Punajuuri brownies

Punajuuriperjantain sato jatkuu. Kukapa ei voisi vastustaa tätä suklaista reseptiä. Punajuuri-suklaakakkuresepteihin olen useasti törmännyt viime vuosina, kokeilematta on silti jääny. Mutta nyt oli aika kokeilla tämäkin. Punajuuri slaw:n jälkeen  oli ainoastaa mahdollista onnistua paremmin....odotukset eivät olleet kuitenkaan suuret, niin helppotekoisia kun browniet ovatkin on niiden onnistumisaste hyvin vaihteleva ainakin meikäläisen keittiössä. Milloin jää liian taikinaiseksi, toisinaan rutikuivaksi, joskus lituskaksi, usein yliäitelän makeaksi. Jotenkin olen ajatellut, että yksi syy epäonnistumisiin tai hienommin sanottuna laadunvaihteluun, on se että aidot brownies reseptit on mitoitettu ja ne tehdään yleensä korkealaitaisessa neliskanttisessa pikkuvuoassa(n. vajaa 30x30). Sitä kun on sitten yrittänyt tehdä jos millä uuninpellillä, niin ehkä määrät ovat olleet vääriä. No joka tapauksessa, hain varmuuden vuoksi Bake&Partystä bongaamani brownies vuoan itselleni tätä tarkoitusta varten.

Alkuperäinen resepti löytyy täältä, sävelsin vähän sitten ainemäärissä kun en omista keittiövaakaa ja grammamääräisistä aineksista en ollut aina varma. Lisäksi reseptissä ei ollut mitään kohotusainetta, arvoin leivinjauheen ja soodan välillä ja laitoin sitten ruokasoodaa. Eli omaan browniesvuokaani päätynyt taikina valmistui näin: 

Punajuuri brownies eli punajuurisuklaaneliöt

500g kokonaisia raakoja punajuuria (3-4 keskikokoista)

100g voita

200g tummaa suklaata

1tl vaniljaa

250 g hienoasokeria

3 munaa

1dl vehnäjauhoja

2rkl tummaa kaakaojauhetta

1tl ruokasoodaa

Ja nythän mulla  on sitä vaniljaakin. Kiitos kummityttö Miina!

1. Kuori raa'at punajuuret ja pilko ne pienehköiksi kuutioiksi. Pistä lohkot kannelliseen mikroastiaan, ripota vähän vettä päälle ja kuumenna kypsiksi n. 12 min täysteholla.

2. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Kun punajuuret mikroilevat, paloittele suklaa ja kuutioi voi pienemmiksi paloiksi. Siivilöi punajuurista ylimääräinen neste ja laita ne yhdessä voin ja suklaan kanssa jonkinmoiseen blenderiin tai tehosekoittimeen ja anna pyöriä mahdollisimman sileäksi tahnaksi. Suklaa ja voi sulavat kuumien punajuurien sekaan. Älä hätäänny vaikka blenderisi kokee tehtävän aluksi vähän työläänä. Kyllä se lopulta onnistui mullakin.

3. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lusikoi punajuuriseos varovasti joukkoon, jotta seos pysyisi mahdollisimman kuohkeana. Siivilöi mukaan jauho-kaakao-sooda-seos ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

4. Sitten vain taikina  vuokaan ja vuoka uunin keskitasolle n. 25 minuutiksi. Browniet ovat valmiita  kun kuoren alla tuntuu vielä aavistus "tytinää". Anna brownies´ten jäähtyä vuoassaan ja leikkaa vasta jäähtyneenä.

Taikina oli sulosen purppuranväristä uuniin mennessään. Kuva ei suostunut ihan toistamaan väriä.

Ja syödessä nämä olivat jumalaisen suklaisia ja meheviä. Oliko tämä resepti näin hyvä vai mikä onnistuminen tämä nyt oli?

Kaapissa oli vaniljakastiketta, niin aloin sitten leikkimään vähän tälläisellä juhlavammalla esillepanolla. Browniethan kaipaavat usein jotain tasapainoittavaa vierelleen: vaniljakastiketta, kermavaahtoa, vaniljajäätelöä tai marjakastiketta. Nämä Punajuurisuklaaneliöt olivat kyllä niin hyviä, että ne menivät alas myös aivan sellaisenaan. Napakymppi!

