KETOON, KETOON BABY KETOON!

 

Kun aamiaisen raaka-ainelistalla on pari munaa ja kasviksia tarjolla on munakas helppo, luonteva, täyttävä ja suhteellisen "normaali" vaihtoehto aamiaiselle.

Aloitin viikko sitten maanantaina, 8.3 FitFarmin 7 viikon ketodieetin yhdessä Natasiskon kansaa.

Huh! Nyt sain sen sanottua. Mikään salaisuus se ei tosiaankaan ole, mutta oudolla tavalla tunnen itseni täällä blogissani sakinpetturiksi. Minä, ruuallarakastaja, jonka mielipuuhaa on kutsua ruokavieraita (toisaalta, tämä on nyt muutenkin vähän nou nou), joka jaksan puhua ruuasta loputtomiin, rakastan menun suunnittelua, haluan terveyteni monipuolisesta ruuasta, ei vitamiinipurkeista tai ravintolisistä,joka en halua rajoittaa ruokavaliostani pois mitään aineksia, jonka paras palkkio ihan mistä tahansa on hyvän ruuan syöminen hyvässä seurassa.  Ajattelin, että haluatte ehkä kuulla ja kulkea kanssani tämän matkan. Tsempata, oppia virheistäni, inspiroitua onnistumisista, saada vertaistukea, saada inspiraatiota ketoaterioihin, nauraa, kritisoida tai vaikka vaan ihmetellä.

MIKSI

Miksi siis? No, minä olen ylipainoinen. Kilot ovat kertyneet tasaisesti lasten syntymän jälkeen. Ensimmäiseksi tulee tietysti terveys. Korkea verenpaine ja ikuinen väsymys kenties helpottavat alentuneen painon myötä. Huolestuneen äitini huudahdusta siteerakseni :" Nanna, sä kualet! Tai saat ainakin aivoinfarktin!" Haluan olla äiti lapsilleni vielä pitkään ja elää elämäni jälkimmäisen puoliskon mahdollisimman terveenä.

Pakko myöntää, että tottakai löytyy myös turhamaisempia syitä; en

tunnista itseäni valokuvista, vaatteet  ovat muodottomia kaapuja, niiden ostaminen yhtä tuskaa. Body positiivisuus on hieno asia, mutta kyllä minä silti näkisin itseni mieluummin normaalipainoisena. Täydellinen en ollut silloinkaan ja on asioita, jotka tuleehyväksyä. Pituutta ei kukaan saa lisää, mutta painoon voi vaikuttaa.

Mitään ennen ja jälkeen alusvaatekuvia en kyllä aio julkaista. Kyllä sellaiset nappasin yksi aamu, aivan omaksi ilokseni. Ja järkytyksekseni. Takaa päin kuvassa näkyi nimittäin niin komea back ass, että toista saa hakea!

Aika onnistunut paistos. Maustettuja kasviksia oliiveja jauhelihaa ja hiukkasen fetaa. Tuoksu oli mahtava!

MIKSI KETO?

Ennen häitäni (23 vuotta sitten) olin kaksi viikkoa jollain vissydieetillä, heikoin tuloksin vaikka noudatin ohjeita tarkasti. Olen myös kerran, parikymmentäkiloa sitten ollut Painonvartijoiden kurssilla, siinä missä syötiin ruuan sijaan pisteitä ja sillä pudotinkin painoani. Mutta se oli aikaa kun tavoittelin jotakin 55-57 kg. Mielestäni mulla ei siis ole varsinaisesti mitään jojoiluhistoriaa, suunta on ollut tasaisesti ylöspäin.

Siskon kanssa aloitettiin koronakeväänä -20 5 km juoksukoulu, eikä kummaltakaan tippunut grammaakaan. Tarvittiin siis raakoja syömisrajoituksia ja jämäkkä ohjelma, jota seuraamaan pystyisimme valjastamaan hedonistiset mielenlaatumme. Aika kauan olen etsinyt oikeaa ohjelmaa. Keto on kai ihan oikeasti tehokkain rasvanpolttomenetelmä. Vaikka laihduttamisessa ei ole oikotietä onneen vaan tavoitteena on pysyvä elämänmuutos Blaa Blaa Blaa, niin juuri sitä me koimme tarvitsevamme. Lyhyt aika, tehodieetti, suuri pudotus STARTIKSI siihen muutokseen. Olen tosi pettynyt, ellen saa 7 kg pois tämän 7 viikon aikana. Jos näin ei käy, seuraava merkkipaalu tulee olemaan luultavasti 100kg.

