GoottiGeitto

Lausutaan punakaalihöystö. Tai mikälie muhennos. Goottius on vähän (understatement) kyllä oman genreni ulkopuolella, mutta ruokaan tuli niin herkullinen (tai päinvastoin) väri, että jotenkin  vaan aloin nähdä myös ruuan katoavan vahvasti tummanpuhuviksi maalattujen huulien reunustamaan suuaukkoon..

Jääkaapin tyhjennysurakkani saattaa poikia muitakin vastaavia nimettömiä uusioreseptejä (eli hässäköitä...), sinänsä tuntuisi kunniakkaammalta muistuttaa kanssaihmisiä Hävikistä Herkuksi -projektin tiimoilta klassisemmilla resepteillä, joihin huomaamatta saa upotettua vanhempaakin tavaraa, kuten Panzanella-salaatti, Lemon Posset tai vanha knnon Bruchetta, kaikki äärettömän hyviä herkuja.

Punakaalini oli hankittu vapun koiraleiriä silmälläpitäen, johonkin rouskuvaan salaattiin, jota ei sitten koskaan tehty, siispä pää matkasi kiltisti kotijääkaappiin. Jos minulla jokin ekologisesti kestävä pieni tapa on, jota toteutan, on se, että vihanneksia ja hedelmiä marketista ostaessani pyrin välttämään muovikasseja. Punnitsen siis kaalinpään ilkosillaan ja lyön siihen hintalapun, samoin teen banaaneille yms, yhdessä koossa pysyville. Myös vielä ainakin 3 avokadoa , limeä, sitruunaa tai paprikaa punnitaan yhdessä  vapaana ja yksi saa edustaa joukkoa hintalappu kyljessään. Kassatkaan hyvin harvoin edes kysyvät mitään, eli ilmeisesti muitakin harrastajia asialle löytyy. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön ja jostain kumman syystä olin pussittanut leiripunakaalin. Kaali ei kovinkaan ollut nauttinut kääreestään vaan oli kehittänyt ulkokuoriinsa jonkinasteista härmää, mutta hiukan ulompia lehtiä kuorien ja pikkuisen sivusta höyläten löytyi sisältä näinkin mallikelpoinen yksilö. Luulen, että rouskuva salaattikin olisi onnistunut pois tiehensä.


Päätin kuitenkin (koska eilen oli  kansainvälinen No Diet-day...) tehdä linjojen ystävää kaalikeittoa, kylläkin jauhelihan kera, koska oli myös kyseisen paketin viimeinen käyttöpäivä.

Punakaalikeitto - tai muhennos

1 punakaali suikaloituna
2 sipulia puolitettetuna ja suikaloituna
400gnaudan  jauhelihaa
vettä tarpeeksi (keittoa vai muhennosta?)
2 lihaliemifondia
1 tlk kidneypapuja huuhdeltuna
2 rkl sherryviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria.

tarjoiluun lempiyrttiäsi, ehdottomasti korianteria siis, ja reilu lusikallinen paksua luonnonjugurttia taikka korianteria ja fetakuutioita, tarjoilulisäkkeet tekevät tästä todenteolla sen herkun vasta.

Ruskista jauheliha padassa tai isossa kattilassa. Lisää sipulit ja kaali ja vettä niin paljon, että kaalit peittyvät. Fondit sekaan, kansi päälle ja anna hautua puoli tuntia. Tässä vaiheessa naapurinUlla kävi kurkkaamassa kattilaan ja totesi "mielenkiintoista...". Tuntia myöhemmin sama henkilö kävi uudelleen ja avautui, kuinka pahalta meillä haisi. No se on se kaalenkeitto....

Lisää keittoon/muhennokseen vielä pavut ja etikka ja lämmitä.. Korianteri ja jugurtti kruunasivat annoksen eilen, tänään sen sitten tekivät fetakuutiot ja korianteri. Mitähän sitä vielä keksii? Muhennosta on nimittäin sen verran reilusti, että joutunen syömään sitä koko viikon, yksin lasten kanssa kotona kun olen.Haluaiskohan naapurinUlla lounasta? Taitaa olla pakko pakastaa...

Uusi keittiöhöyryjä on  muuten ilmestynyt. Joku sakia oli luvannut tehdä talkootöinä täytekakkuja 150 hengelle....!

Hävikkiä herkuksi pohtii hän

Mukana ollaan. Alusta asti on lakeuksilla tukka hulmunnut, kun olen seurannut sitä valtavaa vauhtia ja intoa millä blogiporukka lumipallo-efektin lailla tarttui Suolaa&Hunaja Jonnan ehdotukseen pienestä Hävikistä Herkuksi-tempauksesta....

Myöhässäkin ollaan. Tempauksen lanseeraus oli 2.5 ja perässä hiihtelijää siis avautuu vasta tänään tässä. Vapun tienoota rasittivat 4 päivän koiraleirin järjestelyt muonituksineen ja näemmä usean päivän leirin rasituksista toipumisaika, vaikkei tällä kertaa mukana ollut tuttuun tapaan edes lapsia, eikä edes treenattavaa koiraa, koiratonta elämää kun nykyään joudun viettämään. Mutta tulipahan vietettyä viikkoblogivapaata.

