About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Hävikkiä herkuksi pohtii hän

havikista_herkuksi_logo.png (188×188)

Mukana ollaan. Alusta asti on lakeuksilla tukka hulmunnut, kun olen seurannut sitä valtavaa vauhtia ja intoa millä blogiporukka lumipallo-efektin lailla tarttui Suolaa&Hunaja Jonnan ehdotukseen pienestä Hävikistä Herkuksi-tempauksesta....

Myöhässäkin ollaan. Tempauksen lanseeraus oli 2.5 ja perässä hiihtelijää siis avautuu vasta tänään tässä. Vapun tienoota rasittivat 4 päivän koiraleirin järjestelyt muonituksineen ja näemmä usean päivän leirin rasituksista toipumisaika, vaikkei tällä kertaa mukana ollut tuttuun tapaan edes lapsia, eikä edes treenattavaa koiraa, koiratonta elämää kun nykyään joudun viettämään. Mutta tulipahan vietettyä viikkoblogivapaata.

Mikäli on mahdollista, että blogiani lukee joku, joka ei lue ainoatakaan muuta ruokablogia (äitini kenties?) on lyhyt tiivistelmä paikallaan:

Suomalainen yltäkylläisyydessä elävä keskivertokansalainen heittää vuodessa 25 kg ruokaa roskikseen. Nelihenkisessä perheessä, kuten omani, ostetaan vuosittain noin 100 kiloa ruokaa, joka vierailee keittiössämme vain taukopysähdyksellä matkallaan jäteastiaan. Nykyään ei omassa taloudessani edes biojäteastiaan, lämpökompostori on vielä toteutumaton, muttei kenties kuitenkin realistinen haave.

"Tarttis tehrä jotain", sanoivat tällä kertaa minua nopeammin jopa hämäläiset. Parikymmentä ruokablogia innostui Jonnan kutsumana ehdotuksesta tempaista toukokuun ajan asian tiimoilta ja mukaan liittyneiden blogien määrä lienee tähän mennessä jo tuplaantunut. Tarkoituksena  ei ole niinkään valistaa ja opettaa (paitsi saanko mä vähän edes heristää sormeani?) kuin innostaa ja antaa virikkeitä jakamalla omia arkipäivän -ja miksei juhlankin- käytännön sovelluksia, siitä miten välttää jäteastian kuormittamista elintarvikkeilla. Hävikistä tuunataan Herkkua. Kukin omalle tyylilleen uskollisesti.

Asia on ollut pohdinnassa omalla kohdallani jo aikaisemminkin, nyt  kiitos tempauksen toivottavasti järjestelmällisemmin ja tuloksellisimmin. Alkutunnelmat ovat seuraavanlaiset ongemakohtieni suhteen:

Osta suunnitellummin: Olisiko mahdollista, että tälläinen supersuurpiirteinen ihminen voisi suunnitella viikon ruokalistan ja sitä myötä tiukan kauppalistan, vältttyen näin kaiken ylimääräisen ostamiselta? Tekisi  mannaa varmaankin myös talouskukkarolle. Olenkin yrittänyt jo vähentää kaupassakäyntikertoja noin yhteen viikossa, sillä mikäli käyn useammin, on lopputulos, että ostan ylipäätään enemmän ja se tutaan niin kuukauden ruokalaskussa kuin poisheitettävän ruuan määrässä. Mutta  haluan pitää edes pienen impulsiivisuuden ja seikkailun maun elämässä ja toteutan sitä eniten ehkä ruuan avulla. Silloin on ostettava aina sitä sun tätä, koska perjantaina ei voi tietää onko sunnuntaina kenties liha-, kala-, eksotiikka- tai jopa mättöpäivä.

Myös vihannesten ja kasvisten käyttöä tulisi meidän perheessä lisätä hirrrrveästi. No, niitähän on sitten ostettava monenlaista, että olisi mitä käyttää. Ruuanlaittohetkellä ei enää ehdikkään alkaa kuorimaan ja kypsentämään ja siellähän sitä alalokerossa taas nahistutaan. Ja muuten sellainenkin perustuote kun peruna, ei kyllä tahdo nykyään selvitä jääkaapissa (vihanneslokerossa) edes viikkoa itämättä, eikä sen puoleen komerossakaan. Haluaa maakellarin, mutta se lienee jo epärealistista toiveajattelua.

Toinen "vika", josta syytän ruokarakkauttani, on tähteiden käyttö. Jatkojalostukseen kyllä innostun välillä, mutta mikäli tämänpäiväisestä makaroonilaatikosta on vielä yli puolet jäljellä, siitähän riittäisi muutamaksi päiväksi vielä. Mutta kun en millään malta syödä samaa ruokaa montaa päivää, eikä sitä taida paljon pystyä jalostamaan edelleenkään. (Correct me if I'm wrong....) Elämä on siihen liian lyhyt ja upeita ruokia liian paljon. Puolisoni ei myöskään millään löydä jääkaapista niitä tähderuokia. Aina ne sinne kiltisti tuppereihini pakkaan, kunnes on aika näyttää niille roskapussia. Voi voi. Lohdutonta menoa.

