#ruokakuvantarina

Prinsessakeittiön Veera sai loistopostausidean ja haastoi muutkin ruokabloggarit mukaan kertomaan tarinaa kuvien takana. Missä ja miten kuvat syntyvät.

No tietenkään en muista koskaan ottaa kuvia kuvanottamisesta, kun siinäkin on yleensä kiire ja niinpä en ole muistanut kuvanottoa taltioida kuin kerran. Ei ehkä kaikkein moniulotteisin kuvanottohetki/studio, mutta en nyt vaan malta olla jo lähtemättä mukaan haasteeseen.

Usein kannan ruuan ja tarvikkeet valon toivossa terassillemme, siellähän mun kuvausalustatkin ovat säilössä, sään armoilla ihanasti patinoitumassa. Jalustaa käytän ahkerasti, mutta nyt siinä ei ole tietenkään kameraa kun piti ottaa kuva! Etelänpuoleisella terassillamme on välillä valoa ja varjoa liiaksikin, mutta harjoitellaan, harjoitellaan.

Varmaan ihailette mistä olen hankkinut nuo ihanat uuninpellit tummanpuhuviin valokuviin? No ne on kyllä ihan mun jokapäiväisessä käytössä olevat uuninpellit. Kun vähän pesee ja paljon käyttää...

Talvisaikaan terassi asettaa omat hankaluutensa ruokakuville. Esimerkiksi tämän ihanan juustoruuan kuvaamiseen oli aikaa tasan miinus kymmenen sekkaa, ennenkuin juusto jämähti ja alkoi kuorruttua kevättalven jäätävässä viimassa ja nollan lämpötilassa. Sama vaivaa kaikkia keittoja kastikkeita jne. Mun sormet sen sijaan olisivat kestäneet vielä ainakin kolme minuuttia!

Puitteet ja kalusto ja vajavaiset taidot luovat omat haasteensa, mutta usein lisähaastetta tuo myös itse annos. Niin herkullista kuin valkohomejuusto, luumut ja minttu (kyllä, minttu!) olivatkin yhdessä, on stailauksessa ehkä vielä toivomisen varaa.

Huomenna ammennetaan oppia Teresa Välimäeltä ja  valokuvaaja Nico Backströmiltä.

Valaistumisen toivossa.

Kaikki äitini reseptit Juurella-keittiössä

Sitä löytää itsensä välillä huimista paikoista. Isoista saappaista. Mahanpohjaa kutittavien haasteiden ääreltä.

Kaikki nämä aspektit löytyvät varmasti ensi torstaina 12.3.2015 kun olen jännän äärellä, eli Juurella-ravintolan keittiössä.

Juurella on Seinäjoella sijaitseva ravintola, jossa Juurella-perhettä ovat lempeästi kaitsenneet ravintoloitsijat Miia ja Jani jo kolme vuotta. Hyvä ruoka ansaitsee arvonsa ja hetkensä. Juurella -ravintolassa voit nauttia hyvästä ruuasta, kodikkaasta tunnelmasta ja palvelusta. Ruoka on rehellistä lähiruokaa, arvostaen ja rakkaudella laitettua. Ravintola löysi muuten juuri itsensä Lonely Planetin listauksesta Top Choice. Seriously, wow, kuten Lonely Planet päättää luonnehdintansa ravintolasta. Ihan meidän kotomaisten tallaajien kokemuksia voit käydä lukemassa vaikka omasta, Campasimpukan ja White Trash Diseasen Natan blogista.

Siis ymmärrettävästi, olen otettu ja todella jännän äärellä kun Miia pyysi minua laatimaan menun erikois-iltaa varten. Heidän lähiruoka-ajatteluaan kunnioittaen halusin tuoda menuun minulle, ruualla rakastajalle rakkaita asioita ja Nannan näköistä rouheaa tulkintaa. Juuri Köpiksestä mallia hakeneena ehdotin, että annokset tarjoillaan tällä kertaa jaettavina, niin että vieraat saavat ammentaa pöytäseurueensa kanssa samasta padasta tai vadilta. Tarjolla, ei siis ole Juurella- ravintolan normaaleja korunkauniita lautasannoksia, vaan pelkistetymmät annokset, jossa ruuan huikea maku yksinkertaisimmillaan vie päähuomion, niin toivon.

