About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Voiko korianteria olla liikaa?


Jos olisin palannut kesälaitumilta vaikka 3. luokan pulpettia kuluttamaan kuten Urho9v., olisin saanut kirjoittaa aineen Kesän jännittävin päivä. Paljoakaan miettimättä olisin valikoinut elokuisen päivän, jonka vietin kuvausstudiolla yhdessä Liemessä-Jennin ja Hellan ja viinilasin välissä - Johannan kanssa 10 hengen kuvausporukan hääriessä ympärillämme.

Tunnelma oli, näennäisrennon ulkomuotomme ehkä harhaanjohtaessa, sydän-kurkussa-pamppailevan-jännittävä. Olimme lupautuneet kaikki vuorollamme kokkaamaan lempireseptimme kameroiden edessä, ja ettei homma tuntuisi liian helpolta niin tekisimme sen englanninkielellä.  Jännitystä olisi ollut varmaan tarpeeksi, vaikka olisin kameroiden edessä esittänyt koulun kuusijuhlien tapaan puuta. Nyt  oli oltava keskipisteessä. Jiihaa!

Joku kaikkitietävä taho oli pökännyt sormensa siis nimiemme kohdalla tutkiessaan listaa suomalaisista ruokabloggaajista. Epäilemme kriteereiksi yhteensointuvia nimiä. Lupauduimme kuitenkin rohkeasti Fiskarsin uudistuneen keittiömalliston kunniaksi tehtyihin kansainväliseen levitykseen meneviin videoihin, nimitykseksi saimme Fiskars Ruokalähettiläs 2013- tittelin.



Onneksi teimme työtä huippuammattilaisten kanssa. On uskomatonta mitä leikkauspöydällä saadaan aikaan. Olin  päivän viimeinen ja pääsin ilokseni näkemään myös tyttöjen kuvaukset.
Olimme itse valinneet reseptit ja saimme puhua miten ja kuinka halusimme, käsikirjoitusta ei siis ollut. Naiselliseen tapaan garderope tuotti lieviä ongelmia ja vähän meikkikin. Jokainen kuvasi 20 minuutin kokkauspätkän kahteen kertaan, tyyliin ensimmäisellä kerralla kuvattiin kokkaajaa, toisella ruokaa. Tuosta materiaalista sitten synnytettiin 3-5 min. videopätkä, joka tullaan linkkaamaan  Fiskarsin kansainvälisille facesivuille  kaiken maailman möllättäväksi. Nyt löydät sen jo minkä tahansa maan Fiskarssivuilta etulehden You-tube-linkin kautta.

Meitä ohjeistettiin, että ei pidä  ressata keksiikö puhumista, sanoo vaan lauseen silloin tällöin, tiivistettynä paketista tulee kuitenkin hyvä jatkumo. No JOKU ei kai osaa olla puhumatta . Minä päästelin taukoamatta koko kuvausajan (oon videolla välillä aivan hengästynyt)! Tiimi oli superkannustava ja sain ihanaa palautetta, jonka olen kätkenyt sydämeeni (unohtivat kuulemma olevansa kuvauksissa ja katsovansa ihan oikeaa ruokaohjelmaa, saivat vinkkejä ja kaikkea...) Toisaalta kyllä sitten sanottiin, että hmmm, tämäpä onkin haasteellinen pätkä laittaa leikkauspöydälle.

Uberselkokielinen puhetyyli juontaa kai opetusajoilta, karmivaa on kuulla omaavansa äksentin "can't quite put my finger on what it is".
No, toisaalta, onhan tämä kaikki melko sympaattista ja melko rohkeaakin. Joka tapauksessa olen iloinen kun lähdin mukaan. Kyllähän tämmösiä tekis.

Eli tässä se nyt on, Ta-daa! Nanna valmistaa mustapapukeittoa ja chorizo-quesadillojaja (videolta löytyy myös yhteys otsikkoon).



