Umamin lähteillä: Sienipiirakkaa ja puljonkia

Eilen jutustelin liemenkeitosta. Vaikka tuo liemi onkin oiva pohja vaikka aasialaisille nuudelileitoille, päädyin lopultakin tekemään jotakin todella perinteistä. Ajattelin antaa intensiiviselle lihaliemelle estradin, mutta en sitten malttanutkaan ihan kokonaan. Lihaliemihän on ihana alkuruoka sinälläänkin fiineissä menuissä, ehkä turhaankin unohdettu. No, koska menuni nyt ei ollut niin fiini, eikä hopeita katettu, vaan pääruokana oli tulossa Pekingin ankkaa, ajattelin tarjota liemen kanssa suppilovahveropiirakoita. Ja niin sitten tein.

Sopivan tuntuisen ohjeen löysin netistä googlaamalla sienipiiraat ja lihaliemi. Alkuperäinen resepti siis Glorian Ruoka & Viini.

Sienipiiraat ja lihaliemi

Sienipiiraita
Lihalientä
Lehtipersiljaa

Lihaliemeksi voimakasta kotitekoista lihalientä, vaikkapa häränhännistä keitettyä, tähän tapaan. Tarjoile piirakat syvistä kulhoista, kaadaa kuumaa lientä ympärille ja silppua päälle lehtipersiljaa.

Sienipiiraat
24 kpl

taikina

250 g huoneenlämpöistä voita

2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

2 dl täysjyvävehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 tlk (250 g) maitorahkaa

Täyte
4dl pakastettuja suppilovahveroita silputtuna

1 sipuli silputtuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 tl voita

3 rkl ranskankermaa

1/2 tl paprikajauhetta

1/4 tl valkopippuria

(1/2 tl suolaa)

1 1/2 dl keitettyä riisiä tai ohrasuurimoita

Lisäksi

1 munankeltuainen

1 rkl unikonsiemeniä

Nypi huoneenlämpöinen voi, jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Lisää rahka ja pyöräytä tasaiseksi taikinaksi. Nosta jääkaappiin jähmettymään vähintään 1/2 tunniksi.

Valmista täyte. Itse käytin pakastettuja suppilovahveroita, alkuperäisessä reseptissä  oli yön yli liotettuja suolasieniä. Tähän käy mainiosti tuoreet sienet tai Sauvon sekasienitölkki, ihan mitä sinulla on käsillä. 

Kuumenna voi pannussa ja paista siinä sienet ja sipulit. Lisää ranskankerma ja mausteet (ei suolaa jos käytyä suolasieniä).Anna kiehahtaa. Sammuta levy ja lisää seokseen kypsä riisi tai ohrasuurimot.

Kauli taikina jauhotetuulla alustalla n. 4mm paksuksi. Ota pyöreällä muotilla piirakanpohjaksi paloja ja nosta kullekin  2 tl täytettä. Kostuta reunat vedellä ja painele piirakat kiinni puoliympyröiksi. Painele vielä lusikanvarrella tiukasti, ettei aukea.

Voitele piiraat kananmunankeltuaisella, ripottele päälle unikonsiemeniä ja paista 225 asteisen uunin keskitasolla 15-20 min kauniin värisiksi. 

Onpas herraskaista!

Kampasimpukoita, melkein kuin ravintolassa

Esillepano ehkä pikkariikkisen karkeampi kuin esikuvillaan Gaijinissa, mutta kunhan luette reseptin, tiedätte, että nämä voivat olla vaan hyviä. Niin hyviä, että soija-mirin liemikin ryystettiin lopuksi kupeista, vaikka ei se ehkä alunperin tarkoitus ollutkaan.

Reseptin jaosta saan kiittää Sivumaku-blogin raivostuttavan ihanaa Jania, joka kyllä yleensä sanoo asiat niin kuin ne ovat. Alkuperäinen resepti on siis Gaijinin keittokirjasta, jota itse en ole koskaan päässyt nuuhkimaan. Siellä löytyy luultavasti paremmat kuvat ja kauniimpi esillepano...tämä on vähän kuin se ikivanha juoruleikki jossa samaa tarinaa kuiskataan korvasta korvaan (gaijin-jani-minä) ja viimeisen viesti on kokonaan eri kuin alkuperäinen. 

Luulen kumminkin, että vaikka ulkonäkö matkan varrella saattoi muuttua räjähtäneeksi, maku pysyi. Ainakin noudatin reseptiä. Noh, lohenmäti vaihtui siianmätiin... ja jotta saadaan vähän vaihtelua reseptiin, niin muutan hiukan määriä, koska meitä oli 8 aikuista ja kampasimpukoitakin yhteensä 24. Tein myös avokadokreemin puolitoistakertaisena, mutta se oli turhaa, alkuperäinen (tässä) riittää.

Kampasimpukat Kalifornia, avokadokreemiä ja soija-mirin -

kastike

 8 :lle jos teet reilut 3 simpukan annokset

24 kampasimpukkaa
6 tl seesamiöljyä
avokadokreemiä
soija-mirin -dressingiä
haluamaasi mätiä
norilevää ohuiksi suikaleiksi leikattuina (1 arkki riittää)

Kuumenna paistinpannu, lisää öljy ja paista kampasimpukoita ensin 2 min. toiselta puolen, käännä, sammuta levy anna olla vielä minuutti ja ota sitten pois pannulta lautaselle. Jos sinulla on hyvä, tehokas pannu, niin voit paistaa yhdessäkin erässä, muuten kahdessa.

Laita kampasimpukoiden päälle avokadokreemia ja tarjoile kuuman soija-mirin -kastikkeen, mädin ja norilevän kanssa.

Avokadokreemi
2 avokadoa
2 tl wasabitahnaa
1 rkl creme fraichea
1 sitruunan mehu
1 tl suolaa

Halkaise avokadot, poista kivi ja kauho hedelmäliha lusikalla blenderiin. Laita mukaan muutkin ainekset  ja soseuta. Maista ja hienosäädä maku  vielä suolalla ja sitruunanmehulla tarvittaessa.

Soija-mirin -dressing
1 pieni inkivääri
1 punainen chili
3 valkosipulinkynttä
2 dl vettä
1 dl miriniä
1 dl soijaa
2 rkl riisiviinietikkaa
0,5 dl sokeria

Kuori ja leikkaa inkivääri pieniksi kuutioiksi, chili ohuiksi renkaiksi ja valkosipulit ohuiksi viipaleiksi. Mittaa kattilaan nesteet ja sokeri. Kiehauta. Lisää inkivääri, chili ja valkosipulit ja jätä kattilasivuun odottamaan. 

Ja pääruokahan olikin sitten ihanan tulista ja värikästä naudanpotkapataa aasialaiseen malliin.

THE KALAPÖYTÄ (feat. Hyvää Joulua)

Sehän se on. SE. Se aaton kalapöytä. Aterian ihana aloitus ja yleensä lähestulkoon myös huipennus, ellei kinkku ole sitten sattumoisin ihan erikoisen, erikoisen hyvää. Hyväähän se nyt on aina.