Voi, miten jännittävää oli koota menua. Ja pelottavaa, onhan eri asia tehdä ruokaa kotona kuin ravintolassa. En paljasta menun yksityiskohtia, mutta alkuruuista ensimmäisenä kannetaan pöytään tuo minulle kaloista rakkain, silakka. Kastikkeen viimeisetkin rippeet voi pyyhkäistä lautaselta naurisriekalla.

Toinen alkuruokakaan ei tuottanut päänvaivaa. Hirven riimilihaa, ehdottomasti. Se on yksi  ihanimmista kotikeittiössä koskaan valmistamistani ruuista ja ansaitsee paikkansa menussa.

Pääruuaksi halusin pitkään haudutettua pataruokaa, tuhtia ja lämmintä. Miltä kuulostaa naudanpotka ja Ilmajoen Makkaramestarien Chorizo?

Muistaako joku puutarhani rehevimmän kasvin, lipstikan? Monenmoista on lipstikasta valmistettu jäätelöstä lähtien, tällä kertaa sorbetin muodossa, juustoihin yhdistettynä.

Aterian päättää yksi lempijälkiruuistani, tällä kertaa puolukasta valmistettuna. Ei ole brulee, eikä tiramisu, eli sen täytyy olla....

Lopulta menu syntyi lähes itsestään ja Keittiömestari Janin parin pienen asiantuntevan viilauksen jälkeen huokaisin helpotuksesta, loistava menu, Nanna, oikeesti, oli kommentti. Ja jos Juurella väki niin sanoo niin, niin niillä mennään:

Sitruunamarinoituja silakoita ja naurisrieskaa

Riimihirveä ja piparjuurismetanaa

Naudanpotkapataa ja chorizoa, maa-artisokkalohkoja  ja jogurttia

Juustoja ja lipstikkasorbettia

Puolukka ja kauraa

Onneksi minun ei tarvitse häärätä keittiössä aivan omien taitojeni varassa vaan Menun valmistuksesta huolehtivat puolestani rinnallani taitava, ihana ja sympaattinen Juurella- keittiöhenkilökunta. Ensi keskiviikkona pitää mennä jo paikan päälle petaamaan. (Anteeks? - niin minäkin kysyin, mutta se tarkoitti siis menun esivalmistelua...)

Pöytävarauksia voi tehdä netin kautta. Menun hinta on 59€ ja se tarjoillaan siis ensi torstaina 12.3. Ravintola on aukeaa kello 16. Lämpimästi tervetuloa. Aika suuri päivä mulle ja toivoakseni erittäin herkullinen sulle, jos pääset paikan päälle!

Äiti ja isä on luvannut tulla....

Korealainen soppa

Jos olet yhtään kallellaan aasialaisiin keittoihin, tämä on sun reseptisi. Pho (joka kuulemma lausutaan föö, mikä tuottaa minulle suunnatonta angstia, että unohdan sen ravintolassa tilaushetkellä ja kerron haluavani 'phhhoota', niin että sylki räiskyy), ramenkeitot, thaikeitot, japanilaiset mirinpohjaiset keitot...suosikkia on todella vaikea nimetä (paitsi se phhoo! eikun föö!). 

Korealaisten suosikkikeitto Soonduby Jjigae (lausutaan korealainen keitto) tuo tuoreen makupaletin keittorintamalle. Se on jotenkin tutusti aasialaista, mutta selkeästi eri makuista kuin mikään muu keitto. Maun salaisuutena on korealaisten ikioma fermentoitu chilitahna ja tietenkin Kimchi, joka on siis korealaisten ikioma hapatettu kiinankaali. Keitto tarjoillaan, yleensä keraamisessa keittoastiassaan, pöytään kuplivan kuumana ja sen pinnalla on kypsytetty kullekin ruokailijalle kananmuna. Kasvisten ja tofun lisäksi keitosta voi löytyä sieniä tai mereneläviä, joskus jopa lihaakin.

