Frittata (kannattaisko mainita myös chorizo ja lehtikaali?)

Jokusen viikko sitten sain maistaa Liemessä Jennin superhyvää frittataa. Olen aina ollut vähän, että sama minkä nimen sille antaa, munakas kun munakas. Ja onko se nyt oikein ruokaakaan, siis niinkuin aterian pääosaan. No on se vaan. Uskomattoman muuntelukykyinen, helppotekoinen ja maistuva myöskin. Lopullinen into tarttua paistinpannuun tuli Donna Hay - lehdestä, jossa frittataan oli ympätty chorizoa, kurpitsaa ja lehtikaalta.

Reseptit kun on luotu sovellettaviksi, otin lähtökohdaksi oman pikku palstani, joten paahdettu kurpitsa vaihtui heti kättelyssä pieneen sievään kesäkurpitsaan (joka oli muuten niin hyvän makuinen, että  kun pilkkoessani erehdyin laittamaan palan suuhuni testatakseni mahdollisen puulta tai kitkerältä tai muulta maistumisen, yllätti raikas maku niin ällikällä, että koko zucchini meinasi kadota kokin suuhun pala kerrallaan). Lehtikaalin kaveriksi napsin supertuottoisen ja vähänkäytetyn mangoldivyöhykkeeni lehtiä. Chorizot eivät ikäväkseni tänä(kään) vuonna itäneet, joten hain ne kaupasta.

Lehtikaalin kanssahan kävi vähän hassusti. Kyseessä oli ensimmäiset koskaan kasvattamani, ja suru oli suuri kun joku kirppuarmeija söi koko sadon alkukesästä aivan verkkopaidaksi. Suivaantuneena kiskoin koko rivistön kasvimaatani rumentamasta. Kerroinkin tästä jossakin vaiheessa, johon Kivistön Mari jo varoitellen kommentoi, ettei sellaista julmuutta/tyhmyyttä pidä tekemän. Kasvukausi on pitkä. Ja niinpä sitten kävikin niin, että koska olen suuripiirteinen, oli pari taimea jäänyt tuhovimmaltani piiloon ja nyt minulla on sitten ihan pikkariikkisen lehtikaalia, ihan kaunista, reiätöntä.

Myönnän että kovin ruskettunut frittatani saattoi hiukan ylikypsyä, mutta oli se hyvää silti.

Frittata chorizosta, lehtikaalesta ja kesäkurpitsasta
6:lle

1 pieni kesäkurpitsa
1 punasipuli
2 tuorechorizomakkaraa
100g lehtikaalia, (mangoldia, pinaattia)
150g pehmeää vuohenjuustoa
6 munaa
2dl kermaa
mustapippuria, suolaa
öljyä

Ota uuninkestävä paistinpannu. Paista siinä miedolla lämmöllä pilkkomaasi kesäkurpitsaa ja punasipulia ja kuorestaan ulos paloina puristettua chorizoa kunnes chorizo on kypsää, kurpitsa saanut väriä ja sipuli pehmennyt. Mausta mustapippurilla ja ehkä suolallakin. Sekoita sitten  kevyesti sekaan lehtiruodistaan paloiksi revityt lehtikaalet ja mangoldit, sekä vuohenjuusto. Sekoita munat ja kerma, mausta mustapippurilla. Ehkä kevyesti vielä suolaa. Kaada pannuun, sekoita ja nosta uuniin 200 asteeseen 20-30 minuutiksi, kunnes frittatta näyttää kullankeltaiselta ja hyytyneeltä.
Tai well done niinkuin mulla.

Well done, joka tapauksessa.

Oma maa punajuuri, peruna ja porkkana

Voi juures, siellä sinä kasvat mullan alla kauniiksi ja maistuvaksi, vaikka punajuuria ei paljon harvennettu ja koko kasvimaa oli puolet ajasta vesiheinän peitossa.

Ja peruna, niin vain sikisit sinäkin, vaikka 4 vuoden perunanviljelykokemuksesta huolimatta saat minut yhä uudelleen hämmennyksiin. Yhtenä vuonna kaikki perunat räjähtelivät kattilassa keitettäessä. Seuraavana vuonna ne olivat ankaran rupisia. Tämän vuoden kiintoisin pointti on, että yksi varsi on tehnyt suurinpiirtein yhden, kylläkin uuniperunan kokoisen mukulan. Ei kyllä tällä meiningillä olisi jäänyt ensi vuodeksi siemenperunaa, jos omavaraisia oltaisiin sen suhteen.

