About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Hevonen, ihmisen paras (syötävä) ystävä



Tätä kirjoitusta on hirveän vaikea aloittaa. Haluaisin osata muotoilla sanat ja niistä yhdistyvät lauseet juuri oikealla tavalla. Jotta ymmärtäisitte.

Olemme siinä onnellisessa asemassa, että voimme itse valita, mitä syömme ja kunniotettakoon jokaisen päätöstä. Muutama fakta teille kuitenkin, nyt kun itsekin olen viisaampi.

Vietin eilisillan nimittäin hevosenlihan parissa. Yhdessä parinkymmenen hevosalan yrittäjän ja harrastajan kanssa matkasin Isonkyrön Orismalaan tutustumaan  Hahtolan tilateurastamoon, jossa tänään, kuten lähes joka perjantai, on hevosten päivä. Ei se teurastamo ole mikään kummallinen paikka, tavallinen maaseututila, jossa asialliset ja  säädökset täyttävät tilat. Koska hevosen ja sen läheisen ihmisen välillä on usein voimakas kiintymyssuhde, suhtaudumme me ihmiset asiaan usein liiankin tunnepitoisesti. En ole ensin itsekään aivan varma, miten suhtautua katoksen alla oleviin suolattuihin vuotakasoihin. Ilmassa leijuu vieno lampaantaljan villarasvan tuoksu. Tunnen itseni perverssiksi kuvatessani vuotia. Mutta  kun saan hetken hengähtää ja tilan isäntä alkaa rauhalliseen tahtiinsa, hiljaisella äänellä jutustelunsa huomaan, että tavallinen, teollisuuden stressistä vapaa maatila tämä on, kyllä tänne on hyvä ystävänsä saatella.


Teurastustilan ovella moni miettii, kuinka  oma hevonen käyttäytyisi, vaistoaako, haistaako jotain, korskahdellen kieltäytyy astumasta sisään. Tilan vanhempi isäntä Harri Hahtola kertoo, että hevoset kävelevät sisään poikkeuksetta rauhallisesti ja toimitus on nopeasti ohi. Hevoset tainnutetaan ampumalla pulttipistoolilla kiinteä holkki otsaluun läpi aivoihin, jonka jälkeen lasketaan veret, jolloin hevosen sydämen toiminta ja hengitys loppuvat. Koko toimitus verenlaskuineen on ohi 15 minuutissa, tainnutus toki hevosen astuttua sisään on ohi jo muutamissa sekunneissa. Tapa on ampumista turvallisempi ja eläinystävällisempi keino, puhumattakaan lääkkeillä tehdystä lopetuksesta, jokainen vaikka koiran eutanasiassa mukana ollut tietää, että sydän jaksaa, jaksaa, jaksaa. Lääkkeellinen lopetus voi olla  vaikeaa tai jopa mahdotonta, mikäli hevonen on kovin kiihtynyt.


Suomessa teurastetaan vuosittain n. 1000 hevosta. Muita loppusijoitustapoja on eläimen hautaaminen tai ruhon lähettäminen prosessoitavaksi käsittelylaitoksiin. Epäeettisintä on myydä hevonen eteenpäin ja siirtää ratkaisu jonkun toisen käsiin. Eläinsuojelulaki säätelee niin hevosen kohtelua, lopetusta kuin teurastustakin. Teuraaksi kelpaa rekisteröity, sirutettu hevonen, jota ei ole lääkitty tuotantoeläimille kielletyillä lääkeaineilla ja sallittujenkin varo-ajat ovat umpeutuneet, sekä hevonen on kunnoltaan elintarvikkeeksi soveltuva.

Teurastus on hyvä vaihtoehto. Sitä puoltavat niin eläinsuojelulliset, eettiset kuin taloudellisetkin syyt.  Hevonen ei päädy kiertoon, vaan saa teurastamossa asiantuntevasti nopean ja tuskattoman lopun. Arvokas liha ei päädy lopetusaineiden saastuttamana maaperään vaan puhtaana suoraan kuluttajille. Jokainen kilo on pois tuontilihan tuonnista, eli ekologisempi vaihtoehto. Koska hevonen ei ole tehokasvatettu lihaksi, on se riistan lisäksi lihoista eettisempiä. Teurastus on myös hevosenomistajille lopetusta ja muita loppusijoitusvaihtoehtoja edullisempi vaihtoehto.

