Jouluhalko my style

Aina välillä pitää irrotella jonkun klassikon kanssa. Jouluhalko on juuri sopiva, koska vaikka se onkin ranskalainen joulunajan klassikkoleivonnainen Bûche de Noël, on se meille aika tutun näköinen, kääretorttukansaa kun ollaan. Toki se perinteinen jouluhalko muistuttaa suklaakuorrutuksineen ja oksantynkineen oikeaa halkoja ja välillä se koristellaan suloisin marsipaanisienin. Että jos nyt tarkkoja ollaan, niin ehkä tätä mun leivonnaista ei perinteiset jouluhalkolistit jouluhaloksi tunnista.

Mutta koska, jos vanhat merkit paikkansa pitää, omat joulusiivoni jäävät hyvin minimaalisiksi, niin tuuletetaan edes perinteitä. Valkoinen joulu on mulle edelleen se kaunein joulu, ja siksi jouluhalkonikin on saanut uhkean lumikuorrutuksen. Ja kaikista joulunväriyhdistelmistä, kullista, hopeista, sinisistä, vihreistä ja harmaista (voiko oranssi olla joulun väri? tai turkoosi? olenko mä ihan kaavoihin kangistunut?) mua eniten miellyttää punavalkoinen, oli koristukseksi keksittävä punaista.

No, puolukka, karpalo, sä sanot. Minä sanon, että joo, miksei. Mutta koska nyt on granaattiomenasesonki ja se on niin ihanan kiehtova hedelmä kun se passaa niin suolaiseen kuin makeaankin, niin en tietenkään voinut vastustaa.

Ja siinähän se sitten oikeastaan olikin. Tämän tekemisessä ei nimittäin tarvita erikoisia kondiittorintaitoja, onnistuu kaikilta, kuten vanha kunnon kääretorttukin. Innostu sinäkin varioimaan täytteillä, eri hilloilla saa erilaista fiilistä.

Resepti minun versiooni jouluhalosta löytyy Apetinan sivuilta. 
Ei muuta kuin leipomaan. Inspiroidu makutiimistä, niinhän ne sanoo.

 Yhteistyössä Apetina

KEKSIMUTAKAKKU JA VIERASKAHVI

Tämä nyt vaan on niin hyvä oivallus. Ronskisti murustellut kandikeksit (eli ne sellaiset paahdetun sokerin makuiset paksut, jotka maistuu kahvin kanssa) sekoitetaan suklaiseen mutakakkutaikinaan ja tulos on sen verran kielen vievä, että piti käyttää kaikki tahdonvoima, jotta taikinaa saatiin vuokaankin.

Kun aloitin yhteistyön K-ruoan kanssa, pienessä mielessäni kävi sellainen epävarma huolen häivähdys, että apua, kohta siellä Pirkka leipoo ja kokkaa mun reseptejä, mistäs MINÄ sitten reseptini etsin? Pirkka-reseptilehdet ja nykyään tietenkin myös K-ruoka-sivusto kun ovat aina olleet meillä luettua tavaraa ja varmaan joka lehdestä lähtee jotakin kokeiluun tai inspiraation lähteeksi. Tämä koskee myös omaa äitiäni. Isän kanssa hifistellään ulkomaisilla ruokalehdillä, mutta kyllä äitin ja mun yhteinen juttu on Pirkka.

Mutta ei hätää, koska välillä saan maisteltavaksi myös uutuuksia ja vinkkejä yhteensopivista resepteistä. Kun nyt on kyse keksimutakakusta niin aikuiseen makuun sen parina on tietenkin kahvi.

Älkää nyt ihmetelkö tätä kakkuni mallia. Päätin laittaa sen sydämenmuotoiseen silikoonivuokaan ja se ei ollut mikään kuningasidea. Pyöreänä toimii paremmin ja tukevassa vuoassa. Mutta maku oli 10!

Sinänsä minä en ole kummoinen kahvittelija. Olen innostunut silloin tällöin nappaamaan jonkun erikoiskahvin, metsäretkillä joskus ruisleivän parina maistuu termarikahvi parhaammalta kuin koskaan ja toisinaan on vain tilanteita, ettei kahvista kehtaa kieltäytyä. Koska mulla ei ole mitään tarvetta saada päivittäistä kupposta, arvostankin kahvia sellaisena harvinaisena nautintona; jos juon niin kyse ei ole kahvin tarpeesta vaan sen maun ja aromien arvostamisesta osana nautinnollista ateria tai kahvihetkeä.

Kyllä meillä IsoHoo keittää kotona ollessaan aamukahvit ja tärkeä suomalainen perinne on tietenkin kahvin keittäminen vieraille. Ja vieraillehan sitä haluaa tarjota parasta. Siksi en kikkaile tarjouskahvien perässä, vaan ostan tiettyjä kahvimerkkejä joiden laadun tunnistaa mausta.

Meillä on nyt sitten maisteltu Pirkka Reilun Kaupan tummapaahtoista kahvia. Piti oikein kutsua NaapurinUllakin päiväkahville. Tykkäsin kahvin pehmeästä tuoksusta paketin avatessani ja mittasin kahvin tarkoin mitalla. Sitten juotiin ja puhuttiin päiväkahvihenkeviä (ovat aihepiiriltään usein iltaviinihenkeviä konkreettisempia ongelmia ja ilonaiheita). NaapurinUlla meinasi, että vahvempaa kuin mihin hän on tottunut, hyvää mutta vahvaa. Minä juon omani maidon kera ja tykkäsin kahvin voimakkuudesta, koska siinä ei ollut mitään kitkerää vaan voima tuli tummasta paahdosta. Kyllä tämän kahvin kehtaa nostaa sinne vierashyllyyn, tälläistä haluan tarjota, voimakasta vaan ei väkevää. Fairtrade-merkintä takaa sen, että pienillä hondurasilaisilla perhetiloilla tuotetusta kahvista maksetaan tuottajille oikeudenmukaisempaa hintaa, jotta heillä on mahdollisuus kehittää myös tuotantoaan kestävästi.

