KEKSIMUTAKAKKU JA VIERASKAHVI

Tämä nyt vaan on niin hyvä oivallus. Ronskisti murustellut kandikeksit (eli ne sellaiset paahdetun sokerin makuiset paksut, jotka maistuu kahvin kanssa) sekoitetaan suklaiseen mutakakkutaikinaan ja tulos on sen verran kielen vievä, että piti käyttää kaikki tahdonvoima, jotta taikinaa saatiin vuokaankin.

Kun aloitin yhteistyön K-ruoan kanssa, pienessä mielessäni kävi sellainen epävarma huolen häivähdys, että apua, kohta siellä Pirkka leipoo ja kokkaa mun reseptejä, mistäs MINÄ sitten reseptini etsin? Pirkka-reseptilehdet ja nykyään tietenkin myös K-ruoka-sivusto kun ovat aina olleet meillä luettua tavaraa ja varmaan joka lehdestä lähtee jotakin kokeiluun tai inspiraation lähteeksi. Tämä koskee myös omaa äitiäni. Isän kanssa hifistellään ulkomaisilla ruokalehdillä, mutta kyllä äitin ja mun yhteinen juttu on Pirkka.

Mutta ei hätää, koska välillä saan maisteltavaksi myös uutuuksia ja vinkkejä yhteensopivista resepteistä. Kun nyt on kyse keksimutakakusta niin aikuiseen makuun sen parina on tietenkin kahvi.

Älkää nyt ihmetelkö tätä kakkuni mallia. Päätin laittaa sen sydämenmuotoiseen silikoonivuokaan ja se ei ollut mikään kuningasidea. Pyöreänä toimii paremmin ja tukevassa vuoassa. Mutta maku oli 10!

Sinänsä minä en ole kummoinen kahvittelija. Olen innostunut silloin tällöin nappaamaan jonkun erikoiskahvin, metsäretkillä joskus ruisleivän parina maistuu termarikahvi parhaammalta kuin koskaan ja toisinaan on vain tilanteita, ettei kahvista kehtaa kieltäytyä. Koska mulla ei ole mitään tarvetta saada päivittäistä kupposta, arvostankin kahvia sellaisena harvinaisena nautintona; jos juon niin kyse ei ole kahvin tarpeesta vaan sen maun ja aromien arvostamisesta osana nautinnollista ateria tai kahvihetkeä.

Kyllä meillä IsoHoo keittää kotona ollessaan aamukahvit ja tärkeä suomalainen perinne on tietenkin kahvin keittäminen vieraille. Ja vieraillehan sitä haluaa tarjota parasta. Siksi en kikkaile tarjouskahvien perässä, vaan ostan tiettyjä kahvimerkkejä joiden laadun tunnistaa mausta.

Meillä on nyt sitten maisteltu Pirkka Reilun Kaupan tummapaahtoista kahvia. Piti oikein kutsua NaapurinUllakin päiväkahville. Tykkäsin kahvin pehmeästä tuoksusta paketin avatessani ja mittasin kahvin tarkoin mitalla. Sitten juotiin ja puhuttiin päiväkahvihenkeviä (ovat aihepiiriltään usein iltaviinihenkeviä konkreettisempia ongelmia ja ilonaiheita). NaapurinUlla meinasi, että vahvempaa kuin mihin hän on tottunut, hyvää mutta vahvaa. Minä juon omani maidon kera ja tykkäsin kahvin voimakkuudesta, koska siinä ei ollut mitään kitkerää vaan voima tuli tummasta paahdosta. Kyllä tämän kahvin kehtaa nostaa sinne vierashyllyyn, tälläistä haluan tarjota, voimakasta vaan ei väkevää. Fairtrade-merkintä takaa sen, että pienillä hondurasilaisilla perhetiloilla tuotetusta kahvista maksetaan tuottajille oikeudenmukaisempaa hintaa, jotta heillä on mahdollisuus kehittää myös tuotantoaan kestävästi.

Mutta se keksimutakakku. Sehän on loistoresepti! Hiukan menin säätelemään toteutusvaiheessa ja lopputulos on kenties erinäköinen kuin alkuperäinen, toivottavasti alkuperäisessäkin oli sama maku ja tekstuuri kuin omassani. Koska tekemäni oli ainakin hyvää. Luotan suhun Pirkka, sunhan resepti tämä oli!

