About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

PRINSSIN SINAPPIMUNAT



Olen lukenut jo useaan otteeseen Sanna Mansikkamäen ja Pia Ingbergin kuvankauniin ja houkuttelevan MUNA-kirjan. Vielä en ole ehtinyt kokkailemaan siitä, vaikka kananmunia rakastankin ja meillä niitä käytetään päivittäin. Omien kesäkanojen munat ovat vertaansa vailla, mutta Seinäjoen Rekosta olen löytänyt nyt hyvän erinomaisten luomumunien toimittajan, Katteluksen Kuortaneelta. Pääsiäisrekoon olin jotenkin luullut tilaavani, enkä sitten ollutkaan, mutta onnistuin kuitenkin  saamaan 3 x 24 munaa, ne olivat sellaisia ihan pieniä nuorten kanojen munia, jos joukossa oli isompi, niin niissä oli melkein aina kaksi keltuaista! 

Tapaan lukea iltaisin jaksaessani keittokirjoja, uusia ja vanhoja taas yhä uudelleen ja nyt tartuin ihanan Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirjaan. Anna on vähän kuin Ruotsin Mysi Lahtinen, kirja pursuaa hyväksikoettuja mutkattomia, mutta suurella maulla toimitettuja reseptejä. Kirja aukesi kuin pääsiäistaian vaikutuksesta Muna- osiosta, Annalla riitti reseptejä: "Munarasiassa piilee lukemattomia mahdollisuuksia!"

Oon niin samaa mieltä.



Lukuisista ohjeista nappasin  pääsiäismaanantaipöytään Prinssin sinappimunat. Eipä ollut tullut mieleeni alkaa kuorruttamaan keitettyjä munia.  Olin hankkinut Rekosta myös Kalaliike Eljas Santalalta paljon kehutun Savustetun aurakirjolohen, lämmitin sitä hiukan uunissa, tein perunat, parsasalaatin ja prinssinmunista tuli savuiselle aurajuustolohelle sopivasti myös kostuketta. Rekosta olin ostanut myös kurikkalaisen Leipä Taivaan ihanaa hiivatonta ruislimppua ja voi pojat kun meillä oli selkeän yksinkertainen ja helppo mutta herkullinen myöhäinen pyhälounas.




PRINSSIN SINAPPIMUNAT
3-4:lle
resepti mukailtu Anna Bergenströmin  Joka kokin keittokirjasta

4 kpl 8 min munia (pehmeä keltuainen, munat kiehuvaan veteen 7-8 min)
2 dl vastaraastettua juustoraastetta
1-2 rkl dijon sinappia
1/2 dl  ranskankermaa
1/2 dl maitoa
voita vuoan voiteluun mustapippuria, ruohosipulia

Voitele uuninkestävä pieni vuoka, Kuori ja halkaise munat ja aseta ne vuokaan kupera puoli ylöspäin.

Sekoita juustoraaste, sinappi, ranskankerma ja maito. Pudota kastikenokareita munien päälle ja muualle vuokaan. Rouhi päälle mustapippuria. Nyt huomaan, että ohjeessa lukee 1 2 dl juustoraastetta, mutta se ei voi olla oikein. Pakko olla väliviiva kateissa, ainakin olen sitä mieltä. Toista litraa juustoraastetta ja 4 munaa kuulostaa liian villitä. 2 dl oli sopiva määrä. Voin toki olla väärässä, mutta näin tein. Reilu 2 korkeintaan.

Gratinoi 225-asteisessa uunissa 10 min.

Ripottele päälle hienonnettua ruohosipulia.


Voisiko se olla 12 dl juustoraastetta????

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

SIMPPELI JA HERKULLINEN PARSA-KANAPASTA





Tämä simppeli mutta herkullinen parsa-kanapasta on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoka -sivuston kanssa.