Mutta se keksimutakakku. Sehän on loistoresepti! Hiukan menin säätelemään toteutusvaiheessa ja lopputulos on kenties erinäköinen kuin alkuperäinen, toivottavasti alkuperäisessäkin oli sama maku ja tekstuuri kuin omassani. Koska tekemäni oli ainakin hyvää. Luotan suhun Pirkka, sunhan resepti tämä oli!

Päätin laittaa kakun rypistetyllä leivinpaperilla vuorattuun sydämenmuotoiseen silikonivuokaan suositellun irtopohjavuoan sijaan. Tässä pitää varmaan ottaa huomioon muutama asia: silikoni ei johda samalla lailla lämpöä kuin alumiini (vai mistä ne kakkuvuuat tehdään?), eli jälkikypsyminen ja reunojen kypsyminen on erilaista. Positiivisesti ajateltuna; onnistuin hyvin mutaisessa kakussa! Vetelä silikonivuoka vaikeuttaa kyllä kakun siirtelyä ja pinta murtuili hyvinkin reilusti. Mutta jos kuvittelee, että juuri tuollainen sen keksimutakakun pitääkin olla, pinnasta lohkeileva ja sisältä valuva, niin täydellisesti meni. Pirkka voi tietysti olla toista mieltä.

Eli vieraat, nyt meiltä sais kahvia ja 1/2 h ennakkovaroituksella myös keksimutakakkua. Mutta jos et halua meille tulla niin katso keksimutakakun resepti.

Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa.

Makiaa mahan täydeltä

IsoHoo on suklaahiiri. Sillä on piilossa eli jemmassa aina suklaata. Auton keskikonsolissa, ruokakaapissa kahvin ja sokerin takana, makuuhuoneen lipaston sukkalaatikossa, repussa...

Löysin kivan kakkureseptin ja toteutin siitä oman versioni isänpäiväksi. Omastani tuli hyvin valuva, koska lisäsin kuorrutteeseen vahingossa tuplamäärän kermaa. Kakusta tuli myös paljon esikuvaansa värittömämpi, sillä kaikki väri jäi karkkipapereihin. Kakku kruunattiin pussillisella Marabou Twistiä, IsoHoon lempparia. Maitotytön tärkeä tehtävä oli kuoria makeiset.

Se olikin aika tarkaa puuhaa.

Ohps. Daimia oli hankala kuoria , niin piti vetää vähän hampaillakin.

Tais sinne suuhun päätyä muutama muukin, kun makuun pääsi.

Ja taas sama Daim-vahinko! Siis se meni ihan vahingossa!

Hyvin hoidettu homma kuitenkin noin suurissa linjoissa.

Ja kerrankin niin 'makee' homma, että jaksettiin suorittaa ihan loppuun asti!

Karkkipapereita sitten siloiteltiin vielä suoriksi vähän kuin  joskus puoli vuosisataa sitten, Maitotyttö liimasi niitä kartongille ja niin sai pappakin makoisan kortin!

But the cake. Se on ihana, koska mitään ei vaahdoteta, vähän vaan sulatellaan, nopea tehdä ja vähän tiskiä.

Ja suklaahiiren unelma.

Marabou Twist -kakku

Pohja
110 g voita
1, 25 dl nutellaa
1 dl pähkinävoita
100g tummaa suklaata
0,5 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1 tl vanilja-aromia
2 isoa munaa
1,25 dl vehnäjauhoja

Nutella-Peanut butter-ganache
1 dl kuohukermaa
150 g tummaa suklaata
2 rkl nutellaa
2 rkl pähkinävoita
Päälle pussillinen Marabou Twistiä. Kuorittuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele 22 cm irtopohjavuoka (tai piitakkavuoka, kakku on siis tosi matala).

Kuumenna voi, nutella ja pähkinävoi kasarissa, sekoita sileäksi. Ota pois liedeltä ja lisää sekaan paloiteltu suklaa. Anna seistä minuutti ja sekoita sitten niin kauan, että suklaa sulaa joukkoon. Lisää sokeri, suola ja vanilja. Lisää munat yksitellen vatkaten ja lopuksi vehnäjauhot. Kaada taikina vuokkaan ja paista 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan.

Ganache
Kuumenna kerma lähes kiehuvaksi ja kaada se sitten kulhoon paloitellun suklaan, nutellan ja pähkinävoin sekaan. Odota puoli minuuttia ja sekoita sitten sileäksi. Anna jäähtyä sen verran, että alkaa hiukan jähmettyä ja saat levitettyä sen hyvin.  Jos se on paksua, tee lusikalla pyörteitä pintaan, älä yritäkkään sileää. Omani oli hyvinkin sileää sattuneesta syystä.

Ripottele Marabou-twistit päälle taiteelliseen näkemykseesi nojautuen.

Herkuttele.

