MAITOTYTÖN APRILLIPILA

Jo kauan sitten näytin Maitotytölle  Outi Rinteen kauniista Lohturuokakirjasta reseptiä Murokeksiranskalaiset ja vadelmaketsuppi. Sovittiin, että näitä leivotaan aprillina.

Ja niin tehtiin. Unohdin kyllä koko asian autuaasti ihan tähän kyseiseen aprillipäivään saakka, mutta hyvin kerittiin tänäänkin. Kerron Lohturuokaa kirjasta enemmän lopussa, perusperiaatteena siinä tehdään kaikki herkut terveellisemmin; ei vehnää, valkoista sokeria, paljon kasviksia. Mikä tarkoitti minulle kauppareissua, koska vaikka kuiva-ainevarastoni onkin mittava, ei sieltä kyllä kookosjauhoa löytynyt eikä ksantaania.

Cittarimme vieressä on onneksi Punnitse&Säästä, ajattelin sieltä löytyvän molempia. Kookosjauhoa löytyikin mutta ei ksantaania. Mitä ihmeen ksantaania? Myyjä meinasi, että saa ihan marketista.

Google google: Ksantaani on sokerista valmistettava luontainen sakeuttamisaine. Se korvaa sitkon gluteenittomassa leivonnassa, antaa kuohkeutta ja tekee leivän kuoresta rapean. 

Leivontahyllyllä ei kuitenkaan leivinjauhopurkin näköistä ksantaanipurkkia löytynyt, sitä kookosjauhoa kylläkin. Olin aivan, että no hitto, millä minä tämän korvaan ja melkein sorruin jo ajatukseen tavallisesta syntisestä sokerisesta ja vehnäjauhoisesta (ja takuu-ihanasta!) murotaikinasta ranskiksiin kunnes äkkäsin käydä Cittarin gluteenittomalla hyllyllä. Olen pikkuhiljaa oppinut, että sinne piilotetaan aina kaikki, mitä en tunnu löytävän... maissitortillat, polenta ja nyt siis ksantaani. En tiedä, mutta mun logiikka sijoittaisi kaikki nuo aivan eri osastoille kaupassa. Tai sitten siellä pitäisi olla banaanitkin.

No hoi, mutta aineet saatiin ja helppotekoiset murokeksiranskalaiset ja hilloketsuppi valmistettiin. Minä otin kuvat. Jos haaveilinkin sellaisesta ihanasta Maitotyttö leipoo -kuvasarjasta niin sain sen unohtaa siinä vaiheessa kun Maitotyttö löysi jostain kasvomaalit, lukitsi itsensä vessaan ja tuli ulos vampyyriksi muuttuneena, vihrein huulin, mustin silminalusin ja lukuisat verijäljet kasvoillaan. Ja koska tämän blogin tarkoitus on pitää yllä valheellista perheidylliä, ajattelin, että nyt otetaan vaan käsikuvia.

Ranskiksilla ehdittiin aprillata Urho12v, Iskä IsoHoo ja yksi annos vietiin vielä naapuriin Maitotytön leikkikaverille Linnealle saatesanoin -Me käytiin hampurilaisella ja meiltä jäi näitä ranskiksia ja ajateltiin, että sulle maistuis.

MUROKEKSIRANSKALAISET JA VADELMAKETSUPPI
n. 20-25 kpl
Outi Rinteen Lohturuokaa -kirjasta

2,5 dl + 2 rkl mantelijauhoa
1,25 dl kookosjauhoja
1 rkl voita + 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä TAI pelkkää kookosöljyä
4 rkl hunajaa
1/2 tl ksantaania
1/4 tl hienoa merisuolaa

Vadelmaketsuppi
2 dl tuoreita tai pakastevadelmia
1 rkl vettä
1/4 tl ksantaania
1 rkl hunajaa

Ranskikset: Nypi kylmät aineet sekaisin, pyörittele palloksi ja anna levätä jääkaapissa kelmun alla 1 h. Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kauli taikinasta 1 cm paksu levy ja leikkaa siitä terävällä veitsellä ranskis look alikeja. Paista 10 min kunnes kullankeltaisia. Valmista sillä aikaa ketsuppi.

Ketsuppi: Kiehauta vesi, hunaja ja vatut kattilassa. Soseuta sauvasekoittajalla ja siivilöi siemenet halutessasi pois. Vatkaa joukkoon ksantaani, jotta seos sakenee (tässä kohtaa ajoin taas sileäksi bamixilla).