Kaloja saa rauhassa kerrankin nauttia ihanan,  yli-runsaan valikoiman, kylkeen keitettyä puikulaa ja ehkä hiukan leipää, meidän leipäkorissamme kaveriksi kuuluu saaristolaisleipä(tai kuuluisi mikäli en tänä vuonna olisi onnistunut saamaan niistä raakoja 3 tunnin paiston jälkeen...), äitin tekemä joululimppu ja hapankorppu. Kalat tehdään itse, vanhoilla suosikkiresepteillä ja uusilla kokeiluilla. Aina joku on parempaa kuin toinen. Kokeilut menevät klassikkolistalle, klassikot taistelevat paikastaan. Suurimman osan kaloista laittaa äitini, mutta minä ja NuutinMinna myös saamme useimmiten tehdä jotain. (Oma vuoroni saattoi mennä katkolle tänä vuona, koska epäonnistuin surkeasti.)

Joulun maustekaloja varten on tietyt lasiset säilykepurkit, joihin ne aina tehdään. Sinne mahtuu n. 10 aikuisen kalat kahdelle aterialle. Parhaat syödään loppuun, niitä vähemmän parempia saattaa jäädä välipäiviksikin Mumman ja Papan särpimiksi. Kalat tarjoillaan erivärisistä mariskooleista, se on juuri sopivan kokoinen ja kaunis, vähän tilaa pöydästä vievä astia. Jos nyt ostaisin itselleni mariskoolin kuussa (minulla on vain 2) olisi mulla tarpeeksi ensi jouluun, kattaus on suunnitelmissa pitää nimittäin meillä.

Meillä jouluruokailu toistaa samaa rakastettua kaavaa vuodesta toiseen, ei edes oman itsensä takia taida olla järkeä pistää muistiin joka vuosi menua erikseen. Suurin vaihtuvuus on kalojen parissa, joten 2014 kalapöytä ansainnee postauksen.

Kalapöytä 2014

Roseepippurilohi

Kylmasavulohi

Muikunmäti, smetana ja sipuli

Valkosipuli-rosepippurisilakat

Sinappisilakat

Inkiväärisilakkarullat

Limetti-kaprissilli

Glögisilli

Lasimestarin lohi

Kaksi pöydän ehdotonta uutuushittiä olivat tänä vuonna Teresa Välimäen ja Johanna Lindblomin suloisesta Syksyn uutuuskirjasta Hyvää Joulua äitini bongaamat Valkosipuli-rosepippurisilakat ja Limetti -kaprissilli. Reseptit olivat, kuten näiden tarkkojen rouvien reseptit tuppaavat olemaan, ehdottoman toimivia, todella kauniita ja maistuvia. Korvasimme  rakastamani äitin valkosipulisilakat  tällä roseepippurisella versiolla, joka on ihan korumaisen kaunis kun punaiset pippurit ja sipulit pilkahtelevat valkoisesta kastikkeesta (minkä näemmä kuvaaja on epäonnistunut vangitsemaan...)

Tuo kirja kannattaa hankkia ihan jouluklassikoksi, inspiraatiota löytyy ruokapöytään kylläkin läpi vuoden. Harmittaa kun en saanut aikaiseksi siitä vinkata jo ennen joulua, mutta ollaan nyt asialla jo ensi vuotta varten vaikka. Tai ostatte nyt jo ensi vuoden lahjakirjoiksi, ettei painos pääse loppumaan.

Valkosipuli-rosépippurisilakat

500g silakkafileitä

Liemi
2dl vettä
2 dl väkiviinaetikka
2 rkl suolaa
2 tl sokeria

Ranskankermakastike
1 prk (200g) ranskankermaa
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punasipuli hienonnettuna
2 tl rosépippureita murskattuna
1 tl suolaa
0,5 tl sokeria

Huuhtele silakkafileet kylmässä vedessä lävikössä. Mittaa kulhoon liemen ainekset ja nosta fileet sinne. Peitä kulho kelmulla ja anna kypsyä 3h jääkaapissa.

Valmista kastike sekoittamalla ranskankermaan hienonnetut sipulit, murskatut rosépippurit ja suola ja sokeri. Sekoita hyvin. Kaada silakoista etikkaliemi pois ja lado tiiviiseen kannelliseen purkkiin kerroksittain silakkafileitä ja kastiketta. Sulje purkki ja kääntele niin, että kaikki fileet maustuvat. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli ennen nauttimista.

(resepti Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirjasta Hyvää Joulua)

Limetti-kaprissilli oli myöskin useamman syöjän ykkönen kaloista. Reseptin saatte nyt kaivella aivan itse Hyvää Joulua-kirjasta.

Sen sijaan oma ainokainen kalapanostukseni oli fiasko. Yritystä oli, katsokaa nyt vaikka noita sydämenmuotoisia porkkananpaloja. Luotin sokeasti naistenlehden reseptiin ja kielsin itseltäni järjenkäytön. Reseptissä oli vain yksi  marinointi/mausteliemi, jossa luki Rajamäen mauste-etikka. Mitä se on? Ostin sitten normi etikkaa, jolla useimmiten kalat marinoidaan, mutta kyllä niistä tuli aivan järkyn etikkaisia ja kalat kypsyivät niin, että hajosivat hiutaleiksi (tässä kuvaaja on lähes onnistunut vangitsemaan toivotun lopputuloksen, joka ei siis ollut kuvan kaltainen). Kalan nimi olisi voinut olla silakkahiutaleita etikassa, niin oltaisiin oltu aika lähellä totuutta.

NuutinMinna oli valmistanut kestosuosikin eli gögisillin. Edelleen yksi suosikeista yleisotannassa. Itsellänihän menee aina kaikki silakat sillin edelle. Paitsi nuo omat yllä-olevat.

Lasimestarin lohi on varmistanut paikkansa joulupöydässä. Ensi vuonna mä luulen, että kuitenkin kokeilen lohi-pastramia sen sijaan (emännän veto-oikeudella).

No sitten vielä yksi silakka, sanoi äitini suunnitteluvaiheessa ja mä huusin heti, että sinappisilakka. Se vaan on niin parasta.

Kaikki ei ole kaupan. Isän tekemä Rosepippuri-graavilohi on ja pysyy. 

Ainoa varsinainen ostokala on kylmäsavulohi. Tänä vuonna se oli aivan lyömättömän huippuherkullista lähikalaa tuosta Bergön saaren kalastajilta (saatavilla siis omasta Cittaristamme). Parasta kylmäsavulohta miesmuistiin!

Lapsuuteni joulupöytään ei mäti kuulunut. Minun vaatimuksesta joskus vuosituhannen vaihteesta asti se on nyt siihen kuulunut. Rakastan, rakastan, rakastan. Mielellään ei kirjolohen mätiä, vaikka sitäkin on joskus ollut. Tällä kertaa oli muikkua.