Hahtolassa, jonka toimialueeseen lukeutuu koko Pohjanmaa, teurastettavat hevoset saapuvat perjantaina kello 8 mennessä asianmukaisesti täytettyine papereineen. Usein hevoset tuodaan itse. Eläinlääkäri on paikalla tekemässä tarkistukset. Päivässä pystytään hoitamaan n. 15 hevosta ja kannattavuuden kannalta minimi on 3-4. Hevosten ruhot lähetetään edelleen leikattavaksi lihatukkuun, josta lihat myydään edelleen ravintoloille,  ja elintarviketuotantoon. Nahat lähetetään jalostettaviksi ja esim. kavioita menee harjoittelukappaleiksi kengittäjien koulutuksiin.  Halutessasi voit ottaa hevosesi lihat myös palautuksena takaisin. Rouva vieressäni oli maksanut omista takaisin ottamista lihoistaan n. 800 euroa kun ne oli jatkokäsitelty Kauhajoen palvaamossa. Mikäli et halua lihoja, saat niistä nimellisen korvauksen, oliko se nyt 80 cnt kilo? Hevonen painaa 300-400 kiloa ja noin puolet sen elopainosta on lihaa. Hahtolassa jatkojalostetaan lihaa myös itse pienessä määrin.

Mikäli hevosesi ei kelpaa teuraaksi, on sinun mahdollisuus tuoda hevosesi myös haudattavaksi Orismalan maisemiin.

Me ruuasta nauttijat arvostamme hevosen lihaa. Se on vähärasvaista ja upean makuista, pihveistä parhaimpia. Suussa sulavaa palvattuna ja kylmäsavustettuna uskomattoman hyvää. Ruoanlaittajan ongelma on hevosenlihan huono saatavuus, Hahtolan isäntä taas manaa, että hevosesta halutaan pelkät fileet. Jäljelle kun jää ainakin 150kg muutakin lihaa jokaisesta hevosesta.

Toivottavasti hevosenlihan saanti helpottuu tulevaisuudessa.

Kun seitsemältä saavumme teurastamoreissulta retken seuraavaan kohteeseen, istumme jo yhdeksältä todellisen arvopöydän ääreen. Tarjolla on hevosenlihaa lisukkeineen 5 eri tavalla valmistettuna.  Kokkeina olemme toimineet me itse Maa ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Asta Asunmaan ja Juurella- ravintolan keittiömestari Jani Unkerin opastamana. Voin kertoa, ettei meillä kenelläkään hevosten kanssa enemmän tai vähemmän touhuavilla juuttunut teurastamokäynnin jälkeenkään pala kurkkuun. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

Ai niin, ja tänään on perjantai ja oma ratsastustuntini.


Lähteet: Kaupungineläinlääkäri Helena Koskentalon esitelmä-runko "Kiertoon, Kuoppaan vai hyllylle" ja Maaseudun Lihatukku Oy
Tilaisuuden järjesti Hevoosella vaan -koulutushanke, joka
järjestää koulutuksia kaikille hevosalan toimijoille ja sidosryhmille. Sitä toteuttaa Sedu Aikuiskoulutus yhdessä ProAgria Etelä-Pohjanmaan kanssa.

torstai 25. syyskuuta 2014

Kukkakaali-pasanda


Pasanda taitaa olla oikeastaan pohjois-intialainen/pakistanilainen liharuoka, mutta koska käsitteet on luotu venymään, venytetään ne nyt tässä käsittämään myös tämän kukkakaalipohjaisen curryruuan, jota ylistettiin Guardian-lehden sivuilla Jack Monroen* reseptinä. Ja koska brittiläset ovat varmaan ainakin EU:n kovinta currynsyöjäkansaa, uskallan peesata näissä nimiasioissa.

Helppoa ruuanlaittoa taas tämäkin, ja edullista. Vaikka kokkauksen aikana leviävistä huumaavan ihanista tuoksuista voisi kyllä maksaa vähän enemmänkin. Minkäs sille nyt sitten voi, että kotimaiset kukkakaalit ovat varmaan juuri nyt edullisimmillaan.