Entäs sitten ku aina teroitetaan, jotta hyvän ruuan edellytys on ensiluokkainen raaka-aine. Onko pehmennyt punajuuri,  karvainen porkkana tai vähän jo rypistyvä paprika vielä pelastettavissa herkuksi. Erotanko minä tuntikausia hautuneesta gulassista paprikan fressiyden tai sen puutteen? Pitäisikö olla ehdoton ja vaatia parasta vai marttojen martta, joka loihtii herkun kumipallosta?

Tällä hetkellä tilanteeni on kaikkea muuta kuin herkullinen. Todisteena järkyttävän raadollinen kuva jääkaapistani.


Ette varmaan ihmettele, kun tuolta ei löydy mitään syötävää. Siellä on nyt sulassa sovussa perheelle vapuksi kotiin ostetut eväät (liikaa) ja koiraleiriltä takaisin tulleet rippeet sekä vielä yhden pikku "puuttuvat tavarat" -kauppareissun tarpeet.

Voinko räjäyttää koko kaapin ja aloittaa puhtaalta kaapilta.? Ripakin on jo rikki valmiiksi. Kyllä, pakastimessakin. Tämän toukokuun aikana lupaan listata ja viikottain julkaista kaikki  pois heittämäni ruokaaineet- ja määrät (olen kyllä ensteksi huono tekemään säännöllisiä listauksia, mutta jospa onnistuisin kerrankin). Hyvät lukijat, tulette tuntemaan itsenne hyviksi ihmisiksi! Tämä lupaus toivottavasti piiskaa minua ankarammin kehittämään hävikistäni herkkuja, parhaat julkaisen iloksenne. Tai luultavasti kaikki.

Tykkää meistä myös Facessa, siellä on meneillään koko ajan aivan superkilpailuja upeine palkintoineen. 
Minä alan lukea nyt kanssatempaajien postauksia. Mitä kaikkea ovat  jo keksineetkään?

24 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen tempaus; tätä jään innolla seuraamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja kerrankin oikeasti hyvä asia, jolle voi konkreettisesti itse tehdä todella paljon. Tuntuu hyvältä, yrittää ainakin... Oon aivan fiiliksissä eilisen Up w/people konsertin tiimoilta: you can make a difference!

      Poista
  2. Kuulostaa niin meikäläisen elämältä, ilman lapsia ja koiraleiriä tosin. Jääkaapin sisältökin näyttää jonseenkin tutulta. I feel for you.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tarvihenkin voimakasta vertaistukea!

      Poista
  3. Oli tosi mielenkiintoista lukea ja ah, kiva katsella toisen jääkaappia. Hih! ja juu, minä en lue muita ruokablogeja joten hyvä kun selitit mistä tässä on kyse!

    Meillä menee muuten aina ruokien loput suoraan pakastimeen annoksina. Sieltä sitten ukko nappaa aina jonkun pussukan mukaansa töihin joka aamu.

    VastaaPoista
  4. Tuo jääkaappi on jotenkin niin tutun näköinen. :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Tunnistan useammankin noista vioista... Olen mm. erinomainen tupperiin pakkaaja, mutta miten ne saisi vielä käyttöön. Olen kokkaillut jääkaapin aineksia suunnitellusti nyt viikon - jotain siellä olleesta määrästä ruokaa kertoo, että täydennyskauppalasku oli noin 10 euroa tällä viikolla, supermarttailuun on vielä siis aika lailla matkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että me ollaan rotunaisia me tupperiinpakkaajat! Koskaan ei voi tietää ulospäin kenellä on tämä piilevä geeni....

      Poista
  6. Voi miten ihanan rehellinen kuva! Sellainen on blogimaailmassa aina piristys! Ja kerrankin voin ajatella, ettei meillä (tällä hetkellä) ole ihan noin paha tilanne :D eli kiitos siitäkin ;)

    Minulla oli kunnianhimoinen tavoite olla heittämättä mitään pois, mutta jo on mennyt yhdet kuivaneet pinaatit (n. 1 dl), 1 l kahteen kertaan käytettyä rypsiöljyä ja muutama kivikova munkki. Teknisesti ottaen mikään näistä ei ole ruokaa, mutta silti, vasta eka viikko menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tappiosaldo puolestaan tällä hetkellä 4 dl huonoksi mennyttä kermaa (hävettää) ja 2 homehtunutta sitruunaa ekan viikon jälkeen. Uhkaavasti meinaa, jos jatkuu tähän tahtiin, se 2 kg roskiin tässäkin kuussa, vaikka oon tsempannut...

