FIININ MADEKEITON SALAISUUS ON AURA

Helmikuu on mateen sesonkia. Helmikuun 12. vietettiin myös kansallista kalakeittopäivää. Pois se minusta, että olisin silloin ehtinyt kalakeittopostauksen tekoon, kun en tunnu ehtivän yhtikäs minkäänlaiseen suunnitelmalliseen toimintaan näinä elämäni myöhempinä ruuhkavuosina. Että jos joku saa tästä nyt yhtään lohtua ja vertaistukea KUN EI EHDI MITÄÄN, niin vassoguu. Minä en ehdi mitään.

Ehdin kyllä sivuta teemaa kun keittelin yhden viikonlopun Ypäjällä ratsastajille ja kannustusjoukoille lohikeittoa kun me pohjalaiset lähdimme - jos ei nyt merta edemmäs - niin ainakin maakuntarajojen ulkopuolelle ratsastuskisojen pitoon. Ja kyllähän te tiedätte kun pohjalainen yrittää ihan tavallista tehdä...

Sivuraiteille luisuminen on helppoa meikäläiselle, mutta palataan takaisin madekeittoon. Olen tätä keittoa haudutellut päässäni jo vuoden päivät ja vihdoin sain sen kattilaan. Eräs pohjanmaan rannikon kalastaja heitti minulle vinkin maailman parhaasta madekeitosta. Aurajuustossa sen salaisuus, kuulemma. 

Aurajuustoa en olisi arvannut itse kyllä laittaa kalakeittoon, mutta juuripa sen takia ajatus jäi kummittelemaan takaraivoon.

Made on aika jännä kala. Rumilus on pohjamutien asukki, silti hyvänmakuinen. Lake ruotsiksi ja yllättävää kyllä, vaikka meillä mateesta puhutaan erikoisherkkuna ja sen mätikin luetaan parhaiden joukkoon, niin viime talvena järkytin ruotsalaisia projektikollegoita Vaasan kauppahallissa tarjolla olleille mateilla ja sen mädillä...että te siis suomessa oikein myitte nuita?

Yritän kerran vuoteen ottaa sen mateen kotimatkalle kalatiskiltä tähän aikaan vuodesta. Yhden kalakeittopostauksen olen siitä tehnyt, ja onhan se mielettömän hyvää. Nylkemistä ei kannata pelätä, olen sen todistettavasti tehnyt, mutta mateita myydään kyllä nyljettynä ja osaava kalamestari sen tietenkin asiakkaalle pyydettäessä tekee. Minä ilahduin siitä kun koko joukon madereseptejä julkaissut Sauvajyvänen kertoi, että mateen voi myös keittää nahkoineen. Tietysti perattuna ja kidukset poistettuna. Ihan vieno pyyntö Sauvajyvänen, en panisi ollenkaan pahitteeksi yksityiskohtaisesta selonteosta mateen kidusten poistamisesta. Mulla kun lopputulos on aina koko poistettu pää, kun en oikein tiedä kuinka ne kidukset nätisti poistetaan. 

Mateen mausta minulla ei ole pahaa sanaa, mutta niinkin pulleroiseksi lihaskimpuksi siinä on lopulta yllättävän vähän lihaa. Elopainosta jää syötävää vain neljäsosan verran. Ruotoja löytyy, siksi fileoijan tulee olla taitava ja itse ihastuin tähän tyyliin jossa kala keitettiin nahkoineen ja liha sitten irrotellaan sormin ruodoista. Aika hyvin lihanpalat tulee käydä läpi ruotojen varalta tässäkin, eli saatava liha on aika pientä palaa. Olen joskus syönyt ravintolassa ihania madekroketteja ja hauen tapaan made onkin varmasti oivallista jauhettuna, ei tarvitse stressata ruodoista.

Fenkoli on oma, lohikeittoon laitettava ässäni ja näköjään olin sitä edelliseen keittoonikin laittanut. Yritin googlailla löytyykö somesta madekeitto aurajuustolla ja törmäsin Ripaus tryffeliä- blogin madekeittoon, jossa uusi salainen ase: varsiselleri! Heti kokeiluun ja käyttöön jäi. Ihanaa hapokkuutta kermaiseen keittoon. 

FIINI MADEKEITTO AURAJUUSTOLLA

mateen keitto
1 made (alle tai yli kilon)
1 sipuli
2 porkkanaa
1laakerinlehti
5 valkopippuria 
2 tl tl suolaa
n. 2 l vettä

madekeitto
peratut mateen lihat edellisestä vaiheesta
1 rkl voita
1 keltasipuli
2 porkkanaa
3 varsisellerin vartta
6 perunaa
keitinliemi+vettä
1 dl kuohukermaa
100 g aurajuustoa
tuoretta tilliä
suolaa, mustapippuria

Putsaa made, eli leikkaa vatsa auki ja poista varovasti sisuskalut ja huuhtele vatsaontelo. Ota talteen mätipussit ja maksa, maksa on herkkua n. 5 min ajan keitossa kiehautettuna. Sitten seuraavaksi vois poistaa ne kidukset, jos osaa, tai sitten nirhata koko pää pois, jos ei osaa, niin sen osaa ainakin. Siinä kyllä jää keittämättä ne poskilihat sitten.

Laita made kattilaan kylmään veteen niin, että peittyy, kuumenna kiehumaan ja keitä 5 min. Kuori syntyvä vaahto pinnalta.  Lohko mukaan porkkana ja sipuli, lisää mausteet ja jatka keittämistä vartin verran, että made on kypsää. 

Nosta made  reikäkauhalla liemestä ja anna jäähtyä hiukan, poista sitten nahka ja erottele liha ruodoista ja laita sivuun odottamaan. Siivilöi keitinliemi. Maista, ettei se ole liian suolaista, siitä tulee nimittäin keiton pohja.

Keitto
Kuumenna emalipadan tai kattilan pohjalla voi ja pistä miedolla lämmöllä kuorittu, hienonnettu sipuli kuullottumaan. Kun sipuli pehmeää, lisää pilkotut porkkanat, varsisellerit ja perunat ja sitten lientä/vettä niin paljon, että kasvikset reilusti peittyvät. Keitä kunnes perunat ovat ihan viitä vaille kypsiä. Lisää silloin mateenliha ja kerma ja murustele sekaan aurajuusto ja anna muhia vielä se viisi perunoiden kypsymiseen saakka.

Maista ja mausta tarvittaessa. Lisää hienonnettu tilli keiton pinnalle ja tarjoile.

