Radicchio risotto

Taitaa olla jo vuosi siitä kun rakas ystäväni, Au Pair-lapseni ja Maitotytön kummitäti Pia selaili meillä risottokirjaa ja nosti esiin reseptin, joka muuten olisi ollut varmaankin viimeisenä to cook -listallani (no aika kauan siinä nytkin meni...). Pia aivan riemastui löydöksestään ja kertoi sen olleen ehkä paras koskaan syömänsä risotto (Italiassa). Niinkun oikeestikko? Radicchio Risotto? Eli punasalaattirisotto?

Waaaaad?

Pienen viivästyksen reseptin toteutukseen on aiheuttanut se seikka, ettei punasalaattia ole juurikaan tarjolla Seinäjoen Cittarissa. Punasalaatti muistuttaa ulkonäöltään hyvinkin punakaalta, mutta on siis aivan eri kasvuke. Siinä missä punakaali on rouskuvan mehevä ja tyypillisesti tietysti kaalinmakuinen, on punasalaatti eli radicchio vähän endiivin elikkä sikurisalaatin tyyppinen, siinä on aistittavissa hienoinen kitkeryys, joka oikeiden makujen kanssa yhdistettynä tuottaa ihania ruokaelämyksiä. Punasalaatti toimii  myös lämpimissä ruuissa, sitä voi vaikka grillata ja silloin sen maku mietonee ihanasti. Tiedän mitä grillaan ensi kesänä. 

Jos Cittari suo.

Radicchio risotto eli Punasalaatti risotto
6:lle

1 punasalaatinkerä
1,5 l kanalientä 
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl voita
5-6 siivua pekonia (+pari tippaa liquid smokea)/pancettaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
5 dl risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
0, 5 dl kermaa
1 dl parmesania
 tuoretta lehtipersiljaa
 suolaa ja pippuria

Poista punasalaatin päällimmäiset nuhjuiset lehdet ja suikaloi salaatti aika pieniksi.

Kuumenna kanaliemi (vesi + kanafondi ellet ole sattunut keittelemään itse kanalientä, niinkuin minä aina unelmissani teen). ja anna sen poreilla pienellä lämmöllä viereisellä levyllä kun valmistat risoton.

Kuumenna isossa kasarissa/kattilassa öljy ja voi ja paista pieniksi paloitellut pekonit siinä. Italialaiset käyttävät tietysti pancettaa ja mikäli onnistut saamaan sitä tai jotakin muuta savupekonia, käytä ihmeessä. Minä lisäsin pekonin joukkoon 3-4 tippaa liquid smokea. Ei mennyt ainakaan pilalle!

Hienonna  kuoritut sipulit ja lisää ne pekonin joukkoon, pehmittele muutama minuutti miedolla lämmöllä. Lisää riisi ja kääntele niin, että kaikki riisinjyvät muuttuvat läpikuultaviksi.Lisää sitten punasalaatti ja anna sen hiukan pehmittyä/vilttiintyä. Nosta lämpöä ja kaada joukkoon viini. Alkuperäisessä ohjeesta se puuttui, mutta en uskaltanut tehdä risottoa ilman valkoviiniä... Anna viinin imeytyä samalla sekoitellen ja sitten lisää kauha pari kerrallaan kanalientä, anna poreilla, sekoita ja lisää aina nestettä kunnes riisi kypsää (muista hammastuntuma) ja olet käyttänyt kaiken nesteen. Tähän kuluu parikymmentä minuuttia. Risoton tulisi olla hyvin löysää puuroa. Lisää sitten mukaan kerma ja raastettu parmesan. Tarkista suola ja pippuri ja ripottele risottoon hienonnettu lehtipersilja.

Tarjoile heti.

Kuinkas tätä nyt kuvailisin? Todella hyvää. Pehmeää. Hienostuneen aromikasta. Umamia! Juuri sellaista ruokaa, jonka jujua ei voi sormella osoittaa. Häivähdys savupekonia passaa punasalaatin tingitängille juurikin erinomaisesti.

Paras neuvoni sinulle pitkiin aikoihin: Nyt punasalaatin metsästykseen!

...ja varoituksen sana, jos käy niinkuin mulle, syöt mahan pullolleen siltä keittoseisomalta hellan vieressä seisten suoraan kasarista. Classic!