Annan Johannan ja Jennin julkaista omat videonsa ennen kuin linkkaan heidät tänne. Olemme kukin tahollamme jo ehtineet julkaista videomme naamakirjan sivuilla heti kun saimme luvan.
Ihastuttavien ja kauniiden naisten Jennin (suorastaan hehkuu fotogeneettisyyttä) ja (söpönlämpöisen) Johannan kanssa oli hieno kokemus tehdä tätä projektia.

Hienoa oli myös kokkailla Fiskarsin välineillä, tuo uus juustoraastin on aivan pop, samoin kuin kokoonmenevä lävikkökin.

On vielä mainittava, että näin äiti-ihmiselle uskomaton ja yllättävä lisäbonus tästä kaikesta oli se vilpitön onni ja ylpeys, joka loisti Urho9v:n naamasta: " Mun äiti on juutupes!" Että älkää ihmetelkö jos videon katsojia demografisesti tarkasteltuna löytyy yllättävä piikki eteläpohjalaisten 7-10 vuotiaiden poikien kohdalla.

yhteistyössä Fiskars


  

perjantai 4. lokakuuta 2013

Tuplauunin tuplareseptit - sä oot syypää mun hymyyn

Kuva www.satukemppainen.com

Siinä se nyt möllöttää. Ei Akseli, joka huumorimiehenä tuskin kovin usein möllöttäää, vaan Samsung Tuplauuni, noin tuttavallisemmalta nimeltään.  Kerroinkin jo aiemmin superhauskasta kokkisota-illasta, jossa jouduimme heti tositoimiin uunin kanssa.

Varsinkin Riikka (tiedättehän, se Vatsasekaisin-tyyppi *) ja minä olimme hirveän tosissamme.

Kuva www.satukemppainen.com

Toisaalta, se takasi voiton. Tai siis se, että meillä oli tosi hyvä tiimi. (Lähes yhtä hyvä kuin valkoisella joukkueella).

Kuva www.satukemppainen.com

Ja voittajienhan on jo tunnetusti helpompi hymyillä....( ja näköjään myös valkoisen joukkueen)

Mutta ihan itsessään se uunikin sai suun hymyyn. Tuplauunin saa siis jaettua haju- ja makutiiviisti kahteen uuniin, joista voit energiaa säästäen käyttää vaikka vain toista. Uunia voi myös käyttää yhtäaikaa, eri toiminnoilla ja lämpötiloilla, eri ajastuksilla. Eikä tähän vielä lopeteta, sillä  alempi osa muuntuu tarvittaessa myös höyryuuniksi.

Hei, oottakaa, mä vähä kyselen Aleksilta....



Vaikea käsittää, kuinka en ole tajunnut tarvitsevani juuri tälläistä! Ja jos tälläinen olisi ollut olemassa 7 vuotta sitten uutta keittiötä laitettaessa, olisi monelta uunituskalta vältytty. Uuni putsaakin itte ittensä. Lisää infoa uunista ja videoita ja käyttövinkkejä löytyy Samsungin kamppanjasivuilta.  Samalla sivulla kannattaa ehdottomasti käydä myös jättämässä yhteystietonsa äänestykseen jossa voit voittaa valitsemasi Samsung kodinkoneen. Pikkuusen paremmat palkinnot. Mua ei tällä kertaa tarvitse äänestää. Että ihan nyt ajattelette vain omaa etuanne tuplauunin (tai jääkaapin) kiilto silmissä.

 Minä sen sijaan jään haaveilemaan. Haaveilemaan kuinka tuplauuniani käyttäisin.

Hauduttaisin uunipadassa sitä ihanaa siirappista sesamkanaa

 
ja jälkiruuaksi laittaisin toiseen osaan paistumaan jättisuklaacookien valurautapannuun.


