Pieni mies -Koristeita ristiäiskakkuun ja voileipäkakkuun

Naapuriin on tullut uusi ihana mies, ja sain kunnian leipoa hälle ristiäiskakun eilisiin ristiäisiin. Toiveena oli vauva ja sinivalkoinen väritys. Kakusta tuli mielestäni oikein kaunis, vaikka eka kertaa muotoilinkin isoja ja pieniä ruusuja itse värjäämästäni sokerimassasta. Myös sokerimassa valahti kakun päälle kerrankin upeasti. Huomatkaa myös tuo pieni valkoinen perhonen vauvan pääpuolessa. Mielestäni koristelu kaipasi jotain pientä ryhdikkyyttä, joten vedin siihen tuollaiset suklaakiemurat. Ne ovat ehkä vähän kyseenalaiset, pieni suunnitelmallisuus ja hahmotelma vaikka paperille voisi olla poikaa.

Kakku oli normi 8 munan kakku. Täytteenä Patalinnulta kopioidut valkosuklaalimemousse ja mansikkamousse. Minulla siis mansikkaa vadelman sijasta.

Ei leivontaa, ettei pientä kakkukatastrofia... Saanko esitellä ensimmäisen pohjani:

Miettikääs sitä, miten tuollaista jälkeä saa aikaan!

Myös kakkukatastrofi 2 oli lähellä, kun lähdin viemään valmista kakkua piirun verran yli 11 klo 12 alkaviin ristiäisiin, pistin crocksit jalkaan ja lähdin viemään kakkua tarjoilualustalla paljaana. Astuin märille ulkoportaille ja tajusin, että ehkä kannattaa laittaa kakkuun kuitenkin kupu päälle. Käännyin kannoillani, astelin reippaasti  pitkin kuistin kuramattoa eteisaulan kivilattialla ja shuifffff. sydämeni heitti voltin kun suht sileät ja nyt myös märät kenkäni saivat aikaan kelpo liukastumisen. Pysyin kuitenkin pystyssä ja kakku hyppysissä, kiitos ilmeisesti judotreenien. (No en ole ikinä käynytkään kyllä...)

Samaiseen tilaisuuteen tilattuiin myös kala- ja lihavoileipäkakut.

Olin tosi innoissani varsinkin niiden koristelujen suhteen kun olin bongannut Rva Patalinnun upeista voileipäkakuista (joka oli bongannut ne Sillä sipulista) myös nämä aivan  ihastuttavat kurkkulehdet ja tomaattiruusut.

Mainittakoon kuitenkin, että sinänsä helpolta kuulostavaa ohjetta kannattaa kokeilla jo etukäteen, koska tekniikan tajuaminen tuntuu vaativan aikaa, ainakin minulta. (Arvatkaa kokeilinko?)

Miellään mahdollisimman kiinteistä tomaateista leikataan kuorimaveisellä kuori pitkänä yhtenäisenä suikerona. Pieni alkuviilto kannan juureen auttaa alkuun pääsemistä. Suikerot kieritellään rullalle, ja asetellaan ruusuksi, asettuvat luonnollisesti, ellei toisin, niin sitten toisinpäin.

Kurkusta leikataan noin 5 cm paloja, jotka sitten halkaistaan puoliksi pituussuunnassa. Aseta pala eteesi laudalle poikkipäin ja aloita leikkaamalla terävällä veitsellä pieniä toisiinsa yhdistyviä v- viiltoja. Ensimmäinen miniviilto, tuo kurkkusi kirkkovene, poistetaan kokonaan. Keksin jossain vaiheessa, että homma helpottuu jos oikeakätisenä käännä kurkun toisinpäin aina joka toisella viillolla, että saan aina leikattua  viillon vinosti oikealta. Palasta saa yleensä max 4 viiltosarjaa, minä usein vain 3.

Viimesissä viilloissa leikataan sitte leikkuulautaan asti, eli reunat pois. Lopuksi työnnetään lehdykän osat erilleen sormella, seuraavassa kuvassa vasen puoli vielä esimerkin omaisesti kiinni.

Olipas hauskaa! Kurkusta jäi runsaasti hävikkipaloja, mutta ne on Urho7v onneksi rouskutellut menemään sellaisinaan jo lähes kokonaan. Lisäksi mulla on nyt aika paljon kuorittuja tomaatteja, mutta eiköhön niistäkin jotakin keksitä.

Lopuksi vielä onnittelut kauniista nimestä ihanalle pikkumiehelle Tatu Tuomas Wilhelm. Onnea myös koko perheelle "seitsemännestä ihmeestä". Vai laskinko oikein? :)