NIIN ONNISTUNUT JOULUBROILERI

Juu, tiedän, että pitäisi osata olla nöyrä ja vaatimaton. Mutta kun kaikki loksahtaa kohdalleen, niin onhan se hankalaa. Tulee sanottua niin onnistunut tai maailman paras tai yksinkertaisesti vain ihanaa. Sillä ihanaa tästä joulubroilerista tuli, sopivasti osana Atrian kanssa yhteistyössä toteuttamaani kampanjaa, jossa keksittiin hyviä reseptejä Atrian Perhetilan Joulubroilerille ja Bravuuri Paistovalmis Porkkanalaatikolle.

Joulubroileri on tavallista mehevämpi  ja isokokoisempi, n. 1,7 kg broileri, joka on valmiksi maustettu jouluisaksi mm. hunajalla, valkosipulilla, inkiväärillä, chilillä, kanelilla ja persiljalla. Varmistaakseni mehevyyden, pistin broilerin sisälle hiukan appelsiini- ja sitruunalohkoja ja päälle vielä pekonipeiton. Broilerista tuli uskomattoman mehukas ja ennenkaikkea maukas, rintalihoissakin oli jokaisessa suupalassa selkeästi makua, se kun jää helposti melko mauttomaksi.

Lisukkeeksi viimeisen puolen tunnin ajaksi lisäsin vuokaan halkaistuja mandariineja, joista sitten syötäessä sai puristaa kastikkeeksi broilerin pinnalle. Muita kastikkeita tämä ruoka ei kaivannut. Samalla heitin uunivuokaan persimonilohkot. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuumensin elikkä paistoin persimonia taikka söin sitä suolaisen ruuan kanssa. Ja se on siinä osassa aivan loistava! Kokeilkaa vaikka!

Bravuuri Paistovalmis Porkkanalaatikko olisi varmasti maistunut ihan sellaisenaan, laatikoksi paistettuna, mutta eihän sitäkään malttanut olla tuunaamatta. Tein siitä porkkanaohraton, karamellisoin pintaan vielä porkkanakuutioita ja murustelin sekaan broilerin pekonipeiton. Soitin PikkuveliNuutin perheineen maisteille ja kaikki liputimme kokonaisuuden puolesta. Niin onnistunut!

PORKKANAOHRATTO
4:lle ja lapsille
laktoositon
gluteenittoman version voit valmistaa tattarisuurimoista
Valmistusaika: 30 min

1 sipuli
3 rkl laktoositonta voita
4 dl rikottuja ohrasuurimoita
12 dl kasvislientä
1 Bravuuri Paistovalmis Porkkanalaatikko
2 dl raastettua parmesaania (sopii myös laktoosi-intolerantikoille)
2 porkkanaa
1 dl tuoretta korianteria, lehtipersiljaa tai molempia
150 g kypsää rapeaa pekonia murustettuna

Sulata laakeassa kasarissa 1 rkl voita ja kuullota hienonnettua sipulia miedolla lämmöllä n. 5 min. Lisää ohra ja anna hiukkan kuullottua. Lisää mukaan kuumennettu kasvisliemi ja anna kiehua hiljalleen välillä sekoittaen n. 20 min.

Pilko sillä välin porkkanat näteiksi1cm x 1cm kuutioiksi. Sulata rkl voita paistinpannulla ja paista porkkanapaloja keskilämmöllä kunnes kauniisti karamellisoituneita. 

Leikkaa Porkkanalaatikko-pussi auki ja purista sisältö ohraton joukkoon. Anna kypsyä vielä 5-10 min. Kääntele lopuksi mukaan pekonimurut parmesaani ja viimeinen ruokalusikallinen voita. Tarkista vielä suola, itse en lisännyt sitä. Kaada laakeaan, lämmitettyyn tarjoiluastiaan ja ripottele päälle karamellisoituneet porkkanakuutiot ja yrtit.

Kinkunkaihtajille tämä on kyllä hieno vaikka joulupöytään, saatikka pikkujoulupöytään. Ja muuten huomattavasti kalkkunaa helpompi valmistaa  meheväksi.

HEDELMISTÄ INNOSTUNUT JOULUBROILERI

laktoositon ja gluteeniton 

4.lle

Valmistusaika: 1h 35 min.

1 Atrian Perhetilan Joulubroileri, n1,7 kg

170 g pekonia

1 appelsiini

1 sitruuna

5 mandariinia 

3 persimonia

Laita uuni kuumenamaan 200 asteeseen (kiertoilma).Leikkaa sitruuna ja appelsiini lohkoihin ja laita niin monta kuin mahdollista (n. puolet) kanan vatsaonteloon.  Loput voit laittaa uunivuokaan. Kierrä puuvillanauha siipien kohdalta ympäri, niin siivet eivät pääse palamaan.Aseta broileri uunivuokaan ja peittele se pekoniviipaleilla. Nosta lintu uuniin ja laske lämpötila 180 asteeseen. Paista tunti.

Halkaise mandariinit. Poista persimoneista kannat ja lohko ne.

Ota broileri tunnin kulutta uunista. Pekonipeiton pitäisi olla nyt rapsakka ja voit ottaa sen pois, että broilerin nahkakin saa rapeutta. Pekonin voit käyttää porkkanaohrattoon, tai tarjota broilerin rinnalla. Laita uunivuokaan mandariinit ja persimonit ja paista vielä 1/2 h.

Nosta broileri uunista vetäytymään hetkeksi folion alle. 

Nosta kokonaisena tarjolle. Tarjoile porkkanaohraton ja hedelmien kera.

Extra-bonuksena muuten keittiössä leijailivat ihanat  paahtuneiden sitrusten tuoksut. 

Sellainen oli hedelmistä innostunut, onnistunut Joulubroileri. Ja jos tässä tulikin teille vähän kehuttua, niin ruokapöydässä mun ei tarvinnut sitä tämän kokonaisuuden kohdalla tehdä. Muut syöjät hoitivat sen osion.

Reseptit jouluun myös Atrian Joulu-sivuilta

Yhteistyössä Atria

PERSIMONIA JA VANILJAA, SINISIMPUKKAA JA KOOKOSTA

…juuri oikeenlaista kemiaa, vai kuinka se meni?

Ainakaan viikonlopun kokkaus ei tämän helpommaksi ja nopeammaksi - ja sanoisinko huolettomammaksi - voi mennä. Mukana on silti rutkasti makua ja juuri sitä pientä extraa, joka erottaa arjen kokkailut viikonlopusta.

