About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulutervehdys ja pakkoloma


Lämmin joulutervehdys kaikille ystäville, blogiani lukeville, tänne satunnaisesti eksyneille sekä ihanille kanssabloggaajille.

Tietokoneeni sanoi perjantaina irti kaikki sopimuksensa, antoi kaikkensa ilemeisesti Urhon aamuiseen Minecraft sessiioon ja päätti lopettaa surffauksen kertaheitolla saappaat jalassa. Välipäivinä luultavasti sitten tiedän onko kovalevy kunnossa... äitini sanoin, kuultuuan katastrofista " no siinä meni blogi ja kaikki!" ;D
Onneksi ei nyt sentään ihan näin, mutta luultavasti uudet postaukset ovat nyt jonkun aikaa katkolla. Ehkä ihan terveellinen pakkoloma.

Joulupäivänä ainakin haluan kattoa E.T:n Urho8v. kanssa....

Mutta kun tässä olis ollu niin kaikkea kivaa postattavaa....

tiistai 18. joulukuuta 2012

Kilttejä mukuloota


Jos omat kersat jopa joulun alla välistä tuhmaaloovat, samaa ei voi sanoa näistä koiraystäväni Raijan penkistä kaivetuista maa-artisokka kaunokaisista. Nehän taipuvat kiltisti vaikka miksi. Ja varsinkin nyt kun tajusin, ettei nätä kirjaimellisesti moniulotteisia tyyppejä ole laisin pakko kuoria, päinvastoin, kuoret vaan tuovat intensiteettiä makuun. Hyvä pesu harjalla ja se on siinä. Sosekeitossa ei mitään ongelmaa ja näin paahdettuna kuori on yksinkertaisesti lisäbonusta. Ja että tämänkin asian tajusin vasta, kun luin kanssabloggajieni, joilla on taito uudelleen maustaa näkökulma kuin näkökulma, postauksia tässä syksyn mittaan. (aina upeat Sillä Sipuli ja Siskot kokkaa).


Nämä veijarit löysivät  tiensä uuniimme jo tuossa marraskuun puolella, mutta koska edellisen postauksen keitto innoitti muutaman kommentin tästä kuorimattomuudesta, niin ajattelin, että postaus olisi paikallaan. Tämä on muuten ehkä pikkuisen käänteinen Blogireality, kyseessä on nimittäin ihan tavallinen tiistai-ilta, kun ei ollut keritty ruokakauppaan sitten edellisviikonlopun ja ihmettelin mitä laitan ruuaksi. Jääkaapissa oli siis ystäväni tuomia maa-artisokkia, puolikas aurajuusto, ja pakkasessa härän entrecóte.

Oli kyllä pakko avata tiistaille myös viinipullo!(meillä yleensä vain viikonloppuvieraille)


Paahdetut maa-artisokat

Maa-artisokkia
öljyä
suolaa
pippuria
savupaprikaa

Pese mukulat hulellisesti ja puolita ne. Asettele ne uunivadille, pirskottele reilulla kädellä öljyä ja sirottele päälle haluamasi mausteet. Anna paahtua 200 asteessa uunissa n. parikymmentä minuuttia. Halutaan pikkuisen väriä ja napakka kypsyys. Maa-artisokka kuitenkin hiukan bataatin tavoin (en saa niitä ranskikisia onnistumaan?) mössääntyy helposti, jos se menee ylikypsäksi.

Entrecóte

Olin leikannut välikyljyksen pakkaseen jo valmiiksi pihveiksi. Siispä sulaneet ja huoneenlämmössä huilineet biffit kuumalle pannulle voiöljyseokseen. Paista molemmilta puolilta haluamaasi kypsyyteen, Medium on hyvä. Entrecóte on justiinsa sellainen viharakkaussuhde pihvi (sopii siis hyvin esim hääpäivä-illalliselle), Siinä oleva rasva maustaa sen upean maukkaaksi, mutta samalla suuhun voi tulla myös ikäviä jänteikkäitä "välipaloja". Henk kohtaisesti olen ratkaissut tämän ongelman sillä, että käytän aina superterävää pihviveistä syödessäni ja leikkaan suosista heti ne vähäkin epämääräiset välikohdat pois, enkä ota niitä suuhuni purkaksi. Hiukan voi lautaselle jäädä siis tavaraa, mutta maku on hyvä ja säästyy siltä yökkimisefektiltä, jonka minä ainakin herkästi saan epämääräisestä palasta (toivottavasti kellekkään ei jää traumaa tästä paljastuksesta).