Ja suurinpiirtein tältä näyttävät kukkakaalit uunista tullessaan
 Kukkakaali-pasanda
4:lle

Iso kukkakaalinkerä, reilu kilo
öljyä
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 tl kurkumaa

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Trimmaa kukkakaalista ensin mahdolliset lehdet ja leikkaa (kaiva ja leikkaa) hiukan kovaa kantaa pois, upota sitten molemmat peukalosi kaalinpäähän ja revi käsin pienemmiksi kukinnoiksi. Leikkaamalla saat vain aikaan armottoman määrän pientä kukkakaalimurua. Laita kukinnot uuninpellille (leivinpaperille!), piskottele päälle öljyä ja raastettu inkivääri sekä kurkuma. Anna paistua n. 40 minuuttia.


Sillä välin

öljyä
2 isoa sipulia hienonnettuna
4 pullukkaa valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 punainen chili, hienonnettuna
1 tl juustokuminan siemeniä
1 tl garam masala -maustetta
3 dl kuohu- tai ruuanlaittokermaa
3 dl maustamatonta (turkkilaista) jugurttia
kourallinen sultaneita (kreivit tai kuninkaat ei käy)
kourallinen kuorittuja, vähän pienemmäksi rouhittuja manteleita
reilusti tuoretta korianteria
suolaa

Tarjoiluun Naan-leipää ja/tai riisiä.

...laita ison kasarin tai padan pohjalle  öljyä ja miedolla lämmöllä pehmittele siinä vartin verran sipulia, valkosipulia, chiliä, kuminansiemeniä ja garam masalaa. Ota sitten pata liedeltä ja anna hiukan jäähtyä. Sekoita kerma ja jugurtti  mukaan, hiukan jäähdyttyään pasanda ei niinkään leikkaa kiinni. Sekoita mukaan sitten uunista tulleet kukkakaalit, joka värjää kurkuman ansiosta curryn ihanan kellertäväksi. Kuumenna pata vielä kuumaksi, tarkista sitten suola, lisää sultana-RUSINAT (! ne vaaleat ja makeammat), mantelit ja korianteri.



* Jack Monroe - varsinaista name droppingia, minä en ollut koskaan kuullutkaan moisesta miehestä. Tarkemmassa tutkimuksissani hän paljastuikin nuoreksi brittiläiseksi YH- äidiksi (paitsi nykyään parisuhteessa), joka kirjoittaa blogia nimeltä A girl called Jack. Paitsi ruuasta, Jack kirjoittaa myös politiikasta ja ajaa eritoten köyhemmän kansanosan asioita, ruokapankki oli vielä pari vuotta sitten Jackille ja hänen pojalleen jokapäiväinen tuttu. Nyt taitaa rittää myös makkaraa leivän päälle, koska hän on suosittu kolumnisti, ruokakirjailija ja mediahenkilö Briteissä. Tulee vähän mieleen J.K. Rowlingin tarina. Jossain määrin, ehkä tatuoidusta ulkonäöstä ja reippaista mielipiteistä johtuen mulle tuli mieleen myös meidän  WTD:n Nata (Hox! En puhu nyt siis siskostani Natasta). Nata, WTD siis, kylläkään ei ole YH-äiti vaan taitaa hoivata pääasiassa eteläpohjalaista poikaystäväänsä. Terkut!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Parasta just nyt


1. Eväsleivät
Älä unohda eväitä. Tänä aamuna kuvan sämpylät nautitaan junassa välillä Seinäjoki- Turku kun Iso-Hoo matkaa telakalle viikkotöihin. Toinen nautitaan ennen Tamperetta kun kaivan omani  junassa esiin, matka on lyhyt, mutta junaeväät vaan on niin ihania. Lauantaina kävin sienimettällä ja kuinka kaipasinkaan evässämpylöitä, tyhmä minä kun en hoksannut eväitä ottaa.

Näihin sämppäreihin tuli uutta twistiä tekotavasta. Täytteitä voit vaihdella oman maun mukaan, mutta näin tuli hyvä. Unohdin aikomani punasipulin ja luulen, että keitetty kananmuna olis kova juttu. Nämä sämpylät saa kernaasti tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana ja antaa tekeytyä piene painon alla jääkaapissa.