Sinisimpukat on vaan niin hyviä. Vaihtelua perinteiseen reseptiin saat muuttamalla liemen kookospohjaiseksi ja maustamalla sen aasialaisittain. Se on varsin helppoa kun yhdistää mukaan inkiväärin, valkosipulin, sitruunaruohotahnan, chilin, kalakastikkeen ja korianterin.  Tämä resepti onnistuu tuoreista, joiden käsittelyyn on hyvät ohjeet K-Ruokasivuilla, mutta aivan hyvin voit käyttää pakastettuja kuorellisia sinisimpukoita, kuten minä tein.  Pirkalta löytyy myös vihersimpukoita ja kampasimpukoita, joihin löytyy hyviä reseptejä tuolta samalta kokoomasivulta. Simpukoita ei tarvitse edes sulattaa vaan ne voi lisätä kasariin jäisenä. Rapeakuorinen patonki viimeistelee aterian, sillä saa pyyhittyä talteen viimeisetkin rippeet koukuttavan herkullisesta liemestä.

Hyvä ruoka huutaa hyvää jälkiruokaa. Valitsin raaka-aineeksi persimonin, sitä kun on kaupan hyllyt juuri nyt täppösellään. Persimon on juuri se tomaatinkuorinen, omenankokoinen, poltetun oranssin värinen hedelmä, joka tunnetaan myös kaki ja sharon nimillä. Jostain syystä kaki on minulle tutuin, mistä lie mukaani tarttunut, koska en ole kyllä kakia, tai siis persimonia, liiemmin syönyt.

Jos sinäkin olet pyöritellyt tuota hedelmää käsissäsi ostopäätöstä punniten, tässä muutama fakta:

Persimonin kuuluu olla pehmeä kauttaaltaan, silloin se on kypsä ja oikein makea maultaan. Ruskeat pilkut kuoressa eivät haittaa, ne eivät todellakaan ole merkkejä pilaantumisesta. Raaka persimon on nimittäin juuri yhtä pahaa kuin esim. kypsymätön papaya ja mango. Mutta kypsä sen sijaan..!

Persimon pestään, kanta poistetaan ja paloitellaan vaikka tomaatin tapaan lohkoiksi, voi nauttia ihan sellaisenaan tai käyttää samaan tapaan kuin vaikka luumua tai persikkaa, siis makeista suolaisiin ruokiin. Erityisen helppoa on soseuttaa persimon kuorineen päivineen (no sitä kantaa ei) ihanan paksuksi soseeksi, joka antaa kivan piristyksen vaikka aamupuuroon.  Minä halusin vielä vartissa valmistuvaa pääruokaakin nopeamman jälkiruuan ja yhdistin persimonsoseen vatkattuun vaniljavaahtoon, keksimuruihin ja pähkinäiseen, paahdettuun, rouhittuun pellavaan, joka  toden totta kruunasi annoksen.

Sinisimpukat kookosliemessä

4:lle

1 kg simpukoita tuoreena tai pakasteena

2 rkl oliiviöljyä

2 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

1 rkl sitruunaruohotahnaa

1 punainen chili

1 rkl raastettua inkivääriä

3 dl valkoviiniä

400g kookosmaitoa

1 rkl kalakastiketta

3 kaffirlimenlehteä

1 dl hienonnettua tuoretta korianteria                  

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Pehmittele niitä muutama minuutti miedolla lämmöllä kasarissa tai padassa. Lisää pilkottu chili, sitruunaruohotahna, kalakastike ja inkivääri ja kuumenna kunnes tuoksut nousevat pintaan. Possauta mukaan valkoviini, sitten kookosmaito ja lisää mukaan kaffirlimenlehdet.  Kuumenna kiehuvaksi. Lisää mukaan esikäsitellyt tuoreet simpukat tai jäiset pakastesimpukat ja laita kansi päälle. Höyrystä simpukoita 2-3 minuuttia kunnes simpukat avautuvat. Lisää korianteri ja tarjoile heti rapean leivän kera.

Muista heittää kaikki aukinaiset simpukat pois kun putsaat eläviä. Älä syö simpukoita, jotka ovat edelleen kiinni kypsennyksen jälkeen, tämä koskee sekä eläviä, että pakastesimpukoita.

Persimon-vaniljakippo

4:lle

3 kypsää persimonia

2,5 dl vaahtotuvaa vaniljakastiketta

5 täysjyvä-digestivekeksiä

2 rkl paahdettua, rouhittua pellavaa

Pese persimonit, poista kannat ja soseuta sauvasekoittimella. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Murskaa keksit. Kokoa jälkiruoka asettamalla keksimurut pohjalle ja sitten kerroksittain vaniljakastiketta ja persimonia. Ripottele pellavaa aina hiukan persimonin päälle.

Ja vielä kauniskin tuli kaupan päälle!

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoka

KATKARAPU-ANANAS-PALMUNSYDÄNSALAATTI JA HUNAJA-KANELIKASTIKE

Huh, olipa siinä nimellä komeutta ja pituutta! Itse salaatti on vähän vaatimattoman kalpea ulkonäöltään, mutta juuri sopivan kepeä alkupalaksi. Varsinkin kun pääruoaksi oli tuhtia Feijoadaa. Mauissa löytyy kyllä hauskaa eksotiikkaa, parsanmakuiset palmunsydämet olivat ainakin omassa keittiössäni uusi raaka-aine ja koskas ootte tehneet viimeksi salaattiinne hunaja-kanelikastiketta?  

Minäpäs tein nyt, kun houkuttelevalta kuulosti. Sain sopivasti Urtekramilta uusia mausteita kokeiluun. Mikä yhteensattuma, että sieltä tuli sekä  tässä reseptissä tarvittavaa sinappijauhoa, että kanelia. Tuo Aito kaneli on nyt todellakin sitä "oikeaa" ceylonin kanelia, eikä cassiasta valmistettua, mitä lähes kaikki myytävät kanelit ovat. Aidon kanelin kumariinipitoisuudet ovat vähäiset verrattunat cassiasta valmistettuun kaneliin. Ja kumariinihan on, jos nyt oikein hysteeriseksi ruvetaan, myrkkyä, googlailkaa itse lisää. Maku oli myös mahtava verrattuna maustekaappini muihin kanelipurkkeihin (joo, mulla saattaa olla useita, viimeksi kun etsin jotain, löysin mm. 5 erillistä pussia jauhettua korianteria, ilmeisesti suosikki kun luulen sen aina olevan loppu).

Muutenkin laitan isot peukut Urtekramin luomumausteille, purkitkin on sopivan ruffeja ja tuolla pimeässähän ne mausteet parhaiten säilyy. Vaikka mausteet on kyllä tarkoitettu käyttöön, ei säilytykseen!