Kirsikkapiirakka Ameriikan malliin

My star spangled pie! Sinuun leivoin kaikki ihanimmat amerikkalaiset piirakkakliseet. Mummo Ankan, Agentti Dale Cooperin ja Seurakunnan Potluck Lunchin. Rähjäisen Dinerin ja ruokakaupan kirsikkapiirakkatäytesäilyketölkeistä notkuvat hyllyt. Luulitko tosiaan, että U.S.A on hampurilaisia, ranskiksia ja limonaadia jättiannoksina? Ei, ei, kyllä se on  Mash, Gravy and Biscuits, Pork Roast tai Chicken. Ja jälkiruuaksi Pie; Apple Cherry Pie.



Kaikki lähti tietenkin siitä kun kirsikkapuuni antoivat tänä vuonna notkuvan sadon ja ihmettelin mitä niistä valmistaisin. Osuin tekemään peri-amerikkalaista piirakkatäytettä, joka oli superhyvää, mutta jota pikku viinerini vetivät vain ihan marginaalisen vähän. Niinpä uskaltauduin sitten kokeilemaan tuota amerikkalaista klassikkoa, josta en ollut liiemmin koskaan piitannut, mutta jota tuo ihana kirsikkatäyte pakotti nyt omin käsin kokeilemaan.

Amerikkalainen piirakkataikina on aika simppeli murotaikina, ilman munaa ja hyvin vähäisellä sokerinmäärällä. Ainesten tulee olla jääkaappikylmiä valmistettaessa ja olisi ihan hyvä jos taikina saisi levätä jääkaapissa seuraavaan päivään. Minä olen niitä kaulitsemisen välttelijöitä, joka yleensä painelee sormin taikinat vuoan pohjalle, mutta nyt oikein kaulitsin. Piirakan päällisen vaihtoehtoja on useita, mutta perinteisimmät ovat varmaan ihan umpikuori, johon on säteittän leikatty ilmaukot, tai sitten ristikko. Minä ihastuin tähtimuotilla otettaviin pikkutähtiin, onhan se nyt paljon helpompaa kuin kumpikaan noista edellisistä. Ja aika söpistä. Ainut ongelma oli niiden voitelu. Tähdet kannattaisikin voidella ENNEN täytteen päälle asettelua.

Amerikkalainen Kirsikkapiirakka

pohja
2 1 /2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1rkl sokeria
225g jääkaappikylmää voita
2-5 rkl jääkylmää vettä

täyte
n. litra itsetehtyä kirsikkapiirakantäytettä, Suomesta löytyy myös säilyketölkissä olevaa Cherry Pie Filling isojen markettien amerikka-hyllystä.

1 kananmuna voiteluun

Voit tehdä taikinan käsin tai yleiskoneessa. Tässä oletus käsin.
Sekoita kuiva-aineet ja nypi sitten sekaan kylmä, pieneksi kuutioitu voi. Taikinaa ei tule työstää liikaa, siihen saa jäädä näkyviin hiukan voiklimppejä. Kun ainekset alkavat olla kasassa,  lisää jääkylmää vettä lusikka kerrallaan, kunnes saat  (tarttuvan) taikinapallon. Jaa taikina kahdeksi palloksi, ympäröi tuorekelmulla ja pistä jääkaappiin mielellään seuraavaan päivään.

Kaulitse toinen jääkaappikylmä taikinapallo hyvin jauhotetulla alustalla hyvin jauhotetulla kaulimella ympyräksi. Jauhoja tulisi olla niin paljon, että taikina pysyy liikkuvana alustalla koko ajan. Älä myöskään kauli edestakaisin, vaan koko ajan keskeltä ulospäin.
Kauli ympyrä piirakkavuokaa (n. 22cm) suuremmaksi ja nosta sitten kaulimen avulla vuokaan, niin että reunat roikkuvat yli. Trimmaa reunat hiukan vuokaa suuremmiksi. 

Tässä vaiheessa voit antaa pohjan tekeentyä ja viilentyä jääkaapissa tunnin verran.

Kaada pohjan päälle herkullinen kirsikkatäyte.

Ota toinen taikinapallo ja valmista siitä muotilla pieniä tähtiä, joita nakkaat sitten täytteen päälle vähän limittäin. Voisi olla kätevää jos voitelisit päällypuolen ennen täytteelle nostamista.

Lopuksi kääntele piirakan reunat sisäänpäin ja kuvioi aaltomaisiksi sormin tai sitten haarukalla painelemalla. Voitele reunat ja tähdet ellet ole sitä vielä tehnyt.

Paista 220 asteessa 15 minuuttia unnin keskitasossa, alenna lämpä 190 asteeseen ja paista n. tunti. Suojaa reunat lopuksi foliolla, mikäli ne alkavat tummua, minun ei tätä kyllä tarvinnut tehdä.

Ja nyt tulee vaikein kohta: Anna piirakan jähtyä vähintään 4 tuntia.
Piirakka tarjoillaan kylmänä ranskankerman tai jäätelön kanssa.

Tämä piirakka ei todellakaan ole makea vaan jotenkin happamen suloinen. 

Piirakkaa on ihan pieni pala jäljellä. Vierailulla ollut Mrs. Brown otti sitä laskujen mukaan kolme kertaa. Eikä ihan pieniä paloja.

Tämän jutun ainoa oikea lopetus on tietysti Laura Palmerin murhatutkimukset , jossa puhuttiin koko ajan piirakasta.