      Poista
    2. Luin sauvajyvänen postauksestasi kuinka siskosi ei ollut vielä koskaan heittänyt leipää pois. Mä heittäisin hirveitä määriä, mutta kuivatan loput aina hevosille, ja sehän ei ole hukkaan heittämistä eihän?

      Anksu: Noitten maitotuotteiden ja kanssa on kyllä vielä usein viimeisen myyntipäivän jälkeen paljon mahdollisuuksia, onhan se hapankermakin vielä käyttökelpoista. Tietysti jos vihreäksi muuttuvat... mutta ylipäätään niitä vois kyllä rohkeammin käyttää. Meillä ei oikeastaan koskaan leivota esim. pullaa kuin vanhasta maidosta.

      Poista
    3. Hihih, tämäpä sattui! Justiinsa olin aikeissa kirjoittaa, että enää eivät ainakaan kermat ja sitruunat pääse jääkaappiin unohtumaan ja pilaantumaan, kiitos ihanaisen lemon possetin. Ja mitäpä täällä kommenteissa sitten lukikaan... : D

      Kiitos kaunis tuosta jääkaappikuvasta, Nanna! Lohdullista nähdä, että muidenkaan kaapeissa ei ihan aina vallitse täydellinen harmonia. : ) Tekisi kyllä minunkin mieli räjäyttää nykyinen vekottimeni ilmaan, etenkin kun se ei oikein ole yhteensopivaa mallia puolitoistavuotiaan pojanpalleroisemme kanssa. Ovi aukeaa nimittäin kätevästi jalkapolkimella, minkä seurauksena olen viime päivinä löytänyt mm. sitruunamehupullon telkkarin takaa ja sinappituubin pyykkikoneesta... Huoh.

      Poista
    4. meillä vuosi +3kk ei piilottele...lasipurkit vaan suoraan räiskis kivilaattialle!

      Poista
  7. Ankerias, joko heitit kerman pois? Mulla on happanemassa yksi kerma, ja siihen on tulossa hyvä resepti jahka ehdin. Sitruunat (etenkin luomu-) joskus ehtivät yllättää huomaamatta, ja sille ei kai voi oikein mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sauvajyvänen & Nanna: No voi rähmä! Hapankermaa... Aina sitä oppii uutta. Mutta minullapa on tuossa toinenkin tilkka kermaa, joka menee vanhaksi huomenna, sen ehditte vielä pelastaa:) Annankin sen hapattua oikein kunnolla.

      Poista
  8. Ankerias, kun yhdistätte rouvan kanssa voimat, keskiarvo saldo on jo yli neljä kiloa teidän taloudessa eli vielä ei ole hätää.

    VastaaPoista
  9. Kai tätä saa tyrkyttää vaikkei ole ruokabloggaaja? Meinasin linkittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iliman muuta!Linkitä naamakirja kans!

      Poista
  10. olen seurannut reseptejäsi ja kirjoittelujasi jo jonkin aikaa...kun luin/näin jääkaapin tarinoineen...repesin. Ihanaa, nyt löysin ihmisen, jonka jääkaappi elää samaa elämää kuin munkin jääkaappi....se nielee sisuksiinsa kaiken ja sitten jonkin ajan päästä täytyy heittää paljon pois kun niitä ei vain ole kukaan sieltä löytänyt :)
    Olen ruokahamsteri...kun ei koskaa tiedä milloin ruoka kaupasta loppuu. Rakastan ruoanlaittoa ja sen syömistä...arkiruoka on tosin vähemmän mukavaa- sitä kun täytyy vääntää illansuussa, kovassa nälässä ja umpiväsyneenä...kivaa välillä kyllä senkin laitto, mutta VIIKONLOPPU (mikä ihana sana), silloin köksäys niin ihanaa....ja se syöminen (joka näkyykin)
    Kiitos monista hauskoista hetkist

    Mervi K Nurmoosta(etsin sinut seuraavaksi fc:sta ja linkitän kavereille)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mervi! Ehkä tämä mun blogini uppuaa lakeuksien kansahan parahiten. :) Kaikki äitin reseptit löytyy myös fc sivustona, vaikka en ole sitä vielä kovin mainostanutkaan.

      Poista
  11. Torellaki uppoaa...välillä nauruhermoja kutkuttaa kun sanot asiat ihan mun laillani..suoraan ja mehevästi..ja ruoatkin on reiluja ilman turhia konstaaluja...silti niissä aina se juju, joka teköö niistä justihin niin hienoja. Painan; TYKKÄÄ

    VastaaPoista
  12. äskeisestä jäi nimi pois; Mervi se taas :)

    VastaaPoista