Sinihomejuusto-rosepippurimaustevoi

100 g pehmeää voita
50g sinihomejuustoa
1 rkl kokonaisia rosepippureita morttelissa hiukan survottuna

Koko muu ruuanvalmistus kesti siis noin puoli tuntia, mutta maustevoista kannattaa aloittaa, että se ehtii jähmettyä. Survo siis kaikki ainekset sekaisin ja muotoile voipaperin avulla rullaksi ja kääri folioon tai kelmuun ja pistä pakkaseen pikajähmettymiseen.

Rakastan maustevoita pihvin kanssa, huomattavasti enemmän kuin kastikkeita. luultavasti koska ne ovat yksinkertaisia valmistaa, silti muutamasta ainesosasta saa herkullisen lopputuloksen. Tämän voin mulle vinkkasi herkkumessuilla Sara (La Fountain) ja tämä olikin tosi herkkua.

Sitten vaan tämä annoksista yksinkertaisin lautaselle:



Ettei nyt näytä niin lohduttomalta tuo annos niin valehtelen paljastan, että annoksen jälkeen nautittiin, kenties johonkin ksekieurooppalaiseen tapaan?, tiukka vihersalaatti.

Tää oli nyt sitä arjen juhlaa...


maanantai 17. joulukuuta 2012

Taivaallista maa-artisokkakeittoa


Kun edellinen postaamani maa-artisokkakeitto  oli mielestäni tajunnanräjäyttävää ja tämä, jonka kohta teille reseptoin, myös aivan taivaallista, kysymys kuuluukin onko maa-artisokkakeitto tosiaan jumalten lahja meille kuolevaisille, vai olenko vaan onnistunut törmäämään tavallista parempiin resepteihin?

Mutta jos keittoon yhdistetään vielä tuoreita kampasimpukoita melkosen täydellisesti paistettuna (pieni rapsakka voipinta, itse simpukka kuin untuvatyyny joka vaan vaipuu kasaan suussa lähes purematta... (untuvatyynyäkään ei kannata purra, tulee suuhun untuvia...) ), niin taivaissahan tälläisellä aterianaloituksella liidellään.

Resepti on siis Ripen (eli Risto Mikkolan, joka nyt sattuu olemaan ainoa "julkkiskokki", jonka tunnen lempinimeltä...) ja kun pyysin lupaa kokkikoulumme reseptien julkaisuun blogissani, sain kuulla sen olevan ehdottomasti kunnian! Kovasti supliikki mies, Ripe.

Natasiskoni ja tekopoikamme Ulises olivat vastuussa keiton keitosta.

kuva Rob Orthen

Minä taisin itse olla niin kiireinen munanvalkuaisten ja-keltuaisten vastuullisessa erottelussa, että en ehtinyt näkemään sitä kampasimpukoiden puhdistamista, joku suoli siitä kuitenkin kuullakseni nypättiin irti jostakin. Natasiskoni epäilemättä kommentoi mikäli olen väärässä.

Yksi keiton maun salaisuuksista, ja suuresti työtä helpottava seikka oli luultavasti se, että maa-artisokat harjattiin huolellisesti puhtaaksi ja kuoriminen unohdettiin kokonaan. Eli pilks, pilks pilkkoen vaan, kuorineen.


Reseptissä on myös valkoviiniä, mutta itseasiassa, meillä oli vain siideriä ja sillä siis mentiin, eikä ollenkaan huonosti.

kuva Rob Orthen

Maa-artisokkakeitto ja kampasimpukkaa.
10:lle

500g maa-artisokkaa
40g sipulia
50g Granny Smith omenaa
50g voita
1 dl valkoviiniä
2 dl Happy Joe -siideriä
2 dl kasvislientä
3 dl kuohukermaa
suola, pippuri, sokeri

1. Kuullota paloitellut kasvikset voissa 10 min. miedolla lämmöllä.
2. Lisää joukkoon viini, siideri ja kasvisliemi ja kypsennä miedolla lämmöllä kypsiksi.
3. Lisää kerma ja kiehauta.
4. Soseuta tehosekoittimella tasaiseksi soseeksi.
5. lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja sokeria


kuva Rob Orthen

Paistetut Kampasimpukat

10 kpl lkampasimpukoita
50g voita
1/2 sitruunan mehu
suola

1. Paista kampasimpukat nopeasti voissa molemmin puolin.
2. Lisää suola ja sitruunamehu.
3. Poista kampasimpukat välittömästi pannulta.