Kana vaatii maks. 150 asteen lämmössä 3h,  jättikeksi taas 175 asteessa 40 minuuttia. Ja nyt ne tulee yhtäaikaa! Vaikka lämpötilaero ei olekaan suuren suuri, on se molemmille kuitenkin aika kriittinen ja nyt tuoksut ja maut eivät pääse sekoittumaan. Lisäksi keksi ehtii jäähtyä sopivasti jälkiruuaksi. Nämä reseptit oli pakko laittaa tähän muuten jo senkin takia, että te, rakkaat lukijani, ootte kumminkin menneet unohtamaan nämä ja molemmat on sen verran kansankiihotusreseptejä, että jos olette persoja ablodeille, kannattaa  nämä muistaa.

Kala  mietoon höyryyn kypsymään, niinkuin pääsin jo kokeilemaan, ja uunivihannekset kovemmalle lämmölle paahtumaan. Tai vuohenjuustot grillivastuksen alle samalla kun paahtopaisti muhii omia aikojaan. Mielettömiä mahdollisuuksia. Mutta tutustukaa itte. Joka ruuanlaittofanin päiväuni. 

Klikkaa myös facebookkiin!

* asiallisesti sanottuna Riikkahan on ihana ja Vatsasekaisin Kilinkolin on valittu mm. 2012 Kauneimmaksi ruokablogiksi. Ja 12.11 mä meen Riikalle kylään. Televisiossa.

Yhteistyössä Samsung

tiistai 1. lokakuuta 2013

Äärimmäisen yksinkertaista


Kotimainen lampaan ulkofile pintapaistetaan valurautapannulla rosmariinivalkosipulivoissa.  Siivutetaan ohueksi. Ronskit  kotopuun omenalohkot karamellisoidaan ja maustetaan piparjuuriraasteella. Koska syyskuun loppupuolellakin kasvimaalla  jaksaa rehottaa ikikiitollinen mangoldi hehkuvine väreineen, käytetään sekin vielä pannulla jotta trio olisi täydellinen.  Kostukkeeksi piparjuurimajoneesia. Tarjoillaan aterian lämpimänä alkuruokana, suoraan pannusta kahdelle. Ei ehkä fancy, ei ehkä trendi, mutta herkullista, aitoa, skandinaavisen rehellistä ruokaa.


 
 
Reseptin innoittajana toimi Cono Sur -viinitalo, joka järjesti pohjoismaalaisille bloggaajille reseptikilpailun, jonka voittaja pääsee ystävänsä kera Chileen tutustumaan Cono Surin viinitaloon.
Kilpailun tuomareina toimivat  Cono Surin pääviinintekijä Adolfo Hurtado, Master of Wine Tuomas Meriluoto ja päätuomari, Ahvenanmaalainen huippukokki ja lähiruuan puolestapuhuja Michael Björklund, joka valitsee Suomen toisen finalistin Tukholmassa kokattavaan loppukilpailuun, toinen valitaan yleisöäänien perusteella.
 
”Pohjoismaisessa keittiössä minulle tärkeitä asioita ovat läheltä tulevat laadukkaat raaka-aineet ja niiden omaa makua korostava minimaalinen käsittely ruoanvalmistuksessa. Myös valmistustapaa ja pääraaka-ainetta ilmentävä esillepano ja perinteisten raaka-aineiden kuten voin käyttö ruoanlaitossa ovat lähellä sydäntäni.” Michael Björklund
 
Tehtävänanto oli siis löytää Cono Surin Bicicleta viinille sopiva pohjoismainen ruokaresepti, jonka pääraaka-aineena tuli olla joko peruna, omena, lohi tai lammas. Resepti sai olla joko alkuruoka, pääruoka tai suolainen leivos.
 
 
Cono Surin  mainiot Bicicleta viinit olivat ennestään tuttuja, kun IsoHoo sai niistä jo vinkin keväisillä messuilla Tallinnassa. Pinot Noir suorastaan pakotti tarttumaan lampaaseen.
 

Lammasta ja piparjuuriomenaa
Pintapaistettua lammasta ja karamellisoitua piparjuuri-omenaa, mangoldia ja piparjuurimajoneesia
Lämmin alkupala 4:lle.