Tykkään hirveästi vihreästä parsasta. Sitä ei juurikaan tarvitse käsitellä tai kuoria ja kunhan et innostu ylikypsentämään sitä, ei sen kanssa oikeasti voi mennä vikaan. Paitsi takaraivoon on jäänyt tietysti kummittelemaan jostakin Bridget Jones -elokuvasta se järkyttävän sininen parsakeitto, tyttö kun keitti parsat reteesti niputettuina, sinisine kuminauhoineen päivineen.

Mulle parsan sesonki alkaa heti kun eurooppalaiset parsat saapuvat kauppoihin. Parsanippujen vihreä kauneus houkuttelee nappaamaan kärryyn nipun jos toisenkin. Ja reseptejä parsalle löytyy pilvin pimein, vaikka tuolta K-Ruoka.fi sivustolta. Kaikki kanasta, luki huhtikuun K-ruoka lehden kannessa ja sisältä löytyi sivukaupalla ihania ohjeita aiheesta. Siitä minäkin annoin itseni inspiroitua ja yhdistin parsan ja kanan takuuvarmaksi koko perheen pastaksi. Ei voimakkaita mausteita, hiukan vaan ihanaa sitruunaisuutta, parmesanin umamia, parsan rouskuvia paloja ja suussa sulavaa kanaa. Simppeli ja herkullinen parsa-kanapasta on ehdottomasti yksi top-reseptejä, joita tämä äiti pystyy perheelleen arkena nopeasti toteuttamaan.

Ja parsa. On se parasta. Jotenkin aina talven aikana ehdin unohtaa kuinka supersuper ihanalta se maistuu. Ja sitten tulee kevät ja parsa. Enkä enää ymmärrä kuinka koskaan saatoin unohtaa!



PARSA-KANAPASTA
4:lle
1 nippu (500g) tuoretta vihreää parsaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 pkt (480g) broilerin ohutleikkeitä
1 sitruuna
3 dl Pirkka parhaat parmesania raastettuna
350g trofie kuivapastaa
suolaa
mustapipuria 
1 ruukku rucolaa


1. Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Voit käyttää myös esim. penneä tai farfallea.
2. Katkaise parsoista puumaiset tyvet, n. 5 cm. Pätki parsa. n 2 cm paloiksi, nypyt voit jättää pitemmiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, freesaa öljyssä miedolla lämmöllä n. 5 min. Paloittele broileri suupaloiksi ja lisää pannulle. Paista kypsäksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää parsa ja paista vielä muutama minuutti. Mausta raastetulla sitruunankuorella ja ½ sitruunan mehulla.
3. Pastan kypsyttyä ota talteen 3 dl keitinvettä. Valuta pasta ja sekoita se broilerin ja parsan joukkoon. Sekoita mukaan myös raastettu parmesaani ja keitinvesi ja sekoita ne niin kauan, että ne sulautuvat kastikkeeksi.
4. Tarkista maku ja sekoita mukaan rucola


Paras tänä vuonna oppimani parsa vinkki on muuten se, että kun tulen kotiin parsanipun kanssa, pätkäisen puuvarret pois (ja poistan siniset kuminauhat), huuhtelen parsat ja upotan ne isoon kulhoon tai vuokaan, jossa on jääkylmää vettä. Oikeasti jääkylmää, tänne tulee heittää ne pakkasessa olevat klönttiintyneet jääkuutiokimpaleet. Annan niiden rauhassa uiskennella tunnin tai pari ennen ruuanlaittoa ja parsat kiittävät esiintymällä sen jälkeen uskomattoman jäntevinä, raikkaina ja rouskuvina. Jos parsat ovat päässeet jo vähän nuukahtamaan, tällä tempulla taiot niille melkein uuden elämän!



Ihanaa parsakevättä! Tuskin maltan odottaa ensimmäisiä kotimaisia parsoja!

Tsekkaa myös 



lauantai 15. huhtikuuta 2017

NOKINEN SAVULOHILAUTA


Lankalauantaina olin päättänyt nostaa savustetun lohen pöydälle. Näin ihanan idean Tastespottingissa ja päätin heti toimia kopiokissana. Alkuperäisessä kokonainen lohifile valmistettiin uunissa, joten tämä onnistuu aivan hyvin kotona ilman savustintakin.

