SANNAN RUOKAKASSI PELASTI NANNAN

Juhuu! Nyt se on täällä meilläkin. Kun kiire painaa päälle, avun arjen ruoka-ongelmiin tuo kotiin kannettava Sannan ruokakassi resepteineen. Postaus on kaupallinen yhteistyö Sannan ruokakassi -palvelun kanssa.

Ihan ei ostokset mahtuneet yhteen paperikassiin, muovipussi kantoi loput

Kassin purku: äitin pieni joulu keskellä arkea

SANNAN RUOKASSI

Sannan ruokakassi oli kyllä varsinainen viikon pelastus.  Koko perhe tuli kotiin samana maanantai-iltapäivänä; Urho ja minä Viking Race -kisareissulta Hollannista (jiihaa, Urho sijalla 7. maailman suurimmassa nuorten luistelukisassa), IsoHoo meriltä ja Maitotyttö mummolasta ja Turun reissulta, kaapit ammottivat tyhjyyttä ja tavallinen get together- nahinointi kotiinpääsyn kunniaksi oli odotettavissa (vrt. lauman järjestäytyminen). Täydellä vatsalla nahinointikin on mukavampaa, ja samoilla saranoilla kotiin toimitettu ruokakassi pelasti illan ja koko tulevan kiireisen kaikki-työt-rästissä-viikon.  

Ja kyllä, ruokabloggaaja ei hänkään välty arjen kurimukselta. Joskus on kertakaikkisen vaikea edes EHTIÄ miettimään, mitä tänään syötäisiin. Ei tahdo eikä jaksa. Mäkkäri, here we come ja omatunto soimaa.

Ruokakassinkaan avulla ei päästy ihan auvoiseen koko perhe kokkaa yhdessä -tilaan. Mutta äiti kyllä niin kiittää ja kumartaa, että sai kantaa pöytään kotona valmistetun aterian joka ilta; ihan vielä nautinkin siitä, että joku oli tehnyt ajatustyön ja ostokset puolestani.

Jauhelihapizza maistuu koko perheelle, sitä oli twistattu ihanasta lähi-idän suuntaan mausteilla, tuoreella oreganolla ja valkosipulisella jugurttikastikkeella. Iso-Hoon suosikki. Pohja tuli kätevästi tuubista ja oli hyvä!

MISTÄ SITÄ SAA?

Yleensä nämä ruokakassi-palvelut toimivat vain pääkaupunkiseudulla, mutta Sannan kassia toimitetaan myös Tampereen, Turun, Lahden, Vaasan ja Jyväskylän alueelle. Ja tänne Seinäjoelle. Jippii! Sanna Ruokakassi-sivuilla voit kokeilla postinumeron avulla oletko toimitusalueella.

Pussissa oli 4 illallista, yksi niistä oli tarkoitettu riittämään 2 päivälle. Tässä pussissa se oli kana hapanimeläkastikkeessa täysjyvä-jasminriisillä.

ONKO NIITÄ ERILAISIA ERI TARPEISIIN?

Kasseja löytyy eri kokoisia, perhekassia, pikakassia ja gluteenitonta. Itse testasin 5 päivän 4 hengen ruokakassin. Reseptit olivat houkuttelevia ja  kassien sisältö laadukasta. Vain esimerkiksi kotimaista lihaa: kassistani löytyi pientilapossua, luomujauhelihaa, Naapurin maalaiskanaa ja juurekset ja kasvikset olivat kotimaisia tomaatteja ja sokeriherneitä lukuunottamatta. Olen niin hassu, että minusta tuntui aivan kuin joulupukki olisi käynyt purkaessani kasseja. Joka ikinen päivä oli kiva tulla stressittömästi kotiin kun tiesi, että ruokatarvikkeet ja resepti odottavat valmistajaansa.

Oma ja Maitotytön suosikki oli norjalainen laadukas turska. Ei muuta kun leivityslinjakäyntiin.

MITES NE RESEPTIT SITTEN?

Kauniin reseptivihon reseptit olivat toimivia ja  kerrankin tuli kokeiltua jotain muuta kuin mitä itse olisi ensimmäisenä keksinyt (tai kun ei olisi, niin Mäkkäri...). Ruoka-annoksista jäi meillä myös lounaiksi tähteitä, lapsemme kun ovat vähäsyömäisiä, ruokaa riittää kyllä 4 hengen perheelle vaikka mukana olisi pari suurkuluttavaa teinipoikaa. Kotona ei tarvinnut olla erikoisia aineita, perusmausteita, öljyä jne. Jopa sipulit olivat pussissa.