Täytetyt evässämpylät

Iso tuore sämpylä
sulatejuustoa
kinkkua,
meetwurstia*
juustoa
oliiveja
aurinkokuivattuja tomaatteja

Leikkaa sämpylään kansi. Kaiva pehmeää sisustaa pois reilusti. (Ylijäämän voit kuivattaa korppujauhoiksi tai tehdä vaikka panzanellasalaattia tai laittaa lihapullataikinaan) Painele pohjalle sulatejuusto, levitys käy kätevästi pikkulusikalla. Lado sitten ainekset kerros kerrokselta; kinkku, meetwursti, juusto, pieneksi pilkotut lempioliivit ja aurinkokuivattu tomaatti, lopuksi jotain vihreää, kansi päälle, kääri kelmuun ja kevyen painon alle jääkaappiin. Mulla oli piripiri- täytteisiä oliiveja, joista tuli mukavaa väkevyyttä.

( *Meetwursti oli Kotivaaran ihanaa lisäaineetonta ja leppäpuilla uunissa kauan kypsytettyä metukkaa Sinivalkoinen jalanjälki kampanjan hengessä.)



2. Pihlajanmarjat
Tänä syksynä pihlajanmarjoja on enemmän kuin koskaan, ne ovat punaisempia ja pulleampia kuin yleensä. Niitä on sitäpaitsi helppo ja nopea kerätä terttu kerrallaan. Pihlajanmarjoista saa upeimmasta upeinta hyytelöä riistan kera tarjottavaksi, se sopii myös hilloksi vaikkapa omenoiden kanssa, muistan siitä tehdyn vispipuuroakin ja itse epäonnistuin viime syksynä Kettukarkkien teossa. Tänä vuonna kokeiluun menee Pohjolan kaprikset; kuinka mielenkiintoinen resepti.


Pihlajanmarjoja kerättiin tyttövoimin, Elli-serkku pääsi kuvaan, koska Maitotyttö kieltäytyi yhteiskuvista ko. marjojen kanssa.

Salaa kuitenkin nappasin....




3. Syksyn sato  ja säilöntä

Vielä riittää metsässä myös puolukkaa ja karpaloakin, ken sitä onnistuu löytämään. Ja sieniä niitä ihania. Opetin lauantaina itselleni uuden herkullisen tuttavuuden, kehnäsienen. Niitä nimittäin riittää vissiin metsässä kuin metsässä. Minua kun jostakin syystä esim. herkkutatit ilmeisesti maastoutuvat lähelläni, en niitä ainakaan koskaan löydä. Rouskut ovat paljon rohkeampia

Meillä on pakastus se käytetyin säilöntämuoto. Orthexilta löytyy kotimaassa valmistetut pitkäikäiset pakastusrasiat. Niiden kannet sopivat keskenään eri kokoihin, ja ne on helppo avata sormikolon ansiosta. Rasioiden reunat on tyylikkäästi pyöristettyjä, mutta sekin on tutkittu, että silloin  ruoka pakastuu nopeammin kuin terävissä kulmissa! Orthexin suomalaiset tuotteet mukana Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjassa.



4. Perhe.
Siksihän sitä jaksaa. Myös ihanaa odotusta, ensi viikolla sisarukseni  tekopoikineen kaikkineen kokoontuvat veljenpojan ristiäisiin. Kakkua siis tiedossa.
Ja minä, zerocolan juoja ostan jääkaappiin varastoon oikeaa Cokista, koska se on siskoni ja veljieni valinta.



Sinebrychoff on yksi Sinivalkoinen jalanjälki kampanjayrityksestä. 
Hyvien oluiden ja ihanien hevosten lisäksi yritys on tunnettu myös maailman tunnetuimman tuotemerkin Coca-Colan sopimusvalmistajana. Suomalainen cokis siis valmistetaan ja pullotetaan Keravalla.

5. Robin. 
Se nyt vaan on niin ihana. Parasta just nyt. Viime keväänä Maitotyttö kyseli josko pääsisi Tsiigin korsettiin, viime viikolla kysymys kuului koska pääsee Robinin Geigalle....

Ihana Robin on myös yksi keulakuvista  Sinivalkoinen jalanjälki kampanjassa.

Haastamme mukaan sinutkin.  Suosimalla suomalaisia tuotteita luodaan lisää työpaikkoja Suomeen! 


Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto

perjantai 19. syyskuuta 2014

Story of my life


 Ai että niinkun lusikka väärinpäin? Ei voi kauhalla ottaa jne... Lusikka joka sopassa? Hopialusikka suussa? Viittaakko tämä kuva ylipäätään mihinkään?

Jos en nyt kumminkaan aloita -tapani mukaan, pitkän linjan tarinoijana - siitä kylmästä itsenäisyyspäivästä jolloin äitini minut pihalle punnasi Kauhavan punahirsisessä synnytyslaitoksessa, jossa myöhemmin yläasteikäisenä luki kyltti "Kauhavan putki".

