Loistokas epäonnistuminen

Jos ainoastaan suunnitelma A olisi epäonnistunut, tällä postauksella olisi erilainen otsikko. Jotakin siihen tyyliin " kun kissa hiirelle takkia ompeli". Tiedättehän sen sadun, "ei tullut takkia, tuli housut, ei tullut housuja tuli lakki...?

Mutta koska myös suunnitelma B:n tulosta voi luonnehtia epäonnistuneeksi (vaikka niinhän siinä sadussakin taisi käydä? Kuin myös suunnitelmille C, D ja F?), ei tästä mitenkään satumaista juttua voi viritellä. Syy miksi tämä nyt on pakko postata on kuitenkin se, että JOS tämä ei olisi epäonnistunut, tämä olisi loistavaa. Että tässä kannattaa nyt ottaa vinkistä vaarin, sillä makupari on super. Ja tähän on sitäpaitsi käytetty niin paljon ajatustyötä, projekti alusta loppuun kesti syyskuusta tammikuuhun, että ainakin tässä voi todistaa vääräksi sanonnan "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Ja niinkun mä oon siihen opetukseen koko elämäni tukeutunut!

Ensiksi oli siis puoli sankoa pihlajanmarjoja, jotka Iso Hoo oli henkeään uhmaten poiminut minulle kiipeämällä kantakotini pihakiikun katolle. Oli myös visio, suuri ja kirkas, siitä kuinka valmistaisin itse KETTUKARKKEJA, noita Fazerin pitkäikäisimpiä makeisia, joita sukupolvesta toiseen perinteitä kunniotten papat tarjoavat pikkuisille lapsenlapsilleen. Taisin jonkun blogin kommenttiloorassakin ehtiä leveilemään, että tuolla ne on tulossa pöydällä, pihlajanmarjakarkit, ja hyvältä näyttää...

Ohjeen otin netistä, pitkään googlailtuani, en enää muista minkä valitsin, mutta pihlajanmarjoista keitettiin kuitenkin mehu ja sokeria lisättiin ja sitten kamalan kallista agaragaria (paketti maksoi toista kymppiä ja kaikki män) ja sitten levitettiin pellille jähmettymään ....paitsi, että omani ei koskaan jähmettynyt. Toki jähmettyi hyytelömäiseksi, mutta ei mitään sellaista, josta olis voinut sokerissa kieriteltäviä paloja leikkoa. Viikon sitä siinä pöydällä kattelin, mutta ei siitä ollut apua.
Maku oli kuitenki ihana, aivan kettukarkki.

Lopulta sitten käärin tekeleen isoon kulhoon muovineen päivineen, koska ei se lähtenyt siitä muovistakaan irti. Jääkaappini toiseksi ylimmällä hyllyllä se sitten odotteli, kun minä suunnittelin sen käyttöä seuraavat kolme kuukautta.

Päädyin Sacheriin. Suloinen, tuhdin suklainen sacher, jonka aprikoosihillo korvattaisiin tällä kettuhyydykkeellä, jos sen nyt saisi kaavittua nätistä irti sieltä.

Sacher pihlajanmarjahyytelöllä
(ohje on mukailtu Kotilieden omenasacherista)

KAKKU:

150 g            voita

150 g            tummaa suklaata

5 kpl             munanvalkuaista

0,5 dl            tomusokeria

5 kpl             munankeltuaista

1,5 dl            tomusokeria

1,5 dl            vehnäjauhoja

1 dl               perunajauhoja

1 tl                vaniljasokeria

2 tl                leivinjauhetta

KOSTUTUS:

0,5 dl           rommilla tai rommiesanssilla maustettua maitoa

TÄYTE:

2,5 dl            pihlajanmarjahyytelöä, ellei sinulla satu olemaan pieleen menneitä kettukarkki-marmelaadeja

                      päälle:

1 dl                tuota edellistä hyytelöä

KUORRUTUS:

1,5 dl            kermaa

1 rkl              sokeria

300 g            tummaa suklaata

2 rkl              voita

Kuumenna uuni 175-asteiseksi. Voitele ja korppujauhota tasapohjainen kakkuvuoka. Sulata voi ja suklaa mikrossa. Yhdistä jauhot, perunajauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Erottele keltuaiset valkuaisista.

Vaahdota valkuaiset ja 0,5 dl tomusokeria. Vaahdota keltuaiset ja 1,5 dl tomusokeria.

