About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Hot chili churros



No miksei ne churrot voisi olla suolaisia? Eipä ollut käynyt pienessä mielessänikään, mutta onneksi nuo ruotsalaiset ruokalehdet ovat ehtymätön inspiraation lähde. Alkuperäisessä käytetttiin voimakasta salamia, mutta vinkattiin chorizon käytöstä, joten sille tielle lähdin. Lisäsin vielä tuoretta jalapeñoa pilkottuna ja ei kun dippailemaan (alkuperäinen ohje Gourmet 3/15)

Hot chili churrot
20kpl
2 1/2 dl vettä
125 g voita
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
1 raaka chorizomakkara
1 jalapeño hienonnettuna
1/2 tl savupaprikaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 munaa
1-2 litraa öljyä friteeraamiseen
1 tl sormisuolaa

Majoneesia dipattavaksi.

Kuumenna vesi, voi ja sokeri kattilassa. Lisää suola, chorizo pikku nokareina, jalapeno ja paprika. Sekoita sitten mukaan jauhot. Ota kattila liedeltä ja työstä taikinaa niin kauan, että se irtoaa reunoista. Anna taikinan levätä 10 min.

Sekoita taikinaan yksi muna kerrallaan. Laita taikina pursotinpussiin ja siihen pieni tähtitylla. Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen ja pursota aina sormenpituinen tanko öljyyn. Kääntele välillä, anna paistua n. 4 min.

Nosta valumaan talouspaperille. Ripottele hiukan sormisuolaa churrojen päälle ja nauti majoneesin tai lempidipin kera. Itse sain juuri alkuviikosta Atrialta ison paketin tuotteita maisteltavaksi ja kun laiskotti, niin oli helppo ratkaisu avata Atrian pippurimajoneesirasian kansi ja kaataa se tarjoiluastiaan. Helppoa ja kelpo dippiä! Sitä paitsi, maineeni huomioonottaen, kaikki kuitenkin arvelevat, että olen sen tehnyt itse. Eikä tätä dippiä tarvitse tosiaankaan hävetä!

Omista churroistani tuli turhankin ohkaisia, vaikkakin rapeita. Ensi kerralla ehkä suurempi tylla ja hotimpaa savupaprikaa (nyt oli mietoa, kun en löytänyt hottiani), jalapeñoakin voisi laittaa lisää ja mietin, että sipuli olisi myös ihanaa. Ilmaisia vinkkejä, VINK, VINK!

Jään nyt odottelemaan, koska joku innostuu tekemään vaikka aurajuustotippaleipiä....LOL!




Blogistani löytyy muuten ennätyksellisen vähän mitään vappuaiheista ja syynkin tiedän. Toistakymmentävuotta on lähes joka vappu pyhitetty koiraleirille. Muutaman kerran on leiri pidetty helatorstaina, niinkuin tänäkin vuonna. Jotakin kumminkin:

Vappudonitsit
Makiat churrot
Vadelmasima
Munkit




maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kaksi kysymystä ja vastauksia



Ensimmäinen kysymys: Mitä tänään syötäisiin? Tai huomenna? Mun ehdotus on tämä ihana slaavilainen seinikeitto, joka on tehty Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege-kirjan Puolalaisen kantarellikeiton ohjeella. Ihanan sieninen, tarpeeksi arkinen ja helppo, sopiva tähän keväiseen, mutta jäätävään säähän. Vaihdoin kantarellit pakkasesta löytyviin suppiksiin ja maustoin keiton paprikalla kirjan vinkin mukaan. Nam!

Slaavilainen sienikeitto

4-5 dl suppiksia pakkasesta
2 rkl öljyä
1 sipuli hienonnettuna
10cm:n pala purjon valkoista osaa pilkottuna puolikuiksi
1 l kasvislientä
2 porkkanaa ohuina kiekkoina
5 keskikokoista perunaa kiekkoina
1 tl paprikaa
 1dl kermaa
3 rkl hienonnettua tilliä
suolaa ja pippuria

Kuullota sipulit öljyssä ja lisää suupaloiksi leikatut sienet. Paista kunnes neste haihtuu sienistä. Lisää kasvisliemi.

Lisää porkkanat, perunat ja paprikajauhe. Keitä vartin verran kunnes perunat kypsiä. Lisää kerma, keitä vielä 5 min ja mausta suolalla, pippurilla ja tillillä.