Solidaarisuuden osoituksena tämä huomautus kuitenkin kaikille Suomen kätilöille ja jo edesmenneille että vielä toimiville synnytysyksiköille, joiden palveluja itsekin olen saanut pariin otteeseen käyttää. Ylilääkäri toivotti minut tervetulleeksi vielä kolmannenkin kerran, epäili, että sitten saataisiin jo ehkä normaali synnytys aikaiseksi. Kieltäydyin kunniasta jo heti kutsun saatuani ja kerrankin näytti olevan päätös joka on pidetty.

Mutta siis sitä minä vaan, että kuinka silloin yli 40 vuotta sitten joka kyläpahasessa oli synnytyslaitos ja nyt niihin ei kertakaikkiaan ole varaa?





Story of my life on kuitenkin tällä kertaa se, ihmestys ja kummastus, etten ole 4 ja puolen vuodenkaan bloggaamisen jälkeen oppinut tekemään muistiinpanoja resepteistäni. Kyllähän minä nyt määrät muistan ja ainekset nyt ainakin. Ennen vanhaan tarjoillessanikin jätin aina blokin* taskuun, muistin annokset paremmin ilman kuin että yritin saada selvää harakanvarpaistani.

Joten olkaa hyvä, kuvanmukainen superherkullinen arjen twist lohikeittoon. On siinä ainakin lohta, perunaa, kukkakaalia ja porkkanaa. Muistaakseni kookosmaitoa ja maustepuolella ehkä inkivääri, jeera, turmeric (Help, Merituuli, mikä se nyt olikaan?).

Oisko lehtipersiljaa tai korianteria?  Ei voi muistaa vaikka elokuussa tein.

No oli se ainakin hyvää.

*bloki (kirjoitetaankohan se edes nuan?) on tarjoilijan pieni muistilehtiö, joita käytettiin lähes 70 vuotta välirauhan solmimisesta. Nyt taitaa olla  elektroniikat lanteilla.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Maksimaalinen nautinto - Mikrosuklaakakku




Nyt korvat hörölle, kynä käteen ja sormi kaiken maailman sivumerkkausohjelmien painikkeille. Seuraa nimittäin upea, superhelppo, ravintolatason jälkiruoka, joka lennättää aterian päätteeksi syöjän 7. taivaaseen, ihan kuten jälkiruuan kuuluukin.
 
Sanoinko jo, että superhelppo?
 
Minä kävin siellä pilvien yläpuolella mökkihämärässä (tästä nyt kunnioitettava lukijani luet rivien välistä anteeksipyynnön kuvalaadusta) Maaningalla, kun ihana Au pair- poikani Jan (joka siis on nykyään kunnianhimoinen kokki Saksassa) loihti eteemme nämä yllätysjälkiruuat. Herkullinen vastapaistettu lämmin suklaakakku, valinnan mukaan joko mango-tai vaniljajäätelön kera. Juntimmat (=lue minä) ottaa tietysti molemmilla.
 
Mainitsinko jo, että älyttömän helppo?



Mikrosuklaakakku
9 annosta

3 munaa
100g sokeria
100g 73% tummaa suklaata
100g voita
50g vehnäjauhoja

Vaahdota munat ja sokeri kevyesti.
Sulata suklaa ja voi ja lisää muna-sokerivaahtoon. (Anna ehkä suklaavoin jäähtyä ihan pikku hetki.)
Sekoita mukaan jauhot.

Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun posliinivuokaan, sellaiseen minikohokas, tai bruleevuokaan, siis korkealaitaiseen mutta pieneen annosvuokaan. Täytä vain 1/3. Pitäisi tulla n. 9kpl

Laita hetkeksi viileään odottamaan.

Päräytä vuoka kerrallaan mikroon, bofortit täysille ja jos sinulla on Pitec Microwelle Sunstar niin se on sitten 55 sekuntia. Ei se sinunkaan mikrosi varmaan paljon tosta heitä. Kakkunen jää tietenkin ihanan fondantmaiseksi sisältä.

Jos olet yhtään niin suloinen kokki kuin Jan (Er ist aber super süß!) niin olet kätkenyt jokaiseen kakkuun valkosuklaasydämen!

