Cajun pintamaustettu lohi(pastrami?)

Joulukuussa naahin erään ravintolan keittiössä kokkien valmistamaa cajunpintamaustettua lohta - ja rakastuin! (...loheen, en kokkeihin....) Se oli niin taivaallisen pehmeän suussasulavaa, rapean mausteisella ulkokuorella.

Kun ilmoittauduin ruokablogimiittiin ChezJasulaan, jonne siis kaikki osallistujat tuovat nyyttäreiden tapaan syötävää yhteiseen pöytään, oli minulle aivan selvää , että tekisin juuri tällaista lohta. Pienenä epävarmuustekijänä voidaan mainita, että minulla ei siis ollut reseptiä eikä ohjetta, pelkkä makumuisto vain. No kuinka vaikeaa tällainen pastrami nyt voi olla?  Kun en sitäkään nimittäin ollut tullut koskaan tehneeksi. Enkä ylipäätään mitään cajunruokaakaan. Kerta se on ensimmäinenkin, kun yhdistän nämä minulle ennenkokemattomat komponentit uudeksi kokonaisuudeksi, ajattelin.

En tiedä oliko annos aivan esikuvansa veroinen, mutta hyvää joka tapauksessa.

Ensin  itse valmistettu Cajun-mausteseos, jolle reseptejä löytyy netistä pilvin pimein.

Cajun -mausteseos

1 rkl (juusto)kuminan eli jeeransiemeniä
1 rkl korinterin siemeniä
1 rkl fenkolin siemeniä
1 rkl paprikaa
1 rkl sinappijauhoa
1 rkl sipulijauhoa
1 rkl kuivattua oreganoa
1/2 rkl valkosipulijauhetta
1 tl cayenne pippuria

Lämmittele kuminaa, korianteria, ja fenkolia miedolla lämmöllä pannulla pari minuuttia tai kunnes siemenet innostuvat pomppimaan ja mausteseoksesta leviää  hurmaava tuoksu. Ota pois tulelta.

Kaada siemenet isoon mortteliin ja hiero hienoksi. Sekoita joukkoon muut mausteet.

Valmis.

Seosta kannattaa tehdä heti vaikka tuplasatsi ja säilyttää kannellisessa lasipurkissa. Soveltuu mainiosti niin kana, lihan kuin kalankin pintamaustamiseen esim. grillatessa.

TUNNUSTUS: mulla kävi kyllä vanhanaikaisesti tämän reseptin kanssa... Maustekaappiani kollatessa käteen sattuivat heti kuminan siemenet, ja jotenkin helpottuneena en muistanut, että cumin on jeeraa ja caraway kuminaa, tämä kaikkien reseptikäännösten yleisin virhe. Että tänne nyt tais oikiasti mennä kuminan siemeniä eikä jeeran, että voi voi...

Cajun -maustettu lohi

Cajun mausteseosta
700g lohifilettä (esimerkiksi
2 rkl karkeaa merisuolaa

tarjoiluun rucolapeti

Siisti fileestä mahdolliset ruodot ja poista nahka. Leikkaa fileestä suorakaiteen muotoinen, eli pätkäise kapenevat pyrtöosat pois ja käytä johonkin muuhun.

Suolaa lohi molemmin puolin n. ruokalusikallisella merisuolaa ja kääri tiiviiseen muovikelmuun ja laita jääkaappiin, yön yli tai vähintään useammaksi tunniksi.

Pyyhi suola lohen pinnasta talouspaperilla. Leikkaa lohifilee koosta riippuen 3-4 tangoksi.
Levitä reilusti cajunmausteseosta isolle lautaselle ja kierittele lohitangot yksi kerrallaan mausteessa, niin, että ne ovat kauttaaltaan seosella vuorattuja.

Paista lohitankoja yksi kerrallaan semi-kuumalla pannulla (jos maks. 9 sanoisin, että seiskalla), pidellen lohitankoa ehkä kymmenen sekuntia, lämmöstä riippuen) jokaiselle neljästä kyljestään. Mausteet saavat palaa kiinni pintaan, mutta lohi ei saa tietenkään kypsyä läpikotaisin.

Kiedo paistetut tangot taas tiukkaan muovikelmuun ja aseta maustumaan viileään muutamaksi tunniksi.

Tarjolle vietäessä leikkaa lohet suupaloiksi. Se käy kätevästi muovikelmun ollessa vielä paikoillaan, niin lohi ei hajoa. (Tämä oli Soppaa&silmukoita Marjan vinkki). Asettele palat rucolapedille.

Punajuurietanat

Tässä kun on itse kukin pitänyt pienempää tai suurta kasvisviljelmää mennä kesänä, on ollut hauska havaita yksi yhteinen aloittelevan (?) puutarhurin piirre. Koska sato - ja varsinkin se pieni- tulee jotenkin erityisen rakkaaksi, se mihinkä lopulta sen käyttää, muodostuu kynnyskysymykseksi. Mikä resepti on tomaattini arvoinen? Kuinka maltan syödä perunani? Asialla on tietysti kääntöpuolensa, sillä joitakin tuotteita, ainakin joinakin vuosina, pursuaa ovista ja ikkunoista, ja silloin keksitään mitä mielikuvituksellisempia käyttötarkoituksia.

No, asiahan oli siis niin, että edelleenkään en saanut kovin mainittavaa punajuurisatoa. Yksi parin litran kulhollinen pieniä punajuuria. En aio kuitenkaan lannistua, koska punajuuret ovat niin herkullisia ja kuulemma helppoja kasvattaa. (En vain tiedä kuinka.) Punajuurethan on ihan ykkösherkkua uunipaahtona, mutta omani olivat niin eri kokoisia, suurimmat munan, pienimmät kirsikkatomaatin, ja lisäksi ne puskivat puolittain kummasti maasta ylös ja se yläosa oli ruman ruskea, että ajattelin höyryttää ne puolikypsiksi ja sitten kuoria ja sitten keksiä niistä jotain.

Koska punajuuret siis ovat vähäisyydessään erityisrakkaita, tarvitsivat ne erityisrakkaan kumppanin. Ja mistäs minä erityisesti pidänkään? No etanoista!

Nurmi/Vahtera kaksikon ihanasta sekametelisoppaa-kirjasta olinkin jo aiemmin kesällä pongannut oivan, kokeiltavan reseptin. Vähän jouduin muuttamaan, kerma vaihtui ranskankermassa ja esikuvani valmistivat punajuuret kuorimalla ensin raat, omani olivat siis höyrytettyjä. Reseptissä kiehtoi etanoiden erilainen valmistustapa, niihin paistettiin rapea pinta, ja voin kertoa, että ei ollenkaan paha!