Outi Rinteen kirjoittama ja kuvaama Lohturuokaa kirja ilmestyi jo loppuvuodesta, vaikka en ole sitä teille ehtinyt vielä esitellä. Esittelyn se kuitenkin ansaitsee; Kirja on kaunis, raikas ja inspiroiva. Outi tuunaa klassikkolohturuuat terveellisesti, tuo ranskis- ketsuppi reseptikin on gluteeniton, munaton ja myös vegaani ja maidoton jos käytät pelkkää kookosöljyä.

Nyt kun selasin kirjaa taas ties monennettako kertaa, taisin juuri saada uuden pakkomielteen kirjan nutellareseptistä! Ja ensi kesänä meille tarjoillaan grillatessa kyllä Outin hummus- ja guacamolekulhoja. Mielettömän näköisiä annoksia!

Vaikka itse olenkin aivan onneton biohakkeri, niin kirja on loistava jokaiselle ruuanlaiton uusia tuulia nuuhkivalle ja tietoisia terveysvalintoja ravinnossaan tekevälle. Lohturuuankaan ei tarvitse olla siis paheellista!

Kirja on näytekappale kustantajalta.

AAMUN MUNAT: TEXMEX MIGAS

Aamiainen on päivän paras ateria. Otsassani lukee, että oon aamiaislyyli. Aamiaisella voi syödä paljon tai vähän (no, on kyllä ihmisiä, joille on olemassa vain yksi vaihtoehto, mutta ei nyt aleta osoittelemaan itseä ketään tässä sormella), terveellisesti vihermehuillen ja kokojyväillen tai ihastuttavan syntisesti kierien pekonissa ja vaikka suklaakakussa jos siltä tuntuut (arvaa tuntuuko?).

Jos multa joku kysyy, minkä kansan nimeäisin ykköspallille parhaimman aamiaiskansan kisassa, tiedän heti, HETI vastauksen. Se on meksikolaiset. Niiden aamiaismunillakin on tuhat ja yksi tarinaa, eronneista munista farmarin erikoisiin. Lähes kaikista ruuista, oli sitten vaikka enchiladoja, burritoja, tamalesia tai tacoja voi valmistaa aamiaisversion. Munaa löytyy lähes kaikista ja tortilloja. 

Ja aina maistuu sairaan hyvältä. Miten se vain toimiikin niin hyvin. Vaikea kuvitella, että mua huvittais syödä vaikka karjalanpaistia paistetulla kananmunalla aamiaiseksi, tai edes makaroonilaatikkoa (molempia ruokia peukutan muilla aterioilla- karjalanpaistia ilman munaa kylläkin).

Koska olen alkanut ymmärtämään meksikolaista keittiötä, olen alkanut aika tiukasti erottaa sen texmexistä. Koko texmexhän on tietysti amerikkalaisittain inspiroitunut versio meksikolaisesta, usein hiukan överimpi, mutkia oikovampi, annoksissa on enemmän tavaraa kuin vastaavissa meksikolaisissa, mutta makujen kirjo on meksikoa köyhempi, kaikissa texmex annoksissa on sama tuttuus.

En tosin ole koskaan kieltäytynyt myöskään texmexistä, sillä hyväähän se on. Herkullista!  Tämän päiväinen munakokkeli texmex Migas -resepti  on reilusti texmex. Huevos con migas löytyy myös meksikolaisena versiona, joka on simppelimpi. Tällä kertaa valitsin juustoisemman  texmex-tien.

TEX MEX MIGAS

 3:lle

 

5 maissitortillaa

öljyä paistamiseen

6 munaa

1 (puna)sipuli hienonnettuna

1-2 tuoretta jalapeñoa hienonnettuna

1/2 vihreä paprika pieninä kuutioina

1/2 punainen paprika pieninä kuutiona

2 dl kuutioitua tomaattia/kirsikkatomaattia siemenet poistettuna

3 dl juustoraastetta (tässä Juustoportin vuohen gr)

1 dl hienonnettua korianteria

suolaa, pippuria

tarjoiluu, avokadokuutioita, lisää juustoraastetta, limenlohkoja

Leikkaa tortillat paloiksi (n. postimerkin kokoisiksi, muodolla ei väliä). Voit käyttää myös hiukan kuivahtaneita. Ehdottomasti toivon sinun läyttävän kuitenkin maissitortilloja, muuten maissin olennainen maku jää puuttumaan. Paista tortillalastut kullanruskean rapeiksi ja nosta talouspaperille valumaan.

Vatkaa munat haarukalla kulhossa kunnolla rikki ja lisää n. 1/2 tl suolaa ja jätä odottamaan. Tässä on taas kyse kemiasta, luin että päinvastoin kuin usein kehotetaan, munat kannattaisikin suolata heti. Suola vaikuttaa proteiniin linkittymiseen, mutta samalla ilmeisesti jotenkin suojaa niitä niin, ettei vesi pääse haihtumaan, eli munakokkeli ei kuivuisi yhtä herkästi. Siis suolaan munamassan.