PLUSSAA JA PLUSSAA

Summa summarum, + lista on pitkä:

+ ajansäästö
+ suunnitellut ruuat koko viikolle
+ reseptit houkuttelevia, toimivia ja helppoja toteuttaa
+ ei tarvinnut kuluttaa energiaa ruokakaupassa
+ tuotteet huolella valittuja, mm. luomua mukana, ei bulkkiruokaa
+ monipuolista, myös kasvikset olivat mukana joka aterialla
+ ei eineksiä
+ suunnitelmallisuus minimoi hävikin
+ hermojen säästö
+ tulee kokeiltua uutta

miinusmerkkilistalla:

 - öö, tähän on vaikea keksiä mitään, väittäisin, että edes hinta ei ole kallis, hyvällä suunnittelulla kun ei tarvitse ostella ylimääräistä, eikä hävikkiä synny
- että vielä ei ole mahdollisuus tilata esim. vegekassia
- jos on kovasti ruokarajoitteita, oikeita tai keksittyjä

Yksinkertainen annoskaunotar, supernopeakin, possunfilepihvit risonilla

TESTAA RUOKAKASSI ALENNUSKOODILLA

Eli kyllä mä nyt suna kanssa kokeilisin tätä. Mummot, papat ja kummit, on muuten loisto lahjaidea lapsiperheelle! Ja jos et ole kassin toimitusaikana 16.30-21.00 maanantaina kotona, kassi jätetään sovittuun paikkaan. Kassin tilaus on periaatteessa jatkuva (em. joka toinen viikko), mutta voit koska tahansa muuttaa/perua tilauksen tai lopettaa sen kokonaan 7 vrk ennen kassin toimitusta.

Ensimmäinen kokeilukassi on naurettavan halpa, siihen saa vielä lisäksi multa alennuskoodin AITINIRESEPTIT17,  jolla höylääntyy hinnasta ylimääräiset 8€ lisää pois.

Olisi hienoa kuulla kommenteissa teidänkin kokemuksia, jos ja kun innostutte kokeilemaan. Sen verran on tullut työhuoneessa tätä kassiviikolla ylistettyä, että ainakin työhuonekaverini Heli odotti kuin kuuta nousevaa tätä postausta koodeineen, jotta pääsee tilaamaan.

SANNAN RUOKASSI sivulta löytyy kaikki tarvittava tieto. Älä unohda alennuskoodia!

... harvoin samassa postauksessa muuten juhuu, jippii ja jiihaa!

Kaupallisessa yhteistyössä Sannan Ruokakassi

TÄNÄÄN ON PYHÄN URHON PÄIVÄ!

kuva St,Urho.com

Ootteko tienneet, että vain päivää ennen Pyhän Patrikin päivää(St. Patrick's day)vietetään Pyhän Urhon päivää(St. Urho's day)? Me täällä Suomessa ollaan vähän että kuka mitä häh, mutta oikeasti Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa juhlistetaan tätä suomalaisten suojelupyhimystä monenlaisin menoin.

Itse törmäsin St. Urhoon ensimmäisen kerran 80-luvun lopulla Torontossa, jossa olin sukulaisiani kylässä. Minulla, niin kuin monella muullakin eteläpohjalaisella on väkevät juurten sivulonkerot myös Amerikan maalla. Äitini äitin äiti (eli Oravan mumman äiti) Liisa Amanda tuli Amerikasta miehensä Israel Vihtori Perälän kanssa pois 1901, laivamatkalla syntyi mummani sisko Astrea joka sai ristimänimensä  Astrid-laivan mukaan. Astrean(kutsumanimi) puoliso Juha kävi Amerikassa kaksi kertaa räätälin ammattia harjoittamassa. Juha oli myös oman Arvo -pappani veli. Polven veljeksistä kaksi jäi Kanaattahan ja eli pitkän elämän siellä, Toivo seilasi sinne valtameren yli 20-vuotiaana ja veljensä Lauri vain 17-vuotiaana. Ajatelkaa, minkälaista se on ollut lähteä noin nuorena suureen tuntemattomaan... Mun pappa oli vain vuotta Lauria vanhempi ja muistelen kuulleeni, että Pappakin olisi ollut lähdössä, mutta passin kanssa oli jotakin häiriötä (kun kysyin tätä äidiltäni, hän ei asiasta kuitenkaan tiennyt) ja niin jäi pappa Oravan kylään Viinamäelle maanviljelijäksi ja aktiiviseksi kylän vaikuttajaksi ja perusti 13-lapsisen perheen mummani Anni Sofian kanssa. Räätärissä, tien toisella puolen, asuivat sitten naimisiin menneet pappani veli Juha ja mumman sisko Astrea.

Sudburyssä on Polvi Avenuekin. Omanikäiseni pikkuserkut Torontossa eivät Suomea enää puhuu, mutta äitini vielä elossa olevat serkut kyllä, ja voi kuinka hienoa sitä on kuunnella, vanhaa murretta, johon on sekoittunut englanti iloisen kirjavaksi fingliskaksi.

