About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Cherry Cherry lady...




Kirsikkavaroitus! Luvassa paljon kirsikkaa. Omasta ja NaapurinUllan puista. Kirsikka-onnistumisia, niinkuin nämä kirsikkaviinerit. To die for! Vaikka oikeasti niistä tuli niin susirumia ja täytteet pursui välistä, että sain käyttää kaikki kikkakolmoset kuvausvaiheessa. Että joku täydellisempi cherry lady voisi laittaa epäonnistuneiden mappiin, minä en, koska niin sikahyviä. Ja mun näkösiä. Ja nyt koeponnistettuja, niin sun ei tarvitse sortua samaan virheisiin.



Ja tuo kirsikkatäyte näihin ja muihin piirakoihin. Lähdin tavoittelemaan sitä home-sweet-home- America -tyylistä Town Fair kirsikkapiirakkakilpailunvoittajatäytettä. Onnistui yli odotusten. En ole oikein päässyt koskaan perille amerikkalaisten kirsikkapiirakkavillityksestä, mutta nyt olen niin valaistanut. Huomenna pakko tehdä perinteinen Mummo Ankan -piiras tällä täytteellä. Reseptejä tutkiessani löysin parikin kertaa vinkin lisätä täytteeseen punaista elintarvikeväriä ja oli jo lähellä etten kiskaissut piirakkaani teelusikallista e-koodia (mutten löytänyt onnekseni pulloa), mutta mitä ihmettä? Katsokaa nyt tuota kauniin punaista väriä! Eihän tuon kauniimpaa punaista voi olla!


Kirsikoita on siis poimittu. Kirsikkapuuni antoi ensimmäistä kertaa komean sadon (vrt. viime vuonna 2 kirsikkaa) ja äitini ja isäni olivat ne kanoja ulkoiluttaessaan noukkineet minulle (oltiin lasten kanssa viikonloppu poissa). Puuni antaa tuollaista kirkkaanpunaista kirsikkaa ja niinkuin tyyliin sopii, tämä puutarhuri ei tietenkään ole merkannut puutarhapäiväkirjaansa (no arvaa onko mulla sellaista? Ja jos olisi, olisiko se tyhjä? Aivan niinkuin lasten lapsuusmuistokirjat. Kaikki vaan ei oo kynäilijöitä...) lajikkeen nimeä, mutta siis punainen mehukas happamenmakea marja. Onhan ne erilaisia kuin ne "ostokirsikat". Keittelin niistä sitten mehumaijallisen mehua, se on niin helppoa kun ei tarvitse kiviä poistaa. Mehu on ok, hyvää, ehkä hiukan hapanta, varmaan täytyy ujuttaa lisää sokeria joukkoon.

NaapurinUllalla on 2 runsassatoista puuta, tumma ja punainen (onkohan sillä puutarhapäiväkirjaa?) Niitä on saanut käydä syömässä puusta päin ja keräyslupakin annettiin. Ajattelin etten ehtisi, mutta maanantai-iltana äitin ja Maitotytön avustuksella kerättiin tuo iso Tupperin taikinakulho ja kannu täyteen (Tiedoks vaan Ulla, teillä kun ei ollu ketään kotona). Kirsikoita on ihan superihana noukkia. Niin nopia, ettei malttaisi lopettaa.

Mutta kannattaa lopettaa ajoissa. Manailin poistaessani kiviä. Mikä työ ja tuska. Kypsästä kirsikasta se onnistuu muka niin helposti veitsen avulla, mutta jos kirsikoita on miljoona niin siihen kuluu aikaa. Mulla meni 1 1/2 h noitten putsaamiseen, sormet oli aivan rutussa niinkuin pitkästä kylpemisestä ja mietin jo, että onko kukaan saanu jännetupintulehdusta kivien poistosta. On mulla se työkalukin, mutta se vasta hidas onkin....



Kirsikkatäyte piirakoille ja viinereille
Täytettä tulee litra, josta mun viinerit veivät ihan minimaalisen osan. Säilyy jääkaapissa 5 päivää.

1 litra oman puun kirsikoita, kivet poistettuna, mutta säästä nesteet mukaan
2 1/2 dl sokeria
1 dl maissitärkkelystä
1/2 tl suolaa
1/2 sitruunan mehu

Keittele kirsikoita mehussaan hiljalleen 10 minuuttia. Sekoita sokeri, suola ja maissitärkkelys keskenään ja kaada pienissä erissä nesteeseen koko ajan sekoittaen. Tämä oli hiukan pelottavaa, ajattelin saanko aikaan klimppejä, mutta en yhtä ainokaistakaan. Jos pelkäät samaa, ota kirsikkalientä talteen kylmänä, sekoita maissijauho siihen (lisää suola ja sokeri suoraan marjoihin) ja vispaa sitten maissineste mukaan. Joka tapauksessa keittele sitten vielä 3-4 minuuttia sakeaksi kiisseliksi. Lisää sitruunamehu ja anna jäähtyä. Täytteelle tekee hyvää jos se saa levätä yön jääkaapissa.

