Ystäväni, herkkupuodinpitäjä

Aikas tasan vuosi sitten Glorian Blog Awards- gaalassa, heti alkumetreillä, kaulaani kapsahti (tai saattoihan olla, että minäkin kapsahdin, sanakin on ihan hullu, mutta siis tilanne oli " oletko se sinä?- joo. -ja sitten halattiin"). Koskaan ei oltu tavattu, mutta tutuiksi oltiin jo tultu toistemme blogeja lukiessa.  Kyseessä oli Soul Kitchenin Anna ( ja samassa rytäkässä ensihalailtiin myös Suolaa & Hunajaa Jonna). Ja tik, nuon vaan sain laittaa rastin ruutuun uusi ystävä (itseasiassa siis 2x, ja sinä iltana tuli kyllä muuten useampi ruksi.) Ei niitä joka päivä löydä.

 
Syyslomareissulla pääsin yllättämään Annan käymällä Töölössä, (Museokatu 15) aivan tuoreesti avatussa herkkupuodissa Hella ja Herkku. Jonka tiskin takana siis seisoo juuri kyseinen ihana Anna. Tai ei seiso, vaan tulee mieluusti tutkimaan kanssasi valikoimaa ja kertomaan tuotteista, jotka Anna on kaikki henkilökohtaisesti valinnut, lähes kaikki tuotteita ja merkkejä, joita ei muualta Suomesta saa.

Tutkin antaumuksella hyllyn kerrallaan, ahmin silmilläni kauniita pakkauksia, hypistelin ja maistelin Annan tarjoamia maistiaisia. Yläkuvan huikean kaunis espanjalainen savuöljy siirtyi ostoskoriin välittömästi maistettuani tuota tammensavuista luomuöljyä.

Sinne päätyi myös tryffelvoi. Valitsin sen hienosta sarjasta tryffelituotteita, kun Anna ujutti aivokoppaani aistimuksen tryffelivoilla maustetusta perunamuusista tai siinä paistetussa munakkaasta. Annan asiantuntemuksesta  kannattaa ottaa kyllä kaikki irti, kysyä ja keskustella. Itse ajattelen jotain ruuasta tietäväni, puodissa huomasin, että paljonpas on mitä, en tiedä. Oli tosi kiinnostavaa kuulla artesaanipastan valmistuksesta pronssisuuttimella, tajuta miksi pastassa on karhea pinta...  Tuskin maltan odottaa että ostamani sitruunapasta ehtii lautaselle.

Hella ja Herkku :n  tuotteet ovat myös huippuja viemisiksi tai pieniksi muistamisiksi. Parhaita lahjoja ovat nimittäin lahjat joita voi käyttää ja nauttia!

Keittiötarvikepuolen avauskokoonpanoon kuuluvat gerberan ihastuttavan väriset ja malliset rustiikit astiat. Eivät ole muuten pahan hintaisia.

Eikä keittiöpyyhemania tässä liikkeessä ainakaan laannu.

 

Hellaan ja Herkkuun löysin ilman suurempia vaikeuksia puikkaamalla  (siis kävellen) eduskuntatalon  ja kansallismuseon välistä museokadulle.  Samalla kadulla löytyy myös Anton&Anton lähiruokamyymälä, Petri's Chokolate Room ja muitakin sopivia ruokaharrastajan käyntikohteita.

 

Anna, tuo ystäväni herkkupuodin pitäjä,  kertoo itse blogissaan yrittäjäksi heittäytymisestä.

 

Onnea ja menestystä unelmien toteutukseen, löytäkööt asiakkaat Hellaan ja Herkkuun! Lähtekööt painavin ostoskorein, inspiroitunein ja malttamattomin mielin kohti uusia kokkauksia... ja palatkoon pian!

 

 

 

Anteeksi, mutta pizzassani on hius....

Asia saattaa liittyä jotenkin pitsataikinan vaivauksessa käytettyyn lapsivoimaan....

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille. Tehkää vaikka pizzaa!