MANTELISITRUUNAPULLA (gluteeniton)

 Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa

Voi pulla! Uunilämpinä, lasillinen kylmä maitoa kyytipoikana, on suurinpiirtein ihaninta  mitä tiedän. Samaa mieltä on muu perhe, eikä ensimmäinen pellillinen korvapuusteja häviä katoamisvauhdissa juurikaan valonnopeudelle.

Tutustuin juuri huipputuotteeseen, kotimaiseen Pirkka gluteeniton pullataikinaan, jolle Keliakiliitto myönsi Vuoden 2017 gluteeniton tuote - tunnustuksen. Paketti löytyy pakasteosastosta ja siitä syntyy näppärästi erilaiset pikkupullat myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville. Vaikka meillä ei olekaan lähipiirissä sitä noudattavia, ei tarvitse kummoisetkaan kutsut olla kun asia tulee ajankohtaiseksi ja pidänkin aina silmälle helppoja ja hyviä vaihtoehtoja. Mielelläni tarjoilen myöskin samaa tuotetta kaikille ilman turhia erotteluja.

Taikinasta valmistuu ne omat suosikkini, korvapuustit, vallan mainiosti. Tällä kertaa lähdin kokeilemaan vähän erilaista sitruunan mantelista täytettä ja se kyllä taitaa löytää tiensä  täytteeksi myös seuraavan kerran kun leivon perinteistä vehnäpullaa. 

Gluteeniton taikina näyttää hyvältä paperisissa annosvuoissa paistettuna. Jos olet tälläinen ei-jokapäivä-gluteenittomien-tuotteiden-kanssa-painiva kuin minä, niin muistathan leivontainnossasi huomioida, että myös leivonta-alusta ja leivinpelti ovat gluteenittomassa kunnossa (ei siis sama millä leivot vehnäpullaa).  Ja itse leivonnassa jauhotukseen käytetyt jauhot ovat gluteenittomia!

 MANTELISITRUUNAPULLA (gluteeniton)
16 kpl

1 pkt Pirkka gluteeniton pullataikina (450 g), pakaste
100 g huoneenlämpöistä voita
1 dl ruokosokeria
1 dl mantelirouhetta
1 sitruunan mehu
voiteluun kananmuna ja pinnalle mantelilastuja

1. Sulata pullataikina pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Sekoita huoneenlämpöinen voi, sokeri, manteli ja sitruuna notkeaksi tahnaksi.
3. Kauli taikinasta suorakaiteenmuotoinen levy ja levitä täytetahna levyn päälle. Kääri rullalla ja leikkaa 16 palaan. Nosta palat paperissin annosvuokiin.
4. Anna nousta 30 min leivinliinan alla. Voitele kanamunalla ja ripottele pinnalle mantelilastut. paista 15-20 min. 200 asteisessa uunissa.

Vinkkailuun makuun päästyäni vielä toinen Pirkka tuotevinkki: Saaristolaiskalapihvit taipuvat myös grilliin. Lähikalahankkeen uusimmassa versiossa kotimaista lahnaa höystää pinaatti. Pihvi on mainiota arkiruokaa vaikkapa pernamuusin ja kananmunakastikkeen kera (oi nam) mutta extra kiinnostava siitä tulee kun sen nakkaa grilliin ja raidoittaa kalaburgeriksi. Höysteet kunkin maun mukaan, mutta kannattaa kokeilla myös tätä minun versiotani: tonnikala, majoneesi ja hienonnettu kurkku sekoitetaan meheväksi tahnaksi. 

Tuote löytyy siis pakkasesta (ja pihvit saa heittää grilliin jäisenä) ja on myös gluteeniton koko perheen suosikki. Niinkuin jo aiemmin lanseerattu saaristolaispihvi. Pirkka tuoteperheestä löytyy aikamoinen valikoima erinomaisa gluteenittomia tuotteita muutenkin.

Mutta nyt takaisin pullan perään. Koska pulla nyt vaan on, ihan parasta!

Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa

PISTETÄÄN KALALLA KEVEÄSTI

Kalaa olisi hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Näin suosittaa mm. Evira. 

Uskallan väittää, että aika monikaan ei tähän suositukseen yllä. Kala on herkkä raaka-aine, joka ei varsinaisesti säilytyksestä parane. Lohi on se ehdoton ykkönen monen ruokapöydässä, se kun on erittäin maukasta, helppo valmistaa (ruodottomaksi) ja kohtuullisen hintaista. En nyt laske sinua onnellista tähän, joka nostat omat kalat verkolla tai katiskalla mökki- tai peräti kotirannasta. Muille on tosiasia, että kyllähän se kuha- tai siikafileen hinta kirpaisee kaupan tiskillä.

Kun laadukkaaseen raaka-aineeseen satsaa, kannattaa satsata myös resepteihin. Ja jottei se nyt ainakaan  resepteistä olisi kiinni, löytyy repertuaariin inspiraatiota tänään Lännen Median  ruokasivuilta.

Tuore, paistettu, kotimainen järvikala on varsin herkkua ihan vaan pannulla paistettuna. Voissa paistettuna varsinkin. Ei vaiskaan, hyvää tulee myös öljyllä. Variaatiota saa kastikkeilla ja lisukkeilla ja kuhan kylkeen tein raikkaan pinaatti-avokadopeston.

Alkuvuodesta olin viime vuoden tapaan vetämässä Seinäjoen Suomi-Ranska seuralle kokkauspäivää ja siellä tehtiin kalaa leivinpaperokäärössä, en papillote. Tämä helppo ja superterveellinen ja niin ranskalainen kalanvalmistustapa tahtoo aina unohtua, vaikka joka kerran kun avaan paperikäärön ja ihanat aromit tulvahtavat nenään, vannon että teen tätä taas pian uudestaan. Nyt keväällä mukaan nyyttiin kannattaa laittaa kevätsadon tuoreet vihannekset. Primöörit, kun oikein hienosti sanotaan.

Kalasta puhun, mutta sopiihan sinne nyt yksi simpukkareseptikin joukkoon. Tuota pientä venussimpukkaa saa hyvin pakasteena, joten jos et ole kokeillut vielä niin kannattaa valmistaa tämä yksinkertainen pasta. Olisitte nähnyt kun meidän Maitotyttö innostui sydänsimpukoista ja kasasi melkoisen pinon syötyjä kuoria lautasen syrjään. Äitikin oli hyvin, hyvin iloinen.

