About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

VESIMELONI- GAZPACHO


Just nyt ei kärsitä helteestä. Pidetään aivan perus-Suomen kesää. Sataa ripsauttelee, tuulikin on vilipoosen sorttinen. Siihen saumaan uppoaa sopivasti ihanan raikas ja VIILENTÄVÄ gazpacho vesimelonista. 

Vaikka nyt esimerkiksi saunan jälkeen.



Jos nyt talvipakkasiin verrataan, niin onhan se gazpacho eli espanjalaislähtöinen kylmänä tarjottava kasviskeitto kuitenkin ehdottomasti kesäruokaa, vaikka vähän viileämpänäkin päivänä. Ihan täydellinen kesävierasmenu muuten, gazpacho-shotit alkuun ja grillissä valmistettu paella päälle. Sangriaa kannuun ja jo lähti illanvietto käyntiin.


Gazpachoa olen perusreseptin lisäksi valmistanut mm. mansikoista ja auringonväristä keltaisesta paprikasta ja kesäkurpitsasta. Nyt kokeilin vesimelonista ja maku oli todella hyvä! Muutenkin tämä on helppo valmistaa, ei mitään keittämisiä, senkun surauttaa ainekset keitoksi.Viihtyy jääkaapissa ja maut vaan syvenee, jos valmistaa jo edellisenä päivänä. Fetajuustosta tein tuohon päälle tuollaisen suolaisen cremen. 

Se, ystäväiseni, oli juurikin se piste siinä iin päällä.

Apetinalle työstämääni reseptiin pääset suoraan klikkaamalla tästä. Jos jostain syystä haluat reseptin norjaksi, sekin onnistuu tästä

Anteeksi. En vain pysty olla olematta!



maanantai 27. kesäkuuta 2016

K25 - TUKHOLMAN TÄRPPI


Kiitos saamani lehdistötiedotteen, onnistuin eksymään aivan superihanaan lounaspaikkaan ( avoinna kylläkin ilta 9:ään) Tukhoman ydinkeskustassa. 

K25 sijaitsee nimensä mukaisesti Kungsgatan 25:ssa. Se on katutasosta aukeava pitkänomainen tila, josta löytyy 11 erilaista ravintolaa.  Torstain lounasaikaan pöhinä oli melkoinen, istumapaikat riittivät juuri ja juuri, vaikka näytti kylläkin siltä, että  paljon noudettiin myös mukaan.


Alkupäässä löytyi pastapaikkaa, lähiruokahampurilaisia, leipiä ja välimerellistä ruokaa, mutta tunnelma tiivistyi perälle mentäessä. Mikä Foodieheaven! Meksikolaista, sushia, vietnamilaista, kiinalaisia nyyttejä, ihan ärsytti mitä mä näistä valitsen.


Onneksi tällä kertaa mulla ei oikeastaan ollut kuin yksi vaihtoehto. Olin tosiaan saanut lehdistötiedotteen, että Tukholman Farang on muutama viikko sitten aukaissut K25:een riisi-ja nuudelibaarin ja sitä olin siis varta vasten lähtenyt testaamaan ( no en nyt varta vasten Suomesta asti, mutta kerran kun olin Tukholmassa muutenkin).



Kaakkoisaasialaiset curry- ja nuudeliruuat ovat inspiroineet Farangin porukkaa kokoamaan kompaktin listan; aamupäivisin curreja ja salaatteja, iltaisin repertuaari laajenee myös keittoihin. Jim Lim sopii kuin nakutettu 250 paikkaisen Food Courtin sykkeeseen. Aurinkoiselta kadulta hämärään, valoin ja kirkkain väripilkkujen rytmittämään ruokataivaaseen astuttua, voi hetken kuvitella oikeasti olevansa iltahämärän tunkoksessa jossakin päin Aasia. 



Tasokas streetfood on myös kukkaroystävällistä. Tilaamani supermaukas ja täyttävä Mussaman Kurry kevensi kukkaroa 109 kr.



Sen verran pöljä olen, etten voinut olla kysymättä viereisen pöytäseurueen teinipojalta, että saanko ottaa kuvan hänen herkullisesta sushistaan. Tytär söi meksikolaista ja antoi sille vielä erikoismaininnan maukkuudesta.