Kuuma kylpy

Vaikka television katseluun,  edes ihanien ruokaohjelmien,ei tunnu nykyään liikenevän aikaa, sattuu toisinaan silmään vilahdus jostain ruokaohjelmasta. Niinkuin nyt tässä yhtenäkin päivänä pari minuuttia Jamieta. Oli varmaan uusinnan uusinta kun muistin heti jakson ja muistin myös joskus merkanneeni sen  to do- listalleni. Tässä sitä nyt sitten tule todoo, todoo, todoo!


Bagna Gauda tarkoittaa kirjaimellisesti kuuma kylpy. Alkuperältään tämä vihannesten dippaamiseen tarkoitettu ja aina kuumana tarjottava kastike tulee kai Piemontesta, missä se on tyypillistä talvi- ja syksyruokaa. Mutta kyllä sitä tehdään Provencessakin, ainakin minun Provencen keittiö- keittokirjassa. Ja Nigellakin on sitä showssaan tehnyt, tarjoili hienosti tuikkukuppi padan alla. Eli nyt tämän ruuan tarjoiluun sopivat hyvin kaikki teidän käyttämättömänä lojuvat suklaafonduepadat joissa on tuikkulämmitys. Kerrankin käyttöä turhakkeelle!

Sopivan etikkainen ja lempeästi valkosipulinen kastike hurmaa kasviksen kuin kasviksen. Leikkasin dipattavaksi niin porkkanaa, punajuurta, fenkolia, varsiselleriä, retiisiä kuin kukkakaaltakin. Vaikea nimetä suosikkia, mutta varoitan, että täma on kyllä lievästi addiktoivaa. Kirpeä, kuuma kylpy ja rouskuvaa vihannesta. Tämä oma versioni, joka siis on Jamien versio, on tälläinen kermamainen. Bagna Gauda voidaan valmistaa myös aivan vetisen ruskeana, läpikuultavava liemenä. Sainpas kuulostamaan kauhealta, mutta hyvää varmasti on.

Bagna Gauda vihanneksille

6 valkosipulinkynttä   kuorittuna    

3 dl maitoa        

10  anjovisfilettä  öljyssä      

180 ml neitsytoliiviöljyä        

2-3 rkl valkoviinietikkaa

 

Laita kasariin valkosipulinkynnet, maito ja anjovikset, kuumenna kiehuvaksi ja keittele hiljakseen kymmenisen minuuttia, tai kunnes valkosipulinkynnet pehmenevät. Älä säikähdä vaikka keitos näyttää karmivalta.Se sekoittuu kyllä kun seuraavaksi annat sille kyytiä sauvasekoittimella ja ajat sen sileäksi. Sen jälkeen lisää oliiviöljy ja etikka vähän kerrallaan, mitä enemmän sekoitat, sitä paksumman kastikkeen saat. Tässä kyllä juoksevampi on parempi. Eli sekoita varovasti. Sitten  tarkista , että soosi on tarpeeksi hapokasta. Jos ei, lisää vielä tujaus etikkaa.

 

Valmista tarjottavaksi, ja siis aina kuumana. Eli vihanneksethan olet jo siivuttanut ennakkoon?

Koska söin tämän hirmuannoksen ihan yksin, jäi siitä tähteitä. Laitoin kaikki vihannekset samaan kulhoon ja illalla kuumennin lopun kastikkeen, kaadoin vihannesten päälle ja taas rouskuteltiin.

Vedän puheeni takaisin. Lievästi addiktoivaa ei pidä paikkaansa. TODELLA addiktoivaa!

Rietas kana

Aloitetaan tällä suht. säädyllisellä kuvalla. Se onkin ainoa sellainen tästä annoksesta. Ulkomuodostaan huolimatta tämä uunikana oli herkullinen, maukas ja rapsakka, ilman turhia kikkailuja. Juuri sellainen kokonainen uunissa paistettu broileri, josta olin jostain syystä haaveillut koko syksyn.

Osta siis oma maustamaton broileri, tai maissikana tai helmikana tai mitä niitä nyt onkaan, valele paprikavoilla, pistä uuniin paistumaan (ja muista valella voilla tämän tästä), pistä perunat sekaan, pöydälle odottelemaan raikas vihersalaatti ja herkuttele. Arkeen ja juhlaan.
Myyty.

