpeet täyttyvät  myös tällä sieni-ja tofuversiolla. Kylmäsavutofulla, OMG! Raaka-aineita voi lisätä pataan, jos ne hupenevat liian nopeasti ja lopulta syvän tulinen liemi imeytetään paksuihin udon-nuudeleihin.

Korealainen nimi tälle herkulle on varmaankin 전골 , Jeongol on Hot Pot ja Beoseot Jeongol on sieni hot pot ja Dubu taas on tofu, joten Beoseot-Dubu Jeongol vois olla lähellä oikeaa. Yhtä hyvin voi olla ettei ole. En minä sentään koreaa osaa. Että ei kannata kysyä. Mutta viisaammaat voi kertoa.

Autenttisia Korean makuja saa tuotua hot pot-pataankin helpoiten käyttämällä luovasti korealaisia valmismarinadeja ja - dippejä. Ja tietenkin Gochujangia! Fine Foodsin-sivuilta löytyy lisää reseptejä, ei jää purnukat kaappiin seisomaan.

Korealainen sieni-tofu hot pot

300g kylmäsavustettua tofua reiluina kuutioina
300g tuoreita sieniä, 2-3 eri lajia (esim, herkkusieni, osterivinokas, siitake, enoki)
1 iso tai muutama pieni pak choy
80 g pinaattia
3 kevätsipulia

liemi
1 l vettä
2 rkl Yutake luomu Tamari soijakastiketta
2 rkl Yutake japanilainen riisiviinietikka
1 rkl Yutaka Wakame- kuivattu merilevä
2 rkl CJ Tulinen korealainen marinadi- ja grillauskastike
1 tl Sempio Gochujang – korealainen chilitahna
1 rkl ruokosokeria
1 rkl seesamiöljyä

tarjoiluun

240 g (2 tlk) Wang Kimchi – Korealainen kaalivalmiste
udon-nuudeleita 

(tuotteisiin voit tutustua täällä)

Lisää kaikki liemen ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi.

Hot pot-padaksi käy mikä tahansa laajasuinen, ei kovin syvä pata, jonka voit tuoda pöytään esim. fonduetelineen päälle. Laita padan pohjalle ensin tofukuutiot ja sitten muut reiluhkoiksi paloiksi leikatut vihannekset, jokainen siististi omaksi sektorikseen aseteltuna. Kaada kiehuva liemi vihannesten päälle ja anna porista pöydässä kunnes vihannekset kypsyvät, n. 15 min.

Jokainen syöjä ammentaa padasta omaan kulhoon vihanneksia. Vihanneksia voi lisätä pataan, mikäli kaikki eivät mahtuneet kerralla. Laita lopuksi liemeen udon-nuudeleita kuumenemaan, niin makuliemen saa hyödynnettyä viimeiseen tippaan. Hot potin lisäksi kannattaa aterialla tarjota kimchiä ja riisiä.

Kaupallisessa yhteistyössä Fine Foods

TULI TV-KOKKI

Kuva Johanna Lindholm

Kuinka siinä niin kävi, se on itselläkin vähän hämärän peitossa. Pyydettiin koekuvauksiin tähtiravintoloiden nuorien taitavien kokkien joukkoon, menin, tälläinen tavallinen ja pulleroinen ruuallarakastaja jonka omassa keittiössä ruuat valmistyvat yleensä ilman turhia nipertelyjä,  ja 2 viikon kuluttua kattelin itteäni Huomenta Suomen lähetyksessä. Melkein voisi sanoa, että kotoa tultiin hakemhan!

No eihän se ny niin menny. Kaikki tähänastiset tekemiseni ovat olleet vaan välietappeja kohti tämän unelman toteutumista. Aina olen halunnut tuon imelän kliseen sanoa, mutta tottahan se EI oo. Voi olla, että joskus olen tehnyt jotakin oikein.  Ehkä se oli se muutaman vuoden takainen skypepalaveri tallin pihalta  ohjelman tuottajan Välimäen Teresan kanssa. Käytiin läpi jotakin reseptikilpailun reseptiä ja puhelin taisi välillä kuvata minun sijaan hevosta. En minä muutakaan keksi. Mutta jäin kai mieleen(ja hevoset, ne on kyllä kuvauksellisia...).

Komea studiokeittiö, Tersalla ja Johannalla langat käsissä.

Monet kerrat ollaan kokkiohjelmasta ystävien kanssa vitsailtu. Vaajaa kuukausi ennen ekaa lähetystä, kun en asiasta tiennyt vielä hölkäsen pöläystä, löytyy puhelimesta bloggaajaystävän kanssa käyty keskustelu.

Aika hurja.

Aika hurja oli myös ensimmäinen kuvauspäivä ja toinen, enkä usko kolmannenkaan ensi viikolla vielä helpottavan. Teresa antaa aiheen, tyyliin vaikka jotain vapuksi, ehkä perunasalaatti ja sitten minä laadin reseptin. Helsinki Food Companyn toinen teräsnainen, Johanna, on se keittiön takapiru, joka kuvauksissa luojan kiitos esivalmistelee kokkaukset. Ja niin sitä sitten aloitetaan kuvaaminen ja voin kertoa, että kamera se vasta on jäätävä, Unohdat oman nimesi, sen mitä piti kokata ja ylipäätänsä syyn siihen miksi seisot leikkuulaudan äärellä sydän kurkussa pampaillen  kirkkaissa valoissa ja tuijotat kameran linssiä. Jos siis muistat tuijottaa. Onhan se nyt paljon luonnollisempaa tuijottaa käsivaralla kuvaavan kuvaajan silmään, kun sitä katsekontaktin tärkeyttä on koko elämä toitotettu. Se vaan näyttää ohjelmassa sangen hassulta se, Natasiskonikin ihmetteli, ettei ollut koskaan huomannut tuota pahaa karsastustani...

Parasta on tietysti myös uudet tuttavuudet;  tuotantotiimi, kuvaajat, ohjaaja, Tuotantoyhtiö MediaHubin Piia on superkannustava.  Ja sitten vaan, nuavvaan, istutaan vierekkäin jonkun valtakunnanjulkkiksen kanssa. Sini <3.

Toinen iso kamera (ja niinkuin huomaatte, termit eivät ole todellakaan vielä hallussa) kuvaa käsiä ja työtä ja sitä liikutellaan lattiaa pitkin. Sille pitää muistaa kallistaa astioita ja näyttää valmista annosta luonnottoman pitkään. Olla hyppimättä uunin ja kameran väliin, puhua selkeästi ja sujuvasti ja samalla tehden paitsi välillä olla tekemättä ja puhua kuitenkin. Muistaa pitää taukoja, että väliin pääsee leikkaamaan. Olla oma itsensä ja saada se annos vielä onnistumaan. Vaikka kyseessä onkin nauhoitettu lähetystä, niin kyllä sen ruuan täytyy mennä kerralla oikein. Ja hymyillä, pitkään ja hartaasti.