 ...Precis som alla andra håll. Koll På dina värdesaker



Lämmin suositus kaikille Tukhoman kävijöille. Isommallekin porukalla löytyy ruokaa varmasti jokaisen makuun ja tämä on just tosi hyvä lounaspaikka vaikka päivä Tukholmassa risteilyllä. Jim Lim:stä kovasti suositeltiin myös illalla poikkeamista, täältähän saa ruokajuomaksi myös normialkoholit, että käy ihan illanistumispaikastakin. No, ainakin sulkemisaikaan asti. Ja pic nic eväät puistoon, why not.



Olen ihan takuuvarmasti menossa uudestaan. Nyytit, Pho ja meksikolainen nyt on ainakin pakko testata. Ja sushi.


Olis kiva kuulla mitä sä tykkäsit?

tiistai 21. kesäkuuta 2016

BULGOGI KOREASTI SALAATINLEHDELLÄ


Juhannuksena on monella jonkinlainen "heila" haussa. Joku haikailee tummaa, komeaa miestä, toinen sortuu viinipulloon. Mulle käy aina samoin, minä retkahdan korealaiseen.

Korealainen makumaailma ja ruuanlaittotapa vaan puhuttelee. Ihan olen itse opetellut ja asiaa tutkinut, mutta hyvää on tullut joka kerta. Bulgogi on tutuimpia korealaisia herkkuja maailmalla. Marinoitu ja grillattu naudanliha, "tuli-liha", kuten nimen voi kääntää, on yksinkertainen valmistaa ja lisukkeita voit vaihtaa mielen mukaan. Perinteisesti liha grillataan, mutta koska liha on kohtuullisen pieninä paloina ja yltäympäriin marinadissa, täytyy alla olla jonkinmoinen parila tai grillipelti (ota pala leivinpaperia, ja suurempi pala foliota, vuoraa folio leivinpaperilla ja taittele reunat ylöspäin, super paistoalusta grillaukseen). Valurautapannullakin onnistuu hyvin.


Bulgogin voi tarjota riisin kera, mutta aivan parasta se on lisukkeineen rapeaan salaattin käärittynä. This, my friend, is the Korean way. Ja nyt voin kertoa, että aivan ehdottomasti yli muiden sopii tähän tehtävään kotimainen Cosmopolitan-salaatti. Se on upean rapea ja makea ja säilyvä, kaikki huippuominaisuuksia salaatille. Tein Yo-juhliin kirkasta, pekonista perunasalaattia ja jäin kaipaamaan jotain keventävää ja tuoretta mukaan, niin maun kuin ulkonäön tähden. Keksin suikaloida mukaan rapsakkaa cosmopolitania, joka osoittautui juuri siksi mitä kaipasin. Salaatti kesti hyvännäköisenä ja rapeana ainesosiltaan melko raskaan salaatin seassa koko päivän! Pistäkää tämäkin vinkki korvan taakse. Uudet perunat salaattiin cosmopolitanin kera. Toimii! 

PikkuveliNuutin 3v. Eino-poika syö pestyjä salaatinlehtiä kädestään rouskutellen vaikka kuinka monta peräkanaa. Niin hyvää on!


Rödingin tila viljelee kotimaista Cosmopolitania koko kasvukauden ajan puhtaasti ilman kemiallisia torjunta-aineita ja sitä on saatavilla todella hyvin esim. K-kaupoista ja Lidlistä.  Se on hyvä perussalaatti ostaa aina kaupassa käydessä, koska se sopii monipuolisuutensa ja makunsa takia ihan kaikkiin käyttötarkoituksiin ja säilyy todella kauan jääkaapissa, jos sen jostain syystä täytyy siellä odotella.