Kun sisko pari viikkoa sitten sunnuntaina soitti, että nyt on alkavat valmennukset alessa vielä sen illan, mikä otetaan, (see, I'm doing this for all the right reasons...)olin ehdottomasti Keton kannalla, vaikka siskoni halusi lempeämpää Superdieettiä. Enhän mä oikeasti Ketosta tiedä mitään, vieläkään, mutta mun somekuplani syöttää mulle koko ajan ketoruokavalioita, joissa herkutellaan pekonilla, juustolla, voilla...jos niitä syomällä laihtuu niin senhän mä valitsen!

Little did I know...

Mua alkoi heti, ennenkuin kunnolla päästiin alkuunkaan, ällöttää tällaiset mössölautaset.

ALKUSHOKKI

Niin me liityttiin molemmat. Pedantti siskoni oli lukenut ohjeita aamu kolmeen ja sanoi, että emme ikinä tule onnistumaan. Huomasin erehtyneeni, ei siellä ohjeissa ollut pekonia tarjolla.

Ohjeita on paljon, ne on yksityiskohtaisia ja haluamaansa tietoa on vaikea löytää uudelleen. Ensimmäistä kertaa ketoilevalle kaikki on uutta ja pää on pyörällä, vai onko tämä sitä keton aiheuttamaa kuuluisaa aivosumua, josta varoitettiin? Kännykkäsovellusta joutuu koko ajan selaamaan ja referoimaan. Pekonia ei ole tarjolla. Siskoni oletti saavansa ohjelman resepteineen, jossa päivän aterialle on selkeä resepti. Sen sijaan saamme vain grammamäärät kuinka paljon proteiinia, öljyä, kasviksia ja lisää rasvaa (perusvaihtoehtoina avokado, majo tai oliivi) kullakin aterialla saa nauttia. (Löytyy ohjeista muutama reseptikin.  Siskon epätoivoa lievittääkseni lupaan olla projektimme luovat aivot ja laatia hänelle viikottaiset ruokalistat kun hän palaa Turkuun. (Paluuta ei ole tapahtunut, koska korona, ja sisko hoitaa tuntinsa etäopetuksena muutenkin.)  On ollut kyllä hienoa kun on saatu yhdessä pähkäillä tätä ruokavaliota, vaikka lähestymistapamme ovatkin vallan erilaiset. IsoHoo tuumasi eilen, että onko teidän pakko pitää tunnin kokkaussessio joka ruualle, varsinkin niin kovaäänisesti.

Tämän postauksen kuvituksena on kännykkänapsaisuja 1. viikon  aterioistamme.

 Tästä ateriasta löytyy aika monta lempparia: Kylmäsavulohi, parsa ja herkkusienet. Paahdetaan pannulla.

VIIKKO 1

Enskertaa ketoileville, kuten me, viikko 1 on vähähiilihydraattinen, pehmeä laskeutuminen kohti ketoa, samantyyppinen tulee olemaan ilmeisesti myös viimeinen viikko. Käytännössä se tarkoittaa totuttelua niiden hemmetin öljymäärien laskemiseen ja käyttöön. Viikko1 koostuu vielä 4 ateriasta ja siinä saa myös syödä päivittäin muutaman palan täysjyväruisleipää, mikä on mulle iso helpotus. Mitään perunaa (tai porkkanaa!), riisiä tai pastaa ei saa ykkösviikollakaan syödä, mutta aamiaisella ja iltapalalla saa syödä marjoja ja tiettyjä hedelmiä. Ja kaurapuuroa, jos ei ole leipäihminen, mutta minähän olen. Seuraavalla viikolla poistuu nämäkin vähät viljat, marjat ja hedelmät ja alamme pelätä mitä ihmettä sitten syömme.

Onneksi on ihana kananmuna, sitä saa vedellä aamuisin heti kaksi kappaletta. Opimme nopeasti, että maustaminen on tosi tärkeää ja suolan käyttö enemmän kuin sallittua.

Kananfilee paistetun pinaatin ja salaatin kanssa. Salaatti muutamalla oliivilla...

JUODAKIN PITÄÄ

Muttei vettä väkevämpää. Vettä pitäisi kulua 3 litraa päivässä ja teetä ja kahvia saa ottaa vapaasti kunhan maitona käyttää soija- tai mantelimaitoa. Minä juon mustaa teetä, sisko käyttää maitoa sen kanssa eikä pysty nyt juomaan ollenkaan kun mantelimaito maistuu kuulemma pahalta sen kanssa.