Mikäli on mahdollista, että blogiani lukee joku, joka ei lue ainoatakaan muuta ruokablogia (äitini kenties?) on lyhyt tiivistelmä paikallaan:

Suomalainen yltäkylläisyydessä elävä keskivertokansalainen heittää vuodessa 25 kg ruokaa roskikseen. Nelihenkisessä perheessä, kuten omani, ostetaan vuosittain noin 100 kiloa ruokaa, joka vierailee keittiössämme vain taukopysähdyksellä matkallaan jäteastiaan. Nykyään ei omassa taloudessani edes biojäteastiaan, lämpökompostori on vielä toteutumaton, muttei kenties kuitenkin realistinen haave.

"Tarttis tehrä jotain", sanoivat tällä kertaa minua nopeammin jopa hämäläiset. Parikymmentä ruokablogia innostui Jonnan kutsumana ehdotuksesta tempaista toukokuun ajan asian tiimoilta ja mukaan liittyneiden blogien määrä lienee tähän mennessä jo tuplaantunut. Tarkoituksena  ei ole niinkään valistaa ja opettaa (paitsi saanko mä vähän edes heristää sormeani?) kuin innostaa ja antaa virikkeitä jakamalla omia arkipäivän -ja miksei juhlankin- käytännön sovelluksia, siitä miten välttää jäteastian kuormittamista elintarvikkeilla. Hävikistä tuunataan Herkkua. Kukin omalle tyylilleen uskollisesti.

Asia on ollut pohdinnassa omalla kohdallani jo aikaisemminkin, nyt  kiitos tempauksen toivottavasti järjestelmällisemmin ja tuloksellisimmin. Alkutunnelmat ovat seuraavanlaiset ongemakohtieni suhteen:

Osta suunnitellummin: Olisiko mahdollista, että tälläinen supersuurpiirteinen ihminen voisi suunnitella viikon ruokalistan ja sitä myötä tiukan kauppalistan, vältttyen näin kaiken ylimääräisen ostamiselta? Tekisi  mannaa varmaankin myös talouskukkarolle. Olenkin yrittänyt jo vähentää kaupassakäyntikertoja noin yhteen viikossa, sillä mikäli käyn useammin, on lopputulos, että ostan ylipäätään enemmän ja se tutaan niin kuukauden ruokalaskussa kuin poisheitettävän ruuan määrässä. Mutta  haluan pitää edes pienen impulsiivisuuden ja seikkailun maun elämässä ja toteutan sitä eniten ehkä ruuan avulla. Silloin on ostettava aina sitä sun tätä, koska perjantaina ei voi tietää onko sunnuntaina kenties liha-, kala-, eksotiikka- tai jopa mättöpäivä.

Myös vihannesten ja kasvisten käyttöä tulisi meidän perheessä lisätä hirrrrveästi. No, niitähän on sitten ostettava monenlaista, että olisi mitä käyttää. Ruuanlaittohetkellä ei enää ehdikkään alkaa kuorimaan ja kypsentämään ja siellähän sitä alalokerossa taas nahistutaan. Ja muuten sellainenkin perustuote kun peruna, ei kyllä tahdo nykyään selvitä jääkaapissa (vihanneslokerossa) edes viikkoa itämättä, eikä sen puoleen komerossakaan. Haluaa maakellarin, mutta se lienee jo epärealistista toiveajattelua.

Toinen "vika", josta syytän ruokarakkauttani, on tähteiden käyttö. Jatkojalostukseen kyllä innostun välillä, mutta mikäli tämänpäiväisestä makaroonilaatikosta on vielä yli puolet jäljellä, siitähän riittäisi muutamaksi päiväksi vielä. Mutta kun en millään malta syödä samaa ruokaa montaa päivää, eikä sitä taida paljon pystyä jalostamaan edelleenkään. (Correct me if I'm wrong....) Elämä on siihen liian lyhyt ja upeita ruokia liian paljon. Puolisoni ei myöskään millään löydä jääkaapista niitä tähderuokia. Aina ne sinne kiltisti tuppereihini pakkaan, kunnes on aika näyttää niille roskapussia. Voi voi. Lohdutonta menoa.

Entäs sitten ku aina teroitetaan, jotta hyvän ruuan edellytys on ensiluokkainen raaka-aine. Onko pehmennyt punajuuri,  karvainen porkkana tai vähän jo rypistyvä paprika vielä pelastettavissa herkuksi. Erotanko minä tuntikausia hautuneesta gulassista paprikan fressiyden tai sen puutteen? Pitäisikö olla ehdoton ja vaatia parasta vai marttojen martta, joka loihtii herkun kumipallosta?

Tällä hetkellä tilanteeni on kaikkea muuta kuin herkullinen. Todisteena järkyttävän raadollinen kuva jääkaapistani.

Ette varmaan ihmettele, kun tuolta ei löydy mitään syötävää. Siellä on nyt sulassa sovussa perheelle vapuksi kotiin ostetut eväät (liikaa) ja koiraleiriltä takaisin tulleet rippeet sekä vielä yhden pikku "puuttuvat tavarat" -kauppareissun tarpeet.