Intaannuin kokeilemaan omaa versiotani sopasta, kun tajusin, että Eila Kotijuusto ei ole vain mainio mozzarellan korvike vaan sitä voi käyttää resepteissä myös tofun tapaan. Eila, joka sai siis uuden nimen ryhdyttyään täydellisen laktoosittomaksi, on kokonaan kotimainen tuote, jonka pakkauksen kyljessä komeilee sekä Sydänliiton - että Hyvää Suomesta Joutsenlippu merkki. Rasvaa ei tuotteessa ole kuin 9%, silti se on pehmeän täyteläinen.

Korealaisessa keitossa Eila Kotijuusto ui kuin kotonaan. Omassa versiossani löytyy sieniä ja lehtikaalta. Nopeakin tämä keitto on, varttia enempää et saa valmistukseen tuhraantumaan. 

Korealainen keitto kotijuustolla

4-6:lle

1 rkl öljyä

1 tl sesamöljyä

1 sipuli pilkottuna

2 tl Gochujang korealaista chilitahnaa

1 pieni säilyketölkki kimchiä (120g)

suolaa

1/2 kesäkurpitsa puolikuiksi viipaloituna

100g tuoreita herkkusieniä pienemmiksi lohkottuna

3-4 lehtikaalen lehteä, ruodittuna ja pienemmäksi pilkottuna

1 l vettä

1 kanafondi

1 rkl soijaa

200g Eila Kotijuustoa kuutioituna

muna/syöjä

3 kevätsipulinvartta hienonnettuna

Kuumenna öljyt keittoastiassa keskilämmölle, lisää sipuli, pehmittele miedolla lämmöllä, lisää chilitahna ja kimchi, mausta suolalla. 

Lisää  kesäkurpitsa, herkkusienet ja lehtikaali. Freesaa minuutti, pari. Kaada päälle kuuma vesi, lisää kanaliemikuutio, soija ja anna porista 3-4 minuuttia.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Kuutioi Eila Kotijuusto kätevästi rasiassaan (hyvä vinkki, Prinsessakeittiö) ja lisää kuutiot porisevaan liemeen. Tee tilaa kananmunilla, riko ne keiton pinnalle ja anna kypsyä kannen alla, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Nyt herkkukeitto on valmis tarjoiltavaksi kunhan  ripottelet päälle vielä kevätsipulin. Koreassa keitto tarjoillaan kulhollisen valkoista tai ruskeaa riisiä kanssa.

Ethän säikähdä nopeasti valmistuvan keiton pitkää ainesluetteloa. Kaikki ainekset, myös chilitahna ja kimchi löytyvät nykyään isompien markettien hyllystä. Ne löytyvät toki myös aasialaisista kaupoista.

Tulisia keittoja ja lämmittäviä makuja kotikeittiöön! Lisää bloggaajien kehittämiä reseptejä Eila Kotijuustolle löydät täältä.

Yhteistyössä Valio

Lihapullat luumu-anchosilauksella

Sunsweetin Luovasti luumusta- reseptihaasteessa oli mahdollisuus kokata läpi vaikka kaikki ateriakategoriat. Siksipä minunkin on postattava vielä tämä toinen reseptini, jonka lihapullat osallistuvat tapas-henkisesti alkuruokien kisaan.

Olen vähän intaantunut lihapullista viime aikoina. Niitä on superhelppo varioida, yleensä maistuvat kaikille (no meat- versio on vielä testaamatta) ja lisäksi nopeita ja helppotekoisia. Harmittaa vietävästi, että en ole vieläkään löytänyt sitä paperilappua, jossa on Maitotytön synttäreille valmistamieni za'atar-kanapullien ja BBQ-cheddarpullien ohje. Mutta tässä taas uusi versio, aikuisempaan makuun nämäkin, pintaglaseerin ancho antaa kivan lämpöisen takapotkun kahviaromeineen, jota luumu kivasti komppaa. Luumu löytyy myös itse pullasta pieninä sattumina. Hyvin monikerroksinen lihapulla kuten supermaistaja PikkuveliNuutti asian ilmaisi. Se oli kehu.