Brasilialaisista vielä sen verran, että alkupaloiksi sopivat pilkkupurtavat on usein brasilialaisessa keittiössä kaikkia pikku piiraita ja uppopaistettavuuksia, joten ilahduin kun löysin tämän lisukesalaatin, jolla aloitettiin brasilialainen teemaruokailumme.

Huomatkaa pöydässä myös kukot, nuo Brasilian kansallislinnut!

No ei kai, kun oli vaan pääsiäinen.

KATKARAPU - ANANAS - PALMUNSYDÄNSALAATTI
4 annosta
1 pieni ananas kuutioituna
250 g keitettyjä, valutettuja jättikatkarapuja
400g purkki palmunsydämiä, valutettuina ja ohuesti viipaloituna,
kourallinen mintunlehtiä silputtuna
kourallinen lehtipersiljaa silputtuna
iso kourallinen rucolaa

HUNAJA-KANELIKASTIKE
 2 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl jauhettua kanelia
1 tl sinappijauhetta
1/2 tl merisuolaa
1/2 tl mustapippuria
4 rkl siiderietikkaa
4 rkl Auringonkukka/rypsiöljyä

Aloita kastikkeesta. Vatkaa hunaja, kaneli, sinappi, suola ja pippuri paksuksi tahnaksi. Vatkaa vaiheittain ensin etikka ja sitten öljy joukkoon.
Kokoa salaatti  sekoittamalla ananas, katkaravut, palmunsydämet, minttu ja persilja isossa kulhossa. Lisää rucola ja puolet kastikkeesta hellävaroen. Jaa annoksiin ja lisää loput kastikkeesta. 

 Ohje mukailtu Brassiruokaa grillistä ja sen vierestä-kirjasta

Ja nyt, ohjetta tässä sisälukiessani hoksaan, että minähän tein kastikkeen aivan päin pyllyä. Laitoin vain kaikki ainekset kannelliseen lasipurkkiin ja ravistin, mikä on muuten lemppari keittiömetodini. Olisikohan niin, että tuolla reseptissä kuvatun lailla vaiheittain etikan ja öljyn lisäämällä kastike emulsioituu eri tavalla? Ohps... 

No ei se mitään, hyvää oli näinkin, melko tujua kyllä kun etikkaa saman verran kuin öljyä. Ja sen AIDON kanelin muuten maistoi!

Kuvissa olevat Urtekramin  uutuus-luomumausteet saatu tuotenäytteinä.

Guacamole con piña y pepino

Oi nam! Tänään on grillattu hampurilaisia NaapurinUllan perheen ja PikkuveliNuutin perheen kanssa. Olin Chef in charge, joten ihanista sapuskoista ehdin kuvata vain  tuollaisia pikaotoksia, ei paljon mietitty stailausta, ei ollut reflektoreita eikä edes jalustaa. Mutta oli hyvää ruokaa ja ehdin ottaa jonkusen kuvan, että voin jakaa teille muutaman reseptin.

Tässä yksi ihan huippu: avokadoa, kurkkua ja tuoretta ananasta ihanassa salsassa. Suuri suositus. Vaihtelua tavanomaiseen guacamoleen. Reseptin löysin eilen pikkuveljeni Jonas Crambyn Texmex kirjasta. Mutta kyllä tämä taitaa olla myös ihan ehta meksikolainenkin resepti. Ihan vähän muokattuna tässä.

Guacamole con piña y pepino
Guacamole kurkun ja ananaksen kera

1 kurkku kuutioituna
1/2 punasipulia silputtuna
1/2-1 tuore vihreä chili tai jalapeño pilkottuna (Crambyllä Habanero)
1 limen mehu
1 tl suolaa
3-4 avokadoa kuutioituna
1/2 tuoretta ananasta kuutioituna
1 ruukku korianteria hienonnettuna

Sekoita keskenään kurkku, punasipuli, chili, limen mehu ja suola. Lisää mukaan avokado ja ananas. laita kylmään tekeentymään ja ennen tarjoilua lisää mukaan hienonnettu korianteri.

Ihanan raikasta ja sopii vaikka minkä kanssa. Totopos- maissilastujen kera, tortillojen lisukkeena, grillatun lihan tai kalan kaverina ja meillä siis tänään hampurilaisten kanssa (ja maissilastujen).
Tosi bueno!

Kuuman kesän viileimmät juomat

Vai miten se nyt meni? Vaikka kesä ei aina tunnu kesältä niin voi se siltä kuitenkin maistua. Pulloissa ja purkissa tämän juhannuksenalusviikon parasta antia. Aivan hurmaavalta tuoksuvaa persikkasiirappia, kylmäuutettua jääteetä ja raparperimehua.  Ja sitten vaan kaikkia sekaisin.

Raparperimehu

8 l muoviämpäri 
1/3- 1/2 ämpäriä pilkottuja raparperinvarsia
500g sokeria
vettä
2rkl sitruunahappoa

Mitä punaisempia raparperinvarsia, sitä punaisempi mehu. Älä siis turhaan kuori punaista kuorta, riittää kun huuhtelet raparperit ja pilkot ne sankoon. Kaada raparperien päälle sanko täyteen kiehuvaa vettä, minä keitän aina vedenkeittimellisen kerrallaan. Lisää sokeri ja sitruunamehu. Laita keittiöliina kanneksi ja anna seistä 1-2 vrk. Siivilöi mehu ja pullota. Pakasta ylijäämä mehu, jääkaapissa mehu säilyy ehkä viikon. Tai en tiedä kun olen aina juonut kaiken ennen kuin se on huonontunut.

Mehu on aika kirpeää ja hapokasta, jos haluat, voit lisätä sokerin määrää makusi mukaan. Tarjoillessa lantraa se vedellä tai vissyllä sopivan vahvuiseksi, 1:1 on hyvä.

Muistan kuinka vaihto-oppilaana Michiganissa ollessani, äiti laittoi jättimäisen kannellisen lasipurkin täynnä vettä ja teepusseja ulos aurinkoon tekeentymään. Luulen, että huomattavasti hygieniapassimaisempi tapa on valmistaa jäätee jääkaapissa. Hyvä suhde jääteelle on 1 pussi per 2,5 dl vettä.

Kylmäuutettu jäätee
1, 5l vettä
5 mustaa teepussia esim. English Breakfast 

Laita kylmä vesi ja teepussit isoon kannelliseen lasipurkkiin ja siirrä jääkaappiin uuttumaan  5 tunniksi tai yön yli. Poista valmiista teestä pussit. Tee on nyt makeutusta vailla valmis. Tarjoile jääpalojen kanssa sokerilla tai hunajalla makeutettuna, sitruuna- tai limesiivujen kera.

tai

valmista persikkasiirapista tai raparperimehusta jääkuutioita. Täytä lasi jäillä ja sitten teellä. Lisää persikkajääkuutioiden sekaan myös persikkaviipaleita.