Voinko räjäyttää koko kaapin ja aloittaa puhtaalta kaapilta.? Ripakin on jo rikki valmiiksi. Kyllä, pakastimessakin. Tämän toukokuun aikana lupaan listata ja viikottain julkaista kaikki  pois heittämäni ruokaaineet- ja määrät (olen kyllä ensteksi huono tekemään säännöllisiä listauksia, mutta jospa onnistuisin kerrankin). Hyvät lukijat, tulette tuntemaan itsenne hyviksi ihmisiksi! Tämä lupaus toivottavasti piiskaa minua ankarammin kehittämään hävikistäni herkkuja, parhaat julkaisen iloksenne. Tai luultavasti kaikki.

Tykkää meistä myös Facessa, siellä on meneillään koko ajan aivan superkilpailuja upeine palkintoineen. 
Minä alan lukea nyt kanssatempaajien postauksia. Mitä kaikkea ovat  jo keksineetkään?

Fritti-silakka...tai jotain

Viime viikolla tuli vietettyä varsin syvärasvainen kalapäivä. Olin ostanut haukifileen(pitkin hampain, kyllä miessoturin kuuluisi raahata hauet järvestä kotiin ilmaiseksi), joista olin ajatellut pyöräyttää Suolaa&Hunajaa- Jonnan ylistämiä kalapuikkoja, niistä nyt ei sen enempää, paitsi olivat ne kyllä tosi hyviä, mutta öljyni oli taas melko räväkän kuumaa ja paistoväri sen mukainen. Toiset eivät koskaan opi.... Lisäksi olin tosi näppärä kun muokkasin reseptiä korvaamalla korppujauhot hapankorppumurskeella. Murske olisi saanut olla ehkä hiukan paremmin murskattua, ehkä ensi kerralla kokeilen ihan niillä korppujauhoilla. Teen näitä varmaan uudestaankin joskus ja yritän keskittyä hommaan paremmin.

Nyt kaiken keskittymisen vei parikymmentä silakkaa, jotka äitini yllättäen toi minulle. Olivat saanet naapurin kautta 6 kg ihan tuoretta silakkaa joltakin rannikon kalastajalta. Isä oli savustanut yhden satsin uudella savustimella ja loput pakastettiin parinkymmenen silakan erissä.

No, koska mulla oli jo tuota haukeakin varattu, muistin Hesarin ruokatorstain Tikkusilakat ohjeen, jossa silakkafileistä friteerattiin coctailtikkujen nokkaan pikkurullia. Näin mulla olisi sitten kahta eri kalaa, joita voisin dippailla. Ei kun fileoimaan!

Muistan kuinka MasterChefin ekaa tuotantokautta katsoessani naureskelin (kyllä, ivallisesti!), kun eivät osanneet silakkaa fileoida. Luulinpa tuon nimittäin itse osaavani, mutta riekalehdin ainakin 5 silakkaa ennenkuin tajusin lopettaa. Menin sitten googlailemaan, parempia ohjeita, mutta kyllä tekniikkani oli periaatteessa oikea. Ihmettelin, kunnes josskin törmäsin  ihanaan tiedonjyvään: HYVIN TUORETTA SILAKKAA ON ERITTÄIN VAIKEA FILEOIDA, KOSKA SELKÄRANKA EI YKSINKERTAISESTI SUOSTU IRTOAMAAN LIHASTA.  Ja tämä olkoon täten siis minunkin virallinen selitykseni.

Mutta koska ruodollisia silakkafileitä on lähes mahdoton kääriä sievellä rullalle muuta kuin ehkä heinäseipään nokkaan (Pohjanmaalla ovat silakatkin suurempia...), paistoin silakat pitkinä. Frittitaikinanhan olin jo tehnyt. Hyviähän ne olivat, ehkä ruodot tuntuivat nopealla paistolla hiukan enemmän kuin perinteisissä hitaasti paistetuissa ruissilakoissa. Ja hienon säväyksen, joskin ehkä tarpeettoman, saivat silakat kun korvasin valkoviinin samppanjalla, koska valkkaripulloja ei olluta auki, mutta jääkaapissa oli pikku piccolo Piperia. Saattoi kyllä olla viimeinen kerta kun meikäläisen silakat ui samppanjassa. On ne ehkä enemmän piimän kanssa nautittavia!

Tässä vielä käyttämäni frittitaikinan ohje Hesarin Tikkusilakoista:

• 400 g pienehköjä silakkafileitä
• 1 tl suolaa
• Taikina:
• 1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl rypsiöljyä
• vajaa 1 tl suolaa
• 1 keltuainen
• Kypsentämiseen:
• rypsiöljyä

1.Sekoita viini, jauhot, öljy ja suola. Vatkaa keltuainen kevyesti ja lisää taikinaan. Anna taikinan hetken tekeytyä.

2.Levitä silakkafileet nahkapuoli alaspäin voipaperille ja mausta suolalla. Kääri rulliksi ja kiinnitä cocktailtikuilla.