300g kotimaista lampaan ulkofilettä
rosmariinia
3 valkosipulinkynttä
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria
1 iso kotimainen, kiinteä ja hapokas omena
2 rkl tuoretta piparjuurta raastettuna
0,5 l erivärisiä mangoldinlehtiä

Piparjuurimajoneesi
2 keltuaista
1 valkosipulinkynsi
3 dl öljyä
1rkl valkoviinietikkaa
2 rkl raastettua piparjuurta
1dl lehtipersiljaa hienonnettuna
Hienonna muutama rosmariinioksa ja valkosipuli. Hiero mausteet yhdessä suolan ja pippurin kanssa lampaan ulkofileen pintaan ja jätä maustumaan huoneenlämpöön tunniksi.
Valmista piparjuurimajoneesi. Sekoita kulhossa murskattu valkosipuli ja keltuaiset. Kaada öljy ohuena nauhana sekaan koko ajan sekoittaen. Sekoita mukaan lopuksi valkoviinietikka sekä raastettu piparjuuri ja silputtu lehtipersilja. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.
Kuumenna pannulla voi hiukan pähkinäiseksi paahtaen ja lisää joukkoon rosmariininoksa. Paista ulkofileitä voilla valellen 2 minuuttia molemmin puolin. Nosta folioon vetäytymään.
Kuumenna lisää voita ja laita kuorittu, lohkoiksi leikattu omena voihin karamellisoitumaan. Sekoita mukaan myös piparjuuri. Lopuksi voit pannun toisella laidalla pikapaistaa mangoldin, noin minuutin. Mausta suolalla ja pippurilla
Kokoa annos vaikka pieneen rautapannuun, viipaloimalla lammas ohuiksi siivuiksi pannulle. Asettele toiselle puolelle karamellisoidut piparjuuriomenat, toiselle mangoldi. Korista annos piparjuurimajoneesilla. Hauska idea on myös koota yhdelle pannulle 2 hengen annos jaettavaksi.
 


Kilpailun taso  on äärimmäisen korkea, reseptit toinen toistaan herkullisempia upeine kuvineen. Taidan olla itseäni paremmassa seurassa...
 
 
Äänestäjien (kerrankin ei tarvitse olla facebookissa) kesken arvotaan Michelin upeita Makuja Pohjolasta keittokirjoja. Osallistujien joukossa on monta, ellei sellaisia ole  peräti jokainen, lukemaani ja ihailemaani blogia. Sovitaanko nyt niin, että te äänestätte hyvän finalistin, että saadaan hoidettua homma kotiin maaotteluhengessä. Omaa reseptiäni pääset äänestämään suoraan tästä linkistä.
 
(Huomaatteko, Chilen matka vetää sen verran vakavaksi, ettei postaus sisällä ainon ainokaista vitsiä tai sutkausta.)
 
Reseptiä varten sain maisteltavaksi pullon Cono Surin Bicicleta Pinot Noiria ja toisen Rieslingiä.
 
 
 
 

 



perjantai 27. syyskuuta 2013

Aivan liian hidas


Kyllä se niin on, että kokemattomuudesta saa kärsiä. Nimittäin juustokohokkaantekokokemattomuudesta. Kamerat ja kaikki olin virittänyt valmiiksi, mutta en vain millään ehtinyt ottaa kuvaa kohonneesta kohokkaasta ennenkuin se tuli alas. Tulevatko ne aina näin nopeasti? Jälkeenpäin olen miettinyt taktiikoita, olisiko pitänyt kuvata suoraan uuniin, vai mitä?

No oikeastaan, ei se mitään, sillä minulla oli juustokohokkaalle ihanainen tomaattibasilikalisuke, jonka lusikoin sitten siihen vajoavaan kraateriin. Ehkei aivan juustokohokasetiketin mukaista, mutta tässä tapauksessa oikein toimivaa.