Punajuurietanat
2-3:lle

6-8 pientä punajuurta
4rkl voita
tilkka vettä
2 dl kermaa tai ranskankermaa
suolaa
valkopippuria myllystä
1 purkki isoja etanoita 1 1/4 tusinaa eli 15...
basilikaa
parmesaania


Kuori punajuuret ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuullota kuutiot kasarissa puolessa voin määrästä. lisää tilkka vettä ja kiehauta kunnes vesi haihtuu. lisää kerma, suola ja pippuri. Muhita punajuuret sopivan kypsiksi. (koska tein höyryttämistäni, skippasin tuon vesivaiheen ja muunkin muhittelun, että säilyivät vielä napakoina.)

Huuhtele etanat haaleassa vedessä ja kuivaa hyvin talouspaperilla. Laita paistinpannulle 2 rkl voita ja paista siinä etanoihin kaunis väri ja rapsakka pinta.

Asettele etanat punajuurien päälle lautaselle. Maut viimeistellään basilikan lehdillä ja parmesaanilastuilla.

Ihan menivät punajuuret tässä hyvään tarkoitukseen! Etanoita voisi useamminkin paistaa rapsakammiksi, eikä aina jättää sinne valkosipulivoihin killumaan rasvakylkisenä. Melko tuhti annos oli kyllä alkuruuaksi, vielä kun palan painikkeena oli paahdettu maaalaisleivän siivu.

Nyt te kyllä kuolette nauruun kun kerron minkälaiselle aterialla nämä syötiin. Suoraan ruokabloggerin/kotiäidin arkielämästä (no, oli sentään perjantai): Alkuun siis punajuurietanat ja pääruuaksi KINKKUKIUSAUS! Tehtynä tietenkin oman maan perunoista ja sipuleista, kylmäsavustetusta possunkyljestä, luomukermasta ja Gryerestä.

(Ei pidä uskoa kaikkea mitä netissä kirjoitetaan. Se oli kyllä perunasipulisekoituspussi marketin pakastealtaasta, oisko ollu Poutun kuinkkusuikalepussi ja kermankaltainen kipparikalleruokakerma. Juustoa ei ollut varaa laittaa päälle!)

Foihan Fenkoli!

Voi mikä iisi-biisi ihanan makuinen resepti ystävästämme Rva Fenkolista.

Luulin jo, että olin vuosikymmeniä  ajat sitten ohittanut sen kulinarismin esipuberteettivaiheen, jolloin suurinta herkkua on kaikki leivitetty ja uppopaistettu tyyliin mustekalarenkaat, mozzarellatikut, jalapeñopoppersit, scampit; you name it. Luultavasti samalle herkkulistalle olisi päässyt myös vanha kengänpohja kun se olisi huolellisesti paneerattu ja tarjoiltaisiin pöytään friteerauksen jälkeen rasva vielä sormenpäitä poltellen.

Onneksi suvussamme on sepelvaltimotautia. Ei tarvitse syyttää näitä teinimättöjä.

Mutta kieltämättä ihminen joskus ehkä tarvitsee jotakin tämän suuntaista tuomaan vaihtelua jo vähän kutivoituneemmallekin paletille.

Ainakin tätä paistettujen fenkolien reseptiä oli pakko kokeilla . Ja kannatti. Fenkolin anisuus sopii aivan erinomaisesti yhteen rapsakan kuorrutteen kanssa. Eikä näitä edes friteerattu, kunhan paistoin pannulla.(runsaassa öljyssä....)

Mulla oli vaan yksi fenkoli, joten kun vähän kipuilin pannun lämpötilan kanssa, lopputulos oli taas kerran hiukan tummanpuhuvaa....

Paistetut paneeratut fenkolit

Fenkoli
3 kananmunaa
vehnäjauhoja
korppujauhoja
suolaa
 pippuria

Trimmaa fenkolista "varret" tupsuineen pois (voit käyttää salaateissa tai vaikka kalakeitossa) ja leikkaa fenkoli"pallo" neljäksi lohkoksi. Siivuta kukin lohko reilun puolen sentin siivuiksi.

Ja sitten normi panerointi: ota kolme syvää lautasta tms ja laita yhteen vehnäjauhoja, yhteen suolalla ja pippurilla maustetut korppujauhot ja yhteen kevyesti vatkatut munat. Sitten pala kerrallaan kierittele ensin vehnäjauhoissa, kasta sitten molemmin puolin muniin ja lopuksi kääntele korppujauhoissa ja pistä syrjään odottamaan. Resepti ohjeisti hyvin, että kannattaa ensin rauhassa leivittää kaikkia, muuten sormiin tarttuu sellaiset jauhopallukat joilla sotkee kaikki paikat.

Ja sitten vaan paistat pienissä erissä reilussa öljyssä yht.3-4 minuuttia kutakin erää, molemmin puolin tietysti, talouspaperin kautta liiat rasvat pois ja eikun syömään. Nämä olivat ehdottomasti herkullisia kuumina. Joku mielidippi sopii hyvin ja myös sitruuna, kuten aina näille leivitetyille jutuille. Itse tein aiolia....jokin meni pieleen...ei se kiinnikään leikannut, mutta siitä tuli aivan suunnattoman juoksevaa, maku oli kuitenkin upea onneksi ja natsasi erinomaisesti fenkolin kanssa.

Pikkusen näpräämistä, mutta niiiiiin palkitsevaa. Ja onko kukaan vielä syönyt itseään irti fenkolista? Antakaa hypätä teidänkin ostoskärryihin!

Goi cuon ja Nuoc mam

Nyt täällä brassaillaan nimillä, kun ei enää muuta keksitä. Haluan vielä kumminkin  jakaa tämän vietnamilaisten kesäkääryleitten  ja kalakastikedipin ohjeen, vaikka kääryleitä olen tehnyt aiemminkin, hiukan toisenlaisella reseptillä.  Tiirasin äsken tarkkaan oliko dippi samanmoinen kuin Ankerias Vipusen  äskettäin postaama Nahm jim...no, nimi on ainakin eri!

Luin myös juuri äsken Kauhaa ja rakkautta -blogista (tässä kohdin kyselin, että mistähän sen oikein luin ja Sonjalta sain kommenteissa vastauksen, joten korjasin vähän tekstiä), kuinka Eeva oli ollut kokkikurssilla Vietnamissa ja tehnyt näitä kääryleitä, että esim katkaravut laitetaan alimmaiseksi, jotta ne kuultavat kauniisti kääryleestä läpi. En ollut tätä vielä tekiessäni lukenu, joten yllättäen, minä sain aikaan tälläisiä hyvin vehreitä kääryleitä, joista ei vahingossakaan arvaa mitä niissä on. Sinänsä kauniita, mutta ei ehkä tyypillistä.

Näitähän tarjoiltiin 4 sisaruksen illalisen alkuun, lapset eivät maistaneetkaan, mikä onneksi merkitsi sitä, että kaikille aikuisille riitti kaksi! Nämähän ovat hyvin mietoja maultaan ja siksi dippi on tärkeä, ja tällä kertaa olin todella tyytyväinen tuohon dippiin. Molemmat reseptit on poimittu upeasta "Korianteria ja sitruunaruohoa" - kirjasta (Wendy Hutton), jonka olin lainannut kirjastosta.

