About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 13. marraskuuta 2012

What a Fiili!


Pitkän, pitkän aikaa oon haluunnut tehdä itse viiliä. Mutta kun ei oo ollu viilipunkkia!
Ellei viilipunkki kuulu sanastoosi, voit ihan itse päätellä, onko se

a) tavallista rennompi loiseläin?
b) astia jossa viili valmistetaan ja tarjoillaan?
c) maitotuotteisiin ruokavalionsa pohjaava anarkistinen rokkari?

Syksyn käsityömessuilla törmäsin sitten näihin, kotimaisiin, SepänGallerian käsinvalmistettuihin  astianpesukone/mikron kestäviin punasaviastioihin, jotka olivat juuri oikean mallisia. Siis ei viilipunkille ole tietääkseni määritelty mitään normeja, mutta omassa päässäni se on vaan juuri tälläinen, olisko se nyt kartiopohjaisenmallinen.

Oravan mummolas tehtiin lapsuudessani aina itse viiliä. Muistan, että Mummalla oli läpinäkyviä lasisia, kartionmallisia viilipunkkeja, joihin illalla laitettiin siemenviili ja kaadettiin omasta lehmistä lypsetty maito päälle. Viilipunkit nostettiin uunin päälle tekeentymään ja mystiseksi muuttumaan viiliksi. Aamulla viilipunkit siirrettiin sitten kellariin jäähtymään sahanjauhoissa olevien jääkuutioiden viereen. No ei vaiskaan, kun ihan tavalliseen jääkaappiin. ( Nanna on lukenu pienenä liikaa IngalssinLauraa).

Useimmiten sitten illalla kun särveltiin (syötiin iltapalaa), viilin päälle siroteltiin reilulla kädellä suolaa ja palan painikkeeksi maistui reilusti voilla sivelty näkkileipä.

Tänä päivänäkin, aina silloin tällöin ostan viiliä, enkä voisi kuvitellakaan syöväni sitä hillon, marjojen tai sokerin ja kanelin kanssa, vaikka tiedän kyllä poikkeavani tässä suhteessa valtaväestöstä. Sen takia myöskin kaikki luonnottoman väriset ja venyvät makeat viilikset eivät kyllä ikinä löydä reittiä mun ostoskärryyn.

Mutta onneksi meillä on nyt Hilja vanhanajan maitoa, että saatoin hifistellä viilin teon kanssa.


Sehän on siis mahdollisimman vähän käsiteltyä homogenoimatonta maitoa (pastöroitua kumminkin), joka muistuttaa ominaisuuksiltaan juuri tuota lapsuuteni lehmänmaitoa, eli seistessä kerma nousee pintaan. Sen rasvaprosentti on myös lehmistä riippuen huikeat yli 4%. Tuollaista sitä lapsena juotiin, siis! Kylläkin kerma aina kerättiin päältä erilliseen nekkaan kahvia varten. Urho8v. joi ison maistiaislasin Hiljaa ja tykkäsi, että erikoisen hyvää, samoin Maitotyttö veti pullosta oman satsinsa lämmitettynä hyvin onnellisena.

Ja minä sain tehdä viiliä.


Kotonatehty Viili
5 annosta

1 siemen viilipurkkikaupasta eli "punainen" viili
1l Hilja täysmaitoa

Sekoita siemenvilja.  Jaa se kauniisiin viilipunkkeihin, n. reilu ruokalusikallinen per astia. Kaada päälle huoneenlämpöinen maito (voi hiukan lämmittää), n. 2 dl per astia, sekoita. Aseta viilipunkit tekeentymään yön yli ja nosta ne sitten jääkaappiin viilenemään tarjoilulämpöön.

Rasvaiset maitotuotteet soveltuvat tähän rasvattomempia paremmin, täytyy joskus kokeilla tehdä myös vähärasvaisempaa, sen verran tuhti kullankellertävä kuori näihin viileihin tuli. Ainahan sen vois jättää syömättä, mutta kun sattuu olla se paras osa!

Äitini muistutti, että viiliä tehtiin varsinkin kesällä, vaikka minusta se tuntuukin enemmän talviruualta. luulen, että se johtui siitä, että viili onnistui paremmin kesälämpimillä, talvella kun tuvat olivat kylmiä ja vetoisia. Muista kuitenkin, että viili ei onnistu, mikäli ilmassa on ukkosta!

Ai niin, ja jätä yksi punkki syömättä, siinä on sinulle seuraavien viilien siemen!