Esillelaittoon: Annostele keittolautaselle. Aseta kunkin annoksen keskelle  juuri ennen esillelaittoa paistettu kampasimpukka ja nosta lusikallinen maitovaahtoa (kuumenna maito ja vatkaa vaahdoksi sauvasekoittimella). Ripottele ympärille tryffeliöljyä tai laatuoliiviöljyä.


kuva Rob Orthen

Ja tällä lailla siis  saat lautasellesi taivaallisen hyvää keittoa!

kuva Rob Orthen

Tämähän olisi oiva aloitus vaikka uudenvuoden juhla-aterialle, jos sellaista suunnittelet. Kumma kyllä, niin joulua rakastava ihminen kun olenkin, niin jostain kumman syystä tässä blogissa ei ole käynyt edes joulunhajua tänä vuonna ja enää viikko aattoon...

Mutta uusi keittiöhöyryjä löytyy taas. Siellä mainitaan kerran sana joulu...

perjantai 14. joulukuuta 2012

And the winner is....

kuva Rob Orthen

Kyllä meillä taisi joka iikalla olla aikamoinen voittajafiilis, kun vietimme viime lauantain vihdoinkin Hartwallin Happy Joe -kilpailusta pokkaamani ensipalkinnon tiimoilta Helsingissä Hampaankolon hulppeissa yksityistiloissa. Kyseessähän oli 10 hengen kokkikoulu ja illallinen Chef Risto Mikkolan ja kollegansa Janne Leppäsen johdolla. Ripe tuottaa näitä palveluja Keep on Cooking- yrityksessään pääleipätyönsä eli HK Pro kehittämispäällikkyyden ohella.

kuva Rob Orthen


Alkukankeus suli aika nopeasti, kiitos lienee myös Hartwallin sponsoroimien illan Happy Joe -juomien ansiosta. Juttu luisti kokkauksen ympärillä ja paljon myös ihan asian sivustakin. Illan puheenaiheina olivat mm. mitä meksikolainen voisi selittää Suomen tullissa jäädessään tarkastukseen matkalaukku täynnä valkoista jauhoa....siis tortilloja varten, Pearl Jamin keikat ympäri maailmaa, paikalla tuntui olevan keskivertoa suurempi ja hanakampi fanijoukko, Suomen vihatuin kokki- tittelin itselleen myöntäneen Ripen blogitilitys ruoka-allergikoista, vai pitäisikö sanoa wanna-be ruoka-allergikoista, sekä yleinen huudatus ja herjan heitto. Toki meitä sisaruksia kutkutti myös ennen jälkiruokaa tulossa oleva  neljän sisaren illallisen voittajatiimin julistus.

kuva Rob Orthen

Jos ihmettelette kuvien laatua, niin voin paljastaa, että pienenä lisäbonuksena itseasiassa sain paikalla meidän kanssa ihan jälkiruokaan asti viihtyneen hurmaavan valokuvaaja Rob Orthenin Hartwallin asiakaslehteä varten napsimat kuvat heidän luvallaan myös käyttööni blogiani varten. Olen merkannut Robin kuvat erikseen. Itse en kovin kuvaillutkaan sitten, eikä kamerani valovoima olisi tunnelmallisissa tiloissa oikein riittänytkään muualla kuin keittiössä. Robin kuvissa on myös porukastamme aivan erinomaisia fiiliksen välittäviä ihmisotoksia, silti hiukan pysähdyttävää kun huomaa, että alkaa itse muistuttaa päivä päivältä enemmän ja enemmän Vesa-Matti Loiria...(pitäisköhän hälytyskellojen soida tässä kohtaa? Ensi vuosi teemalla oma minä takaisin?)

kuva Rob Orthen

Koulu alkoi tietenkin menun paljastuksella ja läpikäynnillä. Itse jännitin, että mitä oli tulossa ja tulisiko erityisesti mitään uutta ja jännää. No tuli tuli. Päästiin renssaaamaan tuoreita kampasimpukoita, tutustumaan sirkulaattoriin ja paahtamaan valkosuklaata moussea varten.

