PUNAHERUKKA-BRITA ON VAAN PARAS

Britakakku punaisista viinimarjoista on paras britakakku kaikista. Kiemurtelen aina sisäisesti, kun joku kertoo tekevänsä britakakkua mansikoista; "Mikset tohelo laita punaherukkaa?" 

Britakakun pohjien makea marenkisuus natsaa hienosti yhteen punaisten viinimarjojen kirpeän hapokkuuden kanssa. Täytteen tykkään tehdä rahkan ja kerman seoksesta, sekin on mukavasti täyteläinen ja hiukan hapan. Mutta pääosaa esittävät nuo kuultavan punaiset kuningattaret, jotka häviävät aina suuhun napostelu-kilpailun viereisen puskan mustille viinimarjoille. Itseasiassa myös höyrymehukeittokisan. Mutta mikään ei voita punaherukoita britassa!

Kriittisintä britakakussa on itselle ( ja muiden kakkuja syöneenä mielestäni myös toisinaan muille) ollut pohjan tekeminen tai sen paistuminen oikeastaan. Usein tuntuu, että marengin alle jäävä taikina jää hiukan raa'aksi. Tällä kertaa esipaistoin pohjaa n. 10 minuuttia, lopputuloksena oli kypsä, lähes keksimäinen  pohja, jossa löytyi vivahde kinuskimaista makeutta. No joo, se oli hilkulla ettei reunat palanu!

Muuten britakakun tekemisessä ei ole mitään vaikeaa tai työlästä edes. Valkuaisia vaahdottaessa on tärkeää, että kulho ja välineet ovat täysin puhtaita, rasvattomia ja kuivia.  Munia rikottaessa valkuaisten sekaan ei saa mennä yhtään keltuaista. Ei yhtään, tai marenki ei vaan koskaan valmistu.

Britakakun täyttäminen ja koristelu taas on huoletonta puuhaa. Täyte lusikoidaan sisälle, toiset tykkäävät laittaa kermavaahtoa myös päälle, mutta se tietysti peittää kauniin mantelilastupinnan. Viinimarjat on kauneimmillaan vain keoksi terttuina keskelle heitettynä. Ja sitten siivilöidään vähän pölysokeria pehmennykseksi. Nyt kun oman puutarhan herukat alkavat olla juuri kypsiä, innostuin googlailemaan punaherukkareseptejä ja huomasin, että kansainvälisesti vastaavaa kakkureseptiä ei löydy (Ruotsia ei lasketa). (Veera, Queen of Delicious, vink, vink).

Kakkua kootessani tajusin myös, että tämähän on varsinainen Naked cake, kauan ennen mitään alaston kakku-trendejä. Löysin myös vastakkaisen toteutuksen, missä brita on huolitellusti päällystetty. Tosi kaunis, mutta tunnettehan minut, mä valitsen aina tuon rennomman tyylin.

Mutta hei, oliko mulla jotakin muuta? Ei kun britakakun tekoon!

Punaherukka-brita
8-10:lle

125 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki
2 munanvalkuaista
hipaus suolaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl mantelilastuja

täyte
1 l punaherukoita riivittynä
3 dl kermaa
250 g maitorahkaa
sokeria oman maun mukaan

päälle
punaherukoita tertuissa
muutama pieni punaherukan lehti
tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vaahdota sokeri ja voi valkoiseksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen. Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne sitten  vuorotellen maidon kanssa hyvin sekoittaen.

Levitä taikina leivinpaperin päälle uuninpellille. Irroitusta helpottaa jos voitelee leivinpaperin. Onnistuu ilmankin, mutta saatat joutua hiukan irroittelemaan pohjaa lastalla. Varovasti! Paista 10 min uunin keskiosassa.

Vatkaa valkuaiset ja ihan pieni sipaus suolaa  tömäkäksi vaahdoksi, Lisää lopussa mukaan sokeri erissä ja vatkaa kauniin kiiltäväksi itsekseen seisovaksi marengiksi. Levitä marenki esipaistetun pohjan  päälle ja  ripottele pintaan mantelilastut. Paista kauniin vaaleanruskeaksi 15-20 minuuttia.

Anna pohjan jäähtyä ja leikkaa se sitten kahteen osaan. Vaahdota kerma ja sekoita mukaan rahka ja punaherukat. Maista seos sokerilla oman maun mukaiseksi (viis vieraista...).

