About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

LEGOLAND - SINNE JA TAKAISIN


Jokin Tanskassa kiehtoo minua. Nostalgisina muistan lapsuuden telttareissut, shoppailut Strögetillä (onko se tanskalainen vinoviiva o lopetettu?) matkalla Saudeihin, lukiossa järjestämäni luokkaretken, vierailun vaihto-oppilasystäväni Lisbethin luona Ærø'n saarella (nyt löytyi øøkin), sen kesäillan kun söimme puutarhassa vastanostettuja katkarapuja paahtoleivän kanssa vatsat pinkeiksi, onpa sinne suuntautunut pari matkaa blogiinikin liittyen.

Ainakin 8 vuotta olen suunnitellut perheen lomareissua Tanskaan, mutta on ollut vähissä lomat ja vähissä rahat tai jonnekin muualle menoa ja tänä vuonna päätin, että nyt sinne sitten mennään. Onhan se Legolandikin nyt lapsia ajatellen parhaillaan ennen ensimmäistä ehtoollista.



Kummasti aika kultaa muistot hyvin nopeastikin ja nyt tuntuu siltä, että matka oli tosi onnistunut, vaikka hämärästi muistan suunnitelleeni matkan aikana blogiotsikoita tyyliin Helvetillinen perheloma tai Kohta alkaa joltakin legot tippua

Perinteistä matkareissuvinkkijuttua tästä ei ehkä tule, mutta kenties, joku tiedon murunen tai ottakaa opiksenne - vinkki.

Lensimme Helsingistä Köpikseen iltakoneella. Heräsin anivarhain ja kerrankin olin pakannut jo eilen, koska minulla oli vielä töitäkin tuona aamuna. Tarkistin vielä kaikkien passit. Maitotytön passi oli sitten vanhentunut puolitoista vuotta sitten. Poliisin nettisivut olivat kaatuneina aamun varhaisina tunteina, mutta niin onnellisesti (long story in short) siinä kävi, että noudettiin lentokentän ärrältä sinne toimitettu Maitotytön tuore viiden vuoden passi.



Olenko sanonut, että lapseni ovat vähäsyömäisiä? Syötiin kentällä ennen koneeseen nousua ja ensimmäisenä Maitotyttö koneessa kertoi olevansa nälkäinen. Mutta ei, koneessa ei käy käteinen. Vain luottokortit, muttei Diners, mikä meillä on. -Jospa piirreltäisiin, Maitotyttö, jospa piirreltäisiin!

Perillä hyökkäämme heti Burger Kingiin. Olen varannut koko reissun ajaksi kaikki yöpymiset Scandic-hotelleihin syystä, että Iso-Hoon työsuhde-etuna on erittäin edulliset hinnat. Vähän googlailin Airbnb vaihtoehtoja, mutta tämä oli meille edullisin yöpyminen. Ekat kolme yötä ollaan 13 km Köpiksen keskustasta Ljyngbyyssä. Takkuan uudehkon One plus puhelimen kanssa ensin 1/2 h kun en saa kaikkialla pohjoismaissa samaan hintaan-nettiäni käyttöön kun roaming ei ole käytössä ja mistä se otetaan käyttöön?; sitä vaan ei löydy mistään eikä millään logiikalla. Lopulta googlaan IsoHoon puhelimella, että miten saan omani toimimaan. Seuraavat puolituntia yritän ostaa puhelimellani netistä 3 vrk city passia, olen katsonut, että se on edullisin tapa pendelöidä, varsinkin kun lapset tulevat mukaan ilmaiseksi. Mutta ei anna ostaa, ei millään eikä kenenkään kortilla. Päätän, että mennään sitten vaikka pummilla, koska olen ymmärtänyt, ettei näitä saa automaatista. Tsekkaan vielä automaatin ennen metroa ja onneksi sielä sittenkin myidään niitä (ostan sen sillä samalla kortilla joka ei äsken käynyt) ja onneksi ostan, koska juuri ennen klo 23 viimeisellä asemalla meidät tarkastaa lipuntarkastaja.