#ruokakuvantarina; The professional style

Kuva Nico Backström

Se on jokseenkin täydellisen kaunis ruokakuva. Sellainen kuva, joka saa ruokalehteä lukiessa merkkaamaan sivun tulevaa leivontahetkeä varten ja jota katsellessa suu kostuu, aistii melkein pohjan rapeuden, lähes täydellisen creme patissieren ja sivistyneesti viskiltä maistuvat luumut sen ytimessä. Antaisit paljon, jos kätesi voisi seuraavaksi kurottautua kohti tuota haarukkaa.

Sain maistaa kuvan leivoksia ja nappasin yhden jopa mukaani junamatkalle kotiin. Herkullinen resepti on Heleen's Hobbies-blogin Ailan ja yllä oleva toteutus Teresa Välimäen, joka valitsi Ailan leivonaiset Sunsweetin ja Ifolorin reseptikisan jälkiruokasarjan voittajaksi. Teresa  oli vaihtanut brandyn viskiin (koska viskiä sattui olemaan) ja kehui creme patissieren ohjeen tosiaan parhaaksi kokeilemistaan. No, lopputulos ainakin oli täydellinen.

Mutta takaisin kuvaan. Meillä reseptikisaan osallistuneilla oli lauantaina ainutlaatuinen tilaisuus päästä oppimaan ammattilaisilta Helsingin kaapelitehtaalla kun Teresa Välimäki valmisti voittaja-annokset, stailasi ne ja valokuvaaja Nico Bäckström valokuvasi annokset, kertoen meille koko ajan prosessista. Päivän teemaksi oli valittu tummasävyiset kuvat, koska lähes kaikkien osallistuneiden kuvat olivat melko vaaleasävyisiä.

Ja oppia me saimme. Valosta, varjosta, heijastuksista, kuvan rytmistä, kompositiosta.  Teresa jakoi vinkkejä stailaukseen ja rekvisiittaan ja kertoi omakohtaisia kokemuksiaan vuosien varrelta. Mikä toimii, mikä ei. Paljon yhdessä töitä tehneen parin silmä on kehittynyt yhteen ja kommunikaatio tuntui sujuvan puolesta sanasta. Vaikka ei aina olla samaa mieltä, sekin tunnustettiin.

Nico näytti myös hiukan kuvankäsittelyn mahdollisuuksia, vaikka hänen filosofiaansa kuuluukin mahdollisimman valmis kuva jo kameraan. Läppäristä katsellen eri kuvakulmat ja jonkun alueen valaiseminen havainnollistuivat hienosti.

Kuva Nico Backström

Alkuruoka-sarjan voittoisa annos oli Pot luck by one- blogin sympaattisen Terhin Lämmin kasvissalaatti, yläkuvassa ammattilaisten näkemys.

Eniten tietenkin piti hurrata hyvälle blogiystävälle Jonnalle, jonka Luumukastikkeessa haudutetut -aivan sairaan hyvät-  aasialaiset possunposket olivat  pääruokien ykkönen. 

Annos on sen verran herkullinen ja kauniisti stailattu, että uskallan laittaa jopa oman, sivusta nappaamani käsivarakuvan tähän. Nicon upeat kuvat annoksesta löytyvät Jonnan blogista.

Kunniamaininnat lähtivät vielä Masutoaitemun Riitan Upealle Ankalle ja Aromipajan vimpan päälle olevalla Fine Dining -annokselle.

Ja minulta lähtevät tietenkin onnittelut koko viisikolle!

Jokaisesta blogista oli printattu yksi kisaan osallistunut annoskuva, jotka Nico kävi lopuksi yksitellen läpi ja aivan hurjan kannustavasti, jos voin  näin sanoa. Tuo oma lihapullakuvanikin sai niin positiivisen arvostelun, että meinasin tuolilta pudota. Enkä myöskään yhtään muista mitä hän sanoi. (Niinhän se on, että lähinnä kritiikki jää mieleen.) Tuo punavalkoruutuinen rätti taisi olla kuvan heikkous, ainakin noin valottuneena, vaikka ei hän kehdannut sitä aivan suoraan sanoa. Ja että lähemmäksi voisi tulla kohdetta. Kun kerroin, että tuon lähemmäksi en pääse, kävimme läpi (olemattoman) kuvauskalustoni ja sain vinkin hakea pakkauksen loitontajarenkaita. Kuulostaa hiukan pornolta, mutta kyllä niitä myydään ihan kameraliikkeissä.  Ja opinpa samalla, että minulla ei ole täyskenno-kamera. Toki en sitä olettanutkaan. EOS Canonini   kyljessä on nimittäin  numeroita neljän digitaalin verran ja sitten se D, tuntuu, että kaikkien muiden kameroissa numeroita on ainakin puolet vähemmän ja nekin joilla näin on haaveilevat niistä malleista, jossa on vain yksi numero ja se D.