Kuivatut luumut sopivat kyllä mukaan moneen, kunhan muistaa lähteä sieltä kiisselin ja torttujen mukavuusalueelta pois. Ihan turhaan muuten lähes unohtunut, että se on yksi ihanimmista täytekakkujen täytteistä. Vapise mansikka-mascarpone-liivate hässäkkä! Näihin luumuihin ei ole muuten lisätty sokeria myöskään. Meillä luumut olivat lapsuudessani aina sairavuoteen vakioeväs, nykyään pussi kannattaisi heittää mukaan vaikka treenikassiin. Urho, aion opettaa sinut luumunsyöjäksi!

Luumu-Ancho lihapullat
n.24 kpl

1 kuivattu ancho-chili
1/2l vettä
400g sikanauta jauhelihaa (60/40)
1 dl panko-korppujauhetta
1 muna 
1tl suolaa
1 rkl kuivattua oreganoa 
5 valkosipulinkynttä
200g Sunsweet kuivattuja luumuja
2 rkl hunajaa
1 rkl punaviinietikkaa


Laita Ancho-chili kulhoon ja kaada sen päälle kiehuvaksi keitetty vesi. Anna liota sen aikaa kun teet lihapullia.

Sekoita käsin taikinaksi jauheliha, korppujauho, muna, suola, oregano ja noin 1/3 luumuista, jotka olet pilkkonut mahdollisimman pieniksi. Purista mukaan myös 2 reilun kokoista valkosipulinkynttä.


Muotoile taikinasta 24 lihapullaa leivinpaperin päälle uuninpellille ja paista kypsiksi 200 asteessa n. 15-20 minuuttia (saatat joutua halkaisemaan yhden testipullan).

Ota ancho -chili vedestä. Säästä vesi. Irrota kanta, heitä pois ja pilko chili hiukan pienemmäksi. Halutessasi voit käyttää myös vain puolet chilistä. Heitä paistinpannulle, keskilämmölle, ancho, luumut, liotusvesi, kuoritut ja halkaistut valkosipulinkynnet ja hunaja ja keittele hiljakseen 15 minuuttia. Lisää punaviinietikka. Laita korkeaan kulhoon ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Mikäli liian paksua, voit lisätä kiehuvaa vettä.

Anna lihapullille loppusilaus kierittelemällä ne luumu-ancho-kastikkeessa ja kuumentamalla paistinpannulle. Tarjolle vietäessä voit ripotella päälle vaikka korianteria. 

Vinkki: Sunsweet- luumuja nyt löytyy kaupasta kuin kaupasta, mutta myös yksittäispakatut Ancho-Chilit (Santa Maria) pitäisi löytyä isompien markettien maustehyllystä. Jos et saa niitä käsiisi, voit tehdä reseptin myös käyttämällä muutama chipotle-chili, joita myydään säiluketölkissä, yleensä texmex-osastolla.

Luumut reseptiin tarjosi Sunsweet.

Oi lauantai-ilta ja luumut!

Lauantai-ilta alkamassa, perheen miesväki viettänyt päivän tekojääradalla Suomi-Ruotsi-Norja ikäkausimaaottelussa, IsoHoo käsiajanotossa ja Urho10v kantamassa (luistellen tietenkin) Ruotsin lippua avajaisseremoniassa. Maitotytön kanssakin kävimme pari tuntia heiluttamassa lippuja, mutta  kotona odotti kokkaukset ja kuvaukset.

Mukavasti tuli tehtyä myös herkkua lauantai-illan kruunuksi. Viime tipassa (taas) laadin reseptiä Sunsweet-luumujen ja Ificolorin järjestämään reseptihaasteeseen. Yksi kilpailun 3 :sta arvostelukriteeristä on ulkonäkö. Minä sitten unohdin juustokakkuni ihan vähän vaan, liian moneksi hetkeksi uuniin ( no juuri kun viimeksi katsoin, ei mitään ollut tapahtunut!) Ja plööh, luomus oli sulanut kuin lumi-ukko kevätkeleillä, läjä mustia hiilisilmiä vain levenneen lumikasan päällä.