Ja sen vaan sanon, että kun tämän menun maisteli läpi ja vielä santsasi parhaimmat palat, niin kyllä kuulkaa viileä kotikalja maistui pitkin iltaa.

Ensi vuoteen, sinä ihana perinteinen kalapöytämme! Niin klisé... Mutta tuskin maltan odottaa!

Gyoza tai Jiaozi ...kuhan ei vaan kinkku!

Eikun höpö, höpö, kinkku oli hyvää ja sitä oli niin riittävästi, että nyt halajaa mieli jotakin muuta. Mikäs sen erilaisempaa kuin joku aasialaistyylinen taikinanyssykkä. Gyozat ovat japanilainen versio ja Jiaozi ovat kiinalainen versio ja tässä on minun versioni, jossa on kyllä surutta sekoitettu kaikki suuntaukset. Syötiin näitä alkupaloiksi itsenäisyyspäiväisillä synttäreillä jo ja hyvin maistuivat vaikka kokki oli taas niin kolmatta kättä vailla, että ulkonäössä olisi helpostikin parantamisen varaa. 

(Onko teillä muilla tälläistä luonteenpiirrettä, jossa yhdistyy suunnaton itsekritiikki ja "no mitä sillä nyt on väliä-kunhan koossa pysyvät"-meininki?)

Gyoza/Jiaozi Fusion nyytit

1 paketti Chinese dumplings kääreitä (pakaste aasia-kauopasta n.45-50 kpl)
400g possun jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 tl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl sesamöljyä
1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 rkl soijaa
1 rk riisiviinaa tai kuivaa sherryä
1 paksoi hienonnettuna ( tai 2 dl kiinankaalta)

Sekoita kulhossa  kaikki  täytteen ainekset.

Levitä nyyttien kuoret  kahdessa kolmessa erässä pöydälle (jauhoja hiukan). Aseta kullekin reilu teelusikka täytettä. Kostuta sitten veteen kastetulla sormella kuoren reunat ja puritsa /rypytä yhteen nyytiksi.

Moni on viimeaikoina ilmoittanut että ei tarvitse/kaipaa mikroa. Minä taasen kiitin luojaani, että minulla sellainen on, olin unohtanut ottaa kuoret sulamaan, mutta sulatusohjelmalla sain näppärästi kuoret sulaksi, hienosti irtosivat toisistaan. Muuten olisikin ollut ihmettelemistä.

Keitä  nyytit isossa kattilassa runsaassa vedessä erissä. Kun nyytit nousevat pintaan, ne ovat valmiita, nosta ne reikäkauhalla valumaan. Älä laita niin vieri viereen, että tarttuvat kiinni toisiinsa. Ennen tarjoilua paista halutessasi niihin vielä kaunis paistopinta ruokaöljyssä.

Dippinä soijaa, jonka maustoin limen mehulla ja vähän seesamiöljyllä, aikuisten dippiin pilkoin vielä punaista chiliä. Chiliä voisi lisätä myös nyyttien täytteeseen, jos vain aikuisia syömässä.

Jos nyytit kiinnostaa, olen tehnyt niitä myös täällä  (Näköjään lähes samalla reseptillä, nyt ei vaan ollut kevätsipulia, koska olin unohtanut ostaa ja kypsennys tapahtui höyryttämällä) ja kerran jopa alusta asti taikinankuoret, mutta valmiilla pääsee kyllä vähemmällä.
Ja yhtä rumia näyttävät olleen joka kerta. Mutta herkkuja!

Sir Lintsin etanat

Olen sitä mieltä, että asioista on puhuttava oikeilla nimillä. Ja kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.

Osalle meistä tuo otsikko kertoo jo paljon, toisilla vasta herää mielenkiinto. Kerrattakoon nyt kuitenkin kaksi faktaa: Sir Lintsin etanat ovat etanoiden aatelisia. Herkusta tehty herkumpia.  Ja miksi en sitä itse ole osannut/tajunnut? Äyriäiset, niin scampit kuin kampasimpukatkin rakastavat lorausta Pernod'ta tai muuta anisviinaa, miksei sitten nuo pikku nilviäset? Ja mistäs se ihana aniksen maku niille saadaan? No F-E-N-K-O-L-I-S-T-A. Tietenkin.

Sir Lintsi lempinimen takaa (tämä on nyt sitten se toinen fakta)löytyy Timo Linnanmäki, kokkki ja yksi Muru& co ravintolan omistajista, jonka päävastuulla on käsittääkseni nykyään ihana Pastis. Mies on tunnettu erityisesti pateistaan, terriineistään ja jälkiruuistaan. Ja nyt pentele meni julkaisemaan tämän etana-ohjeen twitterissä. Älyttömän herkullisia. Nousi ykkösohjeekseni etanoiden saralla kerta heitolla.

En tiedä mitä Samuil Angelov sanoisi IsoHoon viinivalinnasta; me tykkäsimme.

Sir Lintsin etanat

2:lle

 

1 tlk etanoita

100g voita

 1/2 fenkoli

2 isoa valkosipulinkynttä

1 shalottisipuli

100g Roqueforttia tai muuta sinihomejuustoa

 tuoretta lehtipersiljaa  reilusti

 

tarjoiluun sitruunaa ja paahdettua vaaleaa leipää

 

Huuhtele etanat kylmällä vedellä, valuta ja jätä sitten 15 minuutiksi likomaan kylmään veteen. Valuta.

 

Pane voi pannulle kuumenemaan. Kun voi alkaa vaahdota lisää mahdollisimman pieneksi silpututut sipulit ja fenkoli. Kuullottele miedolla lämmöllä 5 minuuttia ja lisää joukkohon sitten etanat. Kuumenna.

 

Siirrä etanat etanapannun koloihin ja lusikoi voi-sipulit-fenkoli seos päälle, tai heitä koko paistinpannu uuniin tai käytä uuninkestäviä normaaleja pikkuvuokia. Etanat ovat aivan yhtä herkullisia vaikka eivät olisikaan omissa yksiöissään.  Juusto murustetaan pinnalle ja sitten gratinoidaan uunissa muutama minuutti niin, että juusto ottaa pikkuisen väriä.

 

Ripottele hienonnettu persilja pinnalle ja purista sitruunamehua.

Herkuttele rapean leivän kera.

 

 

Kuinkahan monta kertaa sanoin herkku jossakin muodossa?

 

 

 

Hummeri Thermidor

Hummeri Thermidor Taittingerin kera nautittuna on ateria, jonka makumuistot hellivät minua varmaan hautuumaalle asti (tai krematorioon). Miten olisi siis kotitoisinto, valkoviinin kera?

Minulla on meneillään pakastimentyhjennysisku, ja siellä herukoiden, häränhäntien, raparperimehujen ja suppisten (ja pakastepizzojen-kääk!) keskellä köllötteli tämä valmiiksi kypsä herra Hummeri. Rouva Raadelma oli juurikin valmistanut omansa ihan tainnutuksesta asti, hyvä kun meilläpäin löytyy edes pakasteesta.