Kokonainen uunibroileri

1 maustamaton kokonainen broileri (n. 1,3kg?)
1 iso sipuli
1 pieni valkosipuli
suolaa, pippurua
30g voita sulatettuna
1 rkl savupaprikajauhetta
8-10 pienehköä perunaa
öljyä

Napsaise saksilla ensin siipien kärkiosat pois, ne vain palavat uunissa turhanpäiten. Vapauta myös jalat saksilla jos ne on kiedottu yhteen nahalla. Tai ehkä tämä on ulkomuodon kannalta virhe.

Suolaa ja pippuroi kanan sisus. Lohko kuorittu sipuli ja kuoritut valkosipulinkynnet ja täytä kanan vatsaontelo niillä. Sipulit auttavat osaltaan pitämään kanan mehukkaana ja antavat hyvän aromin.

Sulata voi pikku kastrullissa, poista liedeltä ja lisää sitten vasta paprikajauhe, ettei siihen tule kitkerää makua. Pensselöi kana kauttaltaan paprikavoilla ja ripottele pinnalle suolaa. Paista kanaa uunivuuassa 150 asteessa 20 minuuttia.

Sillä välin pese ja kuivaa perunat ja puolita ne. Sekoita niihin ruokalusikallinen öljyä ja mausta suolalla. Ota kana siis 20 min. kuluttua uunista ja asettele perunat kanan ympärille ja allekin, leikkuupinta ylöspäin. Nosta uuninlämpö 180 asteeseen ja paista 45 minuuttia. Voitele välillä paprikavoilla.

Lopulta nosta lämpötila 210 ja uunita vielä vartti. Sammuta sitten uuni ja anna kanan huilata 5-10 minuuttia.

Sitten vaan tarjolle!

Makaronilaatikko texmex-tyyliin



Makaroonilaatikko (kahdella o:lla) on ihan parasta arkiruokaa. Klassikkoa on paha mennä tuunaamaan, toisaalta kiusaus on melkein vastustamaton kun miettii, josko vanhan variaatiosta tulisi yhtä suosittu kuin alkuperäisestäkin. Tai edes sinnepäin. Näillä tuumin lähdin käpälöimään vanhaa kunnon makaroonilootaa texmeksin suuntaan, kun Myllyn Paras pyyti luomaan kutkuttavan herkullisen, arkiruuaksi sopivan pastareseptin. Perässä tuli vielä iso laatikko Myllyn Paras - pastoja, joista nyt ihan mahdottoman tylsästi valitsin reseptiini tavallisen tumman makaronin. Mutta tavallista makaroniahan se on siinä makaroonilaatikossakin. 

 

Parasta tässä reseptissä on muuntautumiskyky. Sen voi valmistaa  broilerin jauhelihasta tai tähteeksi jääneestä kypsästä broilerista. Ohjeessani olen käyttänyt mausteita hyvin maltillisesti  lasten takia, mutta lisäämällä chiliä tai chilikastikkeita, tai vaikka purkillisen Salsa verdeä, lähtee makumaailma aivan uuteen nousuun. Ruokaa voit maustaa myös tulisemmaksi vasta syöntivaiheessa lempisalsallasi.

 



Texmex makaroonilaatikko

6-8:lle, puolita annos 4:lle

 

400g Myllyn Paras tumma makaroni

450g broilerin maustamattomia suikaleita, broilerin jauhelihaa, tai revittyä kypsää broileria

1 vihreä paprika

1 purkki käyttövalmiista mustapapuja

2dl kypsiä maissinjyviä

1 puntti korianteria

200g hyvin sulavaa juustoa raastettuna, esim gouda

200g ranskankermaa

3dl maitoa

1 kanaliemikuutio

1rkl sipulijauhetta

2tl (savu)paprikajauhetta

1tl jeeraa

suolaa, valkopippuria

öjyä paistamiseen

3 isoa kourallista tortillalastuja, naturel

 

Kypsennä makaronit pakkauksen mukaan. Heitä keitinveteen kanaliemikuutio mukaan.