Ehkä joku luovuttaisi, kun lopputulos olikin jotain muuta kuin lämmin ja korkea juustokakku, jonka reunoilta hiukan vietellen valuu sulanutta juustomassaa... Siinä visio, tässä kuitenkin lopputulos kuvina , mutta toisaalta juuri tämä annos onkin niin Kaikki äitini reseptit -tapaista ruuanlaittoa. Maku edellä, ulkonäkö runsaan houkuttelevan rouheaa. Suurpiirteinen esille pano, ehkäpä, mutta himo tähän tuli. Teitä on nyt varoitettu.

Kuuma Camembert ja konjakkiluumut

4:lle

250g kiekko camembert-juustoa

200g Sunsweet kivettömiä luumuja

1 dl kuorittuja manteleita

100g maustamatonta tuorejuustoa

1/2 dl tuoretta hienonnettua minttua

2 rkl hunajaa

1/2 dl konjakkia

Halkaise juustokiekko kahtia ja aseta toinen puoli alapuoleksi uuninpellille, leivinpaperin päälle.

Hienonna luumut vähän pienemmiksi. Paahda mantelit kuivalla pannulla ja rouhi karkeasti veitsellä. Sekoita tuorejuusto, 1/3 luumuista ja 1/2 manteleista, lisää lopuksi mukaan puolet hienonnetusta mintusta.

Levitä seos juustokiekon päälle ja aseta toinen kanneksi. Lämmitä "juustokakkua" uunissa 175 asteessa haluamaasi sulamisasteeseen.

Tällä välin laita loput luumut ja hunaja paistinpannulle keskilämmölle ja kaada perään konjakki. Uskalias voisi vaikka liekittää. Anna luumujen lämmetä ja konjakin höyrystyä pois.

Ota juustokakku uunista, ripottele päälle konjakkiluumut, loput rouhituista manteleista ja minttusilpusta. Tarjoile neutraalien keksien kanssa.

Ettei asioita tehtäisi liian helpoksi, pitäisi vielä päättää mihin kategoriaan annos osallistuu. Pääruoka lienee poissa laskuista, mutta koska herkku ei ole myöskään turhan makea, voisi sitä mainiosta tarjota myös alkupalana. Jos katat viereen hyväilevän viileän ja makea jälkiruokaviinin on aterian päätös nautinnollinen.

Jälkiruoka, siis. Jonka meinaan nyt juuri mennä uudelleen lämmittämään. Ulkonäöstä viis.

Reseptikehittelyssä käytetyt kuivatut luumut tarjosi Sunsweet, osallistujilla on lisäksi mahdollisuus osallistua  Ificolorin ruokakuvauskurssille Nico Backströmin studiolle, jossa  myös Teresa Välimäki jakaa kokkaus- ja reseptivinkit.

Tomi Björckin aasialainen nyhtöpossu

Ihan ensiksi sanon, että olihan se hyvää, aivan helevatan hyvää. Älkääkä unohtako tätä kun luette eteenpäin.

Sillä tässä on mutta ja tässä on vaikka.

Tämä resepti on nimittäin tummanpuhuvan tyylikkäästä Tomi Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa.  Esipuheessaan Tomi kertoo, etteivät kirjan reseptit suurimmaksi osin ole vaikeita. Ne vaativat kuitenkin vaivannnäköa ja innostusta - niin kuin elämä yleensä.

Hienosti sanottu. Mitä enemmän kirjaan tutustun, sitä vakuuttuneempi olen, ettei tämä kattaus voi olla kenenkään kotiruokaa. Ainakaan kenenkään jolla on lapsia. Kyllä nämä vaivannäköä vaativat. Ehkä suurin kritiikkini koskeekin kirjan nimeä, se saa luulemaan, että kuka vaan tästä nyt voi olla oman elämänsä huippukokki, ihan arki-iltanakin. Kirjaa vaivaa myös tietynlainen linjattomuus, reseptit vaihtelevat aasialaisesta Wallenbergiin, toisaalta niinhän minäkin kotona syön, tänään dim sum ja huomenna läskisoosi. Että kai se sopii nimen alle. Resepteissä on kyllä melko eksoottinenkin raaka-ainevalikoima ja itse reseptiikka on välillä hiukan epäjohdonmukaista, reseptiikan laatiminen ei ole helppoa kun itse tiedät mitä teet, kaikkea ei aina muista mainita. Ja sitten me kotikokit ihmetellään.