Riemastuttava mustikkapiirakka

 

Piirakkaa pukkaa, piirakkaa pukkaa. Itseasiassa tämä mustikkapiirakka leivottiin samana päivänä kuin karviaispiirakka ja nautittiin samalla seurueella, samojen rapujuhlien jälkkärinä, vaniljajäätelön kera. Kohdalleni taisi osua harvinainen loistava piirakkapäivä, molemmat piirakat saivat suuren suosion ja  parhaan piirakan äänestys jakautuikin tasaisesti 3-3. Itse en kyennyt suosikkia nimeämään. Kaksi niin erilaista, kuitenkin niin hyvää. Ehkä haluaisin tulla muistetuksi karviaispiiraasta, mustikkapiirakka kun sai ylimääräistä apua jäätelöstä.

Riemastuttavaksi tämän piirakan tekee sen valmistustapa. Voi ja sokeri nimittäin paahdetaan  ensin piirakkavuuassa, ei siis turhia vaahdotuksia ja ennen kaikkea se tuo murupohjaan ihanan paahteisen maun. Törmäsin reseptiin Lempiruokaa -blogissa ja merkkasin sen heti to do - listalle. 

 Riemastuttava ja paahdettu mustikkapiirakka

150 g voita
1 1/2 dl (ruoko)sokeria
4 dl vehnäjauhoja (laitoin puolet täysjyvävehnäjauhoja, suosittelen)
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

täyte

noin 4 dl mustikoita
250 g rahkaa
1 kananmuna
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Laita sokeri ja kuutioi voi piirakkavuokaan. Sulata 200 asteisessa uunissa ja anna ottaa hiukan väriä. Kannattaa sekoittaa kerran välillä.

Sekoita kuiva-aineet ensin keskenään ja sekoita sitten sulaneen voin ja sokeriseoksen kanssa. Ota 1/4 taikinasta pois. Painele pohjataikina piirakkavuuan pohjalle ja reunoille.

Sekoita täytteen aineet ja kumoa pohjan päälle. Murustele loppu taikina piiraan päälle. Paista kunnolla kypsäksi, 200 asteessa ainakin 40 minuuttia.

Ehkä ei maailman herkullisin valokuva...mutta kesä, mustikkapiirakka ja paljaat varpaat.

Tässä on nyt aika kiva mustikkapiirakkasuora:

Tämä yllä oleva muruisa versio
Ikisuosikkini pullaversio
sekä maailman nopein ja helpoin kakkutaikinamainen mustikkapiirakka

Karviais - Crème brûlée -piirakka

Karviaispensaani notkuu marjoista. Karviainen on yksi lemppareistani puskasta syötynä, tosin luulen, että omani ovat parhaassa kypsyydessä vasta ensi viikolla. Reseptejä karviaisille on repertuaarissani vähemmän; GoodFood 7/2015 löytyi kuitenkin mieletön ohje. Jos lempparijälkiruokaani kysytään, jakoa ei ole kuin kahdella; Tiramisulla ja Crème brûléellä. Ja tämä Crème brûlée - piirakaksi muunnettuna tosiaan oli kuin luotu karviaiselle. Makeutta, pehmeyttä, kirpsakkuutta, rapsakkuutta, kaikkea löytyy.

Hurjan hyvää, vaikka tekovaiheessa pientä paranneltavaa. Tein hiukan liian paksun murotaikinapohjasta, hiukan liian pieneen vuokaan ja sitten kun laitoin piirakkavuuan suoraan uunista wobbly-täytteineen kakkuvuokaan, kakkuvuuan pyöränsarveen ja lähdin polkemaan vanhempieni luo, jossa rapujuhlat odottivat jo tätä piirakkaa, ei vuoka pysynyt aivan tasapainossa ja täyte pääsi hieman valumaan ulos vuuasta. Ei muuta kuin lusikointi takaisin, jäähtyneenä täyte pysyy kyllä koossa. Ja onneksi päällyksen sai sokeroida ja tohottaa pinnan rapsakaksi, mikä peitti pyöräreissuni jäljet. Tässä piirakka kuten minä sen tein. Ohjeessa käytettiin valmistaikinaa, mutta tein itse liikaa murotaikinaa, ainekset löytyivät kaapista, paljon helpompaa kuin lähteä kauppaan. Valmis pakastettu murotaikina on kyllä sinällään ihan hyvä oikopolku.

Karviais-Crème brûlée -piirakka

7dl karviaisia
3 dl sokeria 

1 dl vettä

4 munaa

1 dl kuohukermaa

500g pakaste murotaikinaa

tai

175 g voita

4 dl jauhoja

1 1/2 dl sokeria

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 muna

murotaikinan teko:

Sekoita kuiva-aineet kulhossa. Kuutioi päälle jääkaappikylmä voi ja nypi sormin taikinaksi. Lisää lopuksi muna hyvin sekoittaen, kierrä taikinapallo kelmuun ja laita jääkaappiin odottamaan.

Laita karviaiset kattilaan. Kaada päälle 1 dl vettä ja 1 1/2 dl sokeria, keittele 10 minuuttia kunnes marjat ovat tuusan nuuskana. Siivilöi tiheän metallisiivilän tai harson läpi. Karviaissiirappia tulet tarvitsemaan täytteeseen n. 1,5 dl, loput siirapista voit käyttää raikkaan mehun valmistukseen. Lisää vain vettä ja maun mukaan ehkä vielä vähän sokeria. Nosta marjamössö toiseen kulhoon odottamaan.

