About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 29. joulukuuta 2016

KYLLÄ MÄKIK KYRÖÖS (NAPUEGLÖGI)



Aivan ensiksi mun on saatava tämä syrämmeltäni. Ettei mee ny aivan ens jouluhun. Että Napueglögi oli ehdottomasti vuoden 2016 glögien kunkku.

Join sitä omalla terassilla aika pimiällä ja ilooses seuras (meillä on muutamien naapurien kans aina joulun alla terassivaellus, jolloin vaelletaan perheinemme terassilta toisella, kukin on kattanut sinne sitten pientä suupalaa ja juotavaa, meillä aikuiset hemmoteltiin höyryävän kuumalla Napueglögillä), että siitä ei nyt oo stailattua kuvaa teille. Ei se glögiä kummemmalta näytä, mutta voi poijat oli sopivan makuusta! 


Vinkin Napueglögiin sain aivan pääkallopaikalta joulunalusviikolla, kun Anu Hopian tutkimusryhmän kanssa kokoonnuttiin pikkujouluihin Kyrö Distillery Companyn päämajaan vanhaan meijeriin, jossa on alkunsa saanut myös suomalaisille niin rakas Oltermanni- juusto(mitä ihmettä minä teen Anu Hopian tutkimusryhmässä onkin jo ihan toinen juttu).

Mutta ennenkuin tämäkin juttu karkaa käsistä, tässä ohje. 

Napueglögi
1 annos
2 cl Napue giniä
16 cl Valamon luostarin glögiä
mantelia, rusinaa

Parhaimmat asiat maailmassa ovat hyvin yksinkertaisia. Kuumenna glögi lähes kiehuvaksi ja annostele laseihin ginin kanssa. Sekoita. Lasin pohjalle tietenkin normaalit mantelirusinahässäkät. Ginin määrä on noin lempeä tarkoituksella, tuossa suhteessa se tuottaa parhaan makuharmonian.

Jos nyt on käynyt niin hassusti, ettei sulla satu olemaan just Valamon luostarin glögiä, joka on kuulemma ykkösvalinta, käy myös joku toinen mustaherukkapohjainen glögi. Minullakin oli edellisestä retriitistä sen verran aikaa, että korvasimme valamolaisglögin ihan Marlin perinteisellä.

Ohjeen napueglögiin ja korvaavaan glögivaihtoehtoon kertoi Kyrö Distillery Companyn  persoonallinen ravintolapäällikkö Tonto.

en voi mitään sille, että näistä kuparisista tislauslaitteista tulee mieleen aina tohtori Sykerö

Tonto vei meidät perusteelliselle matkalle yli satavuotiaan kivistä rakennetun meijerin tiloihin kertoen elävästi ginin valmistuksesta ja persoonista sen takana. Monille on varmaan käynyt selväksi minkälainen luova hulluus ja uhkarohkeus ja tarina Kyrö Distillery Companyn takana on. Paras joululahja saada imeä itseensä tätä koko projektin ympärillä  leijailevaa hullunriemukasta energiaa. 


Kävimme Anun kanssa piiitkällä kierroksella jo syksyllä päätislaaja Kalle Valkosen opastuksella. Silloin nuuhkittiin paljon ja dipattiin pikkusormia tisleisiin ja hurmioiduttiin Kallen gininpalosta, mutta yhtä lailla mielenkiintoinen ja vauhdikas oli Tonton kierros ( ja aika pitkä sekin, taisi mennä yli 2 tuntia), vaikkakin ihan erilainen ja paljon taas erilaista kiehtovaa kertomusta sisältävä. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin kun puhun pitkistä opastuksista, silloin kun opastajat ovat innostuneet asiastaan ja opastettavat tempautuvat mukaan, ajan kulku pelkästään hämmästyttää nopeudellaan.



Niin, Kyrö Distillery Companyn tarina pitää sisällään 1000 kiehtovaa sivujuonnetta, enkä aio tokikaan edes yrittää referoida teille niitä vaan toivon, että pääsette joskus itse tutustumaan paikan päälle.




Päivän kruunasi Seinäjoen helmen, Juurella-ravintolan ja sen sympaattisen (ja Suomen parhaaksikin valitun) Kokki Kaitsun meille ravintolasalin pitkälle pöydälle  jaettaville vadeille kattaman herkullisen joululounaan.  Talon miljöön sopivasti pöytä on katettu eri pari astioilla ja istumme vanhoilla koulun puisilla tuoleilla, tiedättehän, niitä pinottavia joita leviteltiin juhlasaliin.






Alkupalaksi sen seitsemää sorttia: marinoitua lammasta, kylmäsavustettua hevosta, Koskuella maustettua Jukolan Cheddaria, jääkellarin lohta ja rosmariinia, salaattia, ruista... Ihania makuja lähipitäjästä, sopivasti  tehtaan tuotteilla terästettyjä. Pääruokana ollut Verso-glaseerattu naudanniska suli suuhun ja tyrniposset viimeisteli herkullisen menun.


