Kimchi Bokkeumbap

Ja mitäpä tapahtui sille Bo ssämeistä ylijääneelle pikakimchille? Sillä toisin kuin fermentoitunut esikuvansa, pikakimchiä tuskin kannattaa jättää fermentoitumaan.

Lopusta tehtiin tietysti Kimchi Bokkeumbapia, tuota korealaisten ikiomaa kotoista lohturuokaa, Korean ehdokasta paistetun riisin laajalle kisakentälle. Huokeaa, nopeatekoista, pirun tulista. Juu ja sitten tosi muunneltavaa myös. Tee kasvisversiona ujuttamalla mieleiset kasvikset sekaan, tai ota mukaan kanaa, possua, tonnikalaa, nautaa. Milloin se tietenkin poistuu kasvisaterian genrestä.

Roolituksen pääosasta vastaavat kuitenkin kimchi ja kypsä riisi.

Jotakuin näin sen tein:

Kimchi Bokkeumbap
3-4:lle

2-3dl kimchiä
1 sipuli kuutiona
6-8 dl kypsää (eilistä) riisiä
2dl kypsää kananlihaa, tai jotain muuta, kasvista, tai ei mitään....
1 rkl oljyä
1 rkl voita
3 rkl sesamöljyä
1 rkl sesaminsiemeniä
 1 paistettu muna per ruokailija

Kuumenna öljy pannussa ja kuullota  siinä kimchi ja sipuli. Lisää riisi, mahdollinen kana tms. voi ja sesamöljy. Lopuksi ripottele sekaan sesaminsiemenet (mielellään paahdetut) ja nosta paistamasi kananmunat annosten päälle.

Pitkään aikaan en ole syönyt mitään näin tulista. Tulisuus oli suoraan johdettavissa kimchini polttavuudesta. Useissa resepteissä mukaan laitetaan vielä tulista korealaista chilitahnaa, onneksi minulla ei ollut sitä.

Kuvitelkaas kuinka monta (miljoonaa) Korealaista syö parhaillaan bokkeumbapia?

Suomalaisia syöjiä, hoc momento,  ei liene järin monta, vahvin veikkaukseni potentiaaliseksi syöjäksi löytyy täältä. Ellei sitten vedä juuri Bibimbappia.

Kevyesti kesään lihapiirakalla

Koska vuoden suurin salaatinsyöntisesonki on käynnissä ja  elämän bilevaihekin kaukana takanapäin, mikä tarkoittaa vain muistoja kesäöiden grillireissuista, on ihmisen vähintäänkin uppopaistettava jotakin välttyäkseen liialta keventymiseltä (Henkilökohtaisesti olen vältellyt keventymistä viime vuosina uskomattomalla menestyksellä).

Myös koska kesä on juuri oikeaa aikaa hyödyntää appivanhemmilta joskus saaatua friteerauskeitintä. Pönttöö kainaloon ja terassille, käryt fasaanien iloksi. Sähköisen friteerauspannun suurin avu on muuten se termostaatti, ei tartte miettiä, koska öljy on sopivaa ja jäähtykö se vai peräti roihahtaa kohta.

Ja myös siksi, että saat ihanan yllärivieraan yökylään ystävättärestäsi lapsiensa kera, ja grillin sanottua alkukuusta irti sopimuksensa on keksittävä jotakin muuta (kevyttä) iltapalaa. Omat perinteeni velvoittavat tietysti; vieraiden varjolla kokataan aina jotain ennentekemätöntä, epäonnistumisen uhallakin. Sitäpaitsi pahimmassa tapauksessa voi aina sanoa, että en ollut koskaan ennen tehnyt tätä, varmaan huono resepti. Teeppä bravuuriasi, epäonnistu ja yritä siten selittää, että yleensä tämä on kyllä syötävää. Ni!

Itsetehdyt lihapiirakat ovat jo pitkään väijyneet minua siellä täällä ja kutkuttaneet taikinapeukaloani. Mutta kun niitä Liisa väänteli hyvällä menestyksellä hiljakkoin Kivistössä, lupasin itselleni, että nyt, paljon myöhempää ennemmin, niitä vihdoin taiteillaan myös meillä. Reseptiä noudatettiin tunnontarkasti alkuperäistä muokkailematta, paitsi, että en mittaillut mausteita, mistä saattoi johtua, että sinapinsiementen osuus oli arvioitua - tai siis juuri arvionnin seurauksena- suurempi... Ja taikina käskettiin kaulia 3 millin paksuuteen....oiskohan tuo ollut mulla pikkusen reilu, ensikerralla ohennan reippaammin. Lisäksi puuroriisi, jota ihmisellä on AINA joulun jälkiseurauksena vajaa pussi kaapissa, oli varmaan jossakin havikistä herkuksi -puuskassa lähtenyt kävelemään, joten sitä sai tuurata risottoriisi.