Levitä täyte pohjalevylle ja nosta kansilevy päälle. Koristele marjoilla, lehdillä ja tomusokerilla.

Ota vastaan ylettömästi kiitoksia kahvipöydässä tai anna jälkiruuan pelastaa pikkuisen palaneet grillaukset!

Ja sehän sitten on ihan makuasia, ettei tehdä tästä mitään kansanliikettä.... Britakakkuun sopivat mansikat, raparperi, vadelmat, mustikat, puolukat, karpalot, lakat ja kaikki hedelmät ja siis ihan kaikki.
Näin sanoen, kai se tuli nyt kuitenkin selväksi, että ainoa OIKEA valinta on punaherukka!!!

REHELLISEN HIFISTELYN KYRÖ DISTILLERY COMPANY

Siinä on, yrttiä poikineen. Eikä mitä tahansa yrttejä vaan Napue-ginin yrttejä, klassisia giniyrttejä ja sitten ne, jotka tekevät Napuesta Napuen. Kyrön ruisviskitislaamon viereiseltä pellolta kerätyt mesiangervot vaikka. 

Tuota ihanaa tapettia  taas löytyy keväällä Kyrö Distilleryn pihapiiriin kunnostetusta 10 hengen vierastalosta.  Saimme kutsun tutustua Kyrö Distilleryn rukiista villiintyneeseen maailmaan pienen bloggaajaporukan kesken. Tunnelmallisessa, uutta ja vanhaa sisustuksessaan tyylikkäästi yhdistävässä vierastalossa vieraita odotti Lapuan Kankurien pellavalakanat ja - pyyhkeet ja tervetulotoivotuksena kunkin sängyn päällä, no, ne tavalliset, mitä niitä nyt tapaa olla; suklaata, tummelia ja alastomia miesten pyllyjen kuvia.

Koko Kyrö Distillery Companyn toimintaa, ihan yhtiön kirjatuiksi arvoiksi asti, leimaa huumori ja rehellinen hifistely. Työtä ja unelmia toteutetaan rohkeasti ja ahkerasti ja jopa pikkutarkasti, muttei koskaan ryppyotsaisesti. Sen aistii jokaisessa työntekijässä, iloinen hehku tulee sisältä ja yhteisestä päämäärästä, ei pelkästään ginin tai ruisviskin huuruista. Ja se viskihän on muuten valmista NYT.

Taisi olla kolmas kerta kun sain perusteellisen kierrätyksen ja oppia juoman valmistuksen jaloon taitoon, yhtiön tarinaan ja eteläpohjalaiseen, mulle niin niin  tuttuun ja rakkaaseen sielunmaisemaan. Napuen taistelua unohtamatta. Yksi perustajista, Miko Heiniluoma on supersuuri paikallishistoriafriikki ja tämä akkalauma hiljeni kuuntelemaan jälkiruuaksi karismaattisen rauhallista kertomusta. Taistelusta ylivoimaa vastaan, jonka lopuksi jäljelle jääneet kyröläistalonpojat mahtuivat yhdelle penkille istumaan.

Bloggaajakollegat ovat kirjoittaneet vierailusta ja kokemastaan, suosittelen lukemaan erinomaiset jutut useammlta kantilta loppuun lisäämistäni linkeistä. 

Isäntänä vierailulla toimi Tonto. Ihan silla lailla lujan ystävällisellä otteella meitä eteenpäin luotsaten tarinaa aukaistiin  pala palalta, ensin tislaamokierroksella, sitten Juurella- ravintolan tarjoamalla erinomaisella illallisella, tuotteiden maistelulla ja oman ginin tekotyöpajassa. Tonton oma tarina liittyy Kyröläisten huimien tarinoiden joukkoon. Vai mitä sanotte nykyisestä ravintolapäälliköstä ja Kyrönmaan Matkailunedistämiskeskuksen aktiivista, jonka ensi kosketus taloon tuli sähkömiehen roolissa. Aika pitkä matka siihen, että nyt söimme myös Tonton kasvattamaa savustettua lammasta. 

Niin monta tarinaa, niin monta kohtaamista. Niin paljon hyvää juotavaa ja ainakin yhtä paljon erinomaista ruokaa.