 Yksi tarina on pakko jakaa kuitenkin niistä tuhannesta. Ylläolevaa # - nimistä ruisviinaa on valmistetty 240 pullon erä.
Muistatteko hässäkän parin vuoden takaa kun Valvira puuttui Olut&Viskimessujen (ne siis olivat lopulta vain Olutmessut) aikaan sekä messujen nimeen, että myös kielsi muutamasta blogista Viski- sanan käytön?

Kyröläiset esittivät vastalauseensa lanseeraamalla # - nimisen väkevän viinan.  Sen jälkeen he Valviiralle lähettämässään kirjelmässä pyysivät valvomaan ja poistamaan somesta kaikki #- merkinnät. Nehän nimittäin mainostavat väkevää viinaa...

RYE RYE!

(Ja kyllä...keväällä on pakko toteuttaa ne blogaanien kokoontumisajot Kyröös. Working on it.)



sunnuntai 25. joulukuuta 2016

VUODEN VIIMEINEN VIIKKOMENU


Vuoden viimeisenä viikkona on usein sellainen huojentunut fiilis. Joulukiireet ovat ohi ja uusi vuosi alkaimisillaan. Uuden vuoden lupauksia en kovasti yleensä tee, silti vuoden vaihtuminen on vähän niinkuin virstanpylväs, lupa aloittaa pikkuusen parempi elämä ensi vuonna. Ainakin niin musta tuntuu.

Monet, monet uudet vuodet olen ollut töissä ravintolassa, viimeisimmän edellisvuonna kun tarjoilin usean ruokalajin (7?) samppanjamenuta laivalla. Vuosituhannen suurin juhlakin meni aikoinaan Finnjetillä työntouhuissa. Ja jos minä en ole töissä, niin IsoHoo ainakin on.

Lasten myötä sitä kuitenkin yrittää muodostaa jotain perinteitä; tinanvalua, vähän raketteja ja meidän perheessä usein juustofondueta (arvatkaa tykkääkö lapset?).




Ensin on kumminkin tapaninpäivä ja silloin juhlitaan perinteisesti Appi-ukon syntymäpäivää. Huomenna tarjotaan varmasti Kuortaneella vielä meille perinteiset jouluruuat, mutta onhan ne aina toisessa paikassa vähän erilaiset. Jos kinkku on kuitenkin syöty, niin tapaninpäivän ateriaksi sopii hyvin tuo savustettu lohi. Ja tuossa tuoreessa postauksessahan on tosiaan koko menu mietittynä. 

Riisejäkään ei kannata jättää lojumaan pussin pohjalle. Jälkkärinä tarjottava brulee puuroriisistä on ihastuttava.



TIISTAI: PAAHDETTU VUOHENJUUSTOSALAATTI

Tiistaina monella saattaa olla paluu töihin. Minulla ainakin. Jotenkin kuvittelen itseni illalla syömässä jotain pientä ja herkullista, vähän kuin pehmeänä laskuna. Paahdettu vuohenjuustosalaatti.



KESKIVIIKKO: AFTER XMAS KINKKU

Ylijäämäkinkkua jaksaa taas maistaa, ainakin eri muodossa. Sehän menee hyvin vaikka kinkkukiusaukseen, sekä tähän leipäiseen vuokaan.



TORSTAI:HERNEKEITTO

Joulun jälkeen paras hernekeitto keitellään kuivatuista herneistä ja kinkusta. Niin parasta. Tiedät jos olet keitellyt. Jos et niin tee ehdottomasti. Kuivatut herneet on edullisia, eikä keitossa ole muuta vaivaa kuin ajankulu. Tee kunnon satsi ja pakasta itsellesi kaikkien seuraavien torstaiden hernekeitot.




Jos ei tässä vaiheessa ihmisen tee jo mieli pastaa, niin ei sitten koskaan. Tämä on yksi omista suosikkipastoista ja valmistuu 8 minuutissa!





Oi juustofondue! Rakastan sua. Tähän on hyvä päättää ruokavuosi!




Ja ehkä tyylikkäimmin ikinä ruokavuosi aloitetaan hummeririsotolla ja rapsakalla samppanjalla. Oh la laa...



Pho-keitto. sipulikeitto, lihakeitto, kaikkeen on ihaninta vahva kunnon lihaliemi, jota kannattaa keitellä häränhännistä.



