Grilliribsit 2014 - ne parhaat!

 

 

 

Tämä on mun paras  possun grilliribsi-reseptini 2014. Koska en ole muunlaisia vielä tehnytkään tänä vuonna. Meinaan kyllä koittaa keksiä pyörää vielä uudelleen, mutta ensin on otettu kunnonmakupohjat tällä jo aikaisemmin julkaistulla ohjeella. Ihan vaan laitan uuspostauksena, koska jollakin on kuitenkin mennyt ohi. Pikku muikkari.

 

Ikikysymys on paahtaako vai keittääkö ribsit. En tyrmää keittämistäkään, koska jo vanha kansahan sanoi, että joka keitetyn paistaa, se makian maistaa. Jollain peri-amerikkalaisella  BBQ- sivustolla  luin kuitenkin pönkitystä  paahtamiselle, tavalle millä olen tehnyt ribsejä viime vuodet. Itseasiassa olen alentanut lämpötilaa ja pidentänyt paahtoaikaa alkuajoista.

 

Lihaa keittämällä saadaan nimittäin...makoista lientä! Sinnehän ne makuaineet vesiliukoisena liukenee!

 

 

Ota siis possun panosvyöt tarpeeksi ajoissa huoneenlämpöön. Asettele uuninpellille leivinpaperin päälle ja hiero kuivamausteseoksella. 

Paahda uunissa 150 asteessa n. 2h kunnes tunnet lihan alkavan vetäytyä luista.

 

Sudi ribsit yltä päältä grillauskastikkeella. Grillaa niihin tahmeat pinnat varoen palamista miedolla lämmöllä.

 

Leikkaa pienemmiksi paloiksi ja kalua luut puhtaaksi.

 

Ohje mausteseokselle ja Hoisin-kastikkeelle löytyy TÄÄLTÄ.

 

Näin yksinkertaista se on. Voit toki käyttää jotain savunmakuista valmiskastikettakin.

 

Onko Nälkä -blogista löytyy myös aivan hillittömiä grillauskastikkeita. Hillittömien grillausohjeiden lisäksi.

 

 

Tapaus anastetut tomatillot eli Salsa Verde

Meksikolainen salsa verde voi olla fresca eli tuore/raaka tai cocida eli keitettyä. Olisin halunnut tehdä jälkimmäistä, mutta yllättäen essuni taskussa Helsingistä salakuljettamistani 6 tomatillasta paljastuikin pari punaiseksi... 4 pienestä vihreästä tomaatista ei oikein saa keitosta aikaiseksi. Siis licuadoraan (=tehosekoitin)!

Viime viikolla pääkaupunkireissuminilomasella osallistuin Hartwallin ja Blogiringin järjestämään tapahtumaan, missä tuli aikamoinen olutpläjäystietoisku maisteluineen. Lisäksi siellä kokkailtiin katuruokaa Top-Chef Teemu Laurellin johdolla, mikä oli aivan hulvattoman hauskaa, koska Teemu on hauska heppu.  

Ihaninta oli kuitenkin se, että siellä oli kulhollinen tomatilloja eli vihreitä tomaatteja, jotka eivät siis ole raakoja tomaatteja, vaan ihan oma lajinsa, jota Meksikossa juurikin käytetään salsa verdeen. Makukin on ihan omintakeinen. Tänne meille asti ei koskaan ole kyseistä lajiketta löytynyt, eikä sitä aivan jatkuvasti taida kyllä Helsingin suunnaltakaan saada. Ehkä koko ajan paremmin, en tiedä? No kun niitä siinä oli sitten "ylimääräisiä" niin pakko oli anastaa muutama essun taskuun. Tein sen kyllä aika suureen ääneen, että varkauteni ei varsinaisesti ollut kovin salakähmäisesti suoritettu... (onko tämä nyt sitä kun tomaattien kasvatuksen yhteydessä aina puhutaan varkaista?....vähän rankempaa puutarhahuumoria näin kevään kynnyksellä!)

Salsa Verde Fresca
Meksikolainen salsa verde
pieni annos n 3dl

5 tomatilloa
1 jalapeno tai vihreä chili
1 valkosipulinkynsi
tuoretta korianteria
vettä
suolaa maun mukaan

Leikkaa chilistä kanta pois, puolita tomatillot, kuori valkosipuli ja heitä ne kaikki tehosekoittimeen. Perään kourallinen  tuoretta korianteria  ja desin verran vettä. Surauta sileäksi. Maista lisää suola ja tarvittaessa vettä, mikäli salsa on turhan tanakkaa.

Tarjoile meksikolaisten ruokien lisukkeena tai käytä vaikka enchiladaksien valmistukseen. Salsa on juuri niin tuoreen ja raikkaan makuinen kuin mitä se näyttääkin. Melkein teki mieli imeä pillillä. Jotkut käyttävät salsassa myös sipulia, mutta henkilökohtainen meksikoauktoriteettini Mirna sanoi: "no, cebolla no lleva, toma un sabor diferente....a mi no me gusta...(Minulle täytyy puhua selkoespanjaa.)

Resepti ansaitsee myös leiman.

Ja vielä: tiesittekö että tomatillot kasvavat kuivien lehtien verhoamana ananaskirsikan tapaan? En minäkään, mutta onneksi on Natasisko.

Albondigas en Chipotle de Doña Blanca

Mexicossa syödään paljon muutakin kun tortilloja eri täytteillä. Tässä yksi resepti Mirnan aarreaitasta, anoppinsa elikkä Doña Blancan lihapullat.

