SUOMALAINEN SIKA KIINASSA

Kaupallinen yhteistyö:Atria

No ei, tämä postaus ei käsittele lomamatkaa(ni) Kiinaan, otsikosta huolimatta. (Koska a) it nevö häppend b) suomalaiset ei sikaile.) 
Pääsin fiilistelemään kiinalaista iltaa täälä kotimaassa Atrian vieraana ja aivan parhaassa seurassa. Siinä kuulkaa pannut kuumeni suit sait kun alettiin wokkailemaan.

Kiinasta meille rahdataan yhtä sun toista tilpehööriä ja tingelitängelia. On aivan hyvä, että paluupostissa Suomesta lähetetään jotakin myös takaisin. Ja se joku on kuulkaa nurmoolaanen sika. Ihan vartavasten kiinalaisille leikattuna, kaikkine gurmee-paloineen; kiinalaiset arvostavat kokonaisia sianpäitä, sorkkia ja saparoita. (Tiesittekö muuten, että esim eu-sialta on saparo katkaistu jo pikkupossuna? Asian kieltävästä direktiivistä huolimatta, sitä noudattaa ilmeisesti vain Suomi ja Ruotsi).

Kiinalaiset syövät puolet koko maailman tuotetusta sianlihasta, 54 miljardia kiloa vuodessa. Atria sai vientiluvan Kiinan viime vuoden lokakuussa, ensimmäiset lihat lähtivät kohteeseen elokuussa ja loppuvuonna viennin arvioidaan nousevan yli 3 miljoonaan kiloon. Suomalaiset arvot, puhtaus, laadukkuus ja luonnollisuus puhuttelevat myös kiinalaista, laatutietoista kuluttajaa.

Sika on tärkeä ja arvostettu eläin kiinalaisessa kulttuurissa. Siitä kertoo jo sekin, että kiinalainen, kotia tarkoittava merkki koostuu kahdesta osasta: katto ja sika. 

Me pääsimme virittäytymään kiinalaiseen tunnelmaan kalligrafian kautta. Oppaanamme toimi Saana Virtanen joka on opiskellut niin kiinankieltä kuin kalligrafíaakin paikan päällä.

Huopakankaan päälle levitetty riisipaperi, paksut pensselit ja mustekupit aseinamme kuuntelimme tarkasti missä järjestyksessä viivat tulee vetää ja missä kulmassa kyynerpään kuuluu olla, tai pensseliä pitävien sormien. Sen voin sanoa että jos joku pitää puikoilla syöntiä vaativana, niin pensseliä pitävän käden ote se vasta onkin kiinalainen!

Kaikki, jotka ovat kuulleet, kuinka sujuvasti puhun tanskaa, huolimatta etten kyseistä kieltä varsinaisesti puhu sanaakaan, saattavat arvata etten malttanut olla kysymättä kuinka esimerkkilauseemme oikein lausutaan. Ja perään tietysti kokeilemaan. Ihan kuulosti melkein oikealta!

Kiinalainen ruokakulttuuri sitten. Tutustumisen arvoinen ja sellaisena ehtymätön, niin paljon enemmän kuin pelkkä  geneerinen kiinalainen buffet lounasravintolassa. Olen aina tykännyt kiinalaisesta ruuasta, vaikka en sitä kovin syvällisesti ole tutkinutkaan. Seinäjoella on jo parinkymmenen vuoden ajan muuten toiminut erinomainen kiinalainen ravintola Shuang Long. "Mikä ruoka?", on  se melko reippaasti lausuttu tervetulotoivotus, jonka jokainen paikan päällä käynyt varmaan muistaa. Ollaan tultu vuosien saatossa tuttavallisiksi ihanan omistaja-rouvan kanssa ja nykyään kysymystä seuraa myös ystävälliset tiedustelut kuinka lapset voivat, onko mies merillä ja kenties kohteliaisuus uudesta kampauksesta (tästä voisi päätellä, että käyn ainoastaan yksin syömässä kiinalaisessa?). 

Viime vuosina olen löytänyt mm. sichuaninpippurin, sen maku on erityinen, polttava ja koukuttava yhtä aikaa. Hoisin -kastike on lemppariani ihan perus grilliribsien päällä, kuivakaappini haaveilee enää oikeastaan kiinalaisesta mustasta viinietikasta ja shaoxing-riisiviinistä. Sitten voisin valloittaa koko kiinalaisen keittiön!

No luultavasti en tämän elämän aikana. Kantonilainen sanonta kuuluu, että kaikkea mikä kävelee, lentää tai ui voi syödä. Kiinan monimuotoisen ruokakulttuurin voi jakaa karkeasti ilmansuuntien mukaan neljään toisistaan poikkeavaan alueeseen: Kantonin, Pekingin, Sichuanin ja Sanghain keittiöihin.  Yhteistä kaikille on maun, hajun ja ulkonäön yhdistäminen harmonisesti jokaiseen annokseen. Raaka-aineet paloitellaan kauniisti nopeasti kypsyviksi tikuiksi. Kotitalousopettaja Kati Lindfors oli suunnitellut meille ihan kunnianhimoisen menun, jota pääsimme kokkailemaan. Se taisi noudattaa kiinalaista perinnettä tarjota aterialla yhtä monta ruokalajia, kuin pöydässä on vierasta?