Kohta on Maitotytön syntymäpäivät ja kakun kehittelyä on ilmassa. Hiukan voiksi menneestä kermasta huolimatta tykkäsin toteuttamastani Frozen-kakusta viime vuonna. Vaikka kyllähän siinkin oli kaikenlaista, lähinnä siis koristeiden kanssa. Katsokaa tarkkaan, Elsalla on nimittäin liivatteesta valmistettu jääviitta. Oliskohan tänä vuonna Ballerina-kakun vuoro, vai mikä? Kettuteemaakin jossain vaiheessa toivottiin, eli vähän laidasta laitaan nämä toiveet ailahtelee.

Pääasiahan on, että toiveet esittää oikealle henkilölle. Joka tässä tapauksessa on tottakai-äiti-luulee-osaavansa- tehdä-vaikka minkälaisen-synttärikakun -minä.

Osasi se Maitotyttö esittää ilmeisesti joululahjatoiveensakin oikeaan suuntaan kun lempilahjapakettia jouluna avatessaan huusi: "Mä sain sen! Mä sain sen! Mä rukoilin Jeesusta ja Joulupukkia ja mä sain sen!"

Syrän. <3



JOULUTERVEHDYS


Rauhallista, hyvää, maukasta ja onnellista joulua kaikille blogini lukijoille! Ootte tärkeitä!



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

VIIKKOMENU 51


Odotan kovasti aattoa. Silloin viimeistään on kaikki tehty tai jäänyt tekemättä. 5 arkipäivää. Kohta se on.

Viikkomenussa oli omat haasteensa. Ratkaisin sen niin, että alkuviikko syödään hyvin arkista ja tavallista, se kun on muutenkin mottoni joulunalusviikolla. Loppuviikko sitten katsastetaan joulua



Kastike on hitokseen tulinen. Lasten pullat kannattaa tehdä ehkä miedommassa kastikkeessa. Mutta on koukuttavan hyvää. Tee iso satsi niin elät  tällä useammankin päivän.



Näistä munattomista ja maidottomista tuli eityisen hyviä. Mutta saatanpa kiireisellä viikolla ostaa muiden äitien tekemiä....





Tämän keiton olen kokonaan unohtanut. Kuinka mikään näin hyvä voi olla näin rumaa?


TORSTAI: UUNIMAKKARA

No nyt lenkkihimot tyydytykseen, että jaksaa kinkun kanssa sitten joulunpyhät! Tämä kuva tuli vastaan. En ainakaa löytänyt että olisin julkaissut reseptin. Mutta osaattehan te ; makkaraan viillot ja uuniin niin kauaksi, että näyttää hyvältä.

Sen muistan, että kyseinen annos on tehty kuumassa leivinuunissa, eli sopii hyvin torstaille kun täytyy alkaa lämmitellä uunia kinkunpaistoa varten. 


PERJANTAI: JOULUKINKKU RUISKUORESSA

Perjantaina sitten kinkku illalla uuniin. Ruiskuoressa! Paras, myös sähköuuniin.



LAUANTAI : AATON JOULUPÖYTÄ

Katsaus millainen kalapöytä voi olla.



SUNNUNTAI: TOISENLAINEN JOULUMENU

Niin, oikeasti meillä syödään just samoin kuin aattona, mutta tässä vaihtoehto niille, jotka eivät niin tee. 


VIIKON XTRA: GRAAVISIIKA JA GRAAVISIIKAMOUSSE

Tämä resepti löytyy siis Hannan Sopan joulukalenterin 18. luukusta, jossa sain kunnian vierailla. Sairaan hyvää moussea, äsken juuri vedin pari iltavoikkaria sillä.


VIIKON LEIVONNAINEN: JOULUHALKO

Jotain jouluista, eiks ni?


Hiljennytään jouluun. Ihania jouluisia tilaisuuksia on tänä vuonna lasten kanssa olleet Musiikkiopiston päättäjäiset ja Milof tanssiopiston Lumikuningatar balettinäytös, jossa Maitotyttö esiintyi. Vielä luistellaan torstaina tonttutonni.

Ja joulu tulee joka tapauksessa.

perjantai 16. joulukuuta 2016

SEESAMIPANEROITUA FETAA JA HUNAJAA


Ja viikunaa, sitä ei sovi unohtaa. Tämän voisi liittää niihin klassikoihin, joissa muutamaa raaka-ainetta yhdistelemällä saadaan aikaan jumalaisen yksinkertainen mutta ihanan makuinen annos.

Vähän tuo fetan paneroiminen tietysti vaatii viitseliäisyyttä, mutta on vaivan arvoista. Juuston voi kyllä kernaasti tarjota myös sellaisenaan hunajan kanssa. 



Tämäkin resepti on tässä kuussa ilmestynyt täällä Apetina-sivustolla. Siellä alkaa olla jo aika hieno kokoelma.

Ja anteeksi. Sulla alkoi varmaan tehdä mieli seesamipaneroitua fetaa. Nyt just joulun alla kun olis muutakin hommaa kun PANEROIDA FETAA!