Punajuuri slaw

Tänään on meillä vietetty varsinaista punajuuriperjantaita. Aurinkoisessa syyssäässä nostin ylös viimeisetkin punajuuret, porkkanat, punasipulit ja perunat. Ensivuonna täytyy vissiin laittaa myös palsternakkaa ja punakaalia...

Punajuurien pään menoksi olin jo viikon verran suunnitellut yhtä sun toista. Löysin nimittäin tukun punajuurireseptejä, joista jo muutamia printtasin itselleni punajuuripäivän varalle.

Cole slaw:han on amerikkalainen herkullisen simppeli kaaliporkkanasalaatti. Siitä mukaeltua Punajuuri Slaw:ta oli ensimmäisenä päästävä kokeilemaan. Se kun kuulosti herkullisen lisäksi myös superterveelliseltä. Oma salaatti rakentui näin, aika tarkasti alkuperäistä ohjetta mukaillen, vain kevätsipuli vaihtui -arvaatte kai- punasipuliin.

Punajuuri slaw

500g nuoria punajuuria

250g uuden sadon porkkanoita

1 iso tai lukuisia pieniä punasipuleita

50g cashew pähkinöitä

150 g rasvatonta luonnonjugurttia

1tl juoksevaa hunajaa

hyppysellinen chilijauhetta ja toinen inkivääriä

1. Raasta kuoritut (siis raa'at) punajuuret ja porkkanat ja punasipulit karkealla raastimen terällä. Hermot säästyvät jos on jonkinmoinen yleiskone käytössä.

2. Sekoita pähkinät raasteeseen. Yhdistä jugurtti, hunaja, chili ja inkivääri kastikkeeksi. Sekoita kastike raasteeseen.

Minähän olen siis varsinainen punajuuren rakastaja ja innolla odotinkin pääseväni maistamaan tätä iltaruoan lisukkeeksi valmistamaani terveyspommia. Nyt on kyllä totuuden nimissä sanottava, että eipä maistunu puulta ei peeltä! (lähinnä maalta...)

Mutta tulipahan tehtyä!

Ja olihan tuo ilo silmille!

Nektariinisalaatti

Kesän ehkä onnistunein omatekemä-salaattikokemus on tämä simppeli nektariinisalaatti. Sen salaisuus on epäilemättä kastikkeessa, joka nosti nektariinin ja melonin raikkauden (ja mozzarellan mauttomuuden...) uusiin sfääreihin. Pitäisi kai enemmän panostaa noihin kastikkeisiin, ne kun sitten lopulta ovat se mikä tekee sen loppusilauksen salaattiin. Tunnetusti olen kyllä onneton kastikkeen tekijä, ja itselleni riittää kastikkeeksi suihkaus öljyä ja toinen balsamicoa, mutta myönnettäköön, että ehkä joskus kannattaa satsata.

Ohje on Maalaisunelma erikoisnumerosta KESÄRUOKA (2010), jossa muuten oli monta monituista kokeilemisen arvoista reseptiä. Tämän kesän paras ruokalehti oli.Sen verran muuntelin, että omassa versiossani en käyttänyt alkuperäisversion parsaa, sitä kun oli samaisena päivänä jo tarjolla grillattuna.

Nektariinisalaatti

4-5 nektariinia
2 pussia mozzarella-helmiä (a 125g)
5dl vesimelonikuutioita
Rucolaa

Kastike

1 punainen chili
1 valkosipulinkynsi
0,5 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 limen mehu ja raastettu kuori
0,5 dl oliiviöljyä
runsaasti sileälehtistä persiljaa hienonnettuna

Puolita hedelmät ja poista siemenet, lohko ne. Sekoita kaikki ainekset isolla vadilla. Sekoita kastike ja kaada salaatin päälle.

Ylläoleva kuva on juuri tästä hetkestä. Siis kastike kaadettu salaatin päälle, vaan ei vielä sekoitettu.

Alkuperäisessä ohjeessa näemmä hedelmätkin oli grillattu, mutta kuulkaa hyvät ihmiset, ihan hyvin meni näinkin. Voihan sitä kokeilla grillattunakin  joskus, varmasti taas uudet nyanssit. Mutta kuten sanoin, tuona kesäkuisena päivänä grillissä valmistui  monenmoista kasvista ja entrecoteeta, niin en kokenut enää tarpeen salaattia grillailla.