Kiinalainen illallinen

Rapeaksi paistettua lihaa ja vihanneksia

Kanaa Kung Pao

Rapeaksi paistettuja ruskeita noodeleita ja possunsuikaleita

Kevätsipulileipäset

Kiinalaiset nyytit

Lihapullia tahmeassa riisissä

Kiinalaisittain keitetty riisi

Friteeratut hedelmät

Jasminitee

Pääsin wokkaamaan ja kokkaamaan possua ja noodeleita. Bambukorissa höyrytetyt lihapullat menevät täälä kotona kokeiluun, samoin kevätsipulileipäset, ovat minulle aivan uutta. Ihan ylpeänä voin sanoa, että ruoka valmistui Atrian koekeittiössä nuavvaan, kun me paikalle kutsut bloggaajat käärimme hihat ja köytimme essut ympärille. 

 
PAISTETTUJA RUSKEITA NUUDELEITA JA POSSUSUIKALEITA

250 g munanuudeleita

400 g possun ulkofilettä tai kassleria

6 kuivattua kiinalaista sientä liotettuna

1,5 dl maapähkinä- tai maissiöljyä

4 hienonnettua valkosipulinkynttä

5 kevätsipulia 2,5 cm:n vinoviipaleina, valkoiset ja vihreät osat erikseen

1 paksoi

180 g (1 pussi) pavunituja

marinadi:

1 tl suolaa

1 tl sokeria

1,5 rkl soijaa

mustapippurirouhetta

1 rkl puolikuivaa sherryä

1/2 rkl perunajauhoa

2 rkl vettä

kastike:

1 rkl perunajauhoa

3 dl lihalientä tai sienten liotusvettä

1/2 tl suolaa

2 rkl soijaa

1 rkl osterikastiketta

1. Keitä 7 dl vettä ja keitä nuudelit siinä kypsiksi (noin 4 minuuttia, tarkista kypsennysohje pakkauksesta). Laita sienet veteen likoamaan.

2. Valuta nuudelit siivilässä ja jäähdytä kylmällä vedellä. Jätä nuudelit kuivahtamaan. Voit leikellä nuudeleita hieman lyhyemmiksi, se helpottaa ruoan tarjoilua. 

3. Leikkaa possunliha tulitikkumaisiksi suikaleiksi ja laita kulhoon. Mittaa päälle marinadin ainekset ja sekoita niin, että marinadi tarttuu kauttaaltaan lihojen pintaan. Marinoi 15-30 minuuttia.

4. Ota sienet pois liotusvedestä (Säästä liotusvesi) ja purista ne kuiviksi. Leikkaa sienet mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.

5. Tee kastike: sekoita perunajauhot ja tilkka lihalientä kulhossa. Lisää loput aineet, myös loput lihaliemestä ja sienten liotusvettä niin, että kastiketta on yhteensä 4 dl.

6. Kuumenna 0,5 dl öljyä suuressa paistinpannussa. Lisää nuudelit ja paista niitä sekoitellen pari minuuttia. Kaada nuudelit pediksi tarjoiluastialle.

7. Kuumenna pannu taas kuumaksi ja lisää 2 rkl öljyä. Lisää valkosipuli ja kohta perään sipulin valkoiset osat. Sekoita muutaman kerran. Lisää lihasuikaleet, sekoita ja kääntele, kunnes ne vaalenevat. Lisää viini ja jatka sekoittamista. Lisää sitten sienet ja puolet sipulin vihreistä osista. Kääntele hyvin sekaisin ja siirrä odottamaan.

8. Lisää loppu öljy ja kuumenna pannu taas kuumaksi. Laita pannulle paksoi ja pikapaista pari minuuttia. Lisää sitten pavunidut ja jatka paistamista vielä pari minuuttia. Siirrä lihasuikaleiden kanssa odottamaan.

9. Alenna lämpöä ja kaada pannuun hyvin sekoitettu kastike. Keitä sitä hiljalleen minuutin verran. Lisää kastikkeen joukkoon lihasuikaleet ja kasvikset. Kun kaikki ainekset ovat kuumenneet hyvin, kaada seos nuudeleiden päälle.

Ihana Peggy leipoi ja paistoi meille kevätsipulileipäset

Ruoka maistui ja juttu lensi. Taisi siinä olla puhetta jo seuraavasta kerrastakin, lupasimme olla mukana Voita ja Suolaa -Mikan kanssa jos Atria innostuu isännöimään bloggareita paikan päällä Nurmossa (vaihtoehtoisesti saatan myös suopua Kiinan-matkaan...)!