Ja voi olla, että savustimen kanssa ei niin onnistukkaan, ainakin jos unohdut pilkkomaan aineksia, etkä laita mitään munakelloa soimaan ja sitten kun muistat on vastassa musta savulohi. Mietin jo, että pitäisikö tätä kutsua kenties nokiloheksi tai Cajun-loheksi, vähän niinkuin tapahtunutta peitellen, mutta onneksi musta pinta ei ainakaan hirveästi vaikuttanut makuun ja lohi hupeni laudalta liukkaasti. Ja kun kuvaukseen ei pääsiäisvieraiden kanssa pysty oikein heittäytymään, mietin jo uudelleen ottoa joku toinen kerta (mutta te voitte käydä katsomassa tuosta ylemmästä linkistä kuinka kaunis tämä ruoka voi olla ja kuinka kuvauksellinen...) mutta sitten ajattelin, että nää, kuka nyt mitään uusintaottoja. Paitsi tätä ruokaa tehdään varmaan toistekkin. Ihana kesäruoka myös  ja kiva tarjoiluidea isommallekkin porukalle.

Reseptin nerous on tietysti se, että voit laittaa laudalle lohen kaveriksi mitä vaan ja jokainen syöjä ottaa juuri sitä mitä haluaa syödä. Ja tekijä halusi tietysti syödä kaikkea, koska oli laudalle latonut kaiken mitä mieli teki.



SAVULOHILAUTA

Vastasavustettu lohifilee (tai uunissa paistettu)
Vihreitä salaatinlehtiä
keitettyjä kananmunia
tomaattia
punasipulia
oliiveja
paistettuja herkkusieniä
uunissa paahdettua vihreitä parsoja
avokadoa
paistettua pekonia
sitruunanlohkoja
limenlohkoja
kurkkua 
täytettyjä pikkupaprikoita (Pirkka)
fetaa
korianteria, ruohosipulia tai muita yrttejä

Ota iso iso leikkuulauta ja laita halutessasi sille leivinpaperi, kiinnität sen lautaan kätevästi öljyllä. Laita savustettu tai uunissa paahdettu (tai grillattu) lohifile laudan keskelle. Pilko muut ainekset haluamallasi tavalla ja asettele ryhmittäin lohen ympärille. Salaatinlehdet ripottelin alimmaiseksi koko laudan ympäri.

Eikö oo herkullisen näköinen?
Eikä muuten petä, siis ulkonäkö!

Lauantain trullittelut saatiin myös kunnialla loppuun. Lapset serkkuineen loikoo sohvalla ja nautiskelevat laiskana saaliista. On se kumma mikä määrä pikkumasuun mahtuu suklaamunia!

Illalla vielä  jännitysmomentti, syttyykö kokko. Aika monta senttiä pyryttänyt nimittäin.



torstai 13. huhtikuuta 2017

PARSAA, PARSAA, ENEMMÄN PARSAA


Parsaista pääsiäistä!

Parsa on juuri sitä mitä pääsiäismenu kaipaa. Sesongin ykkösvihannes on lupaus kesästä, vihreydestä ja tuoreudesta. Joka talvi ehdin unohtaa sen ainutlaatuisen rehevän maallisen maun joka makuhermoille leviää ensi puraisulla. Joka ikinen kerta mietin, että kuinka olin unohtanut, että tämä on näin hyvää. Vaikka parsaa on saatavilla ympäri vuoden, en sitä osta ennen kuin maalis/huhtikuulla kun eurooppalainen parsa saapuu kauppoihin. 

Sitten aletaankin odottaa ruotsalaista ja jos olen oikein onnekas, alkukesästä saan käsiini myös nipun kotimaista parsaa. Se nautitaan pelkän voisulan kanssa.