Päätin laittaa kakun rypistetyllä leivinpaperilla vuorattuun sydämenmuotoiseen silikonivuokaan suositellun irtopohjavuoan sijaan. Tässä pitää varmaan ottaa huomioon muutama asia: silikoni ei johda samalla lailla lämpöä kuin alumiini (vai mistä ne kakkuvuuat tehdään?), eli jälkikypsyminen ja reunojen kypsyminen on erilaista. Positiivisesti ajateltuna; onnistuin hyvin mutaisessa kakussa! Vetelä silikonivuoka vaikeuttaa kyllä kakun siirtelyä ja pinta murtuili hyvinkin reilusti. Mutta jos kuvittelee, että juuri tuollainen sen keksimutakakun pitääkin olla, pinnasta lohkeileva ja sisältä valuva, niin täydellisesti meni. Pirkka voi tietysti olla toista mieltä.

Eli vieraat, nyt meiltä sais kahvia ja 1/2 h ennakkovaroituksella myös keksimutakakkua. Mutta jos et halua meille tulla niin katso keksimutakakun resepti.

Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa.

Makiaa mahan täydeltä

IsoHoo on suklaahiiri. Sillä on piilossa eli jemmassa aina suklaata. Auton keskikonsolissa, ruokakaapissa kahvin ja sokerin takana, makuuhuoneen lipaston sukkalaatikossa, repussa...

Löysin kivan kakkureseptin ja toteutin siitä oman versioni isänpäiväksi. Omastani tuli hyvin valuva, koska lisäsin kuorrutteeseen vahingossa tuplamäärän kermaa. Kakusta tuli myös paljon esikuvaansa värittömämpi, sillä kaikki väri jäi karkkipapereihin. Kakku kruunattiin pussillisella Marabou Twistiä, IsoHoon lempparia. Maitotytön tärkeä tehtävä oli kuoria makeiset.

Se olikin aika tarkaa puuhaa.

Ohps. Daimia oli hankala kuoria , niin piti vetää vähän hampaillakin.

Tais sinne suuhun päätyä muutama muukin, kun makuun pääsi.

Ja taas sama Daim-vahinko! Siis se meni ihan vahingossa!

Hyvin hoidettu homma kuitenkin noin suurissa linjoissa.

Ja kerrankin niin 'makee' homma, että jaksettiin suorittaa ihan loppuun asti!

Karkkipapereita sitten siloiteltiin vielä suoriksi vähän kuin  joskus puoli vuosisataa sitten, Maitotyttö liimasi niitä kartongille ja niin sai pappakin makoisan kortin!

But the cake. Se on ihana, koska mitään ei vaahdoteta, vähän vaan sulatellaan, nopea tehdä ja vähän tiskiä.

Ja suklaahiiren unelma.

Marabou Twist -kakku

Pohja
110 g voita
1, 25 dl nutellaa
1 dl pähkinävoita
100g tummaa suklaata
0,5 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1 tl vanilja-aromia
2 isoa munaa
1,25 dl vehnäjauhoja

Nutella-Peanut butter-ganache
1 dl kuohukermaa
150 g tummaa suklaata
2 rkl nutellaa
2 rkl pähkinävoita
Päälle pussillinen Marabou Twistiä. Kuorittuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele 22 cm irtopohjavuoka (tai piitakkavuoka, kakku on siis tosi matala).

Kuumenna voi, nutella ja pähkinävoi kasarissa, sekoita sileäksi. Ota pois liedeltä ja lisää sekaan paloiteltu suklaa. Anna seistä minuutti ja sekoita sitten niin kauan, että suklaa sulaa joukkoon. Lisää sokeri, suola ja vanilja. Lisää munat yksitellen vatkaten ja lopuksi vehnäjauhot. Kaada taikina vuokkaan ja paista 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan.

Ganache
Kuumenna kerma lähes kiehuvaksi ja kaada se sitten kulhoon paloitellun suklaan, nutellan ja pähkinävoin sekaan. Odota puoli minuuttia ja sekoita sitten sileäksi. Anna jäähtyä sen verran, että alkaa hiukan jähmettyä ja saat levitettyä sen hyvin.  Jos se on paksua, tee lusikalla pyörteitä pintaan, älä yritäkkään sileää. Omani oli hyvinkin sileää sattuneesta syystä.

Ripottele Marabou-twistit päälle taiteelliseen näkemykseesi nojautuen.

Herkuttele.