No, yleisestä harhaluulosta huolimatta me kaikkihan tiedämme, että ei se kamera niitä kuvia ota. Omassa tapauksessani siitäkään ei kyllä tule suurta lohtua....

Yhteenvetona, päivän anti oli mainio. Kiitos  valokuvaaja Nico Backström. Teit meihin vaikutuksen.

Kiitos sympaattinen, taitava ja paneutuva Teresa Välimäki, joka oli yhdessä kollegansa Johannan kanssa valmistanut meille upean brunssin. Luumuskonssit ja luumuvoi sekä munat yrttisuolalla olivat aivan parhaita. Ja luumushotit.

Ihanaa oli myös pitkästä aikaa nähdä ja juoruta kollegoiden kanssa ja bonuksena tutustua vielä pariin uuteen. Kuten vaikka Perinneruokaa prkle! tai Maikin Mokomin.

Että kyllä se harmaasta harmaampi lauantai-aamu kauniiksi lopulta kääntyi.

Ja kotimatkalla junassa söin leivinpaperiin käärittyjä eväitäni. Ihan luvan kanssa brunssilta kerättyjä. Niin parasta.

Yhteistyössä Sunsweet ja ifolor.

Kansallinen lihapullapäivä - Parhaat lihapullareseptit

Tänään vietetään kansallista lihapullapäivää. No ei meillä , vaan National Meatball Day on kirjattu maaliskuun 9:lle tietenkin valtameren takana USA:ssa ja taitaavat kanadalaiset viettää sitä siinä samassa imussa. Mutta eihän tuo lainkaan hullumpi päivä olisi, kyllä lihapullat ylistyksen ja juhlinnan kestää.

Päivän kunniaksi pitäisi tietenkin pyöräyttää pyörykät kotikeittiössä, mutta koska se ei nyt ole ohjelmassa, vaikka ne nopeaa ja kaikille maistuvaa ruokaa ovatkin, niin tyydyn tekemään teille pienen lihapullakoosteen aikaisemmin julkaisemistani lihapullaresepteistä.

Ja itkemään  niiden kahden kadonneen reseptin perään; cheddar bbq-lihapullien ja za'atar kanapullien perään. 

Aivan parhaita lihapullia omaan makuuni ovat nämä meksikolaiset Albondigas en Chipotle de Doña Blanca eli Doña Blancan meksikolaiset lihapullat chipotle-kastikkeessa. Kastike on mehevän tulista, joten annos sellaisenaan ei ehkä ole kaikkein pienempien mieleen. Kaikkia lihapullia ei kuitenkaan tarvitse hukuttaa kastikkeeseen, joten jos paistat osan kypsiksi ilman soosia saat samalla koko perheelle lihapullat. Lapset kyllä ilahtuvat sisustan kananmunayllätyksestä. Jos taas tulinen soosi on sinulle SE juttu, voit nopeuttaa valmistusta jättämällä kananmunayllärit sisältä pois. Mutta herkkuja ovat.

Trendien aallonharjalla syövät  valmistavat tietenkin näitä Korealaisia lihapullia, ihana takapotku ja oivallinen valinta vaikka buffet-tarjoiluun.

Tulisten lihapullien sarjaa jatketaan näillä Luumuisilla Ancho-chilin silaamilla lihapullilla. Ihan ite keksin.

Lihapullat ovat kiitollisia ssiitä syystä, että sen lisäksi, että pääraaka-aine liha antaa jo todella paljon mahdollisuuksia variaatioon, voi taikinaan sekoittaa lähes mitä tahansa muuta ainetta ja maustamisessa on vain mielikuvitus rajana. Kypsennystapojakin on useita, oma lempparini on kyllä siisti ja nopea uunissa kypsennys. Näissä Mustatorvisieni- lihapullissa taikinaa maustaa mustatorvisieni tuorejuusto.