Opittavaa riittää. Kunpa kerta kerralta saisin kuorittua sisäisen tv-kokkini näkyviin. Olen samalla kertaa ihan sekaisin onnesta ja jännityksestä ja kauhusta.  Itseä on välillä vaikea tunnistaa ohjelmasta ja omaa ulkomuotoa hyväksyä. Tunnistaa omaa puheenpartta joka hyppii murteesta murteettomaan.

Siksi on ollut tosi tärkeä tuntea ja tietää, että mua myös kannustetaan. Oma perhe ja sukulaiset, bloggajaystävät,  nykyiset ja entiset työkaverit, ratsastuskaverit, koiraharrastuskaverit, pikaluistelijat, laivakaverit, naapurit ja kaikki muut ystävät ja läheiset matkan varrelta.  Tiedän, että niille kaikille oon aina "meirän Nanna". Se auttaa.

Kun pahin paniikkikohtaus iskee yritän ajatella, että mut on varta vasten valittu tähän ohjelmaan ja valinnan ovat tehneet pitkän linjan ammattilaiset. Täytyy uskoa heidän ammattitaitoonsa ja näkemykseen.

Kuva Johanna Lindholm.

Ja ainakin mun kokkikaverini  valinta on nappi; supersuloinen ja -lahjakas, niin nuori ja niin ahkera Marcos Gois. Nykyään tunnetaan myös nimellä  Kuisma, Markus Kuisma. On ollut todella hyvä, että meitä on ollut kaksi, oppimassa toisiltamme  ja jännäämässä yhdessä. Epistä on vaan se, että Kuisma tarttee maskiin 15 min. mutta mulle pitää varata tunti!

Meidän reseptit löytyy MTV:n Makuja-sivulta. Ihka ensimmäinen paahdettu perunasalaatti vei perunasalaatin valmistamisen ihan uudelle tasolle, kun perunat paahdetaankin lohkoina uunissa. Jippii, ei enää keittämistä ja kuumien perunoiden kuorimista tahmaisin sormin. Kuisman reseptit on tietysti omaa luokkaansa, kokeilkaapa kuha-annoksen yhdistelmää pikkelöity raparperi ja fenkoli. To die for! Ja kevään ensimmäiset Teresan pihasta hortoillut nokkoset siinä korvasienipiirakassa! 

Niinkuin aina, parasta kuvauspäivissäkin on syöminen... :). Kyllä muuten Maikkarin uutistoimitukseen häviää nanosekunnissa pari pellillistä leivontalämmintä pullaa. 

Makujen Aamu esitetään torstaisin ja perjantaisin Huomenta Suomen lähetyksessä n. klo 7.20. Vuoropäivinä Marcos ja minä. Jos aamu-tv ei kuulu aamurutiineihisi suosittelen nyt sen sinne ottamaan, voi portugalilais-pohjalaista kokkausta seurata aamujen kokkauksista tehdyssä koosteessa, jonne lisätään vielä muutama ennennäkemätön insertti. Ohjelma kulkee nimellä Makujen viikonloppu ja se näkyy lauantaina AVAn aamupäivässä ja sunnuntaina MTV 3 siinä yhdentoista aikaan. Ja aina on tietenkin Katsomo.

Enkä mä kyllä vieläkään ymmärrä, kuinka ensin  kokkaa Jamie ja muutaman mainoksen jälkeen kauhan varressa onkin Kuisma tai minä. 

Himmeetä, sanois poikani Urho12v!

RISOTTO CAPRESE

Tai no, oikeasti kyllä säilyketomaattirisotto. Risotto Caprese vaan kuulostaa tuolla lailla fiinimmältä, tekijäänsä paremmalta. Että kuka nyt sitten mitäkin haluaa tehdä. Suuhun sopivaa vai itteään parempaa ruokaa. Täten testattuani todistan, että hyvää se ainakin on ja säilyketomaatti-versio risotosta toimii kuin miuli. Ajatus on suurenmoinen, yhdistää Caprin saaren tunnussalaatin hehkeät tomaatit, valuvan pehmeä mozzarella ja basilika risottoon. 

Resepti löytyy keväällä ilmestyneestä, piristävän erilaisesta HALPARUOKAKIRJASTA, jossa ei todellakaan yritetä tehdä itteään parempaa ruokaa. Sitähän saa käydä kokeilemassa trendiravintoloissa. Nyt tehdään yksinkertaista, opiskelijakeittiöstäkin inspiroitunutta ruokaa pilke silmäkulmassa Ihanat bloggaajanaiset, WTD Nata ja Suusta Suuhun Alisa tulkitsivat ruokaystävyytensä kirjaksi, josta löytyy (meinasin kirjoittaa jo toiseen kertaan piristävän erilaisia) reseptejä, jotka sopivat tiukempaankin budjettiin. Reseptit, niinkuin kuvatkin ovat aika riisuttuja, tavallisen ruuan näköisiä, silti niissä on vinkkeliä tarpeekseen herättämään kokeilumieli keittäjässä. Nämä urbaanit naiset ovat kyllä kaukana keittäjän stereotypiasta, pystyn kuvitella heidät essu päällä vain korkeintaan ilman vaatteita. (Siis huom. en ole kuvitellut heitä ilman vaatteita. Enkä myöskään itse ollut ilman vaatteita heidän essujaan miettiessäni ÄSH!! Älä selitä, pahenoo vaan...)

Uudet ruokatrendit (Tarjouspossuramen, Tattaria ja tofua, Pinaatti-lehtikaalikeitto),  kohtaa klassiset versiot (Oikeasti köyhat ritarit, Lihaperunasoselaatikko ja Siskonmakkara Hot Pot)aina sinne  iki-ihaniin ruisrevittyihin  pizzoihin asti, jotka saa nopeasti kasaan aamun pikkutunneilla tai viimeistään sen jälkeisenä päivänä.

Kirja on huikean elämänmakuinen, ja vaikka oon itse tainnut ohittaa nuo biletysvuodet (ainakin 3 viikkoa sitten),  muistan hämärästi tiedän silti mitä krebaaminen merkitsee (Äiti, se on kreisibailaamista eli villiä juhlintaa, tokikaan omakohtaisia kokemuksia kyseisestä lajista ei ole ollut. Koskaan). Ja sitäpaitsi Alisa on kyllä nelihenkisen perheen äiti, ettei tämä mikään bilettäjän käsikirja suinkaan ole. Vaikka täältähän se löytyy myös se Natan Panopastan ohjekin, se missä sitä Tinderiä vai Timjamia vai mikä puska se nyt olikaan trimmailtiin sinne lihapullataikinaan.

Sitäkin pitää varmaan kokeilla. Ja Alisan savusimpukkapastaa, ehdottomasti. Oikeastaan kirja on täynnä kokeiltavaa reseptiikka. Ja kaikki reseptit on vähä niinkun 2.0 eli ei tarvitse itseään toistaa siskonmakkarasopassakaan.