Mutta takaisin bulgogiin. Älä stressaa lisukkeista, koska yksinkertaisimmillaan salaatinlehti saattaa sisältää vain lihaa ja ehkä pari siivua aasialaista päärynää, jonka minä korvaan kyllä ihan tavallisella. Tee niin paljon ja niin montaa kun hyvältä tuntuu, minä pilkoin kevätsipulia ja julienne-leikkuroin makoisia kesäporkkanoita ihan naturellina (porkkanan voi myös vaikka raastaa) ja marinoin ohuita retiisin ja kurkunsiivuja mummon kurkkujen tyyliin. Kastikkeen virkaa sai toimittaa majoneesi, jonka maustoin pienellä teelusikallisella gochujang-chilitahnaa, jota sitäkin saa nykyään marketeista.


 BULGOGI SALAATINLEHDELLÄ
4:lle

Liha
400g naudan enrecotéta tai ulkofilettä (marmoroitunut liha on tässä hyvä liha)
1 dl soijakastikestta
1/2 dl sokeria
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 kevätsipulia, valkoiset osat suikaloituna
1 rkl hienonnettua tai raastettua inkivääriä (reilu)
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl seesaminsiemeniä

Laita lihanpala mielellään tunniksi pakkaseen niin saat helpommin leikattua ohuita siivuja. Halkaise filee tai entrecoté myös pituussuunnassa, että saat tuollaisia sopivia suupaloja.

Sekoita kaikki muut aineet marinadiksi. Laita liha marinadiin ja viileään maustumaan vähinttään 1/2 h.

Paista tai grillaa liha nopeasti kuumalla. 

Lisukkeet

1 kerä Cosmopolitan-salaattia
1 nippu suikaloituja tai raastettuja kesäporkkanoita
1 nippu kesäsipuleita varsineen suikaloituna
silputtua korianteria

marinoidut
6 retiisiä ohueksi suikaloituna
1/2  kurkku suikaloituna
1/4 dl väkiviinaetikkaa
1/2 dl sokeria
3/4 dl vettä

Sekoita vesi, etikka ja sokeri. Kaada viipaloitujen kasvisten päälle ja sekoita hyvin tai hölskyttele lasipurkissa, anna maustua 1/2 h.

kastike
1 dl majoneesia
1 tl Gochujang- tahnaa (tai shirachaa, chilikastiketta, sweet&sour chilikastiketta tms.)

Sekoita keskenään.

Tarjoilu

Asettele ruoka tarjolle lisukkeet omiin kippoihinsa, salaatinlehdet ja kastike, sekä  vastagrillattu liha erikseen ja anna kaikkien ruokailijoiden täyttää oma salaatinlehtensä. 

Ja pitääkö mun vielä huomauttaa, että haarukoita ja veitsiä ei ole tarpeen kattaa.


Mä luulen, että tällä reseptillä kokki saa taas aikaan melkoiset wau-efektit suhteellisen pienellä vaivannäöllä. Jotain Maukasta- Mari on muuten tuunannut melkoisen kokoelman marimaisia herkkureseptejä Cosmopolitan- salaatista tänne. Sivustolla on käynnissä myös kesäkisa, jossa arvotaan 4 h New Yorkin matka Gourmet-illallisineen. 

Laittakaas vetämään. Ja sitte salaattikauppaan ja lihat marinadiin!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

KESÄN JYVIN PAELLA


Paella on  kesäklassikko, jota on pakko tehdä joka kesä ainakin kerran pari. Yhytän paellapannuni aina kaasugrilliin, siellä riisit mahtuvat kypsymään tasaisesti. Kesäruokana paella on vaan parasta isosta pannusta jaettuna rapean maalaisleivän kera koko porukan kesken. Kokkaamiseen voi myös osallistua isommalla porukalla, vaikka paella onkin aika yksinkertainen valmistaa, saa valmistuksessa varautua useamman raaka-aineen pilkkomiseen. Lopputulos palkitsee: Enemmän vaivaa, enemmän makua!