Hyviltä maistuivat myös GRW:n ohjeella tehdyt lihapullat. Hiukan erilaisella resptillä tehdyt Hirvenjauhelihapullat sekä Raakamakkaralihapullat. Samalla kertaa.

Kuusi kappaletta reseptejä löytyi siis. Mukaan mahtuu vielä lukematon määrä ja jostain syystä nyt juuri hetken aikaa lihapullat ovat maistuneet erityisen hyvin. Ehdottomasti pitäisi julkaista myös perinteiset suomalaiset lihapullat (meillä ne on ne sipulikeittopussin ja kermaviilin kanssa tehtävät), italialaiset lihapullat, kreikkalaiset, turkkilaiset, hevosesta, karitsasta ja hirvestä perinteiseen tapaan ja eri variaatioita joissa joku mauste on pääosassa. Ja missä kaikki mainiot kalapullat ovat?

Rehellisyyden nimissä, joskus saan ulos uunistani myös Mauttomat lihapullat tai Kuivat lihapullat (valitettavasti linkit puuttuvat), joskus jopa sekä Mauttomat ja Kuivat. Vaikka lihapullat eivät vaikea ruoka olekaan, taikinan maustamiseen tarvitaan hiukan uskallusta, taitoa, tai pirun tarkka resepti. Viisaat useat vannovat taikinasta paistetun koepalan paistamiseen pannulla, mutta jos ihminen ei koskaan ole vaivautunut harsimaan ompeluksiaan ennen koneella surruttamista, ei  järki kärsivällisyys toden totta taivu lihapullan teossa koepalan paistoon. Ihan itte kärsin sitten.

Hyvää lihapullapäivää kaikille! Älkää tulko merisairaaksi tästä viimeisestä, Googlen pikaparannuksen minulle ilmeisesti lihapullapäivän kunniaksi laatimasta kuvasta!

#ruokakuvantarina

Prinsessakeittiön Veera sai loistopostausidean ja haastoi muutkin ruokabloggarit mukaan kertomaan tarinaa kuvien takana. Missä ja miten kuvat syntyvät.

No tietenkään en muista koskaan ottaa kuvia kuvanottamisesta, kun siinäkin on yleensä kiire ja niinpä en ole muistanut kuvanottoa taltioida kuin kerran. Ei ehkä kaikkein moniulotteisin kuvanottohetki/studio, mutta en nyt vaan malta olla jo lähtemättä mukaan haasteeseen.

Usein kannan ruuan ja tarvikkeet valon toivossa terassillemme, siellähän mun kuvausalustatkin ovat säilössä, sään armoilla ihanasti patinoitumassa. Jalustaa käytän ahkerasti, mutta nyt siinä ei ole tietenkään kameraa kun piti ottaa kuva! Etelänpuoleisella terassillamme on välillä valoa ja varjoa liiaksikin, mutta harjoitellaan, harjoitellaan.

Varmaan ihailette mistä olen hankkinut nuo ihanat uuninpellit tummanpuhuviin valokuviin? No ne on kyllä ihan mun jokapäiväisessä käytössä olevat uuninpellit. Kun vähän pesee ja paljon käyttää...

Talvisaikaan terassi asettaa omat hankaluutensa ruokakuville. Esimerkiksi tämän ihanan juustoruuan kuvaamiseen oli aikaa tasan miinus kymmenen sekkaa, ennenkuin juusto jämähti ja alkoi kuorruttua kevättalven jäätävässä viimassa ja nollan lämpötilassa. Sama vaivaa kaikkia keittoja kastikkeita jne. Mun sormet sen sijaan olisivat kestäneet vielä ainakin kolme minuuttia!

Puitteet ja kalusto ja vajavaiset taidot luovat omat haasteensa, mutta usein lisähaastetta tuo myös itse annos. Niin herkullista kuin valkohomejuusto, luumut ja minttu (kyllä, minttu!) olivatkin yhdessä, on stailauksessa ehkä vielä toivomisen varaa.

Huomenna ammennetaan oppia Teresa Välimäeltä ja  valokuvaaja Nico Backströmiltä.

Valaistumisen toivossa.

