About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Juustofondue kuuluu talveen - vahvoja tunteita ja tujuja makuja


Kerran talveen pitäisi ainakin löytyä aikaa juustoiselle herkutteluhetkelle. Meillä se on usein ollut uusivuosi, tänä vuonna Nuuttiveljen perhe saapui padan ympärille herkuttelemaan loppiaisena. Juustofonduehän on seurustelu ruoka, joka jakaa mielipiteitä, aika moni tuntemani syö mieluummin lihafondueta. Mutta ken on kerran juustofonduen makuun mieltänyt... no se vain on oma juttunsa! (ja mulla on tänään sanat hukassa...?)

Vaikka mielelläni pitäisinkin itseäni jokseenkin avarakatseisena ihmisenä, niin juustofondue kuuluu siihen kategoriaan ruokia, jotka omassa mielessäni tehdään ja syödään juuri näin, eikä mitenkään muuten. En sano, että tapani ovat jotenkin ainoat oikeat ja sanonkin tämän nimenomaan siksi, että jos  itse dippailet vaikka sinihomejuustoon jotain hedelmää, sehän voi olla sinun oikea juustofonduesi. Mutta mikäli seuraava kuvaus tuntuu sinusta jokseenkin ahdasmielisen tiukkapipoiselta, se on siis oma ja perheeni käsitys juustofonduestä, käsitys joka kyllä melko puritaanisesti pohjautuu sveitsiläisiin perinteisiin. Perinteet sielläkin toki vaihtelevat alueittain, mutta tässä kylässä fonduen kanssa toimitaan siis näin:



Raakaineina raastettua juustoa, Gruyereä ja mustaleimaemmantalia , noin puolet ja puolet. Pohjana kuiva, kuiva valkoviini ja mausteena Kirsch-viina.

Juustofondue pata on keraaminen, paksupohjainen, se toisenlainen teräksinen roiskesuojilla on tarkoitettu lihafonduelle. Padan pinta hierotaan valkosipulin kynnellä kauttaaltaan.



Juustofonduen valmistus tapahtuu liedellä, mistä se sitten nostetaan pöytään  lämpölevyn päälle. Lämmönlähteenä voi polttaa spriitä, tai tarkoitukseen kehitettyä hyytelömäistä "pastaa".



Meillä on vielä myöhemmin hankittu yksinkertainen teräslevylisäosa, joka jakaa lämpöä niin, että fondue ei kärähdä herkästi pohjaan.




Dippaamme vain eilisen leipäkuutioita, tällä kertaa vehnä-, ruis-, ja moniviljapatonkia.



Juustofonduehaarukka on kolmipiikkinen. Saman näköinen kaksipiikkinen väkäsillä on lihafonduehaarukka. Pöytään katetaan erikseen tavallinen suuhunpantava syöntihaarukka.



Kun fonduepata saadaan pöytään alkaa kiivas pyöritys padan pohjia myöden. Leivänkannikat kannattaa leikata niin, että jokaisessa on pala kuorta. Jos onnistut pudottamaan palasi pataan,  naisen kuuluu suudella vasemmalla puolella istuvaa miestä ja miehenä kuuluu sinun tarjota seurueelle seuraava viinipullo.

Mistä pääsemmekin sulavasti juomatarjoiluun. Ruuansulatuksellisiin uskomuksiin perustuen, juustofonduen kanssa ei tarjoilla vettä olutta tai punaviiniä. Sen sijaan kuiva valkoviini tai musta tee ovat suositeltavia, myös Kirsch- napanterit (mutta se on kyllä järkyttävän makuista pontikkaa...).


Mustaa tee on alkoholiton vaihtoehto


Sitten keskitytään herkuttelemaan, seurustelemaan kiireettömästi, nauttimaan ainutlaatuisesta mausta ja ihanasta aromista. Pikku ähkyyn asti.

Jos kaikki on mennyt kuten kuuluu, kuivuu tyhjän padan pohjalla vielä juustokuori, joka suurena herkkuna irrotetaan lopuksi.


Jos sallitte kaiken tämän paatoksen jälkeen, lopuksi vielä resepti.