Pehmittele sipulia miedolla lämmöllä paprikan ja jalapeñon kanssa pannulla n. 5 min. Lisää sitten tomaatti ja puolet tortillalastuista. Paista vielä muutama minuuttia ja lisää sitten munat ja juustoraaste. Liikuttele munamassaa pannulla kuten munakokkelia tehdessäsi. Nosta pannu pois levyltä kun kokkeli näyttää kiinteältä, mutta vielä märältä, emme halua tehdä nyt kuivaa kokkelia. Sekoita mukaan loput tortillalastut ja korianteri.

Tarjoile korianterin, extrajuuston ja limelohkojen kera.

 Migas tarkoittaa muuten muruja.

KAURAPUUROKOHOKAS

Mä puhun nyt viikonlopun aamiaisesta. Ajatus ei ensimmäisenä lähde rientämään kaurapuuron suuntaan. Kun se on niin arkista ja jotenkin, niin hyvää kun se sokerisen voisilmän (tai jäätelön!) kanssa onkin (joo, mä osaan syödä kaurapuuronkin epäterveellisesti, missä ne sokeroimattomat marjat on?), niin kumminkin siinä on joku ihme takaraivolohkon pakkopulla- fiilis. Eli pakkokaurapuuro. Häpeän syvästi, että olen huono kaurapuuron syöjä. Vaikka periaatteessa siitä tykkäänkin, sokerisen voisilimän kanssa (oonko se vaan minä, vai tuntuuko teistäkin, että mun ajatus kiertääkö jotenkin kehää?).

Mutta jo heräsi mielenkiinto, kun alettiin puhua kaurapuurokohokkaasta. Tämä on muuten oiva hävikistä herkuksi ruoka, sillä jos teet sen viikolla syömättä jääneestä puurosta, ei vaivaa ole viikonloppuna enää nimeksikään (ihmevalkuaiset ilmeisesti vatkaantuvat itsestään?)

No kumminkin.

Herkkupuuroa, marjoja ja rouhittua pähkinää.

Eihän tätä voi vastustaa.

Soppeli myös brunssille.

Alkuperäinen resepti Food&Wine (tässä muokattu).

KAURAPUUROKOHOKAS
n. 4-6:lle, muusta tarjoilusta riippuen

2, 5 dl isoja kaurahiutaleita
7, 5 dl maitoa (tai kauramaitoa)
hiukan suolaa 
tai vastaava määrä tähteeksi jäänyttä puuroa eiliseltä

2 rkl tummaa sokeria
3 munaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
2 dl  marjoja (pakaste)

pinnalle
3 dl tuoreita marjoja (käy ne pakastekkin, ei vain yhtä kaunis)
1-2 dl rouhittuja pähkinöitä, mantelia
tomusokeria 

Laita uuni n. 190 asteeseen.

Keitä puuro lisäämällä maitoon kaurahiutaleet ja hauduttamalla kypsäksi, n. 15 min. Ota levyltä, mausta suolalla ja anna hiukan jäähtyä.
Tai
Käytä tähteeksi jäänyttä puuroa.

Mausta puuro sokerilla, vatkaa puuron joukkoon keltuaiset. Sekoita mukaan myös pakastemarjat.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele varovasti puuron joukkoon. Laita puuro uuniinkestävään, voideltuun keraamiseen vuokaan tai valurautapannuun. Myös yksittäiset annosvuoat ovat kivoja.

Paista n. 30 min, kunnes kohonnut ja kauniin kullanruskea pinnalta. Paistoaika riippuu myös valitsemastasi astiasta paljon, mutta anna reilusti väriintyä pinnalta, ei ainakaan minulla kuivunut yhtään liikaa (pakastemarjat?).

Ota uunista ja heitä päälle marjat, rouhitut lempipähkinät ja tomusokeria, koska tämä ei ole makeaa ollenkaan. Vaahterasiirappi on tietysti myös hyvää. 

Ja sen kohokas saa reilusti lässähtää, siinä marjanheittovaiheessa, ei makua haittaa.

Eli ei mitään suorituspaineita!

VAIN YKSI RESEPTI - JA ARVONTA

Jos aiot testata vain yhden tämän kirjan resepteistä, anna sen olla tämä.