Vietnamilaiset kesäkääryleet Goi cuon
8 isoa tai 16-20 pientä

 1 1/4 dl vettä
reilu 1/2 dl riisiviinietikkaa
4 tl kiinalaista riisiviiniä (korvasin kuivalla sherryllä)
1 tl kalakastiketta
 8 isoa raakaa katkarapua (n. 250g) (jouduin käyttämään keitettyjä, koska ei ollut raakoja tarjolla)
300g possun filettä palana
8 isoa riisipaperipyörylää (halk. n. 20cm)
8 taipuisaa salaatinlehteä
80 g pavunituja
50g riisivermiselliä (pehmitä kuumassa vedessä ja leikkaa 5cm paloiksi)
puntti korianteria
puntti minttua
puntti  thaibasilikan lehtiä (ei välttämätön)
puntti ruohosipulia tai kevätsipulia 10-12cm paloina

Mittaa vesi kattilaan ja mausta viinietikalla, riisiviinillä ja kalakastikkeella ja kiehauta. Laske raa-at ravut ja keitä hiljalleen 2-3 min kypsäksi. Nosta pois reikäkauhalla ja jätä liemi kattilaa. Kuori jäähtyneet ravut, poista suoli ja halkaise ravut pitkittäin. Minä skippasin tämän vaiheen, koska käytin kypsiä jättikatkarapuja, jotka siis sulatin ja valutin, olishan ne voinut marinoida, mutta se sitten jäi...

Pane sianliha jäljelle jääneeseen liemeen. kiehauta, sulje kansi ja hauduta liha kypsäksi, n.10 min. ota liha kattilasta valumaan ja kaada liemi pois. Suikaloi liha kun se on jäähtynyt.

Tarkemmat työohjeet rullien käsittelyyn löydät aiemmasta postauksestani..  Näisssä täytteenä siis kussakin salaatinlehti 2 ravunpuolikasta. lihasuikaleita, pavunituja, vermiselliä, minttua, korianteria, basilikaa ja kevätsipulia. Yrteissä ei kannata kitsastella, niitä saa olla hyvin runsaasti..

Vietnamilainen kalakastikedippi Nuoc mam

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 iso punainen chilipalko hienonnettuna
2 rkl sokeria
2 rkl limen mehua
reilu 1/2 dl riisiviinietikkaa
reilu 1/2 dl kalakastiketta
reilu 1/2 dl vettä

Survo valkosipuli, cili ja  ripaus sokeria isossa kivimorttelissa karkeaksi seokseksi. Lisää joukkoon loppu sokeri ja muut ainekset. sekoita kunnes sokeri on liuennut. Käytin tässä kyllä pilttipurkkia ja ravistelutekniikkaa. Voit valmistaa myös kastikkeen surauttamalla tehosekoittimessa moerttekin puutteessa.. Kastiketta tulee noin 2 dl ja se säilyy siinä tiiviisti suljetussa pilttipurkissa jääkaapissa noin viikon. Ohjeen voit helposti myös tuplata, kuten minä tein.

Ikävä, että prosessista, eikä lopputuloksestakaan ole parempia, eikä ylipäätään enemmän kuvia. (ne illalliskiireet). Aihe olisi ollut melko herkullinen kivimortteleineen...

Samaisille illallisille olin muuten suunnitellut toisenkin alkuruuan, joka olisi ollut aasialaisittain vallmistettuja sinisimpukoita liemessä, mutta pääsiäiäissunnuntaiksi, simpukoita oli mahdoton saada meilläpäin. Torstaiset olisivat heittäneet vaivansa jo ajat sitten.

Onneksi sain tehtyä kumminkin kaksi jälkkäriä. Perupöperölän Virpiltä bongasin Chilisuklaafudgereseptin, jonka toteutin muuten sellaisenaan, paitsi, että heitin sekaan vielä ison kourallisen kuivattuja karpaloita, kun ne maustekaapista käteeni hyppäsivät, jotain muuta etsiessäni. Lapsillekin maistuu chilisuklaa, eli potku oli hyvin mieto jälkimaku, mutta suloinen kuitenkin. Mietin hetken pilkonko mukaan tuoretta chiliä (kuvitelkaa se vär!) mutta tein sitten kumminkin alkuperäisen ohjeen mukaan.

Tässä hän lepää vielä vuoassa, josta nostin  leikkuupöydälle, leivinpaprun avulla. Huomatkaa rypistetty leivinpaperi. Ketähän TV-kokkia on tullut katseltua...?

Pika Bo ssäm

Ensimmäinen sana suomea, loput koreaa.

Jos tykkäät mehevästä possusta, rapsakasta suutuntumasta, helposta, sormiruuasta ja aasialaisesta klängistä, tämä saattaa olla sun juttu. Bo ssäm on siis perusolemukseltaan pitkään haudutettua rikkirevittyä possua, joka kääräistään salaatinlehteen lisukkeiden kanssa. Lisukkeena voi olla kimchiä, sipulia, riisiä, kastikkeita, oikeasti melkein mitä vaan aasialaiseen tyyliin sopivaa.
Ankerias Vipunen ehti viime viikolla jo tehdä oman Bo ssäminsä, näyttivät ja kuulostivat herkuilta, ja huomattavasti ortodoksisemmin valmistetuilta kuin nämä omani.

Mutta nämä olikin pika bo ssämit! Oma inspiraationi löytyi MeNaiset 2/2012 numerosta, jossa Minka Björck kokkasi Tomi-siipalleen  nätä alkupalaksi. Jos Michelin maininnat ravintoloilleen saavuttanut ravintoloitsijapariskunta uskaltaa oikoa mutkia, miksen siis minäkin. Kimchi vaihtui Mummon kurkkuihin ja pitkään haudutettu possu pikapaistettuihin kylkisiivuihin.  Pariskunnan ohjeessa oli kastikkeena chilillä maustettua majoneesia ja jätin sen kokonaan pois, kun en jotenkin osannut mieltää sitä tähän kaikkeen. Saattaa olla tietysti hyvääkin, itse en ole niin suuri majon käyttäjä muutenkaan. Hyvää tuli silti. Erinomaisen hyvää.

Kaikki sorminsyötävähän on ylipäätäänkin parempaa kuin samat asiat haarukan varressa....

Pika Bo ssäm
2:lle

200g possunkylkeä siivuina (ihan siis sitä marketin raitalihaa)
suolaa, pippuria
salaatinlehtiä

lisukkeet:
mummon kurkkuja (tai kimchiä)
tuoretta korianteria
kevätsipulia silputtuna
punaista chiliä viipaleina

Paista possunkyljet rapeiksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuten pekoninkin kanssa, kannattaa aloittaa kylmältä pannulta paisto ja lopuksi vasta lisäät boforttia, että varmistat rapsakkuuden. Irrota salaatinlehdet kerästä, asettele lehdelle kylkiviipaleita lisukkeineen ja tuikkaa suuhun. Minulla oli salaattina jääsalaattia, ja se nyt ei oikein ehkä soveltunut tähän parhaiten malliltaan, testaa itse oma salaattilaatusi.