Menu

Maa-artisokkakeittoa ja kampasimpukkaa

xxxx

Karkkikanaa vartaassa

xxx

Härän Chateaubriand  +54 ja mustapippuri Hollandaise
Paahdettua perunaa ja Papu-tomaattipaistos

xxx

Paahdettua valkosuklaamoussea ja karamellisoitua omenaa


Sitten vaan jakauduimme ryhmiin, Natasisko ja Uli hoiti alkuruuan, Nikoveli ja Iso Hoo karkkikanan, ystäväni Virpi ja Pia ja minä pääruuan ja NuutinMinna sekä PikkuveliNuutti jälkiruuan. Ruoka esille puolentoistatunnin kuluttua. Essut ylle ja kokkaamaan.

kuva Rob Orthen


Palaan resepteihin myöhemmissä postauksissa, voin vakuuttaa, että ne jos mitkä olivat julkistamisen arvoisia. Kuinka meillä olikin niin mukavaa kokatessa, ja lopputulos oli varmasti tämän vuoden parasta ruokaa. Se keitto, se pihvi, se mousse....mmmm. Itseasiassa ainut epäonnistuminen oli mustapippuri Hollandaise, jonka valmisti, ette ikinä kyllä arvaa, tai siis luultavasti minut tuntien arvaatte, että se olin minä itse. Kastike ei nimittäin jämähtänyt ollenkaan Hollandaise paksuuteen. Ei se kyllä kiinnikään leikannut, mutta pysyi siis sellaisena normikastike koostumuksena. Maku oli kyllä erinomainen.  Siitäkin sitten enemmän toiste. Nyt vaan pikkusen tunnelmointia.

Aloitamme virallisella kokkauspotretilla

kuva Rob Orthen

 Josta siirrymme suoraan täyteen action-kuvaukseen. Itse keittiö oli nimittäin sen verran pieni, että tunnelma tiivistyi kyllä.

kuva Rob Orthen


Melkein jokaisessa ruuassa oli joku salainen ainesosa...

kuva Rob Orthen

Illan täyttymys oli kokoontuminen aterialle yhteisen pöydän ääreen.

kuva Rob Orthen

Välillä aina vastuulliset kävivät laittamassa annoksia esille. Ja että mun tämäkin päivä piti nähdä...ammattilaiset nostavat mun reseptiikan  annoksia!
Jee, jee.!

kuva Rob Orthen

Oulusa kasvaa muuten ihania kokkeja!

Ja koska en aio enää uudelleen julkistaa karkkikanan reseptiä saakoon tämä postaus vielä muutaman kuvan annoksesta.


Iso Hoo osoitti muuten suurta luovuutta pähkinöiden murskaamisessa. Joku toinen olis luultavasti rouhinut vaan esimerkiksi veitsellä....


Sanoinko jo, että paikka oli aivan hurmaava. Sieltä löytyi mm. yksi kuulemma Suomen parhaita viinikellareita ja sikarihuone konjakkeineen ja tykötarpeineen.
Osa pulloista oli jo kyllä nautittu.


Ja mitäs tykkäätte näistä baarijakkaroista?


Tai tästä ajanvietteestä?


Aikamoinen poikien kerhohuone! Sauna löytyi tietysti myös.


Ai niin ja sitten se yksi illan kohokohdista. Isäni oli laatinut hienot tulosteet jokaiselle, laskenut pisteet ja kerännyt kommentit yhteen. Pia luki ne ensin meille. Tässä tuomareiden kommentit kilpailusta yleensä:

Kilpailu oli hyvin korkeatasoinen.
Kaikkien pisteet olivat 50-60 välillä kun maksimi oli 72.
Ruokapisteet olivat 5 pisteen sisällä.
Tunnelmapisteissä enemmän hajontaa, 8 pisteen sisällä.
Voitto tuli tasaisilla pisteillä molemmista, kokonaisvoitto 3 pisteen marginaalilla.

Parhaat tunnelmapisteet oli Nikolla 31
Parhaat ruokapisteet Nuutilla, 30.