Periaatteessa sokerittomia limsoja voisi juoda ja suuri vaara oliskin, että minä vetelisin lemppariani cola zeroa mennen tullen ja vielä matkallakin, mutta Natasisko osoitti suunnatonta selkärankaa ja ilmoitti, että siihen peliin ei ryhdytä. Sovimme, että 1 zero lauantaina on viikon annostus.

Yhtenä päivänä äitimme keitti meille erillisen satsin hirvenkäristystä. Oih, se on ihanaa, vaikka oliivit ja avokado eivät ihan perinteisiä lisukkeita olekaan. Ajatus parsa- ja kukkakaalimuusista oli kaunis, mutta sinne kätketty oliiviöljy osoittautui liian kitkeräksi.

FIILIS

Ohjeissa kovasti varoitellaan ketoflunssasta eli oireiden kirjosta aina käsien vapinasta yleiseen uupumukseen. Mehän ollaan ekalla viikolla vasta laskeutumassa ketoon, enkä huomaa itsessäni sen kummempia tuntemuksia. No ekana päivänä cittarin kassalla teki jumalattomasti mieli suklaapatukkaa. Ihan vaan siksi, kun sitä ei ollut lupa ostaa. Pikkusisko ajaa vuoristorataa: Välillä päätä särkee, ei jaksa, ruoka oksettaa, ei pysty syömään. Mä en taida olla  kummonen biohakkeri.

Wannabee tonnikalasalaatti Pielisen luonnonkalasäilykkeestä.

LIIKUNTA

Ei liikuta kun ei oo pakko.  Siis mitään uutta, valmennuksessa odottais kuitenkin kotivoimaharjoitteluohjeet, kai siihen jossain vaiheessa voisi ryhtyä. Toki ratsastan sen min 3 x viikossa  ja saman verran käyn kävelyttämässä. Meimirotikan lenkit on delegoitu kotona patsailevalle IsoHoolle, mutta oon yrittänyt viikonloppuna tehdä jotain pitempiä lenkkejä. Sisko on käyny kävelyllä, hiihtämäs, luistelemas ja mäes.

Tässä eka viikon aamiaislemppari: 2 paahdettua täysjyväruisleipää, avokadoa ja kahden munan ruohosipulilla maustettu munakas sekä mustikoita pellavarouheella. Iso kuppi teetä tietenkin. Kyllä jaksaa.

MUUTA

Nälkä ei varsinaisesti ollut kertaakaan. Mieli tekis vaikka mitä, eikä sitäkään niin pahasti. Mulla on vähän sellanen seipäännokka-mentaliteetti tässä. Kai se nyt yks 7 viikkoa menee, kun kohta jo kaksi  menny.

Nyt mulla on sellainen väsy, että lopetan ja jaan muutaman kuvan vieä eka viikon ruuista. Kerron kuinka viikko 2 sujui heti ensi viikon alussa.

Jos jaksan.

Perjantaina piti kokeilla kukkakaalipohjaista pizzaakin. So-so.

Tonnikalasalaatin salaisuus on tonnikalaan sekoitettu majoneesi

Broiskua ja seesaminsiemeniä

Saiturin lehtipihvi. TODELLAKIN jatkoon!

Näistä aasialaisittain maustetuista kanajauhelihapullista tuli siskon suosikkeja. Kesäkurpitsanuudelit ja paksoi.

SAVULOHIBRANDADE

Lämminsavulohi on herkullista ja juuri sellainen ruoka-aine, mitä saa jatkojalostettua vaikka minkämoiseksi herkuksi. Parastahan lohi on itse savustettuna, meillä se hoituu sähkösavustimessa todella kätevästi ja pakko sanoa, että siitä ei tahdo kyllä jatkojalostettavaa jäädä, kun se savustuksen jälkeen kannetaan ruokapöytään. Mutta jos jää, niin osan voi käyttää keittoon, pastaan, lohilaatikkoon, munakkaaseen, salaatteihin ja savulohitahnaan. Ja kyllä minä innostun välillä ostamaan valmiiksi savustetun fileenkin, kun edullisesti tarjolla, varsinkin jos meidän yhteiskäyttösavustin sattuu olemaan mummolassa. Lämminsavulohifileestä saa monenlaista seuraavien päivien aterioille ilman, että tuntuu kuin söisi koko ajan samaa.  Ja tässä vielä yksi vinkki:

Onko brandade teille tuttu? Se on alunperin ranskalainen tai pohjoisespanjalainen turskasta valmistettu muhennos. Suomalaisessa versiossa käytetään valmiiksi kypsää lämminsavulohta, ja siihen sekoitettava peruna ja sipuli keitetään kypsiksi maidossa.