Mummon kurkut
1 kurkku viipaleina
2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
3 rkl väkiviinaetikkaa

Laita kaikki ainekset kannelliseen kulhoon, hölskyttele ja pane jääkaappiin maustumaan hetkoseksi.

Tätä ei tarvitse yrittää kääntää miksikään kääröksi, tee siitä vain tacomainen kouru. Oikein ihania ovat esim. alkupaloina, eivät liian täyttäviä, mutta kivoja kun haluat tarjota vieraillesi jotain uutta.
En minä ainakaan ollut viime vuonna Bo ssämeistä kuullutkaan. Täytyy myöntää, että vuosi sitten tein jotakin salaatinlehteen käärittävää kun minulla ei yllättäen ollutkaan vietnamilaisten kevät/kesä rullien kuoria.

Seuraava rikkirevitty possusatsi pääsee muuten viherpedille pötköttämään!

Jiaozi, Dim Sum, Won Ton, Chinese Dumplings vai mitä nyyttejä?

Jotakin noista  yritin tehdä ja tätä juttua voisikin pitää varoittavana esimerkkinä perin juurin säälittävästä kokkaamisesta, jossa kaikki mikä voi mennä vikaan, menee vikaan.

Olen kyllä tietoinen, että otsikkoni sujuva kiina ei ole synonyymiluettelo, vaan nuo ovat kaikki jokseenkin eri asioita, paitsi Jiaozi on kyllä kiinalainen nyytti elikkä sopii Chinese Dumplingin alle.
Ihailen aina noita nyssykkä reseptejä ja kaikki alkoikin tästä. Mutta nuo Won Ton kuoret eivät ole kauhean saatavilla olevaa tavaraa täälä lakeuksilla ja myös siksi koska yllytyshulluus aina vetoa minuun, takerruin lauseeseen  can attempt your own withChinese Jiaozi dough , eli voit YRITTÄÄ (luen niin paljon rivien välistä...)kokeilla tehdä kuoritaikinankin itse.  Ja niin hän yrittää sitten.

Tosin taikina onnistui itse asiassa loistavasti. Katsokaa kuinka se suhahtaa pastakoneeni läpi. Mikäli taikina (nämä on pastataikinan määreitä, mutta oletan, että pätevät tässäkin) on liian kuivaa, reunat repeilevät ja mikäli liian löysää alkavat reunat aaltoilla. Oli ihanan silkkistä ja helppo käsitellä. Mutta virhe numero yksi oli, ettät taisin kaulia sen liian ohueksi, ykköselle asti, luulen, että kaikki olisi ollut paljon helpompaa millin paksummalla taikinalla.

Jiaozi taikina

5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä, hiukan vajaa
1/4 tl suolaa

Sekoita jauhot ja suola ja lisää vesi pikkuhiljaa ja vaivaa käsin kimmoisaksi taikinapalloksi. Anna taikinan levätä kelmuun käärittynä 20 min. viileässä. Voit  leipoa sen  taikinan pötköksi ja jakaa sen 40 pieneen palleroon, jotka kaulit pyöreiksi, tai ajella taikinaa pastakoneen läpi ja ottaa muotilla taikinasta ympyröitä.

Virhe numero 2: En omista hyvää muottia ja ympyröiden teko oli vaikeaa, kun muotti ei leikannut reunoja irti kunnolla.

Jiaozi täytteet

Katkarapu

300g katkarapuja (virhe 3? mulla oli kypsiä, ohje kysyi raakoja)
nippu ruohosipulia
2 rkl kalakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
1 limen mehu

Silppua ensin ruohosipuli, aja sitten täyte massaksi tehosekoittimessa tai jossakin silppurissa. Virhe 4: täytemassa on aivan liian nestemäistä. Puristelen sitä kuivemmaksi kun nostelen täytettä taikinalle.

Poro

100 g kylmäsavupororouhetta
1 dl silputtua kiinankaalta
 1 sipuli aivan pienenä hakkeena
2 siivua inkivääriä silputtuna
Ja hei - tänne olis pitäny olla BAMBUN VERSOJA
 1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 tl soijakastiketta

Yhdistä aineet massaksi. Virhe 5: ei kannata alkaa keksiä itte mitään Reindeer goes China - täytteitä vaikka jääkaapis kuinka olis kylmäsavupororouhetta, joka sinänsä on herkkua... mutta inkiväärin kanssa..? Nou, nou.

Asettele taikinaympyrälle kullekin pallukka täytettä.

 Virhe 6: Ei pingispallon kokoista vaan hyvin mini.

Ja sitten nykäisemään nyyttejä. Virhe 7 tulee yllättävän nopeasti: olisi kannattanut tutustua tekniikkaan paremmin. Nyt seitinohut taikina, suuri määrä joko märkää täytettä tai melko rouheaa tekevät hommasta kuin Samuli Edelmanin uusimman elokuvan (ja onhan siinä se Cruisekin).
No joka tapauksessa, jos pääset tähän asti, niin kastele reunat, painele tiiviisti yhteen, niin, että ilmaa ei jäisi nyytin sisään.

Seuraava kuva kertoo karun kohtalon revenneistä ja paikatuista ja muuten vaan susirumista nyyteistä.

Kierretään puukkoa haavassa, eli sama väreissä.

Keitä nyssyköitä kiehuvassa vedessä 3-4 minuuttia. Tähän on olemassa myös sellainen veikeä, lisää kylmää vettä 3 kertaa ja aina nosta kiehumispisteeseen- metodi, mutta aloin olla jo vähän väsynyt tässä vaiheessa. Nostele valmiit reikäkauhalla kuivumaan. Ei päällekkäin, tarttuvat kiinni. Virhe 8.


Tarjoile höyryävän kuumat dumplingit dipin kanssa.

Kiinalainen dippi dumplingeille

5cm pätkä inkivääriä hienonnettuna
 1 rkl soijakastiketta
2 rkl riisiviiniä tai kuivaa sherryä
 1tl sesamöljyä

Koska Jiaozit olivat tässä vaiheessa niin hirveän näköisiä päätin vielä paistaa niihin rapean pinnan kuumassa öljyssä pannulla. Niinkin voi tehdä.

Mutta ehkä kuitenkin molemmilta puolin. Virhe 9.

Olis kiva tähän loppuun laittaa, että ulkonäöstään huolimatta maistuivat herkullisilta, mutta eihän se niin mennyt. Katkistäyte oli hyvänmakuista joo, mutta ihme rakeista. Ja se poro, no sanotaanko näin, että pitäkää ne porot kaukana Kiinasta! Eikä tua dippikään mitään pelastanut.

Ja jotta saadaan tästäkin täyden kympin suoritus: Älä sekoita mustavalko- ja värikuvia samaan postaukseen. Ei niin hirmu tyylikästä. Virhe 10.