Ehkä kaikkein monipuolisin maan antimista valmistuva ruoka on paahdetut uunikasvikset.  Ne kun ovat jumalaisen hyviä, uuni karamellisoi ne tavalla, joka päihittää keittelyn mennen tullen. Syö sellaisenaan, lämpimässä salaatissa, liharuuan lisukkeena, kalan kaverina ja  grillailujen kruununa.

Eikä tähän oikeasti tarvitse edes reseptiä.

Paahdetut uunijuurekset

Pese ja tarvittaessa kuori, sekä lohko reiluihin paloihin lempijuureksiasi. Tässä esimerkiksi peruna, punajuuri, punasipuli ja porkkana. Muutamasta yksilöstä per lajike tulee yhdessä jo suuri määrä. 

Laita kasvikset leivinpaperin päälle uuninpellille ja lorauttele päälle öljyä, sekoittele hiukan kaksin käsin. Jos haluat, ettei punajuuri tahraa muita, varaa niille oma tontti pellin nurkasta. Ripottele suolaa ja mustapippuria sekä yrttejä, esim timjami ja rosmariini, tuoreena tai kuivana.

Paahda 200 asteessa, kunnes kriittisimmät, eli ne jotka eivät kovina maistu, tässä tapauksessa peruna, ovat sopevan kypsiä. Vie n. puoli tuntia tai enemmän.

Jotta ateriastamme ei olisi tullut vallan kasviruoka, laitoin lopussa pellille vielä kuumenemaan pakastimesta sulattamani loput juustoiset minihampurilaispihvit.  Turkkilaiseen jugurttiin murentelin mukaan fetaa ja silppusin hiukan lehtipersiljaa ja minttua ja kas yht'äkkiä ateriassamme oli lähes lähi-itämainen vivahde. 

Sillä lailla kotoosesti!

Sininen hetki

Loppuvan kesän viimeinen, se kaikkein sinisin hetki.

Resepti: Ystävät, yö, järvi, nuotio ja elokuun viimeinen ilta.

 



 

Keskikesän kauneutta

 

Resepti: Kesäjuhlat, paljon sukua, järvi, morsian, ruokaa, juomaa.

Kesän onnettomuudet, nekään eivät tule kello kaulassa

Resepti:  Hoitoon rakkautta, syliä ja pikkuisen lääkäriäkin

Kesäkeiju - vai onko tämä tuon edellisen enkeli?

Kesän saarnamies

Kesämajoitus:
Ainoastaan 40 vuorokautta risteilyllä.

Kesäpuuha:
Aurinkorasvan levitys.

Kesätukka:
Pitkä

Kesän jännittävin paikka.

Kesäkaverukset

Kesän parhaat juhlat:
Dagen efter

Kiitos kesä. Se oli sellaista.

Sikasienipasta

Luit ihan oikein. Ellet sitten lukenut sekasienipasta? Kirjoitin kyllä sikasienipasta, koska sienet olivat tässä pastassa pelkkää suppilovahveroa. Ja sitten tässä oli sitä sikaa, eli kunnon possunkylkisiivuja vai miksikä kastikelihaksi sitä välillä siivutetussa muodossaan kutsutaankin. Tavallinen pekoni varmasti käy myös ja kyllä ne sekasienetkin käy. Joviaali pasta.

Ja jotenkin tummansuolaisesti ihanan syksyinen.

Sikasienipasta

4:lle

250g siankylkeä siivuna

0.5-1 l tuoreita suppilovahveroita, pakastettuja puolet vähemmän

1 keltasipuli

2-3 valkosipulinkynttä

300g pennepastaa

1 ruukku rucolaa

suolaa ja mustapippuria

tarjoilun parmesania

Keitä pennepasta pakkauksen ohjeen mukaan napsakan tuntuiseksi.

Pilko siansiivut kylmälle pannulle ja ala lämmitellä niitä pikkuhiljaa niin, että rasva alkaa tiristä. Lisää joukkoon 5 minuutin kuluttua oikotut sipulit ja valkosipulit sekä pilkotut sienet. Paistele kunnes sienineste haihtuu ja possu on mukavan rapsakkaa. Sekoita mukaan napsakka, valutettu pasta.

Käytä suolaa ja mustapippuria.

Ota pannu hellalta ja revi ja sekoittele rucola pastan joukkoon. Höyli päälle parmesaania ja nauti.

Ihanaa, rapsakkaan raikasta, kuulasta syksyä kaikille tämän pastan myötä! Se on täällä!