Juustofondue
4:lle
1 iso valkosipulinkynsi
300g Mustaleimaemmental
400g Gruyereä (puolet ja puolet on ihan hyvä suhde, tällä kertaa näin palateknisistä syistä.)
1/2 pulloa kuivaa valkoviiniä
1/2 dl Kirch- viinaa
3 kukkuraa tl maizenaa (tai perunajauhoja tai ohrakasta)
valkopippuria,
muskottipähkinää
pari ruokalusikallista sitruunamehua

Hiero valkosipulinkynsi keraamisen padan pintaan.
Kuumenna padassa liedellä puuhaarukalla sekoittaen viini ja siihen raastetut juustot kärsivällisesti sileäksi keitokseksi. Saa vähän kiehuakin.
Lisää maizeena viinaan ja sekoita seos nauhana juustoseokseen, anna porista sekoittaen vielä hetken, että ehtii sakeutua.
Mausta maltillisesti valkopippurilla ja muskotilla.
TÄRKEÄÄ: Purista lopuksi joukkoon vielä sitruunamehu, se edesauttaa ettei juustoseos ala erottua!

Vie pöytään ja aloita herkuttelu välittömästi, koska pataa kuuluu tavallaan sekoittaa koko ajan.

Ja vielä: jos juustokeiton valmistaminen pelottaa tai lähikauppasi ei myy Gryereä tai et saa käsiisi Kirchiä, mutta haluat päästä maistamaan ensimmäistä kertaa juustofonduetä, voit huoletta ostaa kaupassa myitäviä sveitsiläisiä valmisjuustofonduitä. Niissä on nimittäin yllättävän autenttinen, oikea maku ja niitä on vaikea saada tunarinkaan juoksettumaan. Kiireessä myös hyvä vaihtoehto.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ja kaiken tämän jälkeen, syökää vaikka lusikalla, kunhan ainakin kerran elämässä kokeilette!

torstai 6. tammikuuta 2011

Saunaruoka-peesailua ja yhden tölkin oluttesti


Eipä ollut juolahtanut pieneen mieleenikään, tunkea kiukaan päälle makkarapussiin muuta kuin sitä itseään -makkaraa siis-, ennen kuin luin Pastanjauhajien saunaruuasta. Ajatus saunaruuasta oli jotenkin niin hillittömän hauska joten oli pakko päästä heti hyvin samalla tyylillä peesailemaan jauhajien reseptiä kaapin antimiin perustuen.

Saunamakkaraperunat kiukaalla
 2:lle pikkuannos

1 kiuasmakkarapussi
250g lenkkiä, eli sellainen puolikas kahden pötkön paketista
4-5 keitettyä perunaa
vajaa puoli pakettia koskenlaskijaa
kourallinen sinihomejuustoa
ruohosipulia silppuna
mustapippuria

Kuori perunat ja makkara, leikkaa kolikoikoisi ja asettele kerroksittain pussiin, murentele päälle juustot ja mausteet. Sulje pussi tiiviisti ja anna löhötellä puolisen tuntia kuumalla kiukaalla.

Jos tämä on sitä äijämättöä, niin maistui kyllä rouvallekin! En ole mikään suuri makkaran ystävä, joten perunat tekivät tästä annoksesta mielestäni paljon paremman. Pussiin emme jauhajien tapaan laittaneet sinappia, koska mieluummin molemmat laitamme kylmän sinapin/ketsupin/kurkkusalaatin valmiin annoksen päälle. (Huomasimme muuten saunassa keskustellessamme, että tämä taisi olla ensimmäinen asia vuonna 2011, josta olimme samaa mieltä. High Five!)




Illan saunomista ja ruokailua odotellessa iski myös hillitön oluenhimo ja niinpä passitin Iso-Hoon lähikauppaan noutamaan vaimolleen tölkin alkoholitonta. Osti myös toisen itselleen, mikä oli IV oluen juojalta jokseenkin kummallinen teko. Mutta hyvä, hyvä sinänsä.

Olut oli outo tuttavuus, en tiedä johtuiko tuosta yllä mainitusta oluenhimosta, vai ruuan ja oluen saumattomasta liitosta :D, mutta tuskin koskaan on pakkaskylmä olut maistunut niin hunajaisen täyteläisen maltaisen hyvältä.

Jos olisin parempi röyhtäilemään (tahdonalaisesti siis), niin nyt olisi ollut aterioinnin päälle ehkä sen paikka!

Loppuun vielä tunnelmakuva  saunasta kesäiseltä Maaningan mökkireissulta. Saunaan tuntuu mahtuvan monenmoista, mitä sinne ei ensiajatukselta pistäisi...