Etanat vuohenjuuston kera

Helmikuun ruokahaaste osoittautui mahdottoman vaikeaksi. Vaikka Herkkusuu jätti tavallaan kaikki mahdollisuudet avoimeksi, en millään keksinyt mitä haluasin viimeiseksi ateriaksi, se nimittäin oli haasteen aihe. Otin asian ehkä turhan mortaalilta kannalta. Pitäsisikö viime suupaloiksi syödä jotain mitä ei ole koskaan vielä maistanut vaiko kääntyä lapsuuden makumuistojen pariin, lohtumätön vai jonkun exkluusivisen  raaka-aineen puoleen?

Itse asiassa haasteessa näemmä luki, että ateria voi olla myös viimeinen rakkaasi kanssa (ei kai nyt sentään ennen avioeroa?) pitkään aikaan. Kun huomasin sen, tajusin samalla myös (näin viime tipassa), että enhän ole jakanut mitään etanajuttua vielä, vaikka niitä sivupalkissakin mainostan lempilapsikseni. ja kun kaapissa oli yksi etanapurkki niin maanantai-ilta sai hyvinkin romanttisen  käänteen iltapalan suhteen. Ainakin siihen saakka kunnes etanat oli syöty; Iso-Hoo meni siivoamaan keittiötä ja minä siirryin tänne työhuoneeseen tietokoneen ääreen.

Puitteet olivat ainakin kunnossa

Yritin kehittää etanoihin jotain pikku twistiä, sitä löytyi tällä kertaa vuohenjuuston verran.

Etanat ja vuohenjuusto
3:lle

18 etanaa
100g voita
3-4 valkosipulinkynttä
1 puntti persiljaa
hiukan rakuunaa kuivana
4 siivua pekonia
2 viipaletta maalaispatonkia
pehmeää vuohenjuustoa, yks sellainen "viipaloitu rivi " niitä Chavrouxin vai mitä ne nyt on.

Tarjoiluun sitruunaa ja maalaispatonkia.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.

Valmista valkosipulivoi sekoittamalla pehmeään voihin silputtu persilja ja puristetut valkosipulinkynnet sekä raakuna.

Paista pekoninsiivut melko rapeiksi (ei liikaa) pannulla.

Huuhtele etanat kylmällä vedellä ja kuivaa ne. Jaa ne etanapannun koloihin. Jaa valkosipulivoi tasan koloihin.
Silppua vaikka saksilla pekonit kolojen päälle, samoin murustele leipä ja lopuksi vuohenjuusto

Paista uunissa 10 minuuttia ja tarjoile heti.

Tai siis HERKUTTELE heti.

Juomaksi napattiin kaapista Rieslingiä, jonka arvelimme leikkaavan kivasti etana-annoksen rasvaisuutta.

Sitruunaa puristettiin raikastamaan kokonaisuutta

Kun annoksia tuli siis etanamäärästä johtuen 3, syötiin molemmat lopulta liikaa, niin että alkoi oksettaa.

Eli pitäydy 6kpl per henki.

Pohjanmaa on romantiikan kehto!

Tässä linkki äänestykseen

Saganaki

Uuden vuoden ensimmäinen päivä. Kotona lasten kanssa. Takana maukkaasti ja pitkään nukuttu yö. Ei samppanjan aiheuttamia olovaurioita, koska kaadoin itselleni avaamani piccolon  (POP Pommery Champagne) viemäriin. Eihän se nyt mitään vuosikertasamppanjaa tokikaan ollut, mutta hiukan hämmennyin kun avattuani (kuitenkin aidon) korkin kaadoin lasiini nestettä, jossa oli noin 15 (heikosti)poreilevaa kuplaa. Ja itse mehukin oli sellaista väkevöitynyttä viiniä.

Toivottavasti tämä ei ole mikään ennuste tulevalle vuodelle!

No kuitenkin, ajattelin, että hieno, vähän vertauskuvallinenkin aloitus vuodelle on siivota jääkaappi. En tiedä teistä muista, mutta kodissani on kaksi mysteeristä aukkoa toiseen todellisuuteen. Toisen olen paikallistanut jonnekin kodinhoitohuoneen läheisyyteen. Se vetää puoleensa perheenjäsentemme sukkia. Ei pareittain, vaan yleensä vain toisen kerrallaan. Toinen aukoista sijaitsee vuorenvarmasti jääkaapissani. Se ei niinkään himiöi kokkausteni perään, harvoin kaapista katoaa mitään, vaan pikemminkin se kloonaa erilaisia avattuja säilyke-, hillo-, maustetahna- ja kastikepurkkeja. Sylkee niitä kaappiini  yksi kerrallaan kunnes jokainen hyllynnurkka ja kaapinoven kolo on niin täynnä, että myös tuoretavarat alkavat kätköilemään kaapissani vain osuakseen jälleen käsiini muutaman päivän (tai viikon) kuluttua viimeisestä käyttöpäivästä.

Oli aika siis aloittaa vuosi puhtaalta jääkaapilta ja niin heitinkin hyvästit varmaan parillekymmenelle erilaiselle purkille ja tuubille, parhaimmat olivat nähneet viimeiset hetkensä jo 2007.  Ja kuinka yhdessä jääkaapissa voi olla esim 3 avattua kaprispurkkia tai 2 avattua purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja. Oliivipurkkeja en edes laskenut. Siis miten on mahdollista, että  jääkaapissani on tälläistä? Mustia aukkoja? Jos jollain nyt on taloudessaan nämä aukot toisinpäin, niin vois vääntää sen sukkaputken puhaltamaan meillepäin ja vaikka kerran kuukaudessa nielaisis ne ylimääräiset purkit mun jääkaapista.

Mutta löytyi sieltä yksi Saganaki-juustokin ja muuta vielä kaäyttökelpoistata yllätys(hyvään)iltapalaan.


Saganaki
2:lle

1 Saganaki juusto 50g
6-8 oliivia, tässä valkosipulitäytteisiä, puolitettuna
kourallinen rinksuloitua suippopaprikaa
muutama aurinkokuivattu tomaatin pala suikaloituna
öljyä niiden purkista/oliiviöljyä
kunnon tirskaus sitruunasta
mustapippuria

Leikkaa juusto kahtia ja aseta palat mataliin annosvuokiin, joiden pohjalle olet levittänyt aurinkokuivattujen tomaattien öljyä. Ripottele muut ainekset juuston päälle, lorauta vielä vähän oliiviöljyä (ei sitruunaa) ja laita uuniin  225 asteeseen kunnes juusto kuplii tai tuoksu kantautuu yläkertaan. Purista päälle sitruunanmehua, mustapippuria ja nauti alkupalana, iltapalana tai osana tapaspöytää tuoreen, rapeakuorisen maalaisleivän kera. Sen puutteessa myös Fazerin moniviljapaahtoleipä paahdettuna käy.

Tuota Saganakia oli tällä nimellä myynnissä ihan Cittarissa ja tämä ei ollut sellaista Feta-tyyppistä eikä Halloumityyppistäkään lajiketta, kuinka nyt kuvailisin sitä, aika tavallisen juuston näköistä. Fetastahan voidaan tehdä tätä myös, halloumi on ehkä turhaan kiinteää.