Juttua löytyy myös muiden paikallaolleiden blogeista:
52 weeks of Deliciousness
Peggyn pieni punainen keittiö
Voita ja suolaa
Kulinaari

Kiitos Atria! Always a pleasure!

Mun taidon - tai taidottumuuden- näyte. Sana on ONNI

PAREMPAA MÄTTÖÄ

On torstai ja Lännen median ruokaliite koostuu tänään resepteistäni. Hyvä päivä!

Varsinkin kun tarjolla on ruokaa, jota ei syödä pöydässä haarukalla ja veitsellä, vaan mieluusti tellun edessä, korttipelipöydässä, soffalla tai seisten saunabileissä. Ja sormin. 

Pitää siis olla ranet eli ranskalaiset. Ja koska ubertrendikäs on toinen nimeni, teen ne ranskalaiset kurpitsasta.  En usko enää kaiken kokeilemani jälkeen uuniin mitä tulee bataatti- ja kurpitsraneihin.  Uskon liotukseen, tärkkelyksen lisäykseen pinnalle ja ennenkaikkea ÖLJYYN!

Oikein rapsakat sipulirenkaat sentään onnistuvat uunissakin.

Mättömarkkinoilla täytyy aina lainata rapakon takaa. Lihapullasliderit on niinkuin miniminihampurilaisia mutta valmistuvat kerralla vuuassa ja minimini on muuten toisinpäin iniminim naminami!

Luuttomat wingsit on nykyään niin mun juttu. Paras tahmakatike vaan päälle.

Ja sipsit. Nekin pitää itte vääntää, vaikka sitten vanhasta ruisleivästä.

Ihan vaan sen takia, että ne on ittetehtynä niin hyviä, sekä siinä saa myös kultaisena hohtavan Hävikistä herkuksi - mitalin kimaltamaan rintapieleensä, siihen rinnuksille valuneen dippisoosin viereen. 

Mitäs söit sohvalla!

Reseptini 2.11.2017 luettavissa seuraavista lehdistä: Aamulehti,Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti

TACOS DE LENGUA - HIRVENKIELITACOT

Hirvenkielitacot. Itseasiassa hirvenvasankielitacot, mikä lienee mahdollisesti vielä herkullisempaa kuin tuo ensin mainittu. Joka tapauksessa, aikalailla parasta  mihin kielen voi laittaa, jos multa kysytään (rautakaide pakkasasella - ei mitään jakoa...).

Pakko nyt tunnustaa, että edelleen olen vähän niin ja näin tuon kielen kanssa, koska ajatuksen tasolla se pikkuriikkisen mua aina vaan ällöttää. Maun tasolla olen sitä jo niin monesti maistanut, että tiedän sen olevan herkullisen maukasta ja suussasulavaa, silti  mulla on aina vähän joku esto päällä kun syön sitä. Mutta ihan senkin nimissä, että kun lihaa kerran syödään, niin kaikki ruhonosat tulisi hyödyntää, jatkan itseni koulimista. Ja ihan itse tämän keitin ja laittelin, eikä se nyt niin ällöä ollut. Ja kun vielä paistoin palaset rapeapintaisiksi, se ällötys loppui aikalailla siihen. Mulla on toivoa.

Mexicossa eläimestä osataan edelleen hyödyntää kaikki. Silmät (en pysty!) ja kaikki mitä muuta herkkua päästä löytyykään; kieli tietenkin yksi. Hirvenkieltä, saati hirvenvasankieltä siellä tuskin on saatavilla, mutta tämä resepti Mexicossa on alunperin toteutettu  tietenkin naudankielestä. Joten jonsei sulla nyt  satu olemaan hirvenkieltä, niin käytä sitten naudankieltä. 

Ruoka on nopea ja helppo, kunhan ensi käsittelet kielen, eikä siinäkään ole mitään vaikeaa. Paljon käytetyn ruumiinosan liha tarvitsee vain pitkän keittoajan muuttuakseen houkuttelevan pehmeäksi.

TACOS DE LENGUA - KIELITACOT HIRVENVASANKIELESTÄ
4:lle
1 hirvenkieli tai vasankieli
1 iso sipuli
4-5 valkosipulinkynttä
2 rkl suolaa
1 rkl kokonaisia mustapippureita
2 laakerinlehteä
1 rkl kuivattua oreganoa

12 maissitortillaa
salsa verde-kastiketta
hienonnettua sipulia
avokadoa
retiisiä
fetajuustoa
limeä
tuoretta korianteria

Kielen käsittely

Huuhtele kieli kylmällä vedellä puhtaaksi. Laita se kattilaan ja kaada kylmää vettä niin, että se reilusti peittyy. Kuumenna kiehuvaksi. Kuori pintaan nouseva vaahto ja lisää mausteet; suola, lohkottu sipuli, veitsenlappeella  litistetyt kuoritut valkosipulinkynnet, suola, mustapippuri, laakerinlehdet ja oregano. Anna porista hiljalleen 3 tuntia. Meksikossa tätä nopeutetaan yleensä valmistamalla kieli painekattilassa.