Painele taikina ison 26+ cm piirakkavuuan pohjille ja reunoille sormin, ripottele mukaan jauhoja mikäli taikina tarttuu sormiin. Irtopohjavuoka voisi olla tässä vielä piirakkavuokaa kätevämpi syvyytensä ansiosta. Peitä pohja foliolla ja laita kuivia herneitä tai kattilankansi painoksi ja paista 160 asteisessa uunissa 10 min. Poista sitten painot ja folio ja jatka paistamista vielä 20 min. Anna jäähtyä.

Vatkaa 4 munaa ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa mukaan 1,5 dl keittämääsi karviaissiirappia ja kerma. Levitä karviaismarjamössö piirakkapohjan päälle. Ajoin omaa massaani hiukan sauvasekoittimella, että sain sileämpää, vaikka siemenet tähän jäävätkin. Kaada päälle sitten varovasti brulee-täyte ja paista 150 asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Täte saa hyllyä vielä kun otat pois. Anna jäähtyä.

Juuri ennen tarjoilua ripottele päälle sokeri ja polta pinta rapeaksi tohottimella. Vähän tummemmaksikin uskaltaa polttaa kuin mitä mulla tuossa kuvassa. Tuli niin kiiru syömään.

Ritz rätz!

Mustikkapiirakka - sellaanen pullaanen

Onhan sitä monia tapoja teherä mustikkapiirakkaa. Jopa monia erittäin hyviä tapoja. Mutta mun suus ei kyllä mikään vedä vertoja pehmeän mehevälle pullataikinapohjaaselle mustikkapiirakalle. Ja kylmä lasi maitoa tai vaihtoehtoisesti Sauvignon Blanc 2013, no ei kai!  Se on kuulkaa rakkautta.

Ikäväkseni on sanottava, että harvoihin huonoihin puoliini kuuluu marjastusinnon puute. En tiedä, mikä siinä viiraa, rakastan metsässä kulkemista ja sieniä etsiskelen suurella mielenkiinnolla, mutta se marjojen poiminta, siinä kohtaa valitettavasti tökkää. Kyllä osani olen marjametsässä kulkenut, mumman kanssa haettiin valokit, mustikat ja pualukat ja kyllä oma äitinikin koko perheen metsään valjasti marisemaan. Taru kyllä kertoi, että jo tuolloin, Maitotytön ikäisenä Oravan mumman kanssa, mumma hoiti noukkimisen ja minä etsiskelin pienen korttelini kanssa sopivaa mätästä tai kannonnokkaa, jossa vois huilata. Mummolan Vahti-koirakin taisi noukkia enemmän marjoja kuin minä, ja jos jotakin korttelinpohjalle joskus sainkin niin luultavasti lopulta Vahti tökkäsi sekä Likan että korttelin nurin.

Aikuisiällä en ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta itseäni marjametsään pakottanut ( ja pitääkö yhren ihmisen nyt kaikkia mestaroora?), joten tunnustan, omat mustikkapiirakkani mustikat oli noukkinut joka muu ja ostin 2l melko suolaiseen hintaan tänään REKO- tuottajien torilta. Mutta hyvä näin, Mimma-tätini oli nimittäin muutama päivä sitten julkaissut instagrammissa kuvan omasta mustikkapiirakastaan ja siitä lähtien olin haaveillut omasta.

Olisittepa nähnyt sinertävän hymyni tänään illansuussa, maitolasillisen ja kahden piirakkapalan jälkeen. Just niin hyvää kuin muistinkin, tai ehkä vielä parempaa. Tein 0,5 l taikinan ja pyörittelin lapsille pellillisen korvapuusteja samaan syssyyn (4 jäi syömättä). Voit siis puolittaa ohjeen mikäli haluat vain pellillisen piirakkaa, 2,5-3 dl taikina rittää hyvin. 3dl jos haluat ruudukot, ilmankin pärjää, mutta tee toki, komian tähären. Käytin pullanleivontatavoistani poiketen erikoisvehnäjauhoja puolikarkeiden sijaan ja jäin miettimään olisko se ollut erikoispehmeän pohjan salaisuus? En ole koskaan oikein päässyt selville mitä jauhoja mihinkin pitäisi käyttää.

Mustikkapiirakka pullapohjalla
Koska olen vaatimaton ihminen, en sano, että maailman paras, mutta kyllähän te tiärätte....

0,5 l kädenlämpöiseksi lämmitettyä maitoa
1 pala (50g) tuorehiivaa
2 dl sokeria
1  (oman kesä)kananmuna
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
15-16 dl erikoisvehnäjauhoja (no kyllä ne puolikarkeatkin käy)
175g pehmeää voita

pinnalle
1,5l  tuoreita mustikoita
2 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja ( pakastemustikoiden kanssa 2)

voiteluun  rikkivatkattu kananmuna

Sekoita lämpöisen maidon joukkoon murennettu hiiva, sokeri, suola, kananmuna ja kardemumma. Lisää vähän kerralllan vehnäjauhoja sekoittaen sileäksi taikinaksi, lopuksi lisää pehmeä voi. Jätä taikina mahdollisimman pehmeäksi ja löysäksi, vähän venyväiseksi, ei mitään tömäkkiä taikinapalloja tästä. Anna nousta 45 minuuttia liinan alla vedottomassa paikassa.

Kumoa taikina hyvin jauhotetulle alustalle  ja vaivaa taikina kokoon, voit tässä käyttää vielä lisää jauhoja, jos tarttuu liikaa. Tämä annos taikinaa oli siis tupla eli leikkaa taikinasta puolet piirakkaa varten, jonka sitten painelet hyvin leivinpaperin päälle uuninpellille. Leivo jotakin muuta toisesta puolesta.