Kotitekoiset lihapiirakat
tai Lihis, kuten sitä Kivistössä kutsutaan(jonka resepti tässä kopioituna)

Taikina:

3 dl maitoa tai vettä
25 gr hiivaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl öljyä
8-10 dl hiivaleipäjauhoja

Täyte:
400 gr jauhelihaa
2 sipulia
4 dl keitettyä puuroriisiä (1,5 dl keittämätöntä)
1-2 tl suolaa
1,5 maustemitallista maustepippuria
valkopippuria
mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl sinapinsiemeniä
1 rkl valkoviinietikkaa



Lisää hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen, skoita muutkin aineet joukkoon ja vaivaa kunnes taikina irtoaa käsistä (tai koneesta). Anna nousta peitettynä 3 varttia.

Keitä riisit. Silppua sipulit ja kuullota pannulla. Lisää sekaan jauheliha, paista kypsäksi, lisää riisi ja mausteet joukkoon.

Kauli taikina n.3mm paksuiseksi levyksi jauhotetulla alustalla ja ota pyöreällä muotilla paloja. Täytettä ruokalusikallinen per pala, kostuta reunat ja painele tiivisti nyssykän reunat yhteen. En kyllä muistanut kostuttaa, kiinni pysyivät silti. Anna kohota 10 minuuttia. Mulla taisi tulla 15 piirakkaa ja kuten esikuvallanikin, täytettä jäi reilusti yli.

Uppopaista piirakat 180 asteessa kauniin ruskeiksi molemmin puolin, paistoastian koosta riippuu kuinka monta sinne sopii kerralla kellumaan. Valuta talouspaperin päällä. Kos kuori tuntuu kovalta, anna pehmetä hetken muovipussissa liinan alla. Öljyä rittää hyvin 1 litra. Rypsiöljyä sanoisin, tai muuta mautonta.

Kohta ajankohtaisen sanonnan mukaisesti helppoa kuin heinänteko, eikä edes mitenkään työlästä. Taikina oli upeaa käsitellä jostakin syystä. (vahinko?)

Kukin pistäköön piirakkaansa mitä haluaa, meilläpäin sinappi, ketsuppi ja aivan EHDOTTOMASTI Koskenlaskija- sulatejuustosiivut kuuluvat esillepanoon. Kurkkusalaattikin olisi kuulunut, mutta hänkin oli jo poistunut keskuudestamme.

Mutta jos kesäisiä tunnelmakuvia mietitään, niin "illan viilentyessä ja kääntyessä sateeksi, turvassa terassin katon alla lihapiirakoita paistellen ( ja oli mulla punkkulasikin kädessä), hyvän ystävättären kanssa jutellessa" tuokiokuva ei ole yhtään pöllömpi, vaikkei se ehkä ekana mieleen juolahdakkaan missään ihanin kesäjuttu-gallupissa. Mutta kuten sanottu, ei pöllömpää! ( eli pöllöömpää...)

Jatkojalostamisen kuningatar

Ikinä en ole halunnut prinsessaksi,en lapsena enkä aikuisena.(Prinessakeittiö on silti ihana blogi!) Mutta kun tässä blogatessa saa itselleen ihan vapaasti arvonimiä jakaa, niin kuningatar tuntui erittäin hyvältä. Aika saada vähän uutta verta kehin, Elisabetti ja Silviakin ovat jo niin vanhoja. Ja sitäpaitsi "Jatkojalostamisen mestari" kuulosti liian urheilulliselta ja "Jatkojalostamisen jumalatar" turhan suureelliselta, jopa pohjalaiselle.

Edelliseen postaukseeni punajuuripihveistä sain  nimittäin kommentin Kotiharmilta, että pihvien kanssa sopii erityisen hyvin Feta-pinaattipaistos. Ja sekös harmitti suuresti, kun minulla olisi ollut pinaattiakin jääkaapissa.  Siksi mitä kunniotettavimmassa tarkoituksessa (huomaatteko kuinka kuninkaallinen puhetyyli tarttuu), Me päätimme jalostaa tähteeksi jääneen Lidlin herkkusieniriston (ei siitä sen enempää) yhdessä pinaatin ja fetajuuston kanssa uunihässäkäksi, paistokseksi eli laatikoksi, jäljelle jääneiden punajuuripihvien kaveriksi.

