About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

VAROITUS!



Niin juuri. Varoitus. Älä tee tätä kotona. Äläkä nyt herramandera vieköön missään kylässäkään.

Joskus sanotaan, että parhaimmat ideat syntyvät lähes itsestään. (Vai sanotaanko?) Viikkonen muutama takaperin minulla oli ostettuna litra kirsikoita. Jotenkin aloin himoita piirakkaa. Laiskana ihmisenä suljin heti pois kaikki amerikkalaistyyliset kirsikkapiiraat kaulittavine ja  viileässä lepuutettavine kansitaikinoineen, samoin tein myös kaikki clafoutis-tyyppiset piirakat.

Koska yksi kirsikan parhaimpia kumppaneita on suklaa, hellittelin ajatuksissani jopa hetkisen suosikkikakkuani Schwarzwälder Kirchtortea, mutta siinä vasta tekemistä riittää, eikä ohjeessa taida montakaan tuoreen kirsikan palaa olla.

Mutta ei unohdeta sitä suklaata.


No mihin lopputulokseen päätyy Homo Sapiens? Koska kirsikankivien poisto on jo sinällään uuvuttavaa puuhaa, päädyin sinänsä kelpo tuotteeseen (jonka teko alusta astikin on kyllä aivan vallan helppoa) ja sulatin pakkauksen valmista pakastemurotaikinaa. Tiedättehän, rapea ihana pohja mausta tinkimättä.

Painelin pohjan pyöreään piirakkavuokaan, säästin osan päällysmurustelua varten. Kumosin nyt kivettömät kirsikat pohjan päälle ja ropsautin varmuuden vuoksi päälle vielä hienoasokeria, joka taisi itseasiassa olla hillosokeria.

Sitten reseptini salaisuus. Suklaa. Tumma, 70% ihanuus. Pala suuhun (tämän reseptitoteutuksen ainoa onnenhetki) ja loput 100g levystä pienistin murusiksi kirsikoiden sekaan. Päälle loput taikinasta pieninä pallukoina. 

Uuniin. Olisiko ollut vakio koepaisto lämpötila 175 ja tunnin verran. Pohja kypsäksi ja sopiva rusketus.

Minä tiedän, niin tiedän, että nyt te kaikki olette jo lusikka ojossa makupalaa odottamassa. Nopeimmilla lienee pakastetaikina sulamassa ja fanaattisimmilla voi pehmenemässä omatekoista murotaikinapohjaa varten.

Tätä piirakkaa ei päässyt kuitenkaan maistamaan kuin kaksi henkilöä.

Toistan. Vielä kerran.

ÄLKÄÄ TEHKÖ TÄTÄ KOTONA!

Jos koskaan on laittamani ruoka maistunut siltä itseltään tai jos ei nyt aivan siltä, niin erehdyttävästi ainakin oksennukselta, se on tämä kirsikkapiirakka. Tänä päivänäkään en ymmärrä kuinka näistä sinällään maistuvista raaka-aineista voi onnistua luomaan jotakin näin karmivan makuista. Ja vielä kuitenkin ulkonäöllisesti melko hyvän näköistä.

Yritin jopa hukuttaa piirakan vaniljakastikkeeseen, mutta ei sekään suonut mitään armoa. Itse maistoin ja rehellisesti kaiken tämän yhtään liioittelematta tunnustan. Todistajanani olkoon NaapurinUlla, joka maistoi myös lusikallisen piirakkaa, jota himoiten katsoi pöydälläni (oppiipa himoitsemaan naapurin piirakkaa...), eikä uskonut kun sanoin sen maistuvan aivan oksennukselta. NaapurinUlla, joka syö vaikka pieniä kiviä, jos minä olen ne marinoinut (ja olen ollut maltillinen korianterin suhteen). 

Ei syönyt NaapurinUlla tätä.

Ja kyllä hänkin loihti lausumaan, että enpä olisi uskonut, mutta tämä tosiaan maistuu. Aivan oksennukselta.

WANTED! Loistava kirsikkapiirakan ohje.


25 kommenttia:

  1. Tämän unettoman yön pelasti loistava kirjoituksesi! Miten se meneekään, että rehellisyys maan perii?
    Mulla voisi olla loistava sveitsiläinen resepti jossakin. Mutta, kun elämäni on tällä hetkellä levällään - ei ainoastaan Villa Niityn ja Korson kodin, vaan myös lisäksi tulleen Mellunmäen kodin (ja Mäntsälän tallin - ei siellä ei ole hevosia, vaan hevosvoimia ja autoja!!!) välillä, kun en ole vielä kokonaan viimeksi mainittuun kotiin asettunut, niin mitään ei mistään löydy juuri nyt. Mutta ehkä jonakin vuonna. Mutta tämän yön pelasti mainio juttusi - kiitos siis siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ittelles. Lukeneisuutes huomioonottaen pelastaa munkin päivän tämä palaute. Ja onnea kaikella uudelle ja jännällä! <3

      Ja kun törmäät reseptiin, niin...