Ja voi poijat oli hyviä lihapullia. Resepti jäi aivan varmasti käyttöön. Salaisuus on kastikkeessa, jossa maistuu  upeasti adobe kastikkeeseen säilytetty chipotle-chili. Eli kun kerran löydät kaupasta sen pienen purkin, tässä taas uusi käyttötapa. Purkki on todella riittoisa, yhteen ruokalajiin kun ei kovin monta chiliä voi laittaa. Suosittelenkin, että loput säilyketölkistä pakastat parin chilin annoksina, avatussa säilyketölkissähän ne eivät kauaa säily.

Lihapullat kannattaa tehdä ehdottomasti possun- ja naudanjauhelihan sekoituksesta, possusta tulee tarvittava maku ja rasva. Lihapullaan on suloisesti upotettu pieni pala kananmunaa, en oikein tiedä sen funktiota, mutta jos edes mennyt Doña Blanca kerran lihapullat näin teki, niin teen minäkin. Hiukan aikaa vievää touhua, kunnon spend-the-whole-day-cooking-meininkiä. Ei vaiskaan, ei siihen nyt niin kauaa mennyt.

Albondigas en Chipotle de Doña Blanca
Doña Blancan meksikolaiset lihapullat chipotlekastikkeessa

Lihapullat
45-50kpl
2-3 viipaletta vaaleaa leipää, hiukan kuivahtanutkin käy
maitoa niin, että murennetut leivät hyvin peittyvät
1kg porsaan- ja naudan jauhelihaa 50/50
1 sipuli hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 munaa
1/2 dl soijaa
 1tl suolaa
mustapippuria
3 kovaksi keitettyä kananmunaa

Chipotle-kastike lihapullille
1 kg tuoreita tomaatteja
3 valkosipulinkynttä
2 kanaliemikuutiota tai fondia
2-3 chipotle chiliä  adobados(tölkistä)
5 dl paseerattua tomaattia 
suolaa, pippuria
vettä

Murustele leivänviipaleet kulhoon ja peitä ne maidolla, anna murujen turvota ja vetäytyä 10 min. Jos leivänkappaleet kovin suuria, voit surauttaa massaa hiukan sauvasekoittimella. Lisää mukaan jauheliha ja kaikki muut ainekset (ei keitettyjä munia), sekoita hyvin ja anna taikinan levätä 10 minuuttia.

Pieni kananmunat pieniksi paloiksi. Ota lihapullataikinasta lihapullan kokoisia mölttejä, pyöritä palloksi, paina toisella peukalolla pullaan kolo ja nosta siihen pieni palanen valkuaista ja keltuaista. Muovaa pallo kiinni. Toista tämä nippa nappa 50 kertaa.

Paista lihapulliin pannulla ruskeat pinnat pienissä erissä (en käyttänyt mitään rasvaa) ja nostele ne sitten soosiin kypsymään 20 minuutiksi.

Kastike

Laita licuadoraan eli tehosekoittimeen, tuohon modernin meksikolaisnaisen tärkeinpään keittiövälineeseen lohkotut tomaatit, kuoritut valkosipulinkynnet, kanaliemikuutiot, chipotlet, suolaa ja pippuria (suolan kanssa varovasti, huom, kanafondi) sekä 2-3 dl vettä. Aja sileäksi nesteeksi.  Laita kastike pataan ja liedelle porisemaan  10-15 minuutiksi, lisää sitten paseerattu tomaatti ja jatka  keittämistä miedolla tulella vielä 10 minuuttia. Lisää sen jälkeen  kastikkeeseen lihapullat ja anna kypsyä 20 min.

Tarjoile valkoisen riisin kera.

Todella maukasta. Tässä on kivaa myös se, että kun lihapullat eivät itsessään ole mausteisia ennen kastikkeeseen upottamista, oli helppo jättää kymmenkunta lihapullaa lapsille pannulle paistumaan.

Ja jännitykselle ensimmäsien lihapullan abduktio. Jee, se oli sielä!

Nämä lihapullat saavat tietenkin itseoikeutetusti autenttisuusleiman.

Huomasimme  turkulaisen Taco Nito -ravintolan kanssa olevamme aivan samalla asialla, levittämässä tietoutta aidosta meksikolaisesta ruuasta. Taco Niton väen sanoin:

Taco Niton tärkein tehtävä Suomessa on tuoda aito meksikolainen keittiö ihmisten tietoisuuteen helposti lähestyttävällä ja uudella tavalla. Meksikon ruokakulttuurilla on paljon annettavaa ja tulevaisuudessa haluammekin tuoda pala palalta lisää Meksikon herkkuja Suomeen. Ruoan laatu ja asiakaspalvelu ovat yrityksemme kulmakiviä ja uskomme että tulevaisuudessa joka taajama Suomessa pääsee nauttimaan tuoreista tacoista ja burritoista.

Taco Nito saa peuhata ravintolarintamalla, minä tuon toivottavasti uusia reseptejä kotikeittiöön. Taco Nito ystävällisesti luovutti logonsa käyttööni.

Tavallisen hyvää

Mä olen niin tavallinen.

Tavallinen ruuanlaittajakin.  Ruokabloggaajakin elää aivan tavallista lapsiperhe-arkea. Perheenäidin elämää. Sitä kun yritetään revetä joka paikkaan ja suurimman osan aikaa tunnetaan vaan äärimmäistä riittämättömyyttä ja jos ei sitä, niin ainakin syyllisyyttä. Ajankäytöstä, valinnoista, jopa ruokavaliosta.