Jos kirjan tekijä loihevi näin lausumaan, niin minä olen kyllä ensimmäinen ottamaan vinkistä vaarin. Erja Ariela Säkkinen on bloggaajakaverini Andalusian auringosta; ihan mahdottoman taitava sanankäyttäjä, useammallakin kielellä,  ruuallarakastaja (kuten minäkin), ja taitavaksi valokuvaajaksi kehittynyt maailmankiertolainen jonka matkatarinat kuvaavat elämää ja ruokalistoja Andalusiasta Pohjois-Afrikan kautta Lähi-Itään. Ja nyt tuore esikoiskeittokirjailijatar, kun WSOY julkaisi Arielan Andalusian auringossa - kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin. 

Kirja on kaunis, värikäs ja täynnä hurmaavia tarinoita  ja huomioita alueilta. Reseptit eivät päästä välttämättä kokkaajaansa kaikkein helpoimmalla, mutta ne kyllä palkitsevat tuoreudellaan, ihan kodin perusreseptikokoelma kirja ei nimittäin todellakaan ole. Paitsi jos nyt satu olemaan vaikka Sevillasta, Jaffasta, Tangerista tai Betlehemistä kotoisin.  Ja joku aina on. Nämä  annokset on jonkun syyrialaisen perheen lohturuokaa, vaikka yhtä eksoottisia meille kuin aladopi heille (mistähän mä tuon vertauksen vetäisin?).

Nykyään innostun keittokirjoissa tarinoista reseptien välillä. Kirjan reseptimaailma tuo itsellekin muistoja Lähi-Idän ruuista, mutta se mikä saa hyppimään tasajalkaa riemusta on se, että kirjasta löytyy niin monta reseptiä nevö hööd- osastolta. Ruokalajeja, josta en oo kuullukkaan, saati sitten maistanut.  Mikä ihana kolaus kaikkien keittiöiden asiantuntija-itsetuntooni, niin virkistävää!

Ja se resepti mihin alussa viittasin on Shish Barak. Koskaan kuullutkaan näistä lammastäytteisistä tortellinin tapaisista jauhonyssyköistä, jotka kypsennetään jugurttiliemessä. Ja kun Ariela vielä vakuuttaa nyyttien olevan järkky hyviä: Jos aiot testata vain yhden tämän kirjan resepteistä, anna sen olla tämä.

Ei mulla ollut mitään muuta mahdollisuutta. Ainoastaan kaduttaa se, että valitsin reseptin, jonka teko-ohje on pitempi kuin beduiinin teltan masto. Nyt joudun sen tähän kopioimaan. Ja on yö.

Mutta resepti. Se oli eksoottinen, maistuva, täyttävä ja taatusti jokun palestiinalaisperheen suosikkiateria. Eikä mitenkään monimutkainen pituudestaan huolimatta. Tietysti tottumattomat sormet saivat nyyttitehtaaseen uppoamaan melkein tunnin, mutta vaiva palkittiin syömisvaiheessa.

Ai niin ja katumus numero 2: Keiton pinnalle piti ripotella za'ataria ja minä unohdin!!!! 

SHISH BARAK
resepti Erja Ariela Säkkinen: Andalusian auringossa
 4-6 :lle n. 52 (sain kyllä 10 enemmän, johtunee muotin koosta)

Taikina
5 dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
1/2 dl öljyä
2- 2 1/4  dl  vettä

Täyte
1 sipuli hienonnettuna 
1 1/2 tl bokharat-mausteseosta
250 g lampaan jauhelihaa
1 1/2 tl kuivattua minttua
3/4 tl suolaa
Paistamiseen
muutama rkl ruokaöljyä

Kastike
1 kg turkkilaista jugurttia
2 dl vettä
3 rkl öljyä
3 isoa valkosipulinkynttä
3 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna
1/2 sitruunan mehu
1 tl suolaa
1 tl mustapippria

Tarjoiluun
Za'ataar mausteseosta
paahdettuja pinjansiemeniä
tuoretta korianteria

Valmista taikina. Sekoita jauhot ja suolakeskenään. Lisää öljy ja sekoita murumaiseksi. Lisää vesi ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Hiero muutama rkl (kyllä kai 1 riitti?) ruokaöljyä taikinan pintaan. Jätä lepäämään peitettynä ja valmista sillä välin täyte.

Kuumenna öljy pannussa. Kuullota sipuli, lisää mausteseos ja muutaman minuutin päästä jauheliha, minttu ja suola. Kypsennä 10 min.

Jaa kuoritaikina 4 osaan ja pidä muut osat peiton alla kun työstät yhtä. Ota muotilla (pieni juomalasi?) n. 6 cm (mulla muotti 5cm) ympyröitä ohueksi kaulitusta taikinasta.
Täytä n. tl täytettä ja nipistä kiinni puolikuuksi. Käännä alareunan sakarat sakarat nyytin taakse ja nipistä kiinni. Peittele kunnes valmiita kypsennykseen.

