Isoolla kirkolla syömäs: Farang

Pääsiäistä edeltävänä lauantaina matkasin illansuussa Helsinkiin sunnuntain ruokavalokuvauskurssia varten. Yövyin ystäväni Virpin perheen luona Vantaan puolella ja olimmekin suunnitelleet, että olisi kiva käydä syömässä jossakin ihanassa paikassa. Minä tietoviisaana pohjalaisena (joka ei ole käynyt ainoassakaan Helsingin ravintolassa), latasin Virpille pitkän toivomuslistan (MuruMottiOloJuuriGajinFarangDemoLuomoFarougeetc), tietäen kyllä, että pöydän saaminen voi olla kiven alla just niistä paikoista joihin eniten mielimme.

Virpi onnistu saamaan peruutuspöydän kahdelle Farangista ja olin todella täpinöissäni. Siellä on näemmä viime aikoina käynyt moni muukin, mutta aivan syystä, menkää vaan kaikki muutkin. Oli nautinnollista alusta loppuun. Jopa siihen pisteeseen, että  annokset tuntuivat niin loppuun hiotuilta ja tarjoilu täydellisen tehokkaalta, asiantuntevalta mutta kuitenkin rennolta, että melkein alkoi harmittaa, että eihän tässä saa mistään kiinni, täydellisyyttä täydellidyyden perään. MELKEIN ärsyttävää. Onneksi viimeinen tarjoilija nissetyttö jälkiruoka-astiat pois kerätessään ja pöytää puhdistaessaan siivosi kaikki riisinjyvät syliini. Pelastit päivän!

Aasialaiset maut ovat tuttuja juttuja ja mieluisia, kuitenkin Farang onnistui yllättämään kauniilla esillepanolla sekä yllätyksellisilläkin raaka-aineilla.Valitsimme maistelumenun (59€), sen vasikanposkisen vasikanposken takia ja saimme nauttia visuaalisesta, makuhermoja kutkuttavasta parituntisesta. Paikan akustiikka on kyllä aika mieletön, täyden ravintolasalin puheensorina on lähes huumaava. istuin selkä"yleisöön" päin, (eli naama kohti seinää) kehdatakseni kuvata paremmin ja Virpi joutuikin sanomaan mulle, että "älä huuda! Kaikki katsoo meitä..."

Kerran se maalaanen vaan pääsöö isoolle kirkolle....

CHA PLU LEHTEÄ JA SAVUSTETTUA ANKERIASTA

paahdettua pähkinää, merileväkaviaaria

Pippurikasvin lehti oli uusi, aromaattinen tuttavuus, annos huikaisevan kaunis ja sorminsyötävä, lehdellä suuhun taiteiltu (ihan näppärästi) suupala lupaus suuresta tulevaisuudesta.

HAMACHI SASHIMI VIETNAMILAISITTAIN

aasialaisia yrttejä, mustariisietikka dressing

Keltapyrstöpiikkimakrilli (?) - voiko se olla näin hyvää?

Kaikkia annokset tarjoiltiin aina yhteiseltä vadilta, josta saimme itse annostella omalle lautaselle. Pöytään tuotiin myös kulhollinen riisiä. Annoksia tarjoiltiin aasialaisen tyypillisesti epätasaiseen tahtiin ilman mitään "onko ruokailuvälineesi kello viiden asennossa?"- jäykistelyä. Odottaa emme koskaan joutuneet, tehokas ja huoehtivainen, alati vaihtuva tarjoilijakolonna onnistui tehokkaasta tahdistaan huolimatta luomaan illuusion kiireettömyydestä. Ruokailuvälineinä thaityyliin lusikka ja haarukka. Haarukkaahan on epähienoa pistää suuhun, mutta kyllähän siinä lusikoimisessa totuttelemista on suomitytölle.