Aamupäivällä ennen lähtöä katoimme yhteistuumiin vierastaloon vielä loistavan brunssin ja saimme Distilleryn väestä muutaman vieraankin. Meidän ruokabloggajaporukkakin koostuu sellaisista rehellisistä hifistelijöistä, pakko käyttää tuota ihanaa termiä. Brunssilla ei todellakaan tyydytä leikkelepaketin aukaisuun vaan Nelle on raahannut etelästä mukanaan pienoisen kamado-grillin, jonka savun tuoksuu herään; papuja ja pekonia. Veera, tuo nainen jolta Hot Red Chili Peppers tilasi äskettäin porkkanakakun Suomen keikallaan, paistoi ison pinon pannukakkuja ja olihan siinä vaikka ja mitä muuta.

KYRÖFEST - VIIKONLOPUN TÄRPPI
Minä en sitten tänä kesänä ole käynyt lähifestivaaleilla; en Provinssissa, en Tangomarkkinoilla, Solar Soundissa, Vauhtiajoissa, Power Truck-tapahtumassa, Vanhan Paukun festivaaleilla enkä Keskisen Vesan viiskymppisillä HIMin jäähyväiskeikka(kiertueella). En kyllä kauempanakaan, en Ruisrockissa, Porijazzissa, Himoksen iskelmäfestivaaleilla, en Tuskassa, en Flowssa.

Mutta tiedänpä sellaisen rehellisen hifistelyn Kyröfestin, jossa saattaa olla, että suotuisten tähtien alla heilun muiden mukana ensi lauantaina.
Ilmeisesti hienossa kesäsäässä ensi lauantaina tiivistyy Isokyröön tislaamon pihamaalle joukko hienoja ihmisiä, esiintyjiä, ruokaa ja tunnelmaa. Ja tiivistyy varmaan vaikka sää olis huonompikin.

16:00 Kyröfestin portit aukeavat
16:30-17:30 Jaakko Laitinen & Väärä raha 
17:30-18:00 Laura Moisio Lähellä, terassi
18:00-19:00 Sakia
18:00 Napuen neito -monologi, ravintolatila
19:15-19:30 Ylätysesiintyminen
19:30-20:30 RelaxTrio
20:30-21:00 Laura Moisio Lähellä, terassi
21:00-22:00 Get Me
22:30-23:30 BlueStone
00:00-01:00 Pirulainen

Bändien väliajoilla viihdyttääDJ Matti Airaksinen 

Hilpeyttä ja oudoksuntaa luomassa vime vuonna äärimmäisen suosittu Yleishyödyttömät Pahoinvointipalvelut, jotka toteuttavat alueohjelmaa iloksesi.

Napuen neito - on Marika Sampio-Utriaisen luoma hahmo Napuen taistelun jälkeisestä elämästä naisnäkökulmasta. Sukella historian syövereihin intensiivisessä monologissa, joka avaa aluetta, jolla me parhaillaan nautimme festivaalitunnelmasta.


Kyröfestistä lisää fb:stä tai KYRÖFEST tapahtumasivulta.
Esiintyjistä esimerkiksi kannattaa käydä youtubeilemassa tuo Laura Moisio ja Pirulainen. Ihan mielettömiä.

Ruoka on festariruokien ehdotonta toppia ja juoma nyt sanomattakin.

Mä olen niin ylpeä, että meillä on rohkea Kyrö Distillery Company täälä Etelä-Pohjanmaalla. 
Mä olen niin iloinen, että sain järjestää heidän kanssaan keväisen bloggaajatapahtuman.
Superonnellinen ystäväni Hanna, Veera, Nelle, Merituuli, Jenni, Minna, Saara, että tulitte kokemaan kyröläisen vieraanvaraisuuden.
Tämä on nyt melekeen oscar-puhe, mutta kiitos Kyrö Distillery ja väki, Tonto, Miko ja Annika. Kiitos lakeuksien rehellisesti paras lähiruokaravintola Juurella ja sen pirskahtelva pikkusisko Äärellä ja keittiömestari Joni Pukkinen.
Kiitos kamut kun tulitte ja parannettiin pienesti maailmaa.
Ainut mikä kaduttaa, etten lähtenyt yöllä Merituulen kanssa Napuen muistomerkille, enkä päästäny Merituultakaan.
Mutta kun oli jo pimiäkin.

Hannan soppa blogikamujen kanssa Isoskyrös

Ku Ite tekee Minna ...eli Kuite

Ginihifistelijä Merituuli Sillä Sipuli

Siskot Kokkaa Nelle, originally from Etelä-Pohjanmaa

Liemessä Jenni ja Iso-Kyrö

Viimeistä murua myöten Saara valmiiksi jo Kyröpaita päällä


Aikaisemmin olen  kirjoittanut tämän jutun ja tämän Kyrö Distillerystä.
Löytyy se Napuetonicin reseptikin.