Sekoita mustikoihin perunajauho ja 1 dl sokeria ja kaada marjat pohjan päälle, jätä n. sentti reunoja vapaaksi. Pyörittele halutessasi jäljellä olevasta taikinasta ohuet narut ja asettele ristikoksi piirakan päälle.

Voitele reunat ja ristikko (kesä)kananmunalla ja paista piirakkaa keskitasolla 20-25 min 200 asteessa.

Ripottele toinen desi sokeria kuuman piirakan pälle uunista otettaessa.

Ja sitten onkin jäljelle vaan se raskahin homma. Syäminen. 
Ei näläkäänen tiärä kuinka häjy on syänehen olla.

Paitsi tämän piirakanpalan jälkeen oli pelkästään hyvä olla. Leikkasin isot palat ja vein naapureillekin. Kun lapset tosiaan veteli vaan niitä korvapuusteja. *huokaus*

After Xmas Baking

Kun Maitytöllä iskee leivontainspiraatio (ja nykyään tuntuu, että kuume on päivittäistä), äidin kannattaa olla varautunut ja nuon vaan hupsista ehdottaa tyttärelleen jotakin sesongin mukaista, helppoa ja näppärää ja NOPEAA leipomusta, joka taltuttaa makeanhimon tuhoamatta leipurin inspiraatiota vaikkapa pitkällä kohotus- tai paistoajalla. Äidilläkin sitten helpompaa kun on hiukan ennakoinut. (Saattaa myös olla, että äiti on ostanut leipomustarpeet jo ensimmäiseksi adventiksi, mutta kaiken joulusähellyksen ja pitäis ehtiä tehdä tätä ja tuota -keskellä nämäkin leipomukset ovat jääneet toteuttamatta. Tokikaan en tunne yhtään tuollaista äitiä, tai ole edes kuullut huhuja, mutta tuli nyt vain mieleen...)

Piparminttukarkkikeppisuklaasydäntikkarit
6 kpl (tai mahdollisesti esim 5, jos yksi särkyy...)

12kpl piparminttukarkkikeppejä
200g mieluisanväristä suklaata
pehmeitä syötäviä koristehelmiä
tikkarinvarsia (ainakin leivontaliikkeistä ja netistä)

Poista suojamuovit karkkikepeistä ja asettele ne pareittain sydämenmuotoon leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Laita väliin tikkarinvarsi. Paista 5 min. 180 asteen uunissa. Nyt tikkarit ovat sen verran pehmeitä, että saat ne liitettyä  varsineen yhteen vaikkapa parin ruokaveitsen avulla. Anna jäähtyä.

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja täytä tikkarit, ripottele koristeet ja vie viileään jähmettymään.

Työnjako meni näin: Äiti poisti suojamuovit, Likka asetteli kepit sydämiksi ja  pisti varret keskelle. Äiti vähän salaa paranteli. Äiti laittoi uuniin, otti pois ja teki kuumien tikkareiden yhteenliimaukset. Sulatti ja annosteli suklaan. Maitotyttö laittoi koristeet.

Parasta, kaikkein parasta on kuitenkin RAPSIMINEN! Edelleen.

Alkuperäinen resepti GoodFood- lehdestä November 2014

Roosan ihana omppupiirakka

Roosa ja minä tutustuttiin alkuvuodesta -93 kun menin edellisvuonna aukaistun hotelli Vaakunan aulabaariin Lou Lou'hin töihin. Roosa oli Turusta (vai Salosta), sillä oli pitkä punainen tukka ja se oli muutaman vuoden vanhan Ronni-pojan yksinhuoltaja. Nyt vasta omien lasten myötä ymmärrän kuinka kovilla Roosan on täytynyt olla, vieraassa kaupungissa, ilman tukiverkkoa, vuorotöissä. Roosa oli (ja on) reipas, ahkera, omapäinen ja rohkea. Vaikka Roosa on mua jokusen vuoden nuorempi, muistan aina kun se sanoi mulle jonain kiirepäivänä kun olin alkanut tehdä vuoroja myös Fransussa, että Älä Nanna juokse, se ei helpota tätä hommaa yhtään. Se onkin ollu yks tärkeimpiä ohjeita tarjoilijan urallani (luultavasti oon kyllä silti joskus sortunu, ainakin hölkkään).

Meitä yhdistää myös rakkaus eläimiin, molemmat oli koiranomistajia, Roosa myös kissan (Kääk!) ja kirjoista olimme molemmat oppineet nauttimaan jo pienenä.  (Mulla on sitä paitsi hyllys yks sun kirja Roosa, siitä perheestä Kreikassa ja sulla on mun Tuire Kaimion Hevosen käsikirja). Roosa rakastaa myös oopperaa ja meillä oli sama suosikki; baritoni Tommi Hakala. Roosan kanssa myös lämmitettiin molempien nuoruuden harrastus ratsastus, jota on jatkunut meikäläiselläkin siitä asti. Roosa on nykyään jo ties monennenko hevosen omistajakin.

Minä lähdin sitten laivalle töihin ja joskus ehkä -97 Roosa lähti puutarhakouluun ja takaisin Turkuun (Saloon/Kaarinaan), sanoinko jo, että Roosa on myös tosi hyvä piirtämään? Mulle Roosa uskoi otsatukkansa ja hiuslatvojensa leikkuun. Sitä arvostan, olen kyllä leikannut useita kuontaloita elämässäni, aina se on yhtä suuri hämmästys, että joku luovuttaa sakset mulle ja uskoo kun vastaan kysymykseen - Ootko sä leikannut hiuksia? (Kysymys kannattaisikin muotoilla Osaatko sä...)