Persikkasiirappi

500g persikoita (tai nektariineja) pilkottuna
2,5 dl sokeria
2,5dl vettä

Laita kaikki aineet kasariin ja keittele 15-20 minuuttia. Muusaa persikat niiden pehmennyttyä. Siiviöoi siirappi puhtaaseen lasipulloon. 1/2 tl sitruunahappoa auttaa värin ja maun säilymisessä. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. Käytä jätskin, lättyjen, jääteen maustajana tai sekoita juhannusmalja vaikka kuohuviinin kera.

Persikkasiirappi on ihanaa, mutta omaan makuuni paras jäätee yhdistelmä syntyi kun sekoitin jääteehen (tai persikkajääteehen) reilusti mukaan happoista raparperimehua.

Eli  3 hengen testiryhmä (minä, kaikki äitini reseptit ja me kaks yhyres) äänestää kuuman kesän viileimmäksi ja fresseimmäksi ja autoilijaystävällisimmäksi drinksuksi raparperi-jääteen. Enää puutu kun kuuma kesä!

Hyvää Jussia!

Friteerattuja viikunoita mascarponen, hunajan ja granaattiomenan kera

Kuulostaako joka-mamman-reseptiltä? No, itseasiassa, ei tässä mikään ole erityisen vaikeata, eikä myöskään erityisen aikaa vievää. Sen kummemmin kuin esimerkiksi lätynpaisto. Kokonaan toinen juttuhan on sitten se, alatko keekoilla tälläisten reseptien kanssa vai paistatko suosista niitä lättyjä; onhan se nyt vähä niinkin, että ihan peruslättyjä on lopulta aika vaikea lyödä laudalta millään jälkiruualla.

Vaikeinta tässä reseptissä on kypsien, eli siis pehmeiden, sisältä syväntummanpunaisten, maultaan ja tuoksultaan makoisten viikunoiden löytäminen. Lähes mahdotonta. Omani olivat kyllä ihanan pehmeitä, sinänsä valmiin oloisia, mutta siinä makukysymyksessä eli tärkeimmässä olisi kyllä toivonut reiluhkosti lisää intensiteettiä. Piti laittaa sitten paljon hunajaa.

Erikoiskehut kaikilta syöjiltä sai tällä kertaa frityyri, joka oli kuulemma (ja myönnän itsekin) erityisen keveä ja rapsakka ilman häivähdystäkään rasvaisuudesta. Olisko kuohkeuden salaisuus se nesteenä käytetty soodavesi, jonka tein sodastreamerillä ja sillähän saa halutessaan aikaan tosi hapokasta?

Friteerattuja viikunoita mascarponen, hunajan ja granaattiomenan kera
4:lle

3-4  ruoretta, kypsää viikunaa
4 rkl granaattiomenan siemeniä
3rkl juoksevaa hunajaa
8 rkl mascarpone-tuorejuustoa

neutraali öljy friteeraukseen

Frityrsmet (on frittitaikina suameksi)
 2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa 
1 1/4 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl hiilihapotettua vettä.

Leikkaa viikunat lohkoiksi (niitä ei siis mitenkään kuorita, sanon varmuuden vuoksi, jos olet ekoja kertaa laittamassa tuoreita).
Puolita granaattiomena ja pitele puolikasta kerrallaan alhaalla korkealaitaisessa kuhossa ja paukuttele selkäpuolelle puukauhalla, niin siemenet irtoilevat siististi).

Sekoita frityyrin aineet paksuhkoksi lättytaikinaksi.

Lämmitä öljy 180 asteeseen.  Upota viikunanlohko kerrallaan frityyriin ja uppopaista kullankeltaiseksi öljyssä. Ei haittaa vaikka taikinaa hiukan valuu, pelkät taikinannokareetkin ovat hyviä. Nosta viikunalohkot valumaan talouspaperille.

Aseta lautaselle 2 rkl mascarponea, sen päälle viikunalohkoja, valuta päälle hunaja ja roiskaise ympärille granaattiomenansiemenet.

Tarjoile heti.

Meillä nämä siis tämän menun  hyvänä lopetuksena. Resepti on ruotsalaisesta Gourmet- lehdestä 1/2014 kokki Olle Tagessonista kertovasta artikkelista. Resepti on kuitenkin alunperin Zuni Cafe nimisestä Judy Rodgerssin kirjasta.

Näistä mulle mikään sano mitään.

Lättyihiminen....

Kotitilan possun luutonta grillikylkeä

Kun hallussa on kilon pötkäle ihanaa luomupossun luutonta grillikylkeä, niin sitä saattaa ihminen mennä ihan sekaisin valintojen edessä, että minne suuntaan sitä lähtisi viemään. Makean savuisiin amerikkamakuihin, kalankastikkeensuolaista aasialaista kohti vaiko jonnekin Etelä-Amerikan chimichurri-maailmaan? Ehkä pysytäänkin perustanskalaisesti Skandinaviassa?

Tais mennä vähän ruuvit ja mutterit sekaisin, mutta uunin kautta grilliin sen sitten talutin kumminkin.

Olin hiukan yllättynyt, kun tarkempi tarkastelu osoitti, ettei kylkipalassa ollut nahkaa lain, minä kun olin jo maistanut mielessäni sen rapsakkuuden. Mutta niin pehmeää, suussa sulavaa lihaa sain aikaiseksi, että meidän pikku perheemme veteli tuon kaiken kerralla.

Älkääkä tulko selittämään mitään läskinsyönnistä. Tällä tavoin valmistettuna ja tälläisessä palassa "läski" on vain jotain lihaa täydentävää ja maustavaa ihanaa pehmeää HERKKUA!

Ihan varmasti läskikäännytän (lähes) kenet tahansa.

Lihaan tulevasta kuivarubista olen innoissani. Suomesta saa vihdoinkin kuivattuja Ancho-chilejä ihan marketista (Santa Maria) ja se yhdistyi jauhetun kahvin kanssa aivan mahtavasti. Ei ole liian tulista lapsillekaan, vain lempeän mausteista. Hedelmien hapot ja varsinkin päälle puristettu lime sekä raparperisalsa tekevät turhaksi muunlaiset kastikkeet ja sopivat rasvaiselle possulle upeasti.

Ancho-chili ja kahvi maustettua possunkylkeä, raparperisalsaa ja grillattuja hedelmiä.