Juustokohokasneitsyyteni sai kyytiä kun lupasin kehitellä Alpron uudenuutukaiselle Hasselpähkinäjuomalle reseptin. Aluksi mietin hasselpähkinäistä pannacottaa, mutta koska juomassa ei ole makeutta, niin aloin miettiä voisiko sitä soveltaa johonkin suolapalaan. Jostakin muistin hämärästä tuli mieleeni kauan sitten ensimmäinen syömäni lämmin vuohenjuustosalaatti, jossa juustoa komppasivat tomaatit, basilikaöljy ja hasselpähkinä. (Ja tähän nyt se maalifirman mainoslause....)

Ja ihan oikein muistin, hyvin sopii hasselpähkinä juuston ja tomaatin kera. Hauska ja erikoinen herkku, vaikka itse sanonkin. 


Hasselpähkinäinen juustokohokas
6:lle
2rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
3dl Alpro Hasselpähkinäjuomaa
4 keltuaista
4 valkuaista kovaksi vaahdoksi vatkattuna
150g vahvaa juustoa esim mustaleima-emmental tai gruyere raastettuna
suolaa ja mustapippuria
tarjoiluun
250g kirsikkatomaatteja
4rkl balsamico-viinietikkaa
tilkka öljyä paistamiseen
1 dl tuoretta basilkasilppua
Sulata voi kasarissa ja kiehauta siinä jauhot. Lisää hasselpähkinäjuoma hiljalleen koko ajan tasaiseksi sekoittaen. Nosta kasari liedeltä heti kun kastike on sakeaa.
Sekoita sitten munankeltuaiset kastikkeen joukkoon yksitellen. Sekoita myös juusto ja mausta muutamalla pyöräytykselle mustapippurimyllystä ja aavistuksella suolaa. Lopuksi kääntele mukaan valkuaisvaahto. Jaa seos voideltuihin pieniin tasapohjaisiin ja -reunaisiin annosvuokiin(lieriö). Jätä vuuat muutama sentti vajaaksi.
Paista uunin alatasolla 175 asteessa n. 20-30 minuuttia kunnes kohonneet huiput saavat hiukan kullankeltaista sävyä. Älä missään nimessä avaa uunia, kohokas lässähtää välittömästi!
Kohokkaan paistuessa valmista sille lisäke. Pilko kirsikkatomaatit ja paista niitä pannulla miedolla lämmöllä pienessä öljytilkassa. Lisää joukkoon myös balsamicoa. Kun suurin osa nesteistä on haihtunu,t ota pannu liedeltä ja sekoita mukaan basilika. Lisää hiukan suolaa ja mustapippuria.
Tarjoile hasselpähkinäiset juustokohokkaat alkuruuaksi välittömästi uunista oton jälkeen. Nostele jokaiseen vuokaan iso lusikallinen balsamicotomaatteja keskelle kohokkaan laskiessa syntyvään kuoppaan.



Maitotytön kanssa testasimme myös juoman juomana pillimehun tapaan. Jääkaappikylmänä oikein raikas välipalajuoma, vähärasvainen, mutta täynnä kalsiumia.

Luulen, että teen muuten vielä joku päivä sitä pannacottaakin. Vadelmilla. Koska vadelmat ja hasselpähkinä...

Piipahdappa Alpron facebooksivuilla äänestämässä  (tätä) lempparireseptiäsi. Palkintoina löytyy esim Nikonin hieno kamera.  Onnea äänestykseen ja arbontaan








tiistai 24. syyskuuta 2013

Omenaressu, etten sanoisi täydellinen pannukakku

 
Luulen, että omenaressu ja varsinkin sana RESSU tuo minulle ja teille hyvinkin erilaiset mielikuvat Snoopysta aina johonkuhun empatiat herättävään henkilöön (tai tässä tapauksessa omenaan), ellei peräti johonkin pullamössön tapaiseen jälkiruokaan. Tai mistäs minä teidän mielleyhtymistänne tiedän.
 