Ja sitten se toinen kysymys: Miksi kannattaa rekata itsensä Yoogaia nettijoogasivustolle, lunastaa kahden viikon koejäsenyys tunnuksella NANNA2015 (koodin voit käyttää vielä huhtikuun aikana)?

- Tuntivalikoima on upea. On syvävenytystä, keskivartalon voimistamista, lihaskuntoa, kurvikkaille naisille, raskaana oleville, ratsastajille, golffareille, you name it!
- Mahtavaa, jos asut vaikkapa Juuankoskella, jossa ryhmäliikuntatunti valikoima keskittyy lähinnä kansalaisopiston tamburiinijumppapiiriin.
- Jos olet pyöreä, kankea, vasta synnyttänyt, rytmitajuton, ujo, (ja ihan turhaan luulet, että nämä estävät live-liikuntaharrastuksen), introvertti, tai et tykkää hikoilla muiden kanssa aikataulun mukaan.
- yksi tämän kevään abityttö kertoi minulle, että oli kerran joogatunnilla, jossa keski-ikäiset (tai hän sanoi sellaiset vanhat nelikymppiset) naiset piereskelivät niin paljon, että hän ei  halua koskaan kokea samanlaista.
- jos haluat siis päästellä ilmaa kaikessa rauhassa.
- Jos työ tai perhe rajoittaa osallistumistasi säännöllisinä aikoina
-jos et ole koskaan kokeillut ja haluat kokeilla kaikessa rauhassa
-Jos olet himoliikkuja, eikä mitkään maailman tunnit riitä sinulle

....uskokaa tai älkää. Voisin keksiä näitä loputtomiin. Yoogaia on ihan pop!

Yhteistyössä Yoogaia


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kuumaa juustoa


Joskus ei meinaa uskaltaa julkaista jotakin aivan yksinkertaista ruokajuttua. Ajattelee, että se on aivan liian jokapäiväinen, kaikkihan sitä nyt näin syö, ihan päivänselvää, että kaikki tykkää ja tietää herkun. Mulla tuli vähän tämä kolmannen maailman ongelmatilanne kun mietin mitä ensimmäisenä tekisin Juustoportin mozzarellasta. Jonkun tajunnanräjäyttävän uuden karhean ruokainnovaation?

Mutta hitsihitsi, kun se mozzarella vaan on niin parhautta valuvaisiksi säikeiksi sulaneena, kerrosleivän välissä tai pizzan päällä. Siellä on sen paikka. Kerta kaikkiaan. Että asia on nyt niin, että tästä ei päästä eteenpäin, ennenkuin saan tämän leivän systeemistäni ulos. Miettikää nyt itse. Lämmin, pehmeän venyvä mozzarella molemmin puolin tomaattia, vähän punasipulia, basilikaa ja rucolaa. Hyvää leipää. Prässiin ja nam.


Mozzarella-tomaatti-sipuli-kerrosleipä

hyvää leipää
voita
Juustoportin valmiiksi siivutettua mozzarellaa
tomaatteja siivuina
punasipulia siivuina
basilikaa
rucolaa
mustapippuria ja suolaa

Voitele yhtä kerrosleipää varten aina kaksi leipää voilla molemmin puolin. Levitä toisen leivän päälle ensin rucolaa, sitten runsaasti juustoa, tomaatit, sipulit, basilikanlehdet, suolaa ja pippuroi, taas runsaasti juustoa ja toinen leipä kanneksi päälle.

Kuumenna voileipägrillissä tai paistinpannulla niin että laitat toisen pannun päälle "prässiksi" ja käännät leivät kerran. Puolita leivät.

Älä polta suuta!

Yksinkertaisimmat jutut on parhaita!

Juustoportin Mozzarella salaisuus on sen valmistuksessa käytetty tosi tuore lähimaito, aivan tästä mun nurkilta, yhdistettynä Lombardiasta tuotuun hapatteeseen. Tiesitkö muuten, että niin ihanaa kun Mozzarella di Bufala onkin, se ei ole paras vaihtoehto vaikka ohuen pizzapohjan päälle. Liian märkää, kas vetistää pohjan. 

Tämä on hyvä.

