About me
Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.
tiistai 8. toukokuuta 2012
Inkivääri-punajuurimuffarit
Tunnisteet:
hävikistä herkuksi,
leivonnaiset,
leivonta,
punajuuri
Nyt se on lopullisesti seonnut sen jääkaappinsa sisällön ja Hävikistä Herkuksi -tempauksen kanssa! Inkivääri-punajuuri muffinsit. Kas kun ei mansikka-suolakurkku uuniperunat....
Mutta oikeasti, sillä aikuisten tavalla, löysin kyllä tälläisen reseptin. Reseptissä oli niin suloinen kuva leivinpaperiin kiedotuista kakkusista, että olin myyty. Tarkemmin lukematta edes reseptiä, heti kokeilemaan. Suuri pettymys kun valkaisematon leivinpaperi oli loppu ja uusi rulla olikin jostain syystä valkoista. Mutta sisältö, se kai on tärkein?
Ja siellä jääkaapissa tosiaan pussillinen kuukausivuokralla majailevia punajuuria, ja sopivasti ison miehen peukalonpäänkokoinen inkiväärin juurakon pala. Eli teemassa pysyy tämäkin postaus. Vähän muokkailin reseptin ainesmääriä, kun en jaksanut mittailla, mutta ei tainnut kuitenkaan mennä pahasti mittasuhteet pieleen lopputuloksesta päätellen.Kahdenlaista siirappiakin oli alkuperäisessä, laitoin vain yhtä. Resepti on helppotöinen, kunhan ensin keität, kuorit ja survot punajuuret.
Inkivääri-punajuurimuffarit
2dl tummaa siirappia
150g voita
1 dl ruokosokeria
1 rkl tuoretta, raastettua inkiväärtä
4 tl inkiväärijauhetta
2 tl kanelia (laitoin vahingos 2 rkl, hyvää oli )
3 dl punajuurisurvosta
2,5 dl maitoa (oli muuten jäänyt yöksi pöydälle, oli hävikkilistalla siis...)
2 munaa
1 tl ruokasoodaa
5 dl vehnäjauhoja
Kuorrutus:
1 sitruunan kuori ja 1rkl mehua
150g tomusokeria
Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Ja vuoraa 12 reiän muffinssipelti leivinpaperinpalasilla. Ei kyllä pysy itestään siellä ennen kuin kaadat taikinaa.
Lämmitä kattilassa siirappi, voi, sokeri, raastettu inkivääri, -jauhe ja kaneli kunnes voi ja sokeri ovat sulaneet.
Sekoita punajuurisurvokseen munat, maito ja sooda. Yhdistä märät ainekset jauhoihin ja sekoita sileäksi taikinaksi. Taikina on tosi juoksevaa ja se kannattaakin laittaa kannuun kaatamista varten.
Kaada taikina muffinipeltiin, saa laittaa aivan piripintaan, ei kauheasti kohoa. Pari irtovuokaa tuli vielä täyteen kans. Paista uunissa 15-20 min, kunnes eivät enää hylly mutta ovat silti vielä hyvin joustavan kosteita. Näiden on tarkoituskin olla hiukan tahmaisia.
Jäähdytä. Levitä tomusokerista ja sitruunamehusta sekoittamasi kuorrute jäähtyneiden muffareitten pinnalle ja ripottele sitruunankuorta päälle.
Muffarien pitäisi säilyä tiiviissä rasiassa hyvänä useampi päivä. Älä kuitenkaan unohda sinne, en keksi miten ne enää muutetaan herkuksi. paras siis syödä. Maku oli vähän porkkanakakkumainen, erikoisen mausteisen kirpeä ja kostea. Minä kyllä tykkäsin, mutta äitini ei. Oli kuulemma taikinaisia. (ei ollu! vaan sticky, sticky!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nam, ihanan kuuloisia. Meillä inkivääri on kestosuosikki... Voi kun ehtisi kans miettiä jotain siihen haasteeseen...
VastaaPoistaNo mä kans hoksasin, kun sain tämän postauksen tehtyä, että ilmoitanpa sen kuukauden ruokahaasteeseenkin, kun en ole aikoihin ehtinyt osallistua. Ja niin tein.
VastaaPoistaHyvin tehty. Oiva kisaresepti :)
VastaaPoistaOnpa ne kauniita!
VastaaPoistaRonskin suloisia....
PoistaMinäkin olen nähnyt noita leivinpaperiin käärittyjä muffineita, olen vaan niin onneton askartelija, pitääkö siinä paljon taitella ja taiteilla? Minulle sopii yleensä paremmin semmoinen ronskimpi tyyli.
VastaaPoistaEi aavistustakaan, kuinka niitä PITÄISI taitella, mutta jos et ole huomannut niin aika suurpiirteinenhän se on omakin tyyliini. Paitsi jos on ihan pakko, voin yrittää hienostuneempaakin. Otin siis arkin leivinpaperia ja taittelin sen jotenkin niin että sain arkista 8 suorakulmaista palaa leikattua. Ne osoittautuivat hiukan pitkiksi, että lyhensin niitä sitten vielä viitisen senttiä ainakin. Neliömalli toimisi ehkä paremmin, mutta yritin olla haaskaamatta paperia... ja sitten vaan runttasin paperin pellinreikään ja kaadoin taikinaa päälle. No taittelu, no taiteilu. Pure force!
PoistaKokeile nyt jotain käärittyä tehdä! Ovat jotenkin kuvauksellisia!
Pitää kokeilla, kun noin kannustat:) Ostin reissulta semmoiset metalliset torvet, muotit joiden ympärille kääritään jotain sopivaa taikinaa ja paistetaan täytettäviksi torviksi. Pitäisi semmoisia sommitella Italia-teeman kunniaksi ja kun nyt se tässä tunnustin, niitä sopii vaatia tässä tulevina päivinä:))
PoistaHerkullisen näköisiä! En ole oikein oppinut käyttämään punajuurta makeissa leivonnaisissa, en tiedä miksi, makuasia se ei ole koska pidän punajuurista. Ilmeisesti tässä asiassa vanha koira ei opi uusia temppuja... pitänee uudistua.
VastaaPoistaNo eihän se mitenkään perinteistä oo, punajuuri leivonnaisissa. Ittekkin oon vasta eka kerran tenyt blogiaikanani jotakin suklaa-punajuuri brownies'ta.Mutta antaa kyllä upean mehevyyden.
VastaaPoistaKiitos koiraaiheisesta vertauksesta. Menee paremmin perille.... ;D
Hieno kisaresepti kertakaikkiaan. Minulla on ollut vähän samaa haastetta kuin Jokihaalla. Viime vuonna ylipäänsä törmäsin koko punajuuri leivonnassa -ilmiöön, mutta olen ollut todella epäileväinen.
VastaaPoistaKun katsoo meidän jääkaapin sisältöä, ne suolakurkku-mansikka-uuniperunat ratkaisi parikin haastetta ;-)
ja vielä inkivääriä sekaan....
PoistaKauhean tyylikäs tötterö, se voisi yksinään innoittaa leipomaan, esimerkiksi ihan perusmuhviosastoa edes. Näin ensin sinun kuvasi ja klikattuani linkkiä totesin, että minusta tuo valkoinen tötsä on paljon tyylikkäämpi!
VastaaPoistaTää arvostaa esteetikon (lepäävänkin) mielipidettä!
PoistaMielenkiintoinen resepti. En ikuna olisi ajatellut inkiväärin matsaavan punajuureen. Voiskohan niistä tehdä jotain suolaistakin?
VastaaPoista