Nosta kieli liemestä ja anna hiukan kuivahtaa. Irrota kielestä nahka ja leikkaa pois alapinnalla juuressa oleva kohta jossa kieli kiinnittyy suuhun, ihan vaan siisteyden vuoksi. Nahka irtoaa parhaiten lämpimänä, joten aloita irrottaminen heti kun pystyt sitä käsittelemään.

Kelmuun kääritty, keitetty kieli säilyy jääkaapissa viikon verran. 

Pataan valmis kieli

Vastakeitetty kieli

Ja näin irtoaa nahka

Tacoja varten viipaloi kieli.

Paista kielen siivuihin voissa kaunis paistopinta.

Kuutio viipaleet. 

Aloita tacojen kokoaminen lämmittämällä maissitortilloja 4 tortillan pinoissa kääntelemällä hiukan öljytyllä pannulla aika miedolla lämmöllä etteivät rapsakoidu. Löysin just muuten uuden tulokkaan maissitortilla- markkinoilla. Old El Pasolla on nyt 100% maissitortilla, joka ei ollut kovin kuiva edes, mikä välillä vaivaa maissitortilloja. Meillä se ainakin löytyy gluteenittomien hyllystä. Saahan se sielläkin olla, mutta miksei sitä laiteta texmex hyllyyn myös, menekki olisi varmaan moninkertainen! 

Kokoa tacot laittamalla lämpimälle tortillalle kieltä ja salsa verde- kastiketta. Hyvä salsa verde löytyy esim. Pirkka tuotemerkin alta, meksikossa valmistettu. Itse valmistettaessa kun tarvitaan tomatilloja, joita en ole näillä seuduin tavannut.

Sitten lisäät vaan omia suosikkitäytteitäsi. Tässä avokado tuo kermaisuutta, ohuet retiisinsiivut ja silputtu sipuli kirpakkuutta, murusteltu feta suolaisuutta ja pehmeyttä. Viimeistelyyn rutosti korianteria ja puristus limestä.

Aika täydellistä!

Sormen heristysosiossa muistuttaisin vielä, että taco on parhaimmillaan silloin kuin täytteittä ei ole liikaa, eikä liian montaa lajia. Maut pääsevät oikeuksiinsa. Meksikossa hyvin usein riittää salsa, sipuli, korianteri ja lime.  Kokeile kuule itte, niin tiedät mistä puhun.

Ja tämä oppi on ihan äitin peruja. Meksikolaisen äitin (kiitos Mirna!).

Nauttikaa! 
Tacot on ihan paras paikka kielelle!

Vaikka teinkin tämän hirven kielestä!

PAISTETTU HIRVEN SYDÄN

Kuvasta hohkaa pakkanen ja kylmä Pohjola.

Lautasella on lämmin paistettu hirven sydän.

Isäni toi mettäreissulta  mulle vasankielen ja kahden vasan sydämet. Mulla oli ajatus sydämen savustamisesta, mutta en oikein tiennyt millä metodilla lähtisin kokeilemaan. Isäni kokeili jo keittää sydämen mureaksi (n. 3 h) ja sitten savustaa lyhyesti sähkösavustimessa; liha oli kyllä hyvää, mutta ei se savu ollut kuin pinnassa.

Päädyin tekemään yllättäen kaikkea muuta. Kun luin reseptejä ja tutkin valmistustapoja niin esille nousi myös nopea paistaminen tai grillaus. Perinteisestihän meillä ajatellaan hirven olevan sitkeää kengänpohjaa ellei sitä keitä hartaasti ja pitkään. Ja kyllä näin helposti onkin. Sydän on oikeastaan täysin rasvatonta, 'tiukkasyistä' lihasta, eikä mikään ole helpompaa kuin sen kuivattaminen. Sydämen pinnalla oleva rasva on myös semmoista tykkyä tavaraa ja se on kokonaan poistettava, sillä siihen ei hammas pysty.
Paistettu sydän näyttää vähän maksalta, mutta ei maistu siltä, eniten se minua muistuttaa vaikka kyyhkysen rintaa.

Päädyin marinoimaan sydämen puhdistuksen jälkeen. Marinadi sekä mureuttaa ja maustaa ja tällä kertaa minulla oli marinadissa myös punaviinietikkaa, vaikka kartankin punaviiniä hirven marinoinnissa yleensä. Tähän se kyllä sopi.