Yritän armahtaa myös itteni. En pysty koskaan sanomaan, että valmistan aina kaiken alusta asti itse. Monesti kyllä, tietyt asiat on vaan paljon maistuvampia itse alusta asti ponnistettuna. (Vaikka paistetut silakat. Ne on ehdottomasti valmistettava kokonaisista silakoista,jotka perkaan itse, ei fileistä.) Mutta olen myös rakastunut siihen perunavihanneskeittopussiin pakkasessa, josta taikoo vartissa lapsillekin maistuvan keiton. Pinaattilätyt on melkein viikottainen hätävara. Ja välillä ostelen sitä makaroonilaatikkoakin. No onhan se helppo tehdä itse (ja kyllä parempaakin), mutta joskus sen valmiina osto on vaan paljon helpompaa. Ja sitten mulla on salainen addiktio vielä pakastepizzoihin. Ja kaikkeen uuteen, valmisruokaankin. Kerran kokeiltava. Ja niin kuin ruuanlaiton kanssa yleensä, niiden alusta asti tehtävienkin kanssa, joskus tulee hirmu hyvää, joskus never-again-annoksia.

Nyt olen sitten kokeillut Abba Ateriavalmis kalakastikkeita Blogiringin kamppiksessa. Kastikkeet on tarkoitettu nopeuttamaan arkea, lohifile uunivuokaan , kastike päälle ja 25 min. uunissa. Päiväkin oli passeli, lapset sairastaa jotain ihmeellistä pientä kuumeilua hiihtoloman kunniaksi ja oma lomani yliopistolta on vasta ensi viikolla.

Iskä-IsoHoo haki aineet kaupasta ja saatiin näppärästi kello viiden ruoka pöytään.



Laitoin ihan ensimmäisenä perunat kiehumaan ja kiehutin melkein kypsiksi, sain sitten samaan vuokaan paineltua lisukkeeksi ryttypottuina, voita ja oliviiöljyä, suolaa ja pippuria päälle. Pyrstöksi asettelin suloisia broccoliineja. Ne olis kyllä saanut esikeittää, mutta oma moka.

Sitten kaikki vaan uuniin. Valintani oli osunut sitruunaiseen kastikkeeseen ja syödessä tuli kyllä ihan kesäiset tunnelmat, sillä lailla hollandaisetyyppisesti; lohta, perunaa ja parsakaalta. Lähes 800g lohiziivu katosi meille 4 pekkaan tuosta vaan.

Onnistuneen maun, lisäaineettomuuden, helppouden ja muun mukavan lisäksi parasta tässä ehkä on, että voin delegoida ruuanlaiton myös IsoHoolle, jonka ainoa bravuuri on pannulla paistettu makkara. Itse kyllä lisää joukkoon myös purkkihernekeiton, mutta minä irtisanoudun irti sen herkullisuudesta, IsoHoolla kun on mielihalu lisätä joukkoon vaikka nakkeja.


Ja instagramvideointiharjoitukset jatkuvat, onneksi nämä ovat vain 15 min. pituisia. Keskellä tapahtuu jotakin sekavaa...editointi on mielestäni aivan yliarvostettua.....

 

 Yhteistyössä Abba Ateriavalmis

Pika Pho ja sriracha

Srirach- soosi saa minut hulluksi. On se tulista, mutta on se hyvää. Kukkosoosiin tutustuttuani ja sitä valmistavan amerikkalaisen tehtaan vietnamilaislähtöisestä perustajasta luettuani, olin myyty, myydyimpi, myydyin. Ja päässäni raksutti ajatus pho-keitosta, jonne lorauttaisin sekaan srirachaa. Sitä vartenhan tuote oli alunperin kehitetty.

Edelleen unelmoin siitä häränhännistä tai muista luista hartaasti keitetystä aromikkaasta pho-liemestä, mutta tämä pikakeitto on kyllä myös aivan mainio. Viimeksihän tein Nigellan ohjeella naudan ulkofileestä, nyt mennään jos mahdollista vieläkin yksinkertaisemmin, eli vähärasvaisella naudan jauhelihalla. Suurin piirtein sama ohje, mutta vieläkin yksinkertaisemmin.

Pika-Pho naudan jauhelihasta

4:lle

400g vähärasvaista naudan jauhelihaa

125g riisinuudeleita

100g lehtikaalta (n 5 isoa lehteä)

suolaa, pippuria

liemi

1l liha- tai kanalientä

1 rkl soijaa

1rkl kalakastiketta

1rkl riisiviinietikkaa

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

5cm pätkä  tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna

1 punainen chili hienonnettuna

Päälle puntti hienonnettua korianteria ja sriracha -chilisoosia.

Ruskista jauheliha. Mausta suolalla ja pippurilla.

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. (luultavammin kaada kiehuvaa vettäpäälle ja anna seistä 3 min, valuta)

Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lisää porisemaan kaikki muut liemen aineet noin vartiksi. Jos on kiire niin vähempikin riittää. Lisää jauheliha ja ruoditut pienistetyt lehtikaalit. anna kiehua vielä 3 minuuttia. Lisää nuudelit, kuumenna, annostele lautaselle, päälle korianteria ja srirachaa. Voi kuinka se sopi tähän.

Mieletöntä keittoa.

Kuuleeko San Francisco?

Pari viikkoa sitten oli aivan pakko napata (=ostaa) rautatieasemalta junaan Anna-lehti kun kannessa mainostettiin kahta tuttua bloggaajaa, Hanna Gullichsenia ja Kira Åkerströmiä. Tai eihän ne nyt varsinaisesti mitään tuttuja ole, mutta molempien vaiheita olen seurannut suurella kiinnostuksella. Hannan kanssa ei vielä koskaan ole osuttu saman pöydän ääreen, Kiran kanssa kyllä, viimeksi juttelimme Gloria Blog Awardseissa, jossa Truly Kira valittiin parhaaksi ruokablogiksi. Kira oli seuraavana päivänä muuttamassa San Franciscoon ja kerroin innolla odottavani kuulumisia sieltä päin. Kira on paitsi jumalattoman kaunis ja lahjakas,myös ihanan vaatimaton ja lämmin ihminen.