Mahtava aloitus vaikka viikonlopun aterialle!

 

SAVULOHIBRANDADE

200 g lämminsavulohta

100 g jauhoista perunaa

2 dl maitoa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

pieni timjaminoksa

1/2 tl suolaa

1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu ja raaste

Kuori ja paloittele perunat, kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Pane peruna ja sipulit sekä maito samaan kattilaan ja hauduta  miedolla lämpötilalla kunnes perunat kypsiä. Mausta suolalla.

Survo perunasurvimella jos tykkäät vähän krouvimmasta (minä tykkään!) tai soseuta pamixilla.

Paloittele lämminsavulohi ja sekoita se haarukalla survomalla perunaseoksen kanssa. Lisää myös oliiviöljy, sitruunan mehu ja raaste ja sekoita. Tarkista suola ja mausteet. Levitä koko seos laakeaan astiaan. Voit syödä heti lämpinäkin ja jos teet isomman annoksen voit myös kuorruttaa sen uunissa.

Parhaimmalta savulohibrandade maistuu kuitenkin minun mielestäni kylmänä kun tarjoilet sen paahdettujen patonkiviipaleiden kanssa. Näin pohjoismaiseen hengeen se maistuu ihanalta myös hapankorpun tai jälkiuunilastujen kanssa.

Tarjoile brandade kirsikkatomaateilla ja basilikalla koristettuna.

ESPANJALAINEN TOMAATTILEIPÄ

Pan con tomate. Tai katalaaniksi Pa amb tomàquet, tarkoittaa yksinkertaisesti leipää tomaatin kera. Se on Espanjassa suosittu tapas tai muuten vaan aterian aloittaja.

Vähän päässyt multa unohtumaan vaikka leipäfriikki olenkin. Mutta kuvattuani annoksen, kun vetelin siinä keittiönpöydän kulmalla puolikkaan patonkia tykötarpeineen, päätin, että en koskaan enää ikinä unohda, miten näin yksinkertainen voi olla näin julmetun hyvää.

Ja myös nerokasta sillä tavalla, että tämän alkupalan ainekset voi kantaa pöytään suurella yhteisellä vadilla kaikkien käsille (kirjaimellisesti), tai jokaisen lautaselle voi kattaa valmiiksi muutaman paahdetun leipäviipaleen, halkaistun kypsän tomaatin ja puolikkaan pullean valkosipulinkynnen, sekä ripauksen sormisuolaa. Ja voi sen toki tehdä kokonaan valmiiksikin (juuri ennen tarjoilua, sillä tomaatti kastelee leivän nopeasti). Ihan niin kuin tyyliin kulloinkin sopii.

Minä tietysti olen tuon version kannalla, jossa itse säädetään leivän kanssa. Uunissa tai paahtimessa rapeaksi paahdettuun leipään hierotaan ensin valkosipulia (halkaise valkosipulinkynsi kuoret päällä, kuori suojaa sormia), sitten halkaistua kypsää tomaattia hinkataan ja puristetaan siihen päälle. Kaadetaan loraus jotain jättehyvää oliiviöljyä ja lopuksi sormi/hienoa merisuolaa. Oi nam!

Tässä se resepti melkein tulikin, mutta laitetaan virallisesti vielä tuohon alle. Tunnustan, että ostin espanjalaisia luumutomaatteja tätä varten, ne olivat erittäin kypsiä ja siksi varmaan tarjouksessa alle kahden euron/kg, mutta niissä on myös jytysti makua.

Kesällähän tämä onkin sitten varsinaista sesonkiruokaa.  

Basilika on kuvassa ihan vaan värin takia!

Espanjalainen tomaattileipä - Pan con tomate

4:lle (tai kahdelle...)

1 patonki tai ciapatta

4 valkosipulinkynttä (kaksikin kyllä voi riittää)

4 tomaattia

oliiviöljyä

sormisuolaa tai hienoa merisuolaa

Leikkaa ciapatta halki ja puoliskot sopiviksi paloiksi tai siivuta patonki vinottain ohuehkoiksi viipaleiksi.

Paahda uunissa, paistinpannulla tai paahtimessa kauniin värinen, rapea pinta.

Halkaise tomaatit ja valkosipulinkynnet kuorineen. Kuori suojaa sormia hiukan valkosipulintuoksulta.