Tämä on nyt sitä tähteitten jalontamista, eli kehotan luovuuteen ja jaan oman tekotapani enemmän kuin annan millintarkkaa reseptiikkaa. Eikä tätä varten  tarvitse risottoa alkaa keittelemään, riisikin on varmaan ok, kunhan siitä löytyy tarpeeksi makuja.

Feta-pinaatti-risottopaistos

1 litra tähteeksi jäänyttä risottoa
Nyrkinkokoinen määrä hyvää murenevaa fetaa
1 rasiallinen tuoretta pinaattia
2 munaa
4dl maitoa...tai riittävästi

Sekoita risottoon murennettu feta ja pinaatinlehdet ja laita ne sopivankokoiseen voideltuun uunivuokaan. Sekoita munamaito ja kaada joukkoon. Uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Saa jäädä vetelän puuroisen risottomaiseksi.

Oli kyllä hyvää niiden punajuuripihvien kanssa. Ruuan ongelma on, että kellä ihmeellä jää koskaan risottoa tähteeksi? Tähän ongelmaan kannattaa  kokeilla Lidlissä kausittain myytävän tee-se-itse risottopussin ostamista ja sen 4hengen aterian valmistamista yhdelle äidille ja ruokaennakkoluuloiselle ekaluokkalaiselle.
Saat sitten seuraavana päivänä tehdä tätä herkullista paistosta.

Dig in !

Takoraisu saa hymyn huulille

En osaa aivan sanoa mikä tässä ruuassa on, mutta se tuo virneen naamalleni joka kerta kun törmään tähän reseptiin. Ehkä se on tämä japanilainen transkriptio Takoraisu joka tulee siis nimestä Taco Rice. Ja jotenkin tuo äänneasu on niin suomalaisittainkin kotoinen (kuvitteleppa jonkun keskieurooppalaisen esimerkikisi lausuvan nimeä - tai englantia puhuvan...).

Sanottakoon nyt, että en ole koskaan vieraillut Japanissa, mutta olen ymmärtänyt, että tämä on hyvin yleinen ruoka esim. lounaspaikoissa. Se on "keksitty" 60- luvulla Okinawassa kun amerikkalaiset sotilaat ilmeisesti söivät omia Taco Tex Mex -annoksiaan ja Japanilaiset tuunasivat oman versionsa korvaamalla tacokuoret riisillä.

On joskus hiukan arveluttavaa valmistaa itselleen tuntemattomia ruokalajeja, tarkoitan, että että et ole päässyt siis maistamaan miltä ne aidossa ympäristössä maistuvat. Tämä ruoka on kuitenkin japanilaisuudesta huolimatta niin ameriikan texmexiä, että en epäröinyt hetkeäkään.

Erittäin helppo ja nopea valmistaa ja tosi tosi hyvää. Ei mitään fine diningia, mutta oikein tälläinen teiniherkkuruoka!

Reseptin avokado, korianteri, paprikajauhe ja lime ovat omia meksikolaishenkisiä  lisäyksiäni, alkuperäinen resepti on siis vieläkin simppelimpi. Jauhelihan voit takuulla maustaa myös valmiilla taco-mausteseoksella, niin pääset vieläkin helpommalla. Riisiksi kelvannee mikä tahansa muukin.

Eikun kokkaamaan!

Takoraisu
4-5 hengelle

1 rkl kasvisöljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 sipulia hienonnettuna
400g jauhelihaa
3 rkl soijakastiketta
1 rkl chlijauhetta
1tl jeeraa
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
250g sushi riisiä valmistettuna kypsäksi pussin ohjeen mukaan
1 salaatinkerä
5 tomaattia
pari desiä juustoraastetta esim mozzarella, cheddar tai pizzajuusto
1 lime
1 avokado viipaloituna, purista päälle puolet limestä

tarjoiluun
tomaattisalsaa ja kermaviiliä

Kuumenna öljy ja pehmitä sipulit ja valkosipulit miedossa lämmössä. Lisää jauheliha ruskistumaan. Lisää mukaan mausteet ja anna paistua "kuivaksi".

Jokaisen lautasen pohjalle  pari desiä höyrytettyä riisiä, sen päälle jauheliha. Kokoa päälle salaatti tomaatti, juusto ja avokado ja lime lohko viereen, että jokainen voi puristaa siitä itse. Lopuksi vielä viimeistele annos makusimukaisella tomaattisalsalla ja reilulla lusikallisella kermaviiliä.

ITADAKIMASUUUUUUU!    ....vai kuinka se nyt meni....