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Pikkuveljen parempi alkupalaleipä


Näyttää siltä, että tässä hyvien ruokaravintoloiden tyhjiö -maakunnassa paras mahdollisuus herkulliseen ateriointiin valmiiseen pöytään istumalla on pikkuveli Nuutin  Ja Minnakälyn illalliskutsu.

Tullainen kutsu oli käynyt taas viime sunnuntaina, ja pakko mainostaa tässä tuota ihanan makuista ja onnistunutta alkupalaleipää.

Pikkuveljen parempi alkupalaleipä
aineita/ruokailija

kampasimpukka valkosipulivoissa paistettuna
3-4 isoa katkarapua jotka marinoitu persilja-valkosipuli- oliiviöljyssä
salaatinlehti
lusikallinen itsetehtyä guacamolea
paahdettu paahtoleipä
limeä puristettuna päälle

Leikkaa paahtoleivästä jollakin pyöreällä muotilla  pyöreä ja paahda se rapeaksi leivänpaahtimessa.
Paista kampasimpukat nopeasti valkosipulivoissa, että ne säilyttävät ihanan mehevyytensä.
Rakenna leipä: Alle leipä, sitten salaatinlehti, kampasimpukka, lusikallinen guacamolea, katkaravut ja kaiken päälle vielä reilusti puristettua limeä.

Luulen, että näin se tehtiin, vaikka osallistuinkin ainoastaan syöntiosuuteen.

Niin raikasta, niin herkullista... aivan gourmeeta!

tiistai 4. tammikuuta 2011

Tammikuinen gulassikeitto


Usein tähän aikaan tammikuusta, kun lompsa on sallinut ja vatsakin ollut enempi lasketteluhousuihin sopivaa mallia on tullut suunnattua suksien kärjet kohti ykköslomapaikkaa eli Itävallan Alppeja. Sitä Stimmungia ei vaan saa mistään muualta.

Suosikki rinnelounaista (koska alppiloma ei ole vain laskettelua, se on myös syömistä!) yksi ehdoton on tietenkin edullinen ja aina maistuva Gulassikeitto. Tätäpä teki sitten yksi päivä niin kovasti mieli, että lähdin sitä tekemään ilman sen kummempia reseptejä. Ja lopputuloksesta on vain sanottava, että miksi ihmeessäen tee tätä useammin.? Ihana pakkaspäivän keitto. Toteutin pikaisemman arkiversion jauhelihasta, enkä yhtään moiti vaikka tiedänkin gulassin yleensä haudutettavan kokolihasta.

Nyt kun vain muistaisi mitä kaikkea tuli pataan heitettyä. Se meni kai näin:

Gulassikeitto
ainaskin 6:lle

400g sikanauta jauhelihaa
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1rkl paprikajauhetta
vähän valkopippuria ja nustapippuria
140g purkki tomaattipyrettä
1-2 purkkia tomaattimurskaa (mulla oli vain purkillinen kotona, sekin riitti)
pari lasillista punaviiniä
lihaliemitiiviste (käytän nykyään niitä Fond du cheffiä kuutioiden sijaan)
vettä
3 porkkanaa
5-6 perunaa
1 punainen paprika

Ruskista jauheliha ja pehmitä sen kanssa kuutioitu sipuli. Mausta kuivamausteilla. Lisää pyree, sitten tomaattimurska ja viini.

Usein kuuluu sanottavan viinin käytöstä ruuanlaitossa, että käytä samaa kuin mitä joisit kyseisen ruuan kanssa (no tämä on vähän liioittelua mielestäni, saman TYYPPINEN riittänee, ei kai kukaan mitään arvoviinejä ala kastikkeeseen laittamaan...), mutta itseasiassa, ja nyt seuraa TUNNUSTUS: meillä jää useinkin  jopa 1/3 pullon pohjalle juomatta (tiedän, eikö uskomatonta, sentään molemmat nautimme viineistä...) ja sitten se sama pullo saattaa lojua kuukauden siinä... no minä kyllä käytän sumeilematta  erilaisiin pataruokiin ja bologneesen pohjaksi ja muihin tälläistä jo juomakelvottamaksi mennyttä viiniä. Ajaa kyllä tehtävänsä, sanon minä! Tälläinen ihana Masin Ripasso jämä oli tälläkin kertaa siis kyseessä.