3.Kasta taikinaan ja kypsennä kullanruskeiksi kuumassa ruokaöljyssä. 

Tarjoile kermaviilillä, jonka voit maustaa tillillä ja sitruunalla, sitruunaa sopii myös pusertaa silakoiden päälle.

Oli muuten kuohkea frityyritaikina. Ehkä ensi kerralla samppanjavohveleita. Viisaampi luultavasti joisi samppanjansa.

Foihan Fenkoli!

Voi mikä iisi-biisi ihanan makuinen resepti ystävästämme Rva Fenkolista.

Luulin jo, että olin vuosikymmeniä  ajat sitten ohittanut sen kulinarismin esipuberteettivaiheen, jolloin suurinta herkkua on kaikki leivitetty ja uppopaistettu tyyliin mustekalarenkaat, mozzarellatikut, jalapeñopoppersit, scampit; you name it. Luultavasti samalle herkkulistalle olisi päässyt myös vanha kengänpohja kun se olisi huolellisesti paneerattu ja tarjoiltaisiin pöytään friteerauksen jälkeen rasva vielä sormenpäitä poltellen.

Onneksi suvussamme on sepelvaltimotautia. Ei tarvitse syyttää näitä teinimättöjä.

Mutta kieltämättä ihminen joskus ehkä tarvitsee jotakin tämän suuntaista tuomaan vaihtelua jo vähän kutivoituneemmallekin paletille.

Ainakin tätä paistettujen fenkolien reseptiä oli pakko kokeilla . Ja kannatti. Fenkolin anisuus sopii aivan erinomaisesti yhteen rapsakan kuorrutteen kanssa. Eikä näitä edes friteerattu, kunhan paistoin pannulla.(runsaassa öljyssä....)

Mulla oli vaan yksi fenkoli, joten kun vähän kipuilin pannun lämpötilan kanssa, lopputulos oli taas kerran hiukan tummanpuhuvaa....

Paistetut paneeratut fenkolit

Fenkoli
3 kananmunaa
vehnäjauhoja
korppujauhoja
suolaa
 pippuria

Trimmaa fenkolista "varret" tupsuineen pois (voit käyttää salaateissa tai vaikka kalakeitossa) ja leikkaa fenkoli"pallo" neljäksi lohkoksi. Siivuta kukin lohko reilun puolen sentin siivuiksi.

Ja sitten normi panerointi: ota kolme syvää lautasta tms ja laita yhteen vehnäjauhoja, yhteen suolalla ja pippurilla maustetut korppujauhot ja yhteen kevyesti vatkatut munat. Sitten pala kerrallaan kierittele ensin vehnäjauhoissa, kasta sitten molemmin puolin muniin ja lopuksi kääntele korppujauhoissa ja pistä syrjään odottamaan. Resepti ohjeisti hyvin, että kannattaa ensin rauhassa leivittää kaikkia, muuten sormiin tarttuu sellaiset jauhopallukat joilla sotkee kaikki paikat.

Ja sitten vaan paistat pienissä erissä reilussa öljyssä yht.3-4 minuuttia kutakin erää, molemmin puolin tietysti, talouspaperin kautta liiat rasvat pois ja eikun syömään. Nämä olivat ehdottomasti herkullisia kuumina. Joku mielidippi sopii hyvin ja myös sitruuna, kuten aina näille leivitetyille jutuille. Itse tein aiolia....jokin meni pieleen...ei se kiinnikään leikannut, mutta siitä tuli aivan suunnattoman juoksevaa, maku oli kuitenkin upea onneksi ja natsasi erinomaisesti fenkolin kanssa.

Pikkusen näpräämistä, mutta niiiiiin palkitsevaa. Ja onko kukaan vielä syönyt itseään irti fenkolista? Antakaa hypätä teidänkin ostoskärryihin!

Goi cuon ja Nuoc mam

Nyt täällä brassaillaan nimillä, kun ei enää muuta keksitä. Haluan vielä kumminkin  jakaa tämän vietnamilaisten kesäkääryleitten  ja kalakastikedipin ohjeen, vaikka kääryleitä olen tehnyt aiemminkin, hiukan toisenlaisella reseptillä.  Tiirasin äsken tarkkaan oliko dippi samanmoinen kuin Ankerias Vipusen  äskettäin postaama Nahm jim...no, nimi on ainakin eri!

Luin myös juuri äsken Kauhaa ja rakkautta -blogista (tässä kohdin kyselin, että mistähän sen oikein luin ja Sonjalta sain kommenteissa vastauksen, joten korjasin vähän tekstiä), kuinka Eeva oli ollut kokkikurssilla Vietnamissa ja tehnyt näitä kääryleitä, että esim katkaravut laitetaan alimmaiseksi, jotta ne kuultavat kauniisti kääryleestä läpi. En ollut tätä vielä tekiessäni lukenu, joten yllättäen, minä sain aikaan tälläisiä hyvin vehreitä kääryleitä, joista ei vahingossakaan arvaa mitä niissä on. Sinänsä kauniita, mutta ei ehkä tyypillistä.