Wanna-be-Jamie eli oman maan uunijuurekset kanan kera

Aivan ensiksi tervetuloa itselleni takaisin omaan blogiini! Ikävä on ollut ja paluukynnys on korkea (onko minut unohdettu,nyyh). Kesä, heinä-,elokuu meni meritöissä, vähän lomaillessa sun muissa pakollisissa kesämenoissa, on ollut iloa ja vastoinkäymistäkin siinä määrin, ettei konetta ole paljon avattu. Nyt kumminkin tässä. Toki kesällä on myös kokkailtu, ehkä joitakin tunnelmia on kesästä pakko bloggailla vielä vaikka syksy jo saakin...mutta kun tuli tehtyä sitä carpacciota, ja keltaista gazpachoa, paellaa grillissä, jättikatkarapuja samaisessa paikassa, vietnamilaista entrecoté:ta...

Mutta herkuttelun aikaa on myös tämä syksy! Siis, tähän päivään!

Oma kasvimaa on sattuneesta syystä saanut rehottaa -jos mahdollista- villimpänä kuin koskaan. Mutta vaikka paikalliset rusakot pitivät orgioitaan siellä pitkin kesää, löytyi mullan (ja rikkaruohojen) alta vielä yhtä sun toista mehevän näköistä.

Reseptiä ei ollut mutta toteutus taisi olla hyvinkin Jamie Olivers -henkistä. Eli näin se kävi: hain kasvimaalta ja perunapenkistä mitä löysin: perunaa, punajuurta, porkkanaa, punasipulia, timjamia, salviaa ja rakuunaa. Laitoin uunin 200 ja aloin pesemään ja pilkkomaan.


Uunijuurekset ja yrttikanaa

Syöjien lukumäärän mukaan:
marinoimattomia kanan reisikoipipaloja
valkosipulia
oliiviöljyä
sitruuna
timjamia, rakuunaa, salviaa ja suolaa sekä mustapippuria

perunaa
punasipulia
porkkanaa
punajuurta
valkosipulia
oliiviöljyä
timjamia, rakuunaa, salviaa ja suolaa sekä mustapippuria


Valmistin oliiviöljystä, puristetusta valkosipulista, yrteistä, suolasta ja öljystä tahnan. Leikkasin kananpaloihin viiltoja ja hieroin tahnaa tasaisesti nahan alle ja viiltoihin, asetin kanat uunivuokaan ja puristin päälle vielä lohkoiksi leikkamastani sitruunasta mehut. Päätin nostaa uunin lämpötilan 250 asteeseen ja laitoin kanat esipaistoon 15 minuutiksi, eli siksi ajaksi kun käsittelin kasvikset. Tämä oli luultavasti turhaa, sillä kasvisten kypsyminen kestikin odotettua kauemmin eli tunnin.

Pesin ja viipaloin kasvikset hyvin ronskeiksi paloiksi; perunat puoliksi, sipulit 4:ksi, pitkulaisia punajuuria en juuri ollenkaan. Kaikkia ainekset uunivuokaan kera valkosipulinkynsien. Pärsköttelin päälle oliiviöljyä, maustoin reilusti suolalla, mustapippurilla ja yrteilläni, heitin sekaan vielä puristamani sitruunanlohkot, ainoat jotka kananluiden lisäksi eivät ole sitten syömäkelpoisia (kuvassa ne näkyvät melko  palaneina). Sitten kanapalat päälle ja 200 tunniksi.

Kuvaustaito oli näemmä kesän aikana myös ruostunut, mutta kai tuosta valon ja varjon leikistä jotain selvää saa.
Oli tämä mun mielestä kyllä niin Jamie...
Hei, ja lisäksi superedullista!
Kasviksia jäi tästä toissapäivän annoksesta runsaasti kun niitä tuli laitettua 3:lle vähän reilunlaisesti, eli eilen samainen uunivuoka palasi uuniin. Tällä kertaa se oli saanut juuresten sekaan purkin tonnikalaa sekä paksun emmental-mozzarella juustokuorrutuksen. Ja sekös jos mikä kävi mainiosti lapsiperheen nopeasta arkilounaasta. Valmistusaika 2 min + uuniaika.

Jokirapuspaghettia

Löytyipä sitten  taas minulle uusi, ihanan raikkaan näköinen blogi, fanni & kaneli . Ja sieltä bongasin heti rapulinguinen kun pakastimessa oli vielä yksi paketillinen jokiravunpyrstöjä  käyttöä odottamassa. Linguine-pastaa, tuota fettucinen tapaan litteää, mutta kapeudeltaan spaghettin luokkaa olevaa nauhamakaroonia ei tietenkään myydä meidän CM:ssä. Joten ruoka muuttui kotikeittiössäni suosista jokirapuSPAGHETTIKSI.