Aina tykkään tuoda mukaan noita aasialaisiakin makuja. Kalakeitto ja lohikeitto on aina ollut yksi meidän perheen lastenkin suosikkiruoka, mutta siihen on kiva tuoda välistä vaihtelua. Nopeimmillaan kalakeiton valmistaa kaupan valmiista pakastekuutioista, eikä se oikeasti ole mitenkään vähempiarvoista kalansyöntiä kuin tuoreesta tuunaaminen. Mun mielestä pääasia, että on (vastuullisesti kalastettua ja tuotettua) kalaa lautasella. Kirkkaassa liemessä tällä kertaa mukana siis korianteria, chiliä, inkivääriä, valkosipulia. Siis nam!

Vielä kaivoin esiin vanhanajan kunnon silakkalaatikon reseptin. Ja miten tuon nyt osaisi selvemmin sanoa: Kyllä oli hyvää!

Hyviä kalaruokahetkiä kaikille! Reseptit näihin herkkuihin siis tänään torstaina 5.4 Lännen Median sanomalehdissä. Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat , Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti.

ETANASILLIT

Tämä kampanjapostaus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä Ahti-sillien kanssa.

Sillit kuuluuvat pöytään aina parhaimpien juhlien aikaan: jouluna, juhannuksena ja vappuna. Itseasiassa ne sopivat ihan minkä tahansa perhejuhlien tarjoiluun, sillitahna ja maltainen saaristolaisleipä ovat aina takuuvarma hitti noutopöydässä. 

Sillistä saa kyllä pöytään jokapäiväistäkin ruokaa ja oli tarve kumpi tahansa, Sillikoulun reseptien joukosta löytyy sillejä kullekkin huima määrä toteutettavia reseptejä ja inspiraatiota. Miltäs kuulostaa  voitaikinavohvelit ja sillijäätelö,  kuvankaunis sillikakku tai ruotsalainen sillisalaatti? Kaikki nuo ovat kampanjassa julkaistuja bloggaajakollegoiden reseptejä.

Enkä koskaan unohda kuinka laitoit sillivoileipää mun krapulaan...

Silli tuo mieleen puhtaasti positiivisuutta. Boy-sillit ovat muuttuneet Ahti-silleiksi, ja kyllä, ne valmistetaankin Suomen Turuus. Itse silli on norjansilliä, joka kalastetaan MSC- sertifioidusti, elikkä vastuullisesti, juuri silloin kun se on pulleimmillaan ja rasvaisimmillaan. Ihanasti täynnä omega-3-rasvahappoja.

Valitettavasti etanapannuni ovat tyhjäkäytöllä suurimman osan vuotta. Ymmärtääkseni noissa koloissa viihtyy moni muukin; katkaravut ja silakat ainakin. Miksei siis myös silli!

Viihtyi kyllä! Sillin (ja voin rasvaisuutta) leikkaamaan laitetaan sopivasti fenkolia ja kaprista, maltilla persiljaista valkosipulivoita sillin kaveriksi ja päälle parmesaaninen leipämuruseos. Ihan lempiherkkuni etanoiden kanssa samalle viivalle pääsi tämä annos varsinkin kun muistin tirskauttaa syödessä vielä hiukan sitruunaa päälle. Oikein sopeva alkuruuaksi pikkujoulupöytään tai joulunpyhiin - jos nyt ajankohtaiseksi heittäydytään - silloin kun haluat tarjota vaikka kolmen ruokalajin illallisen ison joulukattauksen sijaan. Ja yksinään etanasillit ovat ihana iltaherkku. 

ETANASILLIT

5:lle

1 pkt (150g) Ahti Perinteinen Sillifilee tai Ahti Matjessillifilee

50 g voita

4-5 aurinkokuivattua tomaattia

2 rkl kaprista

3-5 valkosipulinkynttä

1 ruukku lehtipersiljaa

½ pieni fenkoli

Pinnalle:

1 dl eilistä leipää rouhittuna tai Panko-korppujauhoa

1 dl Parmesaaniraastetta

1 dl silputtua lehtipersiljaa

 2 rkl oliiviöljyä

Tarjoiluun: sitruunanlohkoja

Laita uuni lämpiämään 200°.  Ota esille etanapannut.

1 sillipaketista saat n. 30 etanasilliä. Jos käytät AhtiPerinteistä Sillifileetä, liota sitä ensin pari tuntia kylmässä vedessä liian suolaisuuden poistamiseksi. Voit käyttää myös molempia sillejä, eli silloin yksi filee kutakin. Saksi fileet paloiksi, kustakin fileestä tulee n. 15 palaa.

Jaa palat etanapannun koloihin.

Hienonna aurinkokuivatut tomaatit ja kaprikset, valkosipulinkynnet ja lehtipersilja. Kuutioi myös fenkoli pieneksi. Sekoita kaikki yhteen voin kanssa. Jaa massa tasan etanapannun koloihin sillin päälle.

Yhdistä pintamurun ainekset ja jaa seos kolojen päälle. Paista 200° n. 6 minuuttia, kunnes voi kuplii ja leipämuru saa pintaan hiukan väriä.  Varaa ruokailijoille sitruunanlohkoja annoksen pintaan puristettavaksi. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Yhteistyössä Ahti-sillit

RETROISTA RETROIN TONNIKALASALAATTI

Vanhanaikainen retro tonnikalasalaatti on yksi mun himo-jääkaappiruuista. Himo-jäkaappiruoka on sellainen, jota syödään aterialla, mutta myös aterioiden välillä, yleensä jääkaapin ja sen oven välissä seisten ihan vaan muutama kymmen haarukallinen. Tai siis niin paljon kuin kehtaa siellä jääkaapin oven välissä vedellä. Jos kotona on muita salaatinsyöjiä, on pakko laittaa tietty omaan astiaan annos, mutta parhaimmalta se kyllä maistuu suoraan kiposta haarukoituna. Ainoastaan vietnamilainen kanasalaatti saa mut käyttäytymään samoin.

Tässä salaatissa ei ole sinänsä mitään erikoista, ehkä se on sulle suorastaan tylsä, itse kyllä olen aistivinani tässä varhaisesi-isän trendikkäillä kulhoruuille. Oravan mummolassa tämä kuului koko lapsuuteni ajan joulupöytään, ja saan edelleen vieroitusoireita jouluisin kun se omastamme puuttuu. Muiden mielestä kun tämä ei ole varsinainen jouluruoka.

