Tytöt tykkää

"Onko TYTÖT syöny jo tänään?", "No, mitäs TYTÖT täälä?", "Hei TYTÖT onko ollu ikävä (iskää)?", " Mä meen vähän TYTTÖJEN kanssa ulos", "Täälä ne meidän ihanat TYTÖT..."

Meidän perheen miesväki on omaksanut viimeisen 3 kk aikana aivan uuden, hellän puhetyylin. Tytöille. Joo, se ei oo varattu minulle, ei Maitotytölle, vaan meidän perheen TYTÖILLE. Jotka viimeistään lause "Onko kukaan käyny tarkistamassa TYTTÖJEN munia?", paljastaa meidän kesäkanoiksi. Enpä olisi uskonut , että se on IsoHoo joka näihin kanoihin hurahtaa, merille lähtiessäkin käydään viimeiseksi vielä hyvästelemässä tytöt ja tullessa mennään tervehtimään, ennenkuin edes sisälle tullaan.

Urho11v on opetellut eläintenhoitorutiineja ja juurikin siis rutiineja. Eli että kanat tytöt saa säännöllisesti ruokansa ja pääsevät ulkoilemaan tarhan ulkopuolelle. Muistan kuinka alkukesästä oli hässäkkä saada kanat takaisin tarhaan, nyt se onnistuu Urho11v:ltä jo aivan yksinään. Ja varsinkin Urholta. On kiva huomata, että Urho on oppinut tarkkailemaan ja ymmärtämään parvea. Yksi päivä Urho ulkoilutti kanoja, minäkin olin terassilla jotakin tekemässä ja Urho huusi, että tuu kattomaan, kohta Elsa lentää. Minä siinä vähän esmentelin, että ei mulla oo nyt aikaa tulla kyttäämään koska joku kana lentää (tästä lähti taas varmaan äitipisteitä), mistä sen tietää koskaa se lentää. Mutta Urho tiesi. Puoli minuuttia ja Elsa pyrähti parikymmentä metriä toiseen paikkaan.

ujo kana juoksee

Elsa meidän, pikku kaunotar, on parven ylivoimaisesti paras lentäjä ja se lennähteleekin mielellään. Se on myös ujoin ja jonkinmoinen murheenkryyni. Elsahan päätti alkaa hautomaan heinäkuun alussa. Kana hautoo 21 päivää. Elsa kuitenkin oli päättäväinen nainen ja hautoi samantien 2 kk, kun valmista ei tullut. Me keräsimme ahkerasti muiden munia Elsan alta, Elsa istui ja hautoi. Se on kanalle kovaa, ei paljon ehdi syömään, eikä edes kakkalle, kanoilla on hautomispuuhissa varsinainen one-track-mind. Emme sentään kokeilleet vanhan kansan neuvoa, kanan pyllyn (sulattoman mahanalustan?) dippaamisesta jääkymään veteen, jolla kuulemma ennen saatiin kana lopettamaan hautomispuuhat. Kuulosti vähän samalta kuin koiranpennun kuonon hierominen pissaan sisäsiistiksi opettaessa, joten jätimme suosiosta väliin. 

Elsa edesmenneillä pyrstösulilla. Tuossa kaulan ympärilläkään ei ole tällä herkellä mitään noita tummempia sulkia.

Nyt Elsa on jo luovuttanut, mutta päätti sitten aloittaa sulkasadon. Näkisittepä sen nyt. En voi edes ottaa kuvaa. Noiden kolmen rehevän emännän vierellä se näyttää anorektikolta, pelkkää kaulaa ja pyrstösulkiakin taitaa olla enää yksi. Luulin jo likan saaneen kunnon sakinhivutuksen kun koppi oli yksi aamu vaaleanruskeita sulkia täynnä. Sulkasato on aivan luonnollinen toiminto, mutta jo se vetää kurjan näköiseksi. Kahden kuukauden hautominen ei myöskään varmaan asiaa auttanut. Mutta nyt Elsa onneksi osallistuu taas parven normaalielämään kopissa kyyhötyksen sijaan.

Pate on parven munintasankari. Sillä ei ole oikein mitään ketkutuksia, mutta taitaa olla sakin varmin jokapäiväisen leivän munantuottaja.

Kanat on nykyään keksineet, että terassin alle on kiva pujahtaa. Mulla aina vähän sydäntä kylmää kun yhtenä päivänä näin sinne pujatavan jonkun naapurin kissan, meidän omalla kadulla ei kissoja ole. Äänekäs on se kaveri joka sinne painaa ensimmäisenä, sillä on aina omat camelbootsit jalassa, takaisin tarhaankin sen pitää kiertää aina toista reittä kuin muiden. Se on semmoinen komentoora, ja kun se tyttö saapuu ulos munintakopista, niin se kyllä myös munantulosta kaikille äänekkäästi ilmoittaa.

Yhtenä kesäyönä heräsin muuten järkyttävään meteliin kanatarhasta. Mitään en löytänyt mutta kanat olivat niin paniikissa. ettö kun kyykistyin juttelemaan niille ja sitten liikahdin, niin ne lehahtivat lentoon. Urhokin heräs meteliin, tuli parvekkeelle ja huusi: "Äiti, mitä sä teet mun kanoille???"Mitähän se poika pelekäs?

Kiitos vaan. Vedin sitten pressun tarhan yli niin rauhoittuivat kun ei muuta syytä löytynyt.

Nyt syksyn tullen kanat on vihdoin alkaneet mennä sisälle koppiin nukkumaan. Olen vuorannut kopin paksusti heinillä ja iltaisin kahdeksan yhdeksän välissä suljemme oven, koppi kun ei ole eristetty, mutta ehkä oven sulkeminenkin hiukan auttaa. Nythän on ollut niin lämmintä öisinkin pitkään, ihan 10-13 astetta, että ollaan uskallettu pitää vielä kanat meillä. Saattaa olla, että jo ensi viikolla odottaa takaisinkuljetusoperaatio.

Mumma kyllä just sano, että säätiedotus lupaa vielä lämmintä...