Nähdään todella harvoin. Nyt on ihana, kun tiedän, että Roosa lukee mun blogia. Roosa myös jaksaa laittaa sähköposteja kuulumisistaan ja minä en saa koskaan niihin vastattua. 

Mutta ei se mitään. Me tullaan aina olemaan ystävät. Roosa ja Nanna.

 Tämän niin Roosan näköisen piirakan ohjeen Roosa laittoi mulle jo viime syksynä ja nyt sain sitä sitten tehtyä. Alkuperäinen ohje on Talvitunnelmia-kirjasta, mutta Roosa on muokannu reseptiä; enemmän kanelia, enemmän voita, korppujauhoja pintaan. Minäkin jouduin muokkaamaan reseptiä kun ei ollut aprikoosihilloa kaapissa, laitoin sen sijaan viskillä maustettua appelsiinimarmeladia, joka oli lojunut jääkaapissani ties kuinka kauan. No ei viski koskaan voi omenalle huonoa tehdä. Jännää tehdä piirakkaa, jonka ulkonäköä ei koskaan ollut nähnyt, mutta tälläinen siitä tuli.

Hirmuisen herkullinen, ihan kuten Roosa lupasikin. Enemmän jälkiruuan tyyppinen hemmottelu kuin kahvipöydän siististi leikkautuva piirakka. Taikinareunat ja pohja maistuvat ihanilta omenoiden kanssa.

Ja anna sille sitä vaniljakastiketta. Reilusti.

Roosan ihana omenapiirakka

pohja
4 dl vehnäjauhoja
150g voita
4 rkl jääkylmää vettä

Täyte
6-9 hapokasta omenaa
1,5 dl aprikoosihilloa (tai viski-appelsiini)
 2 tl kanelia
1 dl tummaa sokeria
2-4 rkl voita
kourallinen korppujauhoja

Nypi kylmä voi ja jauhot taikinaksi, lisää  vesi ja muotoile taikinapalloksi. Ota avuksi paljon jauhoja, sekä alle ja päälle ja kauli taikinasta iso ympyrä, nosta leivinpaperin päälle ja käännä vaikka kaksinkerroin (jauhoja välissä) ja laita puoleksi tunniksi jääkaappiin lepäämään.

Kuori omenat, poista siemenkodat ja paloittele omenat. Sekoita omenapaloihin, hillo  ja kaneli.

Ota piiraspohja jääkaapista ja aseta se pyöreän piirakkavuoan pohjalle, reunat saavat roikkua reilusti yli. Asettele omenatäyte keskelle pohjaa hiukan kekomaiseksi, eli keskelle enemmän. Ripottele päälle sokeri ja käännä sitten ronskisti reunaliepeet piirakan päälle. Viimeistele vielä korppujauhoilla ja voilastuilla.

Paista 175 asteessa noin tunti.

Kiitos, ystävä! Erinomaisen paljon!

Masterclass piirakkaa

Nyt mut on sparrattu! Tämä ei oo mikään salakoodi parsapiirakalle, vaan taas yksi valtavan kiva juttu, mitä aina silloin tällöin blogaanin tielle osuu. Ja on tässä jutussa on siis oikeasti myös piirakka.

Sain kutsun osallistua Philadelphia- tuorejuuston ympärille järjestettyyn kisaan, jossa piti tehdä jotakin suolaista tarjottavaa Teresa Välimäen emännöimiin puutarhajuhliin, jotka ovat sitten ensi torstaina. Tarjottavan arvostelukriteereinä olivat  (ulkomuistista) mm. maku, ulkonäkö, monistettavuus, idea, reseptin toimivuus jne.

Teresa valitsi resepteistä 5 finalistia, jotka pääsimme Teresan virtuaalisen -olipa jännä, elämäni ensimmäinen videokonferenssi- masterclass'iin, eli Teresa oli leiponut läpi kaikki leipomuksemme ja kokeillut parannuksia ja kävi sitten vinkkinsä meidän kanssa läpi.

Tämä oli itsessään kyllä jo ihan palkinto kun sai ammattilaisen ruotimaan ja neuvomaan oman reseptinsä kehittelyssä ja tosi suuren vaikutuksen teki myös Teresan paneutuminen asiaan.

Mulla oli juuri ratsastuskurssi alkamassa ja ratkaisin aikatauluongelman menemällä tallille jo tuntia aikaisemmin, istuin sitten tallin pihassa autossa  ja osallistuin hauskaan sparraushetkeen. Välillä Teresa oli kyllä näkevinään sijaisnäyttelijänäni hevosen... (no okei, kävin välillä siinä moikkaamassa hevosiakin).

Ja minkälaista oli sitten saamani palaute? Julkaisen nyt reseptistä siis Teresan ohjein parannellun version, mutta käyn läpi mitä muutin ja miksi. 

Lisäsin voiteluun käytetyn voin määrän 15g:sta 40g:een, koska se ei kuulemma riittänyt. No okei, en reseptiä tehdessäni oikeasti mitannut voin määrää (hyi, hyi), lisäksi tuo suuri ero voi johtua siitä, että Teresa kokeili tehdä piirakkani myös filoarkin kokoisena versiona, jolloin huolelliseen voiteluun saa kulumaan paljon voita (ainakin 50, sanoi T). Ja kyllä minäkin sain uudella kokeilukerralla tuon -tällä kertaa mittaamani- voin määrän käytettyä.