PEHMEÄKUORISTA TASKURAPUA

vihreää mangoa, minttua, karamellisoitua pähkinää, vihreä ‘nahm jim’

Ihanan rapsakka, silti keveäkuorteinen pehmeä taskurapu omenaisen vihreän mangon kera. Salaatti täynnä rouskuvaa pintaa, vie kielen mennessään... milläs nyt maistellaan....

RAPEAA POSSUA, PALMUSOKERIKARAMELLIA

haudutettua, rapeaksi paistettua possua, karamellia, riisiviinietikkaa

Todellakin juuri niin hyvää kuin kaikki väittävät. Todellakin. Todellakin. TODELLAKIN.

THAI-ROTI LEIPÄÄ, ‘SOUTHERN STYLE’ CURRYA MORNING GLORY, RAPEAA ”SUOLA&PIPPURI” TOFUA

vesikrassia, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua

Leivälle sai joko  valella tulista currya, jota pystyi pehmentää kookoskermalla, tai kulhoon oli sallittua dipata suoraankin, opasti tarjoilija. Vähä niinkuin seurasta riippuen.

Emme ole kumpikaan  Virpin kanssa mitenkään sinut Tofun kanssa, tai emme ole koskaan saaneet erikoisen hyvää, tässäkin annoksessa parasta oli aromaattinen liemi ja paksoi ja oi korianteria.... Ja iiiiihana kippo.

VASIKANPOSKEA ‘SEREMBAN’

pitkään haudutettua vasikanposkea, aromaattinen chililiemi, minttu-itusalaattia, nuudeleita

Se sulaa suuhun, kuinkas muutenkaan. Upea kookosliemi ja rapsakka salaatti pinnalla innoittivat minua myös pääsiäisen ajan kokkailussa. Pysykää kanavalla, perästä kuuluu...

THAI JASMIINIRIISIÄ ‘HOLA HOLA 3′

thai-tyyliin marinoituja hedelmiä, sokerihernettä, limeä, vanilja-kookoskermalientä, persikka-litsisorbettia

Kuulkaas, se sokeriherne on aika hassunkurisen hyvä tässä jälkkärissä. Kuva ei tee annoksen kauneudella aivan oikeutta. Tarjoilija nimittäin kaatoi kookosliemen annokseen pöydässä ja taisi vähän hulahtaa (HOLAhtaa?). (taisi olla se riisityttö) Mutta oikein inhottava tätä oli syödä. Ihan vaan siksi, että tiesi, että tähän tämä päättyy.

Ruokajuomana läpi menuun joimme kumpainenkin alkoholitonta olutta, koska sovimme, että on kivempi autoilla kotiin ja minä olen niin joviaali ystävä. Vai onko se lojaali se sana jota haen? 

(Note to self:: Karta sivistyssanoja)

Mutta olut on kyllä aasialaisten makujen ystävä. Kertakaikkiaan. Niin olen näemmä minäkin.

Voiko ylenmääräisestä kehumisesta sairastua? Tai lukija saada allergisen kohtauksen? Mutta niinkuin sanoin, paha on lähteä moittimaan kun ei mitään keksi.

Hammastikutkin oli laitettu wc:een puolelle. Inhoan hampaiden kaivelua pöydässä tai käytettyjä tikkuja lautasen reunalla, mutta kun sitä itsekunkin on suoritettava, varsinkin näiden pehmeiksi hautuneiden lihojen yhteydessä, on paikka mitä mainioin. (WC siis).

Olipa hienoa! Haluu takas!

Mämmi ja minä

Mämmin valmistus on kiehtonut minua jo pitkään, se on komeillut to do -listalla blogini alusta asti, mutta vasta nyt, kolmantena pääsiäisenä sain aikaiseksi ryhtyä tuumasta tomeen. Oravan mummolassa muistan sitä mummani tehneen, mutta sittemmin pääsiäismämmit on hankittu kaupasta.