Sekoita suklaa keltuaisvaahtoon. Lisää jauhoseos siivilän läpi seuloen joukkoon. Lisää lopuksi valkuaisvaahto. Sekoita varovasti ja kaada taikina vuokaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.

Tässä vaiheessa tapahtui jotain, tai oikeastaan mitään ei tapahtunut, kakku ei noussut oikeastaan ollenkaan 2 tl leivinjauhetta huolimatta. Annoin sen olla uunissa tunnin ja tuloksena oli - tiiliskivi! Kuivista kuivin suklaakakkupohja, etten sanoisi ylikuiva.

Kumoa kypsä kakku ja anna sen jäähtyä seuraavaan päivään.

Halkaise kakku kolmeen osaan, omani oli niin littana ja kuiva, että en saanut kuin kaksi puolta. Kostuta levyt. Levitä hyytelöä kakkulevyjen väliin ja kokoa kakku. Kiehauta loppu marmeladi ja levitä seos kakun pinnalle. Anna jäähtyä noin tunnin ajan.

Kuumenna kerma ja kaada se suklaan joukkoon. Lisää sokeri ja voi. Sekoita kuorrutus ja kaada seos kakun päälle. Korista vaikka pursottamalla sulatettua valkosuklaata ristiin rastiin.

Oikeasti halusin vaan siis sanoa, että pihlajanmarja sopii aivan upeasti suklaan kanssa, uskallan jopa väittää, että aprikoosiakin paremmin. Tehkää pihlajanmarja-suklaakakkuja! Mielellään paremmin kuin minä, mikä on kyllä luultavasti helppoa.

Sitten halusin vielä sanoa, että tuo on muuten todella hyvä vinkki tuo marmeladin kiehauttaminen tuonne suklaan alle. Saa vielä sileämpää kuin pelkällä marmeldin levittelyllä. ( Ja mikäli ette tienneet, sileä suklaakuorrutus kaipaa kakkuun kuin kakkuun marmeladikerroksen alleen).

Sitten vielä anteeksi kaikki, jotka pakotin syömään tätä. Kakku oli niin kuivaa, että kurkussa pölisi!

Eli onnistuneeksi ei voi väittää, ei parhaalla tahdollanikaan.

Muuten aivan loistava sacher!

Jälkiruoka, tuo aterian kruunu....

Maistuvat juhannusrillailut saivat ihanaisen päätöksen kun NuutinMinna  pyöräytti pöytään Pirkasta pongaamansa jälkiruuan. Manzikkaahan sen olla pitää jussina ja niin siis olikin. Mansikkaa, nektariinia ja ihanaa kastiketta, kaikki mahtuvat otsikon uberhelppoa ja -nopeaa alle ja onneksi myös kategoriaan herkkuherkku. Kyllä se Pirkka vaan meidät osaa ohjeistaa! Vaikka välillä tuntuu, että sielä samat reseptit pyörii vuodesta toiseen, niin kai se on vaan hyvä, jos on joku  hyvä resepti jäänyt huomaamatta, niin ehkä sen sitten kolmannella kerralla huomaa. Ei vaiskaan, onhan sielä innovaatiota myös, varsinkin kun kaupan tuotevalikoimaan tulee uusi tuote, niin siitä on kehitelty monta reseptiä. Aina muistan yhden reseptilehden joitakin vuosia sitten, kun tuntui, että jokaisessa reseptissä oli Pirkka välimeren tahnaa, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Suurin piirtein "kesäinen kahvi välimerentahnalla". Näin  kai luodaan tarve ;). Mutta mitäs siitä. Aina luen Pirkat kannesta kanteen.

Mutta nyt siis tässä testattuna, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä.

Mansikkaa ja nektariinia

5dl mansikkaa
2 nektariinia
1rkl silputtua sitruunamelissaa (no tätä voi kyllä laitta enemmänkin, jos kerran puskan ostit)

kastike, tuo jälkiruuan kruunu:
 2 dl turkkilaista jugurttia
3/4 dl kinuskikastikepurkista (siis 2 desin)

Sitten vaan putsataan mansikat, ja pilkotaan ne, sekä nektariinit ja sekoitetaan iloisesti sitruunamelissan kera.
Kastike syntyy myös vain sekoittamalla sen aineosat toisiinsa.

Ja sitten sopivat (tai ne ainoat) jälkiruokamaljat kaapista, Annostele jälkkäri niihin ja päälle loraus kastiketta, ja loput yhteiseen kuppiin mistä sitä voi lisätä.