Riemastuttava ilta tuplauuniin tutustuessa

Epäilenpä onko kodinkonemyyjilläkään koskaan näin hauskaa uunien parissa?

Pakko jakaa.

Blogirinki oli kutsunut joukon bloggaajiaan Samsungille järjestämäänsä tilaisuuteen. Vaikka tekniikkavempain-esittely ei ensimmäisenä välttämättä kolise kotiinpäin oli vaikea vastustaa taas tilaisuutta tutustua uusiin meikäläisiin.

Illasta sukeutui jotain vielä parempaa.

Jos nimittäin sen aloittaa Akseli Herlevin laittamilla alkupaloilla. Savumuikkua, kanttarellivoita ja näkkäriä.

Revittyä possua shisolehdellä.

Ja lopettaa kunnon sitdown dinneriin valkoisilla liinoilla verhotuilla pöydillä.

Akseli oli valmistanut Lähi-Itä henkisen illallisen: karitsan paahtopaistia, mieletöntä couscousia, vihersalaattia, leipää ja labnehia eli valutetasta jugurtista valmistettua juustotahnaa.

Siinä välissä kuunneltiin uuni-asiat, tupla-uuni osoittautuikin oikein kiinnostavaksi uutuudeksi.  Pääsimme myös testaamaan kuinka 2 ruuan laittaminen eri lämpötiloissa ja toiminnoilla (esim höyry/grillaus) tapahtuu fyysisesti samassa uunissa ja vielä yhtäaikaa.

Onneksi päästiin testaamaan. Kokki-sotaaaaaaAAAAAAA!

Joukkueenjohtajiksi oli paikalle kutsuttu ihanat ihmiset, Raksu "Remppa" Lignell ja White Trash Disease- blogin Nata. Akseli oli valmistanut meille alku-, pää- ja jälkiruoka-annoksen, jota pääsimme maistamaan. Maistamaan, koska reseptejä ei annettu! Natan sinisessä joukkueessa kisasivat Vatsasekaisin kilinkolin, Pumkin Jam, Pullahiiri, Tequila's Bakery, Avaruusasema ja minä. Aikaa oli varattu tunti, mikä ei ollut ehkä kuitenkaan liikaa, ainakin jos miettii, että Riikka ja minä, jotka valmistimme pääruokaa teimme ihan mielettömiä mokia...Pätkimme parsat ennen kypsennystä, poltimme ruskistetun voin, höyrytimme lohet niin kypsiksi, että valkuaisaineet suorastaan kattoon kimmahtivat... Onneksi voista ja lohesta ehdittiin ottaa uusinnat. Meni muuten sitten ihan viime minuutille lohen paistossa, kuten kunnon kisassa ainakin.

Uuni toimi loistavasti, mutta olisitko itse tiennyt kuinka kauan höyryttää uunissa leivinpaperissa paksua lohifilettä? En näköjään ainakaan tiennyt. 

Annos näyttää hiukan hassulta, koska lautanen jonka saimme annosta varten on salaattilautaskokoa. Kyseessä siis kuitenkin leivinpaperissa höyrytettyä lohta, ruskistettua kaprisvoikastiketta, parsasalaattia ja kukkalipyrettä.

Akselin eteen vietiin annokset aina yksi laji kerrallaan kumpaiseltakin joukolta. Toinen joukkue vei pisteet kotiin alkuruuan, eli paahdettujen Portbellosienten osalta (niukasti tietenkin) mutta pääruokien jälkeen olimme tasatilanteessa... Ja niin vain kävi että mascarponevaahto, kirsikkakompotti ja kaakaomurun salat oli paremmin analysoinut, tuottanut ja esille laittanut: meidän joukkueen leivontaosasto, Jee!

Palkinnoksi saimme koko joukkue omat Samsung tuplauunit. Vitsivitsi!

Ja jos olisimme hävinneet, olisin tehnyt protestin, koska kahdella joukkueella ja tavallaan 8 uunilla ( 4 uunia tuplatoiminnolla) oli käytössään vain yhteensä 4 patalappua! (no en kai....enhän minä nyt tosissani näitä ota....).

Ruokailun päätteeksi meille esiintyi vielä upea suomalaisranskalainen, karismaattinen duo Eva& Manu, joiden eteerisen herkät laulut ja tulkinnat jäivät sydämiin. Evalla on muuten mieletön instrumentti laulunäänen lisäksi, suutrumpetti. Aika uskomaton värkki!