Paikallinen äänitorvi Ilkka-lehtikin julkaisi pääsiäisen alla sopivasti toimittajan mämmikokeilun, lopputulos tuntui olevan kuitenkin melko turhauttava. Valitettavasti myös Herkkusuun todella informatiivinen mämmipostaus ilmestyi vasta omia mämmejä uunista vetäessä, olisin niin ollut fiksumpi mämmintekijä, jos olisin saanut sen ensin lukeakseni. Mämmiä reseptini mukaan tehdessä ja viimeisiä keittelyjä keitellessäni ajattelin oikein, että pitääpä muistaa mainita, että alkää sitte sekoittako muovikauhalla vaan kunnon jämäkällä puukauhalla, sen verran nimittäin tuhtia tavaraa, että muovinen taitaapi napsahtaa poikki herkästi. Reseptini ei nimittäin maininnut mitään mämmin "vahvuudesta". Oli sitten kiva jälkikäteen lukea Herkkusuun opastusta, että mämmin tulisi olla melko vetelää uuniin pantaessa....

Perinteinen kotimämmi 
(ohje Rantasen mämmi-ja leipämallaspussista)

2,5 l poreilevaa (ei kiehuvaa) vettä (60-70 astetta)
500g mämmimaltaita
750g ruisjauhoja
0,5-1 dl siirappia (tai paljon enemmän,,,maista!)
n 1/4 tl suolaa
n. 1rkl jauhettua pomeranssinkuorta

Lisää 1 l poreilevaa vettä 100 g maltaita ja 150g ruisjauhoja. Sekoita tasaiseksi puuroksi
 ja ripottele seoksen päälle hieman jauhoja kuortumisen estämiseksi. peitä paksulla liinalla ja imellytä seosta lämpimässä paikassa pari tuntia. Minulla jäi yön yli, mutta eipä tuo tuntunu ainakaan haittaavan.

Sekoita taas hyvin ja lisää seokseen 0,5 dl poreilevaa vettä, 100g maltaita ja 150g jauhoja. sekoita ja imellytä kuten aiemmin.

jatka samaan tapaan noin tunnin välein kunnes kaikki vesi, maltaat ja jauhot on käytetty. Lisää suola, siirappi ja jauhettu pomeranssinkuori. Maistele, ja lisää tarvittaessa siirappia, itse laitoin ainakin 2 dl. Sekoita huolellisesti.

Keitä seosta reippaasti hämmentäen 15 minuuttia. Tässä vaiheessa seos saisi ilmeisesti olla paljon vetelämpää kuin mitä omani oli, eli olisi pitänyt lisätä varmaan vettä. Laita jäähtynyt seos paistoastioihin. Täytä n. 2/3 osa täyteen, mämmi kuohuu uunissa. Minä ostin  kaupasta noita pahvisia leipävuokia, kun mämmiroveita ei tunnu mistään löytyvän. En myös huomannut, että seos olisi pitnyt jäähdyttää ennen uuniin laittoa ja kysymys kuuluukin miksi? En kyllä jäähdyttänyt.

Paistetaan nelisen tuntia 125 asteessa.Voitele siirappivedellä ennen uuniin laittoa ehkäistäksesi kuortumisen. En uskaltanut vielä leivinuunin kanssa alkaa kokeilemaan, ehkä ensi vuonna sitten.

Anna mämmin tekeentyä 3-4 päivää jääkaapissa ennen syöntiä. Mämmi sopii myös pakastettavaksi.

Tarjoile perinteisesti sokerin ja kerman kanssa tai nauti rasvattoman maidon kanssa kuten minä. Tai epäperinteisesti vaniljakastikkeella. Ilkka lehti vinkkasi myös appelsiinihillosta tai mallasviskistä, joten kun kaupasta löytyi mallasviskillä maustettua appelsiinimarmeladia, pääsi se koristamaan omaa mämmiannostani. Toimii kyllä.

Ja miltäs se mämmi sitten maistui.?

No mämmi tuoksui ja maistui ihan siltä itseltään, elikkä mämmiltä. Rakenteeseen en ollut täysin tyytyväinen, mämmini oli lusikan seisottaja malliyksilö.