Pääsiäinen on kyllä ihmisen parsaista aikaa! En helpostikaan halua matkustaa pääsiäisenä minnekään, ainakaan nyt kun lapset ovat vielä trullittelu-iässä. Kotoilu ja sisarusten perheiden kanssa kokoontuminen, hyvästä ruuasta nauttiminen, melkein parempaa kuin joulu! Lankalauantai on tosi tärkeä perinnepäivä. Aamupäivällä lapset kulkevat trullittelemassa ja illalla kokoonnutaan tietysti pääsiäisvalakialle. Toivon, että Urholle ja Maitotytölle jää vahva muisto tästä Etelä-Pohjanmaalla edelleen elävästä perinnöstä.

Minä muistan Oravan mummolassa kun esiin kaivettiin ja päälle puettiin punainen toppatakki, se oli siinä tuvan komeros mihinä mumman ja papan navettaverhakki, käveltihin illan pimetes pihatöyrä navetan ohitte alahan, kylätiän ylitte, siälä toisella pualen  tiätä, pellol lairas oli meirän oma isoo kokkoo, sinne oli jo viikoolla miähet ajanhet rankoja ja riskuja, syrämenä tais olla jotaki vanhoja raktorin renkahia, ne paloo hyvi ja kaua ja komiasti. 

Tapas olla vielä lunta, mutta paikka paikoon pelloolla jo ruskeeta plänttiä.  Ei menis montaa viikkua kuj joki tulis ja nousis peittämhän joenviaruspellot tiänki ylitte ja aina sinne asti mihinä mä nys seisoon vaharaten valakiaa. Kerra muista, että isä oli tuanu joukossansa rakettia, kuinka ne pääsiääsehen kuuluu, sitä en osannu silloon piänenä likkana kyseenalaastaa ja viäläkää en ymmärrä. Siinä sitte seisottihi ja kattothi ku liaskat tanssi poloskaa ja musta sakia savu yhtyy johonakin jumalattoman korkialla yhthen kaikkien muitten oravalaasten valakiootten kans. Niitoli varmaha kymmeniä, piänes kyläs. Meiräv valakia oli kyllä mum miälestä komeemmasta päästä. Mä pirin mun piänellä lapaasen peittämällä kärellä mumman kärestä. Molin piäni ja onnelline ja mun punaanen toppatakki haisi kotoosasti navetalle.



Tämä postaus lähti kulkemhan nyt aivan omia teitänsä, kun aloin muistella, kielikin muuttui murteheksi, niin ettei meinaa saada takaasin ollenkaan. Ehkä tuo olisi teille kuitenkin vähän raskasta luettavaa, tuo mun lapsuuteni kieli. Täälä junas jo alkavat kattolla hullua akkaa, joka naputtaa punaasta läppäriä, ja pyyhkii kyyneleetä kasvooltansa. Ne vaan tuloo ja nokkuu alahan. 

Vahvoja, tunnepitoosia muistoja. Eikä oo eres nästyykiä.

xxxx(täs kohtaa mä ryhyristäyryn)xxx

Tänään on taas sellainen päivä, että saatte kaikissa maakuntalehdissä nauttia mun tekemistä resepteistä kiirastorstain kunniaksi. Sieltä löytyy ohje uuniparsan maustamiseen ja rapeana rouskuvaan parsacesariin. Valkoinen parsarisotto on muuten oiva lampaan kylkeen, tai sitten ihan vaan omana ruokalajinaan

Ja tuo parsabenedict on taivaasta!



Kannattaa siis napata kaupasta mukaan parsanippu tai pari (per pää!) Kyllä sille sijaa löytyy pääsiäispöydästä. Ja reseptit tosiaan löytyvät tänään Lännen Median tuottamista maakuntalehdistä.

Parsaista pääsiäistä!


Lännen Median osakaslehtiä ovat Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Ilkka, Pohjalainen, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Kainuun Sanomat ja Forssan Lehti.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

MAITOTYTÖN KASVIMAAKAKKU

kakut ja piirakat

Hienompi nimi tälle kasvimaakakulle (tai onko tämä pikemminkin torttu?) olisi varmasti primööri-kakku. Se kuulostaa niin hienolta, että kakun kanssa varmasti pitäisi nauttia kristallipikarillinen marjalikööriä. Juhlistaa satokauden varhaisvihanneksia. Kasvimaakakun paras sesonki on keväästä myöhäissyksyyn, koska kyllähän tämä on myös erinomainen sadonkorjuukakku. 