Terveisiä kaikki merenkulkijaystäväni: Charlottenburgin Taidemuseon seinällä oli aika hieno teos. Joo on ne, pelastusliivejä.

Viimeinen ja viimeinen asema... Helevetin kätevä Journey Planner kehottaa meitä poistumaan asemalla X, josta 40 m bussipysäkillä josta jatkamme kohteeseen.  Neljä väsynyttä matkalaista, laukut, pimeä, vesisade, autio asema; ainut mikä puuttuu on se bussipysäkki, jota ei koskaan löydy. Astelemme johonkin suuntaan tihkusateessa  mä nyt luulin, että sä osaat sinne hotelliin syytöksien sadellessa, ei me voida täälä lasten kanssa kulkea keskellä yötä. No ei varmaan voidakaan, mutta kun on pakko. Minä nieleskelen ja yritän pitää zeniä yllä, koska Tämähän on heti alkuun pieni seikkailu lapset, eikö olekin... Onneksi tyhjää katua kurvaa jostakin taksi jonka onnistumme viittelöimään luoksemme.



Matkassa on aina joku häirikkö, joka ravaa edestakaisin. Mä en tiennyt, että meidän lapset on noin huonosti kasvatettuja!
Koko Köpis-viikonlopun olen hukassa noiden yleisten kanssa. Reittiopas kyllä hienosti aina kertoo reitin, mutta en millään pysy perässä että vaihtoehdoista juna, S-juna, metro ja bussi kuvake raiteilla liikkuvasta välineestä ja vieressä kirjain M ei tarkoitakaan metroa vaan S-junaa... totuuden nimissä on sanottava, että meneillään on joku raideliikenteen uudistus ja ilmeisesti myös poikkeusjärjestelyjä. Joka tapauksessa tunnen itseni idiootiksi. IsoHoon mielestäkin olen idiootti.


Sillat oli melko tiukkoja!
Lauantaina ollaan niin väsyneitä, ettei ihan päästä heti matkaan varsinkin kun lapset juuttuvat hotellin alakerran ostoskeskukseen. Olin vähän ajatellut retkeä Lousiana nykytaiteen museoon, mutta hylkään sen sitten kun en uskalla ehdottaa muille 30 km junamatkaa. Junailemme itsemme kaupungille, ostamme sateenvarjot ja etsiydymme Nyhavn'iin ja n. tunnin venekierrokselle, jonka aikana päästään näkemään kuuluisat linnat ja kirkot sieltä vedestä päin. Näemme jopa pienen merenneidon takaapäin. Varmaan aika monet ovat nähneet edestäpäin ainoastaan. Oikeasti venekierros oli hyvä päätä hipovien matalien siltojen alituksineen. Parasta tässä päivässä lasten mielestä kuitenkin tähän mennessä kiskalla nautitut hodarit elikkä polsenit ja jaloissa muruja metsästävät pulut.



Me ei sielä sitten kuljeta koko ajan missään sun paikoissa varoituksesta huolimatta olin ja onneksi olin tehnyt pöytävarauksen Gorilla -ravintolaan. Juhlittiin vähän miesten heinäkuisia synttäreitä. Super- rento, yksinkertaisen huippu ruoka (söimme 10 ruokalajin maistelumenun lapset omat ruuat) ja todella hyvä palvelu. Varauksemme oli jo  17.30, mutta illan virkku Maitotyttö kertoi kesken kaiken olevansa TOSI väsynyt. Tarjoilijatyttö veti muitta mutkitta 2 tavallista tuolia vastakkain, kuin ennen vanhaa. Laitoin mun takin tyynyksi ja Maitotyttö veti ainakin tunnin tirsat. 