Ja tämä on nyt se resepti mitä varten ostat kaupasta HeMaPapusseja. Termi oli mulle aivan outo kun yksi Iso-Hoon sukulainen kerran kertoi että otti hemapapussin pakkasesta kun oli nyrjäyttänyt jonkun raajansa...Mulle tuli mieleen sanasta lähinnä verensiirto, vaikka selvisihän se sana lopulta. Kesän kunniaksi tuunailin tämän kuitenkin tuoreella paprikalla ja herneillä, maissi kyllä tuli purkista. Aina nauran sille IsoHoon ostosreissulle kun se osti niitä Bamboo shoots sieltä lasten video-osastolta (linkki juttuun tässä ja kaupan päälle superresepti), mutta muistan kyllä itsekin (no tästä on kyllä TODELLA kauan) hämmennykseni kun myyjä kehotti mua cittarissa kysymään HeVi- osastolta...metallimusiikki ei oo koskaan ollu mun juttu.

Ai niin, se vielä, että tonnikalasalaatissa täytyy olla kirpeän etikkainen kastike ja paljon sipulia. Nykypäivän versiossani on myös korianteria. Tietysti.

 RETRO TONNIKALASALAATTI

2 dl Pitkäjyväistä, irtonaista riisiä
1-2 tölkkiä laadukasta, öljyyn säilöttyä MSC-merkittyä tonnikalaa paloina
1 punainen paprika
2-3 dl tuoreita herneitä palottuna
2-3 dl makoisia maissinjyviä ja öljyä.
1 iso punasipuli
reilusti tuoretta persiljaa tai korianteria
1 dl oliiviöljyä tai neutraalia öljyä
1/2 dl valkoviinietikkaa
 suolaa ja mustapippuria

Keitä riisi pakkausohjeen mukaan ja anna jäähtyä. Pilko paprika ja punasipuli, valuta tonnikala. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin. Maista ja lisää tarvittessa etikkaa. 

Oi, että on tavallisen hyvää!

#TASTETWIST

Mäkin twistasin. Kun ymmärtää ja arvostaa (tai  vaikka inhoaa) klassikkoja, saa niitä mennä tuunaamaankin. Joskus menee syteen, mutta toisinaan saa aikaan ihan uutta ja herkullista, vähän erilaista. Maistuu sitten taas se klassikkokin seuraavalla kerralla.

Tällä kertaa iski twistausinto brittiklassikkoon fish and chips. Hauesta tekaisin tuorejuustolisällä pehmoiset pihvit ja perunaranskalaiset saivat väistyä bataatin tieltä. Ei huono. Hauraat pihvit menisivät hyvin hampurilaisessakin. Resepti tähän mun fish & chips- muunnelmaan löytyy Apetinan sivustolta (tässä linkki suoraan reseptiin).

Ja sitten vielä muistutus. Ihan jokaikinen voi osallistua Apetinan tastewist kuukauden kilpailuun instagrammaamalla jonkun oman ruokaluomuksensa, jossa on joku pieni twist.  Tägää kuva #tastetwist. Muuta ei tarvitse tehdä. Paitsi voi käydä äänestämässä Apetinan sivuilla, jonne kuvat nostetaan, eniten ääniä saanut voittaa. Viime kuussa se oli muuten Tinskun keittiössä Suomesta. Tämän helpompaa kisaa ei ookkaan! Nyt lähtee voittajalle laadukas kattilasarja. 

Eli heti kohta kuva instaan!  

Yhteistyössä Apetina

Sushiburrito

Koskaan ei ole niin kiire, etteikö ehtisi ruokakojulle pysähtyä. Varsinkin kun ruuan syömistä voi jatkaa juostessa kulkiessa. Siinäkin on sellainen outo nautinto, vaikka ruokahetki pyydetäänkin aina rauhoittamaan, niin joskus on vaan ihana olla menossa jonnekin vähän kiireisen näköisenä ja siemailla samalla lattea ja jotain rinkeliä...(liikaa elokuvia). 

Edellisen kiirestopin (ellei lasketa viime viikon Disney on ice- kiirestoppia kun minuuttia vailla päästiin tyttöjen kanssa sisään, koska minä, porukan vastuullinen aikuinen olin unohtanut liput hotelliin, ja pysähdyimme ostamaan lupaamiani poppareita vielä sekunti ennen alkua... Mikä hinta! Onneksi tajusin vaihtaa tilaukseni vain yhteen pussiin, tämän äidin lompakosta ei löydy nimittäin 26 euroa sijoitettavaksi poppareihin....) tein Sergelin torilla (Tukholmassa siis) vähän uudenvuoden jälkeen kun melkein kiiruhdin ohi kojun, joka myi tälläisiä sushirullia, vähän niin kuin sushia mutta rulla ei pätkitä suupaloihin. Onneksi peruutin ja ostin 2 ja jee ne olivat niin hyviä!

Sushirullan nerokkuus on siinä, että saat sushin herkulliset maut vähän kuin kätsyssä matkapakkauksessa. Niiden valmistus hoituu nopeasti ja koska vain nimen alkuosa on sushi ja loppuosa burrito, ikäänkuin vapaudut kaikesta sushietiketin ikeestä ja voit täyttää rullat oikeastaan millä tahansa.  Norilevään kääräisty riisi sulattaa yhteen myös lihaisemmat vaihtoehdot, nyt ei mennä raaka kala edellä. Sekin kyllä maistuu.

Helsinkiläisiä taas hemmotellaan, sinnekin nimittäin on juuri avautunut/avautumassa? sushiburrito-paikka!

Mutta jos olet muualla, kuten minä, kotonakin nämä onnistuvat oikein mallikkaasti. Suosikkikastikkeet ja täytteet vaan kehiin ja herkkua tulee. Itse rakastuin wsabilla mautettuun tuorejuustoon! Omat vinkkini  täytteisiin ja koko reseptin löydät Apetina.com sivustolta.

Koska teillä pyöritellään sushiburritot?

Yhteistyössä Apetina.com

Graavilohiceviche

Olen aivan friikki lukemaan kaikenmaailman Teeseitse-joululehtiä ja ruokalehtien erikoisnumeroita aiheesta. Ja säästän tietysti kaikki tyynni seuraavaankin vuoteen. Täytyy kyllä sanoa, että tiettyä toiston makua alkaa olla ilmassa. Joka vuosi pitää joulun tienoilla kuitenkin testata jotakin uutta, ei aina välttämättä joulupöydässä, voihan sitä herkutella pienesti vaikka joka adventti.