Kaada kastikkeen jogurtti ja vesi kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes seos alkaa kuplia. Kuumenna öljy pienellä pannulla ja kuullota siinä korianteri ja valkosipuli.

Sekoita sitruunamehu jogurttiin. Lisää valkosipuli-korianteri-öljyseos ja mausta.

Lisää taikinanyytit ja kypsemnnä 20 min hiljaa poreillen.

Ripottele päälle za'ataria, pinjansiemenet ja korianteria. Tarjoa sellaisenaan tai riisin kera.

(anteeksi, lyhentelin reseptin käänteitä hiukan laiskuuksissani, täydellinen resepti löytyy kirjasta, mikäli ilmaisin jotain ei ymmärrettävästi.)

Onnea Ariela onnistuneesta kirjaprojektista! Olet liittynyt upeiden bloggaaja-keittokirjailijoiden joukkoon. Resepti, tekstit ja kuvat!

Kommentoipa oma tervehdyksesi Arielalle sunnuntaihin 26.3 mennessä tähän postaukseen. Arvon kommentoijien kesken yhden kappaleen tätä kaunista kirjaa. Kirjan toimittaa kustantaja.

P.S. Unohdin mainita, että on erityisen vikkelä huumorintajussaan tämä Ariela. Siitä oon aina tykänny hänen teksteissään!

P.S.P.S ettei nyt syntyisi mitään väärinkäsityksiä, niin tästä kirjasta kokeillaan vielä useampaa muutakin reseptiä

P.S.P.S.P.S  mustapippuria, paprikaa, jeeraa, korianterinsiemeniä, neilikkaa., muskottia, kanelia, kardemummaa = Bokharat

Kirja on arvostelukappale kustantajalta

SANNAN RUOKAKASSI PELASTI NANNAN

Juhuu! Nyt se on täällä meilläkin. Kun kiire painaa päälle, avun arjen ruoka-ongelmiin tuo kotiin kannettava Sannan ruokakassi resepteineen. Postaus on kaupallinen yhteistyö Sannan ruokakassi -palvelun kanssa.

Ihan ei ostokset mahtuneet yhteen paperikassiin, muovipussi kantoi loput

Kassin purku: äitin pieni joulu keskellä arkea

SANNAN RUOKASSI

Sannan ruokakassi oli kyllä varsinainen viikon pelastus.  Koko perhe tuli kotiin samana maanantai-iltapäivänä; Urho ja minä Viking Race -kisareissulta Hollannista (jiihaa, Urho sijalla 7. maailman suurimmassa nuorten luistelukisassa), IsoHoo meriltä ja Maitotyttö mummolasta ja Turun reissulta, kaapit ammottivat tyhjyyttä ja tavallinen get together- nahinointi kotiinpääsyn kunniaksi oli odotettavissa (vrt. lauman järjestäytyminen). Täydellä vatsalla nahinointikin on mukavampaa, ja samoilla saranoilla kotiin toimitettu ruokakassi pelasti illan ja koko tulevan kiireisen kaikki-työt-rästissä-viikon.  

Ja kyllä, ruokabloggaaja ei hänkään välty arjen kurimukselta. Joskus on kertakaikkisen vaikea edes EHTIÄ miettimään, mitä tänään syötäisiin. Ei tahdo eikä jaksa. Mäkkäri, here we come ja omatunto soimaa.

Ruokakassinkaan avulla ei päästy ihan auvoiseen koko perhe kokkaa yhdessä -tilaan. Mutta äiti kyllä niin kiittää ja kumartaa, että sai kantaa pöytään kotona valmistetun aterian joka ilta; ihan vielä nautinkin siitä, että joku oli tehnyt ajatustyön ja ostokset puolestani.

Jauhelihapizza maistuu koko perheelle, sitä oli twistattu ihanasta lähi-idän suuntaan mausteilla, tuoreella oreganolla ja valkosipulisella jugurttikastikkeella. Iso-Hoon suosikki. Pohja tuli kätevästi tuubista ja oli hyvä!

MISTÄ SITÄ SAA?

Yleensä nämä ruokakassi-palvelut toimivat vain pääkaupunkiseudulla, mutta Sannan kassia toimitetaan myös Tampereen, Turun, Lahden, Vaasan ja Jyväskylän alueelle. Ja tänne Seinäjoelle. Jippii! Sanna Ruokakassi-sivuilla voit kokeilla postinumeron avulla oletko toimitusalueella.

Pussissa oli 4 illallista, yksi niistä oli tarkoitettu riittämään 2 päivälle. Tässä pussissa se oli kana hapanimeläkastikkeessa täysjyvä-jasminriisillä.

ONKO NIITÄ ERILAISIA ERI TARPEISIIN?