Kaikki äitini reseptit Juurella-keittiössä

Sitä löytää itsensä välillä huimista paikoista. Isoista saappaista. Mahanpohjaa kutittavien haasteiden ääreltä.

Kaikki nämä aspektit löytyvät varmasti ensi torstaina 12.3.2015 kun olen jännän äärellä, eli Juurella-ravintolan keittiössä.

Juurella on Seinäjoella sijaitseva ravintola, jossa Juurella-perhettä ovat lempeästi kaitsenneet ravintoloitsijat Miia ja Jani jo kolme vuotta. Hyvä ruoka ansaitsee arvonsa ja hetkensä. Juurella -ravintolassa voit nauttia hyvästä ruuasta, kodikkaasta tunnelmasta ja palvelusta. Ruoka on rehellistä lähiruokaa, arvostaen ja rakkaudella laitettua. Ravintola löysi muuten juuri itsensä Lonely Planetin listauksesta Top Choice. Seriously, wow, kuten Lonely Planet päättää luonnehdintansa ravintolasta. Ihan meidän kotomaisten tallaajien kokemuksia voit käydä lukemassa vaikka omasta, Campasimpukan ja White Trash Diseasen Natan blogista.

Siis ymmärrettävästi, olen otettu ja todella jännän äärellä kun Miia pyysi minua laatimaan menun erikois-iltaa varten. Heidän lähiruoka-ajatteluaan kunnioittaen halusin tuoda menuun minulle, ruualla rakastajalle rakkaita asioita ja Nannan näköistä rouheaa tulkintaa. Juuri Köpiksestä mallia hakeneena ehdotin, että annokset tarjoillaan tällä kertaa jaettavina, niin että vieraat saavat ammentaa pöytäseurueensa kanssa samasta padasta tai vadilta. Tarjolla, ei siis ole Juurella- ravintolan normaaleja korunkauniita lautasannoksia, vaan pelkistetymmät annokset, jossa ruuan huikea maku yksinkertaisimmillaan vie päähuomion, niin toivon.

Voi, miten jännittävää oli koota menua. Ja pelottavaa, onhan eri asia tehdä ruokaa kotona kuin ravintolassa. En paljasta menun yksityiskohtia, mutta alkuruuista ensimmäisenä kannetaan pöytään tuo minulle kaloista rakkain, silakka. Kastikkeen viimeisetkin rippeet voi pyyhkäistä lautaselta naurisriekalla.

Toinen alkuruokakaan ei tuottanut päänvaivaa. Hirven riimilihaa, ehdottomasti. Se on yksi  ihanimmista kotikeittiössä koskaan valmistamistani ruuista ja ansaitsee paikkansa menussa.

Pääruuaksi halusin pitkään haudutettua pataruokaa, tuhtia ja lämmintä. Miltä kuulostaa naudanpotka ja Ilmajoen Makkaramestarien Chorizo?

Muistaako joku puutarhani rehevimmän kasvin, lipstikan? Monenmoista on lipstikasta valmistettu jäätelöstä lähtien, tällä kertaa sorbetin muodossa, juustoihin yhdistettynä.

Aterian päättää yksi lempijälkiruuistani, tällä kertaa puolukasta valmistettuna. Ei ole brulee, eikä tiramisu, eli sen täytyy olla....

Lopulta menu syntyi lähes itsestään ja Keittiömestari Janin parin pienen asiantuntevan viilauksen jälkeen huokaisin helpotuksesta, loistava menu, Nanna, oikeesti, oli kommentti. Ja jos Juurella väki niin sanoo niin, niin niillä mennään:

Sitruunamarinoituja silakoita ja naurisrieskaa

Riimihirveä ja piparjuurismetanaa

Naudanpotkapataa ja chorizoa, maa-artisokkalohkoja  ja jogurttia

Juustoja ja lipstikkasorbettia

Puolukka ja kauraa

Onneksi minun ei tarvitse häärätä keittiössä aivan omien taitojeni varassa vaan Menun valmistuksesta huolehtivat puolestani rinnallani taitava, ihana ja sympaattinen Juurella- keittiöhenkilökunta. Ensi keskiviikkona pitää mennä jo paikan päälle petaamaan. (Anteeks? - niin minäkin kysyin, mutta se tarkoitti siis menun esivalmistelua...)