Sukulaisteni saunan oven vieressä oli taulu, jossa oli seuraava balladi:

Ode to Saint Urho

by Gene McCavic and Richard Mattson
Virginia, Minnesota

Ooksi kooksi coolama vee
Santia Urho is ta poy for me!
He sase out ta hoppers as pig as pirds.
Neffer peefor haff I hurd tose words!

He reely tolt tose pugs of kreen
Braffest Finn I effer seen
Some celebrate for St. Pat unt hiss nakes
Putt Urho poyka kot what it takes.

He kot tall and trong from feelia sour
Unt ate kala moyakka effery hour.
Tat's why tat kuy could sase toes peetles
What krew as thick as chack bine neetles.

So let's give a cheer in hower pest vay
On Sixteenth of March, St. Urho's Tay.

Mielikuvituksellisessa legendassa kerrotaan siis suomalaisista viinirypäleiden kasvattajista (nimenomaan Suomessa) joiden viljelyksiä kohtasi lähes raamatullinen vitsaus, eli heinäsirkat. Urho, se oli kova poika, söi lautasellisen Mojakkaa (suomalaisten kalakeitto) ja joi päälle piimää (feelia sour) ja talikolla varustautuneena kohtasi sirkat huutaen kovaan ääneen: Heinäsirkka, heinäsirkka, mene täältä hiiteen!

Ja heinäsirkat menivät: Urho oli pelastanut muinaiset suomalaiset viininviljelijät!

St. Urho patsas, Menahga, Minnesota

Uskomattoman, sanan varsinaisessa merkityksessä, tarinan kerrotaan syntyneen  1950- luvulla Ketola's Department Store'ssa Minnesotan Virginiassa kauppaa tehneen Richard Mattsonin tarinoinnista. Rva Gene McCavic auttoi oodin kirjoituksessa, myös Dr. Sulo Havumäellä oli lusikkansa samassa mojakassa. Tarkkaa alkuperää on vaikea  enää sanoa, mutta totuus on, että St. Urho's Day tunnistetaan 50 osavaltion kalenterissa ja amerikansuomalaisten jälkeläiset ja nykyään varmaan muutkin osallistuvat juhlintaan. On syytä epäillä, että taru sai alkunsa suomalaisten seuratessa kateellisena irlantilaisten ilakointia, siksi kehittivät itselleen oman suojeluspyhimyksen ja varmuuden vuoksi päivää ennen St. Patrickin päivää, etteivät jäisi ainakaan ilman viskiä. Mikäs sen kivempaa kuin aloittaa ryypiskely jo vuorokautta aiemmin.  Nykyäänkin kuulemma St. Urhon päivinä juhlitaan ja St. Patrickin päivänä lähinnä parannellaan krapulaa.

St. Urhon päivänä pukeudutaan lilaan (rypäleet) ja vihreään (heinäsirkat). Legenda levisi Minnesotasta Michiganiin, Oregoniin, Vermonttiin, Montanaan ja Ontarioon. Paraatit, mojakkareseptikilpailut, urheilutapahtumat, kauneuskisat ja monenlaiset syömingit ja musiikkitapahtumat tähdittävät päivää ja patsaitakin on rakennettu useampaan paikkaan. T-paidat, tarrat ja koiran takit päivän logoilla on tilattavissa täältä.

Ihan vaan, jotta uskotte, että päivä on oikeasti olemassa.

Kertakaikkisen hurmaava esimerkki folkloristiikasta, siirtolaisuudesta ja kielestä! 

Ton't forket to 'member St. Urho!

Lähteet.

St. Urho.com

BBC News

Heidi Haapoja: Pyhän Urhon aidot elämät

Wikipedia

https://www.brownielocks.com/urho.html

TACOS DORADOS DE PAPA

Selevällä suomen kielellä puhuttaisiin rapeiksi paistetuista perunatacoista. Tämä Meksikossa suosittu kasvistaco ei ole oikein rantautunut meille asti ja sitä vaan sopii ihmetellä, että miksei? Ovat nimittäinsäkin yksinkertaisen herkullisia. Maissitortilla saa syväpaistettuna rauhassa rapsahdella ja täytteenä oleva  jeeralla maustettu muhennettu peruna sopii oivasti tacon täytteeksi. Vähän salaattia, juustoa, tomaattia ja sopiva salsa, roja tai verde ja se on siinä! Ja korianteria, prkl!

Me intaannuimme Natasiskon kanssa Tacos de papa -talkoisiin kun olin säästänyt meksikolaiskokki David Ladolta, joka käväisi Suomessa meksikolaisen ruuan lähettiläänä,  saamaani 60 maissitortillan paketin odottamaan sopivaa taco-iltaa.