Annan artikkelissa Kira mainitsi yhden suosikki-munaruuistaan: Tummaksi paahdettu ruisleipä, paksu kerros voita, avokadoa korianteria, täydellisen valuva uppomuna ja sriracha- chilikastiketta. Tuskin jaksoin odottaa viikonloppua ja lauantai-aamua kun pääsisin leivän pariin.

Tuo sriracha on minulle juttu, joka on jostain syystä mennyt hiukan ohi. Yhtäkkiä sitä alkoi näkyä resepteissä siellä täällä ja pullon ulkonäkökin alkoi tulla tutuksi. En todellakaan ollut tässä suhteessa etujoukoissa, kun kastike löytyi rakkaan cittarinikin hyllystä ennenkuin minä aloin edes kaivata sitä. Lähemmät tutkimukset toki  osoittivat, että kyseessähän on thaimaalainen chilikastike, onhan tuota joskus tehty itsekin suuressa kivimorttelissa. Tämä kukkopullo taas on ameriikan brändäystä, jossa on maailmanlaajuisesti onnistunut Huy Fong Foods. Mutta aivan sama, hyvä on soossi.

Ja kuin nappi tässä aamiais/lounas/iltapalaleivässä. 

Kiran ihana aamiaisleipä

pari ruisleivän palaa paahdettuna
voita leiville levitettynä
1 avokado viipaloituna
1 valuva uppomuna
paljon paljon silputtua tuoretta korianteria
sriracha- chilikastiketta

Kokoa ainekset leipien päälle ja ruiskaise päälle niin paljon srirachaa kuin uskallat.

Uppomunat ovat mulle pieni mysteeri, niistä tapaa tulla pyrstötähtiä, mutta ehkä josks onnistun minäkin vielä. 

Uppomuna
1 l vettä
1 rkl väkiviinetikkaa
ripaus suolaa
1 muna (tähän leipään)

Kumenna vesi kiehuvaksi ja laske lämpöä niin, että se poreilee hiljaa. Lisää etikka ja suola. Riko muna ensin varovasti pieneen kuppiin. Kiepauta vesi pyörteelle jollakin kapustalla ja kumoa muna sitten kupista varovasti pyörteen silmään. Anna kypsyä 3 minuuttia (Kira sanoi 4, mutta minun pikkumunilleni se oli kyllä liikaa, seuraa siis tilannetta.) Nosta vedestä reikäkauhalla ja tarjoile.

Leipä oli parasta pitkään pitkään aikaan. Minulla oli jopa suuria kuvausvaikeuksia, kun paahdetun ruisleivän, korianterin ja srirachan aromit hiipivät nenääni. Taisin haistaa munan ja avokadonkin.

Kiitos, ihana Kira ja tervyysiä San Franciscoon!

Lipstikkapesto. IIIHHHANA!

En ollut kyllä asiasta ensinnäkään varma, mutta nyt tiedän mihin saan tuhlattua lipstikkaani. Lipstikkapesto olikin niin hyvää, että sitä täytyy kokeilla kalan, pastan, possun, lampaan ja uusien pottujen kanssa ainakin. Tänään tarjoilin sitä pariloidun kanan ja kasvisten kanssa.

Minä kun vasta tulin sisään kylvämästä kasvimaataani, joudun jonkun aikaa odottelemaan myös yrttisatoa. Siksi ihan ottaa päähän, kun lipstikka puska on jo rinnan korkuurella ja välillä tuntuu, että ei oikein osaa sitä käyttää. Joo, joo, olen minä tehnyt lipstikkakeittoa ja jopa lipstikkajäätelöä, mutta nuokin ovat vähän sellaisia kerrankesässä elämyksiä, hyviä kylläkin. Luulen, että tämä pesto kantaa hiukan pidemmälle.

Lipstikkapesto

n. 3 dl lipstikanlehtiä (väljästi ajatellen)
2 valkosipulinkynttä hienonnettina
reilu1/2 dl pinjansiemeniä
 reilu1/2 dl parmesania (tai pikkulapsen nyrkin kokoinen kimpale)
1dl hyvää oliiviöljyä (kannattaa maistaa ettet lyö pestoon mitään kitkerän makuista vanhaa öljyä...)
1/2 sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria

Koska minä olen minä, laitoin kaikkia aineet kerralla  tuollaiseen pikkutehosekoittimeen ja annoin koneen vääntää. En tiedä kannattaisko juusto vaikka raastaa ensin, mutta menipä tuo noinkin.

Lopuksi sitten maistoin vielä ja lisäsin vähän  suolaa ja mustapippuria.

Uskomatonta kuinka hyvin liperin voimakas maku liittoutui peston muiden ainesosien kanssa.Vielä tekovaiheessa maistelin liperin lehtiä ja olin varma, että lopputuloksesta syntyy fiasko.