Lieviä joulustressin oireita. Entä teillä?


Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

torstai 15. joulukuuta 2016

JOULUN TORSTAI-RUOKASIVUT


Olipa kerran pieni hirveän iso ja jo melko vanha tyttö. Eräänä aamuna hän kipaisi postilaatikolle vatsa jännityksestä kipristellen. Tunne oli melkein kuin jouluaattona ennen vanhaan tai joskus ennen ratsastustuntia uudella hevosella.

Paitsi ettei nyt ollut jouluaatto, vaan torstai joulukuun 15. Tyttö (voiko sitä isoa ja vanhaa näin kutsua?) avasi postiluukusta hakemastaan Ilkka-lehden teemaosiosta torstain ruokasivut ja mietti miten monen katse tämän päivän aikana kiinnittyisi kuviin ja kenties hakeutuisi lukemaan reseptiä tarkemmin. Ehkä joku päättäisi ottaa jonkun resepteistä kokeiluun. Villeissä unelmissaan tyttö kuvitteli jonkun jopa repäisevän ihanan vanhanaikaisesti koko sivun talteen. Kalevan, Aamulehden, Turun Sanomien, yhteensä yli 10 sanomalehden sivulla tai aukeamalla näkyisi tänään nuo samat jouluisat reseptit.

Olisi Eggnog, sellainen angloamerikkalainen jouluinen munatoti. Semmoinen joka natsaa täydellisesti kornin jouluvillapaidan kanssa.



Olisi graavisiikaa tarjoiltuna cevichen tapaan, muttei kumminkaan kaikkien cevichen tekosääntöjen mukaan. Verigreippiäkin...



Olisi huikean väriset, kanelilla ja kardemummalla valmistetut joulukasvikset.


Olisi kinkun sijaan nopeasti valmistuvaa possunfilettä jouluisin herkkutäyttein palsternakkarisottopedillä.



Olisi no nonsense- jälkkärit- vaivattomat toteuttaa mutta joita Maitotyttö söi kuvausten jälkeen todistettavasti 2 ja 1/2 peräkkäin.


Olisi hirveän tyytyväinen ruokabloggaaja, joka on ylen onnellinen nähdessään laatimansa reseptit ja kuvansa oikein sanomalehden sivulla.

Rakastan edelleen printattua mediaa. Iso, vanha, vanhanaikainen tyttö?

Ottakaa reseptit omiksenne!

tiistai 13. joulukuuta 2016

No onkos tullut kesä?


Tuli vaan mieleen, kun suomalainen tunnistaa äkkiseltään kuvan keiton varmaan kesäkeitoksi. Kesä ei ole kuitenkaan palannut, ainakaan flunssakauden perusteella. Onneksi oma perhe alkaa olla jo terveen kirjoissa. 

Jos olo on flunssainen ja olet valmis kokeilemaan kaikki lievittävät keinot, niin tässä se, minkä nimiin vannotaan aika monessa maassa eli kanakeitto, jota juutalaiseksi penisilliiniksikin kutsutaan.


Tässä versiossa kanakeittoon tuo lisäraikkautta inkivääri ja fenkoli, täyteläisen liemen salaisuus on valkosipulituorejuusto.

Jos haluat harrastaa ruuanlaittoa, keitteleppä liemi kokonaisesta kanasta (josta saa tietysti lihatkin kaupan päälle). Mikäli taas on kyse pelkistetystä ruuanlaitosta arkipäivänä joulun herkkuja odotellessa, voit aivan hyvin käyttää tähteeksi jäänyttä broiskua tai keittää nopsaan pari rintafilettä. Sitäkään lientä ei kannata pois heittää.

Tämä muuten maistuu oikein hyvin ja sattuneesta syystä ehkä vielä paremmin, ellet ole flunssan kourissa!

Reseptini löytyy Apetinan-sivuilta (suora linkki). Iik, suomenkielisessä reseptissä näyttää lukevan, että Apetina-palaa... no englantilaisessa ei. Kyllä minä tähän käytin paketin Apetina valkosipuli& yrtit tuorejuustoa. Laitetaanpas korjauspyyntö.

Josta aasinsillan kautta päästään siihen, että  tiesitkö kanakeiton parantavan flunssan lisäksi myös särkyneen sydämen?

Siinä sulla kolme hyvää syytä herkutella kana-nuudelikeitolla:
#flunssa
#särkynyt sydän
#hyvä maku



Mistäs maailmankirjallisuuden klassikosta on muuten seuraava lainaus:

"And Tom brought him chicken soup until he wanted to kill him. The lore has not died out of the world, and you will still find people who believe that soup will cure any hurt or illness and is no bad thing to have for the funeral either." ?

Yhteistyössä Apetina.com