Todelliseen testiin mämmini joutui tänään, kun vei mukanani roveen kotiini pääsiäisaterialle, jossa tiesin olevan jälkiruokana mämmiä. Pidimme sitten 3 mämmin makutestin 15 hengen voimin.

Elonkerjuuta mukaellen: "Täs' ommeirän pitkäp pöytä..."

Cittarissa lauantaina ostoksilla olimme sortuneet "testivoittaja" mämmiin,  lisäksi meillä oli  puolta halvempaa Kymppimämmiä, jonka muistelen olleen aiemmin perheemme suosikkeja. 

Tuo ylläoleva Aallon mämmi oli parasta mämmiä, jota olen koskaan syönyt! se oli hiukan vaaleampaa ja aika lievää, sopivan makeaa, jotenkin kuohkeaa. TODELLA hyvää! Kaikkien mielestä, paitsi äitini joka tykkäsi kaikista mämmeistä.

Minun mämmini oli kuulemma kans tosi hyvää, kunnes maistoin Ylöjärveläistä Aallon mämmiä, joka vei jalat alta. Mutta Kymppimämmi hävisi selkeästi omalleni. Se oli yhtä jäykkää, mutta maultaan tosi kitkerää ja suutuntumakin oli karkeampi. Eli hieno hopeamitali! Ja ens vuonna haastetaan Aalto vähän  notkeammalla mämmillä!

Tänään syötiin siis äitini valmistamaa revittyä lammasta. 

Uunilohkojen, tabouleh'n, tsatsikin ja pita leipien kera.

Jännänä herkkuna oli tekopoika Uliseksen  Ensenadasta Meksikosta enonsa maatilalta tuoma  punaviini. Etiketti on serkkupoikansa suunnittelema.

Eteläpohjalaista trullimuotia 2012: trendien huipulla, ängri bööts- kulmakarvat!

Ja siitä lampahasta tuli vielä...

.
....Lammaspitsaa. Sauvajyvänen oli pyöräyttänut inspiroivasti hirvipitsan, josta sain pakkomielteen pyöräyttää itse lammaspitsan. Olin edellisenä päivänä tehnyt lammaspitoja, pitaleivän taikinan olin tehnyt tuplana, mutta en kuitenkaan ollut tehnyt siitä kuin yksinkertaisen määrän leipiä, eli 8. Loput taikinasta vietti yön yli jääkaapissa, mikä ei todellakaan ollut tehnyt sille huonoa. Tuli valtavan onnistunut pohja.

Päälle päätyi tomaattikastiketta, emmental-mozzarella raastetta, revittyä lammasta, paprikaa, vihreitä paprikatäytteisiä oliivehja, kaprista, jalapeñosiivuja, pepperonimakkaraa.

Paisto 250 uunissa . Alta 10 min. Ottaa pois ennenkuin palaa.

...Vorschmackkia.

Vähän sovellellen, tällä kertaa  tällä lailla, ainesosien suhteita määrittivät kaapista löytyvät ainemäärät.:


Vorschmack

350 g kypsää lammasta
350 g kypsää possua (tähteeksi jäänyttä grillikylkeä)
1 iso sipuli
3 valkosipulinkýnttä
100g anjovista
140g tomaattipyrettä
3 dl kuohukermaa
hiukan valkopippuria

Jauha lammas ja possua tasaiseksi massaksi joko lihamyllyllä tai "tehosekoittimella". (minulla on sellainen pieni moulinex jolla onnistuu tämmöset).  Seuraavaksi jauha sipulit ja anjovikset samassa leikkurissa tahnaksi. Sekoita molemmat massat yhteen, lisää tomaattipyre ja kerma ja mausta hiukan vielä valkopippurilla.

Laita massa sopivankokoiseen uunivuokaan ja paista kolme tuntia 150 asteessa. Peitä foliolla, mikäli alkaa ruskistua liikaa Tarjoile, uuniperunoiden, kapriksen ja punajuurien kera.