Näitähän tarjoiltiin 4 sisaruksen illalisen alkuun, lapset eivät maistaneetkaan, mikä onneksi merkitsi sitä, että kaikille aikuisille riitti kaksi! Nämähän ovat hyvin mietoja maultaan ja siksi dippi on tärkeä, ja tällä kertaa olin todella tyytyväinen tuohon dippiin. Molemmat reseptit on poimittu upeasta "Korianteria ja sitruunaruohoa" - kirjasta (Wendy Hutton), jonka olin lainannut kirjastosta.

Vietnamilaiset kesäkääryleet Goi cuon
8 isoa tai 16-20 pientä

 1 1/4 dl vettä
reilu 1/2 dl riisiviinietikkaa
4 tl kiinalaista riisiviiniä (korvasin kuivalla sherryllä)
1 tl kalakastiketta
 8 isoa raakaa katkarapua (n. 250g) (jouduin käyttämään keitettyjä, koska ei ollut raakoja tarjolla)
300g possun filettä palana
8 isoa riisipaperipyörylää (halk. n. 20cm)
8 taipuisaa salaatinlehteä
80 g pavunituja
50g riisivermiselliä (pehmitä kuumassa vedessä ja leikkaa 5cm paloiksi)
puntti korianteria
puntti minttua
puntti  thaibasilikan lehtiä (ei välttämätön)
puntti ruohosipulia tai kevätsipulia 10-12cm paloina

Mittaa vesi kattilaan ja mausta viinietikalla, riisiviinillä ja kalakastikkeella ja kiehauta. Laske raa-at ravut ja keitä hiljalleen 2-3 min kypsäksi. Nosta pois reikäkauhalla ja jätä liemi kattilaa. Kuori jäähtyneet ravut, poista suoli ja halkaise ravut pitkittäin. Minä skippasin tämän vaiheen, koska käytin kypsiä jättikatkarapuja, jotka siis sulatin ja valutin, olishan ne voinut marinoida, mutta se sitten jäi...

Pane sianliha jäljelle jääneeseen liemeen. kiehauta, sulje kansi ja hauduta liha kypsäksi, n.10 min. ota liha kattilasta valumaan ja kaada liemi pois. Suikaloi liha kun se on jäähtynyt.

Tarkemmat työohjeet rullien käsittelyyn löydät aiemmasta postauksestani..  Näisssä täytteenä siis kussakin salaatinlehti 2 ravunpuolikasta. lihasuikaleita, pavunituja, vermiselliä, minttua, korianteria, basilikaa ja kevätsipulia. Yrteissä ei kannata kitsastella, niitä saa olla hyvin runsaasti..

Vietnamilainen kalakastikedippi Nuoc mam

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 iso punainen chilipalko hienonnettuna
2 rkl sokeria
2 rkl limen mehua
reilu 1/2 dl riisiviinietikkaa
reilu 1/2 dl kalakastiketta
reilu 1/2 dl vettä

Survo valkosipuli, cili ja  ripaus sokeria isossa kivimorttelissa karkeaksi seokseksi. Lisää joukkoon loppu sokeri ja muut ainekset. sekoita kunnes sokeri on liuennut. Käytin tässä kyllä pilttipurkkia ja ravistelutekniikkaa. Voit valmistaa myös kastikkeen surauttamalla tehosekoittimessa moerttekin puutteessa.. Kastiketta tulee noin 2 dl ja se säilyy siinä tiiviisti suljetussa pilttipurkissa jääkaapissa noin viikon. Ohjeen voit helposti myös tuplata, kuten minä tein.

Ikävä, että prosessista, eikä lopputuloksestakaan ole parempia, eikä ylipäätään enemmän kuvia. (ne illalliskiireet). Aihe olisi ollut melko herkullinen kivimortteleineen...

Samaisille illallisille olin muuten suunnitellut toisenkin alkuruuan, joka olisi ollut aasialaisittain vallmistettuja sinisimpukoita liemessä, mutta pääsiäiäissunnuntaiksi, simpukoita oli mahdoton saada meilläpäin. Torstaiset olisivat heittäneet vaivansa jo ajat sitten.

Onneksi sain tehtyä kumminkin kaksi jälkkäriä. Perupöperölän Virpiltä bongasin Chilisuklaafudgereseptin, jonka toteutin muuten sellaisenaan, paitsi, että heitin sekaan vielä ison kourallisen kuivattuja karpaloita, kun ne maustekaapista käteeni hyppäsivät, jotain muuta etsiessäni. Lapsillekin maistuu chilisuklaa, eli potku oli hyvin mieto jälkimaku, mutta suloinen kuitenkin. Mietin hetken pilkonko mukaan tuoretta chiliä (kuvitelkaa se vär!) mutta tein sitten kumminkin alkuperäisen ohjeen mukaan.

Tässä hän lepää vielä vuoassa, josta nostin  leikkuupöydälle, leivinpaprun avulla. Huomatkaa rypistetty leivinpaperi. Ketähän TV-kokkia on tullut katseltua...?

Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa

Tilaisuus: Neljän sisaruksen illallisen isännöinti/emännöintivuoro

Pääruoka inspiraatio: Yhdistelmä jälleen kerran Nigellan showssa päänuppiin hautumaan jääneestä reseptistä  Asian Braised Beef Shank with Hot and Sour Shredded Salad ja viikko sitten Farangissa syämääni Vasikanposkea, jonka innoittamana lisäsin esim. kookosmaidon. Salaattiin lisäsin kaalia ja ituja ja lähes tuplasin potkien paistoajan.


Alkutilanne: Tavoilleni uskollisesti päätin toteuttaa siis ennen kokeilemattoman reseptin, ja vielä muokatun sellaisen, meni syteen tai saveen. Naudanpotkaa en ollut myöskään aikaisemmin laittanut ylipäänsä.

Lopputulos: Mielestäni ruoka oli ihanaa ja onnistunutta. (Ja kyllä minä ihan oikiasti välillä haukunkin omia tekeleitäni). Tulen tekemään toistekin, luulen, että jääpi ihan sinne bravuurirepertuaariini. Liha suli suuhun, kastike oli hyvin aromaattista ja tummaa ja salaaatti annoksen päällä kuin se kuuluisa piste.

Mitä tekisin nyt toisin: No, parannettavaa toki löytyy aina, varsinkin tälläisestä neitsytreseptistä. Ensi kerralla voisin kokeilla lisätä kookosmaidon kera myös tölkillisen kookoskermaa. Salaatin määrän voisi huoletta tuplata ja käytetyt chilit voisivat olla vielä tulisempia kuin mitä omani. Salaatin kastike kannattaa lisätä vihanneksiin vasta lähellä tarjoiluhetkeä, ettei porkkana pääse marinoitumaan liikaa. Keep the crunch! Liemi kannattaa siivilöidä kaikki talteen koska se on niin hyvää, eikä vain kauhoa puolihuolimattomasti nestettä sattumia väistelleen. Rautapataan jäi täten turhaan kallisarvoista lientä, niin että viimeisille santseille nostin lopuksi senkin pöytään. Kastiketta saa ylipäätäänkin olla vielä runsaammin, ei siksi, että liha olisi mitenkään kuivaa, mutta kun kastike oli vaan niin hyvää.

Aikamoinen hyörintä ja pyörintä tuona sunnuntaina kävi meikäläisen ympärillä tai se johtui siis aiheuttamastani ilmavirrasta kun yritin saada ruuat valmiiksi, siivota keittiötä, kattaa pöytää jne. Olin niin suunnitellut tekeväni extra kauniin kattauksen, keväisiä pioneja vai mitä ne suloiset pallukat on, menukortit paikkakorteista nyt puhumattakaan, mutta koska en ole vielä kaikkien näiden ikävuosieni hiomana ole vieläkään oppinut toteuttamaan suunnitelmiani hyvissä ajoin, heitin lopulta pöytään kaitaliinaksi ruskean pellavaisen entisen paneeliverhon ja suuret paperiservetit. Aloin jo hieman pelätä, että nyt tunnelmapisteet karisevat (ja kenties karisivatkin?) emännän viimehetken päättömästä säntäilystä. Onneksi Urho7v. oli luvannut hoitaa "tunnelman! ja pläjäytti näppäillen heti alkudrinksujen jälkeen kanteleestaan ilmoille "Pienen pieni veturi".

Sanomattakin lienee selvää, että annosten kuvaukset jouduttiin suorittaa puolihuolimattomasti, eli kuvat eivät kyllä nyt täysin tee oikeutta ruualle.

Tarjoiluvati on hervottoman kokoinen, samoin ottimet ovat isot, ei oikein välity kuvasta

Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa
8:lle

Lihapata:
n. 3.6 kiloa naudanpotkia kiekkoina eli niitä osso buccoja lihoja
2 sipulia
5 cm pätkä tuoretta inkivääriä
4 valkosipulinkyntt
2 tl jauhettua korianteria
3 rkl kasvisöljyä
2,5 dl kuivaa sherryä
1 dl soijakastiketta
1 dl fariinisokeria
1, 5 l lihalientä (tai vettä ja  pari fondikuutiota)
2 purkkia kookosmaitoa
2rkl osterikastiketta
vajaa desi riisiviinietikkaa
2 kanelitankoa
2 tähtianista

Salaatti:
 3 isoa porkkanaa
Saman verran valkokaalta (tähän aikaan ihanaa varhaiskaalta)
1 rasia mungpavun ituja tai itusekoitusta
2 isoa punasipulia
 2 punaista chiliä
2 vihreää chiliä
 iso puska korianteria
1 limen mehu
 1 dl kalakastiketta
1 tl sokeria

Kuori sipulit ja lohko ne. Kuori inkivääri ja paloittele sekin pienempiin paloihin. Surauta ne  tehosekoittimessa tahnaksi yhdessä kuorittujen valkosipulinkynsien ja jauhetun korianterin kanssa.

Kuumenna öljy suuressa rautapadassa ja paista tahnaa miedolla lämmöllä  n, 10 minuuttia välillä sekoittaen.