RAPEAT KUKKAKAALITACOT

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/K-RUOKA

Kun kasvisruuasta puhutaan, istun ehdottomasti samoilla kärryillä sipsikaljavegaanien kanssa. Mulle tuo termi tarkoittaa, ettei kasvisruokaa syödä pelkästään sen terveellisyyden takia. Maailmaakaan en ole vielä kunnostautunut pelastamaan ihan vegaaniuteen asti.

Mutta tunnettehan te minut; tuo sipsikalja (tai mun tapauksessa kyllä sipsikola) osuus se vetoaa eniten. Miksi höyryttää kukkakaalia kun ne voi myös paneroida rapsakoiksi ja upottaa kuumantuliseen juustokastikkeeseen?

Kasvikset vaan on niin parasta just nyt, kun syyskesän satoa keräillään. Enkä mä tokikaan upota kaikkea kermaan ja suolaan ja voihin, oon itse asiassa myös tuon höyrytyksen ystävä, niin kuin paahtamisen ja grillauksenkin. Mutta joskus vaan pitää saada jotakin sellaista vähän sotkuista ja sormin syötävää, jossa on paljon, paljon juustoa.

Näissä kukkakaalitacoissa sitä saa valuttaa letulleen ihan oman mielen mukaan. Kukkakaaleista tuli todella hyviä ja rapsakoita uunissa ilman mitään uppopaistamisia ja niistä tulee myös sopivan tuhti täyte. Sitten vaan loput lempilisukkeet mukaan. Uskaltaa tarjota kyllä kelle vaan. Ei nämä mitään vegaaniruokaa oo, mutta vegaanisen juustokastikkeen tekoon löytyy kyllä ohjeet netistä.

RAPEAT KUKKAKAALITACOT
4:lle

n. 500 g kukkakaali
2 munaa
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 limetin kuori
1 tl suolaa
1 tl savupaprikaa
1 tl jeeraa
1/4 tl cayenne
½ tl mustapippuria
3 rkl öljyä
12 kpl vehnätortilloja, small

Juustokastike

1 pkt 200 g Pirkka sulatejuusto cheddar
1 dl Pirkka suomalainen kuohukerma
2 rkl (á 225 g) Pirkka vihreä jalapenoviipale

Pinnalle
1 avokado
3 tomaattia
1 hopeasipuli
1 ruukku korianteria
2 limettiä lohkoina

1. Paloittele kukkakaalin kukinnot suupalan kokoisiksi.

2. Riko toiseen kulhoon kananmunat ja vatkaa niiden rakenne rikki. Mittaa toiseen kulhoon vehnäjauhot, limetinkuori ja mausteet. Upota kukkakaalit pienissä erissä ensin kananmunaan ja kierittele sitten jauhoissa. Nosta leivinpaperilla vuoratun uuninpellin päälle.

3. Paista 200° uunissa kauniin kullanruskeiksi n. 20 minuuttia. Puolessa välissä pirskottele öljy kukintojen päälle, ja kääntele niitä hieman.

4. Valmista juustokastike kuumentamalla pinnoitetussa kasarissa juusto ja kerma. Mausta lopuksi hienonnetuilla jalapenoilla ja halutessassi voit lisätä hieman savupaprikaa.

5. Hienonna tomaatti ja sipuli. Irrota avokadon hedelmäliha ja kuutioi se. Hienonna korianteri.

6. Kuumenna tortillat pakkauksen ohjeiden mukaan. Aseta tortillalle rapeita kukkakaaleja, juustokastiketta, tomaattia, sipulia, avokadoa ja korianteria. Kullekin syöjälle on varattu 3 tortillaa. Purista päälle loppusilaukseksi limenmehua.

Ihana, uusi kasvisruoka. Poimikaa ne kukkakaalit nyt vaan sieltä hevi-osastolta kärryynne, kun ne just nyt sieltä niin kauniisti killittää. Lisää reseptejä monipuoliselle kukkakaalille ja sen muille kaalikavereille löytyy pilvin pimein K-Ruokasivustolta. Sinne on hirmu herkun varsiparsakaalireseptin laatinut 

Beach house kitchen: Paahdettu varsiparsakaali

Mutta kukkakaalitacot! Ihana kasvisruoka! Ai niin. Sen mä jo sanoin!