Yhteistyössä Juustoportti

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Dan dan nuudelit


Udon-nuudelit ovat ihanan pulleroisia vehnänuudeleita Japanista, Kiinassa syödään kylläkin samanmoisia, eri nimellä vain. Tämä Dan dan nuudeli-resepti johon Nan nan viimeiset sichuaninpippurivarannot upposivat on käsittääkseni kiinalaista, koska siinä käytetään aivan hillittömästi sichuaninpippureita. Reseptissä on kuitenkin myös Tahinia, mikä minua jaksaa kummastuttaa, toisaalta seesaminsiemenethän nyt kyllä kuuluvat aasialaiseen keittiöön. Dan dan nuudeleita  tehdään varmasti taas miljoonalla reseptillä, itse yhdistelin  The Woks of Life-blogin (mikä ihana nimi blogilla!) ja Kaikki Nuudelit kulhossa- kirjan reseptejä ihan mielivaltaisesti. Ihanaa tuli ja tosi sichuaninpippuripolttavaa. Kaikista tulisista mauista tuo sichuaninpippurin polte on minusta addiktoivin. Polttaa, polttaa, mutta lisää on pakko saada. Ja kuinka hyvältä sen kanssa maistuukin - ehkä aika epä-kiinalaisesti- lasi kylmää maitoa?


Dan dan nuudelit
4 annosta

450 g udonnuudeleita
1 rkl kasvisöljyä
350g  possunjauhelihaa
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
2rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 dl kanalientä
4 rkl tahinia
2 rkl riisiviinietikkaa
2rkl soijakastiketta
2 rkl ruskeaa sokeria
0,5 dl chiliöljyä (erillinen resepti)
1 tl seesamiöljyä
1 tl sichuaninpippureita murskattuna
Jotakin vihreitän n.litra: pinaattia, pak choyta, kiinankaalta, mangoldia 
1 dl maapähkinöitä pilkottuna ja paahdettuna
3 kevätsipulia ohuiksi viipaloituna koristeluun

chiliöljy

2 rkl sichuaninpippureita
1 kanelitanko
2 tähtianista
2,5 dl neutraalia öljyä
0,5 dl kuivattuja chilihiutaleita
(annoksesta tulee reilusti mausteöljyä)

Aloita chiliöljyn valmistuksesta:

Laita kattilaan pippurit, kaneli, tähtiainekset ja öljy. Kuumenna hitaasti 160 asteeseen, ota kattila sitten pois levyltä. Anna seistä 7 minuuttia ja siivilöi sitten mausteet pois. Lisää chilihitaleet kuumaan öjyyn ja anna jäähtyä. Öljystä pitäisi lähteä nyt ihana, lähes popcornimainen tuoksu. Kaada öljy lasipurkkiin ja säilytä lasikaapissa.

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele ja valuta.

Kuumenna öljy isossa pannussa keskilämmöllä ja ruskista siinä jauheliha jonka maustat suolalla ja pippurilla.

Lisää inkivääri ja valkosipuli ja parin minuutin kuluttua tahini, etikka, soija, sokeri, chiliöljy, seesamiöljy ja pippurit. Kiehauta ja sekoita hyvin hämmentäen. Hauduta kastiketta n. 5 min, tai kunnes se on sakeaa.

Kuumenna paistinpannu ja lisää pohjalle vähän vettä, kääntele siinä valitsemiasi vihreitä, niin, että ne hiukan vilttiintyvät.

Sekoita nuudelit kastikkeeseen. Kokoa annokset kulhoihin. Nuudeleita kastikkeessa väliin vihreitä, taas nuudeleita ja päälle lopuksi pähkinät ja kevätsipuli.

Namnamnam! Ja muista maitolasi kun alkaa polttaa.

Vaikka ainesluettelo on pitkä niin tämä on nopea tehdä, varsinkin jos olet jo tehnyt chiliöljyn aikaisemmin.


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Green Monday ja tiukka korsetti




Tajusin juuri, että eiliseen mennessä viikon ainut lihaa sisältänyt ateria oli torstain spaghetti carbonara, johon upotin peräti yhden paketillisen pekonia. Kukaan ei ole valittanut, kukaan ei ole kiinnittänyt asiaan huomiota, en minäkään. Toki olemme syöneet kalaa poikkeuksellisen monena päivänä tällä viikolla ja leikkelettä kuluu aamupalalla, mutta itse pääruuat ovat olleet lihattomia.