Pöytävarauksia voi tehdä netin kautta. Menun hinta on 59€ ja se tarjoillaan siis ensi torstaina 12.3. Ravintola on aukeaa kello 16. Lämpimästi tervetuloa. Aika suuri päivä mulle ja toivoakseni erittäin herkullinen sulle, jos pääset paikan päälle!

Äiti ja isä on luvannut tulla....

Korealainen soppa

Jos olet yhtään kallellaan aasialaisiin keittoihin, tämä on sun reseptisi. Pho (joka kuulemma lausutaan föö, mikä tuottaa minulle suunnatonta angstia, että unohdan sen ravintolassa tilaushetkellä ja kerron haluavani 'phhhoota', niin että sylki räiskyy), ramenkeitot, thaikeitot, japanilaiset mirinpohjaiset keitot...suosikkia on todella vaikea nimetä (paitsi se phhoo! eikun föö!). 

Korealaisten suosikkikeitto Soonduby Jjigae (lausutaan korealainen keitto) tuo tuoreen makupaletin keittorintamalle. Se on jotenkin tutusti aasialaista, mutta selkeästi eri makuista kuin mikään muu keitto. Maun salaisuutena on korealaisten ikioma fermentoitu chilitahna ja tietenkin Kimchi, joka on siis korealaisten ikioma hapatettu kiinankaali. Keitto tarjoillaan, yleensä keraamisessa keittoastiassaan, pöytään kuplivan kuumana ja sen pinnalla on kypsytetty kullekin ruokailijalle kananmuna. Kasvisten ja tofun lisäksi keitosta voi löytyä sieniä tai mereneläviä, joskus jopa lihaakin.

Intaannuin kokeilemaan omaa versiotani sopasta, kun tajusin, että Eila Kotijuusto ei ole vain mainio mozzarellan korvike vaan sitä voi käyttää resepteissä myös tofun tapaan. Eila, joka sai siis uuden nimen ryhdyttyään täydellisen laktoosittomaksi, on kokonaan kotimainen tuote, jonka pakkauksen kyljessä komeilee sekä Sydänliiton - että Hyvää Suomesta Joutsenlippu merkki. Rasvaa ei tuotteessa ole kuin 9%, silti se on pehmeän täyteläinen.

Korealaisessa keitossa Eila Kotijuusto ui kuin kotonaan. Omassa versiossani löytyy sieniä ja lehtikaalta. Nopeakin tämä keitto on, varttia enempää et saa valmistukseen tuhraantumaan. 

Korealainen keitto kotijuustolla

4-6:lle

1 rkl öljyä

1 tl sesamöljyä

1 sipuli pilkottuna

2 tl Gochujang korealaista chilitahnaa

1 pieni säilyketölkki kimchiä (120g)

suolaa

1/2 kesäkurpitsa puolikuiksi viipaloituna

100g tuoreita herkkusieniä pienemmiksi lohkottuna

3-4 lehtikaalen lehteä, ruodittuna ja pienemmäksi pilkottuna

1 l vettä

1 kanafondi

1 rkl soijaa

200g Eila Kotijuustoa kuutioituna

muna/syöjä

3 kevätsipulinvartta hienonnettuna

Kuumenna öljyt keittoastiassa keskilämmölle, lisää sipuli, pehmittele miedolla lämmöllä, lisää chilitahna ja kimchi, mausta suolalla. 

Lisää  kesäkurpitsa, herkkusienet ja lehtikaali. Freesaa minuutti, pari. Kaada päälle kuuma vesi, lisää kanaliemikuutio, soija ja anna porista 3-4 minuuttia.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Kuutioi Eila Kotijuusto kätevästi rasiassaan (hyvä vinkki, Prinsessakeittiö) ja lisää kuutiot porisevaan liemeen. Tee tilaa kananmunilla, riko ne keiton pinnalle ja anna kypsyä kannen alla, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Nyt herkkukeitto on valmis tarjoiltavaksi kunhan  ripottelet päälle vielä kevätsipulin. Koreassa keitto tarjoillaan kulhollisen valkoista tai ruskeaa riisiä kanssa.

Ethän säikähdä nopeasti valmistuvan keiton pitkää ainesluetteloa. Kaikki ainekset, myös chilitahna ja kimchi löytyvät nykyään isompien markettien hyllystä. Ne löytyvät toki myös aasialaisista kaupoista.