Kaupallinen yhteistyö K-Ruoka

AASIALAISTA GRILLAUSTA

Kuuman kesän grillauskausi ei ole vielä ohi, ehei. Kun työt ja koulu taas kutsuu, valmistuu grillissä ateriat suhteellisen nopeasti arkisinkin. Varsinkin kun raaka-aineet ja on laitettu marinoitumaan ja maustumaan edellisenä iltana.

Tämän postauksen reseptit löytävät tänään torstaina Lännen Median tuottamien lehtien ruokatorstai-sivuilta (luettelo lehdistä täällä). On kyllä sanottava, että  kaiken kaikkiaan grillistä nousi juttua varten kokoelma tämän kesän parhaimpia grillauksia.

Eli hyvät naiset ja herrat; seuraa grillaajan häpeilemättömät houkutusteksti ja -kuvaosio:

Aasia on tietysti melkoisen laaja käsite ja niin sitä halusinkin käsitellä. Reseptien ainekset marketeista saatavilla. Aika umpimähkäisesti valitsin reseptejä eri suunnilta, mutta selvää oli tietysti, että korealaista täytyy olla mukana. Korealaiset kananpalat edustavat myös sitä tulista osiota, mutta halutessasi, marinadin voi jakaa kahtia ja jättää toisesta chilitahna pois, jos kaikki eivät ole tottuneet mausteiseen ruokaan. 

Lähetin puolet grillaamastani annoksesta vanhemmilleni ja sain isältäni paluupostissa seuraavan puolueettoman arvion:

Erinomaista korealaista. Ei saa ravintolasta tätä tasoa!

Kiinalaista char siu possua on tehnyt mieli kokeilla jo pitkään. Sille on ominaista punaisena kiiltävä tahmea pinta ja hiilillä grillaamisen savuinen aromi (kiitos bastard!), mehevä possu sopii syötäväksi sellaisenaan, mutta myös vaikka nuudelikeittoihin. Meillä täytettiin seuraavana päivänä sillä vietnamilaiset Bahn Mi- leivät. Tässä ruuassa maut tulevat aivan muualta kuin tulisuudesta ja parhaimmillaan se on mehevistä, rasvaisista ruhon-osista valmistettuna.

Munakoiso vaan rocks. Ja se innostuu sitä enemmän mitä enemmän se saa pintaansa mausteita. Superherkullinen resepti, jonka  juuret juontavat setsuanin maakuntaan, joten voit arvata mitä pippureja maustekastikkeesta löytyy. Must-kokeilu, munakoison ystävät.

Lohi-resepti iski minuun. Tällä, jos millä saa vaihtelua kalaruokien repertuaariin, onnistuu muuten myös pannulla tai uunissa. Toinen päämausteista on tuttavallisesti tilli, joka ei ole mikään oma keksimäni lisä vaan oikeasti sen runsas käyttö oleellinen osa tätä vietnamilaislähtöistä reseptiä. 

Toivottavasti en toista itseäni, mutta tätä vaan on pakko kokeilla, superherkullinen.

Piti sitten vielä tehdä pikavartaita jättikatkaravunpyrstöistäkin ja satay-kastikkeet sivuun. Tällä kertaa sataysta tuli himpskatin tulista. Myös scampien marinadi oli extra maustuva ja tuoksuva. Hyvä avaus aterialle, koska eihän näistä täyteen tuu....

Mitäs grillaatte ensimmäisenä?

ME KASVISSYÖJÄT

Päivä oli ehkä tämän kesän harmaimpia, mutta me Emmin kanssa täytettiin se kasvisgrillailulla, iloisella naurulla ja aivan mahdottomalla puheenpöhinällä. Samalla syntyi pieni video.



Paikalla meitä oli siis kaksi asiantuntijaa, Foodwestin markkinatutkija Emmi Penttilä ja oman elämänsä asiantuntija minä-itte. Emmi on juuri toteuttanut kiinnostavan kasvisruokatutkimuksen kuluttajien kasvisruokatottumuksista ja -mieltymyksistä, joten kyllähän meillä juttua riitti.

Ja yllättäen - tai no kenelle se nyt mikään yllätys oli- molempien paheeksi paljastui sellainen runsas ja rehevä kasvisruoka, jota syödessä ei tule eläinkunnan proteiineja todellakaan ikävä. Juustoon kyllä sorrutaan.