Koti&Keittiö 12/2015 oli kaksi kalareseptiä, jotka olen jo kerinnyt testaamaan teidän puolestanne. Graavilohiceviche ihastutti ulkonäöllään mutta myös maullaan. Cevichehän oikeasti tehdään ihan raa'asta kalasta ja se kypsennetään sitrushapoilla (usein juhlissani tarjottu korianterilohi on sitten vähän niinkuin riisuttu malli cevichestä), tässä ihanan raikas kasvispikkelssi/salaatti raikastaa graavilohta. 

Sanoinko jo, että kaunis tarjottava.

Graavilohiceviche (resepti Koti&Keittiö)
6 annosta

300g graavilohta
1/2 fenkolia
1/2 kurkku
1/2 vihreä omena
1vihreä chili
3 limeä
1rkl sinapinsiemeniä
1-2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
rouhittua mustapipuria
lipstikkaa, lehtipersiljaa (tai minä panin tietenkin korianteria)

Leikkaa lohi ohuiksi viipaleiksi ja asettele tarjoiluvadille.

Kuutio fenkoli ja kiehauta kuutiot nopeasti, valuta ja jäähdytä.

Kuutioi kurkku ja omena, hienonna chili. Sekoita kasvikset keskenään. Raasta hyvinpestyjen limehedelmien kuoret joukkoon ja purista myös mehut sekaan.

Lopuksi sinapinsiemenet, öljy, suola ja pippuri. Lusikoi kasvissalaatti lohiviipaleiden päälle ja koristele yrteillä. Anna maustua hetken viileässä ennen tarjoilua.

On aika näyttävä vähän isommallekin porukkalle tehtynä. Ylläoleva tarjotin tarjoiltiin ratsastusseuran pikkujouluissa (joissa puolet ihmisistä ei syö  kalaa... :)). 

Graavilohen voi myös silputa ihanan pieneksi ja sekoittaa kasvisten joukkoon ja nostella lusikalla vaikka nachojen päälle, kuten tehtiin samaan aikaan toisaalla erään kauniin ratsastajatytön gluteenittomissa ylioppilasjuhlissa.

Maistuu kaikin tavoin!

Nyt grillataan lankkulohi!

Mun grilli huutaa liian usein lihaa, kanaa tai makkaraa. Onneksi  se silloin tällöin älyää pyytää vaikka paellaa.  Mutta mä luulen, että tänä kesänä yritetään muistaa laittaa myös se kala sinne grilliin vähän useammin. Mikäs sen nopeampaa ja helpompaa? Tai etenkään herkumpaa?

Lankkulohi on kätevä. Kaupoissa myydään nyt jo yleisesti ohuita seetripuisia grillaukseen tehtyjä lankkuja, mutta kyllä tähän periaatteessa käy mikä tahansa käsittelemätön lankunpätkä, kunhan se vain liotetaan ensin läpeensä. Grillilankkua voi käyttää uudelleenkin. Tätä taitoa en ole vielä aivan masteroinut, sillä asemissa olevasta suihkupullosta huolimatta onnistun aina liekittämään lankun aivan hiilille. Toisaalta siinä saa lohikin melkoiset aromit ja tärkeintä on, että lohi itse säilyy mehevänä, sitä en ole onnistunut vielä sössimään.

Lohi ottaa grillillä valmistuakseen vartin verran ja rapsakat ja maustuvat kasvikset kylkeen grillaantuvat siinä samassa. Lohta on hyvä pitää kannen alla keskilämmöllä, mutta jos alat kuulla liekkien rätinää, suosittelen avaamaan luukun ja tähtäämään suihkupullolla liekkejä (suihkupullo on siis täynnä vettä).

Lankkulohi kaasugrillissä
4:lle

2 grillauslankkua
liotukseen vettä /valkoviiniä

n. 700-800g pala lohifilettä, ruodottomana mutta nahallisena
oliiviöljyä
n.1 rkl rkl ruskeaa sokeria
n.1 rkl savusuolaa tai tavallista
mustapippuria
tuoretta tilliä silputtuna
1 sitruuna

vihreää parsaa
pieniä tomaatteja
suolaa, mustapippuria

Liota lankkuja vähintään 2- 4 tuntia vedessä tai valkoviinissä.

Huuhtele ja kuivaa lohifile. Öljyä nahkapuoli, aseta 2 lankkua vierekkäin ja lohifile päälle nahkapuoli alaspäin. Ripottele pinnalle sokeri, suola ja purista päälle sitruunamehua (1/4 - 1/2sitruunaa).

Valmistele vihannekset katkomalla vihreistä parsoista puumaiset varret ja sivelemällä niiden pintaan hiukan öljyä.

Kuumenna kaasugrilli. Laita polttimot sitten keskilämmölle ja aseta lankkulohigrilliin. Sulke kansi. Mikäli grillistä alkaa kuulua liekkien ääniä, avaa kansi ja suihkuta vettä suihkupullolla lankun reunoille. 5 minuutin kuluttua lisää parsat ja tomaatit, kätevimmin pärjäät niiden kanssa grillauskorissa. Grillaa yhteensä n. 12-15 minuuttia, 20 minuuttia mikäli haluat lohesi aivan lohkeavan kypsänä. Käännä välillä vihanneksia.

Tarjoa lohi lankulta. Ripottele päälle vielä reilusti tilliä. Suolaa ja pippuroi hiukan mustuneet tomaatit ja parsa, aseta tomaatit lohen päälle ja parsa viereen muutaman sitruunanlohkon kanssa.

Rakastan grillaamista ja vaikka IsoHoo kyllä grillaa itselleen makkaraa, olen minä kuitenkin se meidän perheen grillausvastaava. Meillä on pieni hiilipallogrilli ja Lotusgrilli mutta 90% sytytän kaasugrillin sen kätevyyden ja nopeuden takia. Kaasugrillimme on ihan tavallinen, 4:llä polttimolla, eli aika iso, mutta muuten halvin mitä markkinoilta saa. Koska grillimme on ulkona kesät talvet (ja halvin mitä markkinoilta saa?), sää ja aika tekevät tehtävänsä. Grilli ruostumattomasta teräksestä ei nimittäin ole ihan läpeensä nimensä veroista. Ilmeisesti juuri "grillikaukalon laidat" ovat vaan sitten ihan rautaa, koska minulla ne ainakin kertakakkiaan ruostuvat puhki ajan kuluessa. Kansi on kyllä ihan ruosteeton. Grillini on nyt 3 vuotta vanha ja laidat ovat taas ruostuneet, kasassa grilli vielä pysyy tämän kesän ainakin, mutta en uskalla lyödä vetoa näkeekö ensi suvea.