Itselleni on kuitenkin selvää mitä ressu on. Vaikka olenkin perinjuurin eteläpohjalainen, ei meillä ( Oravan mummolas) koskaan ole syöty kropsua. Uunipannari nimenä on taas aivan liian kaupunkilaista. Meillä se sana, millä tarkoitettiin aivan samaa asiaa kuin noilla kahdella, oli ressu. Yritin viikonloppuna tätieni kanssa miettiä kuinka laajalle tuo ressu-sana on levinnyt. Onko se vain Kauhavan Oravan kylä-talkia? Sen tiedän, ettei se pekästään Viinamäkeen (Oravan mummolan sijaintipaikka) rajoittunut, samaa sanaa käyttivät myös lähinaapurit Räätäris ja Kumpulas (nyt tämä alkaa kuulostaa jo Astrid Lindgreeniltä....). 
 
Syksyinen arki on meillä niinkuin varmaan monella muullakin aika kiiruusta. Niin kiirusta, että maitokin vanhenee jääkaappiin. Silloin hemmotellaan perhettä ressulle. Olin luvannut ottaa osaa Myllärin Luomu  Suomen inspiroivin leipoja-kisaan, jossa syyskuun teemana on viljainen välipala. Granolat ja täytetyt ciabatat sun muut on sukkuloineet aivoradoilla koko kuun, mutta  tuntuu , että muut ovat tehneet jo kaiken paremmin. Siksipä palataan takaisiin lapsuuteen; käytetään se vanha maito pois kuljeksimasta, tuunataan ressua oman puun omenaviipaleilla ja istahdetaan kylmän maitolasin kera vanhanaikaaselle vilijaaselle välipalalle.
 

Omenaressu, eli omenapannukakku
leivinpellillinen

8 dl (päiväysvanhaa) maitoa
2 munaa
2rkl sokeria
1 tl suolaa
5dl dl Myllärin Luomu Täysjyvävehnäjauhoja
4-8 omenaa, koosta riippuen
voita, kanelia

Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoita kaikkia aineet, paitsi (omenat ja voi) vatkaten tasaiseksi taikinaksi. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille.

Poraa kuorimattomista omenista keskustat pois ja siivuta omenat noin puolen sentin paksuisiksi rinkuloiksi. Asettele rinkulat pannukakkutaikinan päälle joko säntillisesti tai ihan hujan hajan. Ripottele omenakohtien päälle kanelia ja höylää voin siivuja niin paljon kuin kehtaat.

Paista kuumassa uunissa melko ruskeaksi n 30-40 minuuttia.

Se tunne kun haukkaat ressua ja kanelisen omenan karamellisoitunut maku kohtaa päälle sulaneen suolaisen voin.
Se.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Bataatit lauteilla


Tarvitaan ehkä lievää pohjalaista hulluutta, että valitsee syyskuun puolivälin jälkeen ystäväperheen vierailun teemaksi Karibian grillimenun. Mutta katsokaa kuinka onnellisilta nuo bataatit vaikuttavat grillini lauteilla.

 
Tai nämä ilkikurisesti hymyilevät sitruunat. Taisivat mokomat luulla päässeensä takaisin tropiikkiin.
 

Kookosmarinoidut scampit hiilloistuivat vartaassa ja kanaleikkeet kypsyivät kerrankin juuri sopivan meheviksi.


Sen verran koleaa ja syksyistä kuitenkin, että syömispuuhat suunnittelimme sumeilematta sisätiloihin.

BBQ-broileri
Mangokastike
Grillatut bataatit kermaviilin ja ruohosipulin kanssa
Grillatut kookoskatkaravut
Grillatut sitruunat
Perunasalaatti pavuilla

Ja kaikki meni. Illan idea ja kiitos resepteistä kuuluu ihastuttavalla blogiystävälleni Soppaa ja silmukoita Marjalle joka kyseisen ellen Mat&Vin 2007 lehdestä löytyneen menun ja reseptiikan jakoi blogissaan. Reseptit voitte käydä kopiomassa Marjalta. Minä tyydyn kommentoimaan.

BBQ-broiskun marinadi: ihana. Käytä ohuita leikkeitä niin saat maistuvaa kanaa.