Kasseja löytyy eri kokoisia, perhekassia, pikakassia ja gluteenitonta. Itse testasin 5 päivän 4 hengen ruokakassin. Reseptit olivat houkuttelevia ja  kassien sisältö laadukasta. Vain esimerkiksi kotimaista lihaa: kassistani löytyi pientilapossua, luomujauhelihaa, Naapurin maalaiskanaa ja juurekset ja kasvikset olivat kotimaisia tomaatteja ja sokeriherneitä lukuunottamatta. Olen niin hassu, että minusta tuntui aivan kuin joulupukki olisi käynyt purkaessani kasseja. Joka ikinen päivä oli kiva tulla stressittömästi kotiin kun tiesi, että ruokatarvikkeet ja resepti odottavat valmistajaansa.

Oma ja Maitotytön suosikki oli norjalainen laadukas turska. Ei muuta kun leivityslinjakäyntiin.

MITES NE RESEPTIT SITTEN?

Kauniin reseptivihon reseptit olivat toimivia ja  kerrankin tuli kokeiltua jotain muuta kuin mitä itse olisi ensimmäisenä keksinyt (tai kun ei olisi, niin Mäkkäri...). Ruoka-annoksista jäi meillä myös lounaiksi tähteitä, lapsemme kun ovat vähäsyömäisiä, ruokaa riittää kyllä 4 hengen perheelle vaikka mukana olisi pari suurkuluttavaa teinipoikaa. Kotona ei tarvinnut olla erikoisia aineita, perusmausteita, öljyä jne. Jopa sipulit olivat pussissa.


PLUSSAA JA PLUSSAA

Summa summarum, + lista on pitkä:

+ ajansäästö
+ suunnitellut ruuat koko viikolle
+ reseptit houkuttelevia, toimivia ja helppoja toteuttaa
+ ei tarvinnut kuluttaa energiaa ruokakaupassa
+ tuotteet huolella valittuja, mm. luomua mukana, ei bulkkiruokaa
+ monipuolista, myös kasvikset olivat mukana joka aterialla
+ ei eineksiä
+ suunnitelmallisuus minimoi hävikin
+ hermojen säästö
+ tulee kokeiltua uutta

miinusmerkkilistalla:

 - öö, tähän on vaikea keksiä mitään, väittäisin, että edes hinta ei ole kallis, hyvällä suunnittelulla kun ei tarvitse ostella ylimääräistä, eikä hävikkiä synny
- että vielä ei ole mahdollisuus tilata esim. vegekassia
- jos on kovasti ruokarajoitteita, oikeita tai keksittyjä

Yksinkertainen annoskaunotar, supernopeakin, possunfilepihvit risonilla

TESTAA RUOKAKASSI ALENNUSKOODILLA

Eli kyllä mä nyt suna kanssa kokeilisin tätä. Mummot, papat ja kummit, on muuten loisto lahjaidea lapsiperheelle! Ja jos et ole kassin toimitusaikana 16.30-21.00 maanantaina kotona, kassi jätetään sovittuun paikkaan. Kassin tilaus on periaatteessa jatkuva (em. joka toinen viikko), mutta voit koska tahansa muuttaa/perua tilauksen tai lopettaa sen kokonaan 7 vrk ennen kassin toimitusta.

Ensimmäinen kokeilukassi on naurettavan halpa, siihen saa vielä lisäksi multa alennuskoodin AITINIRESEPTIT17,  jolla höylääntyy hinnasta ylimääräiset 8€ lisää pois.

Olisi hienoa kuulla kommenteissa teidänkin kokemuksia, jos ja kun innostutte kokeilemaan. Sen verran on tullut työhuoneessa tätä kassiviikolla ylistettyä, että ainakin työhuonekaverini Heli odotti kuin kuuta nousevaa tätä postausta koodeineen, jotta pääsee tilaamaan.

SANNAN RUOKASSI sivulta löytyy kaikki tarvittava tieto. Älä unohda alennuskoodia!

... harvoin samassa postauksessa muuten juhuu, jippii ja jiihaa!

Kaupallisessa yhteistyössä Sannan Ruokakassi

TÄNÄÄN ON PYHÄN URHON PÄIVÄ!

kuva St,Urho.com

Ootteko tienneet, että vain päivää ennen Pyhän Patrikin päivää(St. Patrick's day)vietetään Pyhän Urhon päivää(St. Urho's day)? Me täällä Suomessa ollaan vähän että kuka mitä häh, mutta oikeasti Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa juhlistetaan tätä suomalaisten suojelupyhimystä monenlaisin menoin.