Lipstikkapeston kaveriksi heitin pannulle  kuumaan oliiviöljyyn broiskun sisäfilepaloja ja toissapäivän grillatuista possuvartaista ylijääneet pikotut kasvikset; paprikaa, punasipulia, kesäkurpitsaa ja jokunen herkkusienikin näkyi olevan. Broisku kypsäksi ja suolaa ja pippuria koko komeuden mausteeksi, lautaselle keoksi ja päälle isosti lipstikkapestoa. Menin sitten keittämään vielä riisiäkin ja siihen sotkettu lipstikkapesto: nam! Mistä sainkin idean, että teen tabouleh tyylistä salaattia, korvaan yrtit lipstikalla... ehdinköhän huomenna.

Mutta teille kaikille, joilla on pääsy lipstikkapuskille, tehkää tätä!
Ja nyt juuri taitais olla ihan hyvä aika pakastaakin lipstikkasatoa talven varalle.

Viimeinen silaus Pekingin ankalle: Luumukastike

Viimeisenä pääsiäispyhänä herkuttelin ja hemmottelin perhettäni Pekingin ankalla. Valmistin sitä tietenkin luottoreseptilläni...tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että olen valmistanut kyseisen ruokalajin peräti kerran aikaisemmin. Tuuri kävi silloin kerrasta ja Nigellan ja Jamien ohjeistuksia hiukan yhdistettynä ruuasta tuli  herkullinen ja mutkattomasti valmistuva, joten en nähnyt mitään syytä lähteä reseptiäni muuttelemaan. Yksityiskohtaiset ohjeet ankan valmistukseen ja  ruokalajiin kuuluvien kiinalaisten lättyjen tekoon kahdellakin tavalla löydät aiemmasta postauksestani Pekingin ankkaa matalan aidan taktiikalla.

Mikäli sinussa asuu pieni puuhastelija tai peräti insinööri tai kertakaikkisen perusteellinen ruokahifistelijä, haluat ehkä kokeilla Pekingin ankan toteuttamista vähän pidemmän kaavan kautta, kuten Campasimpukka ja Kammenpyörittäjä. Valmistustapa, joka on kekseliäästi modifioitu alkuperäisestä arotuulessa roikottamisesta Keski-Suomen oloihin, edellyttää kuitenkin esim. kompressoria (niin juuri, tuota pelottavasti pihahtelevaa raskasta tankkia, jonka saa vaikka naulapyssyn soimaan), joten minut pelattiin ulos jo tässä vaiheessa.

Laiska emäntä tekee kuten minä ja antaa uuunin hoidella hommat, ankan runsas rasva pitää sen mehevänä ja kuori rapeutuu pikku penslauksen  avulla juuri sopivasti.

Mutta ainahan jotakin edistysaskelta on otettava. Jo ensimmäisellä kerralla katselin itsetehdyn luumukastikkeen ohjetta Jamieltä, mutta koska silloin oli niin miljoonaa muuta uutta asiaa, tyydyin avamaan pöytään valmiin Hoi Sin kastikepurkin. Ja hyvää oli. Mutta nyt kun  vaihtoehtona oli sekä se, että tuo omatekemä luumukastike, veti luumukastike kirkkaasti ohi,! Että hyvä voi olla siis vielä parempaa! 

Itsetehtyä luumukastiketta oli hiljakkoin väsätty sekä Keittotaitelua-blogissa, että Campasimpukalla, josta kopioin ohjeen omaan käyttööni, siinä kun oli ainesmäärät muutettu jo sopivasti pussilliselle kuivaluumuja, vähän lisäsin mausteiden määrää. Jamie muuten tekee kastikkeen tuoreista... eli vielä tässä on ehkä parantamisen varaa.

Luumukastike -perinteinen kiinalainen maustekastike

200 g kuivattuja luumuja2 dl vettä
1tl tl kiinaista viismaustetta

1tl chilijauhetta
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl ruokosokeria 
raastettu appelsiinin kuori

Pane kaikki aineet kasariin, luumuja voit saksia vähän pienemmiksi. Keittele miedolla lämmöllä luumut hajoaviksi, 20 min +. Minä lisäsin aina välillä kyllä lisää vettä, sillä eihän me tästä betonia haluta vaan notkeaa kastiketta. Lopuksi vielä survaisin sekaan sauvasekoittimenkin, koska mielestäni luumut olivat liian isoina sattumina.

Sitten vaan kiinalaisen lätyn väliin ankanlihaa ja -nahkaa, kurkkua, kevätsipulia ja luumukastiketta. Ihanaa!

Alkuruuaksi  tein suppilovahveroista kiinalaista sienikeittoa, jonka reseptiä ainakin Ankerias Vipunen odottelee vesi kielellä. Odottavan aika on pitkä, mutta tässä tapauksessa ikuinen, sillä reseptiä ei todellakaan ole tulossa. Olin tutustunut moneen reseptiin netissä ja sitten vielä makuaistini kanssa yritin pelata ja saada oikeaa makua aikaan, koska visio keitosta oli vahva, mutta ei siitä hyvää tullut. Kauniisti sanottuna oli kuulemma kuitenkin "ruokahalua herättävä" ellei varsinaisesti nyt herkullinen. Sori, Ankerias, tee itte parempaa.  Mä voin sitten tehdä sitä seuraavalla kerralla.

Jälkkärinä tarjottu Banoffee sentään oli herkullista. Kondensoidun maitotölkin keittäminen kinuskiksi on se salaisuus, se kinuskin maku on ihanan makea, mutta ei öklö. Erilainen kuin mikään muu kinuski.