Lisää loputkin aineet, kuoritut,kuutioidut ja pilkotut porkkanat ja perunat ja vettä sitten sen verran, että koostumus on keittomainen. Viimeisenä vielä paprikansuikaleet. Anna porista kypsäksi ainakin, tai paljon kauemmin jos sinulla on aikaa.

Paranee joka lämmityskerralla. Teeppä jo valmiiksi kun vietätte seuraavan kerran talviulkoilupäivää, jotka toden totta ovat tällä hetkellä puitteeltaan uskomattoman kauniita! Vain Suomessa voi olla tälläisiä talvia!

Ja vielä sanon, että keittoon voi upottaa vanhat tomaatit ja sitä voi potkaista ripauksella chiliä ja kuivattuja yrttejä. Meidän paprikajauhe taisi olla jotenkin tulista sorttia, koska keitosta tuli oikein lämmittävän mausteinen ihan ilman mitään chilejäkään. Maku ylitti kaikki odotukset.

Tarjoiltiin smetanakiehkuran kera. Ja lämmintä leipää.




sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Rukiinen kääretorttu


Eipä sitten ole tullut koskaan mieleen, että kääretorttu, tuo helppotekoinen, turhan usein unohdettukin kahvipöydän makea herkku, voisi olla leivottu ruisjauhoista. Mutta ostaessani HIENO TÄYSJYVÄRUISJAUHOja ennen joulua, oli paketin kyljessä ruiskääretortun ohje, joka tänään pääsi siis toteutukseen pohjan osalta, täytteen määräsi oma jääkaappi.

Voisko muuten joku kertoa mulle selkosuomella, mikä ero on ruissihtijauhojalla ja ruisjauholla ja mikä soveltuu parhaiten mihinkin?

Rukiinen kääretorttu
pohja

4 munaa
1 dl sokeria
1 1/2 dl hienoja täysjyväruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Pistä uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Vaahdota munat sokerin kanssa valkeaksi vaahdoksi. Lisää jauhot, joihin leivinjauhe seattu, varovasti sekoittaen vaahtoon.
Kumoa leivinpaperille uuninpellille ja paista n. 7 min keskitasolla.
Kumoa tortun pohja sokeroidulle leivin(tai voi)paperille ja irrota toinen paperi varovasti päältä. Anna jäähtyä.

täyte

2 purkkia tiramisurahkaa (valion sesonkituote)
2 banaania

Pilko banskut rahkan sekaan ja levitä kääretottupohjalle. Kääri rullalle. Kääri rulla leivinpaperiin (voipaperiin). Perinteiden mukaan myös sen päälle vielä sanomalehteen ja sitten viileään tekeytymään.

koristelu

Siivilöin päälle  tummaa kaakaojauhetta ja sitten kaikenmoista kakkukimalletta ja lumihiutaletta mitä kaapista löytyi. Tämän voisi tietenkin myös kuorruttaa rahkalla, kermavaahdolla, tuorejuustolla, suklaalla tai jollakin, mutta nyt näin simppeli.

Yhteenvetona voin sanoa, että ruis toimi erittäin hyvin. Eikös tämän pitäisi nyt olla myös hippusen terveellisempää kuin valkoisista jauhoista tehty? Täytteet olivat myös sopivaiset, tämä torttu ei ollut missään nimessä hirvittävän makea, mutta banskut antoivat sille vähän makeutta.

Leipuri puhunut.

Leipuri tyytyväinen.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Hirvikäristys - yksinkertaisesti vain parasta!


Kaikki kunnia kaikkien käristysten äidille eli poronkäristykselle, mutta minä vaan taidan olla kertakaikkiaan hirvikäristysihminen. Poronkäristystä olen syönyt kaikenmoista, huonosta erinomaiseen, mutta hirvikäristys on aina aina aina herkkua. Ja sitäpaitsi yksinkertaista valmistaa, lähes mahdoton epäonnistua. Sopii niin arkeen kuin vierasruoaksikin.

Ainut rajoittava tekijä näin kokonaismarkkinoita ajatellen lienee, ettei jokaisella varmaan ole omia käristyslihoja ottaa pakkasesta tai edes äidin pakkasesta, mikä suuri etu allekirjoittaneella on, kiitos metsämies-isän. Markettien pakkasissa myydään toki erilaisia riistakäristyksiä, saksanhirvestä tms, niistäkin varmaan tulee hyvää, mutta eriomaisuustakuun uskallan antaa ainoastaan kotimaiselle oikein käsitellylle hirvenlihalle. 