      Poista
  2. Tässä oli kyllä joku tuttu kaiku, taisi olla meillä vähän samanlainen kirsikkapiirasjuttu viime kesältä. Ei se ihan oksennukselta maistunut ja miesväki kohteliaasti luonnehti sitä muistaakseni mielenkiintoiseksi, mutta erittäin suuren palasen, kaikkein suurimman sai kyllä komposti.

    VastaaPoista
  3. Ei voi käsittää, miten noista aineista saa jotain karmivaa. Hihitykselle ei meinaa tulla loppua 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, en voinu käsittää minäkään! Enkä käsitä vielälään!

      Poista
  4. Suklaata ja kirsikoita... ihanaa - tai niin sitä luulisi. Minullakin on kyllä jonkunlainen hämärä mielikuva reissussa jostain nuorena tyttönä maistetusta suklaisesta ja kirsikkaisesta, joka maistui ihan hirveälle. Kyse taisi tosin olla jostain ostetusta tuotteesta, joka sai minut välttämään kirsikoita pitkäksi aikaa Sinänsä sääli, kun kirsikat ovat kuitenkin niin hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin niin, ja suklaakin on hyvää. Olikohan tuo jotenkin noiduttu tuo piiras?

      Poista
  5. Uskomatonta, että noin ihanista aineista saa oksukakun, mutta uskottavahan se on...ihanaa kun postaat tämänkin, vaikka ei mennytkään niin kuin stömsössä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä meni jotenkin niin jopa epäonnistuneen yli ja se maku/haju toi tosiaan mieleen yrjön.

      Poista
  6. On se hyvä että muissakin koekeittiöissä ei aina nappaa :) Meillä savustettiin eilen koemielessä porkkanaa. Aivan kamalaa. Hirveää. Kaikkea kannattaa kokeilla, paitsi porkkanan savustamista ja kirsikka-suklaakakkua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattele kuika paljon parempia ihmisiä me ollaan nyt kun tiedämme nämä seikat!

      Poista
  7. Ihanaa kuulla, että muissakin keittiöissä kokkaillaan epäkuranttia ruokaa! Omassa muistissa kirvelee vielä krapulanmakuinen juhannusruoka, grillattu viskimarinoitu kuvepaisti. Ynnä muuta kamalaa... Kiitos tästä postauksesta ja blogistasi noin yleisemminkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä just eilen mluin sun cocktailjuttujasi kun pääsin melkein viikkoon kunnolla lukemaan postauksia ja joo siellähän puhuit , että kaappiin ilmestyu bourbonia juhannuskokkailujen tuloksena...

      Kiitos vaan ittelleskin!

      Poista
  8. Ihanan Kaurismäkeläistä inhorealismia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokablogin genrenä ei ehkä ihan ykkösvalinta.... :)

      Poista
  9. Luulin tekstiä lukiessani aivan viime metreille, että varoitat kakun herkullisuudesta, että kaksi ihmistä vetäisi sen yhdeltä istumalta! :D

    VastaaPoista
  10. I wish! ...mutta kiitos kovasta positiivisesta luotosta...

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Voi ei ja tuota lukiessa jo ajattelin että pakkohan tuon on olla hyvää kun kirsikat ja suklaa on niin hyvä kombo. Eipä tuo eka kuva ainakaan vinkkaa tuohon ettei kakkua saa tehdä;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu . Pahaakin on joskus syöty, mutta kyllä se kirpaisee kun saa aikaan syömäkelvotonta...

      Poista
  13. Mäkin olen aina sanonut, ettei voi tulla huonoa kun on hyvät ainekset. Näemmä olen väärässä...
    Eli Mustan metsän suuntaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuli tästä siis jotain hyvääkin. "MYYTINMURTAJA" ;D
      Ja todellakin. Tästä voi toeta ehkä vain Mustan metsän tortulla!

      Poista
  14. Onkohan vika Seinäjoen vedessä? Jossain muualla sen on kuitenkin pakko olla kuin hellan edessä. Vai olitko tehnyt syötiksi NaapurinUllalle? Sinä olet Nanna kyllä ihana, tämä ravitsee minua, joka tein varsin epäonnistuneen setin viikonloppuna ja oli vieraita ja kaikkea...

    VastaaPoista