Meillä tietysti Hilja-maito herättää erityistä hilpeyttä myös siksi, että Maitotyttöhän on ristitty
Hilja Likaksi. Olen sen välillä varmaan jossain kertonutkin, vaikka enimmikseen Maitotytöstä täällä blogissa puhelenkin. Nyt kun Maitotyttö saavuttaa muutaman kuukauden kuluttua huiman kahden vuoden iän, olen hiukan miettinyt josko olisi aika luopua Maitotyttö-nimikkeestä, joka silloin pikkuriikkisenä niin suloisesti kuvasi äidinrintaa mussuttavaa tytärtäni. Toisaalta, mikäli Maitotytöksi kutsuminen mahdollisesti yhtään estäisi, sitä, että Hiljasta joskus kasvaisi Siideripissis, saattaa äiti jatkaa Maitotytöksi kutsumista ainakin kunnes pahin vaihe on ohitettu (eli 35v asti?)

On se niin maharotoon!




Joopa joo!

(Huom!Tätä postausta ei ole sponsoroitu Valion tai SepänGallerian, eikä muunkaan kolmannen tahon osalta. Korkeintaan hiukan inspiroitu Maitotytön puolelta!)

31 kommenttia:

  1. Viiliä munkin lapsuudessa tehtiin aina kesäisin, ei punkkiin vaan kuhoihin. Suolaa en ole ikää kuullut viilin päälle laitettavan, me tavattiin laittaa talkkunaa, hämäläistä. (Mutta tän oonkin jo kertonut aiemmin.) Urbaanit käytti ostomaitoa, ja jos mä oikein muistan,niin ihan kevytmaitoa, ja hyvää tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietinkin tätä kirjoittaessani, että joku kertoi syövänsä talkkunalla, ja sinähän se olitkin!

      Poista
  2. Ihana postaus! Mullakin on ollut viilin teko mielessä, kun sitä ei täältä saa. Mutta mistäs sen siemenen sais! Tulliviranomaiset ei varmaan ole iloisia, jos pyydän anoppia jouluna tuomaan :)

    Ja mustakin se rasvakerros on viilin paras osa. Syön sen aina ensimmäiseksi, enkä ymmärrä ollenkaan ihmisiä, jotka sekottavat sen varsinaisen viilin sekaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisko sitä yrittää...ja yksi ainoa purkki vaan. Ottakoot sitten pois! Voishan ne tulliviranomaisetkin olla iloisia jos löytävät takavarikoitavaa....

      Poista
  3. Me paukutettiin viime kesäloma Kivistössä kotiviilillä: litrasta tuli jokaiselle syöjälle (ranskis ei syö..) noin kaks aamuviiliä ja yks siemen seuraavaan satsiin. Siitä ehkä tulee kesäperinne. Mutta että suolaa viiliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukutan kesäperinnettä! (ihana nimi tua ranskis...pienellä ;D)

      Poista
  4. d) Viilin valmistukseen tarvittava inspiraatio eli viilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. e) viilinki= pohjoismaalainen, viiliä mielellään syövä mieshenkilö

      Poista
  5. Mä en ole koskaan ymmärtänyt viilin päälle, mutta tämä ihanan tunnelmallinen postaus herätti ihme vimman tehdä viiliä! :-D

    PS: Maitotyttö on Maitotyttö 4eva, muista etenkin murrosiässä kutsua sitä noin. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ymmärrystähän voi kerryttää! :)

      Poista
  6. What a viilis!
    Ai että viiliä suolan kanssa, no minä pilkon päälle banaania tai sitä kanelisokeria. Mutta tuttua puuhaa tämä on mummolasta ja kotoa. Ja viilinteko vaatii just tuommoset punkit (uusi sana tuokin), joko lasiset tai saviset. En olisi minäkään viilin tekoon ruvennut ilman oikeanlaista astiastoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on vähän joka asiassa niin, että asiat tärkeysjärjestykseen! (eli siis ulkoiset puitteet ;)... )
      Saat sinä laittaa banaania. En minä miksikään viilipoliisksi aio!

      Poista
  7. Huomaan olevani sivistymätön, mistään viilipunkeista kuullut mitään...
    Kauan se siemenviili säilyy jääkaapissa, jos sen ottaa siitä omasta satsista? Ihan vaan, jos tulis jatkuva viilis

    VastaaPoista
  8. Kirpparilta olen yrittänyt bongata niitä Oravassa olleita viilipunkkia, mutta eipä ole vielä vastaan tullut. Kyllä se viili oli varsinaista kesäruokaa. Kyllä Hiljan ja minun kelpaa! Molemmat saman suvun naiset on päässyt Valion mannekiiniksi. Nimimerkillä Erinomaista Ilman LAktoosia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten ostetaan kaikki, jos joskus löytyy, ja jaetaan tasan!
      Ei Ihanampaa Lasikippoa Alennuksessa? ;D

      Poista
  9. Hei meiltä löytyy kans tollanen setti, mutta kertaakaan en oo kyllä käyttänyt. Täytyy kyllä korjata asia, kun oikein ohjekin on tyrkyllä.