Täytyy todeta , että moneen repes mun revitty lammas tänä vuonna, kun sitä rupesin jo ennen pääsiäistä testaamaan. Kerran syötiin siis lammassalaattina granaattiomenan ja mintun kanssa, lytättyjen pottujen ja tsatsikin kera, sitten tehtiin lammaspitoja, pitsaa ja vorscmackkia. Appivanhemmat olivat vielä paistaneet sitä perunamuusin kera kun olin ruokakuvauskurssilla  viime pyhänä. Varsinainen viis kalaa ja kaks leipää siis.

Vai oliko se toisinpäin?

Liemessä valokuvauksen kanssa

Tieto lisää tuskaa.

Silti sunnuntaina-iltana istuin junassa matkalla kotiin Helsingistä tuskin nahoissani pysyen. Aivot hyrräsivät vielä ylikierroksilla ja inspiraatiopykälät pongahtelivat yli asteikon. Olin nähnyt valon. (Se oli myös selitetty, havainnollistettu sekä perusteltu minulle...)

Sain viettää sunnuntain ihanassa seurassa valloittavien uusien tuttavuuksien seurassa tutustumassa asiaan, joka kiehtoo päivä päivältä enemmän. Jonka edessä nöyrästi tunnustan pienuuteni, mutta joka silti  raottaa minulle ovea, tarjoten väläyksen kehityksen polusta.

Liemessä Jenni Häyrinen opasti meitä koko päivän kärsivällisesti ruokakuvauksen saloihin. Tuntuu, että tässä tapauksessa kohtasi ideaalikokoonpano; me taitojemme kehittämistä janoavat ruokabloggaajat ja Jenni, joka itsekin ruokabloggaajana ja hienon kehityskaaren läpikäyneenä tuntui tietävän juurikin tarkasti mitä olimme vailla.

Hyvästi automaattiasetukset, tervetuloa manuaalimaailma! Mitäpä minä polo tiesin ennen valkotasapainon mittaamisesta, kapalaudoista tai hitsi vie, että on sellaisia kamerajalustoja, joiden putki kääntyy vaakatasoon niin, että voit ottaa kuvan halutessasi suoraan ylhäältäpäin, ilman kaahimista. Tai että ruuan voi kyllä asettaa lattiallekkin kuvaamista varten. Tai, että se jalusta ylipäätään on aiheellista käyttää.

Välillä vähän kokkailtiin ja sitten stailattiin, sommiteltiin kuva jo ennen ruuan esille laittoa (mitattiin niitä valkotasapainojakin...) ja vaikka nyt lähes tulkoon jostakin syystä suollankin tekstiä lähes kirjakielellä, niin paikanpäällä joutuivat muut kyllä välillä (koko ajan) todistamaan pohjalaisen kiroilua....

Mutta nyt ei sitten mitää paineita tännepäin. Pikkuhilaa sulattelen oppejani ja alan soveltaa niitä. Vielä ajatustyön automatiikka toiminnasta puuttuu, aikaa kuluu tuhottomasti kun jokaista säätöä on ajateltava niin voimallisesti. Eli luultavasti vieläkin räiskitään kuvia kuten ennenkin - tai siis ei automatiikkalla enää- mutta ehkä välillä ehtii keskittyä myös kuvaamiseen. Ja onhan nuota vanhoja kuviakin vielä odottamassa muutama postausta. Ajalta jolloin olin vielä viaton ja naivi valokuvaaja...

Ja jotta välineitäkin vois vähän syyttää, niin molemmat objektiivinikin on taidettu tarkoittaa muihin hommiin.
Tässä postauksessa näkyvät harjoituskuvani otin omaan runkooni kiinnitetyllä lainalinssillä, niin pääsin säätämään aukkoakin enemmän.

Pakko kehua kun on kehun paikka; Kurssi oli hyvä ja Jenni oli nainen paikallaan.(Jennin kuvia) Kiitos paljon. Ja kiitos myös Maalaisille. Tuli ihanat tutut lisää.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, Kiitos omalle isälle sponsoroinnista.

