VAROITUS!

Niin juuri. Varoitus. Älä tee tätä kotona. Äläkä nyt herramandera vieköön missään kylässäkään.

Joskus sanotaan, että parhaimmat ideat syntyvät lähes itsestään. (Vai sanotaanko?) Viikkonen muutama takaperin minulla oli ostettuna litra kirsikoita. Jotenkin aloin himoita piirakkaa. Laiskana ihmisenä suljin heti pois kaikki amerikkalaistyyliset kirsikkapiiraat kaulittavine ja  viileässä lepuutettavine kansitaikinoineen, samoin tein myös kaikki clafoutis-tyyppiset piirakat.

Koska yksi kirsikan parhaimpia kumppaneita on suklaa, hellittelin ajatuksissani jopa hetkisen suosikkikakkuani Schwarzwälder Kirchtortea, mutta siinä vasta tekemistä riittää, eikä ohjeessa taida montakaan tuoreen kirsikan palaa olla.

Mutta ei unohdeta sitä suklaata.

No mihin lopputulokseen päätyy Homo Sapiens? Koska kirsikankivien poisto on jo sinällään uuvuttavaa puuhaa, päädyin sinänsä kelpo tuotteeseen (jonka teko alusta astikin on kyllä aivan vallan helppoa) ja sulatin pakkauksen valmista pakastemurotaikinaa. Tiedättehän, rapea ihana pohja mausta tinkimättä.

Painelin pohjan pyöreään piirakkavuokaan, säästin osan päällysmurustelua varten. Kumosin nyt kivettömät kirsikat pohjan päälle ja ropsautin varmuuden vuoksi päälle vielä hienoasokeria, joka taisi itseasiassa olla hillosokeria.

Sitten reseptini salaisuus. Suklaa. Tumma, 70% ihanuus. Pala suuhun (tämän reseptitoteutuksen ainoa onnenhetki) ja loput 100g levystä pienistin murusiksi kirsikoiden sekaan. Päälle loput taikinasta pieninä pallukoina. 

Uuniin. Olisiko ollut vakio koepaisto lämpötila 175 ja tunnin verran. Pohja kypsäksi ja sopiva rusketus.

Minä tiedän, niin tiedän, että nyt te kaikki olette jo lusikka ojossa makupalaa odottamassa. Nopeimmilla lienee pakastetaikina sulamassa ja fanaattisimmilla voi pehmenemässä omatekoista murotaikinapohjaa varten.

Tätä piirakkaa ei päässyt kuitenkaan maistamaan kuin kaksi henkilöä.

Toistan. Vielä kerran.

ÄLKÄÄ TEHKÖ TÄTÄ KOTONA!

Jos koskaan on laittamani ruoka maistunut siltä itseltään tai jos ei nyt aivan siltä, niin erehdyttävästi ainakin oksennukselta, se on tämä kirsikkapiirakka. Tänä päivänäkään en ymmärrä kuinka näistä sinällään maistuvista raaka-aineista voi onnistua luomaan jotakin näin karmivan makuista. Ja vielä kuitenkin ulkonäöllisesti melko hyvän näköistä.

Yritin jopa hukuttaa piirakan vaniljakastikkeeseen, mutta ei sekään suonut mitään armoa. Itse maistoin ja rehellisesti kaiken tämän yhtään liioittelematta tunnustan. Todistajanani olkoon NaapurinUlla, joka maistoi myös lusikallisen piirakkaa, jota himoiten katsoi pöydälläni (oppiipa himoitsemaan naapurin piirakkaa...), eikä uskonut kun sanoin sen maistuvan aivan oksennukselta. NaapurinUlla, joka syö vaikka pieniä kiviä, jos minä olen ne marinoinut (ja olen ollut maltillinen korianterin suhteen). 

Ei syönyt NaapurinUlla tätä.

Ja kyllä hänkin loihti lausumaan, että enpä olisi uskonut, mutta tämä tosiaan maistuu. Aivan oksennukselta.

WANTED! Loistava kirsikkapiirakan ohje.