Sydän oli hupsista vaan vähän kauan marinadissa, eli 4 vrk, kun en sitä ehtinyt ikinä valmistaa, mutta se oli tarkistettaessa hyvän tuoksuinen ja näköinen, ettei se ainakaan ehtinyt huonontua. Yleensä kai tuoreille sisäelimille annetaan säilymisaikaa n. 5 vrk.

Kerron toisen sydänreseptin kohdalla enemmän hirvensydämen putsaamisesta. Nyt vain lyhyesti tämän nopean, paistettavan reseptin jako.

Tuli todellakin todistettua, että sydän taipuu myös nopeaan paistoon tai grillaukseen, kunhan olet varovainen, ettet ylikypsennä lihaa. Mulla oli tuollaisia aika paksuja siivuja leikattuna, minuutti per puoli oli just eikä melkein, sisältä pitää jäädä pinkiksi. 
Ruoka meni vähän koekeittiön piikkiin, koska en rakentanut tästä kokonaista ateriaa, mutta sydänpihvi maistuisi herkulliselta maustevoin tai chimichurrikastikkeen kanssa. Ja tietenkin myös puolukan.

Paistettu hirvenvasan sydän

1 putsattu vasan sydän
paistamiseen voita ja öljyä

marinadi 
1 dl öljyä
1/2 dl punaviinietikkaa
1 rkl worchesterinkastiketta
1 tl kutakin: suolaa, kuivattua oreganoa, kuivattua timjamia. rouhittua mustapippuria

Laita sydän marinadiin 1 -3 vuorokaudeksi.
Kuivaa sydän.
Leikkaa sydämestä poikkisyin n. 1 cm paksuisia pihvejä. Kuumenna mielellään valurautapannussa reilusti voita ja öljyä ja paista palat nopeasti, aika kuumalla, lusikalla samalla lihoja öljy-voiseoksella valellen. Minuutti per puoli, jätä mediumiksi.
Kääri folioon vetäytymään ehkä n. 5 min.

Tarjoa sopivien lisukkeiden kanssa. On herkullista ja pehmeää!

Sydänpihvistä tulee hevosenkengän muotoinen, vähän kuin lohimedaljonki.

SIENIJULIENNE

Sienijulienne on juuri sellainen upean täyteläinen sieniherkku, jonka umamit jäävät viipyilemään kielelle, sellainen jota kerran syötyään jää himoitsemaan joka sienikausi. Tämä venäläisen keittiön herkku valmistetaan kai tyypillisimmillään tateista, mutta se toki onnistuu hienosti myös kantarelleista ja silloin, kun muut sienet enää kököttelevät metsässä pehmeinä ja mustanpuhuvina, tämä herkku valmistuu erinomaisesti sienikauden viimeisistä sisseistä, suppilovahveroista.

Sanoiko joku, että kohtalainen sienivuosi? Ehkä vaan epätasainen, meillä päin oon ainakin saanut seurata aivan uskomattomien suppisesiintymien kuvakavalkadeja somessa.  Ehkä ei parhaista paras tattivuosi, mutta runsaasti kantarelleja, mustatorvisieniä ja vaaleaorakas- esiintymiä olen kyllä nähnyt raportoitavan. Vai käyvätkö ihmiset vaan enemmän ja enemmän sienimetsässä? Jos näin on, niin peukut sille.

Sienijulienne valmistetaan yleensä pieneen varrelliseen pannuun, usein teräksiseen, mutta kun löysin nämä keraamiset söpikset Sopurahan euron tiskistä, oli pakko hankkia heti tusina. En oikein tiedä mitä näihin voisi tehdä, paitsi sienijuliennea. Julienne on niin tuhtia tavaraa, että pienikin pannu riittää. Tämä sopii sekä alkuruuaksi, väliruuaksi, pääruan lisäkkeeksi tai iltapalaksi ja tykkää kun siihen topataan vaaleaa rapeakuorista maalaisleipää tai hapanruisleipää. Huomenna taidan testata sopiiko aamupalaksikin. Uskon, että ainakin kantarellien ja suppisten suhteen valmistuu myös pakastetuista sienistä, tatit nyt eivät taida olla kellään pakkasessa (voit korjata väärinkäsitykseni), mutta hyvää tulee myös ympäri vuoden kaupan tuoreista herkkusienistä ja siitakesienistä.

Ehkä parasta kuitenkin metsäsienistä. Tatti ja suppilovahvero ovat toki luonteeltaan aika erilaisia, lopputuloskin saattaa olla hyvin erilainen, mutta tattijuliennea en ole vielä päässyt maistamaan.

No sanokaa nyt, eikö oo söpöimmät kipot?

SIENIJULIENNE SUPPILOVAHVEROISTA

2 l tuoreita suppilovahveroita (tatteja, kantarelleja, herkkusieniä, osterivinokkaita...)