Hiero valkosipulin leikkuupintaa leivän rapeutuneeseen leikkauspintaan. Ole varovainen, raaka valkosipuli on lopultakin melko tykkyä tavaraa ja se on aika polttavaa jos laitat sitä liikaa.

Hiero sitten tomaatin leikkauspintaa leipään puristellen, että saat hedelmälihan irtoamaan. Jos teet leivät valmiiksi syöjille, voit toki leikata tomaatin hakkelukseksi tai raastaa sen ja nostella sitten lusikalla leivän pinnalle (mutta kun jokainen tekee itse, on siinä vasta tunnelmaa). Ja viimeinen leipä saa paksun tomaatinriekaleen peitokseen)

Viimeistele reippaalla oliiviöljylorautuksella ja reilulla suolalla.

Oi autuutta! 

Kuka tulee syömään?

STAYCATION - HOTELLI ALMA

Yöpymisen tarjosi Hotelli Alma

Hiihtoloma on täällä Etelä-Pohjanmaalla viikolla 9. Katsottiin parhaaksi viettää hiihtoloma aivan kotiseudulla ulkoillen ja leväten (paitsi, että minä pidän lomani vasta pääsiäisenä), mutta jotain extrakivaa piti suunnitella. Muistin jutelleeni Hotelli Alman omistajapariskunnan Heidin kanssa joskus "testiyöstä"  ja päädyimmekin viettämään sitten tyttöjen retken  hiihtoloman avauksesi viime perjantaina.

Hotelli Alma ravintoloineen on rautatieläisten "seurantalosta" entisöity (2006), huoneita taitaa olla n. 80. Almaan lisättiin upeat tornihuoneet, jotka rakennettiin viereiseen vanhaan vesitorniin 2015 ja 2020 se sai vanhaan puuosaan liitetyn uuden tornin, jotta huonekapasiteettia saatiin lisättyä. 

Alma on yksityisen omistama persoonallinen hotelli, rautatieaseman vieressä loistosijainnilla, siksi sitä suosittelen aina kaikille. Tykkään myös siitä, että asiat voi neuvotella aina joustavasti oli kyse sitten majoituksesta, kokouksesta/juhlasta tai ruokailusta, asiakasta kuunnellaan.

Olen tutustunut modernin uuden tornin tilaviin Seinäjoki- ja Kristiinankaupunki -sviitteihin ja nuo vesitornihuoneet ovat aivan superkauniita ja tunnelmallisia, mutta nyt majoituimme perus kahden hengen huoneeseen lisävuoteella, tyttöjen reissulle sain mukaan tyttären ja siskon. Olin kännykän kanssa matkassa, joten kuvatkin ovat sillä huolettomasti napsimiani. Mutta toivottavasti tunnelma välittyy.

Vanhassa vesitornissa on 6 tunnelmallista huonetta ja ylimmän kerroksen sviitti.

Staycation eli lähiloma on ajankohtaisempi nyt kuin koskaan. Sen ei tarvitse koostua mitään super-erikoisista jutuista. Joskus vaan on ihana päästä puhtaiden vieraiden lakanoiden väliin. Kohokohdaksi riittää ihan se hotellilöhöily.  

En kertonut Maitotytölle muuta kuin, että mulla on yllätys hiihtoloman alkuun ja siitäkös seurasi ihanaa jännitystä kymmenvuotiaan elämään. Perjantain koulupäivän jälkeen käskin pakata yhden yön laukun. Töistä päästyäni lähdettiin, kurvattiin CM kautta ja ostettiin vähän iltaherkkuja sekä tärkeät kasvonaamiot.

Alman huoneet ovat kauniita ja hyvin varusteltuja. Erikoismaininta täytyy antaa sängyille, ne olivat äärettömän hyvät. En tykkää upottavista sängyistä ja tässä sängyssä oli ihanan vankka runko ja tosi paksu jämäkkä petari. Lisäksi sängyyn oli pedattu sekä jättimäinen tyyny että pienempi ja tästä isosti plussaa. Tyynyissä tykkään vaatimattomimmista  ja aika matalista ja se pienempi oli mulle juuri täydellinen. 

Maitotytön lisävuode 6. kerroksen nurkkahuoneessa on tuollainen lepotuolista tehtävä, tosi jämäkkä sekin, mutta varmasti parhaimmillaan pienikokoisen ihmisen lisävuoteena, koska se on aika kapea. 

Kylpyhuoneeseen on aina yhtä kutkuttava kurkata ensimmäistä kertaa. Alman Uuden tornin kylppärit ovat tilavia ja kutsuvan valoisia. Tällä kertaa meillä oli myös pieni sauna.