Kirjan tyyliin otin muutaman kokkauskuvan, tuota roiskeista hellankantta peittelemättä. Tein muuten myös kanaa, risotto toimi tällä kertaa lisukkeena, vaikka on ihan arvoisensa kyllä yksin.

Ja senkin vielä sanon, että näitä arjen nopeita ja edullisia reseptejä kaipaa töistä kotiin saapuva perheenäiti kyllä. Meidän arkiruuanlaitossa nimittäin suurin aika on varattava pöydän raivaamiseen, että mahdutaan syömään.

Että ihan tavallista elämää. Paitsi tietysti kaikilla muilla on vähemmän raivattavaa ruokailun esteenä (lähde: Äiti 70v).

Millään en malttanut olla lisäämättä risottoon alkuvaiheessa paria desiä kuivaa valkoviiniä, kun puolikas pullo tuossa hellan vieressä notkui. Natalla ei ehkä ole puoliksi juotuja viinipulloja ikinä, halparuokaversioon, herkulliseenkaan, ei ehkä kannata varta vasten pulloa korkata. Mutta jos on, niin tuleehan siitä sielukas risotto!

Risotto Caprese - Säilyketomaattirisotto
alkuperäinen ohje Tolmatsova ja Wilska: Halparuokakirja
muunsin ohjeen 4:lle

250 g risottoriisiä
1 rkl rypsiöljyä
2 dl kuivaa valkoviiniä (ei pakollinen)
5-7 dl kasvislientä 
1 tlk paseerattua tomaattia
2 rkl tomaattipyreetä
1/2 dl parmesaaniraastetta
tuoreita basilikanlehtiä
1 rkl voita
1 pallo mozzarellaa 

Kuumenna öljy ja kuullota riisit miedolla lämmöllä. Lisää viini ja anna imeytyä. Koko ajan sekoitellen lisää vuorotellen tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia ja kasvislientä, pari desiä kerrallaan. Risotto on valmis al dente n. 20 min kuluttua. Muista jättää löysäksi!

Sekoita risoton joukkoon tomaattipyre, parmesaaniraaste, voi ja hienoksi pilkottu basilika. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Annostele lautasille ja revi mozzarella päälle.

(On muuten sitten trendikkään tädin/sedän/enon/kummin/isovanhemman oivallinen lahja-idea kevään ylioppilaille, jotka ovat pikkuhiljaa sovittelemassa oman elämänsä essuja. Jos olette kovin läheisiä, niin mielellään laittakaa mukaan myös rahaa. Kyllä ne arvostaa!)

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

PERUSBURGERI HIILILLÄ

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? No en tiedä, mutta kotiini muutti juuri yksi paha poika eli Bastard ja se oli heti jalat alta meikäläiseltä. Oikeasti lähetys saapui sopivasti pääsiäiseksi, mutta pakettiin se jäi. Älkää ymmärtäkö väärin, Kamadolla grillaa kyllä hyvinkin vuoden ympäri, mutta koska sä tarkenet poistaa sen paketista? Pääsiäisen lumimyräkässä vai kenties vapun? Onneksi isäni ehti apuihin ennen äitienpäivän lumimyrskyä.

No sen sanon, ensimmäiseksi, että hiilillä grillattu burgeri ei ole koskaan perus vaan se on se paras. Vaikka tällä kertaa mentiinkin kaupan sämpylöillä, eikä hillottu sipuleita tai tehty minkäänlaisia extrakommervenkkejä, saivat nämä hampurilaiset (mediumina tietenkin) voihkimaan ihastuksesta. Kyllä kotihampurilaisen teko vaan kannattaa!

Söin muuten samalla viikolla ennen vappua yhden elämäni parhaimmista hampurilaisista ja yhden elämäni huonoimmista. Elämäni Top 3 sijoitus löytyi Uumajasta  Savargården ravintolan lounaalta. Ravintola on kuuluisa ruotsalaisen husmanskostin vaalimisesta mutta yllättikin meidät jumalaisilla hampurilaisilla ja ranskalaisilla. Annoksessa ei ollut ainuttakaan heikkoa lenkkiä, vaan se oli sulaa parhautta. Ei siinä ollut kommervenkkiäkään vaan hiilillä grillatut mehevät pihvit, kotitekoiset sämpylät ja  maustetut majoneesit, marinoidut sipulit. Jäi ikuisiksi ajoiksi muistiin.

Huonoin kokemus oli niin huono, että en meinannut saada unta illalla kun mietin miksi en lähettänyt ala-arvoista kokonaisuutta takaisin keittiöön. Sain jonkun säälisairauskohtauksen, enkä kehdannut, kun kysyttäessä tarjoilijakin kertoi voivansa erityisesti suositella heidän hampurilaistaan. Annos oli perunoineen päivineen jo sen näköinen, että tarjoilijankin olisi pitänyt kieltäytyä viemästä sitä pöytään. Tosi surullista.

,

Mutta mun uusi ihana renttuni, eli  The Bastard-grilli. Pari vuotta sitten tutustuin Big Green Eggiin ja hurmaannuin sen mahdollisuuksista. Lapsiperheessä rahareikiä riittää, jolloin kallein vaihtoehto ei ole useinkaan se sopivin. The Bastard on hollantilaisten kaverusten kehittämä versio japanilaisesta kamadogrillistä, jossa jykevä keraaminen kuori antaa aivan uudenlaiset mahdollisuudet lämmönsäätelyyn ja myös hyvin pitkiin grillaus/savustusaikoihin. Keraamiselle kuorelle on 20 vuoden takuu, eli mistään hepoisesta laitteesta ei ole kyse. Hinta on silti saatu laadukkaan kaasugrillin tasolle. Tällä onnistuu normaalin pihvinkäristyksen lisäksi myös savustus, leivonta, pizzanpaisto, pitkä epäsuora kypsennys jne. Kokeilulistalla riittää puuhaa koko kesäksi, mutta aivan ensiksi piti tehdä ne hampurilaiset.

Olin jostakin kuullut, että vaikka kamadoja mainostetaankin lämmösäätelyllä, jos grillin päästää huippukuumaksi, on lämpötilan alentaminen vaikeaa. Minä onnistuin kyllä ihan suvereenisti nostamaan lämmön 350 asteeseen ja sieltä takaisin alle 150:een. Bastard reagoi tosi nopeasti ja tottelevaisesti. Ehkä se huomasi, että sai luonani hyvän kodin. Sain grillin sytytettyä helposti ja hampurilaispihveihin tuli juuri se mainio hiiligrillauksen aromi. 

Olen kyllä tohkeissani. Mitä kaikkea voinkaan Bastardin kanssa kokeilla! Lupaan raportoida grillaukseni ja kokemukseni, joten pysy kuulolla, mikäli grillaus/savustus on ruuanlaittotavoista sydäntäsi lähellä.