After Xmas Baking

Kun Maitytöllä iskee leivontainspiraatio (ja nykyään tuntuu, että kuume on päivittäistä), äidin kannattaa olla varautunut ja nuon vaan hupsista ehdottaa tyttärelleen jotakin sesongin mukaista, helppoa ja näppärää ja NOPEAA leipomusta, joka taltuttaa makeanhimon tuhoamatta leipurin inspiraatiota vaikkapa pitkällä kohotus- tai paistoajalla. Äidilläkin sitten helpompaa kun on hiukan ennakoinut. (Saattaa myös olla, että äiti on ostanut leipomustarpeet jo ensimmäiseksi adventiksi, mutta kaiken joulusähellyksen ja pitäis ehtiä tehdä tätä ja tuota -keskellä nämäkin leipomukset ovat jääneet toteuttamatta. Tokikaan en tunne yhtään tuollaista äitiä, tai ole edes kuullut huhuja, mutta tuli nyt vain mieleen...)

Piparminttukarkkikeppisuklaasydäntikkarit
6 kpl (tai mahdollisesti esim 5, jos yksi särkyy...)

12kpl piparminttukarkkikeppejä
200g mieluisanväristä suklaata
pehmeitä syötäviä koristehelmiä
tikkarinvarsia (ainakin leivontaliikkeistä ja netistä)

Poista suojamuovit karkkikepeistä ja asettele ne pareittain sydämenmuotoon leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Laita väliin tikkarinvarsi. Paista 5 min. 180 asteen uunissa. Nyt tikkarit ovat sen verran pehmeitä, että saat ne liitettyä  varsineen yhteen vaikkapa parin ruokaveitsen avulla. Anna jäähtyä.

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja täytä tikkarit, ripottele koristeet ja vie viileään jähmettymään.

Työnjako meni näin: Äiti poisti suojamuovit, Likka asetteli kepit sydämiksi ja  pisti varret keskelle. Äiti vähän salaa paranteli. Äiti laittoi uuniin, otti pois ja teki kuumien tikkareiden yhteenliimaukset. Sulatti ja annosteli suklaan. Maitotyttö laittoi koristeet.

Parasta, kaikkein parasta on kuitenkin RAPSIMINEN! Edelleen.

Alkuperäinen resepti GoodFood- lehdestä November 2014

Oma kakku = Paras kakku = Suklaakakku

Kun saa itte leipua kaakkunsa, niin saa sellasen kun haluaa!

Halusin pienen, koska inhoan jääkaapissa tilaa vieviä kakunrippeitä. Enkä edes tykkää hirveästi täytekakusta. Halusin suklaata ja kirsikkaa, pikaversiomuunnelman lempparistani, Schwarzwälder Kirchtortesta. Ja halusin päälle paljon nonparelleja, koska tiedän, että joku halusi osallistua niiden päälle laittamiseen.

Kakku tehtiin uhkarohkeasti ilman reseptiä, ja pohja onnistui, vaikka en leivonnassa tätä metodia kellekään suosittelekaan. Vältin myös kaikki vaahdotukset, ihan käsipelillä ja yhdessä astiassa tehty pohja. Testasin ekaa kertaa syksyllä (Mastermarkilta) saamaani Levúen pientä 15cm silikonireunaista kätevää leivontavuokaa ja siihen olisi kyllä mennyt ehkä muna tai parikin lisää. Tästä kakusta söi kuitenkin 6 aikuista ja 4 lasta aivan soppelit palat, vaikka se pieni olikin.

Nannan suklaakirsikkakakku
pieneen 15 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan

pohja
150 g voita sulatettuna
1,5 dl sokeria
3 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
100g sulatettua tummaa suklaata

täyte ja pinta
hapankirsikoita liemessä
1 prk ranskankermaa
3dl kuohukermaa
sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan

Aioin ensin vaahdottaa voin ja sokerin, mutta eihän minulla ollut kuin jääkaappikylmää voita ja hups, mikropehmitys meni pieleen ja tuli voisulaa. Sekoitin siis voin ja sokerin ja lisäsin munat yksitellen hyvin vatkaten. Kaikki kuiva-aineet sekaisin ja lisäys taikinaan, lopuksi sekoita mukaan sulanut suklaa. Voitele 15cm pikkuvuoka ja paista 180 asteessan. 40 minuuttia.

Halkaise jäähtynyt pohja kahtia. Korkeamman pohjan voisi leikata kolmeen osaankin. Irtolaidallinen vuoka on kätevä, koska voit käyttää laitoja myös tässä kokoamisvaiheessa ja vetäytymisessä niin saat kompaktin kauniin muotoisen kakun. 