Lapset ihastui alkupalana tilaamiinsa kotitekoisiin sipseihin

Lapset ja minä otettiin alkudrinkit. Kun kerrankin. Täs kohtaa en ollu köyhä enkä kipee. 

Onneksi oli tartaria

ja riimiä

yksi väsynyt matkustaja-a

Kiitos, että sain syödä hyvää ruokaa, kiitos.

Melkein sain syödä toisenkin kerran. Olen ottanut tavaksi kivassa ravintolassa kysyä henkilökunnalta mikä on heidän oma suosikkipaikkansa. Meidän ihana tarjoilija kertoi pitävänsä Plutosta. Viimeisenä iltana palatessamme Köpikseen, hotellista olis ollut vartin ajomatka, Plutossa olis ollut tilaa, mutta lapset ilmoittivat, että ei, he haluavat olla hotellissa.

Päärautatieasemalla illalla en millään löydä oikeaa raidetta. Ei me voida näin myöhään lasten kanssa täällä matkustella, ei tää oo kyllä lapsille tämä tämmöinen kaupunkiloma. 

Sunnuntaille olin ajatellut Kansallismuseota, mutta sitä ennen käytäisiin lapsuudessani minut vaikuttaneessa Madame Tussaudin vahakabinetissa. Vähän kevyttä ensin ja sitten jaksetaan keskittyä laadukkaampaan. Paitsi, että Madame Tussaud on lopettanut toimintansa Köpiksessa v. 2011. 

No mentiin sitten sen sijaan Ripley's believe it or not - museoon, joka nyt ei ehkä ole ihan hintansa väärtti, mutta sitä en mainostanut lapsille, jotka välillä katselivat mustavalkoisia valokuvia kaksipäisestä vasikasta ihan mielenkiinnolla. Lisäksi Maitotyttö on kertonut kaikille matkasta kysyneille, että kävimme taidemuseossa. 


Hattarakin voi olla unelmien täyttymys

Ei me sitten käyty sielä kansallismuseossakaan kun en jakanu kuunnella sitä kitinää, että koska mennään sinne Tivoliin ja kellokin oli jo aika paljon ennenkuin saimme heitettyä lounaaksi kitaan KFC kanat. Nää on liian mausteisia, en haluu syödä.



Tivoli on kuitenkin hurmaava paikka, Kööpenhaminan sydän, niin kaunis kuin muistin. Lapset viihtyivät laitteissa tappiin asti, vaikka aika hienoa olivat myös riikinkukot, karpit ja kädestä syövä lokki. Ja ihan ensiksi onnistuttiin näkemään Tuhkimo-baletti.


Tivolissahan on monentasoista ravintolaa tähdillä ja ilman. Me sitten päädyttiin tähän koko perheen laivaravintolaan. Mua jäi vähän kutkuttamaan se kahvila kun sillä oli niin ihana nimikin; Cakenhagen
Illan päätteeksi jo tavaksi muodostunut seikkailu hotellille. Taaskaan ei vaihtopaikassa (ja miksi se reitti oli joka kerta eri?) löydetty oikeaa raidetta ja  40 min kotimatka venyy kahdeksi tunniksi. Jopa Urho "haluun pelata läpi yön"12v. loihee lausumahan Äiti, sä et kyllä voi valvottaa meitä joka ilta näin.


Tässä vaiheessa ei vielä nukuta.
Aamulla soittelen autonvuoraamoihin, kun en asiaa ehtinyt Suomessa hoitaa. Kiva Pontus Avisista lupaa mulle 1/2 h päästä (ei ollu just soittaessa toimistolla) tarjouksen 4 vrk autosta, jonka voin palauttaa lentokentälle. Mille kentälle, se vielä kysyy. No Kastrupiin tietenkin. 