Voisi se olla muuten taktiikka tämäkin. Aina kehotetaan lisämään kasvisten syöntiä niiden kiistattomien terveysvaikutusten takia. Yksi keino on eräänlainen piilosyöttö; yritetään lisätä kasviksia pilkottuna vähän joka paikkaan, niinkuin nyt vaikka makaroonilaatikkoon. Jostain syystä homma ei pelitä hyvästä tarkoituksesta huolimatta ainakaan meillä, kun väki toivoo, että lisäisin sinne makaroonilaatikkoon mieluummin vaikka pekonia. Ja kaikkein mieluiten, mother: Älä ala tuunaamaan sitä makaroonilaatikkoa ollenkaan, piste.

Oma kokemukseni siis lihansyöjäperheessä on, että parhaiten kasvisruuat uppoavat, kun ne ovat reilusti kasviksista tehtyjä pääruokia. Siinä on sitten vaikeampi haarukalla sörkkiä kasviksia eroon lihanpaloista kun koko herkkuateria koostuu kasviksista. Riikka Sukulan ja Alex NiemisenVege-kirjasta löytyi ihana, helppotekoinen intialaishenkinen munakoisocurry, suosittelen.

Munakoisocurry

1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminansiemeniä eli jeeran siemeniä
2 tl kookosöljyä
2 1/2 cm pala  tuoretta inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
1 vihreä chili
1 valkosipulinkynsi
1 tlk /400ml kookosmaitoa
 1 rkl kivetöntä tamarinditahnaa kuumaan vesitilkkaan liuotettuna*

1 iso munakoiso

lisukkeeksi basmatiriisiä, tässä kurkumalla ja sitruunalla maustettuna

*olin ilmeisesti evännyt tamarindipurkin pitkän oleskeluluvan jääkaapissani, koska sitä ei ainakaan mistään löytynyt, joten puristin mukaan hiukan limen mehua sen sijaan

Riko siementen rakenne kevyesti morttelissa ja kuullota öljyssä n. 1 min. Lisää inkivääri, chili ja valkosipuli, jatka kuullottamista. Lisää kookosmaito, tamarinditahna (lime) ja anna kastikkeen hautua 15-20 minuuttia miedolla lämmöllä.

Leikkaa munakoiso pitkittäin n. 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Öljyä pinta kevyesti ja paista kypsäksi molemmin puolin, jos sinulla on parilapannu, niin käytä sitä, saat kivat raidat. Reseptin mukaan nämä valmistettiin "grillivastuksen alla molemmin puolin", mutta oma paistinpannu-metodini toimi mielestäni paremmin kuin hyvin.

Tarjoa munakoisot pihvimäiseen tyyliin kastike päälle kaadettuna. Viereen aromaattinen riisi. Ruoka oli hyvää, tosi täyttävää, mutta olo ei jäänyt raskaaksi.




Tiedän, että te olette nyt jääneet miettimään tuota otsikon tiukkaa korsettia ja miten se minuun liittyy? Ihmiseen, jolla ei edes hoikkuuden huipussaan koskaan ole ollut varsinaisesti uuman kavennuskohtaa nimeltä vyötärö.

Kaikessa epäurheilijamaisuudessani minullakin kuitenkin on elämässäni 2 liikuntaharrastusta; ratsastus ja laskettelu, jota tuskin kehtaa listata tähän enää, koska se rajoittuu vain 1-2 lomaan talvella, joissa yleensä rajoittaa 30 asteen pakkanen. Ratsastus sentään on ja pysyy. Vaikka yhdellä viikottaisella tunnilla on hankala saada itsestään irti kehitystä, pidetään kuitenkin taitoja yllä ja kyllä vaan, opitaankin joka kerta jotakin, itsestä, hevosesta, joskus jopa ratsastuksesta.

Tallillamme vuorottelemme tasapuolisesti este- ja koulujaksoin. Juuri alkaneella  koulujaksolla on nimittäin korsetti kovilla (ja tällä hetkellä myös kipeä). Keskitymme nyt treenaamaan lisättyä käyntiä, ravia ja laukkaa, mikä kahden viimeisen askellajin kohdalla tarkoittaa paketin eli hevosen oikeanlaisen muodon pitämistä kasassa  samalla kun se huomattavasti pidentää askeltaan lennokkaammaksi (valitettavasti se tarkoittaa myös huomattavasti kovempaa vauhtia). Ratsastaja tekee suurimmen työn istunnallaan, pystyäkseen ylipäätään istumaan lennokkaassa menossa on ratsastajan oltava yhtäaikaa sekä rento, mutta erityisesti hallitsemaan keskivartalonsa eli sen "korsetin", pitämään sen tiukkana, sillä se on se kohta mistä lähtee koko ratsukon liike ja yhteistyö. 