Aseta siis pohja vuokaan uudelleen ja kostuta kirsikoiden liemellä. Asettele pohja sitten täyteen vieri viereen hapankirsikoita.  Vatkaa kermavaahto vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa ranskankerma, joka antaa kermavaahdolla aivan uuden ja täyteläisen ulottuvuuden, mausta vaniljasokerilla ja sokerilla varovasti haluaamasi makeusasteeseen. Levitä kermavaahtotäytettä reilusti kirsikoiden päälle ja nosta kansi päälle. Kuten kuvasta näkyy kakkuni kansi on kupera, mutta eipä tuo haitannut. Kostutin vielä kannen ja levitin reilusti kermaseosta päälle. Ja sitten viileään odottamaan tarjoiluhetkeä, joku kansi, ettei kerma ota jääkaapista makuja, itselläni  oli huippusää terassisäilytykseen.

Tarjolle tuotaessa rouhi  päälle suklaata ja/tai anna pienten kätösten ripotella mielinmäärin nonparelleja. Kerrankin.

Kakku maistui juuri siltä kuin halusinkin. Äiti sanoi, että tämä on juuri sellaisen makuinen, kuin joskus pääsee kunnon kahvilaan ja iskee kakunpalan himo, niin tälläistä sitä haluaisi.

Syömisen lisäksi vähintään yhtä hauskaa oli leipominen. Ja rapsiminen. Miksi sitä teilläpäin sanotaan?

Ainut epätoivonhetki oli kun ruuan jälkeen odotettu kakku vihdoin tuotiin pöytään. Eikä päästykään heti syömään kun piti laulaa. Ja puhaltaa kynttilä. Ottaa valokuva.

Eino, joka muuten ainoana sai santsiannoksen, vaipui epätoivoon. Kuinka KAUAN vielä pitää odottaa?

Maksimaalinen nautinto - Mikrosuklaakakku

Nyt korvat hörölle, kynä käteen ja sormi kaiken maailman sivumerkkausohjelmien painikkeille. Seuraa nimittäin upea, superhelppo, ravintolatason jälkiruoka, joka lennättää aterian päätteeksi syöjän 7. taivaaseen, ihan kuten jälkiruuan kuuluukin.

 

Sanoinko jo, että superhelppo?

 

Minä kävin siellä pilvien yläpuolella mökkihämärässä (tästä nyt kunnioitettava lukijani luet rivien välistä anteeksipyynnön kuvalaadusta) Maaningalla, kun ihana Au pair- poikani Jan (joka siis on nykyään kunnianhimoinen kokki Saksassa) loihti eteemme nämä yllätysjälkiruuat. Herkullinen vastapaistettu lämmin suklaakakku, valinnan mukaan joko mango-tai vaniljajäätelön kera. Juntimmat (=lue minä) ottaa tietysti molemmilla.

 

Mainitsinko jo, että älyttömän helppo?

Mikrosuklaakakku
9 annosta

3 munaa
100g sokeria
100g 73% tummaa suklaata
100g voita
50g vehnäjauhoja

Vaahdota munat ja sokeri kevyesti.
Sulata suklaa ja voi ja lisää muna-sokerivaahtoon. (Anna ehkä suklaavoin jäähtyä ihan pikku hetki.)
Sekoita mukaan jauhot.

Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun posliinivuokaan, sellaiseen minikohokas, tai bruleevuokaan, siis korkealaitaiseen mutta pieneen annosvuokaan. Täytä vain 1/3. Pitäisi tulla n. 9kpl

Laita hetkeksi viileään odottamaan.

Päräytä vuoka kerrallaan mikroon, bofortit täysille ja jos sinulla on Pitec Microwelle Sunstar niin se on sitten 55 sekuntia. Ei se sinunkaan mikrosi varmaan paljon tosta heitä. Kakkunen jää tietenkin ihanan fondantmaiseksi sisältä.

Jos olet yhtään niin suloinen kokki kuin Jan (Er ist aber super süß!) niin olet kätkenyt jokaiseen kakkuun valkosuklaasydämen!

Kumoa kakku tarjoilulautaselle ja laita mukaan jäätelöä, marjat ja hedelmätkin maistuvat, tussaus tomusokeria vielä ja herkku on valmis.

Piilotettua suolakinuskia

Et kyllä ittekkään pystyisi vastustamaan!

Yhdistin brownies reseptiin suolakinuskiin; suklaisen mehukas brownie suorastaan nauttii päästessään paljastamaan  haukatessa mehukkaita, pehmeitä suolakinuskipiiloja. Suola korostaa ihanasti sekä suklaan, pistaasin, että kinuskin makua.