25 g voita

2 isoa keltasipulia

(2 valkosipulinkynttä)

1 rkl vehnäjauhoa

2 prk smetanaa

150 g Mustaleima Emmental -juustoraastetta

2-3 dl kuivaa valkoviiniä

suolaa

valkopippuria

mustapippuria

150 g  Gouda -juustoraastetta

tuoretta lehtipersiljaa silputtuna

Pilko sienet (viipaloi tatit), älä kuitenkaan ihan silpuksi, vaan miellyttävän kokoisiksi suupaloiksi. Laita sienet keskikuumalla pannulle hikoilemaan niin kauaksi, että neste on suurin piirtein kokonaan haihtunut.

Lisää pannulle voi ja hienonnetut sipulit, kuullottele sipulit läpikuultaviksi.

Sekoita vehnäjauhot  ja Emmental smetanaan ja lisää seos pannulle. Lisää myös valkoviini. Mausta maltiullisesti suolalla ja valkopippurilla ja mustapippurilla, muista, että seos sakenee ja maut tiivistyvät. Anna hautua siis ihan pienellä lämmöllä  vielä n. 30 min. 

Nyt tarkista vielä suola ja muut mausteet.

Jaa sienijulienne voideltuihin annosvuokiin tai halutessasi (eli jos sulle ei oo käyny kippomäihä Sopurahassa) yhteen isoon laakeampaan  vuokaan. Lisää päälle toinen juustoraaste ja kuorruta 200 asteessa kunnes juusto iloisesti kuplii ja saa hiukan väriä. Pinnalle silputtua lehtipersiljaa (joka muuten iloisesti rehottaa mun penkissä vielä nyt, lokakuun 22! Ihme vuosi!)

Sienijuliennen pystyy siis valmistamaan myös vaikka edellisenä päivänä, tekee vain viimeistelykuorrutuksen ennen tarjoilua.

Ja kuinka monta tästä nyt tulee? No aika monta, riippuu annosten koosta; 12 tai 6...

Mutta kyllä tämä syödyksi tulee.

Syntisen hyvää!

HIRVEN HYVÄT RESEPTIT

Sitruunainen hirvipata

Tämä postaus voisi olla myös nimeltään Asioita, joita haluan sanoa hirvestä.

Nyt siis kuunnelkaa!

Kaikki sanomani on omia mielipiteitäni, perustuen joko omakohtaisiin kokemuksiin tai siihen, että joku on onnistunut päähäni ajatuksen istuttaa. Älköön siis kukaan, hirvi tai ihminen, pitäkö sanomiani absoluuttisina totuuksina, kuinka tahansa vakuuttavasti ne osaan esittääkkään.

Hirvi on parasta lihaa mitä tiedän. Niin kauan kuin muistan, on isäni käynyt hirvimettällä ja pakastin on aina ollut hyvin varustettu hirvenlihan suhteen. Meillä on esim. hirven jauhelihaa käytetty pääsääntöisesti useimpiin arkisiin jauheliharuokiin. Pasta Bolognese tai lihapullat maistuvat juuri niin hyviltä vain hirvenlihasta. Ja joo, ne lihapullat ei kaipaa possua sekaan.

Olen aina pitänyt perinteisestä hirvikäristyksestä poronkäristystä enemmän

Paisti on meillä perinteisesti ollut pitkään rautapadassa haudutettua, lähes murenevan kypsäksi -vaan ei kuivaksi- haudutettua juhlaruokaa. Hirvenpaistia olen tarjonnut molempien lasteni ristiäisten buffetpöydässäkin. Ihan viimeisen 10-15 vuoden aikana mukaan on tullut vahvasti myös routapaistin valmistus. Eipä tarvitse muistaa ottaa paistia päiväkausia aikaisemmin sulamaan. Ja onnistuu aina.

Hirvikäristys on myös kaikkien lempiruokaa. Olen sille niin oppinut, että olen lakannut poronkäristyksen syömisen, kun en ikinä saa hirvikäristyksen vertaista.

Hauskaahan tässä on keskellä lihatonta lokakuuta paasata lihansyönnistä. Hirvenliha on kuitenkin eettisesti kestävin vaihtoehto lihansyöjälle. Hirvi on Suomen luonnossa elinvoimainen laji ja sen metsästys on kestävän kehityksen periaatteella tarkkaan säädeltyä.

Hirvenliha on myös vähärasvaista, mikä toisaalta  tekee siitä terveellisen valinnan, toisaalta osittain asettaa haasteensa sen valmistukselle. Hirvessä on myös proteiinia ja eräitä kivennäisaineita enemmän kuin esim. naudanlihassa. Makuakin hirvenlihassa on taatusti enemmän. Sisäelimistä suosin itse vasan sisäelimiä, koska niihin ei ole ehtinyt kerääntyä vielä mahdollisia tienvarsimyrkkyjä.

Piirun verran paree lihakeitto. Hirveä!