Toinen kysymys oli, olisiko piiraasta voinut tehdä  pieniksi neliöiksi leikattavan, mikä olisi kätevää puutarhajuhlissa, tämän takia T myös teki kokeeksi piirakkani pellillä suorakaiteen mallisena. Perustelin kuitenkin piirakkani ulkonäön sillä, että  kaunis, uniikki piirakka on juuri tuollaisenaan ympyrällä kietaistuna parhaimmillaan, sopivasti rosoinen ja rehevä ja jos kaikki muut tarjottavat ovat pieniä valmiita annospaloja, voi yksi piirakka olla rytmittämässä pöydän tarjontaa kokonaisena ja vieraan itsensä leikattavana. Tämä piirakka kyllä leikkautuu ihan  ilman kirvestä ja sahaa nätisti.

Itse täyte sitten. Paistoaika piirakalle oli hyvä ja täyte oli rakenteeltaan hyvä. Ripottelin pekonit täytteen pinnalle, T sanoi, että ne voisi yhtä hyvin sekoittaa. Suolaa maun mukaan kannattaa kertoa tarkkana mittana näinkin isossa reseptissä, niin ei tule vahinkoja suuntaan tai toiseen. Muutettu. 

Teresa vaikutti aika tyytyväiseltä täytteeseen, muttasanoi, että ehkä siihen olisi voinut lisätä jotain happoa, vaaleaa balsamicoa tai valkoviiniä. Alkuperäisessä reseptissä oli paprikan sijaan aurinkokuivattuja tomaatteja, koska unohdin paprikan kauppaan, mutta T:n oppien jälkeen ajattelin kokeilla vielä paprikalla, kuten olin aluksi suunnitellutkin.

Siinä ne taisivat olla suurinpiirtein, parannusehdotukset, joista lähes kaikista otettiin  opiksi. Eikä se piirakka ainakaan pöllömmäksi näillä muuttunut... (itseKehuissa täytyy nykyään olla tarkkana, kun sain perheeltäni viime lauantain grillikemujen jälkeen moitteet, että ainut ruoka , jota arvostelin oli äitini tekemä Brita-kakku.No en kai minä nyt niin hullu ole, että alan omia keitoksiani haukkuamaan, totuus on kuitenkin, että kyllä itse ruuanvalmistajalla taitaa aina olla se kriittisin suu. (+ yleensä en ole myöskään niin hullu, että alkaisin äitini tekemisiä arvostelemaan...))

Puutarhan paras piirakka

225g filotaikinaa

2 rkl oliiviöljyä

400g ruohosipuli-philadelphia tuorejuustoa

40g sulatettua voita

5 munaa

2 dl kermaa

1/2 dl kuivaa valkoviiniä

150g pinaattia hienonnettuna 

1 punainen paprika pilkottuna

140g pekonia, rapeaksi paistettuna ja murennettuna

kourallinen tuoretta basilikaa hienonnettuna

 1/2 tl suolaa ja  mustapippuria myllystä maun mukaan

Ota arkki leivinpaperia ja kaada sille n 1rkl öljyä, rypistä ja levitä pyöreän vuoan pohjalle.

Levitä filotaikinalevyt vuoan pohjalle ja reunoille niin, että reunat roikkuvat yli. Voitele aina parin arkin välein voilla.  Laita paistinpannulle 1 rkl öljyä ja freesaile paprikanpalat siinä pehmeiksi pari minuuttia. Lisää sitten pinaatti ja freesaa vielä toiset pari minuuttia. Possauta lopuksi valkoviini pannulle (=kaada ja haihduta).

Vatkaa munat, kerma ja tuorejuusto tasaiseksi haarukkaa käyttäen. Sekoita mukaan myös paprika-pinaattiseos, pekonimurut sekä basilika. Mausta pippurilla ja suolalla. Kaada seos vuokaan filolevyjen päälle.  Taita sitten filoarkkien reunat iloiseksi sekamelskaksi piirakan päälle. Voitele lopulla voisulalla ja paista 175 asteessa uunin alaosassa 1h 15 min.

Anna jäähtyä ja nosta piirakka leivinpaperin avulla pois ja edelleen tarjoiluastiaan.

Ai niin ja yksi muutos vielä. Alkuperäisessä käytin 250g filotaikinaa, mutta koska paketissa on yhteensä 450g, puolitin sen tasan, eli paketista filoa saa nyt hyvin 2 piirakkaa. Täsäkin oli nimittäin puhe jonkun muun reseptin kohdalla, että reseptiä tehdessä kannattais yrittää suosia yleisiä pakkauskokoja, ei jää kaappiin sitten mitään ongelmallisia purkinloppuja.

Nyt jäädään sitten jännittelemään lopputulosta. Tiedän itse kyllä mitä aion syödä siellä puutarhajuhlissa, jossa voittajat (2kpl) julistetaan, niin herkullisia muut reseptit ovat. Toivotaan nyt, että joku tuntee samanmoisia lämpimiä tunteita omaa piirakkaani kohtaan. (Luulenko vain, vai kuulostiko tuo jotenkin kaksimieliseltä?) 

Linkeistä näet 4 muuta finalistireseptiä. Eikä tartte äänestää, ei niin sitten missään.

Tiskivuoren emäntä
Terhin keittiössä
Cecibin keittiössä
Herneetkin Rokkaa

(kuvat ovat muuten sillä ekalla, aurinkokuivattutomaatti täytteellä)