NANNAN VINKIT PARHAASEEN PERUSHAMPURILAISEEN

• Hampurilaispihvi taikinaa ei tarvitse turhaan vaivailla. Muotoile jauhelihasta iso pötkö ja leikkaa siitä paksut pihvit. 
• Suolaan ja pippuroin usein ennen paistoa ja sitten paiston jälkeen vielä vähän lisää.
• Öljyän pihvien pinnat kevyesti, niin eivät tartu ritilään tai parilaan.
• Medium pihvi on mehevin.
• Älä tee pihvitaikinasta jauhelihataikinaa, ei siis munia eikä muuta, lihapullat on erikseen
• Grillaa hiilillä, jos se suinkin on mahdollista, koska savunmaku tekee pihvistä luxuksen.
• Itsetehdyt hampurilaissämpylät on parhaita, mutta jollet ehdi, osta kaupasta. Tai tee kerralla iso satsi pakkaseen kesän hampurilaisia varten. Siihen hätään kun mieliteko iskee nopealla aikataululla. Tai huomaat, että kesän lumipyryjen välissä on yllättäen grillauksen mentävä aukko.
• Perushampurilaisen lisäkkeet meillä ovat punasipuli (raaka), juusto, tomaatti ja suolakurkku. Sinappi, majoneesi ja ketsuppi. Kaikki muu ihanuus on sitten extraa. Kaikkea ei voi väliin kerralla laittaa, joten yleensä teen teeman mukaan, perushamppareita tai sitten alan leikkiä juustoilla, eri lihoilla/kasvispihveillä, kasviksilla (marinoin, pikkelöin) ja kastikevariaatioilla. Sämpyläänkin on monia mahdollisuuksia.. Seuraavaksi palaan halusta tehdä esim. jonkun kana-fetapurilaisen.
• Less is more mutta morekin on ehdottomasti more näissä burgerjutuissa. Muhkea, juustoa valuva burgeri herättää sylkirauhaset, mutta pikkuisten sliderien ahmimistakaan ei voi lopettaa, koollakin voi siis kikkailla.

Mitkäs ovat teidän parhaat hampurilaisvinkit? Tieto nimittäin lisää hampurilaisen himoa...

The Bastard grill on saatu maahantuojalta testattavaksi, kaupallinen yhteistyö.

KESÄ TULI - HORIATIKI

Jos ei kesä tunnu tulevan omalla painollaan, niin kutsutaan se kylään vaikka väkisin. Ja jos se pitää tuoda ruuan kautta, niin sitä aurinkoa ja lämpöä tuskin saa paremmin lautaselle laitettua kuin kreikkalaisessa salaatissa. Kreikkalaiseen salaattiin ei kyllästy koskaan, jo ensimmäinen haarukallinen vie silmien sulkeutuessa tavernan puisen pöydän ääreen, siihen valkoisen kalkitun seinän ja kreikanmerensinisen oven viereen.

Oikeasti innostuin salaatin tekoon kun olin ostanut kaupasta sellaisessa pahvirasiassa  kotimaisia isohkoja terttutomaatteja, joissa luki, että kypsänä poimittu. Ja siis järkytys! Mutta positiivinen! Kun pilkoin tomaatteja se sisus toi ihan mieleen Kreikan auringon kypsyttämien tomaattien rehevän maun ja hajun. Tälläisiin ei koskaan törmää ainakaan näin satokauden ulkopuolelle. Ihania tomaatteja! Huusivat siinä kilvan, että Horiatiki,Horiatiki!
 

Horiatiki Salata on siis tuo kreikkalainen talonpoikaissalaatti tai "kylänsalaatti", jonka raiskattuja versioita tapaa suomalaisissakin lounaspaikoissa ja kotipöydissä tämän tästä. No ok, fetakuutiot vihreänsalaatin ja muiden vihannesten kanssa on ihan ok, mutta salaatti josta puhun ei ole. Kaukana OOKOOsta! Se on parasta ikinä ja koskaan ja missään ja niin helppoa ja juuri oikean makuista juuri oikeista aineksista.

Olen siis tosi huono ymmärtämään muita versioita. Kuljen laput silmillä, aivan kuin tiramisunkin kanssa. Mulle on olemassa vain yksi ainoa tapa:

• Fetan pitää olla palana ja laadukasta
• tomaatit, punasipuli, kurkku, VIHREÄ paprika ja mustat kalamataoliivit ovat salaatin kasviosasto. Tämä salaatti ei sisällä salaatinlehtiä! Kiinankaalista puhumattakaan.
• salaatti tarjoillaan laadukkaan oliiviöljyn ja punaviinietikan kanssa, feta maustetaan kuivalla oreganolla. Suolaa ja pippuria rouhitaan salaatin pinnalle

Te tiedätte mistä puhun, ettekö tiedäkin? Menkää ja ostakaa ihanat kypsät tomaatit, kunnon pala fetaa ja tuokaa kesä räntäsateen keskelle.

HORIATIKI - KREIKKALAINEN MAALAISSALAATTI
 2:lle

4 isohkoa kypsää tomaattia
1 pieni punasipuli
1 pieni vihreä paprika
1/2 kurkku
kourallinen mustia kalamataoliiveja
150 g fetaa palana
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl punaviinietikkaa
3 rkl ihanaa oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria myllystä.

Lohko tomaatit paksuiksi lohkoiksi ja puolita  vielä lohkot. Kuori ja viipaloi punasipuli. Halkaise kurkku ja viipaloi se paksuiksi viipaleiksi. Poista paprikasta siemenet, leikkaa siitä ensin leveitä kaisteleita ja joka kaistele sitten muutamaan kolmionmalliseen palaan.

Laita vihannekset laakeaan tarjoiluvatiin ja heitä päälle kourallinen oliiveja. Pirskottele punaviinietikalla ja sitten öljyllä. Reilusti. Kierrä kasvisten päälle myllystä suolaa ja pippuria ja aseta lopuksi kokonainen fetapala salaatin keskelle. Valele sekin öljyllä ja ripottele päälle sitten oregano.

Valmis. Kesä tuli.

VIHREÄT TOSTADAT

Kaupallinen yhteistyö Apetina

Tostadat olisivat saattaneet olla aika nappivalinta vappuaaton keimeihin. Mutta kas kun en hoksannut. Ei meillä kyllä ollu vappuaaton keimejäkään. Katsottiin lasten ja siskon kanssa elokuva, käytiin saunassa, juotiin limpparia (no kun en muistanut ennen ke-pe työmatkaa panna simaa käymään) pop cornin ja sipsien kanssa ja puhallettiin ilmapalloja. Poistin katosta roikkumasta Maitotytön tammikuisten synttärien rupsahtaneet pallot. Kyllä tuore ilmapallo vain vapun tuopi!

Ai niin ja välillä katseltiin ulos ikkunasta lumipyryä. Olin ihan uupunut kuvauksista, jännityksestä, työmatkasta, flunssasta ja lauantaista, joka vietettiin Duudson Activity Parkissa eli tuttavallisemmin Dapissa, kun ei kotonakaan tarjennut trampalla hyppiä. Oli ihana löhötä.