 

Paista kananliha kypsäksi pannulla öljytilkassa. Mikäli käytät suikaleita, ota kypsät suikaleet välillä pois pannulta ja pilko veitsellä aivan pieneksi. Laita takaisin pannulle ja mausta kaikilla mausteilla. Lisää mukaan pieneksi kuutioitu paprika, paista hetken ja  lisää maissinjyvät ja valutetut mustapavut.

 

 

Sekoita seos valutettujen makaronien ja juustoraasteen kanssa. Säästä neljännes raasteesta pintaa varten. Tarkista maku ja lisää mausteita tässä vaiheessa, jos tarve. Halutessasi potkua voi lisätä mukaan jotakin lempichilikastikettasi myös. Sekoita joukkoon myös silputtu korianteri. Levitä  seos isoon, voideltuun, matalaan vuokaan (jotta paistokseen tulee paljon tortillapintaa). Sekoita maito ja ranskankerma, kaada vuokaan. Ripottele päälle tortillat, hiukan käsissä murskattuna ja lopuksi juustoraaste.

 

Paista puoli tuntia 175 asteessa ja tarjoile lempisalsasi tai tuoreen tomaatin ja avokadon kanssa.

 

Kimchiä - ja vähän äkkiä!

Kimchi on niitä ruokia, joita joko rakastaa tai sitten ei. Itselleni olen antanut luvan rakastua tähän korealaiseen kiinankaalista fermentoimalla eli hapattamalla valmistettavaan mausteiseen ruokalajiin. Tosiasia nimittäin on, että sen maku kuuluu erottomattomasti moneen korealaiseen herkkuun. Ja ellet vielä tiedä sitä, niin korealainen ruoka ON herkullista.

Silloin harvoin kun pääsen aasialaiseen ruokakauppaan, on sieltä helppo napata vastaisuuden varalle purkki tai pari kimchiä. Minulle se on kelvannut mainiosti, vaikka tietenkin kunnon kulinaristi vannoo kotitekoisen nimeen. Kivistön Mari on minulle eräässä kimchi-liitännäisessä tapaamisessa, jonne pakotin hänet ostamaan valmiin tölkin kertonut, että valmistukseen liittyvä hajumaailma on melko tujakka. Samoin kuin (kunnon) kimchiä syöneestä ruokailijasta leijaava aromi.

Eipä siis minkäänlaista epäröintiä, kun löysin netistä Kimchiä tunnissa - tyylisen reseptin. Mulle oli tulossa rakas yllätysvieras, possu oli muhinut yön yli nyhdöksi, Bos säm'eistä puuttui vain kimchi. Minä valmistin sitä sitten pikana, ja se on kyllä aivan kelpo kimchin korvike. Eli suosittelen.

Toinen asia ennen reseptiä vielä, jonka haluan jakaa, on viha-rakkaussuhde kiinankaaliin. En tiedä onko suomalainen laitoskeittiö tehnyt karhunpalveluksen kiinankaalille vai kiinankaali laitos/lounasruualla, mutta jossain vaiheessa näin punaista kun salaattipöydässä ainakin -80 ja -90 luvulla (ja vieläkin) aneemisen salaatin pohjana oli aina kiinankaali. Siis vaikka kiinankaali, ananas ja herne-maissi-paprika. Argh! Ymmärrän sen käytön edullisen hinnan ja pitkän säilyvyyden takia. Mutta sitä on kyllä käytetty aivan väärissä paikoissa. Kyllä se salaattiinkin sopii,  ainakin itämaisiin aika marinoituihin, parhaimmillaan siis erinomainen se on kuitenkin wokattuna lämpinä. Ja sitten kimchinä. Eläköön Napa cabbage!

Pika -Kimchi
1 kiinankaali
4-6 valkosipulinkynttä
2 rkl kalakastiketta
4 rkl Chilihiutaleita tai  vähemmän (korealaisia, jos on, mulla ei)
2 tl sokeria
1 rkl omenaviinietikkaa
3 kevätsipulia parin sentin paloiksi pilkottuna
0,75 dl suolaa
1,5 litraa vettä

Kiehauta vesi ja sekoita suola siihen, anna jäähtyä viitisen minuuttia.