On mulla sulle yks kysymyskin, Tomi Björck:

Sitten operaatio Nyhtöpossu. Muutama omakohtainen kokemus. Paras ja maukkain nyhtö tulee possun lavasta, mausteeksi riittää jopa suolasokerihieronta. Valitse lapaa silloin kun haluat nauttia nyhtöpossusta sellaisenaan. Kassler eli porsaan niska on suosittu nyhtöpossun raaka-aine useissa resepteissä, tähän reseptiinkin se upposi hienosti, mutta vaatii mielestäni enemmän kosteutta, mehevyyttä ja maustamista kuin lapa.

Minulla oli vajaan kahden kilon kassleri, pökkäsin sen pataan kannen alle 6 tunniksi 110 astetta, hieroin ensin pintaan suolaa, sokeria , pruuttasin hiukan hunajaa, lisäsin pohjalle muutaman desin vettä, ehkä desin soijaa ja kourallisen valkosipulinkynsiä. Nyhdin lihan haarukalla (vähän kyllä lyhensin säikeitä veitsellä) ja söimme nyhtöpurilaisia Bbq-kastikkeen kanssa.

Lihaa jäi reilusti yli ja muistin tämän Björckin reseptin. Nyhtöpossu kun on jonkin aikaa hieman kyllästyttänyt, tai ainakaan eiliset leivät eivät olleet lähelläkään yhtä hyviä kuin joskus viitisen vuotta sitten tekemäni ensimmäiset nyhtöleivät (ehkä ne oli ne kaupan sämpylät).

Mutta tämä resepti pelasti nyhtöpossun taas pitkäksi aikaa. En tiedä oliko siinä oikeasti monta hommaa, vai tuntuiko se vaan siltä, kun ystävättäreni istui pöydän ääressä, luki mulle ohjeita ja huokaili kuinka monimutkaista. Tai ehkä hänelle jäi sellainen käsitys, kun etsin useampaa raaka-ainetta  varmaan 5-10 minuuttia... missä ihmeessä on mun fenkolinsiemenet ja käyn maustekaappia läpi kolmatta kertaa.

Laitan reseptin niin kuin kirjassa on, jouduin soveltamaan puuttuvien ainesten osalta, kerron sitten mitä tein.

Paperissa grillattua possua by Tomi Björck
4:lle

600g valmista nyhtöpossua
1 dl kookoskermaa
2 dl kookosöljyä (minne tämä kaikki menee, ei selviä reseptistä)
4 rkl palmusokeria
2 kpl kaffir-limetin lehtiä
suolaa (ei tarvinnut)

Currypohja
15 kpl pitkää chiliä (käytin 3!)
1 galangal juuri (inkivääriän 1/2 dl raastettuna)
9 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 salottisipulia hienonnettuna
1 tl kurkumaa (turmerickkini oli mystisesti kadonnut, jäi pois)
2 sitruunaruohoa
puoli ruukkua korianteria
1 limetti 
1 rkl suolaa

Kuivamauste
5 balin pippuria (??? En keskinyt muuta niin laitoin setsuaninpippuria)
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl fenkolin siemeniä
1dl kookoskermaa
kafferi-limetin lehtiä
3 rkl kalakastiketta
2 rkl osterikastiketta ( ei ollutkaan, laitoin hätäpäissäni hoi sin-kastiketta, sehän on saman väristä...)

Koristeeksi
5 rkl kookosöljyä
puoli ruukkua thaibasilikaa ( ei ollut, hyvä kun oli edes korianteria, laitoin sitä pintaankin
4 rkl kookoslastuja (jäi pois)
1 limetti

Aloita currypohjasta. Minulla on hieno iso kivimortteli, jollaisessa tahna ohjeistetaan tekemään, Kyseessä on sen verran säikeisiä aineita ja paljon sipulia, että ehdotan, että lukkäät suosista johonkin blenderiin tai sauvasekoittimen alle, pääset vähemmällä ja tahnasta tulee tarpeeksi tahnamaista.