Lopullisen tuloksen saamiseksi oli soitettava heti tuomareille. Joten kaiutin päälle ja puhelinyhteys:

Voittajatiimi on....rummunpäristystä.... PikkuveliNuutti ja NuutinMinna!

Me kaikki onnitellaan!

Palkintojen jako on vasta joulunaikaan, mutta isä oli ystävällisesti tehnyt palkinnoista kuvakoosteen. Voin kuvitella, että isäni on nauttinut palkintojen (huom yksi palkinto olisi riittänyt) hankkimisesta täysin rinnoin. Hän on perheemme legendaarinen shoppailija, mainittakoon tässä esim. lukuisat housuprässit ja fasaaninmunien hautomiskone. Sekä lukemattomat kauluspaidat.  Siispä nytkin palkinnoissa näyttää olevan mm.ruokakirjallisuutta, hirviästi veitsiä, patoja, savustin....

Nuutin ja Minnan illallista kommentoitiin vielä näin:

Ruoka: Hyvät yhdistelmät, erinomaiset salaatit, hyvä jälkiruoka, ruoka oli hyvää ja siihen ja juomiin oli panostettu, todella hyvää, ei liiallista kikkailua.

Tunnelma:
Oli hyvä isäntäväki huolehtimaan vieraista, tunnelmapisteiden vähyys johtui enemmän väsähtäneistä vieraista, isäntäväki oli kyllä asialla. Nuutti vähän pönötti, puhui passiivissa,  Jopa lapset rauhallisia, Kesä on aina kesä! pelit lemppareita, mölkky ja atari, alkoholilla osuutta tunnelmapisteisiin?

Joku kysyi multa, että mitäs ny, kun te että voittanutkaan. No hyvät ihmiset: kellepä sen voiton paremmin soisi kuin omalle pikkuveljelleen? Ja arvatkaa vaan kuka kutsutaan sinne suht usein syömään?

Me likes!

kuva Rob Orthen
Kiitos vielä Hartwallille kokoHappy Joe - kisasta ja sen erinomaisesta palkinnosta. Kiitos Ripe ja Janne upesta illasta, kiitos sisarukset ja ystävät kanssakokkauksesta, kiitos myös upeasta neljän sisaruksen illallinen -kisasta kaikille asianosaisille ja isälle ja äitille tuomaroinnista ja palkinnoista.

Joe Happy! (lausutaan sooooouuu häpiiiiii!)


torstai 6. joulukuuta 2012

Vuoden kohokohta


Itsenäisyyspäivää voi viettää rattoisasti myös siivoamalla oman, eilisen kokkausurakan räjäyttäneen keittiönsä, jonka jälkeen voi lähteä siivoamaan juhlapaikkaa. 

Ihan kohta. Mä vaan ensin tämän.

Eilen vietettiin  sen ainoan urheiluseuran, johon kuulun, Etelä-Pohjanmaan Urheiluratsastajien senioreiden pikkujouluja perinteisesti ruuan ja karaoken merkeissä. Kun näin tämän vuotisen pikkujoulumenun (kermaperunoita, possunfile tai kana kermakastikkeessa, ja varmaan kasvisvaihtoehtokin oli samassa kermassa), menin johonkin mielenhäiriöön, niinkuin usein kun on ruuasta kyse, ja sanoin, että voiko tuan vielä perua, mä teen. Jotakin muuta.

Ihanaisen kirjavan menun rakensin henkisten allergioiden perusteella siten, että seisovasta pöydästa pystyisi annoksen kokoamaan niin possun, kanan kuin kasviksen syöjä. Ja kaikkiakin sai ottaa.

Ja tälläinen menu sitten ilmestyi tallin seinälle:

EPUR:in senioreiden 2012 pikkujoulun ruokalista

Ruaka tarjotahan seisovasta pöyrästä. Tällä lailla jokahinen syä sitä mitä tykkää, kaikkiakin saa ottaa.

Paree vihriäsalaatti
Palio veheriää, kuivattuja karpaloota, pähkinöötä ja varelmavinegretti

Aasialaanen Nuurelisalaatti
Sopivan kirpsakka ja erilaanen, mutta hyvä
xxx
Nyhtöpossu
Leivinuunis hartaurella haurutettu suus sulavaksi

Uunikanaa
Toivon mukahan ei aivan yhtäkauaa haurutettuja rintafilehiä, koska silloon ne pakkaa olemahan kyllä kuivia!