Poista kaalista kanta ja suikaloi reiluiksi paloiksi (minä vedin aika pieneksi, että mahtuu paremmin salaatinlehdelle). Kaada suolavesi kulhosssa olevien kaalien päälle ja anna seistä 10 min. Sekoita ja anna seistä vielä 5 min. Kaada kaali sitten lävikköön ja huuhtele ainakin kolmeen kertaan kylmällä vedellä. Anna valua lävikössä.

Sekoita muut aineet toisessa kulhossa. Ravistele vielä kaaleista ylimääräinen vesi ja sekoita kaali ja mausteet huolellisesti niin, että kaalit pinnoittuvat kaikkialta. Tarkista maku ja lisää suolaisuutta, tulisuutta tai hapokkuutta makusi mukaan.
Tarjoile vaikka  Bos säm'inä eli käärittynä salaatinlehtiin, tällä kertaa siis nyhtöpossun, korianterin ja kevätsipulikastikkeen kanssa.

Tuli aikasmoisen tulista.

Ja loppuun se Jorma Uotisen kuuluisa sanonta!

Maa-artisokka- ja kantarellilätyt

Oli ne. Ihanan kuohkeita, silti pintarapeita ja huumaavan hyvän makuisia. Pääosassa maa-artisokat ja kantarellit. Ajatus lähti oikeastaan siitä, että kävin kuokkimassa ylös puolitoistavuotta maassa olleet maa-artisokkani. En oikein tiedä edes kuinka niitä tulisi hoitaa. Nyt kunnostin maan ja painelin pienimmät takaisin maan uumeniin vähän harvempaan. Sato ei ollut kummoinen, ne suuretkin olivat hyvin pieniä. Kauniita kylläkin, lähes hohtavan valkoisia. Joku maassa/paikassa lienee kuitenkin ongelmana, samalla palstalla olevat mansikat ja perunat eivät nekään ole suorastaan nousukiitoon lähteneet. Niukkaa satoa. Paitsi lipstikka. Viihtyy! Loppukesästä upotin maahan vielä Ailalta saamani piparjuurijuurakot, joten ens kesänä on taas uusi yritys.

 
Mutta siis maa-artisokat, pienet sellaiset. En halunnut keittoa, pyrettä tai sipsejä tällä kertaa, enkä edes uunipaahdettuja. Mutta perunaletut. Miksei sitten maa-artisokkaletutkin? On se Maa-artisokan maku niin hieno, että tais peruna jäädä toiseksi. Pari perunaa laitoin kyllä taikinaan, kun en tiennyt kuinka maa-artisokka käyttäytyy.

Maa-artisokka-kantarellilätyt
4:lle

250g maa artisokkaa
1iso tai 2 pientä perunaa
0,5 l kantarelleja tuoreena tai vastaava määrä pakastettuna
1 sipuli
1 kananmuna
1 rkl tuoretta rosmariinia
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja valkopippuria
lehtipersiljaa pinnalle
voita paistamiseen

Keitä maa-artisokat ja perunat kypsiksi. Jos sinulla on perunaprässi, niin prässää kasvikset lumeksi vielä lämpöisinä, näin niitä ei tarvitse edes kuoria.

Kuullota silputtua sipulia, kantarelleja ja rosmariinia voissa, kunnes sipulit pehmeitä ja sienten neste haihtunut. Sekoita maa-artisokka-perunalumeen jauhojen kanssa. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Paista jäähtyneestä taikinasta letupannulla voissa pikkuletut kullanruskeiksi molemmin puolin. Tarjoile ruskistetun voin ja lehtipersiljasilpun sekä raikkaan salaatin kanssa.

Vein sitten muka oikein kuvausvermeet ulos raikkaan syksyiseen keskipäivään ja häärin terassilla kameranlinssin takana. Yhtäkkiä  etsimen kuvaan ilmaantui käsi ja reipas pikkutytön ääni tokaisi: "Mäkin laitan tätä nurmikkoa tähän."

Ja laittoi. Oikeasti nurmikkoa.