1kg luutonta Leppälän luomutilan possunkylkeä
1 kuivatettu Ancho -chili hienonnettuna
1rkl suodatinkahvijauhoa
1rkl tummaa sokeria
1 rkl merisuolaa
1 rkl paprikaa

Grilliin:
puolitettuja limejä
puolitettuja nektariineja
lohkottuja ananaksia

raparperisalsa:
1 raparperinvarsi halkaistuna ja pilkottuna
1/2 punasipuli hienonnettuna
1 puntti korianteria hienonnettuna
1-1/2 punainen tai vihreä chili hienonnettuna
1 rkl sokeria
2 rkl omenaviinitetikkaa
suolaa

Kuivaa liha ja ruuduta veitsellä läski. Sekoita kaikki mausteet keskenään ja hiero sitten lihan pintaan. Surautin kuivamausteseosta hiukan sauvasekoittimella, että sain ancho-chilin pienemmäksi. Käytin sen siis kuivana ja siemenineen. Laita lihaa uunivuokaan läskipuoli ylöspäin 120 asteeseen 3-4 tunniksi.

Raparperisalsaan sekoitat vain kaikki aineet yhteen.

Ota grillissä sitten vielä lihaan vähän pintaa ja hedelmiin kauniit paistopinnat. Anna lihan vetäytyä 10 min., leikkaa siivuiksi, purista päälle grillattua limeä ja tarjoa hapokkaan raparperisalsan ja grillattujen nektariinien ja ananaksen kanssa.

Taisin joutua jo johonkin Karibian suuntaan?

Tämä resepti joutuupi muuten Michelin-tähti ravintola Chef&Sommelier'in  keittiömestari Sasu Laukkosen tiukkaan syyniin Lihaa parhaimmillaa - kisassa. Kisaa varten sain tilata lihapaketin Kotitila.fi verkkokaupasta, mistä tuli veloituksetta kisaa varten laitettavaksi tämän lisäksi myös luullista grillikylkeä ja kasleria. Kaikki Leppälän tilan sikamaisesti käyttäytyvää luomupossua. Melko helppoa tuollainen ovelle tuotava termokuljetus. Kerralla isompi satsi ja loput tuoreesta lihasta voi pakastaa.

Mutta siis. Pitäkää peukkuja!

postauksessa käytetyn lihan on antanut reseptikehitystä varten Kotitila.fi

Luumu-frangipane-viskitorttu. Siinäs kuulit, nih!

 

Jos otsikossani on himpun verran uhitteleva sävy, niin se johtuu vain siitä, että yritin huonolla menestyksellä etsiä suomenkielistä vastinetta frangipane-täytteen nimelle. Jos tätä nyt lukee joku pitkänlinjan kondiittori (mikä saattaa olla hyvin epätodennäköistä) tai muuten vain kaikkitietävä ruoka-intoilija, niin vastaustanne odotetaan.

 

Frangipane- nimi tulee siis ranskankielestä ja se on tortun täyte, joka valmistetaan mantelijauhosta sokerista, voista ja munista. Mukaan lisätään sitten vaikka omenaa, luumua tai aprikoosia. Tuloksena ihanan makuinen torttu, lähellä sitä kauan etsimääni lapsuuden sveitsiläisen aprikoositortun (en käsitä, ettei äitini muista enää mitä siihen täytteeseen tuli. Kermaa ja munia? Tätä? Mitä?) makeankirpeää olemusta.

 

Tortusta saa tosi kauniin kun käyttää tarpeeksi viipaloitua hedelmää, toisin sanoen peittää koko tortun, myös kiille pääsee silloin oikeuksiinsa. Minulla oli vain n. 4 dl kulho NaapurinUllan luumupuun viinirypäleen kokoista, mutta tosi makoista luumua.

Yritin niistä poistaa kiviä kirsikankivenpoistajalla, jonka löysin kesällä vihdoin Eiringiltä, mutta ei se kyllä oikein toiminut, kivet olivat sille himpun verran liian suuria. Tuloksena luumut olivat melkoista riekaletta, eikä niitä järin kauniisti saanut aseteltua mitenkään.

 

Tortun ohje on lopputulos ja yhteenveto googlematkasta frangipanepiirakoiden ihmeelliseen maailmaan. Pohjana on tavallinen muropohja, jota en olekaan jaksanut valmistaa itse aikoihin, se pakastehyllyn murotaikinapohja on vain liian houkutteleva. Ja toki käy tähänkin. Mutta pohjaa valmistaessani muistin taas kuinka helppoa pohja oli valmistaa alusta asti, ja nyppiessäni kylmää voita jauhoihin saatoin oikein tuntea taikinaterapian vaikutukset ja viikon murheitten väistyvän taka-alalle. Tortun tekemisen huippuhetki numero 1. Toinen on sitten se ensimmäinen kirpsakan makea ja rapea suupala.

 

Luumu-frangipane-viskitorttu

 

Pohja

5 dl jauhoja

1 dl sokeria

1/2 tl suolaa

125g kylmää voita pieniksi kuutioiksi leikattuna

3 rkl jääkylmää vettä

 

JA KUIVATTUJA HERNEHIÄ!

 

Nypi voi ja kuivat aineet taikinaksi. Nyppiminen tarkoittaa sitä, että laitat kaikki samaan kulhoon ja otat  yhden puhtaan kätesi ja nypit eli puristelet voin jauhojen sekaan, kunnes saat tasaisen taikinan.  Lisää sitten jäävettä ruokalusikallinen kerrallaan taikinaan sekoittaen, muovaa taikinasta pallo, kääri se tuorekelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin (tai jopa pakastimeen) puoleksi tunniksi.

 

Usein taikinasta pyydetään kaulimaan pohja, minulla se ei vain tahdo onnistua, enkä käsitä miksi taikinaa ei voi samoin tein painella sormin tasaisesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Minä ainakin painelen. Minä olen muuten ostanut jostain aivan halvan metallisen irtopohjallisen piirakkavuoan, joka toimii tässä mainiosti. Aseta pohjan päälle sitten pala foliota ja sen päälle kuivattuja herneitä. Ne toimivat paistaessa painona, että pohja pysyy mallissaan. Paista 180 asteessa 25 minuuttia. Poista herneet ja folio (herneet voit uusiokäyttää seuraavalla kerralla piirakanpainoina taas). Anna pohjan jäähtyä ennen täyttöä.

 

 

Piirakan täyte

4dl-1l luumuja kivet poistettuna

2dl sokeria

125g huoneenlämpöistä pehmeää voita

2 munaa

2 rkl viskiä

160g mantelijauhoa

 

Kiille

1 rkl viskiä tai vettä

1 rkl appelsiini- tai aprikoosimarmeladia tai -hyytelöä

 

Vaahdota voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi ja lisää sitten munat yksitellen vatkaten. Lisää viski ja mantelijauhot, sekoita tasaiseksi.