Lammaspita

Valmistin jo näin pre-pääsiäislammasta kun pääsiäisenä revittyä lammasta valmistaa äitini, joten se jää itseltä väliin. Katsoin tuossa juuri Nellen miljoonaa ihanaa lammasreseptiä, nauratti kun minulla on aina vaan tämä yksi ja sama. Mutta koska se on niin ruokafilosofiani vaivattomasti herkullista (filosofiat muuten vaihtuvat aina vähän tuulen suunnan tapaan) kantavia voimia, päädyn siihen uudelleen ja uudelleen. Ja koska varsinaisen reseptin olen postannut aivan ensimmäisinä blogikuukausinani, halusin uudelleen lanseerata sen sivupersoonani Keittiöhöyryjä-blogissa.

Eli siellä makaa resepti ja jääkaapissani makaa reiluhko annos revittyä lammasta, onhan meitä arkisin vain kaksi aikuista syöjää. Maitotytön kunniaksi täytyy kyllä sanoa, että lammas maistui perunamuusiin ja rakuunaporkkanoiden kanssa hälle vallan mahdottoman hyvin.

Siispä ensimmäisenä mieleen tuli pitaleivät.Kuvani ei kyllä tällä kertaa tee maulle oikeutta.

Lammaspita:

kukin syöjä rakensi oman componsa seuraavista saatavilla olleista aineista.

revittyä lampaanlihaa
tomaattia
limeä
korianteria
tsatsikia
jalapenoja
paprikaa
grillattua munakoisoa

Jos olisin käynyt kaupassa buffettiin olisi liitetty myös

punasipuli
hummus

Pitaleipiä kaupasta tai itse tehtynä. Eilen oli kaupan, tänään tein itse. Yllättävän hyviä saa kauoan omistakin, paahtimessa lämmitän, en uunissa.

Pitaleivät

2 1/2 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää loput aineet ja alusta hyvin taikinaksi. anna kohota kaksinkertaiseksi liinalla peitettynä. Jaa taikina 8 osaan ja kauli pitaleiviksi. Kohota vielä 1/2 tuntia
Uuni 250 astetta ja pelli esilämpiämään, sitten vedät leivät leivinpaperilla pellille ja paistat 7-8 minuuttia. Pitojen pitäisi kohota potkupalloiksi uunissa.
Aina ei näin käy ja sekös harmittaa, mutta siis yleensä onnistuu....

Kohti Vorschmackia sitten seuraavaksi!!!!

Tonnikalalasagne vuohenjuustolla

Olosuhteiden pakosta tai mitä kaapista löytyy kotiäidin yksinäistä kokkisotaa.: Tonnikalalasagne  vuohenjuustolla.

Kuten kuvasta näkyy, mielestäni lasagnen suurin turmio on kuivuus. Tässä ensikuvassa olisi toki voinut malttaa mielensä ja antaa lasagnen vetäytyä hiukan. Mutta ruoka-aika ei odottele.Eipähän ollut kuivaa.

Tonnikalalasagne vuohenjuustolla

pinaattilasagnelevyjä tarpeeksi käyttämääsi vuokaan, eli yleensä paketista jää ainakin puolet käyttämättä
vuohenjuusto kiekkoja maun mukaan


Tonnikalakastike:
2 prk öljyyn säilöttyä tonnikalaa palana, valutettuna ja hienonnettuna
iso sipuli silputtuna
3 valkosipulinkynttä murskana
2 tölkkiä tomaattimurskaa
vettä
140g purkki tomaattipyrettä
2 dl vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja puolitettuna
suolaa
mustapippuria
ripaus sokeria
1/2 sitruunan mehu
kuivattua oreganoa, basilikaa

 Kaada pinnoitettuun kattilaan tai kasariin öljyä tonnikaloista sen verran, että saat sipulit pehmiteltyä.
Lisää kaikki muuta aineet, aina puoli purkkia vettä per kokonainen tomaattimurskapurkki. Mausta ja anna keittyä hiljalleen.