Kuvassa myös Eeva ja Manu

Palaan vielä myöhemmin aiheeseen tupla-uuni ja eiköhän juttua tule jokuseen muuhunkin blogiin. Lisään sitten linkkejä.
Kesän viimeisimpiä kauniita iltoja, kiitos Samsung ja Blogirinki, kiitos kanssabloggaajat.

Ai niin ja kiitos Akseli Liekeissä-kirjasta. Yövyin ystäväni Virpin perheen luona, ja niinkuin monesti ennekin, nukuimme siskonpetissä Virpin kanssa alakerran parivuoteessa, koska isäntä halusi katsella TV:tä, joka taas sijaitsee siellä missä myös heidän varavuoteensa. Siinä sitten sängyllä oli pakko päästä selaamaan Liekeissä-kirjaa. Oltiin jo loppupuolella, kun Virpi tuumasi: " Miten sieltä sivujen välistä oikeesti tulee pekoninhajukin?"

Aikamoinen grillikirja!

Yhteistyössä Samsung

Angry Birds - Pinjata. Ja ohje kans.

Siinä se nyt sitten roikkuu, löysässä narussa. Pahanilman pinjata-tipun piti valmistua jo Urho9v, synttäreille. Vaan kuinkas kävikään?
Äiti teki taas karkeita virhearviointeja koskien omia kädentaitojaan sekä sanomalehtipaperimassan kuivumisaikaa, eikä Pinjatapallo, eikä edes aikaisemmin tehty koepallo, ehtineet kuivua juhlapäiväksi.

Keksin hädissäni sitten syntymäpäivänä kun piti kertoa pojalle, että mitään Pinjataa ei sitten olekaan, että tehdäänpä tästä meidän perheen ohjelmanumero katujuhliin, jotka pidettiin eilen. Ja kylläpäs se ohjelmanumero olikin, lasten mieleen ainakin. Karkeilla ei ole asian kanssa tietenkään mitään tekemistä.

Katujuhlamme majoittuivat tänä vuonna sään pelossa (niin turhaan) keskeiselle paikalle, eli meidän autokatokseen. 12 kpl aikuisia omassa pitkässä pöydässään. Lapsille oma pöytä ja tietenkin vielä Pinsella-pöytä. Tässä menossa Pinsella- vilkutus.

Halkopinoon voi jallupullon lisäksi kätkeä myös karaoke-vehkeet. Koskaan ei voi tietää kenestä sukeutuu illan tummetessa varsinainen Naurava kulkuri...

Rohkeimmat eivät kaivanneet edes taustanauhaa. Ilta kului syöden ja palan painiketta nauttien, erilaisten aarteenetsintä-leikkien ja perhe vastaan perhe-otteluiden temmossa. Oma perheeni, mitä paikalla ollut kuuluttaja koki tehtäväkseen  erityisest painottaa, tuli kisassa viimeiseksi.

Pinjatan iskussa sen sijaan löytyi vain voittajia. Pallukka osoittautui kumman kestäväksi, varsinkin kun eka kierros iskettiin tukevalla solumuovimiekalla. Pääsivätpä kaikki iskemään. Ja lopulta sitten kun pesismaila otettiin käyttöön, niitä karkkeja alkoi myös sataa.

Perheen pienimpien kohokohta kuului kuitenkin olleen se, kun kisan jälkeen eräs nimeltä mainitsematon äiti kiskaisi Angry Birds- pallon päähänsä ( se säilyi ehjänä, vaikkakin kuhmuisena lukuunottamatta yhtä päänmentävää aukkoa) ja tanssi taustalla sopivasti soineeseen Hurriganesiin tiukkaakin tiukemman rokki-twistin. "Nanna, sä olit niin hauska!" (Linnea 2v)

Muutama tunti menee välillä lapsia nukutellessa, sitten on aikaa vielä hetkeksi kokoontua aikuisten suunsoitto- rinkiin. Katumme näytti niin ihanalta sytytettyämme perinteiset ulkotulet.

Mutta luvattu ohje:

Angry Birds- Pinjata

Yksi pyöreä jätti-ilmapallo
Muutama sanomalehti
Eri Keeperiä
Punaista kreppipaperia
valkoista, keltaista ja mustaa kartonkia A4:et riittää
Jeesusteippiä.
Keppi
ripustusnarua
Sisälle paperipäällysteisiä karkkeja

Hyvissä ajoin ennen  merkkipäivää, ainakin kolme päivää, puhalla ilmapallo ja sido se. Tavallisesta ilmapallosta saa vain päärynän, mutta ainakin Tiimari myi yksittäisiä PYÖREITÄ jättipalloja.