Mutta ilokseni puhtaasta jääkaapista sain siis vielä lisäbonuksena ihanan herkkuhetken. Vaikka olen kyllä päättänyt, että en tänä vuonna tapaile juustoja ainakaan yhtä kiihkeästi kuin menneinä vuosina.

Olen alkanut katsella porkkanoita sillä silmällä....

Flunssantappokeitto

Kirjallisuus, elokuvat, televisio ja pikkuisen oma kokemuskin ovat saaneet minut uskomaan, että suuret kansanjoukot (stereotyyppisesti ainakin angloamerikkalaiset ja juutalaiset) uskovat Kanakeiton parantavaan voimaan flunssa-aallon iskiessä. Sitä ei liene löytyvän terveysvaikutteisten ruokien listoilta, mutta sen lämmön, maun ja koostumuksen uskotaan silti parantavan vuodepotilaita aina masennuksesta lähtien.

Suomen perinteisiin ei taida moinen kanakeitto kuulua? Eipä kanakeitto tai kanaruuat yleensäkään taida olla meillä mitään perinneruokaa, vaikka ne tänään ovatkin perheiden illallispöydät valloittaneet. Itse asiassa en saa mieleeni oikein mitään suomalaista "parantavaa" ruokaa, vaikka yritän miettiä. Lapsena sairastettaessa avun toi pullo keltaista jaffaa ja meillä äiti ainakin haki kaupasta aina kuivattuja sekahedelmiä pussillisen potilaalle. Mummani tapasi aina paistaa lättyjä jos mahani oli kipeä...muistan että ne auttoivat aina....

 Flunssantappokeittoa valmistin jo aikaisemmin syksyllä kun sain kasan tomaatteja ystävältäni . Keiton resepti on mukaeltu Clare Gordon-Smithin kirjasta "Mausteena valkosipuli, inkivääri, chili". Keitosta tuli tujun makuista mutta koostumukseltaan niin laihaa ja vetistä, että se jotenkin tuntui ravinnoksi täysin riittämättömältä. Inkivääri ja valkosipuli ovat kuitenkin monen luonnonlääke flunssaa vastaan (ja chilikin saa tukkoisen nenän juoksemaan, jonsei muuta, tähänkin sitä voisi laittaa), niin ristin keiton mielessäni flunssakeitoksi. Sillä jos ei kulho tätä poltetta paranna (eikä sauna, terva tai viina), niin tiedättehän kuinka siinä sitten käy....

Mutta reseptin aika on tänään.On nimittäin vuoden ensimmäisen flunssan aika!(minulla)

(tomaattinen) Flunssantappokeitto
parantaa 4 potilasta

500g  kypsiä tomaatteja (talvella makua löytyy terttu- tai luumutomaateista)
1 tlk tomaattimurskaa
2rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienoksi hakattuna
1 iso valkosipulinkynsi murskana
2 1/2 cm tuoretta inkivääriä raasteena
6dl kasvis-tai kanalientä (hahaa, siis kanalientä...!!!)
ripaus fariinisokeria
hyppysellinen cayennepippuria
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
rosmariinia koristeeksi

Kalttaa tomaatit. Upota ne minuutiksi kiehuvaan veteen, vedä kuoret irti ja posita siemenet. Tämä oli ihan hirveä työvaihe ja tuntui, että tomaateista ei jäänyt kyllä paljoa jäljelle. Te varmaan olette taitavampia.

Lohko tomaatit. Kuumenna öljy kasarissa, lisää sipuli ja kuullota pehmeäksi. Sekaan loput ainesosat, kiehauta ja anna hautua kypsäksi 20 minuuttia.
Vetäise halutessasi valmis keitto sileäksi sauvasekoittimella.

Koristele rosmariinilla  ja tarjoa.

Pikaista paranemista!

Mustajuurikeitto -älä tee näin!

Kertoisko ensin hyvät vai huonot uutiset? Enten tentten....

Hyvät siis: Viime perjantaina kun tyhjentelin ennen yöpakkasia viimeiset kasvimaani elätit, nostin sieltä myös ihanaisia mustajuuria yhden metrin rivin. Kylvin ne jo keväällä 2010, mutta ei niistä kyllä mitään tullut vielä viime syksynä. Onneksi en ole niin tarkka kääntelemään kasvitarhaani, tänä keväänä nimittäin huomasin että siinähän tiukassa rivissä puskee jotakin maastani, juuret näyttivät olevan pitkät ja suorat, siis nämähän täytyy olla ne mun mustajuuret! Näitä olis varmaan pitänyt myös harventaa... No joka tapauksessa, sato korjattiin viime viikolla ja se olikin kinkkistä. Ne olivat niin tiukasti maassa, ettei niitä saanut vedettyä ylös. Naps vaan napsahtelivat poikki ja valkoista maitoa tihkui  katkokohdasta, melkeinpä pulppusi. Talikolla kun kuopaisin, niin kaikki mullat lähtivät ympäriltä, vaan mustajuuret seisoivat edelleen tiukasti pystyssä, juuri jossain syvyyksissä.

Aattelin keiton sitten keitellä. Joku ulkolainen black salsify'n käsittelyohje käski pestä juuret hyvin, keittää ja sitten jäähdytetyistä juurista hieraista kuoret pois. Näin ei kallisarvoista juurta menisi hukkaan. Minä kyllä en moiseen urakkaan ryhtynyt, aika reippaasti vetelin kuorimaveitsellä puhtaaksi ja upotin kylmään sitruunaveteen odottamaan. Se, tai etikkavesi, estää juuren tummumisen. Kuoriessa kannattaa laittaa myös jonkun sortin kirurginhanskat käteen, mustajuuren maito nimittäin tahraa ja limaa.Punnitsin kuoritut juuret, ja niitä jäi 400g. Kuoria oli varmaan hyvä ettei toinen mokoma...

Sen vielä sanon, ennen varsinaista reseptiä, että keitetty mustajuuri tosiaan maistuu kuin valkoiselta parsalta, tästä voisi tehdä jonkun parsamaisen alkuruuan.

Seuraava resepti on varmaan aivan toimiva, kun ottaa huomioon yhden seikan jolla sain koko keiton tosi kitkeräksi. Siihen asti se oli täydellistä samettia.

Otin näet mallia ruokalan olut-maa-artisokkakeitosta.

Mustajuurikeitto

400g mustajuurta kuorittuna ja pilkottuna

1 iso jauhoinen peruna kuorittuna ja pilkottuna

3 salottisipulia kuorittuna ja hienonnettuna

2rkl voita

n. 8dl kanalientä

2 dl kermaa

1/2 l vehnäolutta (suosittelen kokkia juomaan itse ennemmin kuin laittaa tähän keittoon)

suolaa

pinnalle:

 2 dl katkarapuja

1dl hienonnettua lehtipersiljaa ja ruohosipulia

1/2 sitruunan mehu

"sekoita kaikki pintamausteet yhteen"

Freesaa juuret, perunat ja sipulit kattilan pohjassa voissa. Lisää kanaliemi ja hauduta kypsäksi. Soseuta keitto. Lisää kerma ja kuumenna kiehuvaksi.