Kumoa kakku tarjoilulautaselle ja laita mukaan jäätelöä, marjat ja hedelmätkin maistuvat, tussaus tomusokeria vielä ja herkku on valmis.







sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Luxuspuuro


Luxus, tyylikkyys, hienovaraisuus, eleganttius, pehmeys ja eteerisyys eivät taida olla sanoja, jotka aivan ensimmäisenä liittää puuroon, vielä vähemmän tämän puuron keittäjään. Mutta sellainen puuro tästä vaan tuli. On siinä ripaus aitoutta ja rouheuttakin, joka on saattanut mukaan keittäjän kauhasta valahtaa. Lähtökohtana olivat Myllärin Luomu Iso Täysjyväkaurahiutaleet, jotka kyllä antoivat osansa myös tuohon rouheuteen, ne ovat nimensä mukaisesti isoja ja niistä valmistettu puuro sävyttyy kauniisti kypsän kaurapellon väreihin. Ja minä kun luulin, että kaurapuuro on harmaata. Myös maku erottuu edukseen. 

Miten sitten tehdään puurosta luksusta? En ole maailman puurobaareihin vielä päässyt, joten mieleni kulkevi aika perinteisiä puuroratoja. Halusin nyt tehdä selvästi arkisesta puurosta erottuvan luxuspuuron, joka on omialtaan vaikkapa viikonlopun brunssille. Luxuspuurostani saa helposti muokattua myös jälkiruuan, kunhan annoskokoa pienentää reilusti. Puuro kun on melko tuhtia vaikka perinteistä jälkiruokaa onkin.  



Puuron keittelin perinteisellä ohjeella käyttäen kulutusmaitoa nesteenä. Annoksen varsinainen juju on sen kanssa tarjottava kermajäätelö. Maitohan on perinteinen puuron kumppani ja niin myös marjat, tässä ne yhdistyvät uudella raikkaan pehmeällä tavalla, rouhea puuro kohtaa pehmeän jäätelön, jota mustikan lisäksi maustaa yllätyksellisesti timjami ja sitruuna, kuuma kohtaa kylmän sulaen suussa ihanaksi herkuksi.

Ja kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse alusta asti. Varsinkaan jos ei omista jäätelökonetta, eikä ole aikaa käydä vatkaamassa jäätelötekelettä pakastimessa useaan otteeseen. Jäätelöllä on kiva leikitellä ja se onnistuu helpoiten ostamalla paketti jotain hyvää kermajäätelöä, antamalla sen sulaa noin pehmistuntumaan ja maustamalla sen juuri niin villisti kuin haluat. Sitten jätski vain takaisin pakkaseen. Ja ei, ei siihen muodostu mitään jääkidettä kuten kerran sulaneeseen jätskiin.



Luxuspuuro timjami-mustikkajäätelöllä
4 annosta

4-5 dl Myllärin Luomu Isoja Täysjyväkaurahiutaleita
 1 l kevytmaitoa
ripaus suolaa

Valmista puuro pakkauksen ohjeen mukaan eli sekoita hiutaleet maitoon ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen 7 minuuttia välillä sekoittaen. Hauduta vielä kannen alla 3 minuuttia. Mausta suolalla.

Timjami-mustikkajäätelö
(annoksesta tulee reilusti jäätelöä, sitä jää n. 1/3, mutta kätevintä on tehdä herkkua heti koko litrasta.)

1 l kermajäätelöä
200g kotimaisia mustikoita
1/2 sitruunan mehu
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

Anna jäätelöpaketin pehmetä huoneenlämmössä 15min tai kunnes jäätelö on juuri ja juuri sekoitettavan pehmeää. Siirrä jätski pahvikuorista kannelliseen pakastimenkestävään rasiaan ja sekoita mukaan huolellisesti mustikat, timjami ja sitruunamehu. Mustikoita ei tarvitse muussata, ne kyllä rikkoutuvat sopivasti sekoittaessa. Laita astiaan kansi päälle ja anna olla pakastimessa vähintään 4 tuntia.

Esille laittaessasi annostele lautaselle kuuma puuro, tee keskelle kolo jäätelölle ja pyörittele jäätelöstä pallo. Komian tähären voit ripotella annoksen päälle vielä muutaman timjaminpalan.

Luxusaamiainen tai -brunssi ei paljon muuta tarvitse. No ehkä lopuksi pieni kahvi tai kupillinen lempiteetäsi.