Vaikeeta ei oo. Ei sisällä munan, sokerin tai rasvan vaahdotusta, ei kinuskin keittelyä, ihan pikkuriikkisesti vain etukäteissuunnittelua ja senkin voi koittaa laistaa, jollet vielä eilen tiennyt leipovasi näitä tänään.

Reseptin taustoja löytyy myös eilisestä jutusta. Mennään nyt saman tilaisuuden pimeässä otetuilla kuvilla.

Täs mitään kuvia tarvita!

Suolakinuski-brownies

100g voita
100g tummaa 70% suklaata
2dl sokeria
3 munaa
2,5 dl  Myllärin vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1 rkl pikakahvijauhetta
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl vanilliinia tai -aromia
2dl paahdettuja ja rouhittuja pistaasipähkinöitä
sopivasti suolakinuskia

suolakinuski
1 dl valmista kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa
1- 2 tl sormisuolahiutaleita

Nykyään marketeissa on valmista kinuskikisi keitettyä kondensoitua maitoa, dulce de leche, samassa hyllyssä sen kondensoidun normaalin vieressä (ja saman merkkistä), ei tarvitse itse alkaa keittelemään kolmea tuntia. Tätä ei Tomikaan tiennyt! Eli avaat vain purkin ja sekoitat sinne n. 1,5 tl sormisuolaa. Levitä tuorekelmulla vuoratulle lautaselle ja pakasta yön yli. Näin voit leikata levystä pikkupaloja jotka voit sekoittaa taikinaan ilman että ne sekoittuvat ja katoavat itse taikinaan.

brownies

Sulata rasva kattilassa, yhdessä paloitellun suklaan kanssa miedolla lämmöllä. Ota pois liedeltä ennen kuin palat täysin sulaneita ja sekoittele tasaiseksi, suklaa jatkaa sulamistaan kyllä. Sekoita joukkoon sitten sokeri ja munat yksitellen vatkaten, lopuksi yhteen sekoitetut kuiva-aineet. Brownies-taikinan sekoitus onnistuu ihan ilman sähkövempaimia näppärästi.

Sekoita lopuksi taikinaan jäiset/ kohmeiset kinuskipalat  ja pistaasit.

Jollet ollut varautunut pakastusoperaatioon, voit kokeilla taikinan kaatamista ensin paistovuokaan ja sitten toisella lusikalla kaivaa kuoppia, johon toisella pudotat kinuskia. Hiukan vaivalloista, mutta tehtävissä.

Paista suklaaruudut siis pienessä nelikanttisessa, voidellulla leivinpaperilla vuoratussa brownies-vuoassa.  (Vähän suurempi kuin neljännes uuninpellistä ja tietysti syvempi.) Voit kokeilla myös pitkulaista leipävuokaa, jolloin saat leikata brownies siivuja.

Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia, kakku saa jäädä tahmeaksi, älä siis paista rutikuivaksi, kypsyy vielä jäähtyessäänkin.

Koristele pistaasirouheella, tomusokerilla ja ehkä muutamalla hiutaleella sormisuolaa. Sopii isompina ruutuina reheväksi aterian jälkkäriksi vaikka jäätelön kanssa, juhlatarjoilussa leikkaisin aivan pieniksi minipaloiksi, sellaiseen nämä voisi paistaa myös uuninpellillä, luulen että ohje 2,5x on hyvä.

Eivät ole hirmumakeita, vaan hirmuhyviä, kiitos tumman suklaan ja normireseptistä vähennetyn sokerin.

Sen vielä sanon, että nuo pehmeät suolakinuskitaskut on kuin pieniä lottovoittoja syödessä!

Chili-kanelibrownies

Ei voi valittaa. Priimaa tuli. Resepti yleisön pyynnöstä!

Vaikka viime yönä ehdin nukkua vain 2,5 tuntia ja manasin chilikanelibrowniet välillä alimpaan helvettiin, nyt on hyvä olla.  Reseptiä pyydettiin.

Chili-kanelibrownies
(resepti on uuninpellilliselle ja se on gluteiiniton.)
300g voita
4 dl sokeria
4 munaa
1 dl tummaa kaakaojauhetta
400g tummaa suklaata
2 tl chilijauhetta (Ancho chili powder)
1rkl kanelia
2 dl perunajauhoja

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi valkeaksi vaahdoksi. Lisää  mukaan chili ja kaneli.
Paloittele suklaa ja sulata se miedolla lämmöllä tai vesihauteessa. Kaada seoksen joukkoon sulanut suklaa. Sekoita.
Lisää sitten munat yksitellen hyvin sekoittaen. Lopuksi kaakaojauhe ja perunajauho.