Leikkaa sanomalehdet noin. 5 cm levyisiksi kaitaleiksi. Tee erikeeper-liimasta ja vedestä liisteri, eli ohenna liimaa reilusti vedellä.
Foliovuoka on kätevä tähän tarkoitukseen. Siis liisteriastiaksi. Kasta papeisuikaleet liisteriin ja liimaa niitä koko pallon päälle limittäin ja ristikkäin. Anna kuivaa useita päiviä.

Kun pallo on kova ja kuiva, pistä sisäpallo rikki. Sivele palloa liimalla ja liimaa epämääräisiä revittyjä punaisia kreppipaperinpaloja niin, että peität kaiken sanomalehden. Palaset saavat pinjata henkisesti roikkua sieltä täältä. Vaikka sanomalehtipaperiosion teinkin keskellä yötä ihan yksin, sopii se mainiosti lasten kanssa yhteisaskarteluksi, niinkuin tämä koristelukin, johon Urho9v ja Hilja2v innolla osallistuivat.

Leikkaa  ja liimaa kartongista nokka ja silmät.

Leikkaa puukolla takapuolelle luukku, josta voit täyttää pallon namusilla. Liimaa luukku kiinni jeesusteipillä ja kerkiessäsi naamioi se vielä kreppipaperilla.

Pallossa on reikä myös yläpuolella, se kohta, missä ilmapallon solmu oli. Etsi tarpeeksi pitkä keppi. Sido siihen ripustusnaru ja pudota se pituussuunnassa aukosta sisään. Vedä narusta ja keppi lukkiutuu vaakatasoon ja voit ripustaa Pinjatan.

Sitten vain hutkimaan. Silmät sidottuna ja 3 yritystä kukin. Arvoimme vielä lyöntijärjestyksen erilaisilla tehtävillä.

Hei ja nyt vois joku järjestää naamiaiset. Mä voisin olla Angry Bird!

Grillibataatti on niin kaunis !

Tuo oranssi väri on juuri omialtaan loppukesän ja alkusyksyn grillauksiin. Bataatti on harvoin nähty vieras meidän grillissä, varmaan superpehmoisen koostumuksensa vuoksi, olenko pelännyt vaikeaksi grillattavaksi. GoodFood 07/2013 -lehti sai minut testaamaan uutta reseptiä, ja siitä tuli oitis aivan suosikkiykköslisuke liharuokien kylkeen. NaapurinUllakin hurmaantui täysin, toisin kuin NaapurinVesa, joka pahoitteli, ettei vain millään osaa herkistyä makeille mauille muuta kuin jälkkäreissä. Ja näin puhuu mies joka maistamatta lisää salami-aurajuuston päälle reiluhkolla kädellä suolaa. Että en minä kovin paljon ottanut itteeni.

Grillibataatin todellinen kruunu oli itseasiassa chipotle-maustevoi, savuisen tulinen chilivoi on täydellistä pehmeänmakean bataatin päällä. Ja sisällä. Kaikkialla.

Ainoa ongelma reseptissä on oikeastaan bataattien hervottomat koot, olisi kiva tehdä jokaiselle oma bataatti uuniperunan tapaan, mutta meillä saatavat ovat yksinkertaisesti liian suuria siihen. Esikypsensin omani kokonaisena ja suurimman laitoin 4 osaan, hiukan pienimmän puolitin ennen grillausta.

Grillibataatti ja Chipotle maustevoi

Kokonaisia bataatteja ruokailijoiden määrän mukaan

maustevoi n. 6:lle
150g voita huoneenlämpöisenä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
pari chipotle-chiliä (chipotlechili-tölkistä katso kuva, saa nykyään marketeista)

Laita bataatit uuniin kokonaisina 225 asteeseen ja paista pehmeiksi, koosta riippuen 30-60 min.Tämän voit esivalmistella jo hyvissä ajoin. Grillatessa sitten grillaat puolitetut tai 4 lohkotut bataati kuorineen kuumiksi.

Maustevoin saat yksinkertaisesti surauttamalla kaikki aineet tahnaksi sauvasekoittimella. Kääri sitten pehmeä tahna muovikelmun sisään ja muotoile tangoksi, anna kovettua pakkasessa tai jääkaapissa.

Tee kuumiin, grillattuihin bataatteihin viillot ja täytä ne kylmällä maustevoilla. Siis runsaalla kädellä, tähän tulee nimittäin himo. Varmista, ettei seurueessa ole syöjiä, jotka eivät koe makeita makuja omakseen pääruoka-annoksissa. Syö heidänkin osuutensa.