Paellan voi rakentaa lähes mistä tahansa raaka-aineista ja useimmiten mukana onkin ennakkoluulottomasti sekä lihaa, makkaraa, että mereneläviä. Minä päädyin testaamaan kesän ensimmäisessä paellapannussani Jyväbroilerin uutuustuotteita. Jyväbroileri on kotimaista laadukasta lihaa, valikoimasta löytyy ihanasti maustamattomat naturelli-tuotteet. Paellaan valitsin luuttomia broilerin reisileikkeitä, jotka ovat broilerin muihin osiin verrattuna maultaan ihan ylivertaisia. Tuotteisiin jätetty nahkaa takaa mehevyyden ja rapeaksi paistuessaan on myös parasta herkkua. Broileripekoni sopi mukaan rapeutta antamaan ja uutuusnakeista ja makkaroista valitsin tällä kertaa Mustapippuri-Merisuolanakin ja Feta-pinaattimakkaran. 


Perinteisestä paellasta otin mukaan paprikan, herneet, mausteet ja katkaravut, ne kun ovat lasteni herkkua. Paellaan saatiin uusi tumma säväys lisäämällä mukaan tölkillinen tomaattimurskaa.

Eikä se paella pettänyt tälläkään kertaa. Jyvää oli ja vaivan arvoista!

 

KESÄN JYVIN PAELLA
6:lle

3 rkl öljyä
1 pkt  (200g) Jyväbroilerin Mustapippuri-Merisuola Broilerinakkeja
1 pkt  (240g) Jyväbroilerin Feta-Pinaatti Grillimakkaraa
1 pkt (120g) Jyväbroilerin Broileripekonia
1 pkt (550g) Jyväbroilerin Naturelli  Reisileike Luuton
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
1 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl cayennea
1/2 tl sahramia
400g Arborio-riisiä
1 tlk tomaattimurskaa
3 dl kuivaa valkoviiniä
1,5-2 l kanalientä
2,5 dl herneitä (tuore tai pakaste)
180g katkarapuja
1 sitruuna
suolaa, mustapippuria, lehtipersiljaa

Aloita pilkkomalla kaikkia aineet. Pätki nakit ja nakkarat sopiviin suupaloihin ja puolita halutessasi reisileikkeet.  Pilko pekoni reiluihin paloihin. Kuori ja hienonna sipuli, samoin valkosipuli. Pilko paprika haluamasi muotoisiksi paloiksi.

Laita paellapannu grilliin ja kuumenna oliiviöljy. Paista pilkottuihin makkaroihin kaunis väri. Poista pannulta sivuun odottamaan. Ota seuraavaksi pekoniin ja reisleikkeisiin kaunis väri pannulla ja pane nekin sitten sivuun odottaamaan. 

Lisää pannulle sipuli, paprika ja valkosipuli ja pehmittele hetken miedolla lämmöllä. Lisää savupaprikajauhe, cayenne ja sahrami, sekä riisi. Anna riisien kuullottua läpinäkyviksi. Lisää lopuksi tomaattimurska, viini ja kanaliemi. Lisää pannulle myös broileripekoni sekä reisipalat. Anna paellan kypsyä turhia sekoittelematta n. 20 minuuttia. Lisää tarvittaessa kanalientä. 

Lisää lopuksi valutetut katkaravut ja herneet ja anna kuumeta.

Aseta lohkotut sitruunat pannulle, ripottele päälle halutessasi lehtipersiljaa ja nosta pannu ystävien keskelle pöytään.


Yhteistyössä Jyväbroiler




lauantai 18. kesäkuuta 2016

HÄRKÄPASTA JA KÄSIN TEHTY PESTO



Mulla oli sopivasti pala edellispäivänä kokonaisena grillattua naudan ulkofilettä, ruskeita herkkusieniä, pala parmesania, pussinpohja pinjansiemeniä ja ruukku basilikaa, kaapissa tietenkin kuivapastaa ja ruokaa piti saada pöytään nopeahkosti. 

Siljan italialaisen keittiön nimiin vannovan Tavolata-ravintolan listalla on hirveän suosittu härkäpasta-annos. Siinä on suurin piirtein juuri nuo ainekset, pakkohan mun oli päästä kokeilemaan kotikeittiössä. Koska mua on viime aikoina vainonnut konekato, sellaista tasaista kahden koneen viikkovauhtia aparaatit sanovat irti itsensä, kohdistin katseeni mun rakkaaseen jättimortteliin ja päätin hieraista peston sillä. Täytyy suositella. Vaikka se koneen hurautus on helppoa, näppärää ja sileää, niin käsin mortteloidussa pestossa on jotakin niin kauniin ruustiikkia, se ei ole niin tasaista, pinjansiemenet erottuvat eri kokoisina muruina eikä basilikaa ajeta laihaksi väriksi.