No vihreät tostadat ovat kumminkin sopivaa illanistujaisruokaa. Maissitortillat paistetaan rapeiksi öljyssä ja päälle keotaan lempparitäytteet juustoinen päivineen. Ihanan rouskahtelevaa ja pikkariikkisen sotkuistakin syötävää. Just sitä mikä on kaikista parasta -paitsi ei sohvalla!

Tällä kertaa mun tostadat olivat kevään vihreät. Resepti löytyy Apetina.com sivuilta.  Fetatyyppinen juusto on just hyvä kaikissa meksikolaisissa, se muistuttaa vähän meksikolaista queso frescoa.

Aina voit laittaa myös täytteet pikkukulhoihin, jokainen rakentakoon sitten omanlaisen ja -värisen tostadan. 

Kaupallisessa yhteistyössä Apetina.com.

VOHVELIT GOES KREIKKA

Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

Vastapaistettu, kuuma ja pinnaltaan sopivan rapea vohveli on aina tervetullut meikäläisen lautaselle. Ei muuten kauaa siinä viilene. Tuoreet mansikat tai vaikka pakastetut vohvelin päälle ja kermavaahtoa loppusilaukseksi...kyllä te tiedätte mistä puhun.

Sattumoisin mun erikoisheikko kohtani ovat kaikki suolaiset herkut, ja niinpä vohveleissa kiehtoo kokeilla erilaisia suolaisia yhdistelmiä. Edelleen tulikuumina ja rapeina hetkeksi lautasella lepäämässä, mutta joo, ei todellakaan mansikoilla ja kermavaahdolla!

Reseptini näihin hyvin kreikkalaishenkisiin ihanuuksiin löydät tästä linkistä Apetina.com sivuilta. Sain Wilfan tuplavohveliraudan testattavaksi ja nyt täytyy sanoa, että käyn aivan kuumana vohvelinpaistoon. Lyhyelläkin matikalla on aivan päivänselvää, että homma hoituu puolet nopeammin kuin ennen. Aamulla tai illalla. Nämä kyseiset vohvelit käyvät vaikka lounaasta. Wilfaa en voi kuin kehua näin alkutuntumalta; mikä paistolaatu!

Vai onko se sittenkin perushyvän taikinan ansiota?

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ APETINA.COM

PRINSSIN SINAPPIMUNAT

Olen lukenut jo useaan otteeseen Sanna Mansikkamäen ja Pia Ingbergin kuvankauniin ja houkuttelevan MUNA-kirjan. Vielä en ole ehtinyt kokkailemaan siitä, vaikka kananmunia rakastankin ja meillä niitä käytetään päivittäin. Omien kesäkanojen munat ovat vertaansa vailla, mutta Seinäjoen Rekosta olen löytänyt nyt hyvän erinomaisten luomumunien toimittajan, Katteluksen Kuortaneelta. Pääsiäisrekoon olin jotenkin luullut tilaavani, enkä sitten ollutkaan, mutta onnistuin kuitenkin  saamaan 3 x 24 munaa, ne olivat sellaisia ihan pieniä nuorten kanojen munia, jos joukossa oli isompi, niin niissä oli melkein aina kaksi keltuaista! 

Tapaan lukea iltaisin jaksaessani keittokirjoja, uusia ja vanhoja taas yhä uudelleen ja nyt tartuin ihanan Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirjaan. Anna on vähän kuin Ruotsin Mysi Lahtinen, kirja pursuaa hyväksikoettuja mutkattomia, mutta suurella maulla toimitettuja reseptejä. Kirja aukesi kuin pääsiäistaian vaikutuksesta Muna- osiosta, Annalla riitti reseptejä: "Munarasiassa piilee lukemattomia mahdollisuuksia!"

Oon niin samaa mieltä.

Lukuisista ohjeista nappasin  pääsiäismaanantaipöytään Prinssin sinappimunat. Eipä ollut tullut mieleeni alkaa kuorruttamaan keitettyjä munia.  Olin hankkinut Rekosta myös Kalaliike Eljas Santalalta paljon kehutun Savustetun aurakirjolohen, lämmitin sitä hiukan uunissa, tein perunat, parsasalaatin ja prinssinmunista tuli savuiselle aurajuustolohelle sopivasti myös kostuketta. Rekosta olin ostanut myös kurikkalaisen Leipä Taivaan ihanaa hiivatonta ruislimppua ja voi pojat kun meillä oli selkeän yksinkertainen ja helppo mutta herkullinen myöhäinen pyhälounas.

PRINSSIN SINAPPIMUNAT

3-4:lle

resepti mukailtu Anna Bergenströmin  Joka kokin keittokirjasta

4 kpl 8 min munia (pehmeä keltuainen, munat kiehuvaan veteen 7-8 min)

2 dl vastaraastettua juustoraastetta

1-2 rkl dijon sinappia

1/2 dl  ranskankermaa

1/2 dl maitoa

voita vuoan voiteluun mustapippuria, ruohosipulia

Voitele uuninkestävä pieni vuoka, Kuori ja halkaise munat ja aseta ne vuokaan kupera puoli ylöspäin.

Sekoita juustoraaste, sinappi, ranskankerma ja maito. Pudota kastikenokareita munien päälle ja muualle vuokaan. Rouhi päälle mustapippuria. Nyt huomaan, että ohjeessa lukee 1 2 dl juustoraastetta, mutta se ei voi olla oikein. Pakko olla väliviiva kateissa, ainakin olen sitä mieltä. Toista litraa juustoraastetta ja 4 munaa kuulostaa liian villitä. 2 dl oli sopiva määrä. Voin toki olla väärässä, mutta näin tein. Reilu 2 korkeintaan.

Gratinoi 225-asteisessa uunissa 10 min.

Ripottele päälle hienonnettua ruohosipulia.

Voisiko se olla 12 dl juustoraastetta????

SIMPPELI JA HERKULLINEN PARSA-KANAPASTA

Tämä simppeli mutta herkullinen parsa-kanapasta on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoka -sivuston kanssa.

Tykkään hirveästi vihreästä parsasta. Sitä ei juurikaan tarvitse käsitellä tai kuoria ja kunhan et innostu ylikypsentämään sitä, ei sen kanssa oikeasti voi mennä vikaan. Paitsi takaraivoon on jäänyt tietysti kummittelemaan jostakin Bridget Jones -elokuvasta se järkyttävän sininen parsakeitto, tyttö kun keitti parsat reteesti niputettuina, sinisine kuminauhoineen päivineen.