Itse törmäsin St. Urhoon ensimmäisen kerran 80-luvun lopulla Torontossa, jossa olin sukulaisiani kylässä. Minulla, niin kuin monella muullakin eteläpohjalaisella on väkevät juurten sivulonkerot myös Amerikan maalla. Äitini äitin äiti (eli Oravan mumman äiti) Liisa Amanda tuli Amerikasta miehensä Israel Vihtori Perälän kanssa pois 1901, laivamatkalla syntyi mummani sisko Astrea joka sai ristimänimensä  Astrid-laivan mukaan. Astrean(kutsumanimi) puoliso Juha kävi Amerikassa kaksi kertaa räätälin ammattia harjoittamassa. Juha oli myös oman Arvo -pappani veli. Polven veljeksistä kaksi jäi Kanaattahan ja eli pitkän elämän siellä, Toivo seilasi sinne valtameren yli 20-vuotiaana ja veljensä Lauri vain 17-vuotiaana. Ajatelkaa, minkälaista se on ollut lähteä noin nuorena suureen tuntemattomaan... Mun pappa oli vain vuotta Lauria vanhempi ja muistelen kuulleeni, että Pappakin olisi ollut lähdössä, mutta passin kanssa oli jotakin häiriötä (kun kysyin tätä äidiltäni, hän ei asiasta kuitenkaan tiennyt) ja niin jäi pappa Oravan kylään Viinamäelle maanviljelijäksi ja aktiiviseksi kylän vaikuttajaksi ja perusti 13-lapsisen perheen mummani Anni Sofian kanssa. Räätärissä, tien toisella puolen, asuivat sitten naimisiin menneet pappani veli Juha ja mumman sisko Astrea.

Sudburyssä on Polvi Avenuekin. Omanikäiseni pikkuserkut Torontossa eivät Suomea enää puhuu, mutta äitini vielä elossa olevat serkut kyllä, ja voi kuinka hienoa sitä on kuunnella, vanhaa murretta, johon on sekoittunut englanti iloisen kirjavaksi fingliskaksi.

Sukulaisteni saunan oven vieressä oli taulu, jossa oli seuraava balladi:

Ode to Saint Urho

by Gene McCavic and Richard Mattson
Virginia, Minnesota

Ooksi kooksi coolama vee
Santia Urho is ta poy for me!
He sase out ta hoppers as pig as pirds.
Neffer peefor haff I hurd tose words!

He reely tolt tose pugs of kreen
Braffest Finn I effer seen
Some celebrate for St. Pat unt hiss nakes
Putt Urho poyka kot what it takes.

He kot tall and trong from feelia sour
Unt ate kala moyakka effery hour.
Tat's why tat kuy could sase toes peetles
What krew as thick as chack bine neetles.

So let's give a cheer in hower pest vay
On Sixteenth of March, St. Urho's Tay.

Mielikuvituksellisessa legendassa kerrotaan siis suomalaisista viinirypäleiden kasvattajista (nimenomaan Suomessa) joiden viljelyksiä kohtasi lähes raamatullinen vitsaus, eli heinäsirkat. Urho, se oli kova poika, söi lautasellisen Mojakkaa (suomalaisten kalakeitto) ja joi päälle piimää (feelia sour) ja talikolla varustautuneena kohtasi sirkat huutaen kovaan ääneen: Heinäsirkka, heinäsirkka, mene täältä hiiteen!

Ja heinäsirkat menivät: Urho oli pelastanut muinaiset suomalaiset viininviljelijät!

St. Urho patsas, Menahga, Minnesota

Uskomattoman, sanan varsinaisessa merkityksessä, tarinan kerrotaan syntyneen  1950- luvulla Ketola's Department Store'ssa Minnesotan Virginiassa kauppaa tehneen Richard Mattsonin tarinoinnista. Rva Gene McCavic auttoi oodin kirjoituksessa, myös Dr. Sulo Havumäellä oli lusikkansa samassa mojakassa. Tarkkaa alkuperää on vaikea  enää sanoa, mutta totuus on, että St. Urho's Day tunnistetaan 50 osavaltion kalenterissa ja amerikansuomalaisten jälkeläiset ja nykyään varmaan muutkin osallistuvat juhlintaan. On syytä epäillä, että taru sai alkunsa suomalaisten seuratessa kateellisena irlantilaisten ilakointia, siksi kehittivät itselleen oman suojeluspyhimyksen ja varmuuden vuoksi päivää ennen St. Patrickin päivää, etteivät jäisi ainakaan ilman viskiä. Mikäs sen kivempaa kuin aloittaa ryypiskely jo vuorokautta aiemmin.  Nykyäänkin kuulemma St. Urhon päivinä juhlitaan ja St. Patrickin päivänä lähinnä parannellaan krapulaa.