Kirsikkaviinerit
kirsikkatäytettä
500g valmista voitaikinaa
1 kananmuna voiteluun
raesokeria

Taikinasta pitäisi tulla 12 isoa viineriä tai tuplamäärä minejä. Ne ovat aika söpöjä (ja laulukin sanoo, että pie, pie-baby, baby-good-pie!... kyllä piirakoista on sitten tehty paljon lauluja...)


Eikä se haittaa jos vähän tursuaa...


Kaulitse ja leikkaa siis suorakulmioita, joiden keskelle nostat täytettä. Kostuta reunat ja painele kiinni ( tätä en tehnyt ja piirakkani sylkivät hiukan liikaa täytteitä ulos kun eivät pysyneet kiinni. Mutta tee sinä!) Kuvioi reunat vielä haarukalla ja nosta uuninpellille.

Voitele vatkatulla kananmunalla ripottele päälle halutessasi vielä raesokeria ja paista isoja 200 asteessa n. 25 min.




Ja tämä yllä oleva kuva on ihan kunnianosoituksena ja kiitoksena meidän kesäkananelikolle (Elsa, Late, Pate ja Äänekäs - tiedätte kyllä keitä ootte), joista on kohta yöpakkasten lähestyessä luovuttava. Siis katsokaa tuota keltuaisen väriä. Se on niin keltainen ja sitä on niin paljon, että munaa on melkein vaikea levittää piirakan päälle.



Ja katsokaa tuota kirsikkaviineriä! Tää on kunnianosoitus mun kirsikkapuulle, valmiille voitaikinalle ja sen käyttämisen käsittämättömälle helppoudelle. Sekä maailman parhaalle kirsikkaiselle piirakantäytteelle (laitoin vielä päälle tuota valkoista, joka siis munanvalkuaista ja tomusokerin sekoitusta, vähän niinkun viineri-must).

Olikohan mulla vielä muuta. Ei kai.

Lyhyestä virsi kaunis.

14 kommenttia:

  1. Kokeile näitä, itse tykkään kummastakin.
    [url]http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/390236/Suklainenkirsikkahillo[/url]
    [url]http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/169080/etikkakirsikatsäilyke[/url]

    VastaaPoista
  2. Kirsikkakateus. Ihan kauhea sellainen! Tahdon kanssa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi siihen ei kuale...mutta kyllähän se harmittaa :)

      Poista
  3. Aivan huipuilta näyttää. Mun on varmaan pakko mennä ostamaan kirsikoita! Meidän puussa on varmaan juuri se kaksi kirsikkaa. En ehtinyt ajoissa torjumaan puuta linnuilta ja kirsikat meni parempiin osoitteisiin! P.s. Jo oli koukuttava otsikko, pakko alkaa tunnelmoimaan musiikin parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pahinta on, että otsikon keksittyäni toi saksalainen duo on majaillut korvakaäytävässäni joa lun kolmatta päivää...argh.

      Ne ostetut kirsikat on sitten eri makuisia...

      Poista
    2. No, sitäpä juuri. Laulu on soinut otsikosta lähtien :D Ensi vuonna huidon kirsikkapuun juurella niin, että linnut saa huutia ja minä oman sadon.

      Poista
  4. Mä karsin meidän kirsikkapuuta viime syksynä niin raskaalla kädellä, että sun veljes epäili koko puun kuolevan. Ei kuollut, vaan teki ennennäkemättömän runsaan sadon. Naakat söi sen suihinsa, mutta ei niitä kirsikoita tosin olisi sieltä ylhäältä millään saanut pomittuakaan. Ensi vuonna sitten, tikkaita rikkaampana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti nyt on on ollu huippusatovuosi kirsikoilla niinkuin muillakin marjoilla. Mun (ja Ullan) oksat on onneksi alhaalla....

      Poista
  5. Siis mitenkä rumia?? Näyttää niin herkulliselta, että tää sokeriton syyskuu alkoi ottaa nyt jo pääähän.
    Ja sillä kivenpoistovehkeellä ei todellakaan tee mitään muuta kuin rikkoo sormensa, myin omani kirppiksellä jollekin toiveikkaalle ja tietämättömälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niin kauan kun mä siitä kivenpoistajasta haaveilin. Ehkä se toimii vain tietyllä lajikkeella tietyssä kypsyysvaiheessa. Omani oon säilyttäny . Kaiken varalta....

      Poista
  6. Voi että kun näyttää hyvältä! Ja juuri, kun ajattelin aloittaa herkkulakon. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritä pitäytyä herkkukohtuures niin ei tartte lakkoilla! Se onniin kurjaa.

      Poista
    2. Yritä pitäytyä herkkukohtuures niin ei tartte lakkoilla! Se onniin kurjaa.

      Poista