Mulle parsan sesonki alkaa heti kun eurooppalaiset parsat saapuvat kauppoihin. Parsanippujen vihreä kauneus houkuttelee nappaamaan kärryyn nipun jos toisenkin. Ja reseptejä parsalle löytyy pilvin pimein, vaikka tuolta K-Ruoka.fi sivustolta. Kaikki kanasta, luki huhtikuun K-ruoka lehden kannessa ja sisältä löytyi sivukaupalla ihania ohjeita aiheesta. Siitä minäkin annoin itseni inspiroitua ja yhdistin parsan ja kanan takuuvarmaksi koko perheen pastaksi. Ei voimakkaita mausteita, hiukan vaan ihanaa sitruunaisuutta, parmesanin umamia, parsan rouskuvia paloja ja suussa sulavaa kanaa. Simppeli ja herkullinen parsa-kanapasta on ehdottomasti yksi top-reseptejä, joita tämä äiti pystyy perheelleen arkena nopeasti toteuttamaan.

Ja parsa. On se parasta. Jotenkin aina talven aikana ehdin unohtaa kuinka supersuper ihanalta se maistuu. Ja sitten tulee kevät ja parsa. Enkä enää ymmärrä kuinka koskaan saatoin unohtaa!

PARSA-KANAPASTA

4:lle
1 nippu (500g) tuoretta vihreää parsaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl oliiviöljyä

1 pkt (480g) broilerin ohutleikkeitä

1 sitruuna

3 dl Pirkka parhaat parmesania raastettuna

350g trofie kuivapastaa

suolaa

mustapipuria 

1 ruukku rucolaa

1. Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Voit käyttää myös esim. penneä tai farfallea.
2. Katkaise parsoista puumaiset tyvet, n. 5 cm. Pätki parsa. n 2 cm paloiksi, nypyt voit jättää pitemmiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, freesaa öljyssä miedolla lämmöllä n. 5 min. Paloittele broileri suupaloiksi ja lisää pannulle. Paista kypsäksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää parsa ja paista vielä muutama minuutti. Mausta raastetulla sitruunankuorella ja ½ sitruunan mehulla.
3. Pastan kypsyttyä ota talteen 3 dl keitinvettä. Valuta pasta ja sekoita se broilerin ja parsan joukkoon. Sekoita mukaan myös raastettu parmesaani ja keitinvesi ja sekoita ne niin kauan, että ne sulautuvat kastikkeeksi.
4. Tarkista maku ja sekoita mukaan rucola

Paras tänä vuonna oppimani parsa vinkki on muuten se, että kun tulen kotiin parsanipun kanssa, pätkäisen puuvarret pois (ja poistan siniset kuminauhat), huuhtelen parsat ja upotan ne isoon kulhoon tai vuokaan, jossa on jääkylmää vettä. Oikeasti jääkylmää, tänne tulee heittää ne pakkasessa olevat klönttiintyneet jääkuutiokimpaleet. Annan niiden rauhassa uiskennella tunnin tai pari ennen ruuanlaittoa ja parsat kiittävät esiintymällä sen jälkeen uskomattoman jäntevinä, raikkaina ja rouskuvina. Jos parsat ovat päässeet jo vähän nuukahtamaan, tällä tempulla taiot niille melkein uuden elämän!

Ihanaa parsakevättä! Tuskin maltan odottaa ensimmäisiä kotimaisia parsoja!

Tsekkaa myös 

Parsa Bruschetta

Rapeat, kuorrutetut parsat

Pohjaton parsapiirakka

Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoka

NOKINEN SAVULOHILAUTA

Lankalauantaina olin päättänyt nostaa savustetun lohen pöydälle. Näin ihanan idean Tastespottingissa ja päätin heti toimia kopiokissana. Alkuperäisessä kokonainen lohifile valmistettiin uunissa, joten tämä onnistuu aivan hyvin kotona ilman savustintakin.

Ja voi olla, että savustimen kanssa ei niin onnistukkaan, ainakin jos unohdut pilkkomaan aineksia, etkä laita mitään munakelloa soimaan ja sitten kun muistat on vastassa musta savulohi. Mietin jo, että pitäisikö tätä kutsua kenties nokiloheksi tai Cajun-loheksi, vähän niinkuin tapahtunutta peitellen, mutta onneksi musta pinta ei ainakaan hirveästi vaikuttanut makuun ja lohi hupeni laudalta liukkaasti. Ja kun kuvaukseen ei pääsiäisvieraiden kanssa pysty oikein heittäytymään, mietin jo uudelleen ottoa joku toinen kerta (mutta te voitte käydä katsomassa tuosta ylemmästä linkistä kuinka kaunis tämä ruoka voi olla ja kuinka kuvauksellinen...) mutta sitten ajattelin, että nää, kuka nyt mitään uusintaottoja. Paitsi tätä ruokaa tehdään varmaan toistekkin. Ihana kesäruoka myös  ja kiva tarjoiluidea isommallekkin porukalle.

Reseptin nerous on tietysti se, että voit laittaa laudalle lohen kaveriksi mitä vaan ja jokainen syöjä ottaa juuri sitä mitä haluaa syödä. Ja tekijä halusi tietysti syödä kaikkea, koska oli laudalle latonut kaiken mitä mieli teki.

SAVULOHILAUTA

Vastasavustettu lohifilee (tai uunissa paistettu)

Vihreitä salaatinlehtiä

keitettyjä kananmunia

tomaattia

punasipulia

oliiveja

paistettuja herkkusieniä

uunissa paahdettua vihreitä parsoja

avokadoa

paistettua pekonia

sitruunanlohkoja

limenlohkoja

kurkkua 

täytettyjä pikkupaprikoita (Pirkka)

fetaa

korianteria, ruohosipulia tai muita yrttejä

Ota iso iso leikkuulauta ja laita halutessasi sille leivinpaperi, kiinnität sen lautaan kätevästi öljyllä. Laita savustettu tai uunissa paahdettu (tai grillattu) lohifile laudan keskelle. Pilko muut ainekset haluamallasi tavalla ja asettele ryhmittäin lohen ympärille. Salaatinlehdet ripottelin alimmaiseksi koko laudan ympäri.

Eikö oo herkullisen näköinen?

Eikä muuten petä, siis ulkonäkö!

Lauantain trullittelut saatiin myös kunnialla loppuun. Lapset serkkuineen loikoo sohvalla ja nautiskelevat laiskana saaliista. On se kumma mikä määrä pikkumasuun mahtuu suklaamunia!

Illalla vielä  jännitysmomentti, syttyykö kokko. Aika monta senttiä pyryttänyt nimittäin.

PARSAA, PARSAA, ENEMMÄN PARSAA

Parsaista pääsiäistä!

Parsa on juuri sitä mitä pääsiäismenu kaipaa. Sesongin ykkösvihannes on lupaus kesästä, vihreydestä ja tuoreudesta. Joka talvi ehdin unohtaa sen ainutlaatuisen rehevän maallisen maun joka makuhermoille leviää ensi puraisulla. Joka ikinen kerta mietin, että kuinka olin unohtanut, että tämä on näin hyvää. Vaikka parsaa on saatavilla ympäri vuoden, en sitä osta ennen kuin maalis/huhtikuulla kun eurooppalainen parsa saapuu kauppoihin. 