Lohkoperunoota
Itte kuarinensa rosamunrasta pätkäästyjä, ei mitää pakastehia

Bataattilohkoja
Sanotahan ny että paahrettuja, niin kuulostaa paremmalta


Munakoisotomaattivuaka
Täyrellistä kasvisnautintua- jokahittelle

xxx

Kastikkehilla tuunaat annokses omanlaaseksi:

Kermaanen pippurikastike
Pitäähän sitä ny olla

Tsatsiki
Sellaasille, jokka ei meinaa viikkohon suurella ketään, sen verran valakosipulia

Mangosalsa
Se nyvvaan on niin hyvää, vaikketta oo viälä maistanukkaan
xxx
Ciabatta ja voi
Voista päätellen ilimeesesti leipää

Ruakajuamana vesi, jonset itte tua parempaa
xxx
Jäläkiruaaksi

Tiramisu
Tämon parasta!

Kaffit(yllätys)
Kermaa ja sokuria



Ruuat ei sisällä siäniä, kalaa, laktoosia, eikä vissihin palio gluteeniakin (ilimoottakaa jos pitää teherä gluteenitoon tiramisu)

Eikä tässä vielä kaikki. Tosiaan tein nua ruuat 35 hengelle. Kaikki urheilun puolesta! Kahvi yllätys oli vielä Irish Coffeet.

Siinä vaihees kun ruaka oli pöydässä, huamasin että tomaattimunakoisovuoat oli jääny kotia. Äiti toi ne sitten (13km päähän). Äiti oli hyvin hyvin vihainen.

Ymmärrätte varmasti, että ainuttakaan kuvaa en keriinny ottamahan. Missään vaiheessa. Paitsi tuo Tiramisu kuva, josta sen verran, että mun hyvin palvellu Philips ahkera ei todellakaan vaahdota 20 munanvalkuaasta kerralla. Mutta aina voi kokeella.

Ja kyllä me sitten laulettihin!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Ihan Gojissa


Nyt on oltava nopia! Tasan 45 min. aikaa laatia postaus ja osallistua kilpailuun, jota varten Cocovi oli lähettänyt minulle 4 tuotetta jonkinmoista superfoodia: puusillisen kaakaonibsejä, toisen Goji-marjoja, Kalaharin suolaa ja kylmäpuristettua kookosöljyä. Vähintään kahta tuotetta olisi käytettävä jälkiruuan tai välipalan laadintaan. Resepteissä arvosteltaisiin mm. ulkonäköä, kekseliäisyyttä, helppoa toteutusta ja terveellisyyttä.

Olin innolla lähdössä mukaan kisaan, koska minulla ei oikein ollut mitään kokemusta eikä käsitystä, näistä ulkomaan superfoodeista. Olisi siis tutustumisen aika, jo ihan yleissivistyksenkin kannalta.

Marjat ja kaakaonibsit houkuttelivat jälkiruokien kimppuun, mutta haastoin itseni kovalla niskaotteella katselemaan vähän kauemmaksikin. Tai oikeasti monet valloittavista kisakumppaneistani ehtivät jo postatata toinen toistaan herkumpia jälkiruokia ja koin sitten ainoaksi mahdollisuudeksi erottautua keksiä jotakin ihan muuta.

Siis kohti goji-marjaa ja välipalaa. Mitä himputtia sitten tekisin. Torstai-illalla pääsin viimein kokkaamaan, hiukan harnistuneena kuvaukseen tarvittavan päivänvalon menetyksestä. Vähäpä tiesin, että se olisi pienin huolistani.

Kokeilin kookosöljyssä paitettuja goji-marjoja ja pähkinöitä ja sesaminsiemeniä kaalisalaatissa, sitten Gojimarjapestoa, jonka sekoitin kylmien perunoiden kanssa. Ja josta lopulta tuli perunatortilla.