Lämpimästi suosittelen ympäri vuoden myös kaikkien uskollisten hortonomien, kasvimaa-kotikasvattajien ja wanna be-sellaisten erilaisten merkkipäivien juhlistamiseen (tämä on kakku myös siis ystävilleni vaikka Kivistöön, Kokki-Pottilaan ja Sauvajyväselle).


suklaakakku

Meillä kasvimaakakusta tuli Maitotytön ja mun yhteinen arki-illan nopea projekti. Olin luvannut kutsua lapsellisia ystävänaisia koolle Pomp de Lux - kutsujen merkeissä (mallisto oli muuten paras koskaan ja nykyään koot jatkuvat 170 cm asti. Mikä ihme siinä onkaan, että netistä selatessa vaatteet vaikuttavat vaan ihan kivoilta, mutta esittelijän esitellessä erilaisia yhdistelmiä ja kun itse pääsee hipelöimään kangasta, malliston houkuttelevuus saa kertakaikkisesti siivet alleen. Ja näin sanoen, en ole sitten minkäänlaisessa kaupallisessa yhteistyössä ko ketjun kanssa. Mutta hyvää on kiva levittää.)

Pongasin tämän mua syvästi liikuttaneen kakunkoristeluidean Allt om Mat-lehdestä. Siinä koristelun sai syvään vuokaan valmistettu kotitekoinen jäätelö. Minä ajattelin heti kakkua. Multainen kasvimaakoristelu synnytti ajatuksen juustokakkumaisesta tai moussetyypisestä kakusta ja muistin iskän ostaneen minulle joskus neliömallisen irtoohjavuuankin, joka olisi täydellinen tähän.

Aikaa ei kuitenkaan ollut liivatteilla leikkimiseen, eikä sen paremmin kotitekoisen suklaamoussen tekoon eriteltyinä keltuaisineen, ainakaan jos mielin siivota wc:n edustuskuntoon ja kantaa ylimääräiset takit saunaan piiloon eteisen naulakosta. 

Ja niin tuli kasvimaakakusta tälläinen: 


kakut ja tortut
Lisää kuvateksti

MAITOTYTÖN KASVIMAAKAKKU

70 g voisulaa
180 g digestive keksiä
3 pussia (eli 1 ja 1/2 pakettia suklaamousseaineksia, tässä Blå Band)
3 dl kermaa
3/4 pkt Oreo-keksejä
pienet määrät keltaista, punaista, vihreää, valkoista ja ruskeaa marsipaania (kaupoissa myydään semmoista pakettia, jossa näitä kaikkia)

Murskaa kaulimella muovipussissa digestivet muruiksi ja sekoita yhteen  voisulan kanssa. Vuoraa irtokakkuvuoka pohjasta ja reinoilta tuorekelmulla. Vuoraa 2 palasta, puolet ja puolet, jotta saat sitten vedettyä kelmun pois valmiin kakun alta. Painele muruseos tiiviisti vuuan pohjalle.

Valmista suklaamousse ohjeen mukaan, tässä tapauksessa 3 pussillista vatkattiin 5 minuuttia 3 desiä kerman kanssa (ohjeessa maito). Levitä mousse varovasti pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna tekeytyä viileässä 1/ 2 tuntia.

Muotoile marsipaanista (makusyistä käyttäisin tässä ehdottomasti marsipaania) omat primöörit. Porkkananoranssin saat tietenkin yhdistämällä keltaista  ja punaista. Meillä muotoiltiin Maitotytön kanssa porkkanoita, retiisejä, kukkakaalia ja keräsalaattia. Älä unohda espanjalaista tappajaetanaa! Mullan alta kurkisteleva vaaleanpunainen kastemato olisi myös ollut helluinen ja kertonut erityisen mehevästä mullasta.