Koska tämä on mun blogi, otan oikeuden sääliä itseäni vielä hetken aparaattipuolella. Eilen kuvasin terassilla viimeisissä päivänvaloissa. Kuvattuani roudasin tietenkin tavarat takaisin sisälle, ensimmäisenä jalustaan kiinnitetyn kamerani. Olin ottanut kuvia ylhäältäpäin ja koska kamera-objektiivijärjestelmäni on mallia "ei pääse lähelle, ei kauas", olin joutunut venyttämään perintöjalustan eli isäni 70- luvulla Sveitsistä hankkiman (Ollut muuten aikoinaan varmaan ihan vimpan päälle peli, mutta haloo, 70-luvulla!)kolmijalan ääriasentoon, eli kamera oli siinä jossain pääni korkeudella. Nostin siis jalustan sisälle kameroineen ja levitin kolme jalkaa tukevasti seisomaan kun menin hakemaan ruokia ulkoa. Sisältä kuuluui karmea smash! tai olisiko ollut kräck! tai brombbbb! tai jotakin hirveää... jalustan yhden jalan lukko oli pettänyt ja koko hoito kaatunut pehmeälle laattalattialle.

Kameran objektiivin sisältö on muuten mielenkiintoinen, kun sitä pääsee näin pieniin osiin pilkottuna tutkimaan. Kiitos yhteisistä vuosista.

R.I.P

Teknisten laitteiden karma tuntuu seuraavan. Olen parhaillani junassa ja kuljettaja juuri kuulutti, että olemme menettäneet jännitteen, joka on aika olennainen asia sähköisesti kulkevalle junalle, rullailemme tässä ihan omalla painollamme.

Poistakaa minut junasta. Ehkä matka jatkuu sitten.

.

KÄSIN TEHTY PEST0

Rehellisyyden nimissä, tämän voi myös hurauttaa siloiseksi monitoimikoneella tai sauvasekoittajalla.

1 ruukku basilikaa 
2 rkl pinjansiemeniä paahdettuna
1 dl raastettua parmesania
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 dl hyvälaatuista oliiviöljyä
merisuolaa, mustapippuria

Survo kaikki kiinteät ainekset isossa huhmaressa ja sekoita lopuksi öljy joukkoon.

HÄRKÄPASTA
4:lle

400g penneä 
300g naudan ulkofilettä kuutioituna /raakana tai kypsänä: itsellä edellispäivän medium grillattu liha
200g ruskeita herkkusieniä hiukan pilkottuna
yllä olevan reseptin mukainen annos pestoa
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä paistamiseen
pinnalle parmesanlastuja ja mustapippuria

Valmista pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Pastan kiehuessa paista lihakuutiot oliiviöljyssä, suolaa ja pippuroi. Paista myös herkkusienet samoin.

Sekoita pesto valutettuun kuumaan pastaan. Lisää liha ja sienet, viimeistele parmesanlastuilla.

Juna kulkee taas! Vaikka oon kyytissä.












tiistai 14. kesäkuuta 2016

AITOA RAKKAUTTA - LÄHIRUOKATREFFIT

Sutelan Myllyn jauhot; tosi läheltä ja tosi tuoreesti
Positiivinen trendi, sitähän se on. Lähiruoka on kaikkien huulilla ja sitä myöten myös yhä useammassa vatsassa. Lähiruokaa suosimalla tukee paikallisia yrittäjiä, maaseudun elinvoimaisuutta, vaalii suomalaista ruokakulttuuria ja sanoo sanansa myös ekologisuuteen; lyhyemmät kuljetusmatkat, vähäisemmät pakkausmateriaalit; kaikki säästävät energiaa. Mielikuvissa lähiruoka kietoutuu vahvasti tuoreuteen, puhtauteen ja aitouteen, sillä ruoan jäljitettävyys eli sen alkuperätieto on yksi lähiruoan tärkeimmistä tunnusmerkeistä. Mäkelän perheen kananmunat Ilmajoelta ja Kortesjärveläiset perunat Pekan pellosta tuntuvat jotenkin tutummilta syötäessäkin. Ja vaikka esimerkit olivat tällä kertaa keksittyjä, juuri tätä minä, kuluttaja, haluan. Lähellä tuotettua turvallista ruokaa.