Talo tarjoaa myös kylpytyotteet ja pefletit. Ihan superluksusta olivat paksut valkoiset kylpytakit ja erityisesti se, että Maitotytölle oli varattu oma pienempi (täydellisen kokoinen!) ja söpöt tossut.

Perushuoneen varustelutaso on muutenkin loistava: chromecaster, vedenkeitin ja silitysrauta/lauta löytyvät huoneista.

Hotellin respa on siirtynyt myös uudelle puolelle, sekin on persoonallinen, kaunis ja lämpivän kutsuva. Hotelli on muutenkin täynnä viehättäviä yksityiskohtia ja kutsuvia seurustelunurkkauksia. Sisustuksen teemoina kulkevat rautatieläisyys ja rannikkokaupungit. Alkuperäisen puuosan huoneilla on numeroinnin sijaan jokaisella oma nimi. Sekös, jos mikä on herttaista.

Hotellin ravintola sijaitsee alkuperäisessä puisessa osassa ja sinne tietysti suuntasimme syömään. Juhlistettiin hiihtolomaa myös drinksuilla, tai oikeasti se oli Maitotyttö, joka, kerrankin oikeaan ravintolaan päästyään, ilmoitti heti haluavansa tilata juomaksi mocktailin. Varsinaista mocktail-listaa ei ollut, mutta toivomus toteutui  raikkaalla ja hedelmäisellä drinkillä. Olen näköjään opettanut lapsilleni alkujuoman merkityksen, muistan kun Urho oli pienempänä vielä (ehkä 7v?) naapuriperheen kanssa Kalajoella ja olivat illalla ravintolassa syömässä, tarjoilin kysyessä ruokajuomia, Urkki oli heti tilannut reippaasti (omasta päästään, listalla oli vain limuja) Tropical Coctailin (vai mikähän se nimi oli?)...

Ravintola Almassa on lähiruoka arvossaan ja listalta löytyy myös houkuttelevat menukokonaisuudet. Me emme kuitenkaan voineet vastustaa blinejä, kun niitä tarjolla oli, 3:lla eri täytevaihtoehdolla. Blini oli muhkea ja paksu ja todella maukas (ja isoo!), täytteeksi valitsin härkätartarin ja juomaksi piccolopullon proseccoa, Blinit oli kivasti menussa paketoitu erilaisilla juomille. Siskoni otti perinteisemmän kirjolohenmätitäytteellä ja Maitotyttö halusi kasvisdippilautasen (oli syönyt ennen hotelliin tuloa).

Sitten me kömmittiin hotellihuoneen rauhaan ja saunottiin. Saunan päälle  tärkeitä tyttöjen juttuja vielä, eli kasvonaamiot.

Mikä ihana raukeus jo, olisin voinut nukahtaa vaikka heti, mutta "ohjelmassa" luki, että Netflixiä ja olin jo valinnut sarjankin, jonka parissa kentie kaikki viihtyisimme. Mun äiti ja isä ovat jp ihan koukuttuneet siihen, sehän tulee myös Yle:ltä tällä hetkellä ja näkyy siis Areenassa. Onko tuttu?

Koukkuun jäätiin mekin. Nyt loma-iltoina ollaan katsottu jo 7 jaksoa!
Iso suositus Anna, a lopussa.

Kun sitten parin jakson jälkeen päätimme alkaa nukkumaan Natasisko kyseli monelta laitetaan herätys. Minä en halunnut herätä herätykseen vaan sanoin, että herään kyllä ajoissa, Natasisko taas sanoi, että hän ei ainakaan herää ilman herätystä, johon tuli sitten uhottua, että no minä kyllää herään, voin herättää sut vaikka kymmentä vailla 5 jos haluat... Okei, tuumas sisko ja sitten minä vilkuilin kelloa koko yön, ja viimein kun osuin niinkin lähelle kuin 4:48 , herätin myös siskokullan...

Ja puoli kymmenen me vasta mentiin aamiaiselle... (eli jatkettiin vielä unia).

Hotelliaamiainen, sitähän me kaikki odotetaan yöpyessä. Minä olen varsin kranttu hotelliaamiaistelija. Keskiverto, geneerinen aamiainen ei oikein enää maistu ja jos ei ole pekonia, kuolen.

Ei sen aamiaisen tarvitse niin erikoinen ja valtava valikoimiltaan olla, kunhan siinä on ripaus persoonallisuutta, hyvät tuotteet (oikein paistettu pekoni ja mehevä munakokkeli) ja kaunis esillepano, aamiaishuoneessa on siistiä ja rauhallinen tunnelma.