Kyllähän niitä söi, mutta ehkä ei aivan reseptikilpailun arvoisia suorituksia. Tänään siis työreissulta palatessa, vartin yli kymmenen maitotytön nukahdettua pääsin illalla keittiöön ja tulos oli tämä:

Goji-Mangosalsaa ja kookos-porkkanalastuja
Välipalaksi
1:lle

Goji-Mangosalsa
kourallinen Goji-marjoja
puolikas kypsä mango
puolikas vihreä paprika
1 rkl sitruunamehua tuoreesta sitruunasta

Pilko paprika ja kuorittu mango niin pieneksi kun jaksat ja sekoita kulhossa yhdessä Goji-marjojen kanssa. Purista päälle sitruunamehu ja sekoita. Anna tekeytyä 10 min.




Kookos-porkkanalastut
2 pulleaa porkkanaa
1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
ripaus Kalaharin suolaa



Kuori porkkanat ja viipaloi juustöhöylällä lanteiksi. Laiha porkkana kannattaa vetää hiukan vinoon. Kuumenna kookosöljy tulikuumaksi pannulla ja paista porkkanalantit
öljyssä  mahdollisimman rapeiksi. Valuta
talouspaperin päällä liika öljy pois. Mausta suolalla. Kalaharin suola antaa voimakkaan maun, joten vähempikin riittää.

Nauti  Kookos-porkkanat yhdessä Goji-mangosalsan kera.

Oma tuomio: Mango on juuri se mitä Goji-marja tarvitsee. Se pullistuu hiukan imiessään nesteitä mangosta, ja yhdistelmä vaan kertakaikkiaan toimii yhdessä vihreän paprikan kanssa. Aavistus kookosta on myös porkkanalle hyvä makupari. Lanteista en saanut kyllä kertakokeilulla mitenkään rapsakoita kuten olin ajatellut. Siksi söin ne haarukalla ja mukaan suupalaan kahmaisin aina aimo annoksen salsaa. Kaikki män!

Tulossa on facebook äänestys, josta ilmoitan kyllä, sillä eniten ääniä saaneiden joukosta valitaan 4 kokkaamaan Henri "Muru" Alénin kanssa.

Tsemppiä ja kannustusta nyt. Vielä 15 minuuttia aikaa!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Hyvää pataa


...siis Karjalanpataa. Miten voi pelkästä lihasta, sipulista, vedestä ja suolasta ja pippurista tulla näin näin hyvää?

Minä tavallinen perheenäiti kun menen tavalliseen markettiin tavalliselle (pakatun lihan)lihatiskille ja löydän ihan tavallisen tarjouksen, karjalanpaistilihat 700g/ 3.99, niin tavallisesti se lähtee kotia mukanani. On siitä muutakin tullut tuunailtua, mutta kyllä vaan on kuoriperunoiden kanssa niin hyvää, tämä tavallinen karjalanpaisti (possua ja nautaa). Joskus vois kokeilla luksusversiota lampaallakin terästettynä.

Löysin kirpputorilta -joiden vakioasiakas en ole, olen vähän vissiin kummallinen kun en piittaa niitä koluta- käyttämattömän pikkuruisen Hackmannin valurautaisen Fonduekaluston 15 eurolla ja ostin sen heti. En fonduetä varten, mulla on lihafondueseen teräspata, mutta tästä irtoaa se haarukkareunus, näin sain uskomattoman suloisen pikkupadan. Eikä tarvinnut edes uudistaa ja punailla, kuten Riikka tässä taannoin ansiokkaasti teki (teki muhun lähtemättömän vaikutuksen).
Pataan sopii hienosti juuri tuo 700g. Mun normipatani oliskin sille aivan liian suuri.


Karjalanpaisti

700g karjalanpaistilihoja (possua ja nautaa)
2 sipulia
 vettä
11/2 tl suolaa
8 maustepippuria
vettä niin että lihat juuri ja juuri peittyy

Pistä pataan lihat, kuoritut ja lohkotut sipulit ja mausteet. Rasvaisimmat lihapalat kannattaa laittaa päälle. Kaada vettä niin, että niukin naukin lihat peittyy. Uuniin 175 astetta ilman kantta 3-4 tuntia. Palojen kuuluu vähän ruskistua lopussa. Sitten on kypsää kun liha hajoaa haarukalla painaessa ja liemi on kirkasta, sitä ei kyllä enää paljoa olekaan tässä vaiheessa.

Kuoriperunat, puolukkahilloa...oi nam!

Näissä tunnelmissa myös viimeisin Keittiöhöyryjä- päivitykseni. Käykääs katsomassa!