Koska haluat lisätä sitä, trust me.

Puolukkainen Pavlova

Olin aaton ja joulupäivän jälkkärivastaava tänäkin vuonna ja Maku-lehden joulunumero 2011 osoittautui suureksi inspiraation lähteeksi, vaikka jos jonkinmoista opusta selailin. Sieltä nimittäin löytyi reseptit molempiin jälkiruokiini ja myöskin sitruunasilliin.

Jälkiruokaa reseptiä etsiessäni oli mielessä seuraavat seikat:
-ei saa olla liian raskas, ei kukaan jaksa  kaakkuja tai  raskaita kermaviritelmiä tuon syömisen jälkeen
-eli pitäisi olla kevyt ja mielellään raikas kuin ylitsevuotavan makea, sitä suklaatia kun tulee niistä rasioista kuitenkin
-hyvin esivalmisteltavissa, jotta jälkiruokahetken koittaessa ei enää suuria valmisteluja
-jotakin mitä ei nyt jatkuvasti syödä, vähän juhlavaa ja ehkä jouluistakin
-tulisi soveltua lapsosillekin, mikäli he nyt ylipäätään ovat syömisestä kiinnostuneita lahjahuumassaan

Tein sitten nämä puolukkupavlovat.

Olivat mielestäni herkku paikallaan. Marengin rapeudessa oli vähän sanomista, olisi voinut kai paistaa hiukan pitempään? Tai sitten ajattelin, että oliko tarpeen tuo tekoohjeessa mainittu uuninluukun avaaminen, meillä ainakin kun kiertoilmauuniin jää aina joku ihme hurina(puhallus?) päälle kun sen sammuttaa...?

Resepti kopioitu siis täältä

Puolukkapavlovat
8 annosta

3 kpl valkuaista

1 1/2 dl sokeria

1 rkl maissitärkkelystä

1 tl valkoviinietikkaa

3/4 dl suklaamakeisia (Wiener nougat -karamellirouhetta)

Puolukka-mascarponetäyte

250 g mascarponejuustoa

250 g maitorahkaa

150 g puolukoita

3/4 dl hilloa (puolukka)

Koristeeksi

1 dl puolukoita

2 rkl kinuskikastiketta

1/2 dl suklaamakeisia (Wiener nougat -karamellirouhetta)

Vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria vähitellen koko ajan vatkaten, kunnes seos on kiiltävää. Lisää tärkkelys ja viinietikka ja vatkaa, kunnes seos on tasaista. Sekoita joukkoon karamellirouhe.

Jaa seos leivinpaperoidulle pellille nokareiksi (8 kpl). Levitä nokareet ympyröiksi (Ø n. 10 cm). Muotoile taikinan keskelle kuoppa lusikalla. Kypsennä marenkeja 125-asteisessa uunissa noin 1 tunti.

Kytke uunin virta pois, avaa uunin luukku ja anna marenkien kuivua uunin jälkilämmössä noin 2 tuntia. Vedä marengit leivinpaperin avulla ritilälle, ja peitä leivinpaperilla. Näin marengit säilyvät rapeina seuraavaan päivään.

Valmista täyte. Sekoita juusto, rahka, puolukat ja hillo keskenään. Annostele täyte marenkien päälle. Nosta pavlovat valmiiksi annoslautasille.

Koristele puolukoilla, kinuskikastikkeella ja karamellirouheella.

No niin, sainpas tänne alas nyt tälläisen kivan palkin kun menin kopipeistaamaan. Heti rangaistaan!

Meinasi muuten jouluaattonakin tulla itku kun huomasin alkaessani laittaa jälkkäreitä esille, että kotio jäi valmiiksi sekoitettu puolukka-mascarponerahka... Tai ehkä tulikin vähän.
Onneksi mummola on vain n. 800m päässä, joten kipaisin sen sitten hakemassa. Harmitti vain kun niin huolellisesti muka pakkasin kaiken mukaan....vai pitäiskö sanoa MEINASIN pakata....

Puolukkapilvet vaikka ystävänpäivän jälkkäriksi

Kerrankin löytyi kaapista aineet valmiina reseptiin. RuokaPirkan helmikuu11 ehdotteli tälläistä jälkiruokaa.

Raikasta ja helppoa, pinkki säväys tekee siitä vaikkapa ystävänpäiväkelpoisen.

Ja iihana nimi!