    Meidän tytöillä on muuten sama maku vaatteiden suhteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just joo! Onko harrastukset myös samantyyppiset Have fun-jutut.

      Poista
    2. Taitaapa olla. Jos tyttäret joskus tapaavat livenä, en heitä kyllä ihan heti ilman valvovaa silmää jättäisi ;).

      Poista
  10. Meillä on kesäparatiisissa yksi sellainen lasinen viilipunkka (mahtava sana, uusi minulle), en ole kirppareilla niitä kyllä nähny. Koska lisää oisin kans ostanu, jos vain löytyisi.

    Mulle ei kans uppoa nuo maustetut makiat viilit, mutta en mä kyllä siihen suolaakaan osaa laittaa. Kermakuori on paras osa ja sitten sokeria ja kanelia päälle. Suola viilissä on aika kiintoisa ajatus...

    Ja mahtava on tuo tekemisen meininki noissa Maitotytön kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. viilipunkki, iillä, punkka on sänky tai meilläpäin kyllä oikiasti punkka siis on vanna tai amme muilla kielillä ja samaa sanastua ovat sitten myös kooli nappo ja korvee...
      Pysyykkö peräs, Tusla? ;)

      Poista
    2. No ei tällanen hämäläis-karjalainen taida peräs pysyä. Mutta taisin alunperinkin lukea viilipunkka, mielleyhtymänä "viilin sänky" :)

      Kooli ja korve, ei tajua. Mutta napolla heitetään saunssa löylyä. Vaikka sekin on kyllä oikeesti meillä kauha. Että kyllä tällainen sanasto ja vauhti jo alkaa hirvittää! :D

      Poista
  11. Viilipunkki :) Riemastuttava! Meillä ei ole viilipunkkia, joten ihan tavalliseen jälkiruokakulhoon on viilit tehty. Tälle syksylle viimeksi, ja ihan kevytmaitoon. Hyvää tuli, ja mikä parasta, siitä saa mieleen joitain ihania lapsuusmuistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just yks sukulainen sanoi naamakirjas, että kyllä onnistuu rasvattomastakin hyvin, eli ehkä teen seuraavaksi vähän vähärasvaisempaa. Mutta halusin vähän fiilistellä tuota Hilja-maitoa!

      Poista
  12. Meillä härmäs sanotahan Fiilipunkki.

    VastaaPoista
  13. joo, en tiärä miksi mulla tua f pakkaa liudentua veeksi. Oonkose vaan minä, vai meirän suku, vai Oravan kylä vai... periaatteesha Kauhavan ja Härmän murres on samanlaasta. Mutta mä kyllä sanon mialuummiin myös Likka enkä Flikka...Urbaania kehitystä?
    Mutta eres joku mun tätini lisäksi tunnistaa v/fiilipunkin ;)

    Ai niin ja meillä Oravas sanothan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kirkollakin syätihin fiili punkiista. Iittalalla on muuten melekeen oikianlaasia fiilipunkkia, justhin niitä lasisia. Muato ja koko on oikia, ei puutu kun se piäni lasinen kaulus ulukoreunasta.

      Poista
  14. Turun museokeskuskessa ne sanoo kyllä viilipunkka
    http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Turun+museokeskus/TMM16737%3A3?pathId=1.184.183.182.&itemIndex=3828

    tai KVG

    Elena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heti katoin ;D

      todellakin, on tämä suomenkieli sen verran monivivahteinen, että vaikka meillä tosiaankin on härmanmaalla viilipunkki niin jo on Turkulaisilla punkka!

      taas tuli lisäoppia...

      Poista
  15. Varsinaisesti olin etsimässä museoista vahvistusta muistamalleni sanalle kuhlo mutta nää sanovatkin "kehlo".
    http://www.antico.fi/tuote/174/viilikulho-kehlo-tourulan-lasitehdas

    Elena taas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ja kehlo ei meikäläisellä soita minkäänmoisia kehloja, mutta viilipunkkihan se on kuvassa.
      On rakkaalla lapsella....

      Poista