Mutta pitemmittä puheitta, mikäpä sen parempi resepti aloittaa bloggailu uutena vuonna 2011.

Hirvikäristys 

Köntti pakastettua kotimaista hirvenkäristyslihaa, meillä tällä kertaa 800g, siitä syö ehkä 6
voita, öljyä
suolaa, pippuria
laakerinlehti
vettä
Kunnon rautapata ja hyvin teroitettu tukeva keittiöveitsi.

Ota pala sulamaan noin 1h  ennen valmistumisen aloittamista, että saat ylipäätään järsittyä siivuja köntästä.
Terävällä veitselle vuolet sitten melko ohuita lastuja ympäri palaa ja laita aina satsi kerrallaan kuumaan rautapataan käristymään voi-öljyseokseen. Tässä hommassa tahtoopi näpit jäätyä ja ellei sinulla ole ruuanvalmistukseen pyhitettyjä ohuita puuvillahanskoja (no ei tod!) niin haeppa sieltä puhtaan pyykin korista ohuet, parinsa kadottaneet puuvillasukat ja vetäise ne käsiisi (nämä taas tuntuvat olevan ehtymätön luonnonvara monissa ( ainakin omani kaltaisissa) talouksissa...).


Ruskistettuasi kaikki, mausta lihat ja lisää vettä sen verran, että lihat peittyvät. Anna hautua kannen alla liedellä miedolla lämmöllä ainakin 3h. Tarkista kuitenkin aikaajoin, ettei neste pääse haihtumaan.

Tarkista pipppuri ja suola ja tarjoa käristys survottujen puolukoiden, perunamuusin ja esimerkikisi rakuunaporkkanoiden kanssa.

Mistä tämä ihana maku tulee, kun pataan ei edes panna mitään? Kaikenmoista smetanaa, hunajaa, chiliä ja tomaattia sopii aika-ajoin kokeilla hirvipadoissa, vaihtelun vuoksi, monasti on hyvää tullut. Silti tämä perussimppeli käristys on se hirvipatojen ehdoton numero yksi! Uskokaa pois!

perjantai 31. joulukuuta 2010

Juhlava sienisalaatti


Jotain sain vielä joulupöytään ujutettua jälkiruokien lisäksi. Kukaan ei ollut puhunut sienisalaatista mitään, joten ei kun toteutukseen, kun vielä löytyi Maku 6/2010 tämä kiinnostava ohje.

Juhlava sienisalaatti
8 annosta


4 dl suolattuja sieniä (käytin rouskusekoitusta)
50 g purjoa
1/2 kpl punasipulia
4 dl kermaviiliä
1 rkl omenaviinietikkaa
100 g kylmäsavustettua poronpaistia (alkuperäreseptissä 150g kylmäsavustettua ankanrintaa, mutta ei ehkä löydy meidän cittarista..)
1 dl saksanpähkinöitä (rouhittuna)
1/4 tl mustapippuria

Liota sieniä pari tuntia tai kunnes ne ovat sopivan suolaisia. Vaihda liotusvettä välillä.
Halkaise ja huuhtele purjo. Hienonna sipulit ja sienet.
Yhdistä sieniin sipulit, kermaviili, etikka, paloiteltu liha ja pähkinät.
Mausta pippurilla. Lisää suolaa vain, mikäli sienet ovat suolattomia.
Anna maustua jääkaapissa tarjoiluhetkeen saakka.

Uudenvuodenaattoksi oli tiedossa ihana illalliskutsu, mutta yleensä superterve Urho6v kehitteli kuumetaudin eli jouduimme perumaan. Kehittelin jo sitten aattomenuuta kotioloihin, just for the three of us, mutta katsoin parhaimmaksi itsekin sairastua, eli ei kun sohvalle maata. Pyysin Iso-Hoota tuomaan kaupasta jotain hyvää syötävää (jota minun ei tarvitse siis valmistaa). No sehän toi lenkkimakkaraa. Onneksi en nyt näin raskaana pysty kumota shamppanjaakaan, vaikka sanotaankin, että se käy juomaksi läpi aterian kuin aterian, en silti ole aivan varma lenkkimakkarasta...

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2011 kullekin säädylle!