TACOS DORADOS DE PAPA

20 kpl

1/2 kg jauhoisia perunoita kuorittuna

2 murskattua valkosipulinkynttä

2 rkl voita

1 tl suolaa

1 tl jeeraa

1,5 dl  neutraalia öljyä

20 maissitortillaa

Tarjoiluun salaattia, raastettua fetaa, tomaattia ja salsa rojaa (esim) ja ranskankermaa/kermaviiliä. 

Ja tuoretta korianteria, aina täytyy olla!

Keitä perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Kun perunat ovat pehmeitä, kaada vesi pois. Lisää joukkoon voi, valkosipuli, suola ja jeera ja survo perunasurvimella karkeaksi muhennokseksi.

Pehmittele maissitortillat ensin keskilämmöllä pannulla, jossa on aavistus öljyä n. 5 tortillan pinoissa koko ajan käännellen ja tortillojen paikkoja vaihtaen. Tortillat pehmenevät nopeasti toistensa välissä höyrystyen, ne eivät saa missään nimessä rapeutua, tarkoitus on vain tehdä niistä yhteistyökykyisiä. Nämä omat tortillani olivat tosi hyvälaatuisia ja -makuisia. Pidä liinan alla pehmeinä.

Kuumenna öljy isolla paistinpannulla. Levitä tortilla kerrallaan iso lusikallinen muhennettua perunaa toiselle puoliskalle ja taita tortilla puoliksi, toinen puoli tulee siis kanneksi. Me suljettiin vähän hammastikuilla, oli helppo paistaa, eikä täyte valunut ulos. Voit myös ihan pidellä jollain pihdeillä niitä suljettuna paiston aikana jos olet fakiiri. 

Paista tortillat keskilämmöllä, pari kerrallaan, noin 3 minuuttia. Käännä kerran, niin että molemmat puolet ovat kauniin kullanruskeita.

Nosta kuuma taco talouspaperille hiukan valumaan ja tarjoile sitten lisukkeiden kanssa. Ne voit heitellä lautasella olevien tacojen päälle. Ei maailman kaunein annos (huom ei kuvaa), mutta aivan maailmasta herkullinen!

Ja siis hups, huomasitteko? Kasvisyöjän tacot, nuav vaan, vanhasta kunnon suomalaisten parhaasta ystävästä perunasta. Ei sen aina tartte olla mustapapuja.

No niitäkin kyllä oli, koska toisen puolen tacoista söimme perinteiseen omaan pikaruokatacotyyliin, joka tyyli saattaa vaihdella kyllä. Mutta maissitortilla, kaupan, siis ihan marketin valmista grillikykeä pieneksi hienonnettuna ja sitten heiteltiin pavut kun ei jaksettu tehdä niistä frijoles refritos, korianteria, hopeasipulia ja puristus limestä.

SUPERFOODSALAATTI

Olen tunnustuksellisesti ehkä maailman huonoin salaatinsyöjä. Tai siis syömätouhuissa en ole kyllä missään lajissa järkyttävän huono, mutta salaatin noukkiminen lounaslinjastossa (ei houkuttele!) on lähes ylipääsemättömän vaikeaa ja jos olen vaikka pizzalla, johon kuuluu salaattipöytä, en vaivaudu sinne lainkaan (näissä syytän aneemista tarjontaa ja jos jumankeka olen pitsalla, en varmaan vedä alle tillillä maustettua keitettyä makaronia). Vihaan kylmää salaattia lämminruokalautasella ja kun teen kotona perunat ja jauhelikastikkeen niin kyllähän se kasviosio menee linjalla lautasille suoraan viipaloidut kurkut ja tomaattilohkot, jos olen oikein viitseliäs, niin ehkä porkkanaraastetta.

Salaatti houkuttelevimmillaan on minulle tarkkaan rakennettu itsenäinen ateria, kuinka hyviä salaatteja olenkaan elämässäni syönyt! Salaatin kruunaa usein hyvä kastike, mutta mieluummin syön salaatin kastikkeetta kuin salaattipöydissä tarjottavilla paksuilla kaloripommeilla. Jääkaappini on täynnä erilaista purnukkaa ja pulloa, mutta uskallanpa väittää, että valmissalaatinkastikkeita sieltä ei löydy.

Johan pomppasi tämä salaattipaasaus kauaksi otsikosta, mutta voin paasata vähän superfoodeistakin.

Superfood on yleisnimitys luonnonmukaisesti tuotetuille tai luonnosta kerätyille ruoka-aineille, joille on tunnusomaista poikkeuksellisen suuri ravinnetiheys. Superfoodit sisältävät runsaasti muun muassa elimistölle hyödyllisiä vitamiineja, antioksidantteja, aminohappoja ja mineraaleja (http://www.life.fi/Superfood).