St. Urhon päivänä pukeudutaan lilaan (rypäleet) ja vihreään (heinäsirkat). Legenda levisi Minnesotasta Michiganiin, Oregoniin, Vermonttiin, Montanaan ja Ontarioon. Paraatit, mojakkareseptikilpailut, urheilutapahtumat, kauneuskisat ja monenlaiset syömingit ja musiikkitapahtumat tähdittävät päivää ja patsaitakin on rakennettu useampaan paikkaan. T-paidat, tarrat ja koiran takit päivän logoilla on tilattavissa täältä.

Ihan vaan, jotta uskotte, että päivä on oikeasti olemassa.

Kertakaikkisen hurmaava esimerkki folkloristiikasta, siirtolaisuudesta ja kielestä! 

Ton't forket to 'member St. Urho!

Lähteet.

St. Urho.com

BBC News

Heidi Haapoja: Pyhän Urhon aidot elämät

Wikipedia

https://www.brownielocks.com/urho.html

TACOS DORADOS DE PAPA

Selevällä suomen kielellä puhuttaisiin rapeiksi paistetuista perunatacoista. Tämä Meksikossa suosittu kasvistaco ei ole oikein rantautunut meille asti ja sitä vaan sopii ihmetellä, että miksei? Ovat nimittäinsäkin yksinkertaisen herkullisia. Maissitortilla saa syväpaistettuna rauhassa rapsahdella ja täytteenä oleva  jeeralla maustettu muhennettu peruna sopii oivasti tacon täytteeksi. Vähän salaattia, juustoa, tomaattia ja sopiva salsa, roja tai verde ja se on siinä! Ja korianteria, prkl!

Me intaannuimme Natasiskon kanssa Tacos de papa -talkoisiin kun olin säästänyt meksikolaiskokki David Ladolta, joka käväisi Suomessa meksikolaisen ruuan lähettiläänä,  saamaani 60 maissitortillan paketin odottamaan sopivaa taco-iltaa.

TACOS DORADOS DE PAPA

20 kpl

1/2 kg jauhoisia perunoita kuorittuna

2 murskattua valkosipulinkynttä

2 rkl voita

1 tl suolaa

1 tl jeeraa

1,5 dl  neutraalia öljyä

20 maissitortillaa

Tarjoiluun salaattia, raastettua fetaa, tomaattia ja salsa rojaa (esim) ja ranskankermaa/kermaviiliä. 

Ja tuoretta korianteria, aina täytyy olla!

Keitä perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Kun perunat ovat pehmeitä, kaada vesi pois. Lisää joukkoon voi, valkosipuli, suola ja jeera ja survo perunasurvimella karkeaksi muhennokseksi.

Pehmittele maissitortillat ensin keskilämmöllä pannulla, jossa on aavistus öljyä n. 5 tortillan pinoissa koko ajan käännellen ja tortillojen paikkoja vaihtaen. Tortillat pehmenevät nopeasti toistensa välissä höyrystyen, ne eivät saa missään nimessä rapeutua, tarkoitus on vain tehdä niistä yhteistyökykyisiä. Nämä omat tortillani olivat tosi hyvälaatuisia ja -makuisia. Pidä liinan alla pehmeinä.

Kuumenna öljy isolla paistinpannulla. Levitä tortilla kerrallaan iso lusikallinen muhennettua perunaa toiselle puoliskalle ja taita tortilla puoliksi, toinen puoli tulee siis kanneksi. Me suljettiin vähän hammastikuilla, oli helppo paistaa, eikä täyte valunut ulos. Voit myös ihan pidellä jollain pihdeillä niitä suljettuna paiston aikana jos olet fakiiri. 

Paista tortillat keskilämmöllä, pari kerrallaan, noin 3 minuuttia. Käännä kerran, niin että molemmat puolet ovat kauniin kullanruskeita.

Nosta kuuma taco talouspaperille hiukan valumaan ja tarjoile sitten lisukkeiden kanssa. Ne voit heitellä lautasella olevien tacojen päälle. Ei maailman kaunein annos (huom ei kuvaa), mutta aivan maailmasta herkullinen!

Ja siis hups, huomasitteko? Kasvisyöjän tacot, nuav vaan, vanhasta kunnon suomalaisten parhaasta ystävästä perunasta. Ei sen aina tartte olla mustapapuja.

No niitäkin kyllä oli, koska toisen puolen tacoista söimme perinteiseen omaan pikaruokatacotyyliin, joka tyyli saattaa vaihdella kyllä. Mutta maissitortilla, kaupan, siis ihan marketin valmista grillikykeä pieneksi hienonnettuna ja sitten heiteltiin pavut kun ei jaksettu tehdä niistä frijoles refritos, korianteria, hopeasipulia ja puristus limestä.