Ja sitten kun sulla on sitä jäätelöä valmiina pakkasessa, niin ei ole temppu eikä mikään lisätä jäätelökauhallinen puuroannoksen päälle arkenakaan. Saattaa olla vaikka maanantai pelastus!



Osallistun reseptillä Myllärin Puuro on Pop - blogihaasteeseen. Myllärin toimitti annoksen kaurahiutaleet.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Ruokaverstas, Seinäjoki, GO, GO, GO!


Ihana huomata, että myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella järjestetään hienoja, kiinnostavia ruokatapahtumia. Haasteena taitaa olla joskus tiedonkulku ja siksipä minäkin mainostan teille lähiseutujen asukkaat nyt tosi mielenkiintoista tapahtumasarjaa.

Ruokaverstas tuo Helsingissä jo vuosia kokoontuneen Molekyyligastronomia<http://molekyyligastronomia.fi/> -klubin konseptin Seinäjoelle perustajansa Anu Hopian johdolla. Ruokaverstas on emoklubinsa tavoin avoin tapaaminen kaikille ruoasta kiinnostuneille.  Klubitapaamisissa keskitytään tarkastelemaan ruokaa, ruoanlaittoa ja ruoasta nauttimista sekä luonnontieteelliseltä että gastronomiselta kantilta.  Ruokaverstaita on tänä syksynä tulossa kolme, joissa teema on rakennettu joka kerralle eri kumppaniyrityksen toiveiden mukaan. Ruokaverstaan tavoitteena on koota yhteen yritys, tutkijat, opettajat, kuluttajat ja elintarvikealan opiskelijat, ja pyrkimyksenä on aktivoida jokaisen omaa oivaltamista. Mukana hankkeessa ovat SeAMKin lisäksi Ruralia instituutti ja Turun yliopisto.


  *  I Ruokaverstas tiistaina 16.09.2014, kello 18 alkaen, Ravintola Prikka: Kastikkeen rooli annoksessa, kumppanina Etelä-Pohjanmaan keittiömestarit.
  *  II Ruokaverstas 1.10.2014 : Gluteeniton hapanleipä (yrityskumppani Pirjon Pakari, paikka Itikanmäki, tarkemmat tiedot seuraavassa viestissä)
  *  III Ruokaverstas (lokakuun lopussa 2014): Tärkkelyksen kemiaa (yrityskumppani Finnamyl, paikka Itikanmäki, tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin)


Tiistaina 16.9. perehdymme kastikkeiden makujen hienosäätöön Etelä-Pohjanmaan keittiömestareiden parissa ravintola Prikassa. Kysyä voidaan: Miksi suola tekee kastikkeesta makeamman? Onko suuruksella väliä? Ja maistamaanhan kaikki pääsevät – sekä antamaan arvionsa eri versioista. Kastikkeiden maailmaan voi perehtyä lukemalla kastikepostauksen blogisivultamme<http://molekyyligastronomia.fi/ruokaverstas-seinajoella/>, johon lupaamme alustustekstin 8.9. mennessä.

Jos kiinnostuit, valitse itseäsi kiinnostava aihe, ja ilmoittaudu mukaan sähköpostilla laila.matikainen (at) seamk.fi
Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta järjestelyjen vuoksi pyydämme sitovaa ilmoittautumista.


Itse aion osallistua innolla aikataulujen salliessa. Tilaisuudet ovat siis avoimia ihan tavallisille kuluttajillekin. Kun olen tarkastellut ruokaa yleensä aina tuosta gastronomisesta näkökulmasta, tutkimusprofessori Anu Hopiaan tutustuttuani on minulle avautunut ihan kokonaan uusi maailma luonnontietellisen lähestymistavan ansiosta. Minäkin luulin, etten voisi vähempää kiinnostua jostakin molekyyligastronomiasta, mutta takaan ja vakuutan, että  sieltä avautuu aivan huikean mielenkiintoinen, mutta silti käytännönläheinen perspektiivi. Ja Anu osaa esittää ja kertoa asiat käytännönläheisesti (ja niin että minäkin ymmärrän.)

Siispä ilmoittautumaan, saadaan jatkossakin sitten elämää tällä saralla. Ensi tiistaina Pohjanmaan Keittiömestarit mukana tutustuttamassa kastikkeiden saloihin. (Ravintola Prikka sijaitsee muuten Framissa).

Nähdään siellä!