Sitten aletaankin odottaa ruotsalaista ja jos olen oikein onnekas, alkukesästä saan käsiini myös nipun kotimaista parsaa. Se nautitaan pelkän voisulan kanssa.

Pääsiäinen on kyllä ihmisen parsaista aikaa! En helpostikaan halua matkustaa pääsiäisenä minnekään, ainakaan nyt kun lapset ovat vielä trullittelu-iässä. Kotoilu ja sisarusten perheiden kanssa kokoontuminen, hyvästä ruuasta nauttiminen, melkein parempaa kuin joulu! Lankalauantai on tosi tärkeä perinnepäivä. Aamupäivällä lapset kulkevat trullittelemassa ja illalla kokoonnutaan tietysti pääsiäisvalakialle. Toivon, että Urholle ja Maitotytölle jää vahva muisto tästä Etelä-Pohjanmaalla edelleen elävästä perinnöstä.

Minä muistan Oravan mummolassa kun esiin kaivettiin ja päälle puettiin punainen toppatakki, se oli siinä tuvan komeros mihinä mumman ja papan navettaverhakki, käveltihin illan pimetes pihatöyrä navetan ohitte alahan, kylätiän ylitte, siälä toisella pualen  tiätä, pellol lairas oli meirän oma isoo kokkoo, sinne oli jo viikoolla miähet ajanhet rankoja ja riskuja, syrämenä tais olla jotaki vanhoja raktorin renkahia, ne paloo hyvi ja kaua ja komiasti. 

Tapas olla vielä lunta, mutta paikka paikoon pelloolla jo ruskeeta plänttiä.  Ei menis montaa viikkua kuj joki tulis ja nousis peittämhän joenviaruspellot tiänki ylitte ja aina sinne asti mihinä mä nys seisoon vaharaten valakiaa. Kerra muista, että isä oli tuanu joukossansa rakettia, kuinka ne pääsiääsehen kuuluu, sitä en osannu silloon piänenä likkana kyseenalaastaa ja viäläkää en ymmärrä. Siinä sitte seisottihi ja kattothi ku liaskat tanssi poloskaa ja musta sakia savu yhtyy johonakin jumalattoman korkialla yhthen kaikkien muitten oravalaasten valakiootten kans. Niitoli varmaha kymmeniä, piänes kyläs. Meiräv valakia oli kyllä mum miälestä komeemmasta päästä. Mä pirin mun piänellä lapaasen peittämällä kärellä mumman kärestä. Molin piäni ja onnelline ja mun punaanen toppatakki haisi kotoosasti navetalle.

Tämä postaus lähti kulkemhan nyt aivan omia teitänsä, kun aloin muistella, kielikin muuttui murteheksi, niin ettei meinaa saada takaasin ollenkaan. Ehkä tuo olisi teille kuitenkin vähän raskasta luettavaa, tuo mun lapsuuteni kieli. Täälä junas jo alkavat kattolla hullua akkaa, joka naputtaa punaasta läppäriä, ja pyyhkii kyyneleetä kasvooltansa. Ne vaan tuloo ja nokkuu alahan. 

Vahvoja, tunnepitoosia muistoja. Eikä oo eres nästyykiä.

xxxx(täs kohtaa mä ryhyristäyryn)xxx

Tänään on taas sellainen päivä, että saatte kaikissa maakuntalehdissä nauttia mun tekemistä resepteistä kiirastorstain kunniaksi. Sieltä löytyy ohje uuniparsan maustamiseen ja rapeana rouskuvaan parsacesariin. Valkoinen parsarisotto on muuten oiva lampaan kylkeen, tai sitten ihan vaan omana ruokalajinaan

Ja tuo parsabenedict on taivaasta!

Kannattaa siis napata kaupasta mukaan parsanippu tai pari (per pää!) Kyllä sille sijaa löytyy pääsiäispöydästä. Ja reseptit tosiaan löytyvät tänään Lännen Median tuottamista maakuntalehdistä.

Parsaista pääsiäistä!

Lännen Median osakaslehtiä ovat Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Ilkka, Pohjalainen, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Kainuun Sanomat ja Forssan Lehti.

MAITOTYTÖN KASVIMAAKAKKU

Hienompi nimi tälle kasvimaakakulle (tai onko tämä pikemminkin torttu?) olisi varmasti primööri-kakku. Se kuulostaa niin hienolta, että kakun kanssa varmasti pitäisi nauttia kristallipikarillinen marjalikööriä. Juhlistaa satokauden varhaisvihanneksia. Kasvimaakakun paras sesonki on keväästä myöhäissyksyyn, koska kyllähän tämä on myös erinomainen sadonkorjuukakku. 

Lämpimästi suosittelen ympäri vuoden myös kaikkien uskollisten hortonomien, kasvimaa-kotikasvattajien ja wanna be-sellaisten erilaisten merkkipäivien juhlistamiseen (tämä on kakku myös siis ystävilleni vaikka Kivistöön, Kokki-Pottilaan ja Sauvajyväselle).

Meillä kasvimaakakusta tuli Maitotytön ja mun yhteinen arki-illan nopea projekti. Olin luvannut kutsua lapsellisia ystävänaisia koolle Pomp de Lux - kutsujen merkeissä (mallisto oli muuten paras koskaan ja nykyään koot jatkuvat 170 cm asti. Mikä ihme siinä onkaan, että netistä selatessa vaatteet vaikuttavat vaan ihan kivoilta, mutta esittelijän esitellessä erilaisia yhdistelmiä ja kun itse pääsee hipelöimään kangasta, malliston houkuttelevuus saa kertakaikkisesti siivet alleen. Ja näin sanoen, en ole sitten minkäänlaisessa kaupallisessa yhteistyössä ko ketjun kanssa. Mutta hyvää on kiva levittää.)

Pongasin tämän mua syvästi liikuttaneen kakunkoristeluidean Allt om Mat-lehdestä. Siinä koristelun sai syvään vuokaan valmistettu kotitekoinen jäätelö. Minä ajattelin heti kakkua. Multainen kasvimaakoristelu synnytti ajatuksen juustokakkumaisesta tai moussetyypisestä kakusta ja muistin iskän ostaneen minulle joskus neliömallisen irtoohjavuuankin, joka olisi täydellinen tähän.

Aikaa ei kuitenkaan ollut liivatteilla leikkimiseen, eikä sen paremmin kotitekoisen suklaamoussen tekoon eriteltyinä keltuaisineen, ainakaan jos mielin siivota wc:n edustuskuntoon ja kantaa ylimääräiset takit saunaan piiloon eteisen naulakosta. 