Kumoa leivinpaperille vuoratulle uuninpellille ja tasoita. Rasvasin leivinpaperin tällä kertaa kun on ollut vähän viimeaikoina huonoja kokemuksia. Tai sitten olen sekoittanut voipaperi ja leivinpaperirullan...

Paista juuri ja juuri kiinteäksi ja anna jäähtyä täysin, vaikka ulkona jos on kylmä, ennen kuin alat leikkauspuuhiin. Browniet kyllä kiinteytyvät vaikka lämpimänä tuntuisi aika löllöltä vielä.

Brownien pintahan halkeilee, joten joskus paloja on mahdoton tosi vaikea saada nätisti leikattua. Tästä satsista halusin minisuupaloja ja koska moisten leikkaaminen keskellä yötä tuntui yliluonnollisen vaikealta, vaihdoinkin veitsen muottiin ja otin pikkupyörylöitä koko taikinasta. Tämä onnistuikin hyvin. Pellillinen on aika ohut eli sopii mainiosti minibrownieseihin, niistä tulee sopusuhtaisen kaunita ylipaksujen tornien sijaan.

Ulkonäköä kohentaa vielä kummasti päälle siivilöity kaakaojauhe tai tomusokeri, tai tässä kaakaotomusokeri, ja veitsellä huolettomasti rouhitut pistaasipähkinät.

Ja se chilikanelinen, kurkussa kaihertava jälkipotku, sese on ihana!

Suklaataivas ja Suomimarjat

Hyvä on hyvää ja suklaa on taivaallista. Kotimaiset vadelmat herkuista herkuin ja mansikat maistuvaisia. Kylkeen kippo vatkattua vaniljavaahtoa tai sitrunalla maustettua vaahdotettua kermaa ja mascarponea tuo juuri sopivasti raikkautta tähän sulkaiseen unelmaan.

Tämä resepti on napattu ystävältäni Virpiltä, joka jakaa rakkauteni ruokaan ja on itse varsinainen keittiövelho. Lähdin Vantaalle auttamaan Valtteri-pojan rippijuhlien laitossa, olimme lyöneet viisaat päämme yhteen, suunnitelleet kylmän buffet-ruokailun, yksinkertaisen herkullisen. Jälkiruuan ja "rippikakun" virkaa toimitti tämä todella runsaan suklainen Virpin luottoresepti. Niin rikas, mutta ei silti liian makea. Voin vain lämpimästi suositella. Kakku, kuten moni hyvä suklaakakku, on hyvä tehdä 1-2 päivää etukäteen, niin sen maut ja koostumus sen kun paranevat. Alkuperäinen resepti löytyy Alkon etiketti lehdestä nimellä Suussa sulava suklaakakku.

Suklaakakku -erinomainen

12-16 annosta

300g tummaa suklaata
150g voita
6 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Kuorrutus
150g tummaa suklaata
1 dl kermaa
1rkl voita

Päälle mansikkaa, vadelmia, mustikkaa tai vaikka hedelmiä...

Voitele ja jauhota 24cm:n irtopohjavuoka ja pistä uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa.

Erottele munat. Vatkaa keltuaiset ja desi sokeria vaahdoksi ja toisessa kulhossa valkuaiset ja puoli desiä sokeria.

Lisää sulatettu, jäähdytetty suklaa-voiseos keltuaisvaahtoon ja siivilöi mukaan myös jauhot sekoittaen. Sitten, kevyesti nostellen lisää seokseen valkuaisvaahto.

Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja paista 200:ssa 30-35 minuuttia.

Kakun tulee olla kunnolla jäähtynyt ennen kuorrutusta. Kuumenna, mutta älä kiehauta kermaa ja lisää siihen sitten suklaa pieninä paloina sekä voi ja sekoita kunnes tasaista. Valuta kakun päälle ja anna vetäytyä. Juuri ennen tarjoamista vyörytä kakun päälle kimara suomalaisia marjoja tai eksoottinen hedelmäsekoitus.

Virpi päräytti kakun tällä kertaa puolitoistakertaisena, 24 hengelle vähän isommassa vuuassa hiukan pitemmällä paistoajalla. Kakkua ei saa tietenkään paistaa rutikuivaksi. Suklaata käytettiin siis kakkuun 750g! Huh Huh!