Maitokastike: 
2rkl voita
2 rkl jauhoja
7dl maitoa
pieni purkki raejuustoa
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää

Sulata pinnoitetussa kasarissa voi, sekoita siihen jauhot ja sekoita, mutta älä ruskista. Lisää maito erissä hyvin sekoittaen. Ja anna keittyä 5 min., lisää raejuusto (parempikin juusto käy jos sun kaapistas löytyy).
Mausta varovasti.

Kokoa lasagne asettamalla uunivuuan pohjalle tomaattikastiketta, kerros lasagne levyjä, juustokastiketta, ja taas kaikki alusta, niin monta kertaa kun vuokaan mahtuu. Pinnalle juustokastiketta. (joka minulta alkoi siinä vaiheessa loppua, mikä näkyy villinä aaltoilevina kansilevyinä. Valitse kerroksia tehdessäsi  suosikkivälisi ja vuoraa se vuohenjuustoviipaleilla.

Uuniin 200 astetta 45 min. Jos tulee kuivaa, oli liian vähän kastiketta. Jos tulee keittoa, kastiketta oli liikaa.
Sellaista elämä on. Ei koskaan kohrillansa

10 Hyvän mielen tuojaa

Sattuipas ihanasti. Olen tässä miettinyt kuinka jakaa kanssanne Maitotytön hattuiluvillityksen (huom. ei ole sananmuunnos!), joka  saa äidin  syyn aina hymyyn. Olen reilun viikon tietoisesti myös napsinut kuvia  näistä ihanista tuokioista, silloin kun en myöhästy, tilanteet ovat aika nopeasti usein ohi .

Suomen kielen, kotivaristen, pullataikinoiden ja vanhojen traktorien ystävä mainio blogiystävä Kotiharmi, laittoi tämän haasteen minulle:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa  (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).


Tässä omani satunnaisessa järjestyksessä, juuri nyt:

1 Maitotytön hattuiluvillitys

2. Kevään haju ulkona.

3. Lisääntynyt valo, joka helpottaa ruokakuvausta.

4. Perjantain ratsastustunti = pään nollaus

5. Blogiystävät ja kaikki ihanat kommentit, jotka kertovat, että joku lukee blogiani.

6 Pohojammaan murre

7. Jääkapissa sulava lampaanpaisti

8. Kasvimaa, jonka  multa on jo kokonaan näkyvissä nurmikon lumilautoista huolimatta.

9.Pääsiäisenä "kotiin" kokoontuvat sisarukset.

10. Karmia kasa toissapäivänä kirjastosta haettuja keittokirjoja, mm. ihanainen löytö ja inspiraatio  Savustuskirja.

Tällä kertaa jaan haasteen eteenpäin blogeille joiden pitäjät ovat kaikki sukulaisiani (kriteeri sekin!) paitsi Mia, joka on ystäväni laivatyöajoilta. Taitava kortintekijäaskartelijaleipuri superserkkuni (suvussa jo toisessa polvessa kulkeutuva kuriositeetti: sisarukset naineet veljekset, joten minulla on kolme kaksinpuolista serkkua, äitilläni taitaa olla kymmenkunta) Pienen puuhastelun parista, Himoliikkuja, triathlonille treenaava, eläinrakas, kuvittaja, omakotitalon remppaajaserkku Jaanaba (sekä remonttiblogi että liikuntapäiväkirja) , Superlahjakas  härmäläisen aito piirrostaituri Meeriserkku Meerin meiningeistä ja Mian ihanaa arkirealismia toisella kotimaisella på Vardagskaos hos Fru F. Apua, tässä vasta 4! No, isäni on luvannut perustaa blogin "Vaimoni keittiössä" kunhan malttaa jäädä eläkkeelle. Tässä etukäteishaaste!