Merja Kosken kirjan kansi sen kiteyttää! Kirjan reseptiaitassa löytyy reseptit myös harvinaisemmille raaka-aineille kuten härkäpavulle, luomukvinoalla ja hampulle.
Lähiruoan käsite on hiukan epätarkka ja vakiintumaton, vaikka se EU lainsäädännössä  määritelläänkin maakunnan tai vastaavan alueen rajojen sisäpuolella tuotetuksi (2011). Silti edelleen voi lähiruoan mieltää myös laajemmin omassa tai naapurikunnassa tuotetusta ruuasta kattamaan koko kotimaisen tuotannon, joskus se voi käsittää koko EU-alueen. Kun nyt tässä puhun lähiruoasta, käsitän sillä kuitenkin hyvin paikallisen kotimaisen ruokatuotannon. Juuri ne naapuripitäjän Mäkelän perheen kananmunat.

Mitkä aromit!
Lähiruoka sai alkunosteensa erilaisista ruokapiireistä ja tietenkin ihan kansainvälisestäkin ilmapiiriin ja ruokaan suhtautumisen muutoksista. Ravintolat ovat tehneet lähiruoka-ajatuksen lanseerauksessa osaltaan uraa uurtavaa työtä, vaikka tuottajien löytäminen, kysynnän tasaaminen ja siihen vastaaminen ei aina ole sielläkään ongelmatonta. Lähiruoalla on kysyntää, sitä halutaan ostaa ja pientuottajia suositaan. Jotta lähiruoka olisi aidosti jokaisen ulottuvilla, sitä on saatava myös aivan tavallisesta kaupasta.

Meillä on nyt keitelty ihanaa Ohramannaa. 
Superilahduttavaa on, että k-kaupoissakin halutaan erottautua tuomalla paikallinen ruoka osaksi valikoimaa. Paikkakuntalainen ilahtuu lähiruoan ostomahdollisuudesta yhtä paljon kuin sitä odottaa kauppaan eksyvä vierailijakin. Aika harvalla paikkakunnalla on resurssit ympärivuotiseen toritoimintaan, siksi seudun tarjontaan onkin hieno tutustua vaikka paikallisessa K-kaupassa.  Ei Maaningalla tai Iissä ole mahdollista perustaa lähiruokatuotteisiin erikoistunutta kivijalkamyymälää.

Ihana Laila on lisännyt tuoterepertuaariinsa vihdoinkin toivotun Dijonin / Lailas Hyvät Maut.
Tuottajan ja kauppiaan teiden yhtyminen ei ole sekään aivan ongelmatonta. Kuinka saada ostovastaava kiinni, kuuntelemaan ja ostamaan tuote kauppaan?  Kesko on kehittänyt aivan oman konseptinsa pulman ratkaisemiseksi yhdessä muiden lähiruokatoimijoiden kanssa (mm. Ruokatieto, Aitoja Makuja). 

Lähiruokatreffejä on pidetty säännöllisesti eri puolella Suomea jo joitakin vuosia. Idea on saada tuottajat ja kauppiaat kohtaamaan toisensa kompakteilla messuilla, pienin kustannuksin. Uudet tuotteet löytävät paikkansa kauppojen hyllyiltä ja K-kauppiaat ja lähiruokatuottajat saavat mahdollisuuden verkostoitua. Myös moni tuttu Pirkka-tuote on lähiruokaa tietyllä alueella, niitä kun valmistaa yli 180 paikallista yritystä ja tuottajaa.