Korsettini tiukkuudessa lienee vielä paljon parantamisen varaa. Ratsuni Ilpo oli kuitenkin ensimmäisellä tunnilla todella liekeissä, lisätyn laukan lennokkuutta vaimensi vain hiukan ratsastajan päänuppi, joka sai vartalon autonomisesti himmaamaan vauhtia. Korsetti oli kuitenkin liekeissä seuraavana aamuna!

Ratsastuksenopettajani Katja kiitteli minua linkistä  ja vinkistä kokeilla Yoogaian syvävenyttelyjä. Talliyrittäjälle on suunnaton etu kun voi itse valitsemanaan aikana, vaikka iltatallin jälkeen, avata ruudun ja valita tallenteilta sopiva tunti. Tuntien nautinnollisutta ja tehokkuutta kuvaa sekin kuinka 60 min kuluu jopa nopeammin kuin ratsastustunnilla. Liikkeet ovat juuri oikeanlaisia, lukkoja  ja kireyksiä avaavia, joiden suoritus pitäisi laittaa pakolliseksi jokaiselle liikuntaharrastajalle ja ylipäätään 35+ ihmisille kun ketteryys alkaa perääntyä.

Green Monday- postaukset on toteutettu yhdessä Yoogaia: n ja Vege-keittokirjan kanssa. Haluamme luoda positiivista pöhinää sekä terveellisemmän ravinnon, että liikunnan ympärille. Facebookissa voit seurata viime hetken vinkkejä ja tunneille osallistumalla osallistut myös viikottaisiin Vege-kirjan arvontoihin.

Sinulle halusimme, rakas lukija, (ja minä niin PAKOTTAISIN sinut tähän, jos kykenisin, koska tätä tilaisuutta ei kannata jättää väliin) tarjota välitykselläni mahdollisuuden kokeillaYoogaia- verkkopalvelua 2 viikon ajan veloituksetta koodilla NANNA2015.
Ole hyvä vaan, kaikki kokeilleet ovat tulleet kiittelemään. Jopa IsoHoo pyysi koodia golfkaveriaan varten....

Ilmaisen koejäsenyyden voi lunastaa kuka tahansa, mutta vain kerran. Sivustolla kaikki pääsevät luomaan oman koodin viikoksi, mutta NANNA2015 koodilla pääset tunneille siis kahden viikon ajan. Seuraa siis ohjeistusta: Mene sivustolle Yoogaia.com. Klikkaa aloita ilmainen kokeilu. Rekisteröidy joko Facebookin kautta tai ilmoittamalla nimi, sähköposti ja keksimäsi salasana. Klikkaa eteenpäin, lukikohan siinä luo ilmainen tunnus tai jotakin. Rekisteröistyäsi pääset sivulle, jossa lukee YOOGAIA- tilini. Tietojesi alla on lunasta kampanjakoodi- linkki jota painamalla pääset syöttämään NANNA2015 -koodin ja saat pidennettyä viikon koejäsenyyden kahdeksi.

Yhteistyössä Yoogaia ja Green Monday

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Zarzuela on katalonialainen kala-äyriäispata


Tai silloin nimi kuuluu oikeastaan Zarzuela de Mariscos A La Catalana. Jos menet googlailemaan  pelkkää Zarzuelaa löydät itsesi keskeltä espanjalaista lyyristä oopperaa. Ihan tuntematon alue minulle sekin. Tänään valmistamani zarzuela-resepti on odotellut vuosia kirjoitusalustan alla sopivaa kokkaushetkeä, alunperin sivu näkyy olevan repäisty Anna-lehdestä, jutusta jossa kerrotaan Codorniun viinitilasta. Jutun (siis tämän omani) nimi voisi olla myös Eniten v***ttaa, mutta siitä lisää reseptin jälkeen.

Ohje on sopivan yksinkertainen, vaikka nyt viisaampana ja kerran kokeilleena tekisin seuraavalla kerralla jotakin toisin, varsinkin siinä viime metreillä. Lopusta löytyy myös juttua Wolfbergin viineistä, joista yhden korkkasin tätä ruokaa varten. Sillä tämähän ei muuta kaipaa kuin pullon hyvää, kylmää valkoviiniä ja tuoretta rapeakuorista leipää. Maku oli syvä, sahramin ansiosta jotenkin paellamainen ja sattumia ihanampaa olikin dippailla leipää liemeen.