Lisää sherry ja kuumenna kiehumispisteeseen, lisää soija , fariini, lihaliemi, osterikastike ja etikka. Kuumenna jälleen kiehuvaksia ja lisääs itten kanelit ja tähtianikset. Lisää potkan palaset ja nosta vielä kiehumispisteeseen ja pane kansi päälle ja sitten koko pata uuniin 150 asteeseen ainakin 4 tunniksi. Oma rautapatani tuli niin täyteen, että puolessa vlissä otin padan uunista ja varmuudeksi latasin potkat uudestaan pataan, niin että päällimmäiset tulivat nyt alimmaisiksi.

Ota pata varovasti uunista ja nostele potkat toiselle vadille, laita päälle folio ja pidä lämpinä uunissa sen aikaa kun annat kastikkeen kiehua reippaasti kokoon, niin että sitä on enää puolet jäljellä. Voi olla että haluat siivilöidä liemen.

Salaatti:
Kuori porkkanat ja leikkaa niistä julienneleikkurilla tai käsin ohuita tikkuja. Suikaloi kaali ja kuori ja suikaloi sipuli.. Poista chileistä siemenst ja viipaloi ne hieman vinoittain leikaten ohuiksi suikaleiksi (voit tässä kohdin säädrllä tulisuutta, riippurn omasta maustasi ja käyttämiesi chilien tulisuusasteesta), Silppua korianteri.
Yhdistä kaikki aineet (myös idut) kulhossa. Pienssä kannellisessa lasipurkissa vaikka, yhdistä kalakastike, limen mehu ja sokeri, hölskytä.. mausta salaatti kastikkeellan. 15 min ennen tarjoamista.

Nostelelihat kuumennetulle tarjoiluvadille. Potkaluut irtosivat tässä vaiheesssa itsestään, joten jätin ne suosista pois, samalla perkasin lihoista pois vähän niitä "läskimäisyyksiä". Lihan päälle kaada redusoitunut kastike ja kaiken päälle nostele salaatti. Se siis tarjoillaan yhdessä lihan kanssa. Muuten lisäkkeeksi sopii erinomaisesti basmatiriisi.

Ja kun tässä edellisessä postauksessa vähän moitiskeltiin lapsiamme ennakkoluuloisiksi, niin onneksi aina löytyy poikkeus joka vahvistaa säännön.

Maitotyttö rakastui potkaluihin.

Neljän sisaruksen illallismenu: Alkudrinksut ja Lemon Posset

Mojito factory

Luulenpa, että emme ole ainoita, joita tv on inspiroinut järjestämään ihka omat Arvostele mun illallinen - sessiot. Itse olen osallisena meidän "Neljän sisaruksen illallisessa". Siis Nikoveli, Natasisko ja PikkuveliNuutti sekä minä järjestämme kukin parempien puoliskojemme tai heikompien astioiden  (Natasisko osallistuu ex-kihlattunsa eli meidän kaikkien ystävän ja perheemme "tekopojan"* Uliseksen kanssa) avustuksella perheillemme illailliset, jotka sitten arvostellaan sekä ruuan, että tunnelman osalta anonyymisti asteikolla 1-6. Myös kommentit ovat suositeltavia. Kunkin illallisen arvostelulipukkeet suljetaan kirjekuoriin, jotka annetaan säilytettäväksi isälleni. Neljän illallisen jälkeen isäni aukaisee kuoret, laskee pisteet ja tulostaa kommentit kullekin kokkaajalle. Isällemme, joka ei saa kuitenkaan osallistua illallisille, on langetettu tämä osa, koska päätimme (lasten kesken), että isäni hoitaa voittajalle myös yllätyspalkinnon kunnon pappa betalar -tyyliin. Eli jännitys säilyy myös palkinnon osalta loppuun saakka.

Kilpailu etenee logistisista syistä verkkaiseen tahtiin, mutta olemme sopineet, että se on kuitenkin vietävä läpi vuoden sisällä. Joulukuun alussa valloitimme Porvoon Nikoveljeni ja Munkälyni vieraina ja nyt sain vihdoin vuorostani porukan kokoon kotimaakuntaan pääsiäisenä. Koska launtaina trullitellaan ja käydään päsiäisvalakioilla, pidimme illallisen sunnuntaina, 1. pääsiäissunnuntaina.

Voi taivas, kuinka olen joulukuusta asti miettinyt menuvaihtoehtoja. Halusin tarjota jotakin mitä en olisi ennen tehnyt sisaruksilleni. Ideat vaihtelivat Fine dining näpertelystä Tapas-pitoihin. Mietin kaikkia lempiherkkujani, mutta olihan menun oltava myös jollakin lailla tasapainossa ruokien suhteen. Eli ehkä itsekirnuttu voi ja omassa leivinuunissa paistettu ruisleipä alku-alkupalana kuitenkaan toimi grillattujen kampasimpukoiden kanssa. Mielelläni olisin valmistanut esim. lampaan karetta, mutta en viitsinyt, kun en halunnut lampaan liittoutuvan pääsiäisen kanssa. No en tiedä onnistuinko menun tasapainottamisessa, mutta minun arveltiin valmistavan esim. suomalaista ruokaa, italialaisen menun, etanoita, Panna Cottaa....