Siis surauta kaikki currypohjan ainekset yhteen. Limetistä raastetaan myös kuori ja pistin 1/2 mehun, siitä ei kyllä ohjeessa mainittu. 

Aah mikä tuoksu!

Valmista kuivamausteseos paahtamalla mausteet kuivalla pannulla. Kaada mortteliin ja hienonna.

Aah mikä tuoksu!

Lisää 1 dl kookoskermaa ja kuivamausteseos kattilaan. Kaada mukaan kaffirlimenlehdet ja currypohja. Sekoita ja lisää kalakastike ja osterikastike Kypsennä 15 minuuttia pohjia myöten sekoittaen. Curry maistuu yksinään melko tujulta, mutta asettuu nyhtöpossun päällä.

Lado leivinpaperin (Serlan suuri kokkausarkki mainio tässä) keskelle nyhtöpossu ja lusikoi curry päälle, et ehkä tarvitse ihan kaikkea. Mausta kookosöljyllä, kookoskermalla, limetinlehdillä ja palmusokerilla.

Kääräise leivinpaperi kiinni ja sido päistä. Aromit ja kosteus hemmottelevat lihan ihanaksi, 20 minuuttia ja 200 astetta.

Koristele annos vielä korianterilla (tai thaibasilikalla) kookoslastuilla, kookosöljyllä (mulla oli testissä Puhdistamon limellä maustettu kookosöljy, ihan mainio tässä, purkki on lisäksi pieni, ettei tartte montaa vuotta pähkäillä mihin käyttäisi).

Säädöistäni huolimatta herkullinen aasianyhtis tarjoiltiin salaatinlehtien ja riisin kera.
Ihan regular tiistai-iltapäivä ruoka meillä. Ja kuulemma sitten kai jollain huippukokeilla, niinku vaikka Björckin Tomilla.

Oikeesti: Aah mikä maku!
Ja siinä kirjassa on hienoja reseptejä, myös sen ravintoloista, jos vaan innostusta ja vaivannäköä riittää!

Kookoskahvi - Latte ilman maitoa

Eilen illalla luin sängyssä GRW 2/2015 kannesta kanteen, kuten tapanani on. Siis silloin kun lehti ilmestyy, en ihan joka ilta lue sitä kannesta kanteen. Kuitenkaan. Minäkään.

Bongasinpa jännän kuuloisen kookoskahvin ohjeen (resepti Taina Vuohelainen) lehdestä ja melkein samaan syssyyn tuli puhelimeeni tekstari mieluisasta ystävän yllärivierailusta seuraavalle päivälle. Asia sillä selvä, kookoskahvi sopisi hyvin meille päiväkahviksi ja myöhemmin laittaisin jotain lounasta.  

Kookoskahvi
2 annosta

3 rkl kookosöljyä (minulla kanelilla maustettua,/ Puhdistamon luomu kookosöljy, testiin saatu)
1 kananmuna
1 dl kiehuvaa vettä
1 1/2 dl kylmää vettä
2 annosta espressoa

Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa. Ota esille sauvasekoitin ja korkealaitainen kulho. Kaada öljy kulhoon ja riko perään kananmuna, sekoita nopeasti tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää kiehuva vesi ja sekoita sauvasekoittimella 4 sekuntia. Lisää kylmä vesi, nostele sauvasekoitinta ylös alas muutamia kertoja, jotta saat vaahtoa seoksen pintaan.

Valmista espressot, kaada ne juomalaseihin ja kookosmaito päälle. Nautitaan heti.

Ystäväni istui keittiönpöydän  ääressä, minä löin hänelle lehden käteen ja käskin lukea ohjeita. Tykkäsimme lopputuloksesta molemmat, mutta kuumempaa juoma olisi voinut olla. (tai sitten jäillä?). Kookosöljyn kaneli toi juomaan ihanaa chaimaisuutta.

Ystävättäreni jäi vain ihmettelemään, että olipa melkoinen efortti 2 juoman takia, melko monivaiheinen kiehuvine ja kylmine vesineen, vatkauksineen ja espresson valmistamisineen.

No, elämä on!