Koska en ollut hummeria koskaan käsitellyt ja koska myös eräs ikäni muistamani suuri ateriapettymys on ollut hummeriannos, tarvitsin hyvät ohjeet ja hyvän reseptin. Googlailin ensiksi kansainvälisesti ja reseptien kirjo oli sekoittaa pään. Vaihdettuani suomenkielelle tuli ensimmäiseksi Herkkusuun resepti ja tiesin heti, että sillä onnistuu.

En ollut varautunut tuorein yrtein tms. joten rakuunat tulivat esimerkiksi ihan kuivana purkista, samoin juustona ei ollut gruyere vaan ihan västerbotten. Ajattelin, että näilläkin tämä harjoituskerta pärjäillään. Koska hummereita oli vain yksi, ajattelin tarjota sen alkupalana. 

Hummerin käsittelyä ei tarvitse pelätä, vaikka en itsekään tainnut siitä ihan oikeaoppisesti suoriutua. H sai sulaa jääkaapissa vuorokauden, valutin sitten sulaneen suolaliemen pois. Hummeri tukevasti leikkuulautaa vasten selälleen ja hyvällä tukevalla veitsellä halkaisin sen päästä  pyrstöön kahteen palaan. Kas noin:

Kaiva kuorenpuolikkaista lihat talteen ja kaikki harmaat mössöt pois. Muista poistaa myös suoli. Huuhtele kuorenpuolikkaat. Irrota  sakset ja kaivele niistäkin lihat pois, rapujen tapaan. Saksiosassa on hirmuisot lihat, mutta saksipanssari uskomattoman kovaa. Minulla ei ole pähkinänsärjintä, joka kuulemma toimii tässä, joten lopulta hain vasaran, verhosin sen keittiöpyyhkeeseen ja smäsh!  Johan lähti, tuli vähän sirpaleita, mutta huuhdoin ne pois lihan päältä.

Sitten vaan hummerilahakastike kuoriin, päälle raastettu juusto ja uuniin garatinoitumaan.

Hummeri Thermidor

1 hummeri

2 salottisipulia

nokare voita

2 dl valkoviiniä

50 g Gruyerejuustoa (korvasin Västerbottenilla)

3 oksaa tuoretta rakuunaa (1 tl kuivattua rakuunaa

ripaus cayennepippuria

suolaa

mustaa pippuria

Bechamelkastike:

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

2½ dl kermaa tai kermamaitoa

suolaa

valkopippuria

Hienonna sipuli ja pehmittele sitä voinokareessa pannulla kymmenisen minuuttia.Älä ruskista! Lisää valkoviini ja anna kiehua hiljalleen kokoon, kunnes kastiketta on jäljellä vain neljännes.

Valmista toisessa kasarissa bechamel, eli valkokastike. Sulata voi miedolla lämmöllä ruskistamatta. Lisää jauhot ja sekoita hyvin pari minuuttia, mutta älä anna ruskistua. Lisää kerma vähitellen koko ajan sekoittaen niin, että saat kauniin kiiltävää sileää soosia. Anna kastikkeen kypsyä miedolla lämmöllä vielä 5 minuuttia. Mausta.

Lisää  sipulivalkoviinireduktio valkokastikkeen joukkoon, hienonnettu rakuuna, puolet juustosta  sekä paloiteltu hummerinliha ja mausta sitten makusi mukaan. Kuumenna vielä kuumaksi, mutta älä keittele enää.

Lusikoi sitten hummerikastike kuoriin ja ripottele loppu juustoraaste päälle. Gratinoi 225-250 asteessa, niin että hummerikuorrute saa hiukan väriä.

Tarjoiluun vielä lohko sitruunaa. Sen puutteessa hapokkuusosan hoitelee myös lempisamppanjasi. Lasista siis.

Oli todella hyvää, eikä oikeastaan lainkaan työlästä. Suosittelen kaikille. Aion seuraavalla kerralla tavatesssani vähän kuitenkin konsultoida tuttuja laivakokkeja, heillä lienee parhaat vinkit hummerin käsittelyyn.

Hyvin suuri mahdollisuus, että seuraavat illallisvieraamme joutuvat hummerihemmotelluiksi.

Ja sitten vielä hiukan hummerihuumoria. Kuuntele tarkasti.

Tapenade ja tomaattikakko

 

 

Jääkaapissani on varmaan litra tapenade-oliivitahnaa. Yritän keksiä sille kuumeisesti käyttötarkoituksia, sääli hyvää on hukatakaan. Omassa elementissään tapenade on tietenkin leivän päällä. Tutustuin pari viikkoa sitten  lähileipomo Pirjon Pakarin (ei, he eivät lähestyneet minua tuotenäyttein) oivallisen makuiseen tomaattikakkoon, sen tomaattinen maku aivan huutaa ylleen oliivihuntua. Kovasti ollaan Välimeren tunnelmissa näin ensimmäisenä adventtina, mutta miksei nämä sovi mainiosti jonnekin glögikokkareillekin pikkusuolaiseksi. Ja väristäkin tuli joltensakin punertava, kun käytin kalamata-oliiveja.
Anjovista en tällä kertaa käyttänyt reseptissä, käy siksi vegestäkin.

Tapenade
200g kivettömiä kalamata oliiveja
3-4 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl kapriksia
2 tl sitruunanmehua
1 valkosipulinkynsi
hiukan tuoretta timjamia
hiukan mustapippuria myllystä

Kaikki ainekset kulhoon ja survo pamixilla survoksiin tai käytä tehosekoitinta, oma sauvasekoittimeni on kyllä blenderiäni tehokkaampi tässä hommassa. Maistele ja lisää öljyä tai sitruunaa, jos siltä tuntuu. Nauti tuoreen vaalean leivän kanssa, paahdettuna tai ilman.

Reseptin määriä saa tosiaan muunnella maun mukaan, kunhan nyt kuitenkin oliivit ovat pääosassa. Minä tein sattuneesta syystä (mikä ei ole mielenterveyteni menetys) satsin 2 kg:sta oliiveja.

Nyt jäi siis hiukan ylimääräistä. Eilen tein illalla pizzaa ja levittelin tahnaa tomaattikastikkeen päälle. Olis varmaan yksinkin riittänyt päälliseksi juuston kera, tyhjentelin kuitenkin jääkaapistani unohtuneet artisokan sydämet, vihreän paprikan ja ilmakuivatun chorizon jämät samalle pellille. Ei paha.

Mielessä on joku tapenadella kuorrutettu uunilohi, tai kenties broileri. Ehdotuksia käyttöön otetaan pikaisesti vastaan.

Käykäähän katselemassa ihanaisia joulukalenteriblogeja Vatsasekaisin Kilinkolin ja Pumkin Jam sekä serkkuni Meerin kuvittamaa, omaperäistä joulukalenteria Facebookissa. Naamakirjasta löytyy nimellä Meerin joulukalenteri. Nauttikaa ja tykätkää.