Pontus soittaa, vähän on huonosti autoja. Pientä ja edullista oon pyytäny, Pontuksella nyt ois vaan tämä maasturi, joka oli kyllä hinnaltaan reilusti yli mun budjetin. Maasturiksi kai aika halpa. Mutta siinä sitten kun puhutaan, en muista kuinka, selviää, että Pontus-poika soitteleekin minulle RUOTSIN Ljungbystä ja minä olin siis Tanskan Ljyngbyyssä. Tästäkään en voi syyttää aviomiestäni, mutta googlea ainakin syytän.

No meidän pikku Opel Mokka löytyi lopulta miellyttävään hintaan Europcarilta ja käytiin Fisketorvetissa vielä ennen lähtöä hiukan kiertelemässä jonka jälkeen löysimme itsemme jostain tietyömaaruuhkasta, joka pidensi matkaamme pari tuntia. Odenseen saavuimme yöksi. Hotelli oli erikoisesti jollain tehdasalueella, että Odense jäi itseasiassa näkemättä.



Olihan nämä nyt mielettömiä.

Halusin näyttää lapsille hiekkaa, hiekka on Tanskassa aika kaunista. Sinne oli vaan vähän ajamista, koska päätin, että mennään länsirannikolla Sondervig'iin josta olin lukenut. Syötiinkö me sielä taas jotkut makkaraperunat, paitsi minä en syönyt. You know, mielenosoituksellisesti.


Rannoilla muuten järjestetään turisteillekin ruohotupsujen istutustalkoita. Ettei hiekat lähtisi kävelemään. Minähän vastasin Yo- reaalissa maantiedon jokerikysmykseen aiheesta eroosio.



Mieletön se oli kuitenkin se ranta, kunhan ensin sinne löydettiin. Lapset kasteli aalloissa ensin vaatteensa ja vaihtoivat sitten uikkareihin. Olin aistivinani oikein aitoa iloa sielä aalloissa. Minä nautin ainakin suolaisesta merituulen tuoksusta. Tänne voisi tulla lomalle.

Ei noissa aalloissa kyllä leipäkivien heittely onnistu



Hyvä että käytiin rannalla. Oikein hyvä.



Lähellä olisi muuten must paikka käydä, lounaskin olis riittänyt. Nimittäin Paul Cunninghamin luotsaama Henne Kirkeby Kro. Paulhan on tuo keittiömestri, jota alunperin pyydettiin vetämään Nomaa. Paul kuitenkin valitsi toisin ja tekee ymmärtääkseni aika rehellisen hyvää ruokaa ilman turhia pipertelyjä.

Mainitsemisen arvoista tässä kenties on, että kahden Michelinin tähden arvoisesti.

Olisimme varmaan käyneet lounaalla, jos olisin osannut laatia matkasuunnitelman toisin, mutta ravintola ei ollut tiistaisin auki. 



 Palasimme takaisinpäin Koldingeen, jossa Legolandia lähin Scandic sijaitsee, taas keskellä jotain autokauppoja, vajaan 40 km päässä. Tässä Scandicissa oli muuten ravintolapalvelu kehitetty huippunopeuteen. Paljon lapsiperheitä paikalla, eikä kenenkään tarvinnut odottaa mitään. Toki lasten seisova pöytä oli laskullamme 4 kertaan, mutta se sitten hyvitettiin  myös tuplasti.




Legoland on Legoland. Päivä oli jo kivan kesäinen ja kiersimme kaikki laitteet. Ihan mahtavaa, että Maitotyttö aka Hurjapää pääsi 120 cm ylittäneenä joka laitteeseen vanhempien kanssa. Ja kyllä siellä ihan hurjiakin vuoristoratoja oli. Parhaimmissa käytiin pari kertaa. 

Pienoismallit ovat upeita. Odotin myös hirveästi jälleennäkemistä Titania - nukkekodin kanssa, piti oikein alkaa googlailemaan, että missä se on. No sekin on siirretty jonnekin Egeskovin linnaan ja jos olisin tämän ehtinyt googlailla , niin oltaisiin muuten tultu Egeskovin linnan kautta. Titania oli ihana.