Koska tämän vuoden heinäkuun lämmöt on varmimmin löytyneet grillin äärestä, minäkin sytyttelin Bastardini ja pilkottiin se täyteen torilta valikoituneita  kauden kasviksia. Niistä syntyi tuhti ja herkullinen lounasleipä yhdessä vihreän papumantelitahnan kanssa.

Erikoismaininta vielä tahnalle!

Leivän viimeisteli vuohenjuusto. Koska mä voin!

Grillatut kasvisleivät  vuohenjuustolla ja vihreällä papumantelitahnalla
4 kpl
1 rapea maalaispatonki
erilaisia kasviksia:
sipulia
paprikaa
munakoisoa
kesäkurpitsaa
porkkanaa
öljyä
suolaa
pippuria
1 pieni pötkö vuohenjuustoa

Vihreä papumantelitahna
1 tlk  isoja valkoisia papuja suolaliemessä, valutettuna
100 g kuorittuja manteleita
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 ruukkua basilikanlehtiä
3 rkl öljyä
1/2 sitruunanmehu
suolaa
mustapippuria
ohenna tarvittaessa vedellä

Viipaloi kasvikset n. 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Kesäkurpitsan ja munakoison siivut kannatta leikata hiukan vinottain, niin niistä saa kookkaampia kuin pelkät pyöreät lantit. Kookkaampi on helpompi grillata. Halkaise porkkanat pituussuuntaan, sipulit kuinka parhaaksi näet. Pyörittele kasvikset öljyssä. Grillaa kasvikset välillä käännelleen. Kunnon väri tuo myös ihanan paahteisen katkeron maun kasviksiin.  Suolaa ja pippuroi lopuksi. Tee leivinpaperista ja foliosta grillipelti ja grillaa sen päällä viipaloitu vuohenjuusto.

Surauta  tahna blenderissä tai sauvasekoittimella. Kaikki ainekset vaan yhteen ja lopuksi säädät suolan ja pippurin. Hyvän makunsa lisäksi myös kauniin väristä. Ja nopeatekoista. Tämä kannattaa valmistaa ensimmäiseksi, ennen grillausta

Leikkaa patonki 4 osaan ja halkaise  palat. Voitele palat reilusti tahnalla, käytä koko tahna 4 leipään. Asettele tahnan päälle grillattuja kasviksia iloiseksi sekamelskaksi. Ja lopuksi se viettelevä vuohenjuusto.

Tästä ei taida kasvisleipä paljon parantua.
Ihanaa, Emmi kun olit vieraanani!

CONEY ISLAND HOT DOGS

Urhonyt13v:n sukusynttäreillä tarjoillaan aina hot dogeja. Kerran olin suunnitellut jotakin muuta ja siitäkös haloo nousi. Eli hodareita sitten.

Se on kyllä onneksi mitä ihanin (lue helpoin) tarjoilu. Silloin kun aika ei anna periksi, koko hodaribuffan voi koota kaupan aineksista. Ja ihan perus on tosi jees ja maistuu kaikille. Mitään määrää ei ole myöskään variaatioiden määrälle (menikö tuossa lauseessa nyt kaikki ihan fiksusti?). Voi aloittaa siitä, että ostaa erilaisia makkaroita ja lisukkeilla saa tietysti vaihtelua. On meillä ollu sinne itsetehtyjen sämpylöiden (haloo, oon ruokabloggari, pakko tehdä, ammatin varjopuolia...) väliin laittaa nyhtöpossuakin, välillä on tuullu vietanamista ja välillä koreasta. Ja aina lapsille se perussetti varmuuden vuoksi. 

Ootteko huomannu muuten, että lasten hodarit tai hampparit tms. on yllättävän monen aikuisen valinta!

Soperra siinä sitten, että niin nämä oli lapsille... (haloo, kyllä meillä oikiasti saa kaikki syödä mitä haluaa...)

Sunnuntaina meillä oli aivan perushodarit. Kylläkin jumalaisilla ruokabloggaajan sämpylöillä, jotka tein vanhaan piimään ja niistä ruotsalaisista jauhoista joihin sorruin kaupassa kun niissä luki, että kevätvehnän vastajauhettuja jauhoja erityisesti hapanjuurileiville, joista tulee erikoiskuohkea ja pehmeä  leipä (kyllä ne ruattalaiset osaa) ja lupaus vielä lunastettiin!