Olen aivan noviisi kun aletaan puhua acai- chia-, maca-,spiruliina- ja goji-tyyppisistä ratkaisusta. En ole vaan ennättänyt perehtyä näihin kaukaisten maiden ravintopommeihin, mutta  päähäni on iskostunut ajatus, että aika ylivertaisia superfood-saralla ovat esimerkiksi metsiemme marjat. Superfood-listauksena alle menevät myös monet muut kauppojen päivittäistavarat, vaikka lehtikaali, avokado ja manteli. Niitä kaikkia olen ympännyt tähän salaattiin. 

Salaateissa on pidettävä huoli myös proteiinista. Käännytään papujen ja palkokasvien  puolen. Värikäs ulkonäkö ja erilaiset suutuntumat, pehmeästä rouskuun löytyvät kaikki houkuttelevista salaateista.

Superfood salaattini reseptin bongaat suoraan  Apetina-sivuilta.

Juu, ja kyllä. Sorruin käyttämään kuvauksissa pulleita pensasmustikoita sen sijaan, että olisin napsinut miljoonakertaa superimmat kotimaiset metsämustikat omasta pakkasestani. Ja kaikki tämä vaan komian tähären.

Antakaa anteeksi. Ja tehkää itse viisaita valintoja! Tehkää myös oman elämänne superfoodsalaatti!

Kaupallisessa yhteistyössä Apetina.com

PARASTA KEITTOBANAANISTA

Kelläpä meistä ei olisi keittiön laatikoihin hautautuneena  kuvassa olevaa työkalua. Vai? Ai ette tiedä mikä se on? Vaikka keittobanaanin siivukin siinä vähän vinkkinä?

No arvasinhan minä, että kyllä tietoa löytyy. Kuvassa on tosiaan tostonera, jonka avulla valmistetaan tietenkin (oi, kuinka kepeästi huudahdan tuon tietenkin) tostones. Tostonit ovat taas Latinalaisessa Amerikassa todella suosittuja keittobanaanista valmistettuja kahteen kertaan paistettuja banaanisipsejä, jos nyt vaikka noin aloittaisin niiden kuvailun.  Tostoneilla voi olla muitakin rakkaita nimiä eri maissa, mutta tämä lienee se yleisin. Ne ovat esimerkiksi Dominikaanisessa Tasavallassa ja Kuubassa ihan jokapäiväistä kauraa banaania lautasella. Maistuvat myös Karibialla ja vaikka Meksikossakin, kaikkialla Väli-Amerikasta Etelä-Amerikkaan. Joskus niitä tarjotaan snack tyylisesti, sellaisenaan tai ketsuppiin tai johonkin dippiin dippaillen, tai jopa juustolla, mutta kaikista yleisimmin ihan vaan suolalla maistettuna pääruuan lisukkeena. Voit ihan verrata lihaa ja perunaa - lihaa/papuja ja banaania.  

Kohta osaat tehdä myös toisen keittobanaaniruuan: Plátano Maduro Frito.

Mutta annas kun kerron:

Keittobanaani eli ruokabanaani eli plantaani on se kaupasta löytyvä suuri eksoottisen näköinen banaani. Sitä ei ole tarkoitettu raakana syötäväksi lainkaan ja riippuen sen kypsyysasteesta, siitä valmistetaan erilaisia ruokia. Kivikova ja vihreä banaani (oikealla) on juuri se, mistä valmistetaan tostonit. Ja kaikkea muutakin vähän perunan tapaan. Keskimmäistä banaania kutsutaan nimellä pinto, se on selvästi jo keltainen ja alkaa saada ruskeita pilkkuja ja ööö...siitä valmistetaan kai jotain välimallin ruokia; paistetaan ja grillataan lisukkeeksi..., mutta yleisesti ottaen ruoka valmistetaan siis joko raa'asta, jonka voi myös kuorittuna keittää paloina perunan tapaan tai kypsästä.

Kypsä plantaani on sitten jo melko ruskea tai ainakin paljon mustia pilkkuja keltaisella pohjalla, sellaisen ylikypsän kotibanaanin näköinen. Kuvan vasemmanpuoleisin banaani saisi olla vielä tummempi ollakseen kypsä. Kypsässä keittobanskussa tärkkelys on muuttunut jo makeaksi ja se on myös tavallisen banaanin kaltaisesti pehmeää. Mutta edelleen se kypsytetään. Älä laita jääkaappiin, siellä se kyllä mustuu vaan ei kypsy. Tässä siitä tehtiin paistettuja kypsiä banaaneja nimeltä Plátano Maduro Frito, joka siis suomeksi on kypsä paistettu keittobanaani (kai te nyt pysytte perässä, tämä on hiukan monimutkaista?).

No mitä ikinä sitten teetkin, niin kuoret on saatava pois ensin. Se ei mene ihan kuin tavallisen banaanin kanssa, mutta kerron kuinka se onnistuu.