Mangokastike: kuin karkkia. Keksin raastaa mangon kuutioimisen sijaan, jolloin kastikkeesta tuli kauniin keltainen.

Bataatit: ne vaan sopii grilliin! Viime kerrallahan esikypsennin ne uunissa. Tällä ohjeella keitin ne ensin. Mulla oli taas aivan huippu isoja bataatteja, mutta niitä ei kannata säikähtää. Vaikka bataatti onkin leikatessa hurjan kovaa, se kypsyy miljoona kertaa nopeammin kuin esim. punajuuri, porkkana tai peruna. En muuten tiennyt, että sellainen  lähes tiiliskiven kokoinen bataatti kelluu!
Bataatinkastike oli maistuva.

Jättiravunpyrstöt: Näillehän ei oo mitään määrää paljonko niitä menis, ovat vain niin ihania. Ainut oli, että kilon kuorimisessa ja pyllyn putsauksessa meinas mennä järki ja ikuisuus. Ens kerralla ostan valmiiksi kuorittuja. Ehkä.

Grillatut sitruunat: Pikantti lisä ja puheenaihe.

Perunasalaatti pavuilla: Ihanat mausteet, muuten sopivan simppeli.

Kaiken kaikkiaan hauska menu. Voit valmistella perunasalaatin ja kaikki kastikkeet, bataatinkeiton ja ravut ja kanat marinaadeihin ja sitruunat grillausvalmiuteen hyvissä ajoin ennen juhlia. Silloin ei illalla jääkkään muuta kuin esillepano ja nopea grillaustuokio. Tarkenee kylmemmälläkin säällä.

Eri asia olinko MINÄ valmistellut kauhiasti etukäteen...



torstai 19. syyskuuta 2013

Luumu-frangipane-viskitorttu. Siinäs kuulit, nih!

 
Jos otsikossani on himpun verran uhitteleva sävy, niin se johtuu vain siitä, että yritin huonolla menestyksellä etsiä suomenkielistä vastinetta frangipane-täytteen nimelle. Jos tätä nyt lukee joku pitkänlinjan kondiittori (mikä saattaa olla hyvin epätodennäköistä) tai muuten vain kaikkitietävä ruoka-intoilija, niin vastaustanne odotetaan.
 
Frangipane- nimi tulee siis ranskankielestä ja se on tortun täyte, joka valmistetaan mantelijauhosta sokerista, voista ja munista. Mukaan lisätään sitten vaikka omenaa, luumua tai aprikoosia. Tuloksena ihanan makuinen torttu, lähellä sitä kauan etsimääni lapsuuden sveitsiläisen aprikoositortun (en käsitä, ettei äitini muista enää mitä siihen täytteeseen tuli. Kermaa ja munia? Tätä? Mitä?) makeankirpeää olemusta.
 
Tortusta saa tosi kauniin kun käyttää tarpeeksi viipaloitua hedelmää, toisin sanoen peittää koko tortun, myös kiille pääsee silloin oikeuksiinsa. Minulla oli vain n. 4 dl kulho NaapurinUllan luumupuun viinirypäleen kokoista, mutta tosi makoista luumua.
Yritin niistä poistaa kiviä kirsikankivenpoistajalla, jonka löysin kesällä vihdoin Eiringiltä, mutta ei se kyllä oikein toiminut, kivet olivat sille himpun verran liian suuria. Tuloksena luumut olivat melkoista riekaletta, eikä niitä järin kauniisti saanut aseteltua mitenkään.


 
Tortun ohje on lopputulos ja yhteenveto googlematkasta frangipanepiirakoiden ihmeelliseen maailmaan. Pohjana on tavallinen muropohja, jota en olekaan jaksanut valmistaa itse aikoihin, se pakastehyllyn murotaikinapohja on vain liian houkutteleva. Ja toki käy tähänkin. Mutta pohjaa valmistaessani muistin taas kuinka helppoa pohja oli valmistaa alusta asti, ja nyppiessäni kylmää voita jauhoihin saatoin oikein tuntea taikinaterapian vaikutukset ja viikon murheitten väistyvän taka-alalle. Tortun tekemisen huippuhetki numero 1. Toinen on sitten se ensimmäinen kirpsakan makea ja rapea suupala.
 