Käy kokeilemassa josko teille matkaisi wähän paremman luokan Weber-grilli. AGA:n järjestämään arvontaan osallistut tekemällä Kaasukunkku- sivustolla leikkimielisen testin kaasun turvallisesta käytöstä. Sivustolla on myös reseptikilpailu, jossa me bloggaajat jaamme Majesteettisia Grillivinkkejä. No, tämä lankkulohi on ainakin Fit for a King!

AGA jakaa tietoutta kaasun turvallisesta käytöstä ja niinhän se on, että keittiöhommissa monelle jännän paikkoja ovat a) uppopaisto rasvassa b) kaasunkäyttö.  Kumpaakaan on turha arkailla, kunhan muistaa vaan oikean, turvallisen käytön, ovat molemmat ruuanlaittajan parhaimpia kavereita (Eilen olisin voinut olla toista mieltä kun friteerasin falafelejä ja ne vaan yksinkertaisesti katosivat frittikeittimeen. Puff! Voiko näin käydä? Voi!).

Oma turvallisuusvinkkini kaasugrillissä on grillauksen oikeaoppinen lopetus, joka onneksi itselläni tulee nykyään selkärangasta, mutta josta aina välillä joutuu kanssagrillailijoille huomauttamaan (nyt en viittaa IsoHoohon, se on koulutettu!). Grillaus lopetetaan nimittäin aina kääntämällä kaasupullon on/off vipu off asentoon, eli liekinkuva pois näkyvistä. Näin kaasun tulo loppuu, mutta grillin palavat polttimot imaisevat viimeisetkin kaasunrippeet letkusta ennenkuin sammuvat. Sen jälkeen voit kääntää grillin polttimot OFF-asentoon.

Käyppä siis testaamassa oletko varsinainen kaasukunkku (muulloinkin kuin hernekeittopäivänä), nappaa parhaat grillireseptit talteen ja äänestä suosikkiasi.

Ihan parasta ja turvallisinta grillauskesää kaikille!

Yhteistyössä AGA

Zarzuela on katalonialainen kala-äyriäispata

Tai silloin nimi kuuluu oikeastaan Zarzuela de Mariscos A La Catalana. Jos menet googlailemaan  pelkkää Zarzuelaa löydät itsesi keskeltä espanjalaista lyyristä oopperaa. Ihan tuntematon alue minulle sekin. Tänään valmistamani zarzuela-resepti on odotellut vuosia kirjoitusalustan alla sopivaa kokkaushetkeä, alunperin sivu näkyy olevan repäisty Anna-lehdestä, jutusta jossa kerrotaan Codorniun viinitilasta. Jutun (siis tämän omani) nimi voisi olla myös Eniten v***ttaa, mutta siitä lisää reseptin jälkeen.

Ohje on sopivan yksinkertainen, vaikka nyt viisaampana ja kerran kokeilleena tekisin seuraavalla kerralla jotakin toisin, varsinkin siinä viime metreillä. Lopusta löytyy myös juttua Wolfbergin viineistä, joista yhden korkkasin tätä ruokaa varten. Sillä tämähän ei muuta kaipaa kuin pullon hyvää, kylmää valkoviiniä ja tuoretta rapeakuorista leipää. Maku oli syvä, sahramin ansiosta jotenkin paellamainen ja sattumia ihanampaa olikin dippailla leipää liemeen.

Zarzuela eli katalonialainen kala-äyriäispata

4-6:lle

n. 250g  ruodotonta kuhafileetä

1 pussi tuoreita simpukoita

3 dl valkoviiniä

2 dl vettä

kalaliemifondikuutio

1 iso sipuli viipaloituna

3-4 isoa valkosipulinkynttä

1 punainen chili hienonnettuna

1 dl oliiviöljyä

1 tlk tomaattimurskaa

3 rkl silputtua persiljaa

1/2 sitruunan mehu

50g kuorittuja manteleita jauhettuna

12 raakaa jättikatkarapua

teelusikallisen kärjellinen sahramia

suolaa, mustapippuria

Mausta kuha suolalla ja jätä huoneenlämpöön maustumaan.

Pese simpukat kylmässä vedessä, samalla tarkistaen, että kaikki kuoret ovat ehjiä ja eläviä, eli menevät kiinni sormella napauttaessa.

Kuumenna  viini, vesi ja fondi kattilassa tai padassa. Lisää simpukat ja kansi, keitä 2 minuuttia kattilaa välillä ravistaen. Ota simpukat liemestä, säästä sekä liemi, että simpukat.

Laakeassa paistokasarissa tai ihan samassa padassa kuumenna oliiviöljy ja kuullota siinä miedolla lämmöllä sipulit ja chili. Lisää tomaattimurska, persiljasilppu (käytin puolet kuivattua, koska minulla ei ennakkotiedoista poiketen sitten ollutkaan lehtipersiljaa kuin aivan vähän), sitruunamehu, karkeaksi jauhetut mantelit ja simpukoiden keitinliemi. Anna kiehua hiljoilleen ilman kantta 20 minuuttia. Lisää sitten maistellen suola, sahrami ja mustapippuri.

Lisää paloitellut kalat ja jättikatkaravut. Syömistä helpottaakseni perkasin myös ravut kuoristaan ja suolistaan, jätin vain yhden nätin nappisilmän koristeeksi. Anna kypsyä 5 min.

Lisää lopuksi simpukat ja kuumenna. Ripottele ruuan päälle vielä silputtua lehtipersiljaa.

Jostakin syystä tämänpäiväinen sopankeitto herätti paljon ajatuksia. Käväisin Maitotytön kanssa kaupassa hakemassa 3 puuttuvaa ainesta; simpukat, kuhan ja ravut. Kauppareissu kesti 2 tuntia, koska ensin kävimme toisessa kaupassa, josta ei saanut mitään. Kaupat olivat kuitenkin tuttuun tapaan täynnä leluja ja karkkeja ja toisessa oli vielä kaikenmaailman käveleviä karkkihahmoja, joita oli halattava ja Maitotyttö oli aika monta kertaa aika kauan kadoksissa. Lopulta kassalla alkois suorastan v***ttaa, kun ostokset maksoivat 10 senttiä vajaa 30€.  Siis 3 asiaa, jotka olivat vain osa keiton aineksista. Kellä halvatun hedonistilla on varaa syödä tälläisiä keittoja?  Ei ainakaan perheellä, jonka äiti opiskelee, eli tulot ovat vain yhden takana. (And may I add baarimestarin tulot, ei lakimiehen) Ensi kerralla teen lohi-fenkolikeittoa perunalla. Senkin 10 egen lohet kirpaisee. Ehkä sittenkin seitä.

Ja ne simpukat maksoivat kuitenkin vain 6.90.  Epäillen ostin pussin ja myyjä kopeloikin muka kaikki 3 myynnissä olevaa pussia, silti 1/3 oli kotona kanttuvei, eli hiukan hävikkiä. Ainakin meilläpäin kala ja muut toimitukset tulevat torstaina ja se onkin ehdottomasti viikon paras ostospäivä, kuten myös kokkauspäivä, ihan sama jos olisin jo hakenut ne simpukat torstaina, joukkoitsarin ne olisivat tehneet jo lauantaihin mennessä omassakin jääkaapissa. Eikä ne kalatkaan suorastaan parane siellä tiskillä maatessa. 

Siksi ehdotankin, tai uskallan ehdottaa, että varmaan saat herkullista keittoa tällä hyvällä pohjalla, vaikka lisäisit sinne kuorettomia pakastesimpukoita ja isoja katkarapuja. Muistat vaan tehdä sen ihan loppuvaiheessa, kuumennus riittää, etteivät sitkisty. Ei sillä, kyllä tuoretavaran saa samalla lailla sitkeäksi. Ai niin, ja toivottavasti sinulla on oma kuharanta tai joku muu kalakaveri jolta saat kuhaa, tuo filehinta kaupan tiskiltä oli aivan järjetön. 250g maksoi melkein 10€! Eli omat kalat pataan.

Padan loppuvaiheessakin vähän v***tti (Nii-in. Mikä on vähän täällä pohjanmaalla, jossa kaikki on niin suurta?).

Zarzuela kuuluisi /tarjoilla/ valmistaa isossa laakeassa astiassa (keraamisessa mielellään) ja nyt ymmärränkin miksi. Padassani oli siis ihana liemi ja kuhanpalat ja jättikatkikset. Sitten kaadaan päälle simpukat. Miten käy? No pata näyttää siltä, että se on täynnä kuivia simpukoita. Yritän kauhoa kahden kauhan avulla vähän sattumia myös yläosaan. No, se näyttää siltä kuin simpukoiden päälle olisi heitelty muutama kuiva sattuma, koska liemi on edelleen näkymättömissä jossakin kattilan puolessa välissä. Lisäksi näissä padan tiiviissä tunnelmissa kaikki kuhanpalaset hajoavat atomeiksi varovaisistakin sekoitusyrityksistä. IsoHoo ihmettelee syödessä, että etkö sä laittanutkaan tänne sitä (s**tanan kallista kuhaa, ajattelen minä, IsoHoo ei tiedä hintaa). Tämä tietää siis vain huonoa pikakuvaussessiota ja epätyydyttäviä kuvia näin IHANASTA ruuasta. Aikaa ei ole enää miettiä uutta tarjoiluastiaa, sillä tämä ruoka ei uudelleen hauduttaessa parane.

Sitäpaitsi kuha on jo atomeina.

Semmonen pala ruokabloggaajan arkea.

Onneksi se Atrian mainoslause hyvästä ruuasta on totta.  Hengitä syvään, istu, murra pala leipää ja upota se liemeen. Syö. Yritä pakottaa lapsesikin syömään. Unohda lapsen syönti. Elää ne karkeillakin. Syö, nauti. Vapaan viikonlopun kunniaksi lasi viiniä.

Sain maahantuojalta testiin 3 Wolfbergerin viiniä.  Wolfberger on osuuskunta, jossa  750 viljelijää Alsacessa tuottaa persoonallisia viinejä, joiden valmistuksessa pyritään tuomaan esiin maaperän ja valikoitujen, alueen 7 rypälelajikkeen erityispiirteet.

Tälle ruualle valitsin modernin sekoituksen  3 rypälettä; Riesling'iä, Muscat'ta ja Pinot Gris'tä: Wolfberger (W)3.  Sen luvattiin sopivan vaaleille kaloille kuhasta haukeen, mutta myös äyriäisille ja ravuille, miksei siis myös tälle padalle. Ja sopihan se. Riesling takaa raikkauden, Muscat hedelmäisen aromaattisuuden ja Pinot Gris täyteläisyyden ja runsauden. Pirteä ja raikas (Tässä vaiheessa, viiniä juodessa, ei v***ta enää lainkaan).

Jään mielenkiinnolla odottamaan millaisia elämyksiä 2 muuta korkkausta odottavaa Wolfbergeriä tuo. Rieslingin tiedän olevan varma valinta monille hiukan mausteisimmillekin ruuille, ne tapaavat kestää myös kermaa ja voita (tai rasvaa, riesling pakkaa olla ihanaa esim mätisipulismetana-blinien kanssa), ihan kuin etnisiä ruokiakin, vaikka täytyy todeta, että aasialaiseen ja varsinkin intialaiseen kattaukseen napsautan mieluiten edelleen auki pullon olutta. Tai kolloo. 

Tuota Muscat'a varsinkin odotan mielenkiinnolla. En muista rypälettä mitenkään ajatuksen kanssa koskaan nauttineeni, mutta nyt kun olen vähän sivistänyt itseäni, niin odotan viiniä mielenkiinnolla. Muscat, joista kahta lajiketta viljellään Alsace'a, on tosi hankala viljeltävä. Muscat d'Alsace on vanha rypäle, ensimmäisen kerran mainitaan kirjallisuudessa 1400-luvulla ja se on hyvin aromaattinen ja hapokas. Muscat Ottonel on 1800-luvun puolivälistä, varhain kypsyvä matalahappoinen lajike, eikä aivan niin herkkä kuin isosiskonsa. Nykyään Muscat'ta  viljellään vain enää n. 2% Alsace'n viinialasta, monet viljelijät ovat luopuneet sitä, koska satokin tuntuu olevan hyvin vaihteleva.

Viiniä haukutaan erinomaiseksi pariksi valkoiselle parsalle ja musliinikastikkeelle ja juuri tähän aionkin iskeä. Kunhan tapaan laadukasta valkoista parsaa. Tällä hetkellä sitä ei vielä ole. Kauhistellen kääntelin eilen kaupassa vihreitä parsoja, joiden varsista olisi varmasti rakentanut kelopuumökin. Jätän vielä kauppaan. Ehkä meillekin asti eksyy joskus myöhemmin vaikka ahvenanmaalaista parsaa. Ruotsalainenkin käy aivan hyvin. Eurooppalainenkin kävisi, en ole turhan kranttu, mutta ulkonäön tulisi edes jollakin asteella jäljitellä tuoretavaraa. Ikävää kun katkaisee parsan varren 'luonnonmenetelmällä' eli antaa sen napsahtaa poikki itse valitsemastaan kohdasta,  siitä missä puusyis loppuu ja käteen jää vain nuppu.

Ei ole vielä parsasesonki, ei.

Melkein alkaa v***ttaa. Onneksi (W)3:sta  on vielä tilkka jääkaapissa. Tuntui auttavan äsken. Vai oliko se Hyvä Ruoka?

Postauksessa mainitut viinit saatu maahantuojalta.

Top 3 tonnikalaleivät: Se eniten syödyin

Tonnikalaleipäaddiktioni juuret ovat luultavasti aivan 80-luvun alussa, Saudeissa, jossa lähi-idän ruokakulttuurin keskellä ihastuin näihin amerikkalaistyyppisiin filippiinojen valmistamiin leipiin. Asuin lapsuudenperheeni kanssa pohjoisessa Tabukin kaupungissa suljetulla sotilasalueella, jonne oli rakennettu myös valtavat modernit sairaalat, joiden henkilöstö silloin koostui suurimmaksi osaksi Saudi-Arabian ulkopuolelta tulleista. Mukana oli myös paljon amerikkalaisia ja me lapset kävimmekin kaupungilla sijaitsevaa Tabukin kansainvälistä elikkä amerikkalaista koulua. Koulukyyditykset  hoituivat juurikin niillä keltaisilla amerikkalaisista elokuvista (tai Simpsoneista) tutuilla koulubusseilla.

Military Cantonmentin sisällä liikennöivät sitten minibussit, joilla pääsi kätevästi Recreation Centeriin eli länsimaisten vapaa-ajanviettokeskukseen, jossa oli kirjasto, pelihuone(pingistä, bilistä ja jalkapallopelejä), videohuone, jossa oli salakuljetettuja(?) amerikkalaisesta tv-ohjelmatarjonnasta nauhoitettuja sarjoja ja elokuvia, joita katsottiin yhä uudestaan ja uudestaan. Näin ollen olen mm. katsellut läpi kaikki Bruce Lee-elokuvat (kuten myös alta 10v pikkuveljeni...), tai ainakin varhaistuotannon. Ihan paras elokuva, joka on katsottu varmasti miljoonasata kertaa oli nuorisorakkauselokuva nimeltä Roller Boogie, mahtaakohan sitä olla kukaan muu nähnyt? Taas ollaan muuten menossa sivuraiteita ja lujaa, mutta Rec Centerissä näytettiin myös aika ajoin elokuvia isolta kankaalta ja sitten siellä oli tietenkin iso uima-allas.

Ja amerikkalaistyylinen cafeteria.  Tarjonnasta muistan vain yhden: Tuna Sandwich. Muistan vieläkin kun enskerran maistoin sitä eräältä ruotsalaiselta tytöltä, se oli rapea ja pehmoinen, enkä ollut koskaan maistanut mitään sen tyyppistä (kerrosleivät ei olleet SE juttu 70-luvun Kauhavalla). Cafeterian grillissä oli töissä filippiinomiehiä, en enää muista nimiä, mutta varsinkin yksi piti meistä lapsista hirveästi ja oli aina iloinen ja ystävällinen, joskus näytti kuvia omista pikku lettipäätytöistään filippiineillä, en tiedä pääsikö hän edes kerran vuodessa perhettään tapaamaan. Joskus näin kyyneliä hänen silmäkulmassaan kun hän puhui tytöistä.

Myöhemmin sitten selvisi, että tämmöiset tuna sandwhichit olivat ihan arkipäivää amerikkalaisten lunch boxeissa (koulussa käytiin omin eväin) ja reseptinkin saimme joltakin. Nyt näitä leipiä on syöty lähes 35 vuotta. Niinkuin isäni kommentoi edelliseen tonnikalapostaukseeni, tonnikalatahnaa laitettiin myös saudi flatbreadin väliin, mutta koska sitä leipää en ole pystynyt täysin jäljittelemään, pitäydyn tässä paahtisversioissa. Pieniä kolmioleipiä on meillä tarjottu myös esim. ylioppilasjuhlissa (Nikon?) ja muissa juhlissa. Ja minut valtaa pieni nostalgiafiilis joka kerta kun valmistan tonnikalatahnaa iltateelle. En tiedä onko tämä nyt niin erikoinen resepti, mutta minulle se on.

Tonnikala kerrosleipä

paahtoleipää
voita

purkki öljyyn säilöttyä tonnikalaa palana
2 rkl majoneesia (käytän Hellman's, koska se on juuri oikean makuista tähän)
2 rkl kurkkusalaattia
suolaa, pippuria

Valmista tahna valuttamalla tonnikala ja muussaamalla kaikki aineet haarukalla tasaiseksi tahnaksi. Majoneesin ja kurkkusalaatin määrää voit myös muunnella oman makusi mukaan. Mausta vähän suolalla ja pippurilla.

Kotona useimmiten paahdan leivät ja sivelen tahnaa väliin paksusti mutta de lux versiossa hyvä paahtoleipä voidellaan voilla molemminpuolin ja paahdetaan kaunis paistopinta pannulla. Sitten tahna väliin ja leikataan kolmioksi. 

Juhlissa voi leivät jättää paahtamatta ja leikata leivistä reunat pois, maistuu ihanalta näinkin.

+  resepti on yksinkertaisista yksinkertaisin
+ ainekset on helppo pitää aina varalla kaapissa
+ valmistus nopeimmillaan noin 2 minuuttia
+ onko se herkkumaku vai nostalgiatujaus, mutta en koskaan kyllästy syömään näitä. Ihan ikuna koskaan. Jos maailman tonnikalaleivistä pitäisi valita yksi se olisi tämä
- resepti on niin helppo ja yksinkertainen, että joskus mietin olisiko joku versio tuorejuustoilla, yrteillä yms. parempi, mutta aina palaan tähän: tonnikala, majoneesi, kurkkusalaatti

Saattaa olla, että maistettuasi ihmettelet hurmiotani, mulle tämä on kuitenkin The tonnikalaleipä.

Ja tosiaan tämä elokuvakin on  niitä unohtumattomia....