Anna oreokeksipaketista yksi kullekin apulaiselle maisteltavaksi ja murskaa loput samaan tapaan kuin digestivit. Oreokeksien täyte tekee murskasta ihanan märän mullan näköistä. Levitä oreomulta suklaamoussekakun pinnalle ja asettele primöörit nättiin riveihin. Irrota kakku vuuasta ja vedä kelmut varovasti irti. 

Älä unohda valmistaa omaa kasvimaakylttiä. Ahneimmat voivat käyttää tekstiä KEEP AWAY!



suklaamousse

Kasvimaakakun arvosteluosiossa taputan vielä erityisesti itseäni selkään. Vaikka oioin tortunteossa mutkia niin, että rapa roisku, enkä ollut yhtään varma kakun onnistumisesta, siitä tulikin superihyvä, ei yhtään makea. Kaupan valmismousse ajoi asiansa todella hyvin ja digestivepohja tuo siihen ripauksen suklaata aina tukevaa suolaisuutta. Sen 4 pussin olis hyvin voinut valmistaa tähän. Kakku jäi  nyt torttumaisen matalaksi, mutta mitäs siitä.

Ja suloisin oli tietysti oman pikkuleipurin ylpeys onnistuneesta projektista! ( Liekö äidin projektityön vaikutusta, Maitotyttö tulee kertomaan mulle tämän tästä kuinke heille ön NaapurinLinnean kanssa joku projekti meneillään).

Onnea kaikenlaisiin kevään kasvimaaprojekteihin! Tämä on ainakin yksi vaivattomimmista toteuttaa. Ja varma sato, etanasta huolimatta!


lauantai 8. huhtikuuta 2017

NOPEIN IKINÄ: TERIYAKILOHI JA PAK CHOY


Ja nopeinta sen kuuluu ollakkin, jos kokkausaikaa on kaapista odottaviin suihin vain 20 min. Näin on muuten juurikin tänään: Helsinki, Teurastamo, Kellohalli, What's Cooking Helsinki - näytöskeittiö kello 16, tänään Herran vuonna 2017 ja huhtikuisena lauantaina, pieni bloggaaja (ei kirjaimellisesti), kaksi kalaa ja jonkin verran pak choyta.

Viime vuonna tein suuren suosion (koska herkullisia) saaavuttaneita korealaisia lihapullia ja tällä kertaa piti miettiä, että mitä ihmettä tekisin...huomasin koko ajan päätyväni nerokkaisiin vegeruokiin ja vekkuleihin leivonnaisiin, mutta koska niillä on omat näytöskeittiönsä ja minä olin ilmoittautunut maustamiskeittiöön, piti jotain aiheeseen liittyvää keksiä.

Tähän reseptiin päädyin, koska:

  • Tässä tosiaankin jujuna on maustaminen; helppo teriyakikastike, joka soveltuu myös vaikka kanalle
  • Lohen siis voi maustaa muutenkin kuin tillillä ja sitruunalla
  • Koska kalaa pitäisi syödä useammin eikä vaihtoehtoisia lohireseptejä ole koskaan liikaa
  • Koskan nälkäkiukku on pelottavaa, ja 20 minuuttia on arkena ruuanlaiton maksimi, tai homma leviää käsiin. Jopa äiti alkaa kiukkuilla
  • Pak choy ei ehkä ole vielä aivan tuttu vihannes kaikille
  • Ajattelin klaaraavani tämän näytöskeittiön paineessa
  • Ja näitähän kaikki on aina vailla; nopeita ja simppeleitä reseptejä

Mikään tulinen resepti tämä ei ole, sillä lailla ihan perheystävällinen, suolaa on tietysti soijan ja kalakastikkeen muodossa ihan kotitarpeiksi asti.

Saman tyyppinen, mutta tulisempi versio on sriracha-lohi. Jos mahdollista, se on vieläkin yksinkertaisempi, mutta potkumpi. Jos ei tarvitse miettiä mausteisuutta, pilko tähänkin kastikkeeseen chiliä.