 

Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle. Täytteen päälle levitä tasaisesti limittäin ympyrän muotoon luumut,  jos sinulla on isoja luumunsiivuja, tai kumoa vain kaltaiseni pikkuriekaleet luumuja pinnalle.

 

Paista 180 asteessa 45 minuuttia, loppuvaiheessa voit peittää pinnan foliolla, ettei tummu liikaa.

 

Valmista kiille kuumentamalla neste ja hyytelö. Pensselöi tortun pintaan ja anna tortun jäähtyä.

 

Nauti vaniljajäätelön tai ranskankerman tai kermavaahdon kera. Näinhän sitä tavataan sanoa. Meillä meni alas kyllä aivan tällääsenäkin. I loooooved this torttu!

 

 

Ai niin. Tähän olisi kyllä hyvä lopettaa, mutta vielä piti sanomani, että useissa ihailemissani kauniissa ja hurmaavissa ruokablogeissa näkyy suloisen harmonisia kirjoitettuja reseptikuvia. Tsekatkaa tunnelma esimerkikisi vaikka Suolaa&Hunajaa ja Vatsasekaisin Kilinkolin- blogeista.

 

Minäkin usein netistä surffaillessani kirjoitan reseptejä ylös ihan käsipelillä, koska en jaksa alkaa tulostelemaan eikä kotimme ainoaa ja kiinteää konetta voi raahata keittiöön, että vois olla kokatessa online. Mutta kyllä siitä käsinkirjoitetusta reseptistä onkin sitten kiva kokkailla, kun on kaiken pikkutarkasti kopioinut. Alla tämän tortun ohje. Ja IsoHoon lottonumerot ilmeisesti.

 

 

 



Bombay Orange

Niin paljon kun Korianteria rakastankin, en ole ymmärtänyt sitä koskaan jälkiruokaan lykätä. Mutta kun Gordon Ramsay Parhaat kirjassaan niin tekee, en voi muuta kuin lähteä samaan kelkkaan.
     
Jälkkärinä tämä varsinainen Bombayn aurinko on ihastuttavan raikas ja keveä, tästä ei millään saa jälkiähkyä itselleen hankittua. Ja kattokaa tuota väritystä, ellei tuolla tuu kevättä rintaan niin ei sitten millään (vaikka meneillään on parhaimmillaan maaliskuinen, talven älyttömin lumipyry meilläpäin, pihaan tullut n. 50 cm ja jatkuu yön yli vielä ennustusten mukaan huomisellekin päivälle). Ja nyt kun sitrushedelmät on vielä parhaimmillaan, niin tätähän oln pakko tehdä. Mä oon jotenkin huono syömään appelsiineja perinteisellä kuorimismetodilla, siksi yritän ympätä niitä ruokavalioon jossain muussa muodossa.

Voisin hyvin nähdä tämän jonkun pääsiäisateriamme päätöksenä sinne raskaitten pashojen ja muiden suklaamunien välissä. Sitäpaitsi tämä sopii kyllä välipalaksikin tai vaikka brunssille. Itsekin vetelin kuvaamisen jälkeen lounaaksi puolet tästä annoksesta. Siis ilmeisen herkullista.

Jutun salaisuus on tämä sauvasekoittajalla tai tehosekoittimessa sekoitettu upean vihreä tahna, joka on simppeliydessään minttua korianteria ja sokeria. Siitä tulee jännittävän sorbetmainen koostumus. Reseptissä tätä tehtiin 1 3/4 dl sokeria, mistä tuli ehdottomasti liian suuri annos, vähempikin riittää maustamaan tämän aromaattisen jälkiruuan.

Itse käytin loput yrttiseoksesta sitten mansikka-mango-banaanismoothiehin, sinnekin se
koriantereineen kaikkineen upposi mainiosti.

Mutta nyt tähän 5 aineksen jälkiruuan reseptiin:

Bombay Orange - Bombayn aurinkoappelsiinit
4:lle

4 appelsiinia, jotka ovat mielellään jääkaapista, viileän raikkaita
1/2 granaattiomena
1 dl sokeria
1/2 puskaa minttua
1/2 puskaa korianteria

Kuori appelsiinit veitsellä niin, että ulkokuoreen ei jää yhtään valkoista, viipaloi appelsiinit ja poista mahdolliset siemenet. Levitä tarjoiluvadille.

Tee tehosekoittimessa tai sauvasekoittimessa yrttisokeri ajamalla  sokeri ja yrtit tasaiseksi tahnaksi. Ripottele appelsiinien päälle. Puolita kypsä granaattiomena, pitele puolikasta appelsiinilautasen yllä ja hakkaa esim puukauhalla kuoripuolta kunnes kaikki siement ovat tippuneet vadille.

Valamis!

Sanoisin, että annos on parhaimmillaan juuri nyt, yrttiseos on sen verran ihanaa, että annoksen ei tartte marinoitua...silloin vain sokeri alkaa sulaa, vaikka ei se pahaa ollut seuraavanakaan päivänä. Mutta mikäli siis teet tätä vaikka pääsiäispöytään, ripottele sokerit päälle vasta tarjoiluvaiheessa.

Mua jännitti miltä korianteri tuntuu jälkiruuassa, mutta yllättäen tässä seurassa se sulautui joukkoon hienosti, eikä yrittänytkään alkaa päällepäsmäriksi. Granaatinomenista löytyy muuten hauska juttu keittiöhöyry-postauksestani. Ja Murun Henkkahan se meille opetti, että mitä mustemmanpunainen granaattiomena (vaikka kuhmuinenkin), sen parempi.

Jos nyt kevääseen kuuluu rakastuminen, niin luulen, että rakastun tähän.

Jälkiruoka, tuo aterian kruunu....

Maistuvat juhannusrillailut saivat ihanaisen päätöksen kun NuutinMinna  pyöräytti pöytään Pirkasta pongaamansa jälkiruuan. Manzikkaahan sen olla pitää jussina ja niin siis olikin. Mansikkaa, nektariinia ja ihanaa kastiketta, kaikki mahtuvat otsikon uberhelppoa ja -nopeaa alle ja onneksi myös kategoriaan herkkuherkku. Kyllä se Pirkka vaan meidät osaa ohjeistaa! Vaikka välillä tuntuu, että sielä samat reseptit pyörii vuodesta toiseen, niin kai se on vaan hyvä, jos on joku  hyvä resepti jäänyt huomaamatta, niin ehkä sen sitten kolmannella kerralla huomaa. Ei vaiskaan, onhan sielä innovaatiota myös, varsinkin kun kaupan tuotevalikoimaan tulee uusi tuote, niin siitä on kehitelty monta reseptiä. Aina muistan yhden reseptilehden joitakin vuosia sitten, kun tuntui, että jokaisessa reseptissä oli Pirkka välimeren tahnaa, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Suurin piirtein "kesäinen kahvi välimerentahnalla". Näin  kai luodaan tarve ;). Mutta mitäs siitä. Aina luen Pirkat kannesta kanteen.