Tässä vaiheessa keitto todella hyvää. Mutta olin niin paljon kuullut oluella kokkailusta ja pelkkää hyvää, niinpä kaadoin tuon pullon vehnäolutta sekaan vaikka määrä vaikuttikin suurelta.

mustajuurikeiton vihollinen nro1

Keitto kuohui aivan ihanasti, mutta voi ei, maku muuttui, eikä parempaan suuntaan! (tämä oli nyt se huono uutinen). Ainokaiset omakasvatetut herkkujuureni ja minä tapan ne oluella!

Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Voi olla, että pari desiä olutta olisi vielä ollut ok. Tai sitten valkkari. Tai pelkkä kerma oli ihanaa.

Mut näin kävi. 

Tarkista vielä suola ja lado jokaiselle lautaselle ruokalusikallinen noita katkarapuja. Aattelin niinkun vaihteeksi, ettei aina, savuporoa, pekonia tms krutonkia.

Tämä oli tietennkin äidilläni syödyn sunnuntaipäivällisen alkukeitto, eikä kukaan kehunut. Kylla kaikki nyt söivät sen, mutta jälkimaku oli tosi kitkerä. PikkuveliNuutti melkein kehui: "kummallista, mitä enemmän tätä keittoa syö, sitä paremmalta se alkaa maistua..."

Kaikkeen siis tottuu...

Onneksi äitini pääruuat olivat (as always)onnistuneet:

Vihersalaatti, pinjansiemeniä ja kuivattuja karpaloita.

Äidin ihanat kermattomat valkosipuliperunat.

Ja hirven ulkofilettä valkosipuli-persiljavoilla.

Jos mun alkukeitto oli ylipahaa, niin jälkiruokana oli sitten sitä mun  ylirumaa Angry Birds- kakkua.

Pitäisköhän mun nimeni mukaisesti tosiaan pysytellä vain noissa äitini reseptien jakamisessa?

Tuhti ja tulinen avokadokeitto

Jouduttuani ruinarilauman hyökkäyksen kohteeksi (vitsi/vitsi) olen pakoitettu mitä pikimmällä aikataululla julkaisemaan sunnuntaina pikkuveliNuutin luona nauttimani herkullisen keiton ohjeen. Ohje on siis Anna-lehdestä alkuperäisin ja Nuutinminna oli juuri laittanut sen mulle facebookkiin, eli nyt pääsemmä julkaisuhommiin.

Keitosta on vielä sanottava, että se oli erikoisen kuohkeaa, äitini kysyikin oliko se laitetuu sifonin (kirjoitetaanko se noin?)läpi . Niinkuin meistä kukaan olisi koskaan semmoista syönyt. Paitsi ehkä tietämättään. Ei meidän perheessä ole kyllä sifoniaakaan (ed. kys.?)  kellään....

Myös kuvani ei jostain syystä toista värejä autenttisesti. Eli jos kuvittelet, että tuo kuppi on sitä oliivinvihreää teemaa, niin voit ehkä nähdä sielusi silmin keiton ihanan keväänvihreän värin.

Ja vielä yksi tunnustus. Jostakin syystä olen skipannut kaikki avokadokeitto-ohjeet, koska muistan jostakin blogista lukeneeni jonkun tehneen keittoa joskus, ja se oli ollut hirveää??? No oli kai huono resepti, sillä tämä on ihan pop!

 Suluissa Nuutinminnan lisäykset, omani kursiivilla.

Tuhti ja tulinen avokadokeitto

(olis voinu olla tulisempikin)

3 avokadoa (laitoin 4)
3-4 limen mehu
5dl kylmää kana- tai kasvislientä
2dl kevyttä ranskankermaa
1tl juustokuminaa
1 punainen chili
3 mausteista raakamakkaraa eli käytin chorizoa
suolaa
mustapippuria

PINNALLE:
avokadoöljyä
silputtua korianteria
ja ne maggarat

- Tee liemi kuutiosta/fondista tai ota omatekemä pakkasesta(tai parantele valmista) ja anna jäähtyä.
-Halkaise avokadot, kaavi hedelmäliha ja soseuta limemehun kanssa
-lisää avokadososeeseen ranskanderma ja juustokumina. Mausta suolalla ja pippurilla. (Tässä vaiheessa lisäsin limemehua ja ylimääräisen avokadon, koska maistui liikaa ranskankermalle)
-Paahda chilipalkoa hetki valurautapannulla, halkaise ja poista siemenet ja silppua keittoon. Pyöristä keiton makua tarvittaessa juoksevalla hunajalla (en pyöristäny)
-Puserra makkaramassa ja paista pannulla.
-Lusikoi kuumat maggarat kylmän keiton pinnalle. Lisää lopuksi avokadoöljyä ja silppua pinnalle korianteria.
Seinäjoen kaupoissa ei ollunna taas korianteria, joten meni ilman, hyvää silti, niin korianterifani kuin olenkin.


Eli reilusti limeä. avokadoa ja chiliä, niin hyvää tulee. Kiitos Nuutinminna. (ja Anna!)

Hyvät, pahat ja rumat

Oikeasti otsikon kuuluisi lukea "Hyvät, pahat ja rumat", mutta eihän tämä rumaanen anna muakata otsikkoa!

Kaksi kolmesta on kai aika mukiinmenevä suhde, varsinkin kun onnistuin jättämään tuon keskimmäisen pois. Toisaalta kun sanon ruma, tarkoitan RUMA, eli mikäli ruokailu ei tapahdu silmälappujen kanssa, saattaa ulkonäkö herättää epäilyksiä.

On joitakin (no, aika moniakin...) kokkausjuttuja, joita en ole syystä tai toisesta koskaan tehnyt. En ole tehnyt polentaa, uunijäätelöä tai hummeria. En piimävelliä, jänistä tai hollandaise-kastiketta. Enkä varsinkaan koskaan ikuna tuorepastaa, vaikka olen omistanut pastakoneenkin jo viisitoista vuotta ainakin, se lienee ainoita koskaan saamiani arvontavoittoja; osallistuin joskus johonkin MeNaiset -lehden reseptikilpailuun, jossa sitten arvottiin kaikkien ei-voittaneiden kesken pastakone. Siis voitin vaikka hävisin. Lucky me!

No, niinkuin täälläpäin sanotaan, en ole saanut ÄNTIIN valmistaa tuorepastaa (mikäli minulta pastakone olisi puuttunut, olisi polte ollut varmaan kauhea.) Se on vaikuttanut vähän työläältä, varsinkin kuvitelmani hapuilevasta ensikerrasta. Sitäpaitsi, kuivapastahan on hyvää. Olkoonkin, että tuorepasta useimmiten vielä parempaa..