Ihanaa. Nuo kalenterit aivan villaavat joulunodotukseen!

Äärimmäisen yksinkertaista

Kotimainen lampaan ulkofile pintapaistetaan valurautapannulla rosmariinivalkosipulivoissa.  Siivutetaan ohueksi. Ronskit  kotopuun omenalohkot karamellisoidaan ja maustetaan piparjuuriraasteella. Koska syyskuun loppupuolellakin kasvimaalla  jaksaa rehottaa ikikiitollinen mangoldi hehkuvine väreineen, käytetään sekin vielä pannulla jotta trio olisi täydellinen.  Kostukkeeksi piparjuurimajoneesia. Tarjoillaan aterian lämpimänä alkuruokana, suoraan pannusta kahdelle. Ei ehkä fancy, ei ehkä trendi, mutta herkullista, aitoa, skandinaavisen rehellistä ruokaa.

 

 

Reseptin innoittajana toimi Cono Sur -viinitalo, joka järjesti pohjoismaalaisille bloggaajille reseptikilpailun, jonka voittaja pääsee ystävänsä kera Chileen tutustumaan Cono Surin viinitaloon.

Kilpailun tuomareina toimivat  Cono Surin pääviinintekijä Adolfo Hurtado, Master of Wine Tuomas Meriluoto ja päätuomari, Ahvenanmaalainen huippukokki ja lähiruuan puolestapuhuja Michael Björklund, joka valitsee Suomen toisen finalistin Tukholmassa kokattavaan loppukilpailuun, toinen valitaan yleisöäänien perusteella.

 

”Pohjoismaisessa keittiössä minulle tärkeitä asioita ovat läheltä tulevat laadukkaat raaka-aineet ja niiden omaa makua korostava minimaalinen käsittely ruoanvalmistuksessa. Myös valmistustapaa ja pääraaka-ainetta ilmentävä esillepano ja perinteisten raaka-aineiden kuten voin käyttö ruoanlaitossa ovat lähellä sydäntäni.” Michael Björklund

 

Tehtävänanto oli siis löytää Cono Surin Bicicleta viinille sopiva pohjoismainen ruokaresepti, jonka pääraaka-aineena tuli olla joko peruna, omena, lohi tai lammas. Resepti sai olla joko alkuruoka, pääruoka tai suolainen leivos.

 

 

Cono Surin  mainiot Bicicleta viinit olivat ennestään tuttuja, kun IsoHoo sai niistä jo vinkin keväisillä messuilla Tallinnassa. Pinot Noir suorastaan pakotti tarttumaan lampaaseen.

 

Lammasta ja piparjuuriomenaa

Pintapaistettua lammasta ja karamellisoitua piparjuuri-omenaa, mangoldia ja piparjuurimajoneesia

Lämmin alkupala 4:lle.

300g kotimaista lampaan ulkofilettä

rosmariinia

3 valkosipulinkynttä

voita paistamiseen

suolaa, mustapippuria

1 iso kotimainen, kiinteä ja hapokas omena

2 rkl tuoretta piparjuurta raastettuna

0,5 l erivärisiä mangoldinlehtiä

Piparjuurimajoneesi

2 keltuaista

1 valkosipulinkynsi

3 dl öljyä

1rkl valkoviinietikkaa

2 rkl raastettua piparjuurta

1dl lehtipersiljaa hienonnettuna

Hienonna muutama rosmariinioksa ja valkosipuli. Hiero mausteet yhdessä suolan ja pippurin kanssa lampaan ulkofileen pintaan ja jätä maustumaan huoneenlämpöön tunniksi.

Valmista piparjuurimajoneesi. Sekoita kulhossa murskattu valkosipuli ja keltuaiset. Kaada öljy ohuena nauhana sekaan koko ajan sekoittaen. Sekoita mukaan lopuksi valkoviinietikka sekä raastettu piparjuuri ja silputtu lehtipersilja. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Kuumenna pannulla voi hiukan pähkinäiseksi paahtaen ja lisää joukkoon rosmariininoksa. Paista ulkofileitä voilla valellen 2 minuuttia molemmin puolin. Nosta folioon vetäytymään.

Kuumenna lisää voita ja laita kuorittu, lohkoiksi leikattu omena voihin karamellisoitumaan. Sekoita mukaan myös piparjuuri. Lopuksi voit pannun toisella laidalla pikapaistaa mangoldin, noin minuutin. Mausta suolalla ja pippurilla

Kokoa annos vaikka pieneen rautapannuun, viipaloimalla lammas ohuiksi siivuiksi pannulle. Asettele toiselle puolelle karamellisoidut piparjuuriomenat, toiselle mangoldi. Korista annos piparjuurimajoneesilla. Hauska idea on myös koota yhdelle pannulle 2 hengen annos jaettavaksi.

 

Kilpailun taso  on äärimmäisen korkea, reseptit toinen toistaan herkullisempia upeine kuvineen. Taidan olla itseäni paremmassa seurassa...

 

 

Äänestäjien (kerrankin ei tarvitse olla facebookissa) kesken arvotaan Michelin upeita Makuja Pohjolasta keittokirjoja. Osallistujien joukossa on monta, ellei sellaisia ole  peräti jokainen, lukemaani ja ihailemaani blogia. Sovitaanko nyt niin, että te äänestätte hyvän finalistin, että saadaan hoidettua homma kotiin maaotteluhengessä. Omaa reseptiäni pääset äänestämään suoraan tästä linkistä.

 

(Huomaatteko, Chilen matka vetää sen verran vakavaksi, ettei postaus sisällä ainon ainokaista vitsiä tai sutkausta.)

 

Reseptiä varten sain maisteltavaksi pullon Cono Surin Bicicleta Pinot Noiria ja toisen Rieslingiä.

 

 

 

 



 



Aivan liian hidas

Kyllä se niin on, että kokemattomuudesta saa kärsiä. Nimittäin juustokohokkaantekokokemattomuudesta. Kamerat ja kaikki olin virittänyt valmiiksi, mutta en vain millään ehtinyt ottaa kuvaa kohonneesta kohokkaasta ennenkuin se tuli alas. Tulevatko ne aina näin nopeasti? Jälkeenpäin olen miettinyt taktiikoita, olisiko pitänyt kuvata suoraan uuniin, vai mitä?

No oikeastaan, ei se mitään, sillä minulla oli juustokohokkaalle ihanainen tomaattibasilikalisuke, jonka lusikoin sitten siihen vajoavaan kraateriin. Ehkei aivan juustokohokasetiketin mukaista, mutta tässä tapauksessa oikein toimivaa.