Jotta menisit lopullisesti pyörryksiin suklaakakkujen valloittavassa maailmassa muistutan sinua myös superhelposta, suklaattomasta, mutta niin suklaisesta Mutakakku-reseptistä tai tästä alunperin Tupun suklaakakku-reseptistä muru. Myös Eeva/Kauhaa ja rakkautta julkaisi juuri oman luottosuklaakakkureseptinsä. Jos omani oli Suklaataivas niin Eevan oma lienee sitten sieltä toiselta suunnalta, koska oli kuulemma syntisen hyvää!

Amen to that!

Kun koolla on väliä

Oppitunti pohjalaista logiikkaa, joka perustuu siis suuri on kaunista- teesiin: jos suklaapikkuleipä, sellainen amerikkalainen chocolate chip cookie, on koukuttavan hyvää aivan tavallisen kokoisena, niin sen täytyy olla vielä 24x parempaa jos parin tusinan taikinasta leivotaankin vaan yksi jättimäinen pikkuleipä. Ja niin muuten onkin!

Paistaminen tapahtuu kätevästi ikisuosikissa eli valurautapannussa ja siitä sujuu tarjoilukin trendikkään rustiikkisesti.  Käy hienosti kahvipöytään, mutta on valtava menestys kaikissa ikäluokissa, kun se tuodaan pöytään jälkiruuan osassa, kaverinaan reilu paketti vaniljajäätelöä. Lisäksi aivan mieletöntä lohturuokaa, tätä ei voi tehdä meillä usein koska kylmän maidon kanssa rapea suklainen keksisiivu
koukuttaa niin, että taisin tehdä tästä selvää, pieni pala kerrallaan, vuorokaudessa. Mikä taas voi johtaa syvällisiin riitoihin 8-vuotiaan jälkikasvun kanssa; kellään muulla ei kai ole näin kauheaa äitiä, joka a) yksin ja b) salaisesti syö herkut.

Jättikokoinen suklaakeksi valurautapannulla

• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• 1/2 tl suolaa
• 75g pehmeää voita
• 1 dl sokeria
• 2 dl fariinisokeria
• 1 iso muna
• 2 tl vaniljajauhetta
• 180g suklaata rouhittuna, ainakin

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Vahdota sokerit ja voi pehmeäksi vaaleaksi vaahdoksi. 

Lisää vanilja ja vatkaa muna joukkoon. Yhdistä loput kuiva-

aineet keskenään suklaata lukuunottamatta, ja lisää ne 

taikinaan. Sekoita lopuksi joukkoon rouhittu suklaa.

Kumoa taikina voideltuun valurautapataan ja anna paistua n. 

40 minuuttia. Jäähdytä ennen nauttimista. Älä ylipaista 

korpuksi!

Ja niinkuin sanottu, yllättävän äkkiä jäljellä on vaan muistot.

Goi cuon ja Nuoc mam

Nyt täällä brassaillaan nimillä, kun ei enää muuta keksitä. Haluan vielä kumminkin  jakaa tämän vietnamilaisten kesäkääryleitten  ja kalakastikedipin ohjeen, vaikka kääryleitä olen tehnyt aiemminkin, hiukan toisenlaisella reseptillä.  Tiirasin äsken tarkkaan oliko dippi samanmoinen kuin Ankerias Vipusen  äskettäin postaama Nahm jim...no, nimi on ainakin eri!

Luin myös juuri äsken Kauhaa ja rakkautta -blogista (tässä kohdin kyselin, että mistähän sen oikein luin ja Sonjalta sain kommenteissa vastauksen, joten korjasin vähän tekstiä), kuinka Eeva oli ollut kokkikurssilla Vietnamissa ja tehnyt näitä kääryleitä, että esim katkaravut laitetaan alimmaiseksi, jotta ne kuultavat kauniisti kääryleestä läpi. En ollut tätä vielä tekiessäni lukenu, joten yllättäen, minä sain aikaan tälläisiä hyvin vehreitä kääryleitä, joista ei vahingossakaan arvaa mitä niissä on. Sinänsä kauniita, mutta ei ehkä tyypillistä.

Näitähän tarjoiltiin 4 sisaruksen illalisen alkuun, lapset eivät maistaneetkaan, mikä onneksi merkitsi sitä, että kaikille aikuisille riitti kaksi! Nämähän ovat hyvin mietoja maultaan ja siksi dippi on tärkeä, ja tällä kertaa olin todella tyytyväinen tuohon dippiin. Molemmat reseptit on poimittu upeasta "Korianteria ja sitruunaruohoa" - kirjasta (Wendy Hutton), jonka olin lainannut kirjastosta.