Zarzuela eli katalonialainen kala-äyriäispata
4-6:lle

n. 250g  ruodotonta kuhafileetä
1 pussi tuoreita simpukoita
3 dl valkoviiniä
2 dl vettä
kalaliemifondikuutio
1 iso sipuli viipaloituna
3-4 isoa valkosipulinkynttä
1 punainen chili hienonnettuna
1 dl oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa
3 rkl silputtua persiljaa
1/2 sitruunan mehu
50g kuorittuja manteleita jauhettuna
12 raakaa jättikatkarapua
teelusikallisen kärjellinen sahramia
suolaa, mustapippuria

Mausta kuha suolalla ja jätä huoneenlämpöön maustumaan.

Pese simpukat kylmässä vedessä, samalla tarkistaen, että kaikki kuoret ovat ehjiä ja eläviä, eli menevät kiinni sormella napauttaessa.

Kuumenna  viini, vesi ja fondi kattilassa tai padassa. Lisää simpukat ja kansi, keitä 2 minuuttia kattilaa välillä ravistaen. Ota simpukat liemestä, säästä sekä liemi, että simpukat.

Laakeassa paistokasarissa tai ihan samassa padassa kuumenna oliiviöljy ja kuullota siinä miedolla lämmöllä sipulit ja chili. Lisää tomaattimurska, persiljasilppu (käytin puolet kuivattua, koska minulla ei ennakkotiedoista poiketen sitten ollutkaan lehtipersiljaa kuin aivan vähän), sitruunamehu, karkeaksi jauhetut mantelit ja simpukoiden keitinliemi. Anna kiehua hiljoilleen ilman kantta 20 minuuttia. Lisää sitten maistellen suola, sahrami ja mustapippuri.

Lisää paloitellut kalat ja jättikatkaravut. Syömistä helpottaakseni perkasin myös ravut kuoristaan ja suolistaan, jätin vain yhden nätin nappisilmän koristeeksi. Anna kypsyä 5 min.

Lisää lopuksi simpukat ja kuumenna. Ripottele ruuan päälle vielä silputtua lehtipersiljaa.



Jostakin syystä tämänpäiväinen sopankeitto herätti paljon ajatuksia. Käväisin Maitotytön kanssa kaupassa hakemassa 3 puuttuvaa ainesta; simpukat, kuhan ja ravut. Kauppareissu kesti 2 tuntia, koska ensin kävimme toisessa kaupassa, josta ei saanut mitään. Kaupat olivat kuitenkin tuttuun tapaan täynnä leluja ja karkkeja ja toisessa oli vielä kaikenmaailman käveleviä karkkihahmoja, joita oli halattava ja Maitotyttö oli aika monta kertaa aika kauan kadoksissa. Lopulta kassalla alkois suorastan v***ttaa, kun ostokset maksoivat 10 senttiä vajaa 30€.  Siis 3 asiaa, jotka olivat vain osa keiton aineksista. Kellä halvatun hedonistilla on varaa syödä tälläisiä keittoja?  Ei ainakaan perheellä, jonka äiti opiskelee, eli tulot ovat vain yhden takana. (And may I add baarimestarin tulot, ei lakimiehen) Ensi kerralla teen lohi-fenkolikeittoa perunalla. Senkin 10 egen lohet kirpaisee. Ehkä sittenkin seitä.

Ja ne simpukat maksoivat kuitenkin vain 6.90.  Epäillen ostin pussin ja myyjä kopeloikin muka kaikki 3 myynnissä olevaa pussia, silti 1/3 oli kotona kanttuvei, eli hiukan hävikkiä. Ainakin meilläpäin kala ja muut toimitukset tulevat torstaina ja se onkin ehdottomasti viikon paras ostospäivä, kuten myös kokkauspäivä, ihan sama jos olisin jo hakenut ne simpukat torstaina, joukkoitsarin ne olisivat tehneet jo lauantaihin mennessä omassakin jääkaapissa. Eikä ne kalatkaan suorastaan parane siellä tiskillä maatessa. 

Siksi ehdotankin, tai uskallan ehdottaa, että varmaan saat herkullista keittoa tällä hyvällä pohjalla, vaikka lisäisit sinne kuorettomia pakastesimpukoita ja isoja katkarapuja. Muistat vaan tehdä sen ihan loppuvaiheessa, kuumennus riittää, etteivät sitkisty. Ei sillä, kyllä tuoretavaran saa samalla lailla sitkeäksi. Ai niin, ja toivottavasti sinulla on oma kuharanta tai joku muu kalakaveri jolta saat kuhaa, tuo filehinta kaupan tiskiltä oli aivan järjetön. 250g maksoi melkein 10€! Eli omat kalat pataan.