Kaunis tuoteperhe ihan tästä nurkan takaa.
Sain kutsun toukokuisille Lähiruokatreffeille Seinäjoelle. Nelituntinen tapaamisessa tuottajat esittelivät tuotteitaan kauppiaille pienen kynnyksen messuilla ihan perinteiseen tyyliin pienten esittelypöytien takaa. Tiiviissä ringissä tuottajiin oli helppo ottaa kontakti, kysellä tuotteista, valmistustavoista, ilman turhaa tärkeilyä, jotenkin lähiruokamaiseen tyyliin, ihmisläheisesti. 

Pienpanimot olivat toki edustettuna myös, useamman panimon voimin. Hurraa tällekin ilmiölle!
Tuottajan tapaaminen antaa tuotteelle kasvot. On turvallista tietää, että kun omissa arjen kiireissä nappaa kaupan hyllyltä sen lähiruokatuottajan jauhopussin taustalla löytyy myös aito suhde kauppiaan ja tuottajan välillä. Asioista on puhuttu, silmiin katsottu ja kädestä puristettu.


Aitoa lähiruokarakkautta!


Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

MUN IHANA BABY PORCHETTA





Saattoipa hyvinkin olla, että grillasin tämän kesän upeimman grilliherkkuni jo toukokuun helteillä. Dietan ja HK:n Meat&Fire- kurssilta tulin kotiin semmoisen pikkupossun kera, että se ansaitsee kyllä aivan oman juttunsa ja reseptin julkiseen jakoon.  Rullalle kääritty ja sidottu (!) possunkylki ei nimittäin ole monimutkainen tai vaikea valmistaa (tai kallis), muutama työvaihe ja sitten vaan lähinnä kärsivällistä odottelua, mieluummin yön yli.


PORCHETTA

n, 2,5 kg rypsipossun  lihaa: iso palan luutonta ja nahatonta kylkeä ja sellainen 1/4 osa soiro kaslerista (tai pala possun sisäfilettä), joka leikataan saman pituiseksi pätkäksi kuin siankylki.

hienoa merisuolaa
mustapippuria
1 sitruunan kuoret ja mehu
murskattua valkosipulia 
runsaasti lehtipersiljasilppua



Aseta siankylki leikkuulaudalle rasvaisempi puoli kattoa kohti. Halkaise kylki veitsellä leikaten ja samalla palaa avaten kuin kirjaa. Älä kuitenkaan leikaa ihan loppuun asti vaan jätä palat kiinni toisiinsa toisesta reunasta.




Nuiji palaa hiukan tasaiseksi. Ripottele sitten gremolata-tyyppiset mausteet lihalle. Ihan reilulla kädellä. Lopuksi laita kaslerin pala oikeaan reunaan ja rullaa possu  tiukalle rullalle kääretortun tapaan. Eli rullaus alkaa samasta sivusta kuin mistä aloit leikata lihapalaa auki.

Sido rulla tiukasti puuvillanarulla. Voit tehdä  ihan ympäri, umpisolmu ja poikki ja uudestaan ympäri, ellet ole masteroinut virallista lihansidontateksniikkaa. Lopputulos sama!

Tässä vaiheessa me vakumoimme lihan, jääkaapissa se säilyy vakumoituna viikon verran.

Ja nerokas paisto: Pistä liha vakuumissa 80 asteeseen uuninpellille ilman mitään vesihauteita ja anna kypsyä yön yli. Varsinainen köyhän miehen sous vide!
Mikäli sulla ei ole vakumointipakkausta, lihan voi paistaa vaikka paistopussissa, tai ihan uunivuoassa. Kamera ja Kauha Antti oli paistanut omaansa lämpömittarin kanssa 6 h, itse paistoin ohjeistetut 10, matalan lämpötilan hienous on, ettei lihaa saa kovin helpolla pilalle.

Kääri valmis liha folioon vetäytymään 20 minuutiksi. Ota sitten pintaan väri grillivastuksen alla, kaasugrillissä, tai kaikkein mieluiten hiiligrillissä, että saat lihaan kaiken kruunaavan savun maun. Toki kaasugrilliinkin voi laittaa savustuspuruja foliopussiin käärittynä, ja pussiin reikiä jotta savu pääsee maustamaan ruoan.


Leikkaa porchetta reiluiksi viipaleiksi ja ihastu kesän kuumiimpaan grilliruokaan. Oi nam