Nannan ja Iso-Hoon illallinen

Tervetuliaisdrinkki valinnan mukaan;

Mojito tai Cosmopolitan

Vitenamilaiset kesärullat jättikatkaravuilla ja possulla  

Vietnamilainen kalakastikedippi

Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa

rapsakalla chilisalaatilla

basmatiriisi

Lemon Posset

Tuoretta mangoa

Chilisuklaa

Espresso

Ruokajuomana ideologiani mukaisesti (korianteri, minttu, lime, chili, inkivääri yms. herkut toimivat parhaiten oluen kera) oli tarjolla Pils.tyyppistä olutta, kuivaa siideriä ja CC:tä, Zeroa ja tavallista. Jollakin muun tyyppisellä menulla olisin luultavasti halunnut tarjoilla samppakaljaa tai ainakin laadukasta cavaa läpi aterian..Paitsi en nyt kuitenkaan ehkä sen ruisleipä homman kanssa....

Koska suurimman osan ruuista tiesin vääntävän lasten suupielet alaspäin tai tuliseen virneeseen, oli lapsilla oma menu, omassa pöydässä. (Meitä oli siis 8 aikuista ja 5 lasta)

Alkuun 3-kerrosdrinkki

Kesärullat

Ohuehkot naudan sisäfilepihvit niedolla suolalla

riisi

rapsakka salaatti

Karkkipaistetut kananmunat

Kaikki tämän ennakkoluuloisen suvun lapset kieltäytyivät kohteliaasti kesärullista. Pääruoka laski, samoin alkudrinksu. Jälkiruuan kohtalokas nimi aiheutti sydämentykytyksiä. Ellikohta5v. ilmoitti isälleen wc.ssä, että hänellä on paha mieli, koska ei halua paistettua kananmunaa jälkiruuaksi. Ilona9v. taas pettyi suunnattomasti, kun huomasi, ettei kyseinen jälkiruoka ollut aivan sitä miltä kuulosti vaan hyvin kyllä niitä muistuttavat persikanpuolikkaat kermavaahtopedillä pääsiäisrakeita ympärilleen ripoteltuna.(ja se idea tuli canelian blogista). Onneksi lapsille- yllätys yllätys- kelpasi chilisuklaa....

Minun kodistani puuttuu  remonttireiska ja apukokki, mutta onneksi on tuo ikioma baarimestari, joka hoiti näpsäkästi ja laadukkaasti drinkit odottaviin käsiin.

Tämän pitkän tarinan päätösresepti on ihana ja lyhyt. Ensimmäinen jälkiruokani oli upea, helppo ja ainakin Iso-Hoo ja Uli sanoivat, että parhaita jälkkäreitä ever.

Ja siis niin helppo.

Lemon Posset ja Mangoa
8:lle

6,6 dl kuohukermaa (ne kuohukermapurkit sattuu olemaan 3,3dl)
2 dl sokeria
1 siivilöity sitruunan mehu.

Tarjoiluun
tuoretta syöntikypsää mangoa
1 lime
mintunlehtiä

Kuumenna kerma ja sokeri kiehuvaksi, koko ajan sekoittaen.
Keitä 2 minuuttia pienellä tulella kok ajan sekoittaen.

Poista liedeltä, lisää sitruunamehu, sekoita ja kaada tarjoiluastioihin.Kannattaa kaataa ensin kasarista kannuun, josta on helppo kaataa siististi. Anna jäähtyä ja jähmettyä viileässä nelisen tuntia. Omani asettuivat kyllä paljon nopeammin uolkona kylmässä.

Pilko mangot kuutioiksi ja lusikoi ne annosten päälle juuri ennen tarjoilua. purista mangojen päälle vielä limeä. Päälle koristeeksi pieni mintunlehti tai vaikka sitruunamelissaa.


Tämä jälkkäri oli itsellekin uusi tuttavuus, johon olin törmännyt kahdesti lyhyen ajan sisällä TV.ssä. Ruokafilosofiaani kuuluu myös, ettei ruokia "harjoitella", niinpä ainoastaan kesärullia olin valmistanut aikaisemmin ja niitäkin täysin eri reseptillä. Jotakin vaaran tunnettahan kotiäitikin kaipaa elämäänsä....

Suosittelen tätä raikasta jälkiruokaa erinomaisen makunsa ja keveän koostumuksensa (kermasta huolimatta), sekä ylihelpon toteuttamisensa vuoksi. Tätä syödään usein myös rapsakoiden ohuiden keksilastujen kanssa, Tykkäsin hirveästi mangosta, mutta voisin kuvitella olevan suloista myös, mansikoiden, vadelmien, raparperin, verigreipin tai kiwin kanssa.

* ai niin, tekopoika tarvinnee selityksen. Kyseessä on Ulin oma termi, jonka hän on niin söpösti kääntänyt espanjasta suomeksi. Sanakirja luultavasti ehdottaisi termille hijo postizo suomalaista vastinetta ottopoika, mutta koska esim tekohampaat ovat dentatura postiza ( sama myös esim tekorinnat) niin loogisestihan silloin hijo postizo on tekopoika. Claro!