Vietnamilaiset kesäkääryleet Goi cuon
8 isoa tai 16-20 pientä

 1 1/4 dl vettä
reilu 1/2 dl riisiviinietikkaa
4 tl kiinalaista riisiviiniä (korvasin kuivalla sherryllä)
1 tl kalakastiketta
 8 isoa raakaa katkarapua (n. 250g) (jouduin käyttämään keitettyjä, koska ei ollut raakoja tarjolla)
300g possun filettä palana
8 isoa riisipaperipyörylää (halk. n. 20cm)
8 taipuisaa salaatinlehteä
80 g pavunituja
50g riisivermiselliä (pehmitä kuumassa vedessä ja leikkaa 5cm paloiksi)
puntti korianteria
puntti minttua
puntti  thaibasilikan lehtiä (ei välttämätön)
puntti ruohosipulia tai kevätsipulia 10-12cm paloina

Mittaa vesi kattilaan ja mausta viinietikalla, riisiviinillä ja kalakastikkeella ja kiehauta. Laske raa-at ravut ja keitä hiljalleen 2-3 min kypsäksi. Nosta pois reikäkauhalla ja jätä liemi kattilaa. Kuori jäähtyneet ravut, poista suoli ja halkaise ravut pitkittäin. Minä skippasin tämän vaiheen, koska käytin kypsiä jättikatkarapuja, jotka siis sulatin ja valutin, olishan ne voinut marinoida, mutta se sitten jäi...

Pane sianliha jäljelle jääneeseen liemeen. kiehauta, sulje kansi ja hauduta liha kypsäksi, n.10 min. ota liha kattilasta valumaan ja kaada liemi pois. Suikaloi liha kun se on jäähtynyt.

Tarkemmat työohjeet rullien käsittelyyn löydät aiemmasta postauksestani..  Näisssä täytteenä siis kussakin salaatinlehti 2 ravunpuolikasta. lihasuikaleita, pavunituja, vermiselliä, minttua, korianteria, basilikaa ja kevätsipulia. Yrteissä ei kannata kitsastella, niitä saa olla hyvin runsaasti..

Vietnamilainen kalakastikedippi Nuoc mam

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 iso punainen chilipalko hienonnettuna
2 rkl sokeria
2 rkl limen mehua
reilu 1/2 dl riisiviinietikkaa
reilu 1/2 dl kalakastiketta
reilu 1/2 dl vettä

Survo valkosipuli, cili ja  ripaus sokeria isossa kivimorttelissa karkeaksi seokseksi. Lisää joukkoon loppu sokeri ja muut ainekset. sekoita kunnes sokeri on liuennut. Käytin tässä kyllä pilttipurkkia ja ravistelutekniikkaa. Voit valmistaa myös kastikkeen surauttamalla tehosekoittimessa moerttekin puutteessa.. Kastiketta tulee noin 2 dl ja se säilyy siinä tiiviisti suljetussa pilttipurkissa jääkaapissa noin viikon. Ohjeen voit helposti myös tuplata, kuten minä tein.

Ikävä, että prosessista, eikä lopputuloksestakaan ole parempia, eikä ylipäätään enemmän kuvia. (ne illalliskiireet). Aihe olisi ollut melko herkullinen kivimortteleineen...

Samaisille illallisille olin muuten suunnitellut toisenkin alkuruuan, joka olisi ollut aasialaisittain vallmistettuja sinisimpukoita liemessä, mutta pääsiäiäissunnuntaiksi, simpukoita oli mahdoton saada meilläpäin. Torstaiset olisivat heittäneet vaivansa jo ajat sitten.

Onneksi sain tehtyä kumminkin kaksi jälkkäriä. Perupöperölän Virpiltä bongasin Chilisuklaafudgereseptin, jonka toteutin muuten sellaisenaan, paitsi, että heitin sekaan vielä ison kourallisen kuivattuja karpaloita, kun ne maustekaapista käteeni hyppäsivät, jotain muuta etsiessäni. Lapsillekin maistuu chilisuklaa, eli potku oli hyvin mieto jälkimaku, mutta suloinen kuitenkin. Mietin hetken pilkonko mukaan tuoretta chiliä (kuvitelkaa se vär!) mutta tein sitten kumminkin alkuperäisen ohjeen mukaan.

Tässä hän lepää vielä vuoassa, josta nostin  leikkuupöydälle, leivinpaprun avulla. Huomatkaa rypistetty leivinpaperi. Ketähän TV-kokkia on tullut katseltua...?