Mutta nyt siis tässä testattuna, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä.

Mansikkaa ja nektariinia

5dl mansikkaa
2 nektariinia
1rkl silputtua sitruunamelissaa (no tätä voi kyllä laitta enemmänkin, jos kerran puskan ostit)

kastike, tuo jälkiruuan kruunu:
 2 dl turkkilaista jugurttia
3/4 dl kinuskikastikepurkista (siis 2 desin)

Sitten vaan putsataan mansikat, ja pilkotaan ne, sekä nektariinit ja sekoitetaan iloisesti sitruunamelissan kera.
Kastike syntyy myös vain sekoittamalla sen aineosat toisiinsa.

Ja sitten sopivat (tai ne ainoat) jälkiruokamaljat kaapista, Annostele jälkkäri niihin ja päälle loraus kastiketta, ja loput yhteiseen kuppiin mistä sitä voi lisätä.

Koska haluat lisätä sitä, trust me.

Neljän sisaruksen illallismenu: Alkudrinksut ja Lemon Posset

Mojito factory

Luulenpa, että emme ole ainoita, joita tv on inspiroinut järjestämään ihka omat Arvostele mun illallinen - sessiot. Itse olen osallisena meidän "Neljän sisaruksen illallisessa". Siis Nikoveli, Natasisko ja PikkuveliNuutti sekä minä järjestämme kukin parempien puoliskojemme tai heikompien astioiden  (Natasisko osallistuu ex-kihlattunsa eli meidän kaikkien ystävän ja perheemme "tekopojan"* Uliseksen kanssa) avustuksella perheillemme illailliset, jotka sitten arvostellaan sekä ruuan, että tunnelman osalta anonyymisti asteikolla 1-6. Myös kommentit ovat suositeltavia. Kunkin illallisen arvostelulipukkeet suljetaan kirjekuoriin, jotka annetaan säilytettäväksi isälleni. Neljän illallisen jälkeen isäni aukaisee kuoret, laskee pisteet ja tulostaa kommentit kullekin kokkaajalle. Isällemme, joka ei saa kuitenkaan osallistua illallisille, on langetettu tämä osa, koska päätimme (lasten kesken), että isäni hoitaa voittajalle myös yllätyspalkinnon kunnon pappa betalar -tyyliin. Eli jännitys säilyy myös palkinnon osalta loppuun saakka.

Kilpailu etenee logistisista syistä verkkaiseen tahtiin, mutta olemme sopineet, että se on kuitenkin vietävä läpi vuoden sisällä. Joulukuun alussa valloitimme Porvoon Nikoveljeni ja Munkälyni vieraina ja nyt sain vihdoin vuorostani porukan kokoon kotimaakuntaan pääsiäisenä. Koska launtaina trullitellaan ja käydään päsiäisvalakioilla, pidimme illallisen sunnuntaina, 1. pääsiäissunnuntaina.

Voi taivas, kuinka olen joulukuusta asti miettinyt menuvaihtoehtoja. Halusin tarjota jotakin mitä en olisi ennen tehnyt sisaruksilleni. Ideat vaihtelivat Fine dining näpertelystä Tapas-pitoihin. Mietin kaikkia lempiherkkujani, mutta olihan menun oltava myös jollakin lailla tasapainossa ruokien suhteen. Eli ehkä itsekirnuttu voi ja omassa leivinuunissa paistettu ruisleipä alku-alkupalana kuitenkaan toimi grillattujen kampasimpukoiden kanssa. Mielelläni olisin valmistanut esim. lampaan karetta, mutta en viitsinyt, kun en halunnut lampaan liittoutuvan pääsiäisen kanssa. No en tiedä onnistuinko menun tasapainottamisessa, mutta minun arveltiin valmistavan esim. suomalaista ruokaa, italialaisen menun, etanoita, Panna Cottaa....

Nannan ja Iso-Hoon illallinen

Tervetuliaisdrinkki valinnan mukaan;

Mojito tai Cosmopolitan

Vitenamilaiset kesärullat jättikatkaravuilla ja possulla  

Vietnamilainen kalakastikedippi

Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa

rapsakalla chilisalaatilla

basmatiriisi

Lemon Posset

Tuoretta mangoa

Chilisuklaa

Espresso

Ruokajuomana ideologiani mukaisesti (korianteri, minttu, lime, chili, inkivääri yms. herkut toimivat parhaiten oluen kera) oli tarjolla Pils.tyyppistä olutta, kuivaa siideriä ja CC:tä, Zeroa ja tavallista. Jollakin muun tyyppisellä menulla olisin luultavasti halunnut tarjoilla samppakaljaa tai ainakin laadukasta cavaa läpi aterian..Paitsi en nyt kuitenkaan ehkä sen ruisleipä homman kanssa....

Koska suurimman osan ruuista tiesin vääntävän lasten suupielet alaspäin tai tuliseen virneeseen, oli lapsilla oma menu, omassa pöydässä. (Meitä oli siis 8 aikuista ja 5 lasta)

Alkuun 3-kerrosdrinkki

Kesärullat

Ohuehkot naudan sisäfilepihvit niedolla suolalla

riisi

rapsakka salaatti

Karkkipaistetut kananmunat

Kaikki tämän ennakkoluuloisen suvun lapset kieltäytyivät kohteliaasti kesärullista. Pääruoka laski, samoin alkudrinksu. Jälkiruuan kohtalokas nimi aiheutti sydämentykytyksiä. Ellikohta5v. ilmoitti isälleen wc.ssä, että hänellä on paha mieli, koska ei halua paistettua kananmunaa jälkiruuaksi. Ilona9v. taas pettyi suunnattomasti, kun huomasi, ettei kyseinen jälkiruoka ollut aivan sitä miltä kuulosti vaan hyvin kyllä niitä muistuttavat persikanpuolikkaat kermavaahtopedillä pääsiäisrakeita ympärilleen ripoteltuna.(ja se idea tuli canelian blogista). Onneksi lapsille- yllätys yllätys- kelpasi chilisuklaa....

Minun kodistani puuttuu  remonttireiska ja apukokki, mutta onneksi on tuo ikioma baarimestari, joka hoiti näpsäkästi ja laadukkaasti drinkit odottaviin käsiin.