Juustokohokasneitsyyteni sai kyytiä kun lupasin kehitellä Alpron uudenuutukaiselle Hasselpähkinäjuomalle reseptin. Aluksi mietin hasselpähkinäistä pannacottaa, mutta koska juomassa ei ole makeutta, niin aloin miettiä voisiko sitä soveltaa johonkin suolapalaan. Jostakin muistin hämärästä tuli mieleeni kauan sitten ensimmäinen syömäni lämmin vuohenjuustosalaatti, jossa juustoa komppasivat tomaatit, basilikaöljy ja hasselpähkinä. (Ja tähän nyt se maalifirman mainoslause....)

Ja ihan oikein muistin, hyvin sopii hasselpähkinä juuston ja tomaatin kera. Hauska ja erikoinen herkku, vaikka itse sanonkin. 

Hasselpähkinäinen juustokohokas

6:lle

2rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja
3dl Alpro Hasselpähkinäjuomaa
4 keltuaista
4 valkuaista kovaksi vaahdoksi vatkattuna
150g vahvaa juustoa esim mustaleima-emmental tai gruyere raastettuna
suolaa ja mustapippuria

tarjoiluun

250g kirsikkatomaatteja
4rkl balsamico-viinietikkaa
tilkka öljyä paistamiseen
1 dl tuoretta basilkasilppua

Sulata voi kasarissa ja kiehauta siinä jauhot. Lisää hasselpähkinäjuoma hiljalleen koko ajan tasaiseksi sekoittaen. Nosta kasari liedeltä heti kun kastike on sakeaa.

Sekoita sitten munankeltuaiset kastikkeen joukkoon yksitellen. Sekoita myös juusto ja mausta muutamalla pyöräytykselle mustapippurimyllystä ja aavistuksella suolaa. Lopuksi kääntele mukaan valkuaisvaahto. Jaa seos voideltuihin pieniin tasapohjaisiin ja -reunaisiin annosvuokiin(lieriö). Jätä vuuat muutama sentti vajaaksi.

Paista uunin alatasolla 175 asteessa n. 20-30 minuuttia kunnes kohonneet huiput saavat hiukan kullankeltaista sävyä. Älä missään nimessä avaa uunia, kohokas lässähtää välittömästi!

Kohokkaan paistuessa valmista sille lisäke. Pilko kirsikkatomaatit ja paista niitä pannulla miedolla lämmöllä pienessä öljytilkassa. Lisää joukkoon myös balsamicoa. Kun suurin osa nesteistä on haihtunu,t ota pannu liedeltä ja sekoita mukaan basilika. Lisää hiukan suolaa ja mustapippuria.
Tarjoile hasselpähkinäiset juustokohokkaat alkuruuaksi välittömästi uunista oton jälkeen. Nostele jokaiseen vuokaan iso lusikallinen balsamicotomaatteja keskelle kohokkaan laskiessa syntyvään kuoppaan.

Maitotytön kanssa testasimme myös juoman juomana pillimehun tapaan. Jääkaappikylmänä oikein raikas välipalajuoma, vähärasvainen, mutta täynnä kalsiumia.

Luulen, että teen muuten vielä joku päivä sitä pannacottaakin. Vadelmilla. Koska vadelmat ja hasselpähkinä...

Piipahdappa Alpron facebooksivuilla äänestämässä  (tätä) lempparireseptiäsi. Palkintoina löytyy esim Nikonin hieno kamera.  Onnea äänestykseen ja arbontaan

Yhteistyössä Alpro



Burrata

Ootko mozzarellan ystävä? Rakastuitko ehkä aikaisemmin postaamaani mozzarellaa ja avokadoa jogurttikastikkeessa reseptiin? (ja huomautan tässä vain, että se, jos mikä ansaitsee kyllä kaiken rakkautesi...)Nyt on kuulkaa, uusi kevät ja uusi rakkaus löytynyt, iihana , iihana Burrata!

Burrata on siis juustoa joka tulee Italiasta, kuinkas muuten. Se on hiukan mozzarella-tyyppinen, tai se itseasiassa valmistetaan mozzarellasta ja sen teosta ylijääneestä juustoherasta. Mozzarellan valmistuksessahan juustomassa lopuksi vaivataan ja venytellään (tai kehrätään) oikean koostumuksen aikaan saamiseksi. Burratan valmistuksessa mozzarellamassa venytetään sen verran laveaksi, että siitä voidaan muodostaa pikku pussukka, jonka sisällys on täytetty ylijäämä mozzarellapaloilla ja tuoreella kermalla. Juusto auki leikattaessa sitten ihanaisen kermaisen voinen massa valuu ulos. Burrata nautitaan aina huoneenlämpöisenä ja 24h kuluessa valmistuksesta.

Burrata on ollut melkoinen hitti alkuruokapuolella jo jonkin aikaa tuolla ameriikoissa ja käsittääkseni myös Euroopassa. Amerikassa trendi tuntuu olevan sen tarjoaminen purkista, eräänlaisena levitteenä, jokusen kerta olen ohjeisiin törmännytkin, ennenkuin kokeilin itse. Olin vähän skeptinen, josko tässä nyt mitään uutta ja ihmeellistä on, vielä tekovaiheessakin maistelin ja ajattelin, että saattaa jäädä syomättä....

Mutta yhdessä  leivän, rucolan ja tomaattihässäkän kanssa söimme tämän neljään pekkaan naapureiden kanssa ihastuksesta huokaillen. Ja tätä muuten tulee myös Vappubrunssille! 

Burrata
alkupalaksi 6:lle

1l vettä
0,5dl suolaa
250g Mozzarellaa ( osta esim 2 kpl Pirkan puhvelimozzarellapalloja, joissa sisus löysä, tähän ei käy mitkään kumitangot ja tuo määrä on juuston paino ilman nestettä)
n. 2 dl kuohukermaa
tuoretta basilikaa
pippuria, suolaa


tarjoiluun
1 patonki
voita
muutama valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 rasiaa kirsikkatomaatteja puolitettuna
1 rkl oliiviöljyä
0,5 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
1rkl balsamicoa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
pieni punasipuli hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

rucolaa, jonka päälle pirskoteltu hiukan sitruunaa ja balsamicoa

Edellisilta:
Kuumenna vesi ja suola kattilassa juuri ja juuri alle kiehumispisteen. Laita huoneenlämpöiset mozzarellapallot veteen ja anna  olla 3 minuuttia (älä siis keitä). Nosta pallot siivilään ja ala välittömästi  vedellä lämpimistämozzarellapalloista (jonkun kulhon päällä siis) pitkiä säikeitä, jotka sitten nypit pienemmiksi n.sentin paloiksi ja pudotat kulhoon. Operoituasi molemmat juustot kaada kerma sekaan, sekä 1/4 tl suolaa ja sekoita. Massan tulisi näyttää vähän kuin vetelältä raejuustolta. Anna oleentua jääkaapissa peitettynä yön yli.

Seuraavana päivänä, ennen tarjoilua
Ota burrata tuntia ennen syöntiä huoneenlämpöön, Jos se tuntuu liian kiinteältä, voit lisätä vielä kermaa. Sekoita joukkoon basikasilppu (n. 2 rkl), mustapippuri ja tarkista suola. Siirrä kivaan lasikippoon odottamaan.