Leikkaa molemmista päädyistä pienet palat pois. Plantaaneissa on tuollaiset kovat ja korkeat pitkittäiset harjut, joita myöten tavallinenkin banaani kuoriutuu suikaleiksi. Ota pikkuveitsi ja vedä viillot banaanin asti koko banaanin ympäri joka harjun pituudelta. Sen jälkeen ujuta sormi sinne väliin, tai auta alkuun ehkä veitsenkärjellä,  ja irrota aika kiinteästi banaanissa kiinni oleva jäykkä kuori pois. 

Oikein kuvasarja. Jo-oo, sä osaat!

Ja sitten vaan viipaloimaan asianmukaisesti banaanit asianomaiseen ruokaan.

Vasemmalla raakaa keittobanaania tostoneja varten, oikealla sitten kypsempää versiota.

Lopputulos väärinpäin näyttää siis tältä:

Meillä näitä syötiin Kuubalaisella aterialla ja molemmat aivan pääruualla. Nämä ovat myös helppotekoisia, vähän ehkä öljyn kanssa lotraamista.

TOSTONES
raakoja keittobanaaneja
neutraalia paistoöljyä
suolaa

Kuori keittobanaanit. Leikkaa banaanit n. 2,5 cm paksuisiksi paloiksia. Kuumenna pannulla tai kattilassa tarpeeksi öljyä friteerausta varten (2cm) ja paista banaaneja molemmin puolilta 2-3 min (per puoli). Nosta reikäkauhalle talouspaperin päälle, jotta ylimääräiset rasvat valuvat pois.

Nyt on aika ottaa esille tostonera. Painele banaaninpalat sillä yksitellen litteiksi kiekoiksi. Ja jos nyt sattuu, että naapurin kuubalainen salsaopettaja on hakenut koti-ikävissään juuri tostonerasi lainaan, niin voit käyttää myös vaikka pullon tai juomalasin tasaista pohjaa littanoimisoperaatiossa.

Paista lopuksi littanat öljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi, nosta valumaan ja ripottele suolaa päälle. Tarjoile heti.

PLÀTANO MADURO FRITO
Kypsiä keittobanaaneja
öljyä paistamiseen
suolaa

Kuori plantaanit, puolita ja viipaloi puolikkaat pituussuunnassan. 1/2 cm paksuisiksi viipaleiksi.

Paista niihin kaunis väri runsaassa öljyssä. Valuta talouspaperin päällä, suolaa ja tarjoile.

Jotta mikset kokeilisi?

lähde&disclaimer:
Suuren plantaaniviisauteni olen ammentanut Natasiskoni yli 20v keittobanaanikokemuksista Dominikaanisesta Tasavallasta Meksikon kautta Kuubaan. Jos huomaat tekstissä asiavirheitä tai harjaanjohtavaa informaatiota, on syy yksinomaan siskossa. Siis minussa. Koska olen ymmärtänyt jotakin väärin.

VOILÁ! RUOKAA RANSKAKSI

En osaa sitten pätkääkään ranskaa. Paitsi yhden järjettömän törkeän lauseen, jota en onneksi osaa kirjoittaa, koska muuten pöljäpää saattaisin sen esimerkinomaisesti tähän raapustaa ja luulen, ettei eteläpohjalainen luontoni aivan täsmälleen edes ymmärrä kuinka törkeä se on on tuolla sivistyneellä kielellä. No, interreilatessa sitä kaikenlaista oppii, vaikka silloin ajoimme kyllä junalla Ranskan läpi suoraa kyytiä. Luultavasti juuri siksi, ettemme osanneet sanakaan ranskaa. Tai oikeasti siksi, että pysähdyimme kyllä toivorikkaasti St. Raphaeliin ja yritimme löytää pyyhkeenkokoisen pläntin sen täyteen ahdetulta rannalta, mutta koska tehtävä osoittautui mission impossible otimme yöjunan Roomaan, jossa istuskelimme kokonaista 5 päivää Espanjalaisilla portailla. Kuinka kansainvälistä!

Seuraa autenttista kuvamateriaalia aikauden albumista. Huomatkaa kuvatekstin konditionaali!

Takaisin Ranskaan!

Seinäjoen Suomi-Ranska yhdistys innostui kutsumaan minut alustamaan ranskalaisesta ruuasta jokavuotiseen kokkaus- ja illallissessioonsa. Olin kutsusta mielissäni ja laadin ranskalaisen keittiön runsaudenpulasta 5 ruokalajin menun, jonka toteuttaisimme:

Esgarcots au fromage bleu 

Bouillabaisse et rouille

Salade Verte

Fromage

Oeufs à la neige

Nyttemmin osaan myös lausua jälkiruuaksi valmistamamme Munat lumessa. Ei tiedä jos joskus saamme talvisaikaan ranskalaisia miespuolisia saunavieraita, saattaa tulla nuokin sanat tarpeeseen.