Alman kaunis puusali oli juuri sellainen, kutsuva ja rauhallinen. Entä kuinka monessa paikassa saat enää syödä aamiaista puhtaalla valkoisella kangasliinalla peitetyltä pöydältä? Superluksusta.

Mihinkään villiin aamiaistarjontaan ei ole täällä lähdetty, Alman aamiaiselta löytyy kuitenkin mukava valikoima niitä perustuotteita, sekä sopivasti extroja, juuri niitä pieniä juttuja, joilla aamiainen nousee vähän paremmaksi: esim. juustosiivuja oli kolmea erilaista, kahvia oli tarjolla sekä Presidentti-, että Lavazzo -merkkisenä  ja kukapa pystyy vastustamaan narskujuustoa ja lakkahilloa...

Aamiaisen jälkeen jäi vielä aikaa yhdelle Anna-jaksolle, enpä muista koska olisin viimeksi loikoillut aamupäivällä televisiota katsellen. 

Oli kyllä pieni, ihana miniloma. Mehän siis asutaan tässä viiden kilsan päässä. Maitotyttö sai tätiaikaa ja äitiaikaa ihan itselleen, meillä ei ollut kiire minnekään, kun ei tarvinnut lähteä mihinkään. Eikä ohjelmaksi tarvittu kasvonaamiota ja yhteistä telkkuaikaa kummempaa. Alman puitteissa lepää kyllä sielu (voi mahoton mikä sanaleikki!).

Suosittelen kaikille pientä, helposti toteutettaa staycationia lähihotelliin.  Suosittelen myös muualta tulevia, sitten kun saatte ylittää taas sairaanhoitopiirin rajat, yöpymään viihtyisässä Hotelli Almassa Seinäjoen reisulla.

Nyt odottelen seuraavaksi MÄÄREISSUA. Ihan paras termi, jonka opin juuri tänään kaverin facebook-päivityksestä. Tarkoittaa (kai?) reissua, jolla saat olla ihan vaan ittes kanssa. Ihmisellä täytyy olla unelmia.

Silloin olis ihana, jos hotellissa olis tuollainen pieni kirjahylly kuten Almassa, josta saa lainata lukemista.

Kiitollisena kuitenkin myös siitä, että mulla on ihana tytär ja ihana sisko, joiden kanssa ei oo koskaan tylsää. 

Iltapäivällä Alman tossut vaihtuivatkin sitten luistimiin, suuntana Kalajärven retkiluistelurata Seinäjoen Peräseinäjoella!

Ja nyt mars lähilomalle!

 

SYÖKÄÄ KALAA!

 

Syökää kalaa ja sitten ensimmäinen kuva on leivästä?
No, se on tietenkin täytetty kalaleipä. Ja kiva kuva. Kalaleivän täytteessä on käytetty Luonnonkala-säilykettä, joka on suomalainen tonnikalan korvaaja, samalla hyllyllä myynnissä, samankokoisessa säilykepurkissa. Kalasäilyke on valmistettu suomalaisesta luonnonkalasta (lahna, säyne, pasuri), ilman säilöntäaineita. Kotimaisen luonnonkalan/villikalan syönti on aivan mahtava ekoteko, koska kalan kasvattamiseen ei kulu energiaa ja niiden pyydystys-, käsittely- ja kuljetuskustannukset ja samalla myös hiilijalanjäki jäävät tuontikalaa pienemmiksi.

Me kaikki tiedämme, että kalaa tulisi syödä ainakin 2 x viikossa jo terveytemme kannalta. Kotimaisen kalan (villikala tai Itämeren rehulla kasvatettu) syönti on myös ympäristö- ja ilmastoteko, se kun on lähes ainut keino puhdistaa Itämeri rehevöittävistä ravinteista.

Tänään ilmestyneellä torstain ruoka-aukeamalla (Lännen Median sis. julkaisevat sanomalehdet) jaan muutamia herkkureseptejä inspiraatioksi. Tässä pientä teaseria.

Onnellisia kalastajan läheiset, me muut käydään kalatiskillä!

Ja kerran vielä, Grillattu luonnonkalaleipä:

Mähän oon hiukan (lue "täysin") lääpälläni silakkaan. Kokonaisia, itse perattuja silakoita pannulla paistettuna ei voita mikään.

Jos haluaa vaihtelua niin kokeilkaa Silakka- ja juurespeltiä. Siinä maistuu perunan lisäksi paahdettu palsternakka ja juuripesilja ja juustoiset silakkapihvit.