Lukuunottamatta tätä yhtä ehkä vähän harvemmin käytettävää ainesosaa (siis jokiravunpyrstöjä) on tämä pasta konstailematon, simppeli valmistaa, tuore ja raikas maultaan, kuten kunnon pastaannoksen kuuluukin. Yleisestä Suomessa vallitsevasta harhaluulosta poiketen ( ja tässä yleistyksessä viittaan kokemuksiini varsinkin erilaisista laitoskeittiöistä, lounasravintoloiden listoista yms.) pastahan ei ole ruokalaji, jossa valitun mallinen makaroonilajike yritetään uittaa hengiltä mahdollisimman suurella määrällä mielellääm kermaista, sakeaa kastiketta, jonka sekaan on saatu ympättyä mahdollisimman suuri määrä muita aineksia.

Parhaat pasta-annokset houkuttelevat muutamilla tarkkaan valituilla, toisiaan täydentävillä ainesosilla. Oliiviöljy ja valkosipuli, tuore pesto tai salviavoi, jo niiden kanssa yksistään saa aikaan herkullisen pastan (no, ja vähän parmesania ja mustapippuria). Miettikää nyt omalla kohdallanne suomalaisten kesäherkkua uusia perunoita... Kyllähän perunat on keskitalvella hyviä myös vaikka palapaistikastikkeen kanssa, mutta miettikääs sitä jumalaista yksinkertaisuutta  kun haukkaat perunaa kera sillinpalan tai voinokareen ja suolan. Tästä nyt puhun (saarnaan), näitten ääripäitten välissähän on tietysti sitten lukematon määrä muita vaihtoehtoja.

Mutta nyt sitten reseptiin, jonka nimi sattuneesta syystä muuntui rapulinguinesta jokirapuspaghettiksi. Resepti on lähes kopio alkuperäisestä, muutamalla ainesosaa koskevalla muokkauksella.

Jokirapuspaghetti

(4 annosta)

- 350 g spaghettia

- 4 + 2 rkl voita

- 1 iso purjo

- 4 valkosipulinkynttä

- 1 sitruuna, kuori ja mehu

- 2.5 dl pakasteherneitä

- tuoretta persiljaa

- 250g pakastettuja jokiravunpyrstöjä tai1 purkki (400 g) säilöttyjä

- suolaa & mustapippuria

- raastettua parmesaania


Kuumenna pastan keitinvesi suuressa kattilassa. Sillä aikaa kun vesi lämpenee liedellä, valmista aterian toinen osa. Kuumenna 4 rkl voita pannulla keskilämmöllä. Nosta pannulle hyvin huuhdellut ja pilkotut purjot. Kuullota purjoja noin 10 minuuttia kunnes ne ovat pehmeitä, mutta ei ruskistuneita. Lisää raastimen pienellä teräosalla raastettu valkosipuli ja sitruunan kuori, sulatetut ja valutetut herneet ja silputtua persiljaa maun mukaan. Kypsennä seosta hetki.

Kun vesi kiehuu, lisää suolalla maustettuun veteen spaghetti ja kypsennä pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on kypsää, kaada suurin osa keitinvedestä pois, mutta jätä pasta mukavan kosteaksi. Kaada purjo-herneseos pastan päälle kattilaan ja lisää joukkoon valutetut jokiravun pyrstöt. Purista joukkoon sitruunan mehua ja sekoita pastaan 2 rkl voita. Sekoita kunnes voi on sulanut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ripottele pinnalle raastettua parmesaania ja tuoretta persiljaa.

Näin kuului ohje, ja sitä noudatin minäkin tarkasti. Lopputulos oli erinomainen ja ihanan sitruunainen. Muistattehan, että tämä on taas niitä ruokia joka ei syöjäänsä odottele. Jäähtymisnopeus on jopa formulamaisen vauhdikas.

Amerikkalainen mansikkapiiras

Eilisille lastenvaatekutsuille piti tietysti olla myös jotain tarjottavaa, varsinkin kun eräskin vieras kutsuttaessa ilmaisi, että yrittää tulla kyllä koska meillä on aina niin hyvät tarjottavat. Tämän lievän paineen alaisena, järkyttävän kiireisellä viikolla, mietin sitten, että mitä, mitä, mitä....