Mutta kun pastan teon helppoutta ja yksinkertaisuutta on toitotettu (15 vuotta...), niin johan se minäkin uskoin ja tartuin toimeen. Ja vaikka haluaisin miellläni kaikkia rohkaista sen tekoon, niin kyllä mun on aivan totuuden nimessä sanottava, ettei se nyt aivan NIIIIIIN yksinkertaista ollut. Ainakaan ulkonäöllisesti. Mutta ens kerralla olen jo varmaan parempi, tästä voi mennä ainoastaan ylöspäin.

Nyt valmistetaan siis RAVIOLEJA. Hilkka ja Yoda toivat retkiltään jo kolmannen satsin suppiksia. Osan keittelin suppilovahverohillokkeeksi odottamaan syksyn ensimmäistä hirvipaistia ja osa sitten ihan huuti mulle sieltä paperikassista, että me halutaan pastatyynyksi. Siispä niitä.

Tuorepasta


Vaikka te kaikki muut osaatte varmaan valmistaa tuorepastaa, niin pikku kertaus kuitenkin prosessista. Eli nyrkkisääntö munaa kohti 100g jauhoja. Itse tein 3 munasta taikinan.

3 munaa
300g durumvehnäjauhoa
1 rkl oliiviöljyä
1-2 rkl vettä
hiukan suolaa

Sekoita muna, jauhot ja suola yleiskoneessa taikinaksi, lisää lopuksi nesteet. Tämähän tehdään Italiassa tietysti hienosti käsipelillä jauhokuoppaan munat - tyylillä, mutta tämä oikoo. Muotoile taikinasta kimmoisa pallo, kääri muovikelmuun ja nosta lepäämään 1/2 - 2h jääkaappiin. Taikina kiinteytyy siellä, vaikka olisikin hiukan muruinen.

Ja sitten joko kaulitaan tai käytetään pastakonetta yhä uudestaan, kunnes saadaan paperinohutta levyä. Jauhojakin on jossain hyvä olla, en tiedä kuuluuko niitä käyttää, kun en ollut jaksanut lukea ohjeita. Jokatapauksessa pastalevyn mankelointi oli sen verran vaikiaa hommaa, että värväsin Urho7v:n pyörittämään kampea, että itse sain syöttää/ottaa pastalevyä vastaan. Prosessista ei valitettavasti tallenteita, kun en hallitse varpailla valokuvaamisen jaloa taitoa.

Tällä lailla  täytettä levylle  teeluskallinen kerrallaan, sitten voitelin (ihan vaan juomalasiin kastetulla etusormella) täytteen ympäriltä vedellä, että toinen pasta-arkki tarttuisi kinni. Nostin sen kanneksi ja painelin kiinni täytteen ympärille keskeltä reunojen suuntaan, ettei jäisi ilmaa sisään. Leikkasin taikinapyörällä neliöiksi.

Raviolit jätettiin lepämään n.tunniksi ja sitten kypsennettiin 2-3 minuuttia erittäin väljässä suolalla maustetussa vedessä, josta nostelin ne reikäkauhalla kypsinä pois.

Ja tämmösiä järkkyjä niistä tuli:

Oottapa saattaneet nähdä kauniimpiakin....

Suppilovahverotäyte Raviolille

4 dl hienonnettuja suppilovahveroita (tuore)
2 punasipulia hienonnettuna
1 kourallinen pinjansiemenia veitsellä rouhittuna
1 rkl tuoretta timjamia silppuna (Revi lehdet oksista)
1 rkl tuoretta lehtipersiljaa (tai muita yrttejä)
200g ricottaa tai jotakin muuta (maustamatonta?) tuorejuustoa
mustapippuria, suolaa
Voita paistamiseen

Pasita sipulit ja sienet voissa  pannulla hiljakseen kunnes ei enää ole nestettä. Älä käristä kuitenkaan.

Lisää yrtit ja mausteet, sekä pinjansiemenet, anna paahtua vähän pannulla. Jäähdytä seos ja sekoita lopuksi ricotta-juustoon. Tarkista maku, saa olla aika reilusti suolaa, että maistuu . Tätä täytettä jäi muuten vähän yli, mutta toisaalta heitin aika paljon taikinaakin pois.

Tarjoilu: Suppilovahvero-raviolit ruskistetun salviavoin kera

Suppilovahverotäytteisiä ravioleja
50g voita
kourallinen salvianlehtiä

Sulata voi pannulla ja lisää salvianlehdet. Anna voin ruskistua hiljaisella tulella. Asettele 3-4 raviolia per annos lautaselle, valuta  salviavoita päälle, käännä muutama rouhaisu mustaapippuria ja ripottele päälle parmesanlastuja.

Ehkä epämääräisen näköistä, mutta uuuuuuuuuuuuuu miten herkullista!!

Sienitäyte oli täydellisen pehmeää ja pyöreää ja pähkinäinen voi salvianlehtineen voiteli raviolit liukkaasti kurkusta alas.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Kuten ihka ekasta kuvasta saattaa arvatakkin.

Piitkästä, piitkästa aikaa minua puhutteli männä viikolla myös pioneerinainen Ree, joka niinikään oli raviolintekopuuhissa (ja pöh, käytti valmiita mitä lie kiinalaisten Wonton nyytin kuoria). Hän kertoi että siellä täällä voi ravintolassa törmätä oikein sananmukaisesti munaravioleihin.

Ettei ensimmäisen pastanvalmistuskerran vaikeuskerroin vastaisi normaalia, päätin myös kokeilla näitä.

Munaraviolit

Asettele pastalevylle haluamasi määrä munankeltuaisia ja sitten varovasti toinen levy päälle ja toimi kuten sieniraviolienkin kanssa (muista kostutus).

Keittoaika oli vähän hepreaa, taisi mennä 3 minsaa, kun näytti ettei pasta kypsy, ja melkein ylikypsensin keltuaisen. Onneksi juuri viime minuutilla nostin pois kiehumasta.

Asettele annoslautaselle, valuta päälle hyvää oliviöljyä, suolaa ja mustapippuria myllystä. Sekä tuoretta oreganoa. Upota haarukkasi ravioliin ja huku nautintoon.

Mielestäni yksinkertaisen unohtunaton ja herkullinen  alkuruoka! Ja varmaan taitavammalla pastanvalmistajalla myös ulkonöllisesti komeammat raviolit.

Lopuksi vielä kiitän taas omaa pientä villiintynättä puutarhaani, joka vielä luovutti salviaa, oreganoa, lehtipersiljaa ja timjamia kokeiluihini. Sekä naapurin kanoja munista. (no ei vaiskaan, huono vitsi; naapureilla ei ole kanoja, mutta ollaan kyllä kovia lainaamaan puuttuvia ruokatarvikkeita toisiltamme, kuin ennenvanhaan) Ja puutarhassa oli myös ihana yllätys Tänä kesänä kituneet gladiolukseni olivat kuin olivatkin päättäneet keskittää voimansa ja suoda näin ennen hankikelejä kesän ainoan kukinnon.

Ja sekös minua ilahdutti suuresti.

Ihana,ihana väri. Kiitos rouva Gladiolus!