Kohti Pohjanmaan -vai oliko se Pohjoismaiden?- parasta jauhelihakastiketta

 
Pasta Bolognese on maailman parasta. Äitini tekemä varsinkin. Toissijaisesti oma tekemäni. Kastike on molemmilla periaatteessa sama, se minkä äitini oppi tekemään Sveitsissä 70-luvun alussa. Luulen, että omani pohjassa on useammin reilusti punaviiniä ja äitini kuivayrtitosuutta hallinnoi oregano, kun minä taas kallistun enemmän basilikan suuntaan. Äitini myös puristaa valkosipulinkynnet mukaan vasta viimeistelyvaiheessa. Mutta niin hyvää, niin takuuvarmaa, kaikille maistuvaa.

Heinz lähetti minulle yllärikorin tarvikkeilla, joita saattaisin tarvita jauhelihakastikkeen teossa. Sipulia, valkosipulia, mausteita (mm. timjami -NOT!)ja Heinzin perusketsuppia ja Chilikastiketta. Mukana kehoitus osallistua naamakirjassa kilpailuun pohjosmaiden parhaasta jauhelihakastikkeesta. Koska tuomareina yleisön lisäksi oli italialaisen ravintolan henkilökunta ja voittona matka Bolognaan, annoin itseni rohkeasti olettaa, että kyse on nimenomaan pastakastikkeesta eikä suomalaisten ikisuosikista, perunoiden kanssa syötävästä jauhelihakastikkeesta elikkäs murusoosista, joka- korjatkaa, mikäli olen väärässä- on sinänsä aivan oma tarinansa ja suomalaisten ikisuosikkikotiruoka.

Meillä siis kokataan jauhelihakastiketta, pastan kera, mukaillen ikiaikaista bolognese-reseptiä. Tähän kisaan otin kumminkin askeleen vielä rohkeammin eteenpäin, hylkäämättä bolognesen makumaailmaa, yritin tuoda mukaan jotakin mikä tekisi kastikkeesta ja sen tomaattisuudesta vieläkin vahvemman, vieläkin intensiivisemmän.

Salaisiksi aseiksi valikoituivat lopulta hyvin rasvaton, tumman robusti hirvenjauheliha, uunissa paahdettu kasvispohja ja  sen loppusilauksena annoksen päälle ripoteltavat rapeiksi paistetut kaprikset.

Onko jo vesi kielellä? Hyvä.

Punainen, paahdettu jauhelihakastike (Ragu alla Nanna)

500g hirven jauhelihaa, tai muuta vähärasvaista jauhelihaa
1 sipuli
1 punainen paprika
1 valkosipuli
kaksi kourallista kirsikkatomaatteja
1 tlk tomaattimurskaa
3 dl punaviiniä
3dl vahvaa lihalientä TAI 1 lihaliemifondikuutio ja 3 dl vettä
1dl Heinzin Chilikastikketta
2 varsisellerin vartta
 2tl kuivattua oreganoa
2tl kuivattua basilikaa
1 tl savupaprikajauhetta
1/4 tl cayenneä
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
3 rkl pieniä säilöttyjä kapriksia


1.Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori ja lohko sipuli, poista parikan sisus ja lohko paprika, puolita kuorimaton valkosipuli sekä kirsikkatomaatit. Asettele kasvikset leivinpaperin päälle uunipellille, pirskota päälle oliiviöljyä ja paahda 20 min.

2. Ruskista ja murustele jauheliha pannulla tai padassa, jossa voit valmistaa koko kastikkeen, tilkassa öljyä.
Mausta valmis jauheliha paprikajauheella, cayennellä, suolalla ja mustaippurilla.

3. Pistä paahdetut kasvikset ja purista valkosipulinkynsistä sisukset joko tehosekoittimeen tai kulhoon, jossa voit ajaa kasvikset sauvasekoittimella pehmeäksi tahnaksi.

4. Lisää jauhelihan joukkoon pataan paahdettu kasvispyre, pieneksi pilkotut sellerinvarret, tomaattimurska, Heinzin chilikastike, punaviini, vesi ja fondi tai lihaliemi sekä kuivattu oregano ja basilika. Anna hautua kannen alla vähintään puoli tuntia, mutta useamman tunnin hauduttelu vain parantaa kastiketta. Pidä kuitenkin huoli nesteen määrästä, voit huoletta jatkaa kastiketta vedellä, mikäli paksunee liikaa. Tarkista maku.

5. Lämmitä muutama loraus oliiviöljyä paistinpannulla ja paista pienet valutetut kaprikset kunnes rapeita. Valuta talouspaperin päällä.

6. Sekoita kastikkeen joukkoon keittämääsi lempipastaa. Viimeistele annos ripottelemalla ihanan suolaisen rapeat kaprikset annoksen päälle... ja tietenkin parmesania!

Höyryävän kuuma pasta-annos ilahdutti tomaattisuudellaan ja pienellä chilisellä takapotkullaan. Jamien salaattireseptistä napattu kaprisvinkki on hauska ekstralisä tarjoiluun niin maun, suutuntuman kuin ulkonäön suhteenkin. Meillä kastike upposi koko perheelle papasta kaksivuotiaaseen, vaikka epäilinkin välillä sen olevan lasten maulle liian voimakasta. Mutta ei. Kun osat on kohdallaan, ne on kohdallaan.

jälkiteksti 12.2: Reseptini valittiin Suomen edustajaksi. Voit käydä Facessa äänestämässä muiden Pohjoismaiden edustajat kumoon. Aikaa on 18.2 saakka. 19.2 Malmössä Italialaiset kokit kokkaavat reseptit läpi ja pistävät järjestykseen. Näihin tuloksiin lisätään sitten Face äänestyksen tulokset ja jotenkin saadaan voittaja selville. 
Äänestys näköjään jatkuu su 24.02 asti

Parasta pöytään- Härän Chateaubriand + 54

Tässäpä voisin tälläisellä juhlistaa oloani, kun aivan puskan takaa tuli tänään tälläinen listaus:

Medianäkyvyyden ja viestintäpalvelujen asiantuntija Cision listasi Suomen ruoka-aiheisten blogien kymmenen kärjen. Kärkisijan vei nimiinsä Pastanjauhantaa-blogi. 