Nopea teriyakilohi ja pak choy

2:lle

300 g lohifilettä 2 annospalana
1 tl sweet chili-kastiketta
1 tl hunajaa
1 tl seesamöljyä
1 rkl miriniä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl raastettua inkivääriä
2 isoa pak choyta
1 rkl kasvisöljyä
2 tl seesamöljyä
3 valkosipulinkynttä
1 rkl kalakastiketta
0,5 dl vettä

pinnalle
1 rkl seesaminsiemeniä
tuoretta korianteria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita sweet chili-kastike, hunaja, seesamiöljy, mirin, soija ja inkivääri keskenään. Laita lohi uunivuokaan ja kaada kastike päälle. Laita uuniin 10 minuutiksi.

Leikkaa pak choyn tyvestä pala niin, että saat lehdet erilleen. Kuumenna öljy pannulla tai wokissa ja freesaa valkosipuli pehmeäksi. Lisää pak choy ja paista veteläksi. Kaada vesi, seesamöljy ja kalakastike päälle, sulje kansi ja anna höyrystyä 5 min.

Paahda seesaminsiemenet.
Kokoa annos laittamalla lautaselle tai kulhoon pak choy, sen päälle lohi ja lopuksi seesaminsiemenet ja korianteri. Joku unohti näissä kuvissa seesaminsiemenet...


No paas kattoen kuinka mun käy. Saako jokainen katsoja oman annoksensa? :) Näytöskeittiöihin ja ilmaiseen yleisötapahtumaan kannattaa saapua koska tahansa 12-17 välillä. Viimeisenkin tunnin aikana on  vielä kolme kovaa kokkaajaa. Ja sitä ennen? OMG!


perjantai 7. huhtikuuta 2017

KUKA TULEE? WHAT'S COOKING HELSINKI

Ja joka tulee, tulkoon huomenna.

Yleisöystävällinen ja ilmainen tapahtuma järjestetään Helsingin Kellohallissa huomenna klo 12- 18, What's cooking Helsinki.  Me bloggaajat osallistumme aamupäivällä seminaareihin, mutta klo 12 ovet avautuvat kaikille. 

Kolme näytöskeittiötä tuo non-stoppina yleisölle 20 minuutin kokkausnäytöksiä, laidasta laitaan. Onko joku muu kuin minä  sun suosikkibloggarisi uskaltautunut lavalle? Tsekkaa ohjelma täältä.



En pysty vastustamaan näytöskeittiöitä. Oon saanut olla lavalla Sara La Fountainin ja Akseli Herlevin kanssa ja välillä ihan yksin. Aina on ollut kivaa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Ja mitään en lupaa. Paitsi Lohta ja Pak Choyta.


Viimeksi olin Sarkamessujen lähiruokatorilla opettamassa Janne Katajalle piimävellin tekoa. En tiedä kuinka se oikein meni, mutta piimävellin lomassa ehdin mm. tanssia häävalssia toisen juontajan kanssa.  Ja laulaa luikautin pitkäpiimäisen?n biisin. Mikään näistä ei ollut käsikirjoituksessa (missä käsikirjoituksessa?), ilmeisesti keittiötriomme oli melkoinen hulluuden inspiraatio, sillä lopulta Janne Kataja seisoi myös päällään.





Viime vuonna WCH-tapahtumassa sain kokkailla korealaisia lihapullia ihan primetime, heti puolenpäivän jälkeen. Nyt olen lieden äärellä 16.00. Toivottavasti yleisö löytää vielä paikalle, viime vuonna viimeiset näytökset olisivat voineet saada hiukan enemmän yleisöä.

Sitä tässä nyt jännitetään. Tulkaa siis paikalle, tutustumaan myös Teurastamon alueen ravintoloihin, vaikka lounaalle. Ja paikalla on myös bloggaajien (lähinnä kaikuvausrekvisiitta) kirppis.

Nappaa essun kulmasta, nähdään!

...ja anteeksi nämä näytöskeittiökuvat vuosilta -12 ja -13. En nyt löytänyt muutakaan.