Onneksi olen aikoja sitten vakuuttanut itseni siitä, että less is more, eli 7 sorttia ei tarvitse todellakaan löytyä kahvipöydästä. Niinpä nytkin hyppäsin sitten toiseen äärilaitaan ja päätin, että jotain suolaista, jotain makeaa, yksi kumpaakin, saa todellakin riittää.

Suolapalojen osalta päädyin normi pitsataikinan ohjeella tehtyihin pikkupizzoihin. Painelin taikinapallot pellillä kämmenellä pyöreiksi pikkupizzoiksi ja levitin jokaisen keskelle reilun jälkiruokalusikallisen valmista 5 yrtin pastakastiketta. Tämän päälle juustoraaste ja niukat aineet. Jokaiselle pitsalle meni 2 siivua tuoreesta herkkusienestä, yksi paprikatäytteinen vihreä oliivi ja saunapalvisiivusta 2 neljännespalaa. Uuniin sopivaksi ajaksi ja tarjolle laittaessa sirottelin rucolaa päälle. Eikä yhtään enempää tarvittu täytteitä!

Juustokakku on aina ollut suosikkejani, varsinkaan kun en ole mikään perustäytekakun suuri ystävä. Teen yleensä aina ei-paistettavia hyydytettäviä juustokakkuja, silloin kun leivontahommiin innostun. Nyt aloin muistella yhtä ainakin 20 vuotta vanhaa sitruunaista juustokakun reseptiä, josta on jäänyt ihanaiset muistot. Minulla on sellainen 80-luvun lopulla kerätty reseptikansio, jossa on suloisessa epäjärjestyksessä nyt jo kellastuneita lehdestä repäistyjä reseptejä. Tarttis ehkä joskus käydä läpi ja laittaa osa ainakin lehtienkeräykseen.

Eikä löytynyt muuten etsimääni reseptiäkään. Mutta Amerikkalainen mansikkapiiras löytyi ja innosti kokeilemaan. Enpä ole ennen kakkua kolmeen otteeseen uunissa paistanutkaan. Epäilen resepti lähteeksi Kodin kuvalehteä tai Kotiliestä (kotiliettä?), sivunivaskasta tuo ei selviä.

Amerikkalainen mansikkapiiras

n. 10:lle hengelle

250g digestive-keksejä

1 tl kanelia

100g voisulaa

200g maitorahkaa

300g Philadelphia tuorejuustoa

 3 munaa

2dl sokeria

2tl vanilliinisokeria

Pinnalle:

2-3 dl ranskankermaa

mansikoita

raastettua limeä

1.Murskaa keksit muruiksi (muovipussiin ja räiskit kaulimella) ja sekoita niihin kaneli ja voisula. Painele seos piirasvuoan  (26cm) pohjalle ja reunoille. Paista kuorta 175-asteisessa uunissa 5 minuuttia.

2. Notkista rahka ja juusto kulhossa, lisää munat ja sokerit ja sekoita sileäksi seokseksi. (tässä kohti voipi sormella maistaa, nam...)

3. Kaada täyte vuokaan kuoren päälle ja jatka paistamista alasolla 45 minuuttia.

4.Ota piiras uunista ja levitä ranskankerma sen pinnalle. Paista vielä 5 min ja anna piiraan jäähtyä.

5. Korista pinta juuri ennen tarjoilua mansikanviipaleilla ja raastetulla limen kuorella.

Sitten vaan kakkulapio käteen ja kimppuun!

Olipa oiva aloitus kesän mansikkaherkuille toukokuisen hellejakson päätteeksi.

Ätienpäivämenu 2010 eli 4 herkun ateria

Tänä vuonna kotini ruokapöydän ääressä istui 3 äitiä: mumma, miniä ja tytär. Ja menu muodostui yllättäen neljäruokalajiseksi, koska ensijaiseksi alkuruuaksi suunnittelemani parsa oli vähän epävarma kaupassa olleen onnettoman valikoiman takia ja oli varauduttava vaihtoehto b:hen. Kun parsaa kuitenkin löytyi, en malttanut olla toteuttamatta myös b vaihtoehtoa. Eikös äitienpäivän kuulu äitien nauttia; minä nautin sekä ruuanlaitosta että syömisestä.

Äitienpäivämenu 2010

Parsaa, hunajaista kermaviilikastiketta ja saaristolaisleipää

Lime-chili marinoituja jokiravunpyrstöjä ja artisokansydämiä

Grillattua hirven ulkofilettä, maustevoi,

uuniperuna ja pinaattia paahdettujen pinjansiemenien kera

Prinsessakakku kahvin kera

Jokiravunpyrstöjä oli pakasteessa, siitä alkoi b-alkuruuan kehittely. Aikuisia oli 5 syömässä.