Tämän pitkän tarinan päätösresepti on ihana ja lyhyt. Ensimmäinen jälkiruokani oli upea, helppo ja ainakin Iso-Hoo ja Uli sanoivat, että parhaita jälkkäreitä ever.

Ja siis niin helppo.

Lemon Posset ja Mangoa
8:lle

6,6 dl kuohukermaa (ne kuohukermapurkit sattuu olemaan 3,3dl)
2 dl sokeria
1 siivilöity sitruunan mehu.

Tarjoiluun
tuoretta syöntikypsää mangoa
1 lime
mintunlehtiä

Kuumenna kerma ja sokeri kiehuvaksi, koko ajan sekoittaen.
Keitä 2 minuuttia pienellä tulella kok ajan sekoittaen.

Poista liedeltä, lisää sitruunamehu, sekoita ja kaada tarjoiluastioihin.Kannattaa kaataa ensin kasarista kannuun, josta on helppo kaataa siististi. Anna jäähtyä ja jähmettyä viileässä nelisen tuntia. Omani asettuivat kyllä paljon nopeammin uolkona kylmässä.

Pilko mangot kuutioiksi ja lusikoi ne annosten päälle juuri ennen tarjoilua. purista mangojen päälle vielä limeä. Päälle koristeeksi pieni mintunlehti tai vaikka sitruunamelissaa.


Tämä jälkkäri oli itsellekin uusi tuttavuus, johon olin törmännyt kahdesti lyhyen ajan sisällä TV.ssä. Ruokafilosofiaani kuuluu myös, ettei ruokia "harjoitella", niinpä ainoastaan kesärullia olin valmistanut aikaisemmin ja niitäkin täysin eri reseptillä. Jotakin vaaran tunnettahan kotiäitikin kaipaa elämäänsä....

Suosittelen tätä raikasta jälkiruokaa erinomaisen makunsa ja keveän koostumuksensa (kermasta huolimatta), sekä ylihelpon toteuttamisensa vuoksi. Tätä syödään usein myös rapsakoiden ohuiden keksilastujen kanssa, Tykkäsin hirveästi mangosta, mutta voisin kuvitella olevan suloista myös, mansikoiden, vadelmien, raparperin, verigreipin tai kiwin kanssa.

* ai niin, tekopoika tarvinnee selityksen. Kyseessä on Ulin oma termi, jonka hän on niin söpösti kääntänyt espanjasta suomeksi. Sanakirja luultavasti ehdottaisi termille hijo postizo suomalaista vastinetta ottopoika, mutta koska esim tekohampaat ovat dentatura postiza ( sama myös esim tekorinnat) niin loogisestihan silloin hijo postizo on tekopoika. Claro!

Syytä hymyyn

Luulin jo kadotttaneeni  5 vuotta sitten muutossa sitruspusertimeni "sisätapin", meinannut useasti heittää muut osat kaatopaikkakuormaan ja katsellut uusia koneita sillä silmällä, mutta onneksi  en, sillä yhtäkkiä se hyppäsi kouraani nurkkakomerosta.

Tapaan langeta kaikenmoisiin härveleihin, vaikka kunnon kokki kai pärjäisi suurinpiirtein pelkällä veitsellä. Helpompi melkein luetella mitä mulla EI oo: leipäkone ja omenapora ainakin puuttuvat... (huom joulupukki, tämä ei ole lahjatoive). Mutta oikeasti voin suositella näitä muutaman kympin maksavia sähköisiä sitruspusertimia. Jos haluat aamulla itsellesi ISON lasin vastapuristettua tuoremehua, niin käsikäyttöisellä jyystäminen käy kyllä voimille ja on aika hidasta. Tässä painat vaan hedelmänpuolikasta ja tuo keskiosa hurruttelee nopeasti edestakaisin mehut irti.

Nyt talvella on vielä oikein sitrushedelmien halvat markkinapäivät, niitä kannattaa hyödyntää. Vastapuristettu mehu on nestepuolella varmasti topvitosessani: Se, samppanja, rasvaton maito, kotikalja, vesi saattaisi tuo lista kuulua, järjestyksestä en tiedä. Takaa tulee kyllä lujaa punaviini, konjakki ja Coca cola Zero jäillä.

Mutta kuitenkin; säilytän sitruksia aina jääkaapissa, koska ne a)säilyvät siellä hyvin ja b)ovat sitten ihanan kylmiä nautittuna.

Nannan suosikki tuoremehucoctail 


1 verigreippi
2 appelsiinia
1 lime tai sitruuna

Tästä annoksesta tulee yleensä 0,5 l mehua, sopii juuri kerralla tuohon koneeseen ja tuohon lasiin. Joskus appelsiinien mehukkuudesta riippuen voi joutua lisäämään yhden.Sitruunaa tai limeä käytän vähän vaihdellen.

Tän kun kippaa naamaansa aamupäivällä aivan tuntee kuinka vitamiinit ja energia kohisee suonissa ja suu vääntyy onnelliseen hymyyn.

Ja jos joku nyt ajattelee, että kyllä ne hetelmät on paras syödä paloina, ettei menetä kuituja, niin voin sanoa, että oon niin laiska kuorimaan, että mun jaffat jää kyllä kaappiin ja toiseksi: tällä sitruspusertimella hedelmistä jää pelkät kuoret ja hedelmäliha jää tuohon siivilään ja niksi onkin se, että ennen juomista se kaavitaan siitä suuhun teelusikalla. On suloisen makeaa ja kosteaa kuitua. Naminaminam.

Monimutkaisten todennäköisyyslaskelmien perusteella olen tullut  siihen tulokseen, että kävijälaskurissani (löytyy alimmaisena oikeasta palkista) menee nyt lauantaina 18 helmikuuta 200 000 kävijänmäärä rikki. Se tuntuu aivan uskomattomalta, muistan kun aloittaessani odotin useita kuukausia, että 100 kävijää tuli täyteen. taisin tosi kauan odottaa ennenkuin 30 kävijää tuli täyteen...

Blogini alkoi siis 2 vuotta sitten helmikuussa, joten otetaanpa kaikki sille, kukin lempijuomaansa! Tässä pitäisi kai pitää joku arvontakin, mutta ei mulla ole nyt mitään palkintoakaan.. Sovitaanko, että nämä on sellaiset OPM-synttärit?

Nöyrä kiitos kailkille blogini kävijöille ja lukijoille ja kommentoijille sekä kanssabloggaajille, jotka olette hirrrrrveen ihania.

On ilo jakaa teidän kanssanne reseptejä, onninstumisen ja epäonnistumisen elämyksiä ja pieni pala elämääni.