Viipaloi patonki siivuiksi ja aseta ne leivinpaperin päälle uuninpellille. Yhdistä  pehmeä voi ja valkosipuli ja voitele patongit niillä. Paista 200 uunissa 7-8 minuuttia.

Laita paistinpannulle  oliiviöljy, tomaatit, valkosipuli, ja balsamico ja kuumenna niin, että tomaatit pehmenevät. Mausta suolalla, pippurilla ja basilikasilpulla.

Yhdistä kaikki ainekset omina ryhminään tarjoilulautaselle ja kanna pöytään. Herkkua!

Jos Italian tunnelmat sytyttää enemmältikin, kannattaa tsekata myös
viimeisin keittiöhöyryjä ja biscotti-keksit!

Punajuuri-halloumi salaattia ja vähän savulohesta

Punajuuri ja halloumi, oi nam! Jossakin reseptilehdykässä oli juuri tälläinen salaatti, mutta en nyt kuolemaksenikään löytänyt sitä mistään, joten tein tämän lukumuistini perusteella ja hyvää tuli.

Punajuuri-halloumisalaattia
4:lle

4 raakaa punajuurta
1 pkt halloumia
salaattia, rucolaa tai salanovaa, kestävät hiukan kuumuutta
tuoretta basilikaa
hunajaa 
balsamicoa
suolaa, mustapippuria
öljyä

Kuori punajuuret ja leikkaa noin 3mm siivuiksi. Paista öljytilkassa, kypsiksi, ehkä 10 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla (ota huomioon halloumin suola).

Leikkaa halloumi tuhdeiksi siivuiksi (2 per syöjä?) ja paista niihinkin kiva paistopinta. Revi salaatti alle, asettele päälle punajuurisiivut ja halloumi, revi päälle vielä hiukan basilikanlehtiä ja lopuksi valuta päälle hiukan hunajaa ja balsamicoa.

Salaatin kanssa meillä nautittiin savulohta. Vuosi sitten isäni osti sähkösavustimen ja se on meillä tämän tästä lainassa. Olemme ihan hurahtaneita siihen, me kun ei olle mitään mökki/kalastussukua, niin olemme aina vaan nauttineet toisten savustuksista.

Varmaan sellainen himosavustaja vannoo kunnon savustusuunien nimeen, mutta tälläiselle kuin me, on tuo sähkösavustin aivan loistava. Omamme on sellainen pyöreä sylinteri, kuten Opalla ja Muurikalla, taitavat maksaa reilun satasen, tarjouksesta allekkin, mutta meidän savustin on tuollainen no name ja se taisi maksaa viitisenkymppiä viime keväänä Minimanissa. Ajaa loistavasti asiansa.

Kuva on vähän harhaanjohtava. Lohi tulee tietenkin ritilän päälle ja sen alle tämä folioitu pelti. (Ja sen alle savustuspelti) Ritilää voi hiukan öjytä, ettei kala tartu siihen pahasti kiinni.

Olemme savustaneet lähinnä lohta, joka on meidän lastemme lempiruokaa nykyään (vapise Lidlin ravioli!). Kaikenlaisia muita suunnitelmiakin on, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi, emmekä ole vielä kyllästyneet loheenkaan.

Ajattelin kertoa, kuinka meillä savustus sujuu, jos joku muu vaikka innostuisi asiasta. 

Pöntössä on siis kaksi peltiä ja siivouksen helpottamiseksi vuoraan ne foliolla. Ylimmälle pellille asetetaan savustettava, tällä kertaa siis lohifile (kokonainen onnistuu samalla reseptillä). Jos file on liia iso, voi pyrstön leikata poikki ja laittaa poikkipäin  pellin päätyyn.

Alemmalle pellille asetetaan reilu kourallinen savustuslastuja ja pari sokerinpalaa.

Sitten vaan kansi kiinni, pönttö pihalle, tepseli seinään ja ja savustamaan.

En ole edes suolannut kalaa ennen savustamista, lohesta on tullut aivan mainiota vaikka olen sirotellut suolan pintaan vasta savustuksen jälkeen. Siis kaikki mahdolliset käytännöt on taas oiottu, mutta lohduttaudun sillä, että näin Nigellakin varmaan tekisi....

Kypsymisen kestoon vaikuttaa kalan koko, mutta tuollaine juuri pönttöön mahtuva file tai kokonainen saa olla pöntössä tunnin. Viimeksi en kyllä pitänyt lohtani kuin 40min, se oli kypsää, mutta väri jäi ehkä hiukan valjuksi.

Suosittelen siis lämpimästi tälläistä mutkatonta savustusta kaikille, jos vain on paikka missä savustaa (ei siis sisällä). Voittaa satakertaisesti kaikki kalatiskin (ainakin marketin) valmissavustetut. (Toinen asia on jos kalakauppias myi vielä vähän lämmintä, supertuoretta savukalaa.)

Lohi muuten sopi ihanasti tuon punajuuri-halloumisalaatin kanssa. Lapsille oli keitetty perunaakin(voilla). Söimme tätä viikko sitten, ja olin niin iloinen kun Urho8v sanoi seuraavana päivänä, kun kerroin valmistavani spagettia (joka siis on ruokien top3:ssa), että eikö me voitais sitä samaa mitä eilenkin. Onneksi 1200g lohifileestä (syöjinä IsoHoo, minä, Maitotyttö ja Urho) oli jäänyt vielä ihan pikkuisen tähteeksi. Mutta ei paljoa.

Ai niin: sopii niin arkeen kuin juhlaan! Omalle väelle tai vieraille!

Nyhtöhirvi

Ensin meinasin antaa otsikoksi Sunday at My Place, mutta se olis antanut niin sokeri-imeläisen idyllisen kuvan, eikä vastaisi millään tapaa sitä todellisuutta ja älämölöä joka kotini katon alla asustaa. Sitäpaitsi tätä ruokaa syötiin lauantaina.

Äiti oli tuonut pakkaseen 1,3 kilon littanaisen hirvenpaistipalan koska olin saanut kimmokkeen isälleni (ja vähän itsellekin) hankkimastani Rea Ahlströmin (ihanin Sami Revon kuvin) riistaruokakirjasta Parempi pyy padassa. Siinä tehtiin nimittäin hirveä coca-colassa. Coca-colan käyttö marinadeissa ja uunilihan haudutusnesteenä on kyllä tuttua, jostain syystä ei ollut pienessä mielessänikään käynyt yhdistää sitä hirven kanssa kanssa. Se taas johtuu siitä, että rakastan hirvenlihaa yli kaiken, mutta olen aika varovainen sen tuunailuissa, koska en halua peittää sen omaa makua, esimerkiksi punaviinillä marinoitu hirvi on, no, aika hirviä!