Padan loppuvaiheessakin vähän v***tti (Nii-in. Mikä on vähän täällä pohjanmaalla, jossa kaikki on niin suurta?).

Zarzuela kuuluisi /tarjoilla/ valmistaa isossa laakeassa astiassa (keraamisessa mielellään) ja nyt ymmärränkin miksi. Padassani oli siis ihana liemi ja kuhanpalat ja jättikatkikset. Sitten kaadaan päälle simpukat. Miten käy? No pata näyttää siltä, että se on täynnä kuivia simpukoita. Yritän kauhoa kahden kauhan avulla vähän sattumia myös yläosaan. No, se näyttää siltä kuin simpukoiden päälle olisi heitelty muutama kuiva sattuma, koska liemi on edelleen näkymättömissä jossakin kattilan puolessa välissä. Lisäksi näissä padan tiiviissä tunnelmissa kaikki kuhanpalaset hajoavat atomeiksi varovaisistakin sekoitusyrityksistä. IsoHoo ihmettelee syödessä, että etkö sä laittanutkaan tänne sitä (s**tanan kallista kuhaa, ajattelen minä, IsoHoo ei tiedä hintaa). Tämä tietää siis vain huonoa pikakuvaussessiota ja epätyydyttäviä kuvia näin IHANASTA ruuasta. Aikaa ei ole enää miettiä uutta tarjoiluastiaa, sillä tämä ruoka ei uudelleen hauduttaessa parane.

Sitäpaitsi kuha on jo atomeina.



Semmonen pala ruokabloggaajan arkea.

Onneksi se Atrian mainoslause hyvästä ruuasta on totta.  Hengitä syvään, istu, murra pala leipää ja upota se liemeen. Syö. Yritä pakottaa lapsesikin syömään. Unohda lapsen syönti. Elää ne karkeillakin. Syö, nauti. Vapaan viikonlopun kunniaksi lasi viiniä.


Sain maahantuojalta testiin 3 Wolfbergerin viiniä.  Wolfberger on osuuskunta, jossa  750 viljelijää Alsacessa tuottaa persoonallisia viinejä, joiden valmistuksessa pyritään tuomaan esiin maaperän ja valikoitujen, alueen 7 rypälelajikkeen erityispiirteet.

Tälle ruualle valitsin modernin sekoituksen  3 rypälettä; Riesling'iä, Muscat'ta ja Pinot Gris'tä: Wolfberger (W)3.  Sen luvattiin sopivan vaaleille kaloille kuhasta haukeen, mutta myös äyriäisille ja ravuille, miksei siis myös tälle padalle. Ja sopihan se. Riesling takaa raikkauden, Muscat hedelmäisen aromaattisuuden ja Pinot Gris täyteläisyyden ja runsauden. Pirteä ja raikas (Tässä vaiheessa, viiniä juodessa, ei v***ta enää lainkaan).

Jään mielenkiinnolla odottamaan millaisia elämyksiä 2 muuta korkkausta odottavaa Wolfbergeriä tuo. Rieslingin tiedän olevan varma valinta monille hiukan mausteisimmillekin ruuille, ne tapaavat kestää myös kermaa ja voita (tai rasvaa, riesling pakkaa olla ihanaa esim mätisipulismetana-blinien kanssa), ihan kuin etnisiä ruokiakin, vaikka täytyy todeta, että aasialaiseen ja varsinkin intialaiseen kattaukseen napsautan mieluiten edelleen auki pullon olutta. Tai kolloo. 

Tuota Muscat'a varsinkin odotan mielenkiinnolla. En muista rypälettä mitenkään ajatuksen kanssa koskaan nauttineeni, mutta nyt kun olen vähän sivistänyt itseäni, niin odotan viiniä mielenkiinnolla. Muscat, joista kahta lajiketta viljellään Alsace'a, on tosi hankala viljeltävä. Muscat d'Alsace on vanha rypäle, ensimmäisen kerran mainitaan kirjallisuudessa 1400-luvulla ja se on hyvin aromaattinen ja hapokas. Muscat Ottonel on 1800-luvun puolivälistä, varhain kypsyvä matalahappoinen lajike, eikä aivan niin herkkä kuin isosiskonsa. Nykyään Muscat'ta  viljellään vain enää n. 2% Alsace'n viinialasta, monet viljelijät ovat luopuneet sitä, koska satokin tuntuu olevan hyvin vaihteleva.