Top 10 -ruokablogit Suomessa tammikuussa 2013 (Lähde: Cision Finland Oy) 

1.Pastanjauhantaa
2. Campasimpukka
3. Siskot kokkaa
4. Kaikki äitini reseptit
5. Appelsiineja ja hunajaa
6. Chocochili
7. Liemessä
8. Omenaminttu
9. Hellan ja viinilasin välissä
10. Unelias kokki

Tuo ylläoleva biffendaali on kuitenkin Happy Joe- kisan voitosta saadun kokkikoulun pääruoka.

Ja mitä mainioin, sillä saimme tutustua Ripen ohjauksessa sirkulaattorin ihmeelliseen maailmaan. Ja se jos mikä on maallikolle ihmeellistä.

Sirkulaattori  on siis jonkinlainen vettä kierrättävä uppokuumennin, jonka avulla vakuumiin pakatut elintarvikkeet voidaan valmistaa erittäin alhaisessa lämpötilassa, jolloin ne säilyttävät mehevyytensä ja makunsa ensiluokkaisina(Sous vide- tekniikka) . Menetelmää käytetään niin suurtalouskeittiöissä kuin fine dining -ravintoloissakin.

Haude pystytään säätämään asteen kymmenyksen tarkkuudella, ja nyt siis + 54 asteeseen. Ja jos nyt oikein hra Mikkolaa ymmärsin, niin pihvit olisivat voineet olla siellä hauteessa vaikka huomiseen ja niiden kypsyys olisi pysynyt samana.

Ja näin iloiset kokkaajakollegani tiputtavat pussia hauteeseen.

Härän Chateaubriand + 54

10 kpl Härän 180g pihvejä

voita, mp,timjami

Vakumoi pihvit ja lisää loput raaka-aineet.

Aseta pussit 54 asteeseen säädettyyn sirkulaattoriin.

Itse  halusin valmistaa kastikkeen.


Mustapippuri Hollandaise

10 kpl munankeltuainen
0,7 dl sushiviinietikkaa
1 rkl mustapippurirouhetta
0,4kg kiehuvaa voisulaa
0,5 dl tuoretta persiljahaketta

Laita keltuaiset, etikka ja mausteet tehosekoittimeen.

Kiehauta voi.

Lisää kiehuva voi tehosekoittimeen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, happoa, makeutta.

Tämä oli hiukan eri tekniikka kun mitä olen yleensä tehnyt tätä kastiketta ja jostain syystä tietenkin sain sen epäonnistumaan. Maku oli huikean hyvä, todella, eikä kastike leikannut myöskään kiinni, mutta siitä ei tullut hollandaisemaisen jämäkkää vaan ihan tavallista kastiketta....

Syy oli luultavasti se, että en kaatanut voisulaa suoraan kasarista, koska se olisi ollut hiukan hankalaa, vaan kaadoin  sen ensin kannuun ja siitä sitten heti sekoittimeen, mutta siinäkin voisula ehti jo jäähtyä liikaa. Tein tämän kyllä ihan Janne esikokin kehotuksesta, että syyllistän myös häntä, ja ylipäätään syyllinen -joku muu- on aina tärkeä löytää!

Siinä sitten Ripe kävi kastiketta maistelemassa, että miten tässä näin kävi, maku on oikea, koostumus ei, MISSÄ VIKA, Janne sanoi kyllä, että teki se (siis mä) just niinkun käskettiiin....

kuva Hartwall/Rob Orthen

  Saattoi tietysti olla, että kokkaamisen sijaan, minä keskityin kertomaan vitsejä...

Sitten teimme paahdettua perunaa uunissa ja papu-tomaattipaistosta, joka kuulostaa siltä, että ei yhtään hutsi syödä, mutta näköjään kun laadukkaasti tekee niin laatu maistuu - ja hyvältä!

Juuri ennen pääruuan tarjoilua, Risto paistoi meille pihveihin paistopinnan erittäin runsaassa voi-öljyseoksessa, pihvejä myös voilla valellen.

kuva Hartwall/Rob Orthen

Ja sitten me tekijänaiset kokosimme annokset.

kuva Hartwall/Rob Orthen

kuva Hartwall/Rob Orthen

kuva Hartwall/Rob Orthen

Ja sen vaan sanon, että ei se sirkulaattoritouhu ollu mitään vaan komian tähären, oli nimittäin ehkäpä elämäni paras häränpihvi. Ja niinkuin näette, ei tarvita pihviveitsiä.

Jotta sekin on nyt koettu.

Ja ihana neljäs sija!

(Reseptit Risto Mikkola)

Salaattia ihanalla avokado-vinaigrettellä

.... kerrankin salaatinkastike jota olis vedellyt lusikalla suoraan purkista! Ja älkää nyt erehtykö luulemaan, että tässä annoksessa avokado-vinaigretteä ovat vain nuo räpsäytykset tuossa päällä. Kootessani annosta laitoin ensin alle salaatit, joille valutin kastiketta nauhana pitkin ja poikin, sitten lisäsin tomaatit, kurkun ja makkaran ja sitten vielä töpöttelin kastiketta.

Ja kuten sanottua, oikeastaan kaikki muu paitsi kastike on turhaa.