Lime-chili marinoituja jokiravunpyrstöjä ja artisokansydämiä

250g pakastettuja jokiravunpyrstöjä

1dl oliiviöljyä

1/2 dl valkoista balsamicoa

1 limen mehu

3 valkosipunkynttä kuorittuina,ohuina viipaleina

1/2 chiliä hienonnettuna

mustapippuria,

suolaa

reilusti tuoretta korianteria hienonnettuna

marinoituja artisokansydämiä (Lidl)

salaattivalikoima (pinaatti, punamangoldi, rucola)

Sulatin jokiravut yön yli jääkaapissa, huuhdoin ja valutin siivilässä. Yhdistin marinadin aineet ja sitten jokiravut marinaadiin muutamaksi tunniksi.

Lautasille kourallinen salaattia, ravut ja artisokansydämet. Very simple.

Rapujen kanssa nautimme Nuutti-veljeni leipomista kuohkeista sämpylöistä (tai vaihtoehtoisesti rieskoista, mutta nautinto ei ehkä ollut täysin kuvaava sana niille). Ravut tuoksuivat ja näyttivät ihanilta, maussa olisin saanut toimia vähän rohkeammin, lisää limeä/sitruunaa/chiliä, jäi vähän turhankin laimeaksi. Alkuruuista siis parsa vei tällä kertaa pitemmän korren. Vaikka noilla sämpylöillä oli ihana pyyhkäistä loput jokirapumarinadit lautaselta....

Alkuruuan kanssa nautimme vissyä ja (joo, kyllä!) cokista... kuvan viini Iso-hoon viinikaapista odotti  pääruokaa.

Hirvestä

Grillattua hirven ulkofilettä, maustevoi, uuniperuna ja paahdettuja pinjansiemeniä pinaatin kera

Leipovien velipoikien lisäksi siunattuja olkoot myös metsästävät isit(omani siis), jotka turvaavat aina syksyisin perheen herkkuhetket vuodeksi eteenpäin. Lapsuudenperheessäni kaikki rakastavat hirvenlihaa. Ihan hirveästi. Nautinnon huippu on tietysti hirven sisäfile nopeasti valurautapannulla paistettuna. Se vain on maailman parasta lihaa. Kauaksi siitä ei kyllä jää ulkofilekään, ainakaan vasan. Kuten tämä 900g kaunotar.

Leikkasin sen parin sentin pihveiksi, ja menin näyttämään sille grilliä. Kaiken (lasten) varalta olimme vielä ostaneet possun sisäfileen  jonka otin pikku noiseteiksi leikattuna mukaan.

Ei marinadeja, ei mausteita, vain öljyllä sivelty lihan pinta, kuuma parila ja minä.

Ja sitten ei hetkeen keritäkään ajatella, puhua tai muuta kun hosun atulojen ja lastan kanssa etsien täydellistä paistoaikaa. Vati kuumenee grillin sivulla ja folio odottaa vieressä.

Pöydässä odottivat jo lautasille nostetut uunissa kypsyneet rosamundat ruohosipulilla maustetun ranskankerman kera, sekä yksinkertainen lisuke pinaatista ja paahdetuista pinjansiemenistä öljyllä ja balsamicolla maustettuna. Hirven ulkofile saa pintaansa pyörätykset suola ja pippurimyllystä sekä maustevoinapin.

Maustevoi

200g voita

6 valkosipulinkynttä puristettuna

puntti persiljaa hienonnettuna

mustapippuria

sitruunapippuria

sitruunanmehua

Sekoita pehmenneeseen voihin muut ainekset. Muotoile pötköksi voipaperin päällä, kiedo siihen, sitten folioon, vielä muovipussiin ja sitten pakastimeen. Sieltä leikkaat sitten sopivan määrän paloja pöytään.

Tämä maustevoi on niin yksinkertainen mauiltaan, mutta oikeasti aivan paras!

Liha oli juuri sopivasti medium, suussa sulavaa täydellistä ihanaa hirveä.

Ja kyllä me äidit nautimme!

Rakkaat terveiset Niko, Maarit, Ilona, Kasper, Nata,Uli, Hannu ja Janette. Olisittepa olleet kanssamme! Liha ei olisi kylläkään riittänyt...