Mekin isäni kanssa kokeillaan joka vuosi jotakin meille uutta. Hirviporukoiden lihanjaossa on vielä osittain kehitettävää, vaikka parempaan suuntaan mennään. Toisaalta on ihana, että isäni saa ainakin täällä meillä päin yleensä ilman minkäänlaista painimatsia tuoda kotiin kaadettujen sydämet, maksat ja kielet. Noista herkuista joutuu taistella lähinnä kai metsästyskoirien kanssa. Muutamia vuosia sitten kyselin hirvenposkien perään ja onpa isäni saanut nekin saaliista rauhassa irrotella. Herkkua, ovat kaikki edellä mainitut. Samoin potkakiekkoja on alkanut saamaan. Toteutusta odottaa myös turpasyltty, pitää varmaan pyytää tänä vuonna uusi turpa, en vaan pystynyt valmistamaan edellistä, niin metsästäjän likka kuin olenkin, ja se unohtui kuivamaan pakkaseen.

Toki metsästäjien joukosta löytyy nykyään jo paljon kulinaristeja ja kaikkinainen luiden  puljongiksi keitteleminen on noussut arvoonsa. Kaukana ovat toivottavasti nuo ajat kun viimeisenä kaadettu vasa herkkulihoineen lähetetään jakamisen vaikeuden edessä säilyketölkkitehtaalle.

Ennen kaikkea  kuitenkin kiitos metsästäjille ja maanomistajille. Mahdollistatte meille hirvenlihasta nauttimisen!

Hirvenlihaa löytyy näin syksyisin myös kaupan tiskiltä. Tänään 19.10.2017 löytyy ruokatorstai sivulta (Aamulehti,Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti) näitä kuvissa olevia hirvireseptejä. Lukekaa, pistäkää talteen tai edes korvan taa.

Kyllä se hirvi taipuu tacoihinkin

Pidän hirvenlihaa suuressa arvossa, se on arvokasta myös kaupan tiskillä, eikä se toki metsästäjällekään ilmaiseksi tule. Siksi sen valmistaminen tulisi tehdä suurella rakkaudella. Kätkemättä sen omaa makua, lempeästi sitä tukien. Mielestäni esimerkiksi punaviinimarinadi hirvelle kertakaikkiaan tappaa sille ominaisen luonnon. Suola, pippuri, laakerinlehti ja lempeät yrtit, sienet ja katajanmarjat sekä puolukka, kotimaiset juurekset kautta linjan ovat hyväksi todettuja.

Kun haluat jotakin muuta niin tomaatti, chili, paprika, valkoviini, sitruuna passaavat upeasti ja tuovat vaihtelua. Listaan tähän vielä joitakin suosikki hirvireseptejäni blogista. 

Ja se, mitä ei koskaan voi ylittää on hirven sisäfile (tai ulko) suoraan pannusta valkosipulivoilla! Herkku numero 1.

Routapaisti

Jauhemaksapihvit hirvestä

Hirvigulassi (apua, tähän suosikkiin ei ollutkaan reseptiä, asia korjattava pikimmiten) Edit: nyt löytyy täältä!

Hienompi hirvibolognese (Pohjoismaiden parhaaksikin valittu)

Gochujang-hirvihampurilainen

Hirvipärämätsit

Hirvikebab

Prässätty hirvenposki

Nyhtöhirvi

Juustoinen hirvipata

Riimihirvi

Peltilihapiirakka hirvestä

Paistettua hirvensydäntä

Tuossa siis hiukan erilaisiakin hirvireseptejä. Muista käyttää jauhelihaa ihan normiresepteissä ja tee hirvestä vaikka Moskovan pataa. Ja gulassia. Olen aivan sokissa, etten ole julkaissut yhtä lempparireseptiäni!

Ja mitäs uutta minä tänä syksynä kokeilen,

• Tacos de lengua eli kielitacot meksikolaisittain hirvenkielestä naudanlihan sijaan
• Hirvitartar
• Savustettua sydäntä

Eilen maistoin jo isäni keittelemää ja pikasavustamaa sydäntä. Huikean hyvää, paitsi savu ei ollut oikein tarttunut. Otan uusinnan Bastardini kanssa.

Ja vielä semmoinen vinkki, kun hirvi, aikuinen ainakin, on suurisyistä lihaa ja jos pataohjeessa lukee 2 h haudutusta, niin hauduttakaa nyt vaikka 3, ellei se vielä ole kahden tunnin jälkeen supermureaa. Koska supermureaa sen kuuluu olla!

Tänään muuten ilmeisesti tein myös (ja aivan törkiän hyviä) hirvipullia Makujen Aamussa ja huomenna Marcos duunaa hirvenpaistin. Kannattaa siis katsoa vaikka koosteohjelma Makujen viikonloppu sunnuntaina MTV3:lta.

Jälkkäriksi lehdessä tarte tatin. Tai ainakin herkullinen omenapiirakka.