Lisää kuvateksti

Sanomattoman onnellinen Maitotyttö ystävineen. Viereen oli rakennettu kokonainen Heartlake City, voitteko kuvitella
Lättylounas ja iltapäivän hampurilaisateriat kustansivat sitten 100 euroa. Minusta melko kallista, kun ei edes hyvää. Legolandissa on joka puolella kyllä picnicpöytiä, eli voi hyvin tulla omissa eväissä. Meidän hotelleissa ei ainoassakaan ollut jääkaappia huoneessa, niin se oli vähän vaikeasti toteutettava se eväspolitiikka. Mutta asiaa kannattaa siis suunnitella paremmin!

Viimeinen päivä vietettiin Lalandiassa, hitsin isossa trooppisessa vesipuistossa, jossa oli vesiliukumäkiä lähtöön jos toiseenkin. Yksi oli tosi hurja, enkä sitten mennyt mihinkää muuhun enää sen jälkeen. Mutta oli se aika hieno, jos on vesipuistotyyppiä. En ole. Melu on kauhia. 

Ajoimme Köpikseen. Maitotyttö oli ostanut uivan Viana barbien Fisketorvetista, mutta tietenkään sen ekan hotellimme jälkeen seuraavissa ei ollut kylpyhuonetta, jossa olis saanut kokeilla. Katoin, että Sydhavnissa on ja kysyin respassa onko meillä semmoinen huone. Joo on. No eipä ollutkaan ja menin sitten takas respaan kun olin ensin kieltänyt ketään koskemasta mihinkään. Hotelli oli kuulemma aivan täynnä, respa mietti hetken ja sanoi sitten että antaa meille jonkun suiten. Kylpyamme oli iso. Uitettiin sitten Vianaa. En mä sinne Plutoon olis halunnukkaan.

Scandic'eissa on muuten kaikis sama lista.

Ja kuulkaas, ihan ilman kommelluksia ajettiin lentokentälle ja auton palautus sujui tosi mutkattomasti. Enkä muista, että meillä olis siinä mitään muutakaan erikoosta tapahtunu.

Nyjjo kotona! Kuinka meni, noin niinkuin teirän mielestä?




30 kommenttia:

  1. Nanna, tämä oli niin hieno matkakertomus, että minä päätin etten koskaan enää matkusta minnekään!

    Jostain syystä mulle tuli mieleen, miten A osti Tanskassa vanhentunutta alkoholitonta viiniä, kun oltiin siellä Giro d Italiaa katsomassa ja kuinka poikien ollessa pieniä oltiin leirialueella Legolandin lähellä toinen heistä bondasi hienosti ulkomaalaisten lasten kanssa leikkikentällä, kunnes potkaisi vahingossa (luonnollisesti) pallon jonkun ulkomaalaistenavan nenään ja siitä tuli sitten vähän sanomista. Mutta muuten Tanska on hieno maa. Harmittaa etten ole nähnyt merenneitoa takaapäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varteenotettava vaihtoehto tuo kotona pysyminen. Paitsi nyt sait kipinän nähdä merenneito takaapäin. Onkohan se päässy millekkään 100 things to see before you die-listalle?

      Poista
    2. No nyt pääsi! Tykkään kyllä yleensäkin katsella asioita takaapäin (tässä ei ole mitään härskiä vivahdetta, lupaan, etenkin näin perheloma-aiheisessa postauksessa), eli junalla on kiva matkustaa, kun näkee seutujen takapihoja ja ihmisten roinavarastoja jne. :D Samoin kävellessä pitkää matkaa näki kaikkea hauskaa, kun ehti katsoa ja polut kulkivat ties missä tilojen reunuksilla ja navettojen taustoilla.