Resepti käveli vastaan Tastespottingissa, Sweets Treats and More -blogissa.Sattui olemaan ainekset suurinpiirtein kotona ja ei kun suin päin tekemään. Punasipuli korvattiin karskismmalla keltaisella, greipin mehu sitruunalla ja hups, hunajaa olisi ollut, mutta se minulta jäi kyllä kokonaan pois ja näköjään yksi basilikan lehtikin olisi pitänyt olla..... Kuinkas mä nyt oikein luen näitä reseptejä -suurpiirteisesti...- kun aivan kun taas uutta plaria lukis. Mutta siis tuommoisia sovelluksia voit tehdä omaan kastikkeeseesi, voisin kyllä itsekin lisätä ensi kerralla greippmehua ja hunajaa.

Mutta nyt siis näin.

Avokado-vinaigrette

1 kypsän avokadon lihat
1 pieni sipuli silputtuna
1/2 limen mehu
1/2 sitruunan mehu (tai greipin)
 2 rkl riisiviinietikkaa (voi varmaan korvata esim omenaviinietikalla, ellei sinulla ole)
1/2 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
puolikas puska korianteria
1/2 dl oliiviöljyä
kylmää vettä ohentamiseen
(1rkl hunajaa, 1 basilikan lehti, näitä en hoksannut laittaa)

Laita avokado, sipuli, sitrusmehut, etikka, suola ja mustapippuri tehosekoittimeen ja survauta sileäksi kovimmalla teholla.

Pienennä voluumia ja lisää öljy, hunaja, korianteri ja basilika. Sekoita hyvin, yrtti pilkkuja saa kuitenkin näkyä.

Kastike saattaa olla hyvin paksua. jatka sitä kylmällä vedellä haluamasi paksuiseksi. Säilytä jääkaapissa. (lukollisessa lasipurkissa, muuten ei ehkä säily)

Annostele reilulla kädellä haluamasi salaatin päälle.Omassani oli:

3 salaattia (rucola, jäävuori, lehtisalaatti)
pieneksi pilkottua luumutomaattia (luumutomaatit- joo, ulkolaiset- ovat mielestäni talvisin maukkaimmat tomaatit)
kurkkua puolitettuina siivuina
pannulla paistettua mausteista raakamakkaraa (saarioisten yrttibratwursti tässä)

Eli laita itesellesi mieluisan viherpohjan päälle  näitä tai esim, oliiveja, ruokaisaa saat makkaran sijasta vaikka kanalla tai pekonilla. Minä laitoin tuota kaapissani sattumalta (no kyllä mä olin sen ihan itse sinne ostanut, jotakin varten, jota en ollut vielä päättänyt mitä) ollutta raakamakkaraa, koska tämä avokado kastike inspiroi heti muistelemaan sitä aiemmin bloggaamaani tajuttoman hyvää avokado-keittoa, jossa oli chorizoa.

Mutta anna kastikkeen näytellä pääosaa. Se vetää roolinsa pirun hyvin.

Olisko se sitten läskisoosi?

Tämä ei ole sitten mikään puolivuosikymmentä suvussa varjeltu läskisoosi-resepti. Eikä myöskään se Ainoa Oikea läskisoosi. Ei tässä ole myöskään tehty mitään modernisaatiota, eikä kastikkeessa ole mitään twistiä.

Kylkisiivupaketti vain hyppäs marketissa kärryille ja sai minut nostalgoimaan läskisoosilla. Pitäähän sitäkin tehdä aina välillä. Onhan Suomi varmaan  ennen enemmän tai vähemmän ruokittu ruskealla kastikkeella ja sen variaatioilla, ainakin 3 minua edeltävä sukupolvea. Ja kyllä olen minäkin osani saanut ruskeista soosseista.

Tämä versio ei ole mikään esimerkki myöskään ruskeasta kastikkeesta, mutta tällä kertaa tämä ruoka syntyi näin tai ainakin vähän sinnepäin.

läsät grilliin...

Läskisoosi

300-400g  possun kylkisiivuja tai onko ne kastikelihankin nimellä joskus?
1 sipuli
1porkkana
2rkl vehnäjauhoja
vettä
2dl purkki kermaa tai jotakin rypsikermaa (5%) niin on vähän köykääsempää
1lihafondikuutio
röpsäys sinappia
polenkymmentä kokonaista MAUSTEpippuria (tai enemmän
suolaa, paprikaa, valkopippuria

Tarjoillaan kuorineen keitettyjen perunoiden kera.

Paista läskisiivut erissä rapsakoiksi pannulla, mausta lihat aina paistoerän lopussa. Lisää viimeisen erän mukaan myös pilkottu sipuli ja porkkana ja palojen ruskistuttua ja sipulin pehmettyä, ripottele jauhot päälle. Sekoita ja anna jauhojenkin vähän kypsyä rasvan imeytyessä niihin. Sekoita pannun pohjan peiton verran vettä mukaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää pannulla lihat ja kerma,fondi ja mausteet., anna hautua liedellä puolisen tuntia. Säätele kastikkeen paksuus lisäämällä tarvittaessa vettä.
 Kurikannatoni kertoi joskus, että hänen edesmennyt anoppinsa laittoi aina kaikki ruskeatkastikkeet (lihapulla, makkara, nakki, liha, läski, maksa yms) uuniin hautumaan pariksi tunniksi miedolle lämmöllä. Silloin niiden maut muokkaantuvat niin hyviksi, ettei parrempaa voi olla.

Kyllä oli hyvät läskissoosit ihan hellaltakin. Vaikka ette tiedä tykkäävänne läskisoosista, niin luulenpa vaan, että on se teidänkin geeneissä. Suomalaiset. Medborgare.