Kirjassa paisti toteuttiin perinteiseen leikattavaan tyyliin, mutta koska kaikenlainen nyhtö on nyt niin in (ja niin herkullista), ajattelin samalla vaivalla surauttaa paistin ylikypsäksi, ja nyhtää sen kokonaan rikki. Lihan ohje kirjasta muokattuna pitemmällä kypsyysajalla.

Nyhtöhirveä Coca-colassa

hirvenpaisti
suolaa
10 mustapippuria
2dl lihalientä
1 dl soijakastiketta
tarpeeksi coca-colaa (huom, se aito sokerinen versio, ei lightit)

Kuivasin lihan talouspaperilla ja hieroin suolaa pintaan. Rautapadassa, jonka pohjalle laitoin hiukan öljyä paistoin äkkiä pinnat kiinni. Sitten lisäsin pataan kaikki nesteet ja mustapippurit, colaa viimeiseksi niin paljon, että paisti peittyi.Kuumensin kiehuvaksi ja annoin sitten kiehua miedolla lämmöllä kannen alla 4,5h tuntia. Paisti olisi ollut paistimmillaan ohjeen mukaan parin tunnin päästä, mutta minä vein sen pitemmälle, aina siihen pisteeseen kun se muuttui myötämielisen pehmeäksi painaessani sitä haarukalla. Nostin paistin liedeltä, annoin vetäytyä hiukan 15 minuuttia foliossa ja revin sen palasiksi kahdella haarukalla. Koska hirvi on aika kuivaa, voit kostuttaa sitä hiukan padassa olevalla liemellä. Tarkista myös suola.

Nyhtöni olin päättänyt tarjota kotitekoisten sesamsämpylöiden välissä. Hirveä odotellessa oli hyvää aikaa leipaista ne.

Löysä taikina, hyvä vehnäinen, kuohkea sämpylä. Saan nykyään sämpylät onnistumaan parhaiten Lidlin sämpyläjauhoilla. 

Väliin suunnittelin sitten marinoidut punasipulit ja Masterchef Akin innoittamana tilli-piparjuurimajoneesin.

Marinoitu punasipuli
ohje GRW:stä/Kai Kallio

1 kg/ 10-12 punasipulia

2 dl sokeria
2 1/2 tl suolaa
3/4 tl rouhittua mustapippuria
1 dl punaviinietikkaa
5 dl rypsiöljyä

Kuori punasipulit ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi. Yhdistä marinadin ainekset keskenään. Lisää sipulit marinadiin. Anna maustua jääkaapissa yön yli. Sipulit säilyvät jääkaapissa useita viikkoja.

Tein omani vasta aamulla, eli marinoituivat vain ehkä kuutisen tuntia, mutta sekin riitti hyvin, varsinkin kun renkaat oli mandoloitu todella ohueksi. Puolitin ohjeen ja sekin toimi hyvin.

Tämä on ehkä maailman ihanin lisuke ikinä!

Majoneesia lähdin tekemään Murun majoneesin pohjalta.

Tilli-piparjuurimajoneesi

2 kananmunankeltuaista
2 tl dijonsinappia
3 dl rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa, valkopippuria
1dl hienonnettua tuoretta tilliä
1 rkl piparjuuritahnaa

Toteutin majoneesin teon sauvasekoittimella, ei ehkä kaikkien paras metodi....Laitoin keltuaisen ja sinapin kulhoon ja surautin. Sitten lisäsin öljyn ohuena nauhana koko ajan sauvalla sekoittaen. Majoneesista tuli kyllä luvatun kauniin kiiltävää ja notkeaa. Sitten sekoitin sekaan etikan, suolan ja valkopippurin, tillin ja piparjuuren. 

Oon niin rakastunut vanhaan kunnon tilliinkin nykyään, että laitan sitä vähän joka paikkaan...ja aina toimii!

No mitäs vielä. Ehdottomasti siis ranet eli ranskikset tehtiin myös itse Nannan bistrossa kun näyttää, että tälle tielle nyt lähdettiin.

Kotitekoiset ranskalaiset
4-6:lle
1, 5kg jauhoisia, suuria perunoita, tässä rosamundaa
1 l rypsiöljyä
suolaa

Leikkasin pestyt ja kuivatut perunat veitsellä "palikoiksi", eli siis joka reunan tasaiseksi, päätyihin sai jäädä kuoret. Sitten kukin palikka 2-3 paksuksi levyksi ja levyt lihaviksi ranskanperunoiksi. Halusin tehdä oikein reilun paksuja ja rustiikkisia. Lämmitä öljy n. 150 asteeseen rasvakeittimessä, tai padassa ja paista perunoita 3-4 erässä  viitisen minuuttia kutakin erää ja nosta talouspaperin/sanomalehden päälle valumaan. Voi joutua hiukan tökkimään perunoita haarukalla, että eivät takerru toisiinsa.

Nyt voit jättää perunat odottelemaan, ruokailun alkua, että saat tarjota pöytään rapean kuumat ranet. Ennen ruokailua kuumenna öljy n. 190 asteeseen ja uppokeitä taas öljyssä, nyt vain pari minuuttia, kunnes perunat ruskistuvat ja rapeutuvat. Käytä vielä talouspaperin päällä valumassa ja suolaa ranskalaiset.

Oi nämä onnistuivat niin hyvin, Nuuttiveli ihmettelikin kuinka ranskikset voivat olla niin rapeita pinnasta ja sisältä pehmeitä ja ihania, silti eivät piiruakaan rasvaisia. Sen verran työläitä ovat, etten kyllä kamalan suurelle porukalle, enkä kovin usein ala vääntämään.(Paitsi tietysti joka sunnuntai...)

Vihreän salaatin kanssa annos näytti kutakuinkin tältä.

Ai niin, onhan siellä myös pakollinen paksu siivu juustoa, tällä kertaa Gryereä.

Ja tämä tosiaan maistui juurikin yhtä herkulliselta kuin miltä näytti. Ylensöimme. Mutta onnellisena. (enhän minä nyt kehu liikaa koko ajan?)

Bistro-lauantaita viettämään olin kutsunut Nuuttiveljen perheen ja pieneksi tervetulotoivotukseksi olin puristanut tuoreet appelsiini-verigreippimehut ja väsännyt jotakin kaapista löytyy tostadoksia, jättikatkarapuja, avokadoa, limeä, punasipulia ja korianteria, ilman chiliä tällä kertaa lasten takia.

Ja suuressa viisaudessani panostin myös makeaan loppuun. Tekaisin jossakin välissä syntisen makeita ja suklaisia brownieseja (sellaisia, joihin ei tule mitään nostatusainetta), joihin upotin ison kourallisen hapankirsikoita. Jäätelön, kermavaahdon ja kahvin kanssa aika asiallista.

Ja kermavaahto tietysti suoraan purkista! Sallittakoon se tämän väännön lopuksi. Olimme jo kaikki syöneet itsemme niin pyörryksiin, ettei mitään väliä. Spruuttukermistä silloin kun on spruuttukermiksen aika!

What a Sunday Saturday! At my place.