      Poista
  2. Voi Nanna :-D eläydyin tähän matkakertomuksensa niin että itkin ja nauroin. Vähän enemmän itkin. Minä kans päätin, että seuraavan kerran matkustetaan kun lapset on vähintään 18-vuotiaita. Ja silloinkin ilman niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös aviomiehen jättämistä kotiin kannattaa harkita.

      Poista
  3. Hieno ja rehellinen matkakuvaus. Kyllä sulla nua hermot on terästä!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne oo, äiti, ei ne oo. Tosissani yritin, mutta kyllä välillä venttiilit vähän vuoti.

      Poista
  4. Ahahhaaa! Toi on just tota! Aina miettii, et oliko taas mitään järkee lähtee eteistä pidemmälle, mut sitten kuitenkin ne pienet hetket ku kaikki menee hyvin ja kauhujengi ei tappele ja elämä hymyilee, on sen vaivan arvoisia. Ja rahan. Ja hampaiden kiristelyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sitten kulunut aikaa jo jonkin verran edellisestä reissusta?😂

      Poista
    2. 😂😂😂😂😂😂👍😂

      Poista
  5. Nuo ensin harkitsemasi otsikoinnit ovat kuin miedän viimeisimmiltä lomareissuilta. Ollaan pyöritelty ideaa mielessä, että lähdetäänkö jonnekin. Italia autoillen oli mielessä koko alkukesän, mutta jotenkin se idea sitten tyssäsi.. Syystä, että voi sitä tapella täällä kotonakin. Tulee halvemmaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Riitely eksoottisissa kohteissa on yliarvostettua!

      Poista
  6. Ihan normilomalta kuulostaa lasten kanssa... en ymmärrä, miten liikennejärjestelyt aina ovat muuttumassa silloinkin, kun me olemme jossain matkalla.

    Olen oikeastaan aika tyytyväinen, ettei tänä kesänä lähdettykään minnekään. Vaikka nyt sitten esikoinen kerkiää sinne ekalle ehtoolliselle ennen Legolandia, mutta jos se pitäis sitten seuraa pikkuveljille... Tosin me ei näillä näkymin tuonne kyllä ehditä ennen kakkosenkaan rippikoulua, mutta on meillä sitten tuo kuopus vielä - muutama vuosi aikaa.

    Niin, ja onko muka joku paikka, missä muksut eivät riitelisi ? Mihin paralleeliuniversumiin pitäisi lomalla suunnata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä Urho esiteini kehtas vielä estottomasti iloita kaikissa paikoissa ( myös niissä joissa ilonpito olis voinu olla hillitympää) ja iloisesti jaksoi mennä pikkusiskon kaveriksi myös kaikenmaailman pyöriviin karuselleihin ja teekuppeihin.

      Tämä menee nyt vöhän science fictionin puolelle, mut jos saat jostain sisäpiirin tietoa, että mis ei riideltäisi, niin pliish vinkkaa ..

      Poista
  7. Moi! Kuulostaa ihanalta, ihan tyypillinen perusmeininki. Ja aika kultaa muistot;). Me tehtiin vähän samantyyppinen reissu joitakin vuosia sitten, sillä erotuksella että olimme matkassa omalla autolla. Eikä ehkä syöty ihan niin nyvin kuin olisin halunnut.. ja se nukkekoti siellä linnassa käytiin katsomassa (ei tiedetty koko helahoidon olemassaolosta etukäteen) ja alueella oli muutakin tosi kivaa -hyvä syömäpaikka, automuseota, puihin rakennettu kiipeilyrata yms. hauskaa. Kannattaa viettää päivä Egeskovissa jos joskus sinne päädytte. Majoitusta vaan ei muistaakseni ihan lähistöltä löytynyt mutta loistava hotelli Aero vähän kauempaa.
    Ihana kirjoitus -niin todellinen :) Ja tuohon vois vielä lisätä että lapset ja vesi on sellainen combo joka pitäisi joka lomaan jollain konstilla junailla.

    T. Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä oikeassa tuossa lapset ja vesi jutus!