3 MINUUTIN TOMAATTIKEITTO

Kolmen minuutin tomaattikeitto. Siis 3:n. Lämmin. Ja ihan vaan koska mä voin. Vaikken tiennyt voivani...tai no ehkä vähän niinkun Jamie Oliverin vartin ateriat, että tietysti niiden tavaroiden kaiveluun menee aikaa, tässä tapauksessa ehkä 2 minuuttia. On se Viiden minuutinkin tomaattikeitto aika sutkee.

Tämä juttu juontaa juurensa mun Blendtechhiin, josta löytyy sellainen höyryävän keiton kuvake. Olin tietysti ajatellut, tai pikemminkin ollut ajattelematta ja olettanut, että se tarkoittaa kuumien aineiden soseuttamista, mutta vaikka sekin tietysti onnistuu, se ei suinkaan tarkoittanut sitä vaan nimenomaan höyryävän kuuman keiton valmistamista kylmistä raaka-aineista.
3,8 heppaa nimittäin takaa sen, että kone tuottaa niin paljon kitkaa ja (siitä syntyvää? -sorge fyysikot!) lämpöenergiaa että se ei pelkästään soseuta aineksia vaan ne samalla kuumenevat ja höyryhän sieltä tupsahtaa kun kannen avaa nuuhkiakseen valmista keittoa.

Koska tämä on niinkun vähän uskomatonta, niin testattavahan se oli. Googlailin juttuja aiheesta ja huomasin, että kuuman keiton valmistus kylmistä raaka-aineista ei ole mikään perusblenderin keikka, mutta onnistuu Blendtechin lisäksi myös Vitamixillä. Luin kyllä myös hurjia tarinoita kannen paineissaan ylös räjäyttäneistä koneista ( ja te voitte kuvitella sen tomaattikeiton seinillä ja katossa) ja varaustauduinkin keittiöpyyhkeeseen kiedotulla kädellä kannen paikallaan pitämiseen. Sitä ei kyllä tarvittu. Ilmeisesti kannen keskusneliön pienet ilmaraot päästävät liiat höyryt pihalle tässä mallissa. Luin myös, että 6 minuuttia on koneen käyttöaika, jos meinaa kylmästä kuumaa loihtia. Mutta kun painoin Blendtechin kuvapainiketta näyttöön tuli 180 sekuntia, joka käsittääkseni on 3 minuuttia.

Ja tuossa ajassa syntyi samettisen sileä ja höyryävän kuuma keitto.

3 MINUUTIN TOMAATTIKEITTO

4 kypsää isohkoa tomaattia
1 tlk kokonaisia kirsikkatomaatteja (tässä Mutti)
1 varsisellerin varsi
1 porkkana
kourallinen silolehtipersiljan lehtiä
kourallinen basilikan lehtiä
1 tl suolaa
1/2 tl sokeria
muutama kierros mustapippuria myllystä
lopuksi purista keittoon vielä sitruunan mehua

pinnalle: tuoretta basilikaa ja jotain juustoa, mulla on tässä Arlan uutta Queso Frescaa, hyvin sopii myös raejuusto, nokare tuorejuustoa tai vuojenjuusto. 

Laita kaikki ainekset koneeseen ja AJA!

Useimmiten näissä resepteissä käytetään pelkästään purkkitomaatteja, mutta kun mulla oli sopivasti tuoreita menossa ylikypsäksi, käytin niitä, eli voit käyttää myös kaksi tölkkiä tomaatteja, älä suotta tomaattimurskaa, kone hoitaa kyllä hommat. Tuoreista tomaatista otin kannat pois, samoin tuoreesta raa'asta porkkanasta ja varsisellerin varren pilkoin muutamaksi palasiksi.

Ja miksi? No onhan tämä nyt nopee. Kyllä hellalla kuumentamiseen ja sitten soseutukseen ja molempien välineiden pesuun tuhraantuu aikaa. Ja eikö sanansa ole myös terveellisyydellä, vitamiinit ja muut eivät tuhoudu kun aineita ei kuumenneta ja keitellä.

Ja maku? Tästä tuli kivan mausteinen, mistä en ihan saa kiinni mistä se tuli. Voiko se tulla varsiselleristä? Mutta joka tapauksessa pehmeä rakenne ja raikas, pirtsakka maku. Kyllähän keitetty ja haudutettu keitto sekoittaa maut yhteen eri lailla, mutta ei tämä tuorekeitto ollut huonompi maultaan, vain erilainen.

Ihana muuten kastikkeeksi vaikka pastalle kans. 

Ai niin, tuo keitto varmasti tykkäis, jos sen kanssa söis valkosipulileipää!

Ja kaiken tämän jälkeen, arvatkaa mitä tämä imarteleva kodinkoneeni tokaisi (no ok,  luin sen näytöltä...)?

YOU SHOULD BE A CHEF!

Blendtech on saatu testiin maahantuojalta