Tulisia keittoja ja lämmittäviä makuja kotikeittiöön! Lisää bloggaajien kehittämiä reseptejä Eila Kotijuustolle löydät täältä.

Yhteistyössä Valio

Lihapullat luumu-anchosilauksella

Sunsweetin Luovasti luumusta- reseptihaasteessa oli mahdollisuus kokata läpi vaikka kaikki ateriakategoriat. Siksipä minunkin on postattava vielä tämä toinen reseptini, jonka lihapullat osallistuvat tapas-henkisesti alkuruokien kisaan.

Olen vähän intaantunut lihapullista viime aikoina. Niitä on superhelppo varioida, yleensä maistuvat kaikille (no meat- versio on vielä testaamatta) ja lisäksi nopeita ja helppotekoisia. Harmittaa vietävästi, että en ole vieläkään löytänyt sitä paperilappua, jossa on Maitotytön synttäreille valmistamieni za'atar-kanapullien ja BBQ-cheddarpullien ohje. Mutta tässä taas uusi versio, aikuisempaan makuun nämäkin, pintaglaseerin ancho antaa kivan lämpöisen takapotkun kahviaromeineen, jota luumu kivasti komppaa. Luumu löytyy myös itse pullasta pieninä sattumina. Hyvin monikerroksinen lihapulla kuten supermaistaja PikkuveliNuutti asian ilmaisi. Se oli kehu.

Kuivatut luumut sopivat kyllä mukaan moneen, kunhan muistaa lähteä sieltä kiisselin ja torttujen mukavuusalueelta pois. Ihan turhaan muuten lähes unohtunut, että se on yksi ihanimmista täytekakkujen täytteistä. Vapise mansikka-mascarpone-liivate hässäkkä! Näihin luumuihin ei ole muuten lisätty sokeria myöskään. Meillä luumut olivat lapsuudessani aina sairavuoteen vakioeväs, nykyään pussi kannattaisi heittää mukaan vaikka treenikassiin. Urho, aion opettaa sinut luumunsyöjäksi!

Luumu-Ancho lihapullat
n.24 kpl

1 kuivattu ancho-chili
1/2l vettä
400g sikanauta jauhelihaa (60/40)
1 dl panko-korppujauhetta
1 muna 
1tl suolaa
1 rkl kuivattua oreganoa 
5 valkosipulinkynttä
200g Sunsweet kuivattuja luumuja
2 rkl hunajaa
1 rkl punaviinietikkaa


Laita Ancho-chili kulhoon ja kaada sen päälle kiehuvaksi keitetty vesi. Anna liota sen aikaa kun teet lihapullia.

Sekoita käsin taikinaksi jauheliha, korppujauho, muna, suola, oregano ja noin 1/3 luumuista, jotka olet pilkkonut mahdollisimman pieniksi. Purista mukaan myös 2 reilun kokoista valkosipulinkynttä.


Muotoile taikinasta 24 lihapullaa leivinpaperin päälle uuninpellille ja paista kypsiksi 200 asteessa n. 15-20 minuuttia (saatat joutua halkaisemaan yhden testipullan).

Ota ancho -chili vedestä. Säästä vesi. Irrota kanta, heitä pois ja pilko chili hiukan pienemmäksi. Halutessasi voit käyttää myös vain puolet chilistä. Heitä paistinpannulle, keskilämmölle, ancho, luumut, liotusvesi, kuoritut ja halkaistut valkosipulinkynnet ja hunaja ja keittele hiljakseen 15 minuuttia. Lisää punaviinietikka. Laita korkeaan kulhoon ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Mikäli liian paksua, voit lisätä kiehuvaa vettä.

Anna lihapullille loppusilaus kierittelemällä ne luumu-ancho-kastikkeessa ja kuumentamalla paistinpannulle. Tarjolle vietäessä voit ripotella päälle vaikka korianteria. 

Vinkki: Sunsweet- luumuja nyt löytyy kaupasta kuin kaupasta, mutta myös yksittäispakatut Ancho-Chilit (Santa Maria) pitäisi löytyä isompien markettien maustehyllystä. Jos et saa niitä käsiisi, voit tehdä reseptin myös käyttämällä muutama chipotle-chili, joita myydään säiluketölkissä, yleensä texmex-osastolla.

Luumut reseptiin tarjosi Sunsweet.