Itse rakastuin  eritoten tähän Savukalajuuresvuokaan.. Se on helppotekoinen ja tuo pinnalla oleva rouhea juuresmuusi oli mahtavan makuista. Mukulasellerin ja porkkanan lisäksi siinä on kukkakaalia ja vuohenjuustoa. Olipa mahtavan makuista savukalan kera! Näiden kalareseptien yhteinen nimittäjä on myös runsas kasvisten käyttö. Tekee sulle vaan hyvää!

Useammin voisi laittaa itsekin ihan kokonaista kalaa. Tulee hyvää, eikä sen laitto ja maustaminen ole vaikeaa, eikä syöminenkään. Ensin pintapuoli, nostetaan ruoto pois ja sitten alapuoli. Aika hyvin jää ruodottomaksi. Uunisiika sai kaverikseen uuniin ruusukaalisipsit.

Extrajutun aiheeksi otin kiivihedelmän. Se on niin herkullisen värinen ja oikeasti pursuaa energiaa ja hyvää oloa. Yks hedelmä (tai tämähän on oikeasti marja) riittää tyydyttämään päivän C-vitamiinitarpeen.

Ihan vahingossa valmistin vegaanisen Kiivi-chiavanukkaan. Kun illalla pistää jääkaappiin, niin aamu alkaa hyvin tätä lusikoidessa.

Ja sitten mun lemppari. Tämä Kiivi-passionrahkakin sopii sekä aamuun, että jälkkäriksi, meillä tällainen maistui (ihanalta!) myös treenin jälkeen. 

Ja tuli niin nätti, että ihan itteäkin ihmetytti.

Jos ei itte tai suku asu lehtien levikkialueella, niin poiketkaa kirjastossa tai R-kioskilla. Jos tuli reseptinnälkä!

HELPPO & HERKKU: SAVULOHISPAGETTI

Savulohispagetti.

Tai ihan vaan savulohipasta, niin voit halutessasi käyttää minkä muotoista ja pituista pastaa haluat. Meillä useimmin vaan on spagettia kaapissa, kun lapset on sitä mieltä, että muut pastat  maistuu eriltä.

Savulohi on muuten parasta meal preppausruokaa, isosta lohiviipaleesta saa monenlaista ja keskenään erilaista ruokaa. Tietenkin sellaisenaan, vaikka uuniperunan kera, erinomainen ateria. Mutta jos sitä jää, niin savulohilaatikko perunalla tai riisillä, savulohikeitto, kedgeree, savukalasaatti, savulohimunakas tai savulohi kokkelin kanssa, savulohitahna leivän tai uuniperunan kanssa... ja tietenkin savulohipasta. Ja siinäkin löytyy vaikka mitä variaatioita. Pienestäkin määrästä lohta riittää isoon satsiin pastaa.

Omani lähti siitä, että mulla oli ylijäämäpala lämminsavulohta, päätin, että siitä tulee pasta ja sitten katsoin mitä mulla on kaapissa. Pöydälle nousi fenkolin ja purjon jämäpalat, kermapurkki, parmesan, sitruuna ja juusto.

Siitähän oli hyvät asetelmat lähteä.

 Savulohispagetti

4:lle

spagettia 3:lle, n. 225 g

2 rkl öljyä 

1 dl purjon valkoista osaa hienonnettuna

1 dl fenkolia hienonnetuna

1 dl raastettua parmesania

1 dl kermaa

1 dl pastan keitinlientä

1 dl valkoviiniä

200 g savulohta pieninä paloina

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu

mustapippuria myllystä ja suolaa, maun mukaan

1 rkl kaprista

Keitä kuivaspagetit runsaassa suolalla maustetussa vedessä al dente, napakka purutuntuma siis,  8-11 min.

Kuullota purjo ja fenkoli öljyssä 5 min. Lisää parmesan kerma, pastavesi (voit ottaa kattilasta vaikkei pasta olisikaan vielä valmis) ja viini (jonka voit korvata jommalla kummalla nesteellä, mulla sattui olla pullonjämät). Anna porista muutamia minuutteja.

Lisää valutettu spagetti, lohi, sitruunankuori ja mehu (maistellen) ja kapris, sekoita hyvin ja mausta. Suolaa ei kyllä välttämättä tarvitse lisätä.

Siinä se, savukalaspagetti. Tällä kertaa ei kotona ollut mitään tuoretta yrttiä, mutta oon vähän in love with kapris, joten se ei haitannut.