Ja niin tuli kasvimaakakusta tälläinen: 

Lisää kuvateksti

MAITOTYTÖN KASVIMAAKAKKU

70 g voisulaa
180 g digestive keksiä
3 pussia (eli 1 ja 1/2 pakettia suklaamousseaineksia, tässä Blå Band)
3 dl kermaa
3/4 pkt Oreo-keksejä
pienet määrät keltaista, punaista, vihreää, valkoista ja ruskeaa marsipaania (kaupoissa myydään semmoista pakettia, jossa näitä kaikkia)

Murskaa kaulimella muovipussissa digestivet muruiksi ja sekoita yhteen  voisulan kanssa. Vuoraa irtokakkuvuoka pohjasta ja reinoilta tuorekelmulla. Vuoraa 2 palasta, puolet ja puolet, jotta saat sitten vedettyä kelmun pois valmiin kakun alta. Painele muruseos tiiviisti vuuan pohjalle.

Valmista suklaamousse ohjeen mukaan, tässä tapauksessa 3 pussillista vatkattiin 5 minuuttia 3 desiä kerman kanssa (ohjeessa maito). Levitä mousse varovasti pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna tekeytyä viileässä 1/ 2 tuntia.

Muotoile marsipaanista (makusyistä käyttäisin tässä ehdottomasti marsipaania) omat primöörit. Porkkananoranssin saat tietenkin yhdistämällä keltaista  ja punaista. Meillä muotoiltiin Maitotytön kanssa porkkanoita, retiisejä, kukkakaalia ja keräsalaattia. Älä unohda espanjalaista tappajaetanaa! Mullan alta kurkisteleva vaaleanpunainen kastemato olisi myös ollut helluinen ja kertonut erityisen mehevästä mullasta.

Anna oreokeksipaketista yksi kullekin apulaiselle maisteltavaksi ja murskaa loput samaan tapaan kuin digestivit. Oreokeksien täyte tekee murskasta ihanan märän mullan näköistä. Levitä oreomulta suklaamoussekakun pinnalle ja asettele primöörit nättiin riveihin. Irrota kakku vuuasta ja vedä kelmut varovasti irti. 

Älä unohda valmistaa omaa kasvimaakylttiä. Ahneimmat voivat käyttää tekstiä KEEP AWAY!

Kasvimaakakun arvosteluosiossa taputan vielä erityisesti itseäni selkään. Vaikka oioin tortunteossa mutkia niin, että rapa roisku, enkä ollut yhtään varma kakun onnistumisesta, siitä tulikin superihyvä, ei yhtään makea. Kaupan valmismousse ajoi asiansa todella hyvin ja digestivepohja tuo siihen ripauksen suklaata aina tukevaa suolaisuutta. Sen 4 pussin olis hyvin voinut valmistaa tähän. Kakku jäi  nyt torttumaisen matalaksi, mutta mitäs siitä.

Ja suloisin oli tietysti oman pikkuleipurin ylpeys onnistuneesta projektista! ( Liekö äidin projektityön vaikutusta, Maitotyttö tulee kertomaan mulle tämän tästä kuinke heille ön NaapurinLinnean kanssa joku projekti meneillään).

Onnea kaikenlaisiin kevään kasvimaaprojekteihin! Tämä on ainakin yksi vaivattomimmista toteuttaa. Ja varma sato, etanasta huolimatta!

NOPEIN IKINÄ: TERIYAKILOHI JA PAK CHOY

Ja nopeinta sen kuuluu ollakkin, jos kokkausaikaa on kaapista odottaviin suihin vain 20 min. Näin on muuten juurikin tänään: Helsinki, Teurastamo, Kellohalli, What's Cooking Helsinki - näytöskeittiö kello 16, tänään Herran vuonna 2017 ja huhtikuisena lauantaina, pieni bloggaaja (ei kirjaimellisesti), kaksi kalaa ja jonkin verran pak choyta.

Viime vuonna tein suuren suosion (koska herkullisia) saaavuttaneita korealaisia lihapullia ja tällä kertaa piti miettiä, että mitä ihmettä tekisin...huomasin koko ajan päätyväni nerokkaisiin vegeruokiin ja vekkuleihin leivonnaisiin, mutta koska niillä on omat näytöskeittiönsä ja minä olin ilmoittautunut maustamiskeittiöön, piti jotain aiheeseen liittyvää keksiä.

Tähän reseptiin päädyin, koska:

• Tässä tosiaankin jujuna on maustaminen; helppo teriyakikastike, joka soveltuu myös vaikka kanalle
• Lohen siis voi maustaa muutenkin kuin tillillä ja sitruunalla
• Koska kalaa pitäisi syödä useammin eikä vaihtoehtoisia lohireseptejä ole koskaan liikaa
• Koskan nälkäkiukku on pelottavaa, ja 20 minuuttia on arkena ruuanlaiton maksimi, tai homma leviää käsiin. Jopa äiti alkaa kiukkuilla
• Pak choy ei ehkä ole vielä aivan tuttu vihannes kaikille
• Ajattelin klaaraavani tämän näytöskeittiön paineessa
• Ja näitähän kaikki on aina vailla; nopeita ja simppeleitä reseptejä

Mikään tulinen resepti tämä ei ole, sillä lailla ihan perheystävällinen, suolaa on tietysti soijan ja kalakastikkeen muodossa ihan kotitarpeiksi asti.

Saman tyyppinen, mutta tulisempi versio on sriracha-lohi. Jos mahdollista, se on vieläkin yksinkertaisempi, mutta potkumpi. Jos ei tarvitse miettiä mausteisuutta, pilko tähänkin kastikkeeseen chiliä.

Nopea teriyakilohi ja pak choy

2:lle

300 g lohifilettä 2 annospalana
1 tl sweet chili-kastiketta
1 tl hunajaa
1 tl seesamöljyä
1 rkl miriniä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl raastettua inkivääriä
2 isoa pak choyta
1 rkl kasvisöljyä
2 tl seesamöljyä
3 valkosipulinkynttä
1 rkl kalakastiketta
0,5 dl vettä

pinnalle
1 rkl seesaminsiemeniä
tuoretta korianteria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita sweet chili-kastike, hunaja, seesamiöljy, mirin, soija ja inkivääri keskenään. Laita lohi uunivuokaan ja kaada kastike päälle. Laita uuniin 10 minuutiksi.

Leikkaa pak choyn tyvestä pala niin, että saat lehdet erilleen. Kuumenna öljy pannulla tai wokissa ja freesaa valkosipuli pehmeäksi. Lisää pak choy ja paista veteläksi. Kaada vesi, seesamöljy ja kalakastike päälle, sulje kansi ja anna höyrystyä 5 min.

Paahda seesaminsiemenet.

Kokoa annos laittamalla lautaselle tai kulhoon pak choy, sen päälle lohi ja lopuksi seesaminsiemenet ja korianteri. Joku unohti näissä kuvissa seesaminsiemenet...

No paas kattoen kuinka mun käy. Saako jokainen katsoja oman annoksensa? :) Näytöskeittiöihin ja ilmaiseen yleisötapahtumaan kannattaa saapua koska tahansa 12-17 välillä. Viimeisenkin tunnin aikana on  vielä kolme kovaa kokkaajaa. Ja sitä ennen? OMG!