Viiniä haukutaan erinomaiseksi pariksi valkoiselle parsalle ja musliinikastikkeelle ja juuri tähän aionkin iskeä. Kunhan tapaan laadukasta valkoista parsaa. Tällä hetkellä sitä ei vielä ole. Kauhistellen kääntelin eilen kaupassa vihreitä parsoja, joiden varsista olisi varmasti rakentanut kelopuumökin. Jätän vielä kauppaan. Ehkä meillekin asti eksyy joskus myöhemmin vaikka ahvenanmaalaista parsaa. Ruotsalainenkin käy aivan hyvin. Eurooppalainenkin kävisi, en ole turhan kranttu, mutta ulkonäön tulisi edes jollakin asteella jäljitellä tuoretavaraa. Ikävää kun katkaisee parsan varren 'luonnonmenetelmällä' eli antaa sen napsahtaa poikki itse valitsemastaan kohdasta,  siitä missä puusyis loppuu ja käteen jää vain nuppu.

Ei ole vielä parsasesonki, ei.

Melkein alkaa v***ttaa. Onneksi (W)3:sta  on vielä tilkka jääkaapissa. Tuntui auttavan äsken. Vai oliko se Hyvä Ruoka?



Postauksessa mainitut viinit saatu maahantuojalta.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Puolukkaposset ja kinuskikastike


Nyt ei ole päiväkaffien aika, vaan kupissa on ihana jälkkäri puolukkaposset jonka happamen raikkaan olemuksen sulostuttaa itsetehty kinuskikastike. Se on niin hyvän ja syvän makuista, jotta voisi pistellä lusikalla pelkästään.

Puolukkaposset löytyi Juurella-ravintolaan suunnittelemastani menusta ja siitä tykättiin niin paljon, että se on nyt kuukauden verran löytynyt osana Ruokaprovinssi-menua. Alakuvassa onkin ravintolatoteutus. Minä tein kotonani noita 15 kpl pääsiäisenä, kovasti ihmettelin minkämoisiin astioihin ne laittaisin, kunnes tajusin, että Aino-kupeissa on juuri sopiva annos. Toki kaunis vaaleanpunainen on edukseen myös läpinäkyvässä astiassa.



Posset on helppo jälkiruoka, Siinä kerma hyydytetään yleensä erilaisten sitrushedelmien hapoilla, mitään liivatteita ei tarvita. Koostumus onkin ihana; pehmeä ja samettinen. Puolukan hapot riittävät enemmän kuin mainiosti possetin valmistukseen.


Puolukkaposset
6:lle

4 dl (pakaste)puolukoita
1/2 dl vettä
4 dl kermaa
3/4 dl sokeria

Kaada marjat ja vesi kasariin, kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia, että marjat pehmenevät. Muusaa sitten marjat vaikka perunatompalla ja purista siivilän läpi, että saat n2 dl mehua ilman kuoria.

Kuumenna kerma ja sokeria pinnoitetussa kattilassa ja keittele hiljalleen koko ajan sekoittaen 3 min. Lisää puolukkamehu ja keitä vielä 2 min.

Kaada tarjoiluastioihin ja anna jähmettyä mielellään yön yli.


Kinuskikastike
2 dl fariinisokeria
4dl kermaa
1 rkl voita
ripaus suolaa

Paahda sokeria ensin hetki pinnoitetulla pannulla, lisää kerma ja keittele välillä sekoittaen n. 5 minuuttia. Laakealla paistinpannulla kinuski valmistuu nopeammin kuin kattilassa. Lisää lopuksi voi sekoittaen niin saat upean kiillon ja suola, joka nostaa kastikkeen vielä hiukan herkummaksi.

Tarjoile possetin päällä.

Kauralastureseptiä ei tällä kertaa. Pääsiäisvalakialla oli nimittäin leivontamyyntiä ja kun menin katsastamaan pois lähtiessäni tarjonnan ja kysyin, että - Onko nua kauralastuja?, minulle vastattiin, että - On, saat kaks pussia eurolla! No niin hullu en minäkään ole ettenkö eurolla helpottaisi hiukan seuraavan päivän ruuanlaittoa. Ja hyviä olivat kauralastut jonkun toisenkin keittiöstä.