Mutta ihan pienellä twistillä saatiin pöytään myös Coney Island Hot Dogit.

Moni yhdistää hot dogit ja Coney Islandin Nykiin ja Brooklyniin. Ja kyllähän hodarit ja N.Y vähän niinkun kuuluu yhteen. Mutta Coney Island Hot Dog on kyllä jotakin aivan muuta. 

Juuret juontaavat Detroitiin ja Michiganiin (ja tämäpä hauska, koska on mulle tutuin osavaltio, asuin 2 h päässä Detroitista) ja 1900-luvun alkuun, juuri Suomen itsenäistymisen tienoille 100 vuotta sitten. Kreikkalaiset siirtolaiset alkoivat tarjoilla ravintoloissaan hodareita, joihin kasattiin päälle pavutonta chiliä eli jauhelihakastiketta, raakaa sipulia ja keltaista sinappia (sekä juustoa, se saattaa olla myös indianalaisten lisäys), siis sen perusnakin päälle. Coney Island nimi tuli kai ravintolaketjusta, joka noita hodareita tarjoili.

Chilissä käytettiin usein mukana naudanlihan lisäksi myös jauhettua sydäntä. Minäpä tein sen soosin hirvenjauhelihasta. Ilman sydäntä tällä kertaa kun en viitsinyt alkaa jauhamaan. Sydäntä olis pakkasessa vielä.

Coney Island Hot Dogs

Soosi
Tästä söi 15, joista puolet lapsia

1 rkl öljyä
500 g hirven tai naudan jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. dl tomaattipyrettä 
2 tl jauhettua chiliä
1 tl suolaa
1/2 tl maustepippuria
1/2 tl sinappijauhetta
1/2 tl jeeraa
1/2 tl kanelia
1/4 tl cayenneä
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2 l vettä

Hot dog sämpylöitä tarpeellinen määrä (pitkiä tai lyhyitä)
Perusnakkeja, pitkiä tai lyhyitä sämpylän mukaan
2 hopeasipulia hienonnettuna
Kirkkaan keltaista Amerikan sinappia
Raastettua keltaista cheddaria

Ruskista jauheliha padassa öljyssä. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja lisää mukaan ruskistuksen loppupuolella. Älä polta!

Lisää kaikki mausteet, tomaattipyre ja vesi. Anna kiehua hiljoilleen 1-2 h, sellaiseksi aika sakeaksi kastikkeeksi.

Höyrytä, keitä, tai grillaa nakit. Lämmitä sämpylät.

Kokoa Coney Island Hot Dog avaamalla sämpylä, asettamalla siihen nakki, nakin päälle kauhallinen soosia, sitten tosi paljon hopeasipulia, spruuttaa amerikansinappia pitkin ja poikin ja lopuksi voit vielä viimeistellä  raastetulla cheddarilla.

Se on siinä! 

NEKTARIINI-MOZZARELLASALAATTI

NEKTARIINI-mozzarella on mun mieleinen salaatti ja kyllä olen tehnytkin sitä moneen kertaan tänä kesänä. Se on supernopia vaan repiä kulhoon ja maku on kyllä suuta hyväilevä. Olen tarjonnut salaattia grillattujen lihojen lisäkkeenä. Juuri sopiva täydennys raikkautta ja pehmeyttä.

Muista vaan ostaa sellaista käsin revittävää pehmeää mozzarellaa, ainakin Pirkalla on hyvä ja yleisesti saatavilla. Hedelmät voi olla myös persikkaa ja yrttejä ja salaattilaatuja voi vaihdella. 

Että tartteeko tähän edes reseptiä? Laitetaan nyt suuntaa antavaa, koska tämä on niin hyvä yhdistelmä, että muistatte, että tälläistäkin voi tehdä.

NEKTARIINI-MOZZARELLASALAATTI

paria salaattilaatua
4-5 nektariinia
2 palloa mozzarellaa
tuoretta basikaa
valkoista balsamikoviinietikkaa
oliiviöljyä
suolaa 
pippuria

Revi lautasella salaatit, sitten revi/leikkaa pestyt nektariinit ja valutetut mozzarellat. päälle yrttejä ja pirskotus hyvää öljyä, balsamicoa ja hiukan öljyä ja pippuria.

Luulen, että tämä oli juuri postausten nopeusennätys, mutta nopia on salaattikin. Ja ihan pakko saada tämä pois systeemistäni tänne ennen ensilumia!