Meitä kokoontui yhteensä 18 syöjää illallispöydän ääreen. Ruokien tekoa varten jaoin porukan kolmeen ryhmään ja muutama tunti kokkaillen kului kun siivillä hyvässä seurassa. 

Etanat valmistimme tietenkin Sir Lintsin ohjeella. Ohjehan on ihan paras, kun fenkoli leikkaa annoksen rasvaisuutta. Kaikki eivät olleet etanoita syöneet, mutta nyt söivät ja tykkäsivät. Etanapannujakin saimme kasaan tarvittavan määrän ja vissiin 6 pannua ylikin!

Ajattelin, ettei kannata tehdä etanoiden jälkeen kovin raskasta pääruokaa. Bouillabaisse oli kyllä oiva valinta. Teimme sen oikein kolmella kalalla ja päälle lusikoitava rouille oli huikeaa.

ROUILLE
7,5 cm pala patonkia kuutioituna 1x1 paloihin
½ punainen paprika paahdettuna ja kuoret poistettuna
3 rkl vettä
3 valkosipulinkynttä
1 keltuainen
1/2 tl cayennea
1/2 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä

Liota leivänpalat veteen. Lisää paprika, mausteet ja keltuainen, aja sauvasekoittimella karkeaksi tahnaksi. Lisää öljyä ja jatka surauttelua kunnes rouille on sileää. Laita jääkaappiin tekeytymään.
BOUILLABAISSE

resepti 8:lle

3 rkl oliiviöljyä
2 purjoa viipaloituna ohuelti (vaaleat osat)
1 sipuli hienonnettuna
1 fenkoli kuutioituna, säästä tupsut
4 valkosipulinkynttä joista 3 hienonnettuna
1 tlk tomaattimurskaa
2 laakerinlehteä
½ tl sahramin luoteja
2 rkl pastista tai pernod’ta
1,25 dl kalalientä
8 patonkiviipaletta
3 kuutioitua perunaa
1/4 tl cayennea
200g sinisimpukoita
8 tiikerirapua
1 kg paloiteltuja valkoisia kaloja ( esim hauki, kuha, siika?

Kuumenna 3 rkl öljyä isossa padassa. Lisää purjo, sipuli, fenkoli ja valkosipuli ja freesaa miedolla lämmöllä pehmeiksi, n. 5 minuuttia. Lisää tomaattimurska ja keitä 5 min. Lisää laakerinlehdet, sahrami ja pastis ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää kalaliemi ja anna kiehua hiljalleen n. 20 minuuttia. Poista laakerinlehdet.

Soseuta liemi sauvasekoittimella ja siivilöi pienisilmäisen lävikön läpi.

Paahda patonkiviipaleet uunissa grillivastuksen alla n. 1 min molemmin puolin. Hiero leipien pintaan jäljelle jäänyt valkosipulinkynsi ja pirskota päälle oliiviöljyä.

Lisää perunat ja cayennepippuri liemeen ja keitä miedolla lämmöllä n.10 min. kunnes perunat ovat kypsiä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kalat, peitä kannelle ja hauduta 2 min. Lisää simpukat ja tiikeriravut, peitä kannella ja hauduta kunnes simpukat aukeavat ja kaikki on kypsää, n. 4 min.

Laita patongit valmiiksi jokaiselle lautaselle, Kauho sattumia ja lientä annoksen päälle ja lisää jokaiseen annokseen rkl rouillea. Koristele fenkolinversoilla.

Jännittävimmät hetket koimme jälkiruuan kanssa, joka myös nimellä Kelluvat saaret tunnetaan. Mutta ei siitä jännityksestä sen enempää, sillä onnistuimme pelastusoperaatiossa. Jälkiruokamaljat jäivät meidän lumimunillemme hiukan pieniksi, mutta kyllä oli hyvää. Taisi olla aivan muutama, joka oli näitä syönyt aikaisemmin, eikä tekijöitä ainuttakaan. Minä mukaan lukien. Jännitystä pitää aina olla.

Oeufs à la neige (Maku-lehden resepti)

6 annosta

8 dl täysmaitoa
1 vaniljatanko
5 munaa
2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
1 1/2 dl sokeria

MANTELINOUGAT

1 1/2 dl sokeria
1 1/2 rkl vettä
1 dl mantelirouhetta

Tee ensin mantelinougat. Mittaa sokeri paistinpannulle ja ravista se tasaiseksi kerrokseksi. Lisää vesi. Kuumenna sekoittamatta, kunnes sokeri ruskistuu ja sulaa. Siirrä pannu sivuun. Kääntele mantelirouhe joukkoon nopeasti ja kaada seos jäähtymään esim. leivinpaperin päälle pellille. Rouhi nougat jäähtyneenä.
Kuumenna laakeassa pinnoitetussa kattilassa maito ja halkaistu vaniljatanko.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää 2 ruokalusikallista sokeria ja ripaus suolaa. Jatka vatkaamista, kunnes seos on kiiltävää ja pysyy nurinpäin käännetyssä kulhossa.