      ...mut on tää perusmeininki vähän raskahkoa välis...

      Poista
  8. Ihanat kuvat Nanna, ja tosi kivalta vaikuttaa tuo teidän reissunne,tuli ihan ikävä Tanskaa. Tanska kuuluu minunkin lapsuuteeni, mutta en ole ollut siellä sitten v.2003. Ensimmäinen ulkomaanmatkani ikinä oli Tanskaan,teimme siellä RoadTripin,ja voitin Tivolissa ison nuken,joka jäi jonnekin,voi sitä surua. Vähän isompana matkustin sinne itsekin, sillä minulla oli siellä isotäti,joka asui hurmaavassa vanhassa talossa Köpiksen liepeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, "tosi kiva" reissu. 😂😂😂 (No Tanska on kyllä kiva maa!)

      Poista
  9. Tää on niin kingi kirjoitus! Just tuollaisia matkoja on, ja sitten miettii että mikä meillä on vikana kun lomalla on niin hankalaa. Jotenkin kummasti auttaa kun tietää että voi se muillakin olla sitä itteään, ne reissut. Matkablogeissa sitä ei näe, eikä oikein muutenkaan lomapostauksissa näe kuin niitä ihania kuvia ja fiilistelyjä kun kaikki on ihanaa. Ja miten paljon saa aikaan, kun nukkuu 12 h/vrk uupumusta veks. Nih.

    ps. me ei ehditty tänäkään kesänä Legolandiin, mutta jos Minnaa uskoo, niin eihän tässä vielä kiire ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään hätää. Matka Legolandiin vois olla myös pätevä Yo-lahja. Raha on niin persoonatonta.

      Poista
  10. Kiitos tästä postauksesta - Oi, tämä niin hienosti maadoitti jälleen siihen mikä on elämän tarkoitus: Elämä itsessään ja se että tehdään ja koetaan asioita. No matter what mikä on kulloinenkin tyyli, mutta pääasia, että iholle tarttuu asioita. Ei tarvii sanoa, että Get a Life - This IS Life!

    VastaaPoista
  11. Ihanan vauhdikas reissu. Loman jälkeen kaikki tarvitsevat taas varmasti paljon lepoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se ole loma eikä mikään, jos ei siitä toipumiseen mee ainakin pari päivää!

      Poista
  12. Aktiiviloma tällä kertaa perheen kera... Oli niin Nannamainen reissutarina, notta. Loman tarkoitus on rentoutua ja voimaantua, mutta niin usein itsellekin on käynyt, että tarvitsisi toisen loman toipuakseen perheen yhteisestä matkasta.
    Kyllä se on niin, että jos haluaa nähdä omien mieltymyksien mukaisia paikkoja ja syödä vähänkin erikoisimmissa paikoissa nauttien samalla erittäin hyvästä seurasta, kannattaa kääntyä Mamagerien puoleen. ;)

    t.Heerenveenin kämppis

    VastaaPoista
  13. Anonyymin seuraava kommentti oli mennyt vahingossa edelliseen postaukseen, siirrän sen nyt kopioimalla oikeaan kohteeseen: Olihan jännä, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava postaus. Joskus 80-luvulla haaveilimme ystäväperheen kanssa reissusta Tanskaan ja etenkin Legolandiin. Jäi haaveeksi, mutta nyt tuli vahinko korvattua:)) Melkein ainakin. Kiitos paljon, kun jaoit reissun kanssamme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nojatuolista koettuna tämä ei oo varmaankaan henkisesti aivan yhtä raskas!

      Tanska on kyllä kiva maa matkailla aikuisenakin.

      Poista
  14. Voi että teillä on ollut ihana reissu! Mekin käytiin Tanskassa ja Legolandissa kohta kymmenen vuotta sitten ja siellä oli kyllä huippua :) Tosi upeita kuvia!

    www.ellileppiniemi.fi

    VastaaPoista