Luumu-frangipane-viskitorttu
 
Pohja
5 dl jauhoja
1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
125g kylmää voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
3 rkl jääkylmää vettä
 
JA KUIVATTUJA HERNEHIÄ!
 
Nypi voi ja kuivat aineet taikinaksi. Nyppiminen tarkoittaa sitä, että laitat kaikki samaan kulhoon ja otat  yhden puhtaan kätesi ja nypit eli puristelet voin jauhojen sekaan, kunnes saat tasaisen taikinan.  Lisää sitten jäävettä ruokalusikallinen kerrallaan taikinaan sekoittaen, muovaa taikinasta pallo, kääri se tuorekelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin (tai jopa pakastimeen) puoleksi tunniksi.
 
Usein taikinasta pyydetään kaulimaan pohja, minulla se ei vain tahdo onnistua, enkä käsitä miksi taikinaa ei voi samoin tein painella sormin tasaisesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Minä ainakin painelen. Minä olen muuten ostanut jostain aivan halvan metallisen irtopohjallisen piirakkavuoan, joka toimii tässä mainiosti. Aseta pohjan päälle sitten pala foliota ja sen päälle kuivattuja herneitä. Ne toimivat paistaessa painona, että pohja pysyy mallissaan. Paista 180 asteessa 25 minuuttia. Poista herneet ja folio (herneet voit uusiokäyttää seuraavalla kerralla piirakanpainoina taas). Anna pohjan jäähtyä ennen täyttöä.
 
 
Piirakan täyte
4dl-1l luumuja kivet poistettuna
2dl sokeria
125g huoneenlämpöistä pehmeää voita
2 munaa
2 rkl viskiä
160g mantelijauhoa
 
Kiille
1 rkl viskiä tai vettä
1 rkl appelsiini- tai aprikoosimarmeladia tai -hyytelöä
 
Vaahdota voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi ja lisää sitten munat yksitellen vatkaten. Lisää viski ja mantelijauhot, sekoita tasaiseksi.
 
Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle. Täytteen päälle levitä tasaisesti limittäin ympyrän muotoon luumut,  jos sinulla on isoja luumunsiivuja, tai kumoa vain kaltaiseni pikkuriekaleet luumuja pinnalle.
 
Paista 180 asteessa 45 minuuttia, loppuvaiheessa voit peittää pinnan foliolla, ettei tummu liikaa.
 
Valmista kiille kuumentamalla neste ja hyytelö. Pensselöi tortun pintaan ja anna tortun jäähtyä.
 
Nauti vaniljajäätelön tai ranskankerman tai kermavaahdon kera. Näinhän sitä tavataan sanoa. Meillä meni alas kyllä aivan tällääsenäkin. I loooooved this torttu!
 
 
Ai niin. Tähän olisi kyllä hyvä lopettaa, mutta vielä piti sanomani, että useissa ihailemissani kauniissa ja hurmaavissa ruokablogeissa näkyy suloisen harmonisia kirjoitettuja reseptikuvia. Tsekatkaa tunnelma esimerkikisi vaikka Suolaa&Hunajaa ja Vatsasekaisin Kilinkolin- blogeista.
 
Minäkin usein netistä surffaillessani kirjoitan reseptejä ylös ihan käsipelillä, koska en jaksa alkaa tulostelemaan eikä kotimme ainoaa ja kiinteää konetta voi raahata keittiöön, että vois olla kokatessa online. Mutta kyllä siitä käsinkirjoitetusta reseptistä onkin sitten kiva kokkailla, kun on kaiken pikkutarkasti kopioinut. Alla tämän tortun ohje. Ja IsoHoon lottonumerot ilmeisesti.