Nosta valkuaisseoksesta kahden lusikan avulla kuusi suurta ”lumipalloa” kuumaan maitoon parissa erässä. Kypsennä palloja 3 minuuttia, käännä ne ja kypsennä vielä 3 minuuttia.
Nosta marenkipallot reikäkauhan avulla tarjoiluastioihin.
Poista vaniljatanko maidon joukosta. Siivilöi maito tarvittaessa.
Vaahdota keltuaiset ja sokeri teräskattilassa. Kaada kiehuva maito keltuaisvaahdon joukkoon koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila liedelle ja kuumenna sekoittaen, kunnes seos saostuu. Älä keitä.
Jäähdytä valmis vaniljakastike vesihauteessa. Jaa jäähtynyt kastike jälkiruokamaljoihin, nosta marenkipallo kastikkeeseen ja ripottele päälle nougatrouhetta.

Kaikki äitini reseptit Nanna kiittää ja kuittaa. Olen menuni kehunut, mutta itseasiassa loistavat osallistujat vastasivat herkullisten annosten  onnistumisesta. Erinomaisesti.

Ehkä joskus vielä opettelen ranskaakin!

"Parler français comme une vache espagnole"... Tai jotain...

VIIKKOMENU 8

Tällä viikolla, antakaa sitrusten piristää! Kannan niitä säkkikaupalla kotiin ja puristan aamulla mehuksi. Sähkökäyttöinen puristin on halpa ja kätevä hankinta siihen. Pari minuuttia ja sulla on toista litraa mehua.

 MAANANTAI: PENNEÄ HYVÄSSÄ SEURASSA

Koska maanantai, tehdään supernopeaa pastaa, johon ainekset saa nostella purkista tai pakkasesta. Jättiscampit tuo vähän luxia menoon. On muuten hyvää!

TIISTAI: LAAP GAI, THAIMAALAINEN KANASALAATTI

Tämä on mun suosikkitaikkuruokiani! Siihen on syynsä.

KESKIVIIKKO: SUPPILOVAHVERORISOTTO

Mä tiedän, että sulla on niitä pakkasessa! Nyt suppilovahverorisoton tekoon, onhan se yksi parhaista!

TORSTAI: HERNEKEITTO

Hernekeittopäivä, on, on! Sulla on nyt muutama vaihtoehto. Laitat herneet eilen likoamaan ja teet vetelän jauhelihahernarin, jonka linkki yllä. Jos sulla on vielä kinkkua pakastimessa, niin keitä "kunnollinen" (tai kaupassa myivät savupotkaa). Jätä liha kokonaan ja tee kasvishernekeitto, lisää juureksia. Tai avaa hernekeitto säilyketölkki, se on nimittäin yksi parhaimman makuisista eineksistä.

PERJANTAI: MAKKARASALAATTI

Saksalais-itävaltaltalaistyylinen makkarasalaatti se vain on sellainen juttu, että sitä on aivan pakko välillä saada. Tässä on kuulkaa emmental paikallaan! Ja etikkainen kastike. Tarjoillaan perinteisesti puiselta lautaselta!

LAUANTAI: VOITTOISA BOLOGNESE

Tämä ruoka on minulle erityisen rakas, se kun  lennätti minut ja IsoHoon Bolognaan ihanalle ruokamatkalla, kun Pohjoismaiden parhaaksi äänestettiin. Kastike sitä paitsi oikeasti on hyvääkin parempi. Jos ei nyt satu olemaan hirven jauhelihaa, kyllä onnistuu naudastakin.

SUNNUNTAI: NYHTÖHIRVIBURGER

Koska on sunnuntai, haudutetaan cokiksessa hirvi nyhtökuntoon, marinoidaan sipulit, leivotaan sämpylät ja tehdään itse ranskalaiset. Tuloksena onkin sitten parhautta.

VIIKON XTRA: BOMBAY ORANGE

Ehkä iloisin jälkiruoka ikinä. Tai aamiainen.

VIIKON LEIVONTA: PISTAASI-ROSMARIINIBISCOTTI

Tämän helpompaa ei voi leivonta olla. Lopputulos on kuitenkin herkullinen ja persoonallinen, näitä ei kaupan hyllylltä nappaa. Ainakaan näin herkullisena. Todellista päiväkahviseuraa.

Hyviä hiihtolomia, aurinkoisia päiviä! Ja maistuvaa ruokaa. Muista, että ruoka ei ole stressin asia.