Puolukkapilvet

5 annosta

1 prk  (2 1/2 dl ) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

4 dl puolukoita pakkasesta

1/2 dl tomusokeria

1 munanvalkuainen

1 rkl puolukka tai karpalolikööriä tai puolukkamehua

Koristeeksi puolukoita

Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi.

Sekoita monitoimikoneessa tai blenderissä leikkuuterällä jäiset puolukat, tomusokeri, valkuainen ja likööri tai mehu. Minulla ei olllut näistä mitään, vaikka mainostinkin alussa, että tykötarpeet löytyi. Laitoin aromiamehua kun sitä oli, eli soveltaa voi siis reseptin hengessä.

Jos seos on rakeista voit lisätä vielä tilkan nestettä ja kaavi puolukat kulhon reunoilta pohjalle. Anna koneen käydä hetken kunnes puolukkaseos on kuohkeaa.

Kaada puolukkaseos vaniljavaahdon joukkoon ja sekoita mutta jätä seos hiukan raidalliseksi

Lusikoi tai pursota( no turhan työlästä tuo jälkimmäinen) seos jälkiruokamaljoihin tai pieniin juomalaseihin tai jalallisiin viinilaseihin. Päälle muutama kokonainen puolukka.

Säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Hyvää Ystävänpäivää!



Joulun jälkiruuat - 50/60 onnistumisprosentilla...

Pitäisköhän tuohon onnistumisprosenttiin nyt olla sitten tyytyväinen? 110% kai sitä lähtee tavoittelemaan, mutta varsinkin uusien reseptien kanssa on aina omat riskinsä. Ja välillä vanhojenkin...äitini sanoin: " Sullon viimeaikoona aika useen epäonnistunu nua jäläkiruaat..."

No joka tapauksessa tänä jouluna sai istuutua äitin valmiiden jouluherkkujen ääreen.

Minä olin kuitenkin saanut tehtäväkseni aaton ja joulupäivän jälkiruokien valmistuksen.
Siihen sitten kun oikein yritin panostaa, niin taisi vipahtaa ylikunnon puolelle!

Mutta aloitamme Joulupäivän jälkiruuasta jonka koin onnistuneimmaksi. Resepti on Kodin kuvalehden 24/2010 numerosta, päällyksiä ja koristeita tuunattu reseptistä poikkeavaksi. 14 ruokailijalle tein tupla-annoksen mutta laitan tähän alkuperäisen 6 hengen annoksen reseptiikan.

Joulumousse

200g maitosuklaata (osan korvasin tummalla, kun oli jäänyt jostakin)
4dl vispikermaa
1 tl kanelia

Päälle
hunajapaahdettuja mantelilastuja ja itsetehtyä suklaa kastiketta, pikku ruispipari

Sulata suklaa vesihauteessa. Nosta kulho vesihauteesta ja anna suklaan jäähtyä 15 minuuttia. Vaahdota kerma ja sekoita se suklaan ja kanelin kanssa. Annostele valmiiksi tarjoiluastioihin. Voit syödä heti tai laittaa jääkaappiin odottamaan.

Paahda hunajalla silattuja mantelilastuja 175 asteen uunin ylätasossa 5-10 minuuttia, kunnes hunaja kuplii ja tummuuu. Älä polta. Anna jäähtyä ja murra mantelikrokantti sitten paloiksi joita ripottelet moussejen päälle ennen tarjoilua. Lisäsin vielä omaa tekemää suklaakastiketta päälle , sekä jokaiselle koristellun minipiparin.

Jälkiruoka oli tosi helppo valmistaa ja maku oli ihan täysi 10. Teen kyllä suklaamoussea toistekkin. Se maistuu huomattavasti ylellisemmältä kuin mitä tekemisen vaiva antaa edellyttää. Suosituslistalle siis.

Aattona tein lapsille ihan omat jälkkärit, joiden syömiseen oli kaikilla (lapsilla) suuri hinku, kukapa ei nyt  jätskistä tykkäisi. Resepti/ idea oli painunut takaraivoon surffaillessani ennen joulua jollain ameriikan sivustoilla. Toteutus voisi olla pikkutarkempi ja nätimpi, koska idea on hauska, mutta vaikka ajatuksena oli, että nämä voi valmistaa pakkaseen etukäteen, tein näitä tietysti vasta viittä vaille jouluaaton päivällistä. Mutta onneksi lasten silmiin ne olivat AIVAN IHANIA! Lumiukkoja vaikka vähän näyttävätkin tipuilta.

Kahden lusikan lumiukot

vaniljajäätelöä
koristeet (tässä lakritsinauhaa ja porkkanan pala)
omatekoista suklaa kastiketta (purkki kondensoitua maitotiivistettä ja muutama pala tummaa suklaata)

Valmista suklaakastike kuumentamalla mikrossa maitotiivistepurkin sisältö ja suklaapalat. (tosi namia).
Valuta kastiketta shottilasin pohjalle. Tarvitset 2 erikoista aika pientä jäätelökauhaa (yksi omista kompastukivistäni, käytin "lihapullamuottia") tee kuhunkin lasiin kaksi palloa, isompi alle ja pienempi ylle. Koristele silmät, suu ja napit sekä muotoile porkkanasta nenä. Tähän ehkä voisi kehitellä jonkun kaulaliinankin. Laita pakkaseen odottamaan syöntiä, tai kuten tänä jouluaattona, ihan vaan pihalle, siellä oli taatusti kylmempi kuin pakkasessa ja ota vähän ennen syöntiä pehmenemään.

Nämä olivat lapsille tosi kivat, ei erikoisia aineksia, lapsia kiehtova ulkonäkö ja eikä liian suuria. Siis suurinpiirtein kahdella lusikallisella syötäviä ainakin aikuisen mittapuun mukaan.

Ja sitten aikuisten aaton jälkkäriin. Mitäs siitä nyt sanoisi? Kaikki söivät. Harva kehui. Sinänsä hyvältä kuulostava mutta toteutus alkoi ontua pahemman kerran. Resepti löytyi Valion sivuilta.

Puolukka-kardemumma pannacotta

En nyt toista epäonnistunutta reseptiä, voitte käydä linkistä katsomassa. Itse reseptikin on väärässä järjestyksessä, se alkaa puolukkakuorrutuksen tekemisellä. Kardemumma sopii ihanasti pannacottaan ja itse pannacotta osio olikin onnistunut. Puolukkakuorrutteen kanssa kävikin sitten vähän köpelömmin, taisin mennä reseptiä muokatessani sekaisin liivatteiden määrässä? sillä kun menin hakemaan jääkaapistani "valmista" jälkiruokaa, oli päällyskerros silkkaa puolukkavettä jonka sitten kaadoin pois ja löin sitten pakastepuolukoita siihen päälle kuorrutuksen sijaan hätäpäissäni. No ne olivat sitten kyllä vähän turhan happamia... Myös Pannacotassa oli mielestäni edellistä illasta voimistunut turhankin paljon jugurtin maku, sitä olisi voinut laittaa vähemmän. Tein pannacotan tälläkertaa yhteen isoon annosvuokaan, koska sitä oli helpompi siirrellä meiltä mummolaan, kuin 10 annosvuokaa.

Kaikilla oli sentään sen verran Xmas spirittiä, että yrittivät edes raikkaaksi kehua. Niin raikasta oli että yksinkertainen annos olisi porukalle riittänyt....

Jossain välissä olin silmäillyt mm. Maku-lehden  Luumujäädykettä, mutta en sitä ehtinyt myöskään loppujen lopuksi toteuttaa missään välissä.

Sen sijaan Glorian Ruoka&Viini 8/2010 esitteli hurmaavan näköisen Calva-Karpalokakun, jota valmisteltiin 3 päivää, aattona itse pohjan teki reseptistä  kotiin jouluksi tullut Janette, meidän muiden vieraillessa iso-mummolassa ja haudoilla. Kakku vietiin appila/anoppilaan tapanina, jonne perheemme miespuoliset menivät vielä viimeisille jouluruuille kun itse suuntasin kummityttöni valmistujaisiin. Eli en itse tuota sangen viinapitoista kakkua sitte edes pystynyt maistamaan. Iso- Hoo sanoi kuitenkin varovasti, että se oli melko pahaa. Tiedä sitten häntä.

Moni kakku päältä kaunis.

Kana Biryani ja jälkiruoka-maat

Biryani on  tuolta Intian suunnalta erityisesti häihin ja muihin suuriin juhlatilaisuuksiin valmistettava riisipohjainen ruoka, jota voi tehdä esim. kana-, kala- ja lammasversiona. Niinpä se sopi paremmin kuin hyvin 5 teemamaan juhlamenumme pääruuaksi. Meidän perheellemme  biryani ei ole tuttu Intiasta tai Pakistanista vaan Bangladeshista.

Bangladeshilainen biryani on melko raskasta ja rasvaista ruokaa, mutta tällä äitini käyttämällä reseptillä ei sellaista tunnetta tullut. Biryanin valmisti siis juhlaamme äitini, mutta minun sallittaneen se tähän blogata kun isänikään ei ole vielä aloittanut omaa  ruokablogiaan, jonka nimeksi tullee monimielisesti "Vaimoni keittiössä"...

Kanabiryani
6 hengen annos


600g kanaa isoina paloina, luulla ja ilman
2 isoa sipulia viipaloituna
2 chiliä pituussuuntaan suikaloituna
5 dl basmatiriisiä
1 iso tomaatti pilkottuna
10-15 oksaa tuoretta korianteria

5 oksaa tuoretta minttua

1 valkosipulinkynsi

1 cm pätkä inkivääriä

3 tl suolaa
3-4 neilikkaa
2 kardemumman siementä
1 laakerinlehti
1 pieni kanelitanko
2,5dl maustamatonta jugurttia
2 rkl voita (mielellään kirkastettua)

Kuumenna voi ja freesaa laakerilehti, neilikat kardemumma ja kaneli.
 

Lisää sipulit, chilit ja jatkaa freesausta miedolla lämmöllä kunnes sipulit kullankeltaisia.
Lisää raastettu inkivääri ja valkosipuli ja paista kunnes rasva erottuu. Lisäää tomaatti ja paista vielä 1 minuutti.
Lisää kananpalat, suola, ja jugurtti ja paista minuutin verran.
Lisää  hienonnettu minttu ja korianteri. Laita astiaan kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen kunnes kastike paksuuntuu.

Keitä riisi eri astiassa ohjeen mukaan, mutta jätä se vähän kovaksi vielä.
Laita kana ja riisi sekaisin uunivuokaan. Peitä tiukasti vaikka foliolla kuivumisen estämiseksi ja anna hautua uunissa tarjoiluhetkeen asti. (Ja kunnes kana on kypsää)

Näitä erilaisia biryani reseptejä on miljoonaa , toiset hyvinkin monimutkaisia. Tämä resepti on hyvin simppeli, silti maku oli hyvä ja syvä. Mausteissa olimme varmasti runsaskätisempiä ja niin voit olla sinäkin. Chilit jätimme tällä kertaa pois kokonaan kun meillä on tämä 3-7 vuotiaitten serkusten iskuryhmä 4 kpl. Eniten varmaan pitää varoa, ettei ruuasta tule liian kuivaa. Tällä kertaa oli hyvää näin.

Jälkkärit 

Kuten saatatte muistaa jälkiruuaksi oli
Tete de Moine, Vacherin Fabourgeois ja Appenzeller eli sveitsiläinen juustolajitelma, viikunoita ja omenahilloa. Hillo oli ihanaa, äitini tekemää, viikunat tuoreina jokseenkin puisevia, olisi ehkä kannattunut tehdä niistä jotain kompottia tai grillata uunissa. Näin haisevat juustothan sitä vastoin voivat olla ainoastaan herkullisia. Voi sisko parkaa joka kuljetti ne junassa Turusta asti, haju nimittäin tunkeutui todella intensiivisesti suojana olleen muovipussin läpi. Sisko oli paikallisbussissa  jopa kokenut tarpeelliseksi sanoa, että en se ole minä joka haisen...
Tuo Tete de Moine on se ympyräjuusto, johon on erillinen sellainen pyöröhöylä jota emme kukaan omista. Päädyimme siis tekemään valmiit annokset, siivut eivät kyllä nyt ole järin kauniit.

Niin ja teemamaa oli siis tietysti Sveitsi.

Olimme ennakoineet tässä vaiheessa eittämättä kohtaamamme ähkytilan ja viimeisenä olikin Keniaa edustava simppeli päätös eli Päiväntasaajan hedelmät. Ihan ilman mitään turhia kommervenkkejä hedelmäsalaatiksi pilkottua tuoretta papaijaa, ananasta, mangoa, kiivihedelmiä, päärynää, banaania, klementiiniä, viinirypäleitä ja ananaskirsikkaa. Kuviakaan ei enää muistettu ostaa tässä vaiheessa.

Aterian kanssa oli tarjolla jotakin hyvää viiniä, joka ei raskautetussa tilassa olevalle jäänyt nyt mieleen syystä, että sitä ei nauttinut Mutta niin hyvää kuitenkin, että syönnin jälkeen itse sankari asettui ruokalevolle